mikrovallan käsitteen)
Kunelius liit:äa valtakysymyk- sen kriittisen JOukkoviestintätutki- muksen eri suuntauksia erottele- vaksi näkökulmaksL Kunelius erottaa kolme perussuuntausta"
viestinnän taloudellista perustaa korostava viestmrän poliittinen taloustiede, vallan käytännöllisyyt- ta korostava d1skurss1teoreettinen tutkimus J3 lopuksi vallan suhteel- lisuutta korostava kulttuuritutki- mus< Hänen mukaansa "kasityk- set s1itå, m1tä vallalla tarkoitetaan, millaisia ovat sen muodot ja millai- sia ovat näiden muotojen suhteet ait"<euttavat kriittisen teorian SISäl- lä kiivasta kädenvääntöä" (s 222- Hän kuvaa siis kentän sisällä käytävää kamppailua" Tapa, JOlla Kunelius nä1tä eri suuntauksia tar·
kastelee, on vars1n valaiseva ja an- toisa, joskin myös keskustelua he- rättävä. Palaan tähän asiaan lo·
puksL
Kaikki teemat e1vät ole mahtu- neet valittuihin se1tsemaän pers- pektilviin. Eräät keskeiset aiheet lomittuvat käsittelyyn Siten, että ne tulevat esille mon1ssa yhteyk- srssä. Yksi tällamen Of\ Julkisuuder teema, jota Kunelius kuljettaa avartavasti mukana ama historial- lisesta tarkastelusta valtakysymyk· 1 slin asti. Käsittelyllään Kuneli~s avaa samalla julkisuuden tarkaste- lulle uutta tervetullutta tilaa vies- tinnän tutkimuksessa.
Toinen iomittuva as1a on JOuk- koviestinnän tulevaisuus ja uudet i med1at, JOSkin a1heen käsittely jää hiukan alavireiseksi. Kokoava kat- saus viestinnän tulevaisuuteen, di- gitalisoiturmsen ja globalisoitumi- sen haasteisiin olisi saattanut kir- Jan lopuksi avata tarkastelua eteenpäin, Uuden mediar: tarkas<
telun kytkeminen erityisesti VIes- tinnän talouden Ja vallan tarkaste- luun saattais' VIrittää keskustelua jatkossa,
Kolmas se1kka, joka sek1n olisi yhtä hyvin vo;nut ansa1ta oman lu- Kunsa, koskee Joukkovlestinr.än ja JOUrnalismin tuotantoprosessia Nyt tuotantoa käsitellään eri ta- voin P'luun muassa JOUkkoviestin- nän talouden, tehtävien Ja valta- aspektm kannalta, mutta koko- f\aisuus jää hieman hajanaiseksi,
Ongelmia
Samalia kun Kunelius avaa kiqas- saan rohkeasti uusia alueita jouk- koviestintallmiöiden käsitteellistä- misessä, nostaa hän keskusteluun asioita Jalka Jäivät askarrutta- maan, Eniten mieltäni Jäi vaivaa- maan Kuneliuksen soveltama val- lan käsite. Tuntuu nimittäin siltä kuin Kunelius pyrkisi vertailemaan kriittisen viestintätutkimuksen eri suuntauksia ikäänkuin samalta vii- valta, erittelemättä riittävästi nii- den pätevyysalueiden eroJa.
Valta Ofl tunnetusti monitasoi- f\en ilm1ö: se ilmenee yhtä hyvu' olohuoneessa, kansallisvaltiossa, työpaikalla kuin maailmanyhtä sössäkin. Eri tasoilla tarvitaan eri- laiSia vallan resursseja. Siten 'pon·
tevoittamisellakin' täytynee olla monen taso1sia ilmenemismuoto- ja. Kriittisen joukkoviestintätutki- muksen kannalta tämä merkinnee sitä, että tarvitaan eri tasojen kriit- tisen tutkimuksen edellyttämiä päteviä teoreettisia Ja metodisia välineitä Niinpä viestinnän poliit- tisen taloustieteen kohdealueen voidaan ajatella määnttyvän toisin kuin esimerkiksi diskurssiteoreettl- sen tutkimuksen; siksi edellisessä sovellettav1en teoreettisten Ja me·
todisten välineiden pätevyysehto- ja ei ehkä pitä1si arvioida yhteisella mitalla Jälkimmäisen kanssa.
Sama pätee tietenkin myös toisin- päin.
Valtakäsitteen eriytymattömyys jOhtaa samaan ongelmaan myös politiikkakäsityksen kohdalla. Mil- laisia konflikteja ratkotaan millä- kin vallan tasolla 7 Miten politiikka ja poliittinen tematisoituvat? Var- rraankln voidaan ajatella, että fa- r.ikulttuuriln sisältyvä "nautinto ja mielihyvä vo1vat olla myös poliitti- sia" (s. 218), mutta mitä s1llä tar- koitetaan? Pohointaa vo1si ed1stää 1aon tekeminen giddensläisittäin kahteen politilkan tasoon, 'elä- mänpohtiikkaan' Ja 'emansipatori- seen politiikkaan'. M1kä voisi olla kriittisen viestintätutkimuksen suhde näihin käsitte1slin 7
Orra ongelmansa Sisältyy Ku- nehuksen määrittelyyn tutkimuk- sen Ja politiikan välisestä suhtees- ta. Ketkä ovat kulttuuntutkirnuk- sen keskustelukurnppane1ta, kun se pyrkii mt,kaan "yhteiskunnan
ideologisesta johtajuudesta käytä- vään keskusteluun" (s. 219)? Jos
"tutkimus on viime kädessä poliit- tista toimintaa", millaista poliittis- ta subjektla Ja millä vallan tasolla kulttuuritutkijat Silloin muodosta- vat (s, 223)? M1ten tällainen tutki- jaidentiteetti eroaa perinteisestä avantgardismista, ajatuksesta SI- VIStyneistön etuJoukkoasemasta' Kokonaisuutena Viestinnän vallassa täyttää reilusti ne odotuk- set, joita vuosien mittaan on ka- sautunut uutta joukkoviestmnän perusoppikirjaan kohtaan. Kun on syytä olettaa, että kirjaa tullaan käyttämään oppikirjana vielä uu- delle vuos;tuhannellakin, parantu- nee se uusintapamosten myötä entisestään
Suomen suurimman kustanta·
jan kantolle jää puolestaan kiusal- lisen keskeneräiseksi jäänyt toimi- tustyö, vaikka kiqalle on talon puolesta merkitty toimittajakin"
Lähdeluettelosta puuttuu amakin kuusi teosta tai vuosiluvut ovat väärin (Barnes & Thomson 1994, Katz & Lazarsfeld 1956, Savinen 1996, McQuail 1994, NSK3, Vo- losinov 1990), Seuraavaan pai- nokseen toivoisi myös liitettävän loppuun luettelon tärkeimmistä käsitteistä Ja niiden määritelmistä nyt jäavät ideologia, hegemo- nia, hegemoninen blokki ja monet muut vähän ilman päälle.
HANNU NIEMINEN
Media historiaa, liikuntahistoriaa
Westminsterin yliopistossa Lon- toossa järjestettyyn Media Histo- ry? -konferenssiin (8 -1
o
7 ) ko-koontui 150 mediahistorioitsijaa tai alan harrastajaa er1 puolilta maailmaa. Kokouksessa esitettiin ka;ken kaikkiaan 66 papena. Suo- malaisia oli mukana neljä: Terhi Rantanen ja TarJa Savolainen Hel- singin yliopistosta sekä Kalle Virta- pohja Ja Riikka lkäheimo Jyväsky- län yliopistosta,
Kongressin nimekkäimpiä ple·
numalustajia olivat Paddy Scanneil (Westminsterin yliop;sto) Ja Michael Curran (Goldsmiths Col- lege) Ja Hans-Erik Dahl (Oslon yli- opisto). Kolmipäivä;sessä kokouk-
Tiedotustutkimus 19984 110
sessa oli 21 paneeliryhmää, joissa kussakin käsiteltiin 3-5 osallistu- jien esittämää tutkimuspaperia.
Terhi Rantasen paperi käsitteli paikan merkitystä uut1sissa. Hä- nen mukaansa viestinnän tutkijat ovat joko unohtaneet paikan ta1 käsitelleet sitä varsm perinteisesti karttaan piirrettynä maana (uutis- virtatutkimusten "kumka monta uut1sta mistäkin maasta"). Ranta- sen paperi läht1 liikkeelle paikan ja ihm1sen välisestä suhteesta: siitä mitä on olla täällä (kotona) ja siel- lä (mistä uutiset tulevat) samaan aikaan. Rantanen väitti, että uuti- set tekevät ihmiset tietoiseksi pai- kasta sen siJaan, että paikan mer- kitys häviäisi.
Tarja Savolainen es1ttel1 Gen- der-työryhmässä lyhyesti toimitta- Ja-ki r1a i Ilja-elokuvantekijä Brita Wreden. Savolamen pohti pape- rissaan ruotsalaisen julkisuuden merkitystä Suomelle 1943 ja tuoi- loisen tilanteen mahdollisia vaiku- tuksia Wreden työhön elokuvan- tekijänä.
Urheilujournalismin historiaa käsitelleessä paneelissa oli kolme alustusta. Englantilainen Peter Busch kertoi BBC:n varha1sista Wimbledon-raporteista. Hän aloitti vuodesta 1927, jolloin BBC ensimmäisen kerran raportoi tuosta tennismaailman ykköstur- nauksesta. Aluksi BBC:n selostuk- set olivat hitaita, nykynäkökul- masta tylsiä raportointeja pallon liikkeistä. Nykyään BBC-radion tennisselostukset ovat yhteenve- toja tekevän toimittajan ja asian- tuntijan välistä keskustelua, Joka pyrkii tarjoamaan kuuntelijoille mielenk1into1sen kokonaisuuden.
Weimarin Saksan sankarit
Saksalainen Swantje Scharenberg tekee Jatkotutkimustaan (habilita- tion) Weimarin Saksan (1918- 1933) urheilusankareista. Paperis- saan "The Published Understan- ding af Sport 1n Germany from 1918 to 1933" hän käs1ttel1 kui- tenkin urheilua laajemmin. Scha- renberg totesi, että urheilujourna- lismia, tai kuten hän ilmaisi, kah- den julkisen median, urheilun Ja lehdistön symbioosia, ei ole totut- tu pitämään merkittävänä tutki- muskohteena. Urheilua on tok1 voitu tutkia käyttäen lehtimate- riaalia apuna, mutta tällöm on oltu kiinnostuneita pikemminkin kronologiasta ym , mutta ei itse urheil UJOurnalism ista.
Weimarin tasavallan lehdissä 1920-luvun alussa huomattiin ur- heilun myyvän lehtiä hyvin.
Urheilu sai tilaa, kun päätoimit- tajavetOisista lehdistä tuli kustan- taJavetoisia, taloudelliseen tulok- seen tähtääviä tuotteita. Joistakin lehdistä otettiin kolmekin painos- ta päivässä. Jokaiseen painokseen pit1 saada uusia uutisia. Tällöin ur- heilu tarjosi hyvää lähdemate- riaalia. Yksi tuon ajan tunnetuim- mista kustantajista oli Rudolf Ulls- tein, monien suurten urheiluta- pahtumien kehittäjä ja tukija.
1920-luvulla perustettiin päivit- täisiä urheilulehtiä kuten Sportb- latt Berliinissä Ja Allgemeine Sport-Schau Dlisseldorfissa.
Scharenberg totesi, että keski- luokkaisesta näkökulmasta urhei- lu ol1 ihmisenä olemisen harmoni- sointia, mutta työväenluokan ur- heilijat korostivat urheilussa suori- tuksia. Urheilua käytettiin välinee- nä siirryttäessä kohti sosialismia.
Scharenberg s1teeras1 vuonna 1929 ilmestynyttä Arbeitersport- kirjaa, jossa puolestaan todetaan, että keskiluokkainen urheilufana- tismi JOhtaa urheilun degeneroitu- miseen, joka voi olla haitallista yh- teiskuntamoraalin kannalta. Sak- salaiset urheilutoimittajat olivat järjestäytyneet jo tammikuussa vuonna 1910. Aloitteen tekijänä oli tohton Donalies, edellä mami- tun Ullsteinin palkkalistoilla ollut urheilutoimittaja. Verein Deutsche Sportpresse Berlin -nimisen toi- mittajaklubin hallituksessa oli kol- men berliiniJäisen kustantamon, Scherlin, Mossen ja Ullsteinen päätoimittajat Tarkoituksena ol1, että kansainvälinen urheilutoimit- tajaliitto olisi perustettu Berliinin olympiakisojen yhteydessä vuon- na 1916, mutta sodan vuoksi kisat jäivät pitämättä ja liitto jäi perus- tamalla. Saksa ei ollut mukana vuoden 1920 olympiakisoissa, jo- ten UrheilutOimittajien kansainvä- linen liitto perustettiin sitten vasta Pariisin kisojen yhteydessä vuonna 1924.
Oma alustukseni käsitteli suo- malaisia urheilusankareita ja hei- dän mediarepresentaatio1taan.
Kyse oli siitä, kuinka Hannes Ko- lehmaisesta, Paavo Nurmesta, Ta- pio Rautavaarasta, Veikko Hakuli- sesta, Lasse Virenistä, Keke Ros- bergista, Marja-Liisa Hämäläisestä ja Suomen jääkiekkomaailman- mestareiSta sekä heidän valmen- tajastaan Curt Lindströmisiä on kerrottu med1o1ssa. Urheilujour- nalismin dramaattisuus syntyy vastakohtien ja vastakkainasette-
luJen kautta. Suomalaiset urhei- lusankarit edustavat me1dän suo- malaisten silmissä hyvää, Ja tätä asetelmaa urheilutoimittajat ruok- kivat: "me" vastaan muut 1980- luvulta lähtien urheilu on muuttu- nut voimakkaasti eivätkä urhel- lusankant ole enää yksiselitteiSesti koko kansan "kansallissankarei- ta" vaan urheilulajeilla Ja -sanka- reilla on omat osayleisönsä Ja yli- kansalliset faniryhmänsä. Jotkut eivät voineet hyväksyä mootto- riurheiliJan valintaa vuoden urhei- lijaksi vuonna 1982. Uutta asen- netta pennte1sesti maskuliinisessa urheilumaailmassa vaad1tt1in myös vuonna 1984, kun Marja-Li1sa Hä- mäläinen hiiht1 Sarajevon olym- piakisojen hiihtokunmgattareksi Ja kisojen menestyneimmäksi urhei- lijaksi. Uusista tuulista oli kyse myös vuonna 1995, kun Suomi saavutti ensimmäisen kerran maa- ilmanmestaruuden jääkiekossa Yksilölajien luvatusta maasta oli tullut JOukkuepelien tanner. Ur- heilusankarit herättivät kovasti keskustelua. Tätä edesauttoi kongressin aJankohta, ol1han me- nossa jalkapallon MM-Iopputur- nauksen viimeinen pelivi1kko.
Uuden aikakauskirjan markkinointitilaisuus
Med1a History ? -konferenssin yh- tenä tavOitteena oli Media History -aikakauskirjan markkinointi. En- Simmäisessä numerossa (Numero 1 /1998) on viisi artikkelia, jo1sta yksi käsittelee urheilua. Lontoon kongressin urheilusession pu- heenJohtaJana to1mineen Michael Harrisin artikkelissa "Sport in the Newspapers before 1750: repre- sentations af cricket, class and commerce in the London press"
käsitellään englantilaista urheilua, ja nimenomaan krikettiä, ennen vuotta 1750. Harris ei ole urheilu- fanaatikko. Hänelle urheilu on vain yksi kulttuurin muoto siinä missä JOku muukin, esimerkiksi kirJallisuus.
A1kakauskirjan toimitus on ha- lukas julkaisemaan artikkeleita, jotka käsittelevät mediaaJa yhteis- kuntaa 1400-luvulta nykyaikaan.
Kokouksessa toimituksen edusta- jat korostivat, että artikkeleita toi- votaan kaikilta aikakausilta Ja kai- kista maista. Eli mikäli jollakulla on haluja Julkaista mediahistonallista tutk 1m usta en g Ia n n i n k1 eli se II ä foorumilla, voisi Carfaxin Media History -aikakauskirja olla Jatkossa varteenotettava Julkaisuareena.
KALLE VIRTAPOHJA
