Implisiittiset assosiaatiot ja eksplisiittiset arviot ruokaa esittäville kuville normaali/ylipainoisilla ja lihavilla naisilla

(1)

Implisiittiset assosiaatiot ja eksplisiittiset arviot ruokaa esittäville kuville normaali/ylipainoisilla ja lihavilla naisilla

Taru Hyvärinen Ravitsemustiede Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

12.5.2021

(2)

Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Ravitsemustieteen koulutusohjelma

Hyvärinen, Taru T: Implisiittiset assosiaatiot ja eksplisiittiset arviot ruokaa esittäville kuville normaali/ylipainoisilla ja lihavilla naisilla

Pro gradu -tutkielma, 85 sivua, 1 liite (3 sivua) Tutkielman ohjaaja: dosentti, FT Leila Karhunen Toukokuu 2021

Asiasanat: ruoka, mielihyvä, implisiittiset assosiaatiot, painoindeksi, syömiskäyttäytyminen

IMPLISIITTISET ASSOSIAATIOT JA EKSPLISIITTISET ARVIOT RUOKAA ESITTÄVILLE KUVILLE NOR- MAALI/YLIPAINOISILLA JA LIHAVILLA NAISILLA

Ruoka ja syöminen ovat ihmisille keskeisiä mielihyvän lähteitä. Ruokaympäristön muuttuminen länsimaisissa kulttuureissa on johtanut siihen, että mielihyvää tuottavaa ruokaa on jatkuvasti ja helposti saatavilla. Samaan aikaan myös lihavuus on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Ruoasta saatavan mielihyväkokemuksen yhteys lihavuuteen on jäänyt kuitenkin toistaiseksi epäselväksi.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia ruokaan liittyvän mielihyväkokemuksen eroja normaali/ylipainoisilla ja lihavilla. Ruoasta saatavaa mielihyväkokemusta tutkittiin mittaamalla ruokakuviin liittyviä implisiittisiä assosiaatioita (preferenssejä) ja eksplisiittisiä arvioita. Lisäksi tutkittiin syömiskäyttäytymisen vaikutusta mitattuihin implisiittisiin assosiaatioihin ja eksplisiittisiin vasteisiin.

Tutkittavat (n=148) jaettiin painoindeksin (BMI) mukaan kahteen tutkimusryhmään: normaali/ylipainoisten ryhmään (BMI 18,5-29,9 kg/m², n=99) ja lihavien ryhmään (BMI>30 kg/m², n=49).

Kaikki tutkittavat olivat aikuisia (ikä 20–64 v) naisia. Implisiittisiä assosiaatioita mitattiin Implicit Association Test (IAT) -menetelmällä käyttäen kahta ruokakontekstiin kehitettyä koeasetelmaa:

’ruoka vs. esine’ ja ’makea vs. suolainen’. Eksplisiittisiä arvioita mitattiin esittämällä tutkittaville

’makea vs. suolainen’ IAT-testissä esitettyjä ruokakuvia, joiden perusteella tutkittavat arvioivat ko.

(3)

ruoista pitämistä ja halua syödä niitä. Syömiskäyttäytymistä mitattiin Three-Factor Eating Questi- onnaire Revised 18 (TFEQ-R18) -syömiskäyttäytymiskyselyllä, joka mittaa syömisen tietoista rajoittamista, tunnesyömistä sekä hallitsematonta syömistä.

Tulosten mukaan normaali/ylipainoisten ja lihavien välillä ei ollut eroa implisiittisissä assosiaatioissa makeaan suhteessa suolaiseen tai ruokaan suhteessa esineeseen. Molemmissa ryhmissä oli implisiittinen assosiaatio makeaan suhteessa suolaiseen ja ruokaan suhteessa esineeseen.

Lihavat arvioivat eksplisiittisesti kokevansa vähemmän halua syödä makeita ja suolaisia ruokia sekä arvioivat pitävänsä niistä vähemmän kuin normaali/ylipainoiset. Lihavilla oli normaali/ylipainoisia enemmän tunnesyömistä, mutta eroa ei ollut syömisen tietoisen rajoittamisen ja hallitsemattoman syömisen suhteen. Tunnesyöjillä oli suurempi implisiittinen assosiaatio ruokaan suhteessa esineeseen verrattuna ei-tunnesyöjiin. Hallitsematon syöminen oli yhteydessä suurempaan implisiittiseen assosiaatioon makeaan suhteessa suolaiseen normaali/ylipainoisilla, mutta ei lihavilla. Normaali/ylipainoisten suurempi eksplisiittinen mieltymys ja halu syödä makeita väli- paloja havaittiin riippumatta tarkastelluista syömiskäyttäytymispiirteistä.

Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että erityisesti lihavien ruokaan liittyvä eksplisiittinen mieli- hyväkokemus voi olla heikentynyt normaali/ylipainoisiin nähden. Myös syömiskäyttäytyminen voi muovata ruokaan liittyviä implisiittisiä ja eksplisiittisiä mielihyvävasteita.

(4)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine

Institute of Public Health and Clinical Nutrition

Hyvärinen, Taru T: Implicit associations and explicit responses to food pictures in normal/overweight and obese women

Thesis, 85 pages, 1 appendix (3 pages) Supervisor: docent, PhD Leila Karhunen May 2021

Keywords: food, pleasure, implicit associations, BMI, eating behaviour

IMPLICIT ASSOCIATIONS AND EXPLICIT EVALUATIONS TO FOOD PICTURES IN NORMAL/OVER- WEIGHT AND OBESE WOMEN

Food and eating are central sources of pleasure for humans. The change in food environment in the western cultures provides now palatable and easily accessible food everywhere, while obe- sity has increased globally. However, the relationship between BMI and pleasure from food re- mains unclear. The objective of this thesis was to examine the differences in the pleasure from food in normal/overweight and obese women. The pleasure from food was measured via implicit associations and explicit evaluations to food pictures. In addition, the impact of eating behavior in implicit associations and explicit evaluations was examined.

The subjects (n=148) were divided in two groups: the normal/overweight group (BMI 18,5-30 kg/m², n=99) and the obese group (BMI>30 kg/m², n=49). All subjects were adult females (age 20–

64). The implicit associations to food pictures were measured by using the Implicit Association Test (IAT). Two different IAT-test designs were used: “food versus non-food” and “sweet versus savoury”. The explicit evaluations were measured by presenting images of sweet and savoury snack foods presented in the IAT test to subjects and asking them to evaluate how much they liked (liking) and wanted to eat (wanting) them. Eating behavior was measured by using Three- Factor Eating Questionnaire Revised 18 (TFEQ-R18) survey.

(5)

The results show that there was no difference between normal/overweight and obese subjects in their implicit preferences to food versus non-food items or to sweet versus savoury snack foods.

The subjects in both groups had implicit preference to sweet relative to savoury snack foods and food relative to non-food items. Explicitly obese people experienced less wanting to eat and liking towards sweet and savoury snack foods. Obese people had more emotional eating compared to normal/overweight, but there was no difference between the groups in cognitive restraint and uncontrolled eating. Emotional eaters had a greater implicit preference to food relative to non-food items compared to non-emotional eaters. Uncontrolled eating was associated with greater implicit preference to sweet relative to savoury in normal/overweight subjects but not in obese.

The results suggest that especially obese people might experience reduced explicit pleasure from food compared to normal/overweight people. Also, eating behavior can modify implicit and explicit pleasure responses to food.

(6)

Sisältö

1 Johdanto ... 8

2 Tutkimuksen tausta ... 10

2.1 Syöminen ja mielihyväkokemus ... 10

2.1.1 Implisiittinen ja eksplisiittinen haluaminen ... 11

2.1.2 Implisiittinen ja eksplisiittinen pitäminen ... 12

2.2 Implisiittiset ja eksplisiittiset prosessit ... 13

2.2.1 Implisiittisten ja eksplisiittisten prosessien mittaaminen ... 13

2.2.2 Implicit Association Test, IAT ... 14

2.2.3 Implisiittiset mielihyvävasteet ruokakontekstissa ... 17

2.2.4 Eksplisiittiset mielihyvävasteet ruokakontekstissa ... 19

2.3 Syömiskäyttäytymispiirteet ... 23

2.3.1 Syömisen tietoinen rajoittaminen ... 23

2.3.2 Tunnesyöminen ... 23

2.3.3 Hallitsematon syöminen ... 24

2.4 Syömiskäyttäytymispiirteiden yhteys painoon ... 24

2.4.1 Syömisen tietoisen rajoittamisen yhteys painoon ... 24

2.4.2 Tunnesyömisen yhteys painoon ... 25

2.4.3 Hallitsemattoman syömisen yhteys painoon ... 26

2.5 Implisiittisten ja eksplisiittisten mielihyvävasteiden yhteys syömiskäyttäytymispiirteisiin ... 31

3 Tavoitteet ... 37

(7)

4 Aineisto ja menetelmät ... 38

4.1 Aineisto ... 38

4.1.1 Normaali/ylipainoisten tutkimusryhmä ... 38

4.1.2 Lihavien tutkimusryhmä ... 39

4.2 Menetelmät ... 39

4.2.1 Koeasetelma ... 39

4.2.2 Eksplisiittisten arvioiden mittaaminen... 41

4.2.3 Implisiittisten assosiaatioiden mittaaminen ... 42

4.2.4 Syömiskäyttäytymisen mittaaminen ... 45

4.3 Tilastolliset menetelmät ... 46

5 Tulokset ... 47

5.1 Implisiittiset ja eksplisiittiset mielihyvävasteet normaali/ylipainoisilla ja lihavilla ... 47

5.2 Implisiittiset ja eksplisiittiset mielihyvävasteet ja syömiskäyttäytyminen ... 51

5.2.1 Syömisen tietoinen rajoittaminen ... 51

5.2.2 Tunnesyöminen ... 53

5.2.3 Hallitsematon syöminen ... 55

6 Pohdinta ... 58

6.1 Menetelmälliset näkökohdat ja tulosten luotettavuus ... 58

6.1.1 Aineisto ... 58

6.1.2 Tutkimustilanne ... 59

6.1.3 Menetelmät ... 59

6.2 Implisiittiset ja eksplisiittiset mielihyvävasteet normaali/ylipainoisilla ja lihavilla ... 61 6.3 Syömiskäyttäytymispiirteiden yhteys implisiittisiin ja eksplisiittisiin mielihyvävasteisiin 64

(8)

6.3.1 Tietoisen syömisen rajoittamisen yhteys implisiittisiin ja eksplisiittisiin

mielihyvävasteisiin ... 64 6.3.2 Tunnesyömisen yhteys implisiittisiin ja eksplisiittisiin mielihyvävasteisiin ... 66 6.3.3 Hallitsemattoman syömisen yhteys implisiittisiin ja eksplisiittisiin mielihyvävasteisiin

... 67 6.4 Yleinen pohdinta ... 68 7 Yhteenveto ja johtopäätökset ... 72

Lähteet (74–82) Liitteet

Three-Factor Eating Questionnaire Revised 18 (TFEQ-R18)

(9)

1 Johdanto

Ihmisillä on lukuisia tarpeita, joiden tyydyttäminen tuottaa mielihyvää. Ihmisille luontaisesti mie- lihyvää tuottavia asioita ovat esimerkiksi ruoka ja seksi, joihin liittyvä toiminta koetaan itsessään palkitsevana (Kringelbach 2005). Toiminnan tuottama mielihyväkokemus ja palkitsevuus takaavat sen, että saman toiminnan äärelle palataan aina uudelleen. Tällä on ollut merkittävä rooli lajin- selviytymisen ja lisääntymisen kannalta (Kringelbach 2005). Ruoan ja syömisen aiheuttama mieli- hyväkokemus on ollut erityisen merkityksellinen silloin, kun ruokaa ei ole ollut jatkuvasti ja helposti saatavilla, vaan sitä on täytynyt etsiä ympäristöstä. Nykypäivänä länsimaisissa kulttuureissa tilanne on kuitenkin toinen, kun ruokaa on tarjolla ympärillämme lähes kaiken aikaa ja yltäkylläi- sesti.

Huolta on herättänyt maailmanlaajuisesti lihavien määrän kolminkertaistuminen viimeisten nel- jänkymmenen vuoden aikana (World Health Organization 2020). Lihavuuden tiedetään olevan riskitekijä lukuisille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille ja syövälle (Uusitupa 2015, World Health Organization 2020), joista koituu haittaa sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle.

Lihavuuteen johtaa pitkäaikainen liiallinen energiansaanti suhteessa energiankulutukseen (Uusi- tupa 2015), minkä vuoksi runsassokeristen ja -rasvaisten ruokien runsas nauttiminen on riski yli- painon kehittymiselle suuren energiatiheytensä ja ravintoaineköyhyytensä vuoksi. Runsassokeri- set ja -rasvaiset ruoat koetaan kuitenkin usein erityisen miellyttäviksi ja palkitseviksi, jolloin myös useimmat ihmiset pitävät niistä (Davis ym. 2007). On kuitenkin monia, sekä yksilöön että elinym- päristöön liittyviä tekijöitä, jotka altistavat sille, että syömisen säätely pettää ja liikasyömisestä aiheutunut liiallinen energiansaanti johtaa ylipainoon ja lihavuuteen (Käypä hoito -suositus 2020). Samaan aikaan osalla ihmisiä syöminen pysyy kohtuullisena, ja he säilyttävät normaalipai- nonsa.

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia ruokaan liittyvää mielihyväkokemusta normaali/ylipainoisilla ja lihavilla naisilla. Mielihyväkokemusta mitattiin implisiittisten ja eksplisiittisten mielihy- vävasteiden avulla. Implisiittisillä mielihyvävasteilla tarkoitetaan epäsuoria keinoja mitata ruoasta pitämistä tai mieltymystä ruokaan, myös mahdollisesti tiedostamattomalla tasolla, kun taas eksplisiittiset mielihyvävasteet ovat suoria menetelmiä pitämisen ja mieltymyksen mittaamiseksi.

(10)

Implisiittisiä ja eksplisiittisiä mielihyvävasteita tutkimalla pyritään selvittämään, onko normaali/ylipainoisten ja lihavien henkilöiden välillä eroa ruokaan liittyvässä mielihyväkokemuk- sessa. Lisäksi tarkastellaan, onko syömiskäyttäytymisellä, erityisesti syömisen tietoisella rajoittamisella, hallitsemattomalla tai tunnesyömisellä, vaikutusta normaali/ylipainoisten ja lihavien ruokaan liittyviin implisiittisiin ja eksplisiittisiin mielihyvävasteisiin.

(11)

2 Tutkimuksen tausta

Ihmisten tiedonkäsittelyä voidaan kuvata kaksoisprosessointiteorioiden (engl. dual process theory) avulla. Kaksoisprosessointiteoriat jakavat tiedonkäsittelyn kahteen eri järjestelmään, joista toinen käsittelee tietoa automaattisesti, nopeasti ja usein tiedostamatta, toinen tietoisesti ja hitaasti (Evans 2008). Tiedonkäsittelyprosesseja ovat esimerkiksi ajatteluun tai päätöksente- koon liittyvä tiedonkäsittely. Näihin järjestelmiin liittyvät läheisesti niin sanotut implisiittiset ja eksplisiittiset prosessit, joita käsitellään tarkemmin tässä luvussa.

2.1 Syöminen ja mielihyväkokemus

Syömisen tuottama mielihyväkokemus on neurologisesti samanlainen muihin mielihyväproses- seihin nähden (Kringelbach ym. 2012). Se, kuten muut mielihyväkokemukset, jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat: 1) palkkion odottamisesta johtuva motivaatio eli haluaminen (engl. wanting), 2) mielihyvän tuottama hedoninen tunne eli pitäminen (engl. liking), ja 3) oppiminen (engl. lear- ning), joka viittaa assosiaatioiden ja odotusten luomiseen liittyvään prosessiin (Berridge ja Robin- son 2003). Mielihyväkokemukseen liittyvä haluaminen, pitäminen ja oppiminen voidaan erottaa neuropsykologisesti toisistaan, mutta käytännössä ne toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Kaikki kolme ulottuvuutta jakautuvat edelleen eksplisiittisiin ja implisiittisiin prosesseihin (kuva 1). Seuraavassa keskitytään tarkastelemaan tämän tutkielman kannalta oleellisimpia mielihyväkokemuksen ulottuvuuksia, eli eksplisiittistä ja implisiittistä haluamista ja pitämistä.

(12)

Kuva 1. Syömiseen liittyvän mielihyväkokemuksen ulottuvuudet (Berridge ja Robinson 2003, Sal- mela 2018).

2.1.1 Implisiittinen ja eksplisiittinen haluaminen

Palkkioon viittaava vihje tai ärsyke käynnistää haluamisen (Poola ym. 2016). Haluaminen syntyy fysiologisen tilan (esim. nälkä) ja ärsykkeen (esim. ruokakuva) yhteisvaikutuksesta silloin, kun havaittu ärsyke on assosioitunut palkkioon (esim. ruoka) (Berridge ja O'Doherty 2013, Berridge ja Robinson 1998, Zhang ym. 2009). Jotta ärsyke voi assosioitua palkkioon, on ärsykkeen oltava olennainen fysiologisen tilan kannalta. Assosiaation muodostuttua ärsyke (esim. ruoka) tai jo siitä kertova vihje (esim. mainos) voi käynnistää haluamisen, myös fysiologisesta tilasta riippumatta. Fysiologinen tila voi kuitenkin palkkiokokemuksen kautta edelleen vahvistaa assosiaatiota (Havermans ym. 2009). Esimerkiksi ruokamainoksen näkeminen saattaa herättää henkilössä halua syödä mainoksen esittämää ruokaa, vaikkei hän olisi kyseisellä hetkellä nälkäinen. Toisaalta jos henkilö on nälkäinen, ja ruokamainoksen näkemisen herättämä halu on saanut hänet syö- mään mainoksen esittämää ruokaa, voimistaa henkilön kokema fysiologinen nälkä ruokaan liitty- vää palkkiokokemusta. Kuitenkin, jotta ärsyke voi olla assosioitunut palkkioon, on henkilöllä oltava aikaisempi kokemus kyseisen ärsykkeen palkitsevuudesta, eli oppimiskokemus ärsykkeen

(13)

tuottamasta mielihyvästä eli pitämisestä. Tällöin esimerkiksi mainos henkilölle entuudestaan täy- sin tuntemattomasta ruoasta ei herätä haluamista, koska henkilöllä ei ole aiempaa kokemusta tuon ruoan syömisen tuottamasta mielihyvästä.

Haluaminen jakautuu implisiittiseen ’haluamiseen’ (engl. ’wanting’, implisiittinen prosessi) sekä eksplisiittiseen haluamiseen (engl. wanting, eksplisiittinen prosessi) (Berridge ja O'Doherty 2013).

Implisiittinen ’haluaminen’ on ärsykkeen laukaisemaa automaattista haluamista (Berridge ja Ro- binson 2003), ja sitä kuvataan englanninkielisessä kirjallisuudessa myös termillä ”incentive sa- lience”, jolle ei ole suomenkielistä vastinetta. Implisiittinen ’haluaminen’ muodostuu havaitun är- sykkeen laukaisemasta reaktiosta, joka tekee odotetusta palkkiosta entistä haluttavamman (Ber- ridge ym. 2010). Kun palkkion haluttavuus kasvaa, kasvaa myös ponnistelu palkkion tavoittele- miseksi, jolloin myös todennäköisyys palkkion saavuttamiseksi kasvaa. Implisiittinen ’haluaminen’ voi ilmetä myös ilman henkilön tietoista kokemusta haluamisesta. Sen sijaan eksplisiittinen haluaminen on tietoista kohteen haluamista sanan ”haluaminen” perinteisessä merkityksessä (Berridge ym. 2010). Eksplisiittinen haluaminen voi ilmetä esimerkiksi tavoitteellisena toiminnan suunnitteluna haluttavan kohteen saavuttamiseksi, kuten maittavan ruoan hankkimisena.

2.1.2 Implisiittinen ja eksplisiittinen pitäminen

Pitäminen on hedoninen tunne, jonka aiheuttaa palkkion vastaanottamisesta aiheutunut mieli- hyvä (Berridge ym. 2010). Myös pitäminen jakautuu implisiittiseen ’pitämiseen’ (engl. ’liking’, implisiittinen prosessi) ja eksplisiittiseen pitämiseen (engl. liking, eksplisiittinen prosessi).

Implisiittinen ’pitäminen’ on objektiivinen, hedoninen reaktio (Berridge ym. 2010). Implisiittinen

’pitäminen’ muodostuu sillä hetkellä, kun vastaanotetaan tai nautitaan mielihyvää tuottava palk- kio, esimerkiksi syödään miellyttävää ruokaa. Implisiittinen ’pitäminen’ ei aina vaadi subjektiivista kokemusta tietyn kohteen, esimerkiksi ruoan, miellyttävyydestä. Eksplisiittinen pitäminen sen sijaan tarkoittaa subjektiivista, tietoista kokemusta tietyn kohteen, esimerkiksi tietyn ruoan, miel- lyttävyydestä (Berridge ym. 2010). Eksplisiittisessä pitämisessä henkilö tiedostaa pitävänsä esimerkiksi tietystä ruoasta, ja voi ilmaista sen sanallisesti.

(14)

2.2 Implisiittiset ja eksplisiittiset prosessit

Implisiittiset ja eksplisiittiset prosessit ovat toisilleen läheisiä tiedonkäsittelyn prosesseja (Nosek ym. 2005). Implisiittiset prosessit ovat nopeita, automaattisia tiedonkäsittelyprosesseja, jotka voivat ilmetä käyttäytymisessä ilman henkilön tietoista harkintaa (Houwer 2005). Implisiittisiin prosesseihin lukeutuvat muun muassa implisiittiset asenteet, jolloin henkilön toiminta ohjautuu spontaanisti tunteiden ohjaamana, ilman toiminnan eri puolten arviointia (Fazio 1990). Täten, kun tietoinen harkinta on poissuljettu, voivat implisiittiset prosessit kuvata objektiivisemmin esimerkiksi henkilön todellista mieltymystä tiettyyn kohteeseen verrattuna eksplisiittisiin prosesseihin, joissa henkilöllä on mahdollisuus arvioida tietoisesti mieltymystään ja siihen liittyviä eri puo- lia (Nosek ym. 2005). Eksplisiittiset prosessit ovat harkinnanvaraisia ja pääosin tiedostettuja tie- donkäsittelyn prosesseja (Berridge ja Robinson 2003). Eksplisiittisiin prosesseihin voi liittyä tilan- teen tai kohteen hyvien ja huonojen puolien arviointia, jotka huomioidaan valittaessa tilanteeseen sopivaa toimintaa (Fazio 1990). Implisiittisten ja eksplisiittisten prosessien rinnakkainen tar- kastelu on hyödyllistä siksi, että se antaa syvällisempää ja moniulotteisempaa tietoa tutkittavasta kohteesta verrattuna tilanteeseen, jossa tarkasteltaisiin ainoastaan joko implisiittisiä tai ekspli- siittisiä prosesseja.

2.2.1 Implisiittisten ja eksplisiittisten prosessien mittaaminen

Implisiittisiä prosesseja mitataan epäsuorilla ja eksplisiittisiä prosesseja suorilla mittausmenetel- millä (Nosek ym. 2005). Epäsuorat mittausmenetelmät ovat menetelmiä, joissa esimerkiksi kehi- tetään koeasetelma mittaamaan sitä, kuinka paljon henkilö on valmis näkemään vaivaa saadak- seen haluamaansa ruokaa, kuten suklaata, jonka perusteella voidaan tehdä epäsuora päätelmä siitä, kuinka voimakas on henkilön halu syödä suklaata kyseisellä hetkellä. Implisiittisiä prosesseja voidaan myös tutkia mittaamalla tutkittavan mielensisäisiä implisiittisiä assosiaatioita. Impli- siittisiä prosesseja mittaavia mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi Implicit Association Test (IAT) (Greenwald ym. 1998), Affective Priming Task (Fazio ym. 1986) ja Single Category Implicit Asso- ciation Test (SCIAT) (Karpinski ja Steinman 2006). Tässä tutkielmassa implisiittisten assosiaatioiden mittaamiseen käytettiin Implicit Association Test (IAT) -mittausmenetelmää, jota esitellään edempänä tarkemmin. Epäsuoran mittausmenetelmän käyttö vähentää henkilön mahdollisuutta

(15)

harkita toimintaansa tai vastauksiaan, jolloin voidaan ehkäistä mahdollinen tulosten muuntelu esimerkiksi sosiaalisesti hyväksyttävämpään suuntaan (Nosek ym. 2005). Koska implisiittiset prosessit kuvaavat juuri näitä tietoisen harkinnan ulkopuolisia prosesseja, sopivat epäsuorat mit- tausmenetelmät hyvin implisiittisten prosessien mittaamiseen. Epäsuorien mittausmenetelmien käytön riskinä on kuitenkin se, että koeasetelma ei mittaakaan haluttua ilmiötä vaan jotain muuta, jolloin tehdään vääriä päätelmiä kyseisestä ilmiöstä. Tätä virhettä voidaan ehkäistä koe- asetelman huolellisella suunnittelulla ja testauksella ennen varsinaisen tutkimuksen tekemistä.

Eksplisiittisiä prosesseja mitataan suorilla mittausmenetelmillä. Esimerkiksi eksplisiittisiä asenteita ja preferenssejä voidaan mitata yksinkertaisesti kysymällä henkilön arviota tietystä kohteesta, kuten ”kuinka paljon pidät makeista jälkiruoista?” (Nosek ym. 2005). Eksplisiittisten prosessien mittaamisessa käytetään usein erilaisia asteikoita. Suorien mittausmenetelmien käyttö on usein suoraviivaisempaa ja yksinkertaisempaa epäsuoriin mittausmenetelmiin nähden. Suo- rilla mittausmenetelmillä voidaan esimerkiksi kysyä suoraan henkilön mielipidettä tietystä kohteesta, jolloin riski väärien päätelmien tekemiselle vähenee. Toisaalta tällöin riskinä on, että tutkittava muuntaa vastauksiaan esimerkiksi sosiaalisesti hyväksyttävämpään suuntaan (Hofmann ym. 2005, Nosek 2007, Nosek ym. 2011).

2.2.2 Implicit Association Test, IAT

Implisiittisiä assosiaatioita voidaan mitata Greenwaldin ja tutkimuskumppaneiden (1998) kehittä- mällä Implicit Association Test (IAT) -testillä. IAT-testi on tietokoneella suoritettava luokitteluteh- tävä, joka mittaa assosiaatioita tietyn kohteen ja attribuutin välillä. Testi sisältää tyypillisesti kaksi kohdekategoriaa (esim. makea vs. suolainen) sekä attribuutin (esim. lähestyä vs. välttää). Testissä kohdekategoriasana tai -kuva sekä attribuuttikategoriasana esiintyvät tietokonenäytöllä siten, että allekkain esiintyvät sanat voivat olla oletetun assosiaation mukaisia (esim. makea ja lähes- tyä, suolainen ja välttää) tai assosiaation vastaisia (esim. makea ja välttää, suolainen ja lähestyä).

Esimerkki testin tietokonenäkymästä on esitetty kuvassa 2.

(16)

Kuva 2. Esimerkki kuva- ja sanastimuluksista tietokonenäkymässä Makea-Suolainen Implicit As- sociation Test (IAT) -testin aikana. Kuvat A ja C esittävät tälle tehtävälle oletetun assosiaation mu- kaista asetelmaa, ja kuvat B ja D oletetun assosiaation vastaista asetelmaa. Stimuluksena toimivat kuvat tai sanat ilmaantuvat yksitellen näytön keskelle, ja testin suorittajan tehtävänä on luokitella stimulus kohde- ja attribuuttikategorioiden mukaisesti joko vasemmalle tai oikealle käyttä- mällä vasemmalla sijaitsevaa vastausnäppäintä ”E” ja oikealla sijaitsevaa vastausnäppäintä ”I”.

Kuvissa A ja C testin suorittajan tulisi valita vastausnäppäin ”E” luokitellakseen kuva- ja sanasti- mulukset oikein, ja vastaavasti kuvissa B ja D tulisi valita vastausnäppäin ”I”. IAT-testin aikana vain kohdekategoriat (stimuluskuvia edustavat ”Makeaa” ja ”Suolaista” -kategoriat) vaihtavat ker- taalleen paikkaa ruutunäkymässä, kun attribuuttikategorioiden (stimulussanoja edustavat ”Lä- hestyä” ja ”Välttää” -kategoriat) stimulusluokittelu pysyy samana. Testissä mitataan luokittelun nopeutta eli reaktioaikaa, joka kuvastaa mitatun assosiaation voimakkuutta.

Testin suorittaja luokittelee kohdekategoriaan liittyviä stimuluksia (sanoja tai kuvia) mahdollisimman nopeasti huolimatta siitä, onko kategorian mukaisen sanan kanssa samalla puolella oleva,

(17)

toista luokiteltavaa kategoriaa kuvaava sana tehtävälle oletetun assosiaation mukainen vai assosiaation vastainen. Assosiaation mukaisissa asetelmissa sekä kohde- että attribuuttikategorioiden sanat ovat oletetun assosiaation mukaisesti samalla puolella, luokittelun oletetaan olevan nopeampaa, ja sitä vastoin assosiaation vastaisissa asetelmissa hitaampaa (Greenwald ym.

1998). Taulukossa 1 on kuvattu esimerkki IAT-testin etenemisjärjestys.

Taulukko 1. Esimerkki Makea-Suolainen -IAT-testin¹ etenemisjärjestyksestä (Greenwald ym.

1998).

Vaihe Vasen näppäin Oikea näppäin

1 Harjoitus Makea Suolainen

2 Harjoitus Lähestyä Välttää

3 Harjoitus Makea

Lähestyä

Suolainen Välttää

4 Testi Makea

Lähestyä

Suolainen Välttää

5 Harjoitus Suolainen Makea

6 Harjoitus Suolainen

Lähestyä

Makea Välttää

7 Testi Suolainen

Lähestyä

Makea Välttää

1 kohdekategoria: makea vs. suolainen, attribuuttikategoria: lähestyä vs. välttää; IAT = Implicit As- sociation Test

IAT-testissä esiintyy näin stimuluksia neljästä kategoriasta (esim. makea, suolainen, lähestyä, välttää), jotka on tarkoitus luokitella mahdollisimman nopeasti oikeaan kategoriaan (Nosek ym.

2005). Luokittelun nopeus (reaktioaika) kuvaa assosiaation voimakkuutta stimuluksen ja kategorian välillä. Esimerkiksi jos testin suorittaja luokittelee stimuluksia nopeammin kun ”makea” - sana on samalla puolella sanan ”lähestyä” (ja suolainen sanan ”välttää”) kanssa, voidaan ajatella henkilöllä olevan voimakkaampi implisiittinen assosiaatio (preferenssi) makeaan suhteessa suolaiseen (Nosek ym. 2005).

(18)

Reaktioaikojen perusteella lasketaan IAT-tulos eli D-arvo (engl. D-score, IAT effect) (Greenwald ym. 2003, Schnabel ym. 2008). D-arvon laskemiseen käytetään reaktioaikoja harjoitusosioita kolme ja kuusi sekä testiosioita neljä ja seitsemän (taulukko 1). Seuraavassa on esitetty D-arvon laskeminen vaiheittain:

1. Reaktioajoista poistetaan yli 10 sekunnin viiveet

2. Osioiden 3 ja 6 sekä 4 ja 7 välillä lasketaan keskihajonta 3. Jokaiselle osiolle 3, 4, 6 ja 7 lasketaan keskiarvot

4. Lasketaan kaksi keskiarvojen erotusta (keskiarvo osiosta 6 - keskiarvo osiosta 3 ja keskiarvo osiosta 7 - keskiarvo osiosta 4)

5. Molemmat keskiarvojen erotukset jaetaan niihin liittyvillä kohdassa kaksi lasketuilla keski- hajonnoilla ja tästä saadaan D-arvo

D-arvo voi saada arvoja -2 ja +2 väliltä. Positiivinen D-arvo kuvaa sitä, että testin suorittaja on luokitellut stimulukset oletetun assosiaation mukaisesti, eli testin suorittajalla on ennalta asetetun hypoteesin mukainen (kongruentti) assosiaatio kohdekategorian ja attribuuttikategorian välillä.

Sitä vastoin negatiivinen D-arvo kuvaa sitä, että testin suorittaja on luokitellut stimulukset oletetun assosiaation vastaisesti, eli testin suorittajalla on inkongruentti assosiaatio kohdekategorian ja attribuuttikategorian välillä. D-arvon suuruus kuvaa myös karkeasti assosiaation voimakkuutta: 0 = ei assosiaatiota, <|0,15| = vähäinen assosiaatio, >|0,15| = heikko assosiaatio,

>|0,35| = kohtalainen assosiaatio ja >|0,65| = voimakas assosiaatio.

2.2.3 Implisiittiset mielihyvävasteet ruokakontekstissa

Implisiittisillä ja eksplisiittisillä mielihyvävasteilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa implisiittisiä ja eksplisiittisiä prosesseja, joilla tutkitaan ruokaan liittyvää mielihyväkokemusta. Ruokaan liittyviä implisiittisiä ja eksplisiittisiä mielihyvävasteita on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tutkimuksia, joissa on tutkittu ruokaan liittyviä implisiittisiä ja eksplisiittisiä mielihyvävasteita on esitelty taulukossa 2.

(19)

Aiempi tutkimusnäyttö implisiittisistä assosiaatioista ruokaa kohtaan on ollut ristiriitaista. Aiem- missa tutkimuksissa on raportoitu sekä voimakkaammista kielteisistä että myönteisistä implisiit- tisistä assosiaatioista ruokaa kohtaan (Czyzewska ja Graham 2008, Juvonen ym. 2020, Roefs ja Jansen 2002, Sartor ym. 2011). Tutkimustulokset viittaavat toisaalta eroihin ruokaan liittyvissä im- plisiittisissä assosiaatioissa eripainoisten tutkittavien kesken; lihavia ja normaalipainoisia verrat- taessa lihavilla oli kielteisempi implisiittinen assosiaatio runsasrasvaista ruokaa kohtaan normaalipainoisiin nähden (Roefs ja Jansen 2002). Eri ruokia tarkasteltaessa lihavilla on havaittu kielteinen implisiittinen assosiaatio runsasenergisiä makeita ruokia kohtaan, mutta positiivinen assosiaatio runsasenergisiä suolaisia ruokia kohtaan (Czyzewska ja Graham 2008). Sen sijaan normaali- ja ylipainoisilla tulokset olivat päinvastaiset; normaali- ja ylipainoisilla havaittiin positiivinen implisiittinen assosiaatio runsasenergisiä makeita ruokia kohtaan ja kielteinen assosiaatio run-

sasenergisiä suolaisia ruokia kohtaan. Normaalipainoisten ja ylipainoisten tutkittavien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa implisiittisissä assosiaatioissa (Czyzewska ja Graham 2008).

Toisaalta eräässä toisessa tutkimuksessa ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä havaittiin voimakkaampi positiivinen implisiittinen assosiaatio makeaan verrattuna normaalipainoisiin henkilöihin (Sartor ym. 2011).

Kuten edellä kuvattu, ruokaan liittyvät implisiittiset assosiaatiot voivat erota toisistaan normaalipainoisten, ylipainoisten ja lihavien henkilöiden kesken tutkitun ruokakategorian, kuten esimerkiksi runsas- ja vähärasvaisten ruokien (Roefs ja Jansen 2002), tai makeiden ja suolaisten ruokien suhteen (Czyzewska ja Graham 2008). Tutkimustulosten vertailua eri ruokakategorioihin liitty- vistä implisiittisistä assosiaatioista vaikeuttaa kuitenkin se, että ruokavihjeinä on tutkimuksissa käytetty vaihdellen ruokakuvia (esim. kuva suklaakakusta), ruokasanoja (esim. ”suklaapatukka”) tai ruoan laadullisiin ominaisuuksiin viittaavia sanoja (esim. ”uppopaistettu”). Lisäksi ruoat on ka- tegorisoitu eri tavoin (esim. ”runsasrasvaiset ja vähärasvaiset” tai ”makeat ja suolaiset”). On myös huomattava, että kyseisissä tutkimuksissa on käytetty implisiittisten vasteiden mittaamiseksi IAT- testin lisäksi muun muassa the Affective priming task -menetelmää (Fazio ym. 1986). The Affec- tive priming task -menetelmässä tutkittavalle esitetään niin sanottuja alustuskuvia tai -sanoja (engl. priming) hyvin lyhyen aikaa, esimerkiksi 200 millisekunnin ajan, jonka jälkeen tutkittaville esitetään stimulus, jonka tutkittava luokittelee sopivaan kategoriaan. Alustuskuvan tai -sanan

(20)

ajatellaan herättävän tutkittavassa tiedostamattoman, implisiittisen assosiaation, joka vaikuttaa stimuluksen luokitteluun. Assosiaatiot alustuskuviin ja -sanoihin liittyen vaihtelevat yksilöiden vä- lillä, jolloin stimuluksen luokittelun ajatellaan kuvastavan yksilön implisiittistä vastetta stimulusta kohtaan.

2.2.4 Eksplisiittiset mielihyvävasteet ruokakontekstissa

Ruoan rasva- ja energiapitoisuus tai makeus vaikuttaa ruoasta annettuihin eksplisiittisiin arvioihin. Tutkittavat ovat muun muassa arvioineet vähärasvaiset ruoat positiivisemmin kuin runsasrasvaiset ruoat (Roefs ja Jansen 2002), ja runsasenergiset makeat ja vähäenergiset ruoat positiivisemmin kuin runsasenergiset ei-makeat ruoat (Czyzewska ja Graham 2008). Arvioissa ei ollut merkitseviä eroja eripainoisten tutkittavien välillä.

Kylläisyystilalla on vaikutusta ruoasta annettuihin eksplisiittisiin mielihyväarvioihin (Cameron ym.

2014, Juvonen ym. 2020). Tutkittaessa normaali- ja ylipainoisia henkilöitä havaittiin, että paasto- tila lisäsi eksplisiittistä haluamista ja pitämistä kaikkea ruokaa kohtaan verrattuna tilanteeseen, jolloin ei ollut paastottu (Cameron ym. 2014). Toisessa tutkimuksessa normaali- ja ylipainoiset tutkittavat arvioivat pitävänsä enemmän runsasenergisistä aterioista sekä makeista ja suolaisista välipaloista paastotilassa kylläiseen tilaan verrattuna, kun eroa ei ollut vähäenergisten aterioiden suhteen (Juvonen ym. 2020). Paastotilassa tutkittavat arvioivat eksplisiittisesti haluavansa enem- män suolaisia välipaloja kuin makeita välipaloja, kun kylläisessä tilassa tulokset olivat päinvastai- set. Paastotilassa haluaminen runsasenergisiä ja vähäenergisiä aterioita sekä suolaisia välipaloja kohtaan oli suurempaa kylläiseen tilaan verrattuna. Makeiden välipalojen haluaminen ei muuttu- nut paastotilan ja kylläisen tilan välillä (Juvonen ym. 2020). Myös toisessa tutkimuksessa paaston- neilla tutkittavilla makeista ruoista pitäminen pysyi koholla vielä aterian nauttimisen jälkeenkin verrattuna tutkittaviin, jotka eivät olleet paastonneet (Cameron ym. 2014).

(21)

Taulukko 2. Ruokaan liittyviä implisiittisiä assosiaatioita ja eksplisiittisiä arvioita käsitteleviä tutkimuksia.

(jatkuu) Viite ja maa Otos-

koko (n)

Tutkitta- vat

Ikä (v)

Painoindeksi (kg/m²)

Tavoitteet Tutkimusmenetel- mät

Keskeiset tulokset Roefs ja Jan-

sen (2002) Hollanti

61 Lihavia (n=30) ja normaalipainoisia (n=31) aikuisia.

40,5–

46,3

Lihavat ka 33,2., nor- maalipainoi- set ka 21,7

Tutkia impli- siittisiä ja eks- plisiittisiä asenteita run- sasrasvaisia ruokia kohtaan normaalipainoisilla ja lihavilla.

Implisiittisiä assosiaatioita tutkittiin IAT- testillä¹. Eksplisiittisiä arvioita mitattiin esit- tämällä tutkittaville IAT-testissä olleita ruokakuvia, joita tutkittavat arvioivat 7- portaisella asteikolla.

Lihavilla havaittiin normaalipainoisia voimakkaampi kielteinen implisiittinen asenne runsasras- vaisia ruokia kohtaan. Kaikki tutkittavat arvioivat eksplisiittisesti runsasrasvaiset ruoat kielteisesti.

Czyzewska ja Graham (2008) Yhdysvallat

83 Alipainoi- sia (n=9), normaalipainoisia (n=51), ylipainoisia (n=12) ja lihavia (n=11) aikuisia naisia.

ka 21,9

16,4–38,7 Vertailla impli- siittisiä asenteita ja ekspli- siittistä miel- tymystä eri ruokia (runsasenerginen ei-makea, runsasenerginen makea, vähä- energinen) kohtaan eri- painoisilla tutkittavilla.

Implisiittisiä asenteita tutkittiin Affec- tive priming task -tut- kimusmenetelmällä (Fazio ym. 1986). Eks- plisiittistä miellyttä- vyyttä mitattiin arvi- oimalla ruokakuvia asteikolla 1–7.

Implisiittiset asenteet run-

sasenergisiä (RE) makeita ruokia kohtaan olivat positiiviset normaali/ylipainoisilla, mutta kieltei- set lihavilla. Implisiittiset asenteet RE ei-makeita ruokia kohtaan olivat normaali/ylipainoisilla kieltei- set ja lihavilla positiiviset. Kai- kissa ryhmissä ilmeni kielteinen implisiittinen asenne vähäenergi- siä ruokia kohtaan. Eksplisiitti- sissä arvioissa ei ollut eroa eripainoisten tutkittavien välillä. Kaikki tutkittavat arvioivat RE ei-makeat vähemmän positiivisesti kuin RE makeat ja vähäenergiset ruoat.

(22)

Taulukko 2, jatkuu.

(jatkuu) Viite ja maa

Otos- koko (n)

Tutkittavat Ikä (v) Painoindeksi

(kg/m²) Tavoitteet Tutkimusmene-

telmät Keskeiset tulokset Sartor ym.

(2011) Iso-Britan- nia

33 Normaali- painoisia (n=22) ja ylipainoisia/lihavia (n=11) aikuisia.

Normaa- lipainoi- set: ka 23,1 Ylipai- noiset/lihavat:

ka 22,2

Normaalipai- noiset ka 22,2., ylipainoiset/lihavat ka 30,2

Testata hypotee- sia, jonka mukaan normaalipainoiset ja ylipainoiset/lihavat eroavat sekä kyvyssä maistaa makeaa että impli- siittisissä assosiaatioissa makeaa kohtaan.

Makean maista- mista tutkittiin sakkaroosilla makeutetulla ve- dellä. Implisiitti- siä assosiaatioita tutkittiin IAT-tes- tillä¹.

Ylipainoiset/lihavat maistoivat makean vähemmän intensiivi- senä normaalipainoisiin verrattuna. Ylipainoisilla/lihavilla oli voimakkaampi positiivinen implisiittinen assosiaatio makeaan verrattuna normaalipainoisiin.

Cameron ym. (2014) Kanada

15 Nor- maali/ylipainoisia naisia (n=6) ja miehiä (n=9)

ka 28,6 ka 25,3 Tutkia 24-h paaston vaikutusta ruoasta saatavaan mielihyväkoke- mukseen kylläi- seen tilaan verrattuna.

Ruoasta saatavaa mielihyväko- kemusta mitattiin RRV-mene- telmällä². Ekspli- siittistä pitämistä ja haluamista mitattiin LFPQ- kyselylomakkeella³.

Paastotilassa ruokahalu, ruoasta pitäminen ja syödyn ruoan määrä olivat suuremmat verrattuna kylläiseen tilaan. Paastoti- lassa ponnistelu ruoan hankki- miseksi sekä eksplisiittinen haluaminen ja pitäminen olivat suuremmat kaikkia ruokakate- gorioita kohtaan kylläiseen tilaan nähden. Paastotilassa korkealla ollut makeista ruoista pi- täminen säilyi korkealla aterian jälkeenkin, mutta suolaisista ruoista pitäminen laski.

(23)

1 The Implicit Association Test (Greenwald ym. 1998), ²The Relative-Reinforcing value of food (Bickel ym. 2000), ³ Leeds Food Preference Questionnaire (Finlayson ym. 2008), ⁴ Visual Analogue Scale. Ka=keskiarvo, RE=runsasenerginen.

Viite ja maa

Otos- koko (n)

Tutkittavat Ikä (v)

Painoin- deksi (kg/m²)

Tavoitteet Tutkimusmene-

telmät Keskeiset tulokset Juvonen

ym. (2020) Suomi

60 Normaali- painoisia ja ylipainoisia naisia

ka 25,8 ka 23,0 Tutkia metaboli- sen tilan vaikutusta implisiittisiin ja eksplisiittisiin vasteisiin, sekä implisiittisten ja eksplisiittisten vasteiden välistä yhteyttä ruokakontekstissa.

Implisiittisiä assosiaatioita mitattiin IAT-tes- tillä. Eksplisiit- tistä pitämistä ja haluamista mitattiin VAS-mitta- rilla⁴.

Tutkittavilla oli implisiittinen assosiaatio (preferenssi) ruokaan suhteessa esineeseen sekä paastotilassa että kylläisessä tilassa, mutta implisiittiset assosiaatiot heikkenivät merkitsevästi siirryttäessä paastotilasta kylläi- seen tilaan. Implisiittisissä assosiaatioissa ei ollut eroa paastotilan ja kylläisen tilan välillä tutkittaessa runsasenergisiä ja vähä- energisiä aterioita sekä makeita ja suolaisia välipaloja. Eksplisiit- tinen pitäminen ja haluaminen laskivat valtaosassa ruokakate- gorioista siirryttäessä paastotilasta kylläiseen tilaan.

(24)

2.3 Syömiskäyttäytymispiirteet

Syömiskäyttäytymisellä tarkoitetaan kaikkea toimintaa, joka tapahtuu vasteena ruokaan liitty- vään ärsykkeeseen (Bellisle 2003). Syömiskäyttäytymistä ohjaavat fysiologiset, psykologiset, sosi- aaliset, sosioekonomiset ja kulttuuriset tekijät (Nuutinen 2010). Syömiskäyttäytymiseen liittyy esimerkiksi ruoan hankkiminen ja kuluttaminen, ruoanvalinta, ateriarytmin suunnittelu, sekä syömi- nen. Syömiskäyttäytyminen onkin monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat lukuisat ympäristöön sekä yksilöön itseensä liittyvät tekijät. Syömiskäyttäytymisen vaihtelua yksilöiden välillä voidaan kuvata erilaisilla syömiskäyttäytymispiirteillä, joita mitataan tyypillisesti erilaisin kyselylomakkein.

Tavallisimpia syömiskäyttäytymisen tutkimiseksi käytettyjä kyselylomakkeita ovat Three-Factor Eating Questionnaire (TFEQ) (Stunkard ja Messick 1985) sekä sen lyhennetty versio Three-Factor Eating Questionnaire Revised 18 (TFEQ-R18) (Karlsson ym. 2000). Tässä tutkimuksessa käsitellyt syömiskäyttäytymispiirteet on kuvattu alla.

2.3.1 Syömisen tietoinen rajoittaminen

Syömisen tietoisella rajoittamisella (engl. cognitive restraint) tarkoitetaan tietoista syömisen tai ruokavalion rajoittamista pyrkimyksenä hallita energiansaantia (Karlsson ym. 2000). Tietoiseen syömisen rajoittamiseen liittyy syömisen ennalta suunnittelua ja säätelyä. Rajoittaminen tehdään vapaasta tahdosta, eli rajoittamisen syynä ei ole esimerkiksi ruoka-allergiat tai erikoisruokavalio.

Syömisen rajoittaminen voi olla tiettyjen, usein epäterveellisiksi miellettyjen ruokien välttämistä, tai annoskokojen tietoista säätelemistä. Syömisen tietoinen rajoittaminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin laihduttaminen (Beiseigel ja Nickols-Richardson 2004, Lowe ym. 1991, Lowe ja Timko 2004), vaikka laihduttamiseen tyypillisesti liittyykin usein syömisen rajoittaminen.

2.3.2 Tunnesyöminen

Tunnesyöminen (engl. emotional eating) tarkoittaa taipumusta syödä silloin, kun koetaan kieltei- siä tunteita, kuten alakuloa, ahdistusta tai vihaa (Karlsson ym. 2000, Nightingale ja Cassin 2019).

(25)

Tällöin syöminen ei tapahdu vasteena fysiologiseen nälkään, vaan syömisellä pyritään helpotta- maan tyypillisesti kielteisten tunteiden aiheuttamaa ikävää olotilaa. Tunnesyöminen on yleisem- pää naisilla kuin miehillä (Dalrymple ym. 2018). Tunnesyöjillä on enemmän masentuneisuutta, sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistusta, sekä heillä on heikommat tietoisen läsnäolon sekä tunnesäätelyn taidot verrattuna henkilöihin, joilla tunnesyömistä ei ole (Dalrymple ym. 2018). Li- säksi tunnesyömiseen on yhdistetty taipumus käyttäytyä impulsiivisesti tunnettaessa kielteisiä tunteita (Booth ym. 2018).

2.3.3 Hallitsematon syöminen

Hallitsemattomaan syömiseen (engl. uncontrolled eating) liittyy usein liikasyömiseen johtava ky- vyttömyys lopettaa syömistä (Anglé ym. 2009, Karlsson ym. 2000). Syöminen tapahtuu vasteena ulkoisiin tai mielensisäisiin ruokaärsykkeisiin, esimerkiksi tarjolla olevaan, herkulliseen ruokaan tai mielihaluun, jolloin henkilö kokee halun syödä vastustamattomana. Henkilön voi olla vaikeaa tunnistaa kehonsa fysiologista kylläisyydentunnetta, jolloin ruokaärsykkeet voivat tuntua vastus- tamattomilta myös tilanteessa, jossa henkilö on juuri syönyt. Taipumus impulsiiviseen käyttäyty- miseen erityisesti vasteena kielteisiin tunteisiin sekä pitkäjänteisyyden puute altistavat hallitse- mattomalle syömiselle (Booth ym. 2018).

2.4 Syömiskäyttäytymispiirteiden yhteys painoon

Syömiskäyttäytymispiirteiden yhteyttä painoon käsitteleviä tutkimuksia on esitetty taulukossa 3.

Tässä kappaleessa käsitellään tämän tutkielman kannalta oleellisimpien syömiskäyttäytymispiir- teiden, eli syömisen tietoisen rajoittamisen, tunnesyömisen sekä hallitsemattoman syömisen, yhteyttä painoon.

2.4.1 Syömisen tietoisen rajoittamisen yhteys painoon

Syömisen tietoinen rajoittaminen on tutkimuksissa ollut yhteydessä korkeampaan painoindeksiin (Anglé ym. 2009, Konttinen ym. 2009, Lesdéma ym. 2012, Löffler ym. 2015). Positiivinen yhteys tietoisen syömisen rajoittamisen ja painoindeksin välillä on havaittu sekä nuorilla aikuisilla

(26)

että keski-ikäisemmillä aikuisikäisillä tutkittavilla (Anglé ym. 2009, Konttinen ym. 2009, Lesdéma ym. 2012). Lihavilla ja ylipainoisilla tutkittavilla vaikuttaisi olevan enemmän syömisen tietoista rajoittamista normaalipainoisiin tutkittaviin verrattuna (Konttinen ym. 2009). Toisaalta kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä tietoisen syömisen rajoittamisen ja painoindeksin välillä ylipainoisilla tai lihavilla tutkittavilla (Provencher ym. 2003). Kyseisessä tutkimuksessa syömisen tietoinen rajoittaminen korreloi kuitenkin positiivisesti painoindeksin kanssa normaalipainoisilla naisilla.

Tietoisen syömisen rajoittamisen yhteys painoindeksiin saattaa olla lihavilla käänteinen (Kontti- nen ym. 2009, Provencher ym. 2003). Lihavilla korkea tietoisen syömisen rajoittamisen määrä on ollut yhteydessä pienempään painoindeksiin lihavien tutkittavien kesken, kun taas normaalipainoisilla korkea tietoisen syömisen rajoittamisen määrä on ollut yhteydessä korkeampaan painoindeksiin (Konttinen ym. 2009). Tulokset viittaavat siihen, että lihavilla korkea tietoisen syömi- sen rajoittamisen määrä voi olla eduksi painonhallinnassa verrattuna lihaviin, joilla on vain vä- hän syömisen tietoista rajoittamista. Sen sijaan normaalipainoisilla tietoinen syömisen rajoittaminen voi johtaa suurempaan painoindeksiin (Konttinen ym. 2009).

2.4.2 Tunnesyömisen yhteys painoon

Tunnesyöminen on positiivisesti yhteydessä korkeampaan painoindeksiin (Anglé ym. 2009, Kont- tinen ym. 2009, Konttinen ym. 2019, Löffler ym. 2015). Lihavilla ja ylipainoisilla aikuisilla on raportoitu enemmän tunnesyömistä normaalipainoisiin aikuisiin verrattuna (Anglé ym. 2009, Kontti- nen ym. 2009). Tunnesyöminen on myös ennustanut pitkällä aikavälillä suurempaa painoindeksin nousua, mutta vain naisilla, ei miehillä (Konttinen ym. 2019). Lisäksi tunnesyöminen on ennustanut suurempaa painoindeksin nousua tutkittavilla, jotka nukkuivat alle 7 tuntia yössä, mutta ei niillä tutkittavilla, jotka nukkuivat 9 tuntia yössä (Konttinen ym. 2019). Täten tunnesyö- villä henkilöillä vähäinen unen määrä voi altistaa painoindeksin nousulle.

Tunnesyömisen yhteys painoindeksiin voi muuttua iän myötä (Elfhag ja Linné 2005, Konttinen ym. 2019). Elfhagin ja Linnén (2005) Ruotsissa tekemässä tutkimuksessa tunnesyömisellä ja pai-

(27)

noindeksillä havaittiin positiivinen yhteys sekä nuorilla että aikuisikäisillä naisilla. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että aikuisikäisillä naisilla positiivinen yhteys tunnesyömisen ja painoindeksin välillä oli voimakkaampi nuoriin verrattuna. Konttisen ja kumppaneiden (2019) Suomessa te- kemässä tutkimuksessa tunnesyöminen ennusti suurempaa painoindeksin nousua 50- ja 65-vuo- tialla, mutta ei 35-vuotiailla 7 vuoden aikana. Tunnesyömisen ja painoindeksin positiivinen yhteys saattaakin voimistua ikääntymisen myötä.

2.4.3 Hallitsemattoman syömisen yhteys painoon

Hallitsematon syöminen saattaa olla aikuisilla positiivisesti yhteydessä korkeampaan painoindeksiin (Anglé ym. 2009, Elfhag ja Linné 2005, Konttinen ym. 2009, Löffler ym. 2015). Konttisen ja kumppaneiden (2009) Suomessa tekemässä tutkimuksessa ylipainoisilla ja lihavilla oli normaalipainoisia enemmän hallitsematonta syömistä. Toisaalta Anglén ja kumppaneiden (2009) Suo- messa tekemässä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä painoindeksin ja hallitsemattoman syömi- sen välillä, kun tutkittiin painoindeksiä kategorisena muuttujana. Sen sijaan, kun painoindeksiä tutkittiin jatkuvana muuttujana, ilmeni hallitsemattoman syömisen ja painoindeksin välillä heikko, mutta tilastollisesti merkitsevä yhteys (Anglé ym. 2009). Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa hallitsemattoman syömisen ja painoindeksin välillä ei ollut yhteyttä tutkittaessa 16–17-vuo- tiaita nuoria (Elfhag ja Linné 2005). Sen sijaan positiivinen yhteys ilmeni hallitsemattoman syömi- sen ja painoindeksin välillä tutkittaessa aikuisia naisia. Vastaava positiivinen yhteys hallitsemattoman syömisen ja painoindeksin välillä on havaittu myös saksalaisilla aikuisikäisillä sekä ikäänty- neillä (Löffler ym. 2015). Anglé ja tutkimuskumppanit (2009) esittävätkin ajatuksen siitä, että positiivinen yhteys hallitsemattoman syömisen ja painoindeksin välille saattaa kehittyä iän myötä.

(28)

Taulukko 3. Syömiskäyttäytymispiirteiden ja painon yhteyttä käsitteleviä tutkimuksia.

Viite ja maa

Otos- koko (n)

Tutkittavat Ikä (v)

Painoin- deksi (kg/m²)

Tavoitteet Tutkimusmenetelmät Keskeiset tulokset Provencher ym.

(2003) Kanada

596 Miehiä (n=244) ja naisia (n=352)

Miehet ka 43,4., naiset ka 42,0

Tutkia ruokavalion ja antropo- metristen mittausten yhteyksiä syömiskäyttäyty- mispiirteisiin, sekä sukupuolen ja lihavuusstatuk- sen vaikutusta näihin yhteyksiin.

Syömiskäyttäytymistä tutkittiin TFEQ-kyse- lyllä¹. Ruokavaliota tutkittiin kolmen päi- vän ruokapäiväkir- jalla. Antropometrisiä mittauksia käytettiin mm. painoindeksin ja rasvakudoksen mää- rän laskemiseksi.

Tietoinen syömisen rajoittaminen oli positiivisesti yhteydessä painoindeksiin ei-lihavilla naisilla. Tietoinen syö- misen rajoittaminen oli käänteisesti yhteydessä painoindeksiin lihavilla miehillä.

Elfhag ja Linné (2005)

Ruotsi

962 Naisia (n=481), nuoria (n=481)

Naiset ka 47, nuoret 16–17

Naiset ka 25, nuoret ka 21

Tutkia syömispa- tologian yhteyttä äitien ja heidän nuoruusikäisten lastensa välillä.

Syömispatologiaa tutkittiin TFEQ-R18 -kyse- lyllä² sekä EDI-2 -kyse- lyllä³.

Korkeampi painoindeksi oli positiivisesti yhteydessä kaikkiin tut- kittuihin syömiskäyttäy- tymispiirteisiin äideillä.

Nuorilla tietoinen syö- misen rajoittaminen ja tunnesyöminen olivat positiivisesti yhtey- dessä painoindeksiin, mutta yhteyttä hallitsemattomaan syömiseen ei ollut.

(jatkuu)

(29)

koko (n)

Tutkitta- vat

Ikä (v)

Painoindeksi

(kg/m²) Tavoitteet Tutkimusmenetel-

mät Keskeiset tulokset

Anglé ym.

(2009) Suomi

2997 Naisia 17–20 (ka 18,6)

14,4–49,8 (ka 22,9)

Tutkia TFEQ-R18 - kyselyn² rakenteel- lista validiteettia ja syömiskäyttäyty- mispiirteitä eripai- noisilla nuorilla naisilla.

Syömiskäyttäyty- mispiirteiden mit- taamisen käytettiin TFEQ-R18 -kyselyä².

Paino ja pituus mitattiin tutkittavilta tutkimuskäynnillä.

Korkeampi painoindeksi oli positiivisesti yhteydessä korkeampiin pistemääriin tietoisessa syömisen rajoit- tamisessa ja tunnesyömi- sessä, mutta ei hallitsemat- tomassa syömisessä.

Konttinen ym. (2009) Suomi

Normaali- painoisia (18,5– 25), ylipainoisia (25–30) ja lihavia (≥30).

Tutkia lihavuussta- tuksen ja laihdutus- historian vaikutusta syömiskäyttäytymi- sen ja antropomet- risten mittausten välisiin yhteyksiin.

Tutkia, onko syö- miskäyttäytymisen yhteys itsehillintään samanlainen lihavilla ja laihduttajilla.

Syömiskäyttäyty- mistä tutkittiin TFEQ-R18-kyse- lyllä². Itsehillintää tutkittiin the Brief Self-Control Scale⁴ - kyselyllä.

Hallitsematon syöminen ja tunnesyöminen olivat positiivisesti yhteydessä lihavuuteen ja käänteisesti yh- teydessä itsehillintään. Li- havilla sekä entisillä ja ny- kyisillä laihduttajilla korkeampi syömisen rajoittaminen oli yhteydessä vähäi- sempään lihavuuteen, hallitsemattomaan syömiseen ja tunnesyömiseen sekä korkeampaan itsehillintään.

Tulokset olivat päinvastai- set normaalipainoisilla tutkittavilla sekä niillä, jotka ei- vät koskaan olleet laihdut- taneet.

(30)

koko (n)

Tutkitta- vat

Ikä (v)

Painoindeksi

Lesdéma ym. (2012) Ranska

1000 Miehiä ja naisia

20–39 Miehet ka 24,0 Naiset ka 23,4

Tutkia TFEQ-kyselyn¹ syömiskäyttäytymis- piirteiden jakautu- mista nuoressa rans- kalaisessa väestössä.

Tutkia TFEQ-kyselyn¹ pistemäärien sekä sukupuolen, painoindeksin ja sosiodemo- grafisten tekijöiden yhteyttä.

Tutkittavien tiedot kerättiin verkkoky- selylomakkeella. Syö- miskäyttäytymispiir- teitä tutkittiin TFEQ- kyselyllä¹.

Kaikki syömiskäyttäyty- mispiirteet (tietoinen syömisen rajoittaminen, syömisen estottomuus⁵, herkkyys nälälle⁶) olivat yhteydessä korkeampaan painoindeksiin.

Löffler ym.

(2015) Saksa

Miehet ka 55,8 Naiset ka 54,1

15,7–55,4 Analysoida TFEQ-kyselyn¹ faktorirakenne sekä tutkia syömis- käyttäytymisen ja painoindeksin yh- teyttä saadulla fakto- rirakenteella.

Faktorirakenne tutkittiin eksploratiivi- sella sekä konfirma- torisella faktoriana- lyysilla. Syömiskäyt- täytymistä mitattiin TFEQ-kyselyllä¹. Tut- kittavien pituus ja paino mitattiin tutki- muskäynnin yhtey- dessä.

Faktorianalyysissa pää- dyttiin kolmeen faktoriin;

tietoiseen rajoittamiseen, hallitsemattomaan syömiseen ja tunnesyö- miseen. Korkeat piste- määrät kaikissa fakto- reissa olivat yhteydessä korkeampaan painoindeksiin.

(31)

1 Three Factor Eating Questionnaire (Stunkard ja Messick 1985), ²Three Factor Eating Questionnaire Revised 18 (Karlsson ym. 2000), ³ Eating Disorder Inventory 2 (Garner 1993), ⁴the Brief Self-Control Scale (Tangney ym. 2004), ⁵syömisen estottomuus (engl. disinhibition) on yksi alkuperäisen TFEQ-kyselyn syömiskäyttäytymispiirteistä, ⁶ herkkyys nälälle (engl. susceptibility to hunger) on yksi alkuperäisen TFEQ-kyselyn syömiskäyttäytymispiirteistä, ka=keskiarvo.

Viite ja maa Otos- koko (n)

Tutkitta- vat

Ikä (v)

Painoindeksi

(kg/m²) Tavoitteet Tutkimusmene-

telmät Keskeiset tulokset Konttinen

ym. (2019) Suomi

5024 Aikuisia miehiä ja naisia

25–74 (ka 52,6)

ka=27 Tutkia, toimiiko tunnesyöminen välittävänä teki- jänä masennuk- sen ja painoindeksin sekä vyötä- rönympäryksen muutoksessa 7 vuoden kohor- tissa. Tutkia, vai- kuttaako suku- puoli, ikä, unen määrä tai fyysinen aktiivisuus tutkit- tuihin yhteyksiin.

Masennusta mitattiin Depres- sion Scale⁷ -mittausmenetel- mällä. Tunnesyö- mistä mitattiin TFEQ-R18² -kyse- lyllä. Fyysinen aktiivisuus ja unen määrä olivat itseraportoi- tuja.

Masennus ja tunnesyöminen olivat positiivisesti yhteydessä.

Sekä masennus että tunnesyö- minen ennustivat suurempaa painoindeksin ja vyötärönympä- ryksen kasvua 7 vuoden aikana.

Tunnesyöminen välitti masen- nuksen yhteyttä painoindeksin ja vyötärönympäryksen muu- tokseen. Tunnesyöminen ennusti korkeampaa painoindek- siä ja vyötärönympäryksen kasvua vähän nukkuvilla, mutta ei paljon nukkuvilla. Masennus ennusti korkeampaa painoindek- siä ja vyötärönympäryksen kasvua nuoremmilla, mutta ei van- hemmilla tutkittavilla.

(32)

2.5 Implisiittisten ja eksplisiittisten mielihyvävasteiden yhteys syömiskäyttäyty- mispiirteisiin

Tässä tutkielmassa tarkasteltavien syömiskäyttäytymispiirteiden (tietoinen syömisen rajoittaminen, tunnesyöminen ja hallitsematon syöminen) ja implisiittisten ja eksplisiittisten mielihyvävas- teiden yhteyttä on tiedettävästi tutkittu pääasiassa vain syömisen rajoittamisen osalta. Syömis- käyttäytymispiirteiden ja implisiittisten ja eksplisiittisten mielihyvävasteiden yhteyttä käsitteleviä tutkimuksia on esitetty taulukossa 4.

Tutkimustulokset syömisen rajoittamisen ja implisiittisten ja eksplisiittisten mielihyvävasteiden välisistä yhteyksistä eivät ole olleet johdonmukaisia. Eräässä tutkimuksessa havaittiin syömistään rajoittavilla henkilöillä voimakkaampi positiivinen implisiittinen assosiaatio runsasenergisiä ruo- kavihjeitä kohtaan verrattuna henkilöihin, jotka eivät rajoittaneet syömistään (Hoefling ja Strack 2008). Toisessa tutkimuksessa syömistään rajoittavilla henkilöillä oli ei-rajoittaviin henkilöihin verrattuna voimakkaampi implisiittinen preferenssi maittavaan ruokaan yleisesti, riippumatta ruoan energiasisällöstä (Houben ym. 2012). Näiden tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että syömisen rajoittaminen saattaa lisätä implisiittistä preferenssiä maittavaa, erityisesti runsasener- gistä ruokaa kohtaan. Syömistään rajoittavilla henkilöillä implisiittiset assosiaatiot ovat kuitenkin olleet ristiriidassa eksplisiittisesti arvioidun ruoan miellyttävyyden kanssa (Hoefling ja Strack 2008). Syömistään rajoittavat henkilöt arvioivat eksplisiittisesti runsasrasvaista ruokaa kielteisemmin kuin ei-rajoittavat henkilöt, kun taas mitatut implisiittiset vasteet viittasivat siihen, että tietoisesti syömistään rajoittavilla henkilöillä on ei-rajoittavia henkilöitä voimakkaampi implisiittinen preferenssi runsasrasvaista ruokaa kohtaan. Toisaalta on myös tutkimustuloksia, joissa ei havaittu eroa syömistään rajoittavien ja ei-rajoittavien välillä implisiittisissä vasteissa runsasener- gistä ruokaa kohtaan (Roefs ym. 2005). Lisäksi eräässä tutkimuksessa syömistään rajoittavilla henkilöillä oli kielteisemmät implisiittiset vasteet runsasrasvaisille ja miellyttäville ruoille verrattuna henkilöihin, jotka eivät rajoittaneet syömistään (Papies ym. 2009).

Tietoisen syömisen rajoittamisen ja implisiittisten mielihyvävasteiden välistä yhteyttä tutkineiden tutkimusten tulosten epäjohdonmukaisuutta voi selittää muun muassa eri mittausmenetelmien

(33)

käyttö implisiittisten vasteiden ja syömiskäyttäytymisen mittaamisessa. Tutkimuksissa on käy- tetty implisiittisten vasteiden mittaamisessa jo aiemmin lyhyesti esiteltyä Affective Priming Para- digm Task -menetelmää (Fazio ym. 1986), Extrinsic Affective Simon Task (EAST) -menetelmää (De Houwer 2003) sekä Single Category Implicit Association Test (SCIAT) -testiä (Karpinski ja Steinman 2006). EAST-menetelmä sekä SCIAT-testi ovat muokattuja versioita jo aiemmin esitellystä IAT-tes- tistä. EAST-menetelmässä kategorioidaan stimuluksia samaan tapaan kuin IAT-testissä, mutta implisiittisiä asenteita arvioidaan vertaamalla suorituksia saman luokittelutehtävän eri variaatioi- den välillä, esimerkiksi vaihdettaessa stimulussanojen väriä (De Houwer 2003). SCIAT-testissä tutkitaan yhtä kohdekategoriaa kerrallaan, toisin kuin perinteisessä IAT-testissä, jossa kohdekatego- rioita on kerralla kaksi (Karpinski ja Steinman 2006). SCIAT-testissä testaus tapahtuu tällöin kah- dessa osassa siten, että attribuuttistimulus on ensin sijoitettu pariksi ensimmäisen kohdekategorian kanssa, ja myöhemmin toisen. Toisistaan poikkeavien implisiittisten assosiaatioiden mittausmenetelmien lisäksi aiempien tutkimusten välillä on vaihdellut se, onko implisiittisten vasteiden mittaamiseen käytetty ruokakuvia, ruokasanoja, vai ruoan ominaisuuksiin liittyviä sanoja.

Aiemmissa tutkimuksissa syömisen tietoisen rajoittamisen mittaamiseen on käytetty eri kyselyjä, mikä voi osaltaan selittää vaihtelevia tutkimustuloksia. Esimerkiksi Three-Factor Eating Question- naire -kyselyn (Stunkard ja Messick 1985) suhteen on esitetty, että sen tietoista syömisen rajoittamista mittaava alakysely mittaisikin kahta erilaista syömisen rajoittamisen muotoa; joustavaa ja jäykkää syömisen rajoittamista, joista jäykkään syömisen rajoittamiseen liittyisi joustamatonta ja mustavalkoista ajattelua syömiseen liittyen, kun taas joustavaan syömisen rajoittamiseen liittyisi enemmän sallivuutta ja suunnitelmallisuutta syömisen suhteen (Westenhoefer 1991). Tutki- muksissa jäykkä syömisen rajoittaminen on ollut yhteydessä muun muassa suurempaan painoindeksiin ja korkeampaan syömisen estottomuuteen (engl. disinhibition), joka viittaa kykene- mättömyyteen hallita syömistä, kun taas joustava syömisen rajoittaminen on ollut yhteydessä pienempään painoindeksiin ja vähäisempään syömisen estottomuuteen (Westenhoefer ym.

1999, Timko ja Perone 2005). TFEQ-kyselyn lyhennetyssä muodossa, Three-Factor Eating Questi- onnaire Revised 18 -kyselyssä (Karlsson ym. 2000), ei vastaavaa jaottelua syömisen rajoittamisen suhteen ole. Näin ollen eri kyselyt syömisen rajoittamisen mittaamiseksi voivatkin mitata erilaisia syömisen rajoittamisen muotoja. Tästä voi olla kyse myös syömisen rajoittamisen mittaamiseen

(34)

usein käytetyn Restraint Scale -kyselyn (Herman ja Polivy 1975) kohdalla. Restraint Scale -kyselyn kysymykset jakautuvat kahteen faktoriin (huoli koskien laihduttamista ja painonvaihtelu) ja se arvioi syömisen rajoittamista erityisesti syömisen rajoittamattomuuden avulla.

(35)

Taulukko 4. Syömiskäyttäytymispiirteiden ja implisiittisten ja eksplisiittisten mielihyvävasteiden välisiä yhteyksiä käsitteleviä tutkimuksia.

(jatkuu) Viite ja

maa

Otos- koko (n)

Tutkit-

tavat Ikä (v) Painoindeksi

Roefs ym.

(2005) Hollanti

Tutki- mus 1:

69

Naisia Ryhmä 1:

ka 19,5 Ryhmä 2:

ka 19,5

Ryhmä 1: ka 22,9

Ryhmä 2: ka 20,6

Tutkia, ilmentä- vätkö syömistään rajoittavat henki- löt suurempaa pi- tämistä runsasras- vaisia ja maittavia ruokia kohtaan syömistään ei-rajoittaviin henkilöi- hin verrattuna.

Epäsuorina mittaus- menetelmänä käytet- tiin the Affective Pri- ming Paradigm -me- netelmää¹(tutkimus 1) ja EAST-menetel- mää² (tutkimus 2).

Syömisen rajoittamista mitattiin the Restraint Scale -kyse- lyllä³.

Syömistään rajoittavat henkilöt ei- vät ilmentäneet suurempaa pitä- mistä runsasenergisiä ruokia kohtaan verrattuna syömistään ei-rajoittaviin henkilöihin. Ruoasta pitä- minen ei selittynyt ruoan energia- sisällöllä.

Tutki- mus 2:

56

Naisia Ryhmä 1:

ka 19,6 Ryhmä 2:

ka 19,3

Ryhmä 1: ka 24,6

Ryhmä 1: ka 22,3

Hoefling ja Strack (2008) Saksa

66 Naisia

(n=37) Miehiä (n=29)

ka 23,9 18,72–26,72 (ka 21,8)

Tutkia syömistään rajoittavien ja ei- rajoittavien henki- löiden implisiitti- siä ja eksplisiittisiä arvioita runsas- ja vähäenergistä energiasisältöä kuvaavia sanoja kohtaan nälkäi- sessä ja kylläi- sessä tilassa.

Implisiittisten asenteiden mittaamiseen käytettiin EAST-me- netelmää². Eksplisiit- tisiä arvioita mitattiin kyselylomakkeella.

Syömisen rajoittamista mitattiin TFEQ- kyselyllä⁴.

Nälkätila voimisti ruoan palkinto- arvoa kaikilla tutkittavilla. Syömis- tään rajoittavilla ilmeni positiivinen implisiittinen ja kielteinen eksplisiittinen asenne runsasenergistä mutta ei vähäenergistä ruokaa kohtaan. Syömistään rajoittavat arvioivat eksplisiittisesti run- sasenergistä ruokaa ei-rajoittavia henkilöitä kielteisemmin, mutta positiivisemmin implisiittisellä tasolla.

(36)

koko (n)

Tutkitta-

vat Ikä (v) Painoindeksi

(kg/m²) Tavoitteet Tutkimusmenetelmät Keskeiset tulokset Papies ym.

(2009) Hollanti

Tutki- mus 1:

n=91 Tutki- mus 2:

n=100

Tutki- mus 1:

naisia Tutki- mus 2:

naisia (n=65), miehiä (n=35)

Tutkimus 1:

ka=20,5 Tutkimus 2:

ka= 20,1

Tutkimus 1:

ka=21,2., Tutkimus 2:

ka=21,73

Tutkimus 1: Mitata implisiittisiä asenteita ruokaa kohtaan syömistään rajoittavilla ja ei-rajoittavilla henki- löillä.

Tutkimus 2: Mitata implisiittisiä asenteita ja asenneristiriitoja ruokaa kohtaan syömistään rajoittavilla ja ei-rajoittavilla henki- löillä.

Tutkimus 1: Epäsuorina mittausmenetelmänä käytettiin the Affective Priming Paradigm -me- netelmää¹. Syömisen rajoittamista tutkittiin the Restraint Scale -ky- selyllä³.

Tutkimus 2: Implisittis- ten asenteiden mittaamiseen käytettiin the Affective Priming Para- digm -menetelmää¹. Asenneristiriitoja mitattiin likert-asteikolla.

Syömisen rajoittamista tutkittiin the Restraint Scale -kyselyllä³.

Syömistään ei-rajoittavat henkilöt arvioivat maittavia ruokia positiivisemmin kuin neutraaleja ja epä- miellyttäviä ruokia, kun taas syömistään rajoittavat henkilöt eivät arvioineet maittavia ruokia muita ruokia positiivisemmin. Syömistään rajoittavilla oli voimakkaammat vasteet maittavien ruokien kielteisiin ominaisuuksiin, mikä vaikutti hei- dän asenteisiinsa ruokaa kohtaan.

(37)

1 The Affective Priming Paradigm (Fazio ym. 1986), ² The Extrinsic Affective Simon Task (De Houwer 2003), ³ The Restraint Scale (Herman ja Polivy 1975), ⁴Three Factor Eating Questionnaire (Stunkard ja Messick 1985),⁵ Single Category Implicit Association Test (Karpinski ja Steinman 2006), ka=keskiarvo.

Viite ja maa Otos- koko (n)

Tutkitta-

vat Ikä (v) Painoindeksi

(kg/m²) Tavoitteet Tutkimusmenetelmät Keskeiset tulokset Houben

ym. (2012) Hollanti

112 Naisia ka=24,88 ka=23,5 Tutkia, onko syö- mistään rajoittavilla naisilla voimakkaampi implisiittinen preferenssi maittavaan ruokaan verrattuna henkilöihin, jotka eivät rajoita syömis- tään.

Syömisen rajoittamista tutkittiin the Restraint Scale -kyselyllä³, ja im- plisiittistä preferenssiä SCIAT-testillä⁵.

Siihen liittyn Syömistään rajoittavilla henkilöillä oli voimakkaampi implisiittinen preferenssi kaikkiin maittaviin ruokiin. Kaikilla tutkittavilla oli voimakkaampi kielteinen assosiaatio runsasrasvaista kuin normaali- tai vähäras- vaista ruokaa kohtaan.

(38)

3 Tavoitteet

Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, onko normaali/ylipainoisten ja lihavien välillä eroa ruokaan liittyvissä implisiittisissä tai eksplisiittisissä mielihyvävasteissa sekä onko syömiskäyttäytymispiirteillä vaikutusta näihin vasteisiin.

Tutkimuskysymykset olivat:

1) Onko normaali/ylipainoisten ja lihavien välillä eroa implisiittisissä assosiaatioissa ja eksplisiittisissä mielihyväarvioissa ruokaa esittäville stimuluksille?

2) Onko syömiskäyttäytymispiirteissä (syömisen tietoinen rajoittaminen, hallitsematon syöminen, tunnesyöminen) eroja normaali/ylipainoisten ja lihavien välillä?

3) Miten syömiskäyttäytymispiirteet vaikuttavat normaali/ylipainoisten ja lihavien implisiittisiin assosiaatioihin tai eksplisiittisiin mielihyväarvioihin ruokaa esittäville stimuluksille?

(39)

4 Aineisto ja menetelmät

Normaali/ylipainoisten aineisto on kerätty Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä vuosina 2014–2015 toteutetussa, Tekesin rahoit- tamassa Mielihyväkokemuksen muodostumisen ymmärtäminen ja mittaaminen -tutki- mushankkeessa. Lihavien aineisto on kerätty samassa yksikössä vuosina 2015–2019 to- teutetun Suomen Akatemian rahoittaman Multimodal Assessment of food Reward: in- sights into Individual Appetite control (MARIA) -hankkeen BALANCE-osatutkimuksessa.

4.1 Aineisto

Aineisto (n=148) koostui normaali/ylipainoisten tutkimusryhmästä (BMI 18,5–29,9 kg/m², n=99) sekä lihavien tutkimusryhmästä (BMI>30 kg/m², n=49). Kaikille aineistossa käyte- tyille tutkimuksille oli haettu ja saatu puoltava lausunto Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuseettiseltä toimikunnalta. Tutkittavien taustatiedot tutkimusryhmittäin on esitetty taulukossa 5.

4.1.1 Normaali/ylipainoisten tutkimusryhmä

Normaali/ylipainoisten aineisto koostui Mielihyväkokemuksen muodostumisen ymmär- täminen ja mittaaminen -tutkimushankkeen aikana toteutettujen kolmen osatutkimuk- sen (AVS, AVS NEURO, FOReMOST) yhdistetystä aineistosta. Osatutkimusten kohderyh- mänä olivat normaalipainoiset tai korkeintaan ylipainoiset (BMI<30 kg/m²), alle 40-vuoti- aat naiset. Tutkittavat rekrytoitiin normaali/ylipainoisten tutkimusryhmään Itä-Suomen yliopiston, Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Savonia Ammattikorkeakoulun opiskeli- joista ja henkilökunnasta. AVS ja AVS NEURO -osatutkimukset toteutettiin Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen syömiskäyttäytymisen tutki- muslaboratoriossa, ja FOReMOST -osatutkimus Kuopion yliopistollisen sairaalan radiolo- gian yksikössä.

(40)

4.1.2 Lihavien tutkimusryhmä

Lihavien aineisto kerättiin MARIA-hankkeen BALANCE-osatutkimuksessa. Tutkittavat rekrytoitiin Kuopion yliopistollisen sairaalan kliinisen ravitsemustieteen yksikön ja lihavuuden hoitokeskuksen potilaiden joukosta sekä paikalliseen lehteen laitetun lehti-ilmoituk- sen ja Liikuntakeskus Alfido Oy:n kautta. Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopiston Klii- nisen ravitsemustieteen yksikössä.

Taulukko 5. Tutkittavien taustatiedot¹ tutkimusryhmittäin (n=148).

Normaali/ylipainoiset Lihavat Kaikki

n 99 ² 49 148

Ikä (v) 25,1 ± 5,1 (20–40) 49,2 ± 10,8 (26–64) 33,1 ± 13,6 (20–64) Pituus (cm) 166,8 ± 6,2 (152,9–

184,6)

165,0 ± 5,7 (152,0–

177,7)

166,2 ± 6,1 (152,0–

184,6) Paino (kg) 63,9 ± 8,0 (46,7–84,6) 110,6 ± 17,9 (82,6–

166,9)

79,3 ± 25,2 (46,7–

166,9)

BMI (kg/m²) 23,0 ± 2,5 (19,0–29,3) 40,5 ± 5,2 (33,9–58,5) 28,8 ± 9,1 (19,0–58,5)

1 keskiarvo ± keskihajonta (vaihteluväli), ² normaalipainoisia n=49, ylipainoisia n=50.

4.2 Menetelmät

Seuraavassa kuvataan menetelmät, joihin tämän pro gradu -tutkielman tulokset perus- tuvat.

4.2.1 Koeasetelma

Kaikki tutkittavat osallistuivat tutkimuskäynnille Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystie- teen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä (BALANCE, AVS, AVS NEURO) tai Kuopion yli- opistollisessa sairaalassa (FOReMOST). Tutkittavat saapuivat tutkimuskäynnille aamulla.

Osatutkimusten mukaan tutkittavia ohjeistettiin paastoamaan 3 (AVS) tai 10–12 h (AVS

(41)

NEURO, FOReMOST, BALANCE) ennen tutkimuskäynnille saapumista. Tutkimuskäynti kesti noin viisi tuntia. Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan tutkimuskäynnin alkuosassa, ensimmäisen tunnin aikana tehtyjä mittauksia.

Tutkimuskäyntien kulku tässä tutkimuksessa tarkasteltujen mittausten osalta on esitetty kaaviona kuvassa 1. Tutkimuskäynnin aluksi tutkittavat antoivat eksplisiittiset tuntemus- arviot (nälkä, kylläisyys, halu syödä, vireystila, mieliala). Sen jälkeen tutkittavat suorittivat IAT-testit (Ruoka-Esine, Makea-Suolainen). IAT-testien jälkeen tutkittavat arvioivat IAT- testissä käytettyjä ruokastimuluskuvia (pitäminen, halu syödä).

Kuva 3. Tutkimuskäynnin kulku kaaviona.