TUU-04-001 2448000
2448000
2449000
2449000
2450000
2450000
6808000 6808000
6809000 6809000
6810000 6810000
6811000 6811000
6812000 6812000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10
Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus ARVOKKAAT TUULI- JA
RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
PIRUNVUORI (ELLIVUORI)
Tietokantatunnus: TUU-04-001
Pinta-ala: 7,1
Korkeus: 140
Alueen suhteellinen korkeus: 40
Geologia
Pirunvuori on Rautaveden itärannalla sijaitseva, maisemallisesti komean kallioalueen ympärille syntynyt
muinaisrantakohde. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 11 000 - 10 800 vuotta sitten, jonka jälkeen alue jäi Itämeren suolaisen muinaisvaiheen, Yoldiameren, peittoon. Pirunvuoren huippu kohosi luotona merestä jo ennen Yoldiameren muuttumista Ancylusjärveksi, mutta sen rinteiden pirunpellot ovat syntyneet Ancylusjärven rantavoimien tuloksena (Kejonen et al. 2004). Pirunpellon kivet eivät ole rantavoimien kovinkaan voimakkaasti pyöristämiä. Rannat ovat suuntautuneet Pirunvuoren huipun ympärillä pohjoisesta etelään, ja Pirunvuoren huipun eteläpuoleinen pirunpelto lännestä itään. Alueella sijaitsee myös luola, joka on syntynyt kallionrakojen avautuessa, ja jonne pääsee ryömimään noin 10 metrin päähän luolan suuaukosta (Kejonen et al. 2004).
Biologia
Muinaisrantakivikko on harvaa louhikkoa ja koostuu erikokoisista rantakivistä. Kivikoita peittää luontaisesti harva männikkö. Luonnontilaista puusto on luonnonsuojelualueella, jossa on muutamia kilpikaarnaisia ohuehkoja mäntyjä.
Osa kivikkojen puustosta on hakattu ja nykyinen puusto on alle metristä, harvaa männikköä ja koivikkoa.
Sammaloituneimmilla aukoilla maapohjaa on myös laikutettu. Kivien välit ovat suurimmaksi osaksi metsäsammalten peittämiä.
Yhtenäisintä ja vähiten sammaloitunutta kivikkoa on luonnonsuojelualueella, taitelija-ateljeen takamaastossa, johtuen ehkä kivitalon ja kiviaidan rakentamisesta 1906 paikallisesta kivestä ja kivikosta. Jäkälälajistollisesti talo, aita ja kivikko ovat ehkä alueen edustavinta osaa. Kivien välejä vallitsevat mustikka ja puolukka, aukoilla metsälauha, maitohorsma ja vadelma sekä paikoin hietakastikka. Kivien päällä on sammalten lisäksi, etenkin aukoilla
poronjäkälälaikkuja ja kivien sivut ovat tavallisten puolivarjossa viihtyvien kivijäkälien ja kalliosammalten valtaamia.
Ateljee kivikossa on muita enemmän karttajäkälää ja napajäkäliä. Kivien välissä on runsaasti edellä mainittujen lajien lisäksi kuivien kankaiden kasvillisuutta.
Läheisen länteen avautuvan kalliojyrkänteen kasvillisuus on karua ja jokseenkin tavanomaista
puolivarjokasvillisuutta. Jyrkänteeltä on havaittu vuorikivisammalta (NT/RT) (Hertta 2010) ja tummaraunioista (Heikkinen ja Husa 1995 a).
Maisema ja muut arvot
Kohteen maisemalliset arvot ovat hyvät alueella sijaitsevan kallioalueen päällä, josta aukeaa luonnonkaunis järvimaisema. Rantavalleilta sitä vastoin ei juurikaan maisemia avaudu. Kallioalueella on louhikkoinen
luolamuodostuma, jossa on kookkaita kalliopaasia ja joka on kansantarinoiden mukaan ollut pirujen asuinpaikka (Kejonen et al. 2004). Pirunvuorella sijaitsee myös vuonna 1906 rakennettu, taiteilija Emil Danielssonin kivinen erämaa-ateljee. Pirunvuori oli maisemiensa takia suosittu matkailukohde jo 1800-luvun puolivälissä (Vammalan kaupunki, matkailuneuvonta 2006). Välittömässä läheisyydessä kulkee valaistuja pururatoja / hiihtolatuja.
Inventoidulle alueelle kulkee luontopolku. Alueella on pieni Pirunvuoren luonnonsuojelualue (YSA021898).
Pirunvuoren kallioalue on luokiteltu valtakunnallisessa inventoinnissa arvokkaaksi (KAO020505). Pirkanmaan seutukaavassa suojelualueella on SL-merkintä. Suojelun toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki (nykyinen suojelualue) ja rakennuslaki (muu osa alueesta). Alue kuuluu Pirunvuoren Natura-alueeseen (FI0350004).
Sijainti: Pirunvuoren kohde sijaitsee Rautaveden Salonsaaressa Vammalassa, noin 500 metriä Ellivuoren hotellista/laskettelurinteestä etelälounaaseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 3 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Sastamala
2121 08
Heikkinen, R. ja Husa, J. 1995a Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja. Sarja A 210:1–321.
Kejonen, A., Stén, C.-G. & Herola, E. 2004. Karkku. Maaperäkartta 1: 20 000 selitys. Karttalehti 2121 08. 9 s.
Geologian tutkimuskeskus.
Vammalan kaupunki, matkailuneuvonta. 2006. Vammalan seutu 2006. 32 s.
Ympäristöhallinnon eliötietojärjestelmä (Hertta). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
