NUORTEN KÄSITYKSIÄ TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ KÄYTETTÄVISTÄ OHJAUSMATERIAALEISTA
Tarja Toivanen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Lokakuu 2016
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT... 3
2.2 Nuorten terveyden edistäminen... 4
2.2.1 Nuoret terveyden edistämisen kohderyhmänä ... 4
2.2.2 Nuorten terveyden edistämisen perusteita ... 5
2.2.3 Terveyden edistäminen kouluterveydenhuollossa ... 7
2.2.4 Nuorten terveysvalinnat ja itsemääräämisoikeus ... 8
2.3 Ohjaus terveyden edistämisessä ... 10
2.3.1 Ohjaus terveyden edistämisen menetelmänä ... 10
2.3.2 Nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä ohjaus ... 11
2.4 Ohjausmateriaali terveyden edistämisessä ... 12
2.4.1 Ohjausmateriaalin merkitys ja muodot ... 12
2.4.2 Hyvän ohjausmateriaalin ominaisuuksia ja laatuun vaikuttavia tekijöitä ... 14
2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 18
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 19
4 TUTKIMUSMENETELMÄ ... 20
4.1 Tutkimukseen osallistujien valinta ... 20
4.2 Aineiston keruu ... 21
4.3 Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä ... 22
4.4. Osallistujien taustatiedot ... 24
4.2 Sisällönanalyysi ... 25
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 27
5.1 Tietoa nuorten aikaisemmin saamista ohjausmateriaaleista ... 27
5.2 Hyvän ohjausmateriaalin ominaisuuksia ... 27
5.2.1 Helppokäyttöinen ... 29
5.2.2 Visuaalisesti houkutteleva ... 30
5.2.3 Luettavuudeltaan selkeä ... 32
5.2.4 Terveellisiin elintapoihin aktivoiva ... 33
5.2.5 Kohderyhmälle suunnattu ... 34
5.3 Hyvän ohjausmateriaalin tiedollinen sisältö ... 36
5.3.1 Monipuolinen ja luotettava ... 36
5.3.2 Tietoa terveystottumuksista ... 37
5.3.3 Tietoa terveysriskeistä ... 37
6 POHDINTA ... 39
6.1 Tulosten tarkastelua ... 39
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 41
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 45
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet ... 47 LIITTEET
LIITE 1. Tiedonhaku LIITE 2. Artikkelitaulukko
LIITE 3. Tiedote tutkimuksesta LIITE 4. Haastattelurunko LIITE 5. Tietoon perustuva suostumus LIITE 6. Taustatiedot LIITE 7. Kuvat haastattelun tukimateriaalista LIITE 8. Esimerkki aineiston luokittelusta
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede
Toivanen, Tarja Nuorten käsityksiä terveyden edistämisessä
käytettävistä ohjausmateriaaleista, 65 sivua, 8 liitettä (12 sivua)
Tutkielman ohjaajat: Yliopistonlehtori, TtT Mari Kangasniemi Professori, THT Anna-Maija Pietilä
Lokakuu 2016_______________________________________________________________________________________________
Nuoret ovat merkittävä kohderyhmä terveyttä edistävälle toiminnalle. Terveyden edistämisessä keskeistä on terveystiedon antaminen ja nuoren ohjaaminen omien terveysvalintojensa tekemiseen. Ohjausmateriaaleja käytetään ohjauksen tukena ja siksi tarvitaan nuoria kiinnostavia ja heidän tarpeisiinsa sopivia materiaaleja.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten käsityksiä kouluterveydenhuollossa käytettävien ohjausmateriaalien ominaisuuksista ja sisällöistä sekä heitä kiinnostavista ja hyvistä terveyden edistämiseen liittyvistä materiaaleista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuorten käsityksistä ohjauksessa käytettävistä kirjallisista ja sähköisistä esitteistä ja ohjauslehtisistä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Huhtikuussa 2016 haastateltiin 18 nuorta kolmen ja neljän henkilön ryhmissä käyttäen teemahaastattelumenetelmää.
Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen tuloksena tuotettiiin tietoa nuorten käsityksistä hyvän ohjausmateriaalin ominaisuuksista ja tiedollisesta sisällöstä. Haastateltavien mielestä ohjausmateriaalien tulisi olla helppokäyttöisiä. Nuoret pitivät pienikokoisia kirjallisia lehtisiä hyvänä, mutta toisaalta ohjausmateriaalin muotona sähköinen sovellus voisi myös olla sopiva. Visuaalista houkuttelevuutta lisäsivät nuorten mukaan ohjausmateriaalien värikkyys ja kuvat.
Ohjausmateriaalien toivottiin olevan luettavuudeltaan selkeitä, terveellisiin elintapoihin ohjaavia sekä kohderyhmälle suunnattuja. Haastateltavat pitivät hyvinä ohjausmateriaaleja, joissa oli tietoa elintavoista ja terveysriskeistä.
Tutkimuksen tuloksena saatua tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä terveyden edistämisessä käytettäviä ohjausmateriaaleja nuorille. Tutkimus lisäsi nuorten mahdollisuutta osallistua ohjausmateriaalin arviointiin ja tutkimustietoa voidaan hyödyntää nuorten ohjausta kehitettäessä.
Nuorille suunnattuja ohjausmateriaaleja laadittaessa tarvitaan lisää tietoa nuorten käsityksistä.
Ohjauksen tukena käytettäviä materiaaleja kehitettäessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota niiden visuaalisuuteen ja luettavuuteen sekä sopivuuteen kohderyhmälle. Sähköisiä ohjausmateriaaleja tulisi kehittää niin, että ne olisivat helppokäyttöisiä ja nuoria kiinnostavia.
Asiasanat: laadullinen tutkimus, nuoret, ohjaus, ohjausmateriaali, terveyden edistäminen
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive Nursing Science
ABSTRACT
Toivanen, Tarja Young people’s perceptions of concelling materials for health promotion, 65 pages, 8 enclosures (12 pages) Supervisors: Mari Kangasniemi, University Lecturer, PhD (Health)
Anna-Maija Pietilä, Professor, PhD (Health)
October 2016
Young people are important target group for health promotion activities. In health promotion, providing health information and guiding young people to make their own choices for the maintenance of health is of the essence. Councelling materials are used to support the guidance given, and that calls for materials that young people find interesting and suited to their needs.
The objective of this study was to describe young people’s perceptions on the properties and contents of the counselling materials used in school health care and on the health promotion materials. The study aimed at producing information on young people’s views on the written and electronic brochures and pamphlets used in health councelling.
The study was qualitative, and the empirical data was collected by group interviews. In April 2016, eighteen young people were interviewed in groups of three or four by semi-structured interviews. The data were analysed by inductive content analysis.
The study provided information on young people’s notions of the properties and cognitive contents of good counselling materials. They thought counselling materials should be easy to use. They found compact written pamphlets good, but on the other hand they thought that electronic form could also be suitable for educational materials. In their opinion, colourfulness in the councelling materials and the pictures added to the visual attractiveness of the materials.
Councelling materials were expected to be clear and easy to read, to guide the user towards healthy ways of life, and to be directed to the target group. Councelling materials that contained information on ways of life and health risks were regarded as good.
The information obtained from the results can be put to use in developing counselling materials for health promotion so as to make them more attractive to young people. The study increased young people’s opportunities of taking part in the evaluation of councelling materials, and the information gained can be utilized in the developing of guidance for young people.
In the preparation of counselling materials directed to young people, one needs more information on young people’s notions of councelling materials. When developing materials for use in support of guidance, one should pay particular attention to the visuality and readability of the materials and to their suitability for the target group. Electronic educational materials should be developed towards better easy of use and more interest to young people.
Key words: educational materials, guidance, health promotion, qualitative research, young people
1 JOHDANTO
Nuoruudessa luodaan perusta hyvälle terveydelle ja nuorena opituilla terveystottumuksilla ja kokemuksilla on vaikutusta terveyteen aikuisiässä. Nuorten päätöksiin ja toimintaan vaikuttaa se, mitä nuoret ajattelevat terveydestään ja tulevaisuudestaan. (Aalberg & Siimes 2007, 15, WHO 2014b.) Biologiset ja psykososiaaliset muutokset kuuluvat nuorten kehitykseen ja siksi nuoruus on ainutlaatuinen elämänvaihe. (WHO 2014a). Kouluterveydenhuollossa nuorille annetaan ohjausta terveellisistä elintavoista ja terveyttä edistävien valintojen tekemisestä.
Ohjauksen tukena käytetään usein erilaisia ohjausmateriaaleja, joilla voidaan tarkentaa ja havainnollistaa ohjausta (Rouvinen-Wilenius 2008) sekä vahvistaa suullista viestintää (Sadowski 2011). Ohjausmateriaalit voivat myös olla asiakkaan tukena terveyteen liittyvien valintojen tekemisessä ja päätöksenteossa ja niillä on todettu olevan yhteyttä asiakkaan terveyskäyttäytymismuutoksiin (Baker ym. 2010, Sadowski 2011, Kyllenberg de Gaudry ym.
2014). Asiakkaille tarkoitetut ohjausmateriaalit ovat usein laadittu hyödyntäen terveydenhuollossa toimivien ammattilaisten käsityksiä. Ohjausmateriaalit saadaan kuitenkin paremmin kohderyhmän tarpeita vastaaviksi hyödyntämällä asiakkaiden käsityksiä ohjausmateriaaleja kehitettäessä. (Ryhänen 2007, McClinchy ym. 2011, Sudo 2011.)
Haasteellisesta ikävaiheestaan huolimatta useimmat nuoret Suomessa ovat terveitä ja hyvinvoivia, kuitenkin nuorilla on terveysongelmia ja nuorten terveyserot ovat merkittäviä.
Vuoden 2013 kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisten yläkoululaisten ja opiskelijoiden hyvinvointi ja terveystottumukset olivat parantuneet samoin kuin heidän oma kokemus terveydentilastaan, kun sitä verrataan aikaisemmissa kouluterveystutkimuksissa saatuihin tuloksiin. (OKM 2012, Luopa ym. 2014.)
Terveyttä edistävällä ohjauksella on vaikutusta ohjattavan asenteisiin, terveyteen liittyviin riskikäsityksiin ja -käyttäytymiseen (Garcia-Retamero & Cokely 2011). Ohjauksella voidaan tukea ja edistää asiakkaiden voimaantumista ja terveyttä sekä auttaa asiakkaita heidän terveysvalinnoissaan ja päätöksenteossaan (Rouvinen-Wilenius 2008). Terveysvalintoihin ja terveyskäyttäytymiseen liittyvällä ohjauksella saadaan myös taloudellista etua ennaltaehkäisemällä sairauksia ja niiden hoidosta aiheutuvia kustannuksia (Garcia-Retamero &
Cokely 2011). Terveyden edistämisen toimet ovat usein erittäin kustannusvaikuttavia, kuitenkin ennaltaehkäisevistä toiminnoista saadut säästöt toteutuvat usein pitkällä aikavälillä (THL 2015a).
Nuorten käsitykset terveyden edistämisessä käytettävästä ohjausmateriaalista valittiin tämän tutkimuksen aiheeksi. Nuorten käsityksiä terveyden edistämisessä käytettävistä ohjausmateriaaleista on tutkittu vähän kansainvälisesti eikä kansallista tutkimusta aiheeseen liittyen ole. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten käsityksiä kouluterveydenhuollossa käytettävästä ohjausmateriaaleista, jotka liittyvät terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan, tupakointiin sekä alkoholin käyttöön. Ohjauksen tukena käytettävien esitteiden laadun ja sopivuuden kohderyhmälle on todettu paranevan, kun asiakaspalautetta hyödynnetään materiaaleja suunniteltaessa (McClinchy ym. 2011, Sudo 2011). Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuorten käsityksistä ohjauksessa käytettävistä kirjallisista ja sähköisistä esitteistä sekä ohjauslehtisistä, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä terveyden edistämisessä käytettäviä materiaaleja nuoria kiinnostaviksi ja heidän tarpeitaan vastaaviksi. Ohjausmateriaalien laatua parantamalla voidaan edistää nuorten terveyttä ja hyvinvointia.
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
Nuorten terveyden edistämisessä keskeistä on tiedon antaminen ja nuoren ohjaaminen omien terveysvalintojensa tekemiseen. Ohjausmateriaalit toimivat ohjaamisen tukena terveystiedon välittämisessä (McClinhy ym. 2011) ja niiden tulisi olla nuorille sopivia ja heitä kiinnostavia.
Tämän aiheen tarkastelua varten tehtiin kirjallisuushakuja ja aiempaa kirjallisuutta terveyden edistämisessä käytettävästä kirjallisesta ohjausmateriaalista haettiin tammi- ja helmikuussa 2015 kansainvälisistä CINAHL-, Cochrane- ja PubMed-tietokannoista sekä suomalaisesta Medic-tietokannasta. Hakusanoina käytettiin nuoria, terveyden edistämistä, ohjausta ja ohjausmateriaaleja koskevia suomen- ja englanninkielisiä vapaan haun sanoja ja fraaseja.
Tutkimuksia haettiin ajanjaksolta 2005–2016. Täydennyshakuun saatiin ohjausta yliopiston tietoasiantuntijalta. Täydennyshakua tehtiin aikaisemmin käytettyjen tietokantojen lisäksi Scopus- tietokannasta, sen sijaan Cochrane tietokannasta ei tehty uusia hakuja. Tiedonhaussa käytettiin pääasiassa samoja hakusanoja kuin aikaisemmassa tiedonhaussa, mutta tiedonhakua laajennettiin lisäämällä hakusanoiksi sähköisiä ohjausmateriaaleja sekä tutkimukseen osallistuvien mielipiteitä ja käsityksiä koskevia sanoja (Liite 1).
Kirjallisuushaussa rajauksena oli, että tutkimus kohdistui terveyden edistämisen ohjauksessa käytettäviin ohjausmateriaaleihin ja tutkimusartikkeli oli saatavana Itä-Suomen yliopiston tietokannoista. Poissulkukriteereinä olivat tutkimuksen kohdistuminen sairauksiin tai lääkehoitoon liittyviin ohjausmateriaaleihin sekä sairaaloiden ja poliklinikoiden potilasohjeisiin. Haku tietokannoista tuotti yhteensä 1207 tutkimusartikkelia, joista katsaukseen valittiin 19 artikkelia. Valitut ohjausmateriaaliin liittyvät tutkimukset oli tehty Iso-Britanniassa (n=5), Australiassa (n=4), Yhdysvalloissa (n=4) ja Kanadassa (n=2). Yksi tutkimus oli toteutettu Japanissa, Saksassa ja Espanjassa sekä yksi tutkimuksista oli toteutettu sekä Iso- Britanniassa että Yhdysvalloissa.
Tutkimusartikkeleiden laadunarviointi toteutettiin Partasen (2014) laatimalla tutkimusten arviointikriteeristöllä, jossa arviointipisteet vaihtelevat välillä 0–17 ja arviointi kohdistuu tutkimusaiheeseen, -aineistoon, -menetelmiin ja -tuloksiin sekä päätelmiin. Lisäksi arvioinnissa huomioidaan kriteeristön mukaisesti tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys. Tähän tutkimukseen valittujen tutkimusartikkeleiden laadun arvioinnissa saadut pistemäärät vaihtelivat välillä 7–12.
Tässä kirjallisuushaussa mukana olleissa tutkimuksissa ohjausmateriaaleja oli tutkittu hyödyntäen sekä asiakkaiden että hoitohenkilökunnan käsityksiä. Sen sijaan nuorten käsityksiä
terveyden edistämisen ohjausmateriaaleja on tutkittu vähän.
2.2 Nuorten terveyden edistäminen
2.2.1 Nuoret terveyden edistämisen kohderyhmänä
Nuorilla tarkoitetaan WHO:n (2015a) mukaan 10–19 -vuotiaita. Aalberg ja Siimes (2007, 15) ovat määritelleet nuoruuden lapsuuden ja aikuisuuden väliin sijoittuvaksi psyykkiseksi kehitysvaiheeksi, jolloin nuoret ovat 12–22 -vuotiaita. Lainsäädäntö määrittelee nuorten oikeuksia, velvollisuuksia sekä nuorten suojeluun liittyviä asioita. Lastensuojelulain (417/2007) mukaan nuoria ovat 18–20-vuotiaat ja Nuorisolain (72/2006) mukaan alle 29 - vuotiaat.
Vuonna 2014 Suomessa oli 10–19 -vuotiaita nuoria lähes 600000 eli noin kymmenes osa väestöstä (THL 2016). Suurin osa nuorista on terveitä, hyvinvoivia ja he myös kokevat itsensä terveiksi. Osalla nuorista on kuitenkin todettu olevan terveysongelmia kuten ylipainoa, psyykkisiä oireita, tupakointia ja päihteiden käyttöä. Nuoret myös liikkuvat liian vähän eivätkä nuku riittävästi. Väestön terveys- ja hyvinvointierot ovat Suomessa merkittävät ja ne syntyvät usein jo lapsuudessa. (OKM 2012.) Vuoden 2013 kouluterveyskyselyn mukaan suomalaisten 14–20 -vuotiaiden nuorten hyvinvointi ja terveystottumukset olivat kuitenkin parantuneet samoin kuin heidän oma kokemus terveydentilastaan verrattuna aikaisemmissa kouluterveystutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Myös nuorten suhteet vanhempiin olivat kehittyneet myönteisesti. Ylipainoisuus ei ollut enää lisääntynyt ja tupakointi ja humalajuominen olivat vähentyneet. Huolestuttavaa oli huumekokeilujen uudelleen yleistyminen ja tyttöjen kokemukset seksuaalisesta väkivallasta. (Luopa ym. 2014.)
Nuoruus on aikaa, jolloin fyysisen ja seksuaalisen kehityksen lisäksi koetaan itsenäistymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä suuria haasteita (Rowling 2006, 101, Aalberg & Siimes 2007, 15). Riskikäyttäytymisen on todettu lisääntyvän nuoruusvuosien aikana (Chen & Jacobson 2012, Naidoo & Wills 2012). Jotkut nuoret ovat erityisen alttiita terveysriskeille ja suurin osa terveysriskeistä on todettu liittyvän tupakointiin ja päihteiden käyttöön. Nuoren terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset tekijät kuten hänen oma sitoutumisensa terveellisiin elintapoihin. Sosiaalisilla ja kulttuurisilla ympäristötekijöillä, johon kuuluvat perhe, muut yhteisöt ja ikätoverit, on myös vaikutusta nuoren käyttäytymiseen. Ikätoverit
voivat toimia mallina riskikäyttäytymisessä ja nuorten on todettu olevan aikuisia alttiimpia vaaroille altistavalle käyttäytymiselle vertaistensa seurassa kuin yksin ollessaan. (Rew ym.
2013.) Pirskasen ja Pietilän (2008) mukaan nuoren ympäristöstään saamilla terveyskäyttäytymiseen liittyvillä malleilla on todettu olevan vaikutusta päihteiden käyttöön.
Nuorille tärkeitä arvoja ovat terveys ja ihmissuhteet. Terveysnäkökohdat eivät aina kuitenkaan ohjaa nuorten valintoja ja käyttäytymistä. Hyvä terveys ja elintapojen hallinta ovat yhteydessä omiin voimavaroihin ja niillä on suojaava vaikutus terveydelle haitallisilta valinnoilta.
Terveyttä edistäviä sisäisiä voimavaroja ovat sosiaaliset taidot, myönteinen minäkuva ja kokemus elämän hallittavuudesta. Ulkoisina voimavaroina toimivat vanhempien huolenpito, hyvät suhteet ikätovereihin ja mielekäs vapaa-ajantoiminta. Hyvän suhteen perheeseen on todettu muun muassa suojaavan nuorta riskikäyttäytymiseltä. Vanhempien osoittama kiinnostus sekä vanhempien oma terveyttä edistävä käyttäytyminen ovat yhteydessä nuoren käyttäytymiseen. Vanhemmilla on keskeinen asema nuoren sosiaalisessa ympäristössä ja siksi he ovat tärkeitä roolimalleja sekä terveyttä edistävässä että riskikäyttäytymisessä. (Pirskanen
& Pietilä 2008, Schinke ym. 2008, Rew ym. 2013, Rytkönen ym. 2014, 33.) Nuorena opituilla terveystottumuksilla on todettu olevan yhteyttä muun muassa lihavuuteen ja kroonisiin sairauksiin (McDade ym. 2011).
Nuoruudessa omaksutut terveelliset elintavat vaikuttavat myönteisesti nuoren hyvinvointiin ja terveyteen. (STM 2009, Naidoo & Wills 2012, 212, Rew ym. 2013.) Terveellisillä elintavoilla kuten liikunnalla ja vähärasvaisella ruokavaliolla voidaan saada aikaan sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia terveysvaikutuksia (Rew ym. 2013). Nuorten ajattelu kehittyy ja tämän vuoksi nuorilla on ainutlaatuinen mahdollisuus muuttaa terveystottumuksiaan ja parantaa tulevaa elämänlaatua (Aalberg & Siimes 2007, 15).
2.2.2 Nuorten terveyden edistämisen perusteita
Terveyden edistämisessä tavoitteena on yksilöön, väestöön, yhteisöihin ja elinympäristöön kohdistuva tavoitteellinen toiminta terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi sekä terveyden taustatekijöihin vaikuttamiseksi. Terveyden edistämisen lähtökohtana on, että ihminen on aktiivinen toimija, joka tekee itse omat terveysvalintansa. Terveysvalintoihin kuitenkin vaikuttavat sekä yksilön elinympäristö että yhteiskunta. (Pietilä 2012, 15–35, Terveydenhuoltolaki 1326/2010, THL 2015a.) Terveyden edistämisessä arvoina ovat ihmisarvon ja itsenäisyyden kunnioittaminen. Etiikan periaatteista keskeisiä ovat hyvän
tekeminen, pahan välttäminen, oikeudenmukaisuus ja itsemäärämisoikeus (Pirskanen & Pietilä 2008, 153). WHO:n (2015a) mukaan terveyden edistäminen voidaan nähdä prosessina, joka mahdollistaa ihmisten hallita ja parantaa heidän terveyttään. Terveyden edistämisessä keskeistä on yksilöiden käyttäytyminen sekä sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät interventiot.
Terveyden edistämiseen sisältyy terveyttä lisääviä (promotiivisia) ja sairautta ehkäiseviä (preventiivisiä) toimintamuotoja. Terveyttä lisäävien toimintamuotojen tarkoituksena on parantaa yksilön mahdollisuuksista niin, että hän pystyy huolehtimaan omasta ja ympäristönsä terveydestä ehkäistäkseen ongelmia ja sairauksia. Sairauksia ehkäisevässä terveyden edistämisessä lähestymistavassa tarkoituksena on sairauksia aiheuttavien riskitekijöiden vähentäminen ja ehkäisy. (Rouvinen-Wilenius 2008.)
Nuoret ovat keskeinen kohderyhmä terveyttä edistävälle tiedottamiselle. Nuoruudessa luodaan perusta hyvälle terveydelle aikuisiässä. Se, mitä nuoret ajattelevat terveydestään ja tulevaisuudestaan vaikuttaa heidän päätöksiinsä ja toimintaansa. (Naidoo & Wills 2012, 212.) Terveyden edistämisessä tavoitteena on edistää terveellisiä elintapoja, hyvää kuntoa ja mielenterveyttä sekä itsenäistymistä ja opiskelukykyä (Valtioneuvoston asetus 380/2009).
Nuorten terveyden edistäminen on otettu Suomessa lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman strategiseksi tavoitteeksi. Ennaltaehkäisevillä toimilla pyritään mahdollistamaan nuorille hyvä terveys, kehitys ja hyvinvointi sekä vähentämään sairauksia ja kuolleisuutta. (OKM 2012.) Terveydenhuoltolain (126/2010) mukaan terveysneuvonta on sisällytettävä kaikkiin terveydenhuollon palveluihin ja terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta ja asiakaskeskeisyyttä tulee vahvistaa.
Terveyden edistämisestä on tullut yhä keskeisempi osa terveydenhuollon toimintaa ja ihmisten mahdollisuudet tehdä terveyteensä liittyviä valintoja ovat lisääntyneet. Terveydenhuollon kaikissa tilanteissa ja toiminnoissa tulee arvioida toiminnan tehokkuuden lisäksi sen moraalisia kysymyksiä, mikä on oikein ja väärin. Eettisenä kysymyksenä terveyden edistämisessä voidaan pitää sitä, missä määrin terveyden edistämisessä vaikutetaan yksilöön, jotta hän tekisi sellaisia valintoja, joita pidetään terveellisinä valintoina. (Naidoo & Wills 2012, 85–97.) Eettisten näkökohtien huomiointi on tärkeää, koska terveyttä edistävässä toiminnassa on kyse ihmisen elämään puuttumisesta (Pietilä 2012, 18–21). Eettistä arviointia on tehtävä myös siitä, onko olemassa riittävän vakuuttavaa tietoa terveydestä, jonka ammattilainen kokee velvollisuudekseen välittää (Leino-Kilpi 2009, 164).
2.2.3 Terveyden edistäminen kouluterveydenhuollossa
Kouluterveydenhuollossa terveyden edistäminen on noussut yhä keskeisempään asemaan (Reuterswärd & Lagerström 2010). Kouluterveydenhuollossa toteutettavaa terveysneuvontaa ohjaavat Terveydenhuoltolaki (1326/2010), Kouluterveydenhuollon opas (STM & Stakes 2002), Kouluterveydenhuollon laatusuositus (STM 2004) ja Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen laatima opas laajojen terveystarkastusten suorittamisesta (THL 2012). Näiden lisäksi Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) ja tähän asetukseen liittyvät perustelut ja soveltamisohjeet (STM 2009) sisältävät terveyden edistämiseen liittyviä ohjeita.
Kouluterveydenhuollossa keskeisiä terveyden edistämisen ohjauksen aihealueita ovat kansanterveyden kannalta keskeiset aiheet kuten ravitsemus, liikunta ja päihteet. Nämä aiheet ovat keskeisiä myös valtakunnallisessa Kouluterveyskyselyssä. (STM 2009, Mäki ym. 2011, 147.) Kansansairaudet ovat merkittäviä koko väestön terveydentilalle, niiden hoito vaatii runsaasti terveydenhuollon palveluita ja niillä on vaikutusta kansalaisten työkykyyn ja kansantalouteen (THL 2015b). Terveysneuvonnan lähtökohtina ovat nuoren kehitysvaihe ja yksilölliset tarpeet sekä yhteistyö nuoren ja perheen kanssa. Tuki kohdistuu terveyttä edistävien valintojen tekemiseen, vastuun ottamiseen omasta terveydestään sekä tiedon soveltamissa käytäntöön. (STM 2009.) Sosiaali- ja terveysministeriö ohjaa terveydenhoitajia voimavaralähtöiseen työskentelytapaan (STM 2011). Voimavaralähtöisyys voidaan nähdä terveyden edistämistä ohjaavana periaatteena ja keskeisenä arvona (Cyril ym. 2015), joka tarkoittaa nuoren ohjaamista tunnistamaan ja hyödyntämään voimavarojaan mahdollisimman hyvin oman terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Voimavaralähtöisessä työskentelyssä keskeistä on kohtaaminen, osallistaminen ja kannustaminen. (Pirskanen 2007, Rytkönen ym. 2014, 33.) Nuoren osallistamisessa on kyse kohtaamisesta ja luottamuksellisen suhteen muodostumisesta terveydenhuollon ammattilaisen ja nuoren välille. Kun terveydenhuollossa työskentelevä työntekijä koetaan luotettavana, sillä on myösteinen vaikutus terveysvalintoihin. Sillä on merkitystä myös sille, suhtautuuko nuori myönteisesti vai kielteisesti terveydenhuoltoa kohtaan. (Dickey & Deatrick 2000.) Omaa terveyttään koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon osallistumisella on yhteys siihen, miten nuori aikuisena pystyy vaikuttamaan omaan terveydenhoitoonsa (Dickey ym. 2002). Terveydenhuollon ammattilaisten näkemys on, että nuorten osallistumista terveyteen liittyvään päätöksentekoon tulee lisätä ja tukea heitä sekä
vanhempia yhteiseen ja yhteisymmärryksessä toteutuvaan päätöksentekoon. (Dickey &
Deatrick 2000.)
Kouluterveydenhuollossa terveyden edistämisen menetelmänä käytetään yleisimmin henkilökohtaista keskustelua ja ohjausta. Pienryhmäohjausta käytetään vähemmän, vaikka vertaistuella tiedetään olevan merkittävä vaikutus terveysvalintojen kannalta. (Pirskanen ym.
2013.) Kouluterveydenhuollossa terveysneuvontaa suositellaan tehostettavan käyttämällä eri viestintämenetelmiä. Ohjausta voidaan toteuttaa suullisesti tai kirjallisesti tai käyttämällä sähköisiä kanavia. Kasvokkain tapahtuvassa ohjannassa suositellaan hyödynnettäväksi tieto- ja viestintäteknologiaa (STM 2009, THL 2012.) Onnistunut terveyden edistämistyö sekä yksilö- että yhteisötasolla edellyttää tiivistä yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa sekä johtajien ja organisaation tukea. Lisäksi kouluterveydenhoitajat tarvitsevat tietoa oppilaiden terveydentilaan ja hyvinvointiin liittyvistä tarpeista sekä ajantasaista tietoa terveyden
edistämisen teorioista ja menetelmistä. (Reuterswärd & Lagerström 2010.) 2.2.4 Nuorten terveysvalinnat ja itsemääräämisoikeus
Terveyttä edistävässä toiminnassa nuoren itsemääräämisoikeuden toteutuminen tarkoittaa oikeutta tehdä terveyteen ja hoitoon liittyviä valintoja ja päätöksiä sekä vapautta valita ja päättää omasta elämästä (Dickey & Deatrick 2000, Naidoo & Wills 2012, 91). Voidakseen tehdä itseään koskevia valintoja ja ollakseen vastuussa tekemistään valinnoista, nuoret tarvitsevat riittävästi tietoa ja ohjausta sekä yhteiskunnan luomia mahdollisuuksia valintojen ja vastuun toteuttamiselle (STM 2013, Moilanen ym. 2015).
Nuoruusvuosien aikana itsemääräämisoikeus kehittyy, samoin vastuunotto terveyteen liittyvistä päätöksistä. Nuoret tarvitsevat rohkaisua terveyttä edistäviin asenteisiin ja käyttäytymiseen. (Naidoo & Wills 2012, 212.) Launisin (2007, 47–49) mukaan henkilöllä on riittävät valmiudet itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, jos hänellä on kyky harkita ja vertailla asioita järkiperäisesti. Lisäksi hän ymmärtää oman toiminnan seuraukset ja hänellä on taito tiedon hankkimiseen, vastaanottamiseen ja hyödyntämiseen (ajattelun autonomia). Henkilön tulee kyetä muodostaan oma mielipide, jota hän pystyy kriittisesti arvioimaan (tahdon autonomia). Itsenäinen ajattelu ja toiminta vaativat myös kykyä toteuttaa itsenäisesti tekemiään suunnitelmia, mikä edellyttää fyysistä taitoa ja tietotaitoa sekä kykyä hallita erilaisia tunnetiloja (toiminnan autonomia).
Vaikka nuorten oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon on lisääntynyt, lain mukaan aikuisen oikeudet saavutetaan 18-vuotiaana. (Wilson-Mitchell 2014).
Itsemääräämisoikeuden kannalta korostetaan kuitenkin sitä, että iästään huolimatta alaikäiset, joilla on päätöksentekoon riittävät valmiudet, tulisi ottaa mukaan heidän terveyttään koskevaan päätöksentekoon (Dickey ym. 2002). Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) velvoittaa, että erityisesti yli 12 -vuotiaan lapsen mielipide otetaan huomioon päätöksenteossa.
Launis ja Räikkä (1993, 122–123) tuovat esille, että itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaan kompetenssin kynnys tulee asettaa mahdollisimman alas ja antaa henkilölle vapaus toimia omien ratkaisujensa mukaisesti, jos siitä ei ole haittaa muille.
Terveydenhuollossa itsemääräämisoikeuden kunnioittamista pidetään lähes yhtä tärkeänä kuin ihmisarvoa (Louhiala & Launis 2009, 31). Autonomian kunnioittaminen tarkoittaa, että asiakkaan oikeuksia ja hänen oikeuttaan päättää elämästään kunnioitetaan huolimatta siitä, onko valinta yleisesti hyväksyttävä. Ihmisen autonomiaa pyritään parantamaan tukemalla häntä ja terveyden edistämisessä tätä kutsutaan voimaannuttamiseksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että antamalla asiakkaalle lisää tietoa, hän voi tehdä paremmin valintoja ja kehittää taitoaan arvioida tilannetta. (Naidoo & Wills 2012, 89–91.) Terveyteen liittyvien valintojen tekemistä voidaan pitää yksilön itsemääräämisoikeuteen liittyvänä mahdollisuutena tehdä itsenäisiä päätöksiä, mutta samalla siinä on kyse myös päätöksentekoon liittyvästä vastuusta (Moilanen ym. 2015).
Terveyden edistämisessä tavoitteena on hyvä elämä ja yksilön hyvä, mutta asiakkaan ja terveydenhuollon ammattilaisen käsitykset asiakkaan hyvästä voivat olla erilaiset (Pietilä 2012, 250). Nuorelle käsitys hyvän elämästä muodostuu kokemuksista, jotka liittyvät tähän hetkeen, ystäviin, harrastuksiin ja turvallisuuden tunteeseen (Pirskanen & Pietilä. 2008, 153). Nuoren oma käsitys omasta hyvästään tulee ottaa huomioon, jotta terveyttä edistävä toiminta ei koeta pakottavana (STM 2013). Terveydenhuollon ammattilaisten oletuksena on, että ammattilainen tietää, mikä on "paras" nuorille ja siksi terveydenhuollon ammattilaisten tapana on käyttäytyä holhoavasti. Holhoavuuden on todettu olevan esteenä yksilön oikeuteen autonomiseen päätöksentekoon. Sen, että nuorille annetaan mahdollisuus vapaasti valita eri vaihtoehdoista, on todettu lisäävän heidän luottamustaan koko terveydenhuoltoa kohtaan. (Dickey & Deatrick 2000.) Nuoren terveyden edistämisessä on tärkeää etsiä yhdessä hänen vahvuuksiaan omien yksilöllisten ominaisuuksien ehdolla ja huomioida hänen omat arvot, toiveet ja tarpeet (STM 2013).
Nuorten oikeuksien ja itsemääräämisen kunnioittamisen yhteydessä on otettava huomioon myös terveyden edistämisen oikeutus suhteessa itsemääräämisoikeuteen. Miten voidaan mahdollistaa sekä nuoren itsemääräämisoikeus, että oikeus tarvittavaan ohjantaan, tukeen ja suojeluun? Terveyden edistämisen oikeutta voidaan perustella esimerkiksi päihteiden käyttöön liittyen lastensuojelullisilla näkökohdilla ja päihteiden käytön aiheuttamilla terveyshaitoilla.
Terveydenhuollon ammattilaisilla on vastuu puuttua nuorten alkoholin käyttöön, mutta se voidaan toteuttaa hyvien eettisten periaatteiden mukaisesti. (Pirskanen & Pietilä. 2008, 156–
157.)
2.3 Ohjaus terveyden edistämisessä
2.3.1 Ohjaus terveyden edistämisen menetelmänä
Terveydenhuollossa asiakas- ja potilasohjeuksella tarkoitetaan tavoitteellista toimintaa, jossa huomioidaan ohjattavan ja ohjaajan konteksti, vuorovaikutus ja ohjaussuhde. Ohjattava ymmärretään aktiivisena toimijana, jolloin myös korostuu asiakkaan vastuu omasta oppimisestaan ja valintojen tekemisestä. Terveydenhuollossa ohjauskäsitettä käytetään rinnakkain neuvonnan ja tiedon antamisen käsitteiden kanssa. Ohjauksen tavoitteena on auttaa asiakasta valintojen tekemisessä antamatta suoria neuvoja, kun taas neuvonnan tavoitteena on auttaa asiakasta valitsemaan se, mitä hän eniten arvostaa. Tiedon antaminen ei perustu ohjattavan yksilöllisiin tarpeisiin vaan keskeistä on ohjattavan asian sisältö. Ohjauksessa ja neuvonnassa vuorovaikutus korostuu enemmän kuin tiedon antamisessa. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 253–256.)
Ohjauksen tarkoituksena on tukea asiakasta hyödyntämään omia voimavarojaan ja ottamaan vastuuta omasta terveydestään (Kyngäs ym. 2007, 5). Ohjauksen tavoitteena on edistää tunteiden, asenteiden, käyttäytymisen ja sosiaalisten suhteiden muutosta sekä parantaa päätöksenteon oppimista, selviytymiskykyä ja elämänlaatua (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255).
Ohjaus edellyttää asianmukaisia toimintaresursseja kuten riittävää henkilöstöä sekä aika- ja tilaresursseja. Laadukas ohjaus on sidoksissa sekä ohjattavan että ohjaajan taustatekijöihin kuten fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja muihin ympäristötekijöihin. Laadukkaan ohjauksen edellytyksenä on asiakkaan yksilöllisyyden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä ohjaajan omien arvolähtökohtien tunnistaminen. Ohjaaja tietää ohjattavista asioista, oppimisen periaatteista ja ohjausmenetelmistä. Onnistunut ohjaus tapahtuu vuorovaikutteisesti ja ohjattavalta ja ohjaajalla on yhteisesti sovitut tavoitteet. Turvallisella ohjausympäristöllä
voidaan vaikuttaa myönteisesti asiakkaan kokemukseen ohjaustilanteesta. Sen sijaan ohjaustilanteessa mahdollisesti olevilla häiriötekijöillä voi olla kielteinen vaikutus ohjaukseen.
(Kääriäinen 2007.)
Terveyteen liittyvällä ohjauksella on todettu olevan vaikutusta yksilön asenteisiin ja riskikäyttäytymiseen (Garcia-Retamero & Cokely 2011). Ohjauksella on todettu olevan myönteistä vaikutusta ohjattavan terveyteen ja hyvinvointiin sekä itsenäiseen päätöksentekoon ja itsehoitoon (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 256). Ohjauksen vaikuttavuutta voidaan tarkastella myös yksilön kokemuksena saadusta tiedosta ja tuesta. Yhteisön näkökulmasta ohjauksen tarkastelussa otetaan huomioon kansanterveydelliset ja -taloudelliset sekä yhteiskunnalliset hyödyt. (Kyngäs ym. 2007, 145.) Taloudellista säästöä muodostuu siitä, että suositellun terveyskäyttäytymisen noudattamisella voidaan ennaltaehkäistä joitakin sairauksia ja välttää kyseisestä sairaudesta aiheutuvat kustannukset. (Garcia-Retamero & Cokely 2011.) Terveyden edistämisen toimien on todettu olevan erittäin kustannusvaikuttavia, mutta ennaltaehkäisevistä toiminnoista saadut säästöt toteutuvat usein vasta pitkällä aikavälillä (THL 2015a).
Ohjauksessa eettisyys tarkoittaa asiakkaan tieto- ja kokemustaustan huomioon ottamista sekä mielipiteiden, arvojen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Ohjattavalle annetaan tietoa, joka on ajantasaista ja tutkittuun tietoon perustuvaa. Asiakas tekee päätökset ja on itse vastuussa tekemistään terveysvalinnoista. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255–256, Kyngäs ym.
2007, 154–156.)
2.3.2 Nuorten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä ohjaus
Nuorten terveyttä edistävän ohjauksen tarkoituksena on tukea nuorta terveyttä edistävien valintojen tekemisessä, terveyteen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa sekä terveyttä edistävän tiedon soveltamisessa käytäntöön (STM 2009, THL 2012). Ohjauksessa kiinnitetään huomiota nuoren kykyyn tehdä terveyttä edistäviä valintoja ja hänen edellytyksiään terveeseen ja turvalliseen elämään. Keskeistä terveyden edistämiseen liittyvässä ohjauksessa on tukea nuorta arvioimaan omia elintapojaan ja tunnistamaan muutostarpeita sekä asettamaan tavoitteita terveyskäyttäytymiselleen. Nuorta ohjataan yksilöllisesti tukien hänen omia voimavarojaan. (Kyngäs ym. 2007, 5, Mäki ym. 2011, 4, THL 2012.) Terveyttä edistävän ohjauksen avulla yksilöä voidaan ohjata ottamaan vastuuta terveydestään ja terveellisistä elintavoista (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 254–256, Mäki ym. 2011, 147).
Terveyttä edistävältä ohjaukselta edellytetään, että nuori ja hänen perheensä saa riittävästi tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä (STM 2004). Nuori ei ole vapaa valitsemaan eikä tekemään päätöksiä, jos hänellä ei ole tarpeeksi tietoa vaihtoehdoista ja vaikutuksista Tiedon lisääntymisen kautta yksilön itsemääräämisoikeus ja vastuunotto kehittyvät. (Naidoo &
Wills 2012, 91–212, Wilson-Mitchell 2014.) Dickeyn ja Deatrickin (2000) mukaan useimmat nuoret voivat tehdä omaan terveyteensä liittyviä päätöksiä, kun heille annetaan riittävät tiedot terveysvalintoihin liittyvään päätöksentekoon. Nuorta ohjatessa tärkeää on saada luottamuksellinen vuorovaikutussuhde (STM 2009, THL 2012). Nuorten on todettu arvostavan terveydenhuollon palveluissa yksityisyyttä, luottamusta, kattavuutta ja jatkuvuutta ja pitävät parhaimpana kasvokkain käytyjä ohjauskeskusteluja terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, johon heillä on jatkuva ja luottamuksellinen suhde (Coker ym. 2010).
Terveysneuvonta toteutetaan huomioiden nuoren yksilölliset tarpeet ja hänen kehitysvaiheensa sekä elämäntilanteensa. Nuorta ohjattaessa terveysneuvonnan sisältö on näyttöön tai asiantuntijoiden yksimielisyyteen perustuvaa tietoa ja aiheiden kansanterveyden kannalta merkittäviä. (STM 2009, THL 2012.) Terveydenhuollon ammattilaisilla on vastuu siitä, että he tukevat nuorta ja hänen perhettään antamalla tietoa niin, että se auttaa päätöksentekoprosessissa. Tiedottamisessa korostetaan myös sitä, että tiedon antaminen pitää tehdä asiakkaan omalla kielellä. (Wilson-Mitchell 2014.)
2.4 Ohjausmateriaali terveyden edistämisessä 2.4.1 Ohjausmateriaalin merkitys ja muodot
Ohjausmateriaalien käyttämistä terveyttä edistävässä ohjauksessa pidetään hyödyllisenä, koska suullisen ja kirjallisen viestinnän yhdistämisen on todettu olevan vaikuttavuudeltaan paljon parempaa kuin suullisen tai kirjallisen viestinnän käyttö erillisinä (Sadowski 2011). Kirjallisilla materiaaleilla, jotka ovat selkeitä, täsmällisiä, johdonmukainen ja perusteellisia, voidaan helpottaa ammattilaisten ja asiakkaiden välistä viestintää (Paul ym. 2007, Arora ym. 2014) ja ne voivat olla tukena arkaluonteisten asioiden puheeksi ottamisessa (Rouvinen-Wilenius 2008, Arora ym. 2014.) Ohjauksessa käytettävien materiaalien tarkoitus on tukea terveyden edistämistä vahvistamalla, tarkentamalla ja havainnollistamalla ohjausta, mutta ne eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta (Rouvinen-Wilenius 2008, McClinchy 2011). Ohjausmateriaalit voivat olla asiakkaiden tukena ja voimaannuttaa
heitä tekemään tietosia päätöksiä ja ottamaan vastuuta terveydestään (Falconer ym. 2011, Sadowski 2011, Küllenberg de Gaudry ym. 2014.)
Asiakkaiden ohjauksessa käytetään yleisesti ohjausmateriaaleja, jotka voivat olla kirjallisessa muodossa olevia painettuja (Rouvinen-Wilenius 2008) tai sähköisiä materiaaleja (Kyngäs &
Hentinen 2008, 115). Kirjallisia ohjausmateriaaleja ovat erilaiset yksi- tai monisivuiset kirjalliset ohjeet tai -oppaat, joka voidaan antaa asiakkaalle. McClinchy ym. (2011) toivat esille, että asiakkaat kokivat kirjallisen ohjausmateriaalin aseman ja merkityksen muuttuvan, jos terveydenhuollon ammattilainen antaa sen henkilökohtaisesti asiakkaalle. Kirjallinen esite voi toimia asiakkaan muistin tukena ja sen avulla asiakas voi muun muassa tarkastaa ja kerrata saamansa suullisen ohjauksen sisältöä jälkikäteen yksin itselleen sopivana ajankohtana.
(Kyngäs ym. 2007, 124–125, Rouvinen-Wilenius 2008.) Kirjalliset ohjausmateriaalit ovat kustannustehokkaita ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia (Baker ym. 2010). Kirjallisia esitteitä on suositeltu terveydenhuollon käyttöön, vaikka niiden laatu on usein heikko (Paul ym.
2007) tai laatu vaihtelee suuresti (Arora ym. 2014).
Tietotekniikkaa voidaan käyttää tukena terveyttä edistävässä ohjauksessa ja Internet voi toimia yleisenä terveystiedon lähteenä (Kurki ym. 2013). Internetistä saatavat ohjausmateriaalit edistävät asiakkaiden mahdollisuutta olla aktiivisia osallistujia ja siksi niillä on merkittävä rooli terveydenhuollossa (Falconer ym. 2011). Sähköisen ohjausmateriaalin on osoitettu lisäävän asiakkaiden tietoa ja edistävän toivottavaa terveyskäyttäytymistä. Sähköisessä muodossa olevat materiaalit sopivat erityisesti nuorille ja niiden etuna ovat yhdenmukainen laatu ja sisältö sekä helppo ajallinen saatavuus. Sen sijaan niiden heikkoutena pidetään vähäistä mahdollisuutta sen sisällön muunneltavuuteen. (Kyngäs ym. 2007, 116–127.) Nuorilla on todettu olevan tarpeita ja valmiuksia käyttää internetsovelluksia, koska heillä on laaja-alainen tietämys tietotekniikasta ja tiedon valtavasta määrästä Internetissä (Kurki ym. 2013). Nuorten mukaan tekstiviestien, sähköpostin ja Internetin välityksellä tarjottava tieto ja neuvonta saattaisi rohkaista nuoria käyttämään enemmän terveydenhuollon palveluja (Coker ym. 2010). Teknologiavälitteisiltä ohjausmateriaaleilta edellytetään, että tieto niissä on ajantasaista ja luotettaviin lähteisiin perustuvaa ja kuvat ovat aiheeseen liittyviä ja tekstiä täydentäviä. Lisäksi verkkosivujen tulisi olla helposti löydettävissä ja avattavissa. Monet ohjausmateriaalit, jotka ovat saatavilla terveydenhuollon ammattilaisten verkkosivuilla, eivät noudata suositeltuja laatukriteereitä.
(Falconer ym. 2011)
Vanhempaan väestöön verrattuna nuoret käyttivät vähiten aikaa terveystiedon sivustoilla vierailemiseen. Yleisimmin nuorten todettiin käyttävän Internetiä sosiaaliseen verkostoitumiseen sekä viihteeseen. Internetistä saatavan tiedon heikkoutena oli se, että tieto ei ollut tarkkaa ja kattavaa eikä sivustot olleet helposti saatavilla. Suurimpana haasteena pidettiin sitä, miten nuoret saadaan kiinnostumaan terveystiedon etsimisestä Internetissä. (Sonenstein 2012)
2.4.2 Hyvän ohjausmateriaalin ominaisuuksia ja laatuun vaikuttavia tekijöitä
Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeita terveysneuvonnassa käytettävistä ohjausmateriaaleista. Asiakkaille jaettavat ja ohjauksen tukena käytettävät esitteet ovat ajantasaisia ja näyttöön perustuvia. Ne ovat puolueettomia ja kaikkien esteettömästi saatavissa ja niissä on huomioitu asiakkaan äidinkieli ja kulttuuri. Esite esitellään asiakkaalle ja sen keskeisistä sisällöistä keskustellaan asiakkaan kanssa. (STM 2009.)
Ohjausmateriaalin laatu tarkoittaa sitä, että terveydenhuollossa käytettävä materiaali on asiakkaalle sopiva ja se tarjoaa oikeanlaista tietoa (Rouvinen-Wilenius 2008), mikä on merkittävä tekijä ohjauksen tehokkuuden varmistamisessa (Paul ym. 2007). Terveyden edistämisen materiaalin laatuun panostamalla voidaan tukea ja edistää asiakkaiden voimaantumista ja terveyttä sekä auttaa asiakkaita heidän terveysvalinnoissaan ja päätöksenteossaan (Rouvinen-Wilenius 2008). Laadukkaalla kirjallisella ohjausmateriaalilla voidaan vaikuttaa asiakkaan motivaatioon, voimavaroihin, kokemuksiin ja osallistumiseen (Salanterä ym. 2004). Kirjallisen ohjausmateriaalin tulisi olla asiakkaalle sopiva ja hänen tarpeidensa mukainen (Kyngäs ym. 2007). Kirjallisen ohjausmateriaalin laatu muodostuu sen luettavuudesta, opetuksellisuudesta, sisällöstä ja ulkoasusta (Kuvio 1).
Kuvio 1. Kirjallisen ohjausmateriaalin laadun muodostuminen.
Laadukkaassa ohjausmateriaalissa on hyvä luettavuuden taso, jota voidaan mitata käyttäen erilaisia luettavuuden arvioinnin mittareita. Luettavuudessa huomioitavia asioita ovat kirjasimen koko, väri ja muoto, luettelomerkkien, opastavien kuvien ja yksinkertaistettujen lauseiden käyttö teksteissä sekä virkkeiden lyhyys (Sadowski 2011, Arora ym. 2014.) Luettavuus on perusedellytys, jotta ohjausmateriaali ovat ymmärrettävää ja se on myös yksi tärkeimmistä tekijöistä arvioitaessa ohjemateriaalin sopivuutta asiakkaille (Freda 2005).
Kirjallinen ohjausmateriaali on hyvä, jos eri lukutaidon tasolla olevat henkilöt voivat käyttää sitä (Sadowski 2011).
Kun ohjausmateriaali on luettavuuden tasoltaan sopiva, se voi parantaa ohjeiden noudattamista ja tyytyväisyyttä hoitoon. Jos asiakkaat eivät pysty lukemaan, tulkitsemaan ja soveltamaan kirjallisessa ohjausmateriaalissa olevaa tietoa, terveydenhuollon ammattilaiset ovat epäonnistuneet terveystiedon kohdentamisessa. Terveydenhuollossa toimivien henkilöiden vastuulla on, että asiakkaille tarkoitettu tieto on ymmärrettävää. (Falconer ym. 2011.)
Ohjausmateraalin opetuksellisuus tarkoittaa sitä, että ne ovat ymmärrettäviä (Quinn ym. 2009, Arora ym. 2014). Esitteen hyvä tiedollinen sisältö (Freda 2005, Paul ym. 2007) sekä
Tekstin koko, väri ja muotoilu Lauseiden pituus ja rakenne Lukijan lukutaidon huomiointi
Ymmärrettävyys Asiakaskeskeisyys Ohjauksen tuki Tutkimukseen perustuva tieto
Kuvien käyttö Sisällön kattavuus Visuaalinen houkuttelevuus
Katseenvangitsevuus Painotuotteen laatu
Luettavuus
Opetuksellisuus
Sisältö
Ulkoasu
Laadukas kirjallinen ohjausmateriaali
kulttuurisuuden huomiointi (Quinn ym. 2009) tekevät esitteestä ymmärrettävän. Kirjallisen ohjausmateriaalin ymmärtämiseen vaikuttavia seikkoja ovat ammattisanojen ja puhekielen ilmaisujen käyttö (Arora ym. 2014). Opetuksellisuus merkitsee myös sitä, että ohjausmateriaalia voidaan käyttää ohjauksen tukena (Freeman ym. 2009). Asiakkaat toivoivat merkityksellisiin ja olennaisiin asioihin keskittyvää ohjausta ja siihen sopivaa kirjallista ohjausmateriaalia (McClinchy ym. 2011). Ohjausmateriaalien avulla on voitu tukea asiakaan hyvää terveyttä, auttaa asiakasta terveystiedon etsimisessä ja terveyteen liittyvässä päätöksenteossa. Terveyteen liittyvä päätöksentekoprosessi on monimutkainen ja siksi asiakkaille tulisi antaa korkealaatuista ja käyttökelpoista tietoa, jota he voivat arvioida sen sisällön, lähdetietoon perustuvuuden ja omiin uskomuksiinsa perustuen. (Sadowski 2011.) Hyvä ohjausmateriaali on sellainen, että asiakkaat saavat sen avulla vastauksia kysymyksiinsä sekä riittävää tietoa päätöksentekoa varten (St-Amour ym. 2006, McClinchy ym. 2011) Hall ym. (2008) ovat tuoneet esille, että asiakkaat tarvitsivat tietoa ja vastauksia lääketieteellisiin ja psykososiaalisiin kysymyksiin.
Laadukkaan ohjausmateriaalin sisältö perustuu teoriaan ja tutkimustietoon (Baker ym. 2010, Sudo 2011, Kûllenberg de Gaudry ym. 2014) ja sisältö on kattava (Lewis & Newton 2006).
Abrahamin ym. (2007) mukaan ohjausmateriaalien sisältö, joka ei ole tutkimuksiin perustuva, ei ole luotettava eikä laadukas. Tutkimustietoon perustuvilla esitteillä asiakkaat saadaan enemmän vakuuttuneiksi terveyteen liittyvistä ohjeista (Baker ym. 2010, Sudo 2011).
Kyllenberg de Gaudry ym. (2014) mukaan tutkimustietoon perustuvat materiaalit lisäsivät aikomuksia terveyskäyttäytymisen muutokseen ja niillä oli yhteys terveyskäyttäytymisen paranemiseen.
Sudon (2011) mukaan tiedon laatua esitteissä arvostettiin enemmän kuin esitteen ulkonäköä.
Sisällöltään laadukkaassa esitteessä tavoitteet olivat selkeästi määritelty, päivämäärä- ja lähdetiedot olivat esillä ja terveyskäyttäytymisen vaikutus elämänlaatuun sekä jaetun päätöksenteon rooli oli tuotu esille (Lewis & Newton 2006). Hyvässä ohjausmateriaalissa sisältö oli asiakkaalle kohdennettu ja hänen lukutaitoaan vastaava (Sadowski 2011).
Ohjausmateriaaleissa toivotaan käytettävän kuvia tekstin lisäksi (Sadowski 2011, Sudo 2011, Arora ym. 2014). Kuvat ovat hyödyllisiä silloin, kun ohjausmateriaalin kohderyhmänä ovat eri kulttuuri- ja kielitaustaiset, heikommassa asemassa olevat tai alhaisen lukutaidon omaavat henkilöt (Sadowski 2011, Arora ym. 2014). Kuvapohjainen tieto edesauttaa oppimista paremmin kuin tekstiin perustuvaa tieto, koska asiakkaat saavat enemmän terveystietoa
visuaalisista esityksistä. Kuvat ovat tehokkaita ja hyödyllisiä, kun halutaan havainnollistaa suositeltavaa terveyskäyttäytymistä. (Arora ym. 2012.) Kuvien käytön todettiin havainnollistavan myös terveysriskejä. Lisäksi hyvin suunnitellut visuaaliset ohjausmateriaalit edistivät ohjattavan asian mieleen painamista. (Garcia-Retamero & Cokely 2011.)
Ulkoasu on merkittävä tekijä hyvässä kirjallisessa ohjausmateriaalissa. Ulkoasua ilmentävällä etukannen visuaalisella houkuttelevuudella on merkitystä, jotta saadaan asiakas ottamaan esite ja avaamaan se (Freeman ym. 2009, Sudo 2011.) Esitteen materiaalin, fontin ja värien valinnassa olisi otettava huomioon kohderyhmä. Jotkut asiakkaat olivat kokeneet liiallisen värien ja yksityiskohtien käytön häiritsevän ja huonontavan esitteen tiedollisen sisällön tärkeyttä. (Sudo 2011.) Lewisin ja Newtonin (2006) mukaan ohjausmateriaalien tuotteen korkea laatu tarkoittaa muun muassa esitteessä käytetyn materiaalin laatua ja esitteen kuljetukseen sopivaa kätevää kokoa.
Ohjausmateriaalien luettavuutta voidaan parantaa ottamalla huomioon materiaalien suunnittelussa kohderyhmän lukutaito (Sadowski 2011, Arora ym. 2014). Ohjausmateriaalien luettavuutta lisää se, että esitteissä käytetään suoraa, yksinkertaista kirjaisintyyppiä, tarpeeksi isoa kirjasinkokoa ja kuvia. Myös paperin paksuus ja paperin pinnan heijastamattomuus, tekstin tasaus vasemmalle sekä riittävät sanojen välit paransivat luettavuuden tasoa. (Lewis & Newton 2006.)
Ohjausmateriaaleja kehitettäessä suunnittelulla on keskeinen asema (Sadowski 2011).
Asiakaspalautteen hyödyntämisellä ja esiteluonnoksen testaamisella kohderyhmällä todettiin olevan vaikutusta siihen, että esite saadaan laadukkaaksi ja kohderyhmälle sopivaksi. (Sudo 2011). Myös McClinchy ym. (2011) mukaan asiakkaiden mukaan ottamisella esitteiden kehittämiseen oli merkitystä. Esitteitä voitaisiin merkittävästi parantaa, jos niiden sisältö perustuisi tutkimustietoon. (Kûllenberg de Gaudry ym. 2014.) Ohjausmateriaalien tuottajilla tulisi olla yhteisymmärrystä keskeisistä terveyden edistämisen viesteistä. Esitteiden uudelleen suunnittelua ja kohdentamista heikommista lähtökohdista olevien asiakkaiden tarpeita vastaaviksi olisi harkittava. (Arora ym. 2012.) Abraham ym. (2007) ehdottivat jopa tarkastuslistaa tutkimukseen perustuvista viesteistä, jotta nämä eivät unohdu julkaisuista.
Esitteen laadun parantamisen on todettu vaikuttavan myönteisesti terveyskäyttäytymiseen lyhyellä aikavälillä. Pitkän aikavälin muutoksista käyttäytymisessä ei ole vielä tietoa eikä siitä, johtaako ohjausmateriaalien parantaminen parempaan terveydentilaan. (Paul ym. 2007, Baker ym. 2010.)
2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Tämän tutkimuksen aihe liittyy nuorten käsityksiin terveyden edistämisessä käytettävästä ohjausmateriaalista. Nuoruusvuosien aikana riskikäyttäytymisen on todettu lisääntyvän (Chen
& Jacobson 2012, Naidoo & Wills 2012, 212) ja tämän vuoksi tarvitaan kohdennettuja toimia epäterveellisten elintapojen muuttamiseksi (WHO 2014b). Nuoruusikää pidetään ainutlaatuisena ajanjaksona parantaa tulevaa elämänlaatua, koska nuorilla on kyky muuttua ja sopeutua (Aalberg & Siimes 2007). Terveyttä edistävässä toiminnassa nuoret ovat keskeinen kohderyhmä, koska nuorten käsitykset terveydestään ja tulevaisuudestaan vaikuttavat heidän terveysvalintoihinsa (Naidoo & Wills 2012, 212).
Kouluterveydenhuollossa nuorten terveyden edistämisen tarkoituksena on ohjata nuoria tekemään omaa terveyttään edistäviä valintoja (STM 2009, THL 2012). Nuoren terveyttä edistävältä ohjaukselta edellytetään, että nuori ja hänen perheensä saavat riittävästi tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja ohjaus painottuu kansanterveyden kannalta keskeisiin aiheisiin. (STM 2004). Ohjauksessa suositellaan käytettäväksi eri viestintämenetelmiä ja voimavaralähtöisiä työskentelytapoja. (STM 2009, STM 2011.) Voimavaralähtöisellä terveyden edistämisellä tarkoitetaan nuoren ohjaamista omien voimavarojensa tunnistamiseen ja hyödyntämiseen. Keskeistä voimavaralähtöisessä työskentelyssä on hyvä vuorovaikutus nuoren kanssa sekä nuoren osallistaminen. (Rytkönen ym. 2014, 33.)
Ohjaus käsitetään aktiiviseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi, jossa asiakas ymmärretään aktiivisena toimijana (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 254–256). Ohjauksen tukena käytettävät ohjausmateriaalit vahvistat, tarkentavat ja havainnollistavat ohjausta, mutta ne eivät korvaa terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaan välistä vuorovaikutusta (Rouvinen-Wilenius 2008, McClinchy 2011). Ohjausmateriaalit voivat olla kirjallisessa muodossa olevia painettuja (Rouvinen-Wilenius 2008) tai sähköisiä materiaaleja (Kyngäs & Hentinen 2008, 115).
Ohjausmateriaalien laatuun vaikuttavat niiden luettavuus, sisältö, opetuksellisuus ja ulkoasu.
Laadukkaassa ohjausmateriaalissa on hyvä luettavuuden taso ja se on kohderyhmän lukutaitoa vastaava. Hyvälaatuinen ohjausmateriaali on sisällöltään kattava, sisältö on laadittu käyttäen tutkimukseen perustuvaa tietoa ja ohjausmateriaalissa on käytetty kuvia tekstin lisäksi. Lisäksi ohjausmateriaali on ymmärrettävä, se antaa vastauksia asiakkaiden kysymyksiin ja sitä voidaan käyttää ohjauksen tukena. Hyvässä ohjausmateriaalissa on myös huomioitu ulkoasuun liittyvät tekijät kuten visuaalinen houkuttelevuus ja painotuotteen laatu.
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten käsityksiä kouluterveydenhuollossa käytettävien ohjausmateriaalien ominaisuuksista ja sisällöistä sekä heitä kiinnostavasta ja hyvästä terveyden edistämiseen liittyvästä ohjausmateriaalista. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa nuorille sopivasta ohjausmateriaalista, mitä voidaan jatkossa hyödyntää kehitettäessä nuorille suunnattuja esitteitä ja ohjauslehtisiä.
Tutkimuskysymykset ovat
1. Millaisia käsityksiä nuorilla on terveyden edistämisessä käytettävien ohjausmateriaalien ominaisuuksista ja tiedollisesta sisällöstä koskien ruokavaliota, liikuntaa, tupakointia ja alkoholin käyttöä?
2. Millainen on nuorten mielestä hyvä ja kiinnostava ohjausmateriaali?
4 TUTKIMUSMENETELMÄ
Tässä tutkimuksessa käytettiin laadullista menetelmää. Laadullinen tutkimus sopii menetelmäksi, koska haluttiin saada tietoa nuorten käsityksistä ohjausmateriaaleista.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 65–74.) Haastattelu valittiin aineistonkeruumenetelmäksi, koska nuorten käsityksistä ohjausmateriaaleista oli vähän aikaisempaa tutkimustietoa ja vastauksia oli vaikea etukäteen tietää. (Hirsjärvi & Hurme 2015, 11–35)
Tutkimuksessa nuorten käsityksiin ohjausmateriaaleista suhtauduttiin avoimesti ilman ennalta määrättyjä oletuksia tai teoreettista viitekehystä. Nuoret ovat aktiivisia ja tulkitsevia henkilöitä ja heidän käsityksiään ohjausmateriaaleista kuvattiin niin kuin he ne itse kokivat. (Kylmä &
Juvakka 2007, 23, Tuomi & Sarajärvi 2009, 34, Bevan 2014.) Pro gradu – tutkimuksen prosessi ajoittui vuodelle 2016 (Kuvio 2).
Kuvio 2. Tutkimusprosessin aikataulu.
4.1 Tutkimukseen osallistujien valinta
Tutkimuslupa saatiin avoterveydenhuollon ylihoitajalta helmikuussa 2016 ja tutkimuksen yhteyshenkilönä terveyskeskuksessa toimi avoterveydenhuollon osastonhoitaja. Tutkimus
Tammikuu – helmikuu 2016
Kirjallisuuskatsauksen päivitys
Tutkimussuunnitelma Haastattelurunko
Organisaatiolupa
Maaliskuu 2016
Yhteydenotto koululle Osallistujien valinta Haastattelujen sopiminen
Toukokuu – kesäkuu 2016
Aineiston analyysi Tulosten raportointi
Elokuu – lokakuu 2016
Pro gradu -tutkielman laatiminen
Huhtikuu 2016
Esihaastattelu (n=1) Tutkimushaastattelu (n=4) Haastattelujen aukikirjoittaminen
toteutettiin rekrytoimalla osallistujiksi itäsuomalaisen kaupungin 15-vuotta täyttäneitä peruskoulun 9. luokan nuoria (N=632), jotka muodostivat tämän tutkimuksen perusjoukon.
Peruskoulun 9. luokan oppilaat sopivat tukimuksen kohdejoukoksi, koska heillä oli kouluvuosiensa aikana ollut monia mahdollisuuksia tutustua terveyden edistämiseen liittyviin ohjausmateriaaleihin. Oppilaat saavat ohjausmateriaaleja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa ja -tapaamisissa. Lisäksi oppilailla on mahdollisuus saada ohjausmateriaaleja fysioterapeuttien, ravitsemusterapeuttien ja hammashuollon vastaanotoilta.
Peruskoulun 9. luokan oppilaat edustivat nuoria, joilla oli kokemuksia terveydenhuollossa jaettavista ohjausmateriaaleista ja siksi heidän käsityksistään haluttiin tietoa (Kankkunen &
Vehviläinen-Julkunen 2013, 67, 110–112, Hirsjärvi & Hurme 2015, 58–82). WHO:n (2015b) mukaan nuorilla tarkoitetaan 10–19 vuotiaita, joten peruskoulun 15-vuotta täyttäneet 9. luokan oppilaat edustivat myös ikänsä puolesta hyvin nuoria. Molempien sukupuolten edustajilla oli samanlainen mahdollisuus tulla valituksi osallistujaksi. Tutkimukseen valittiin tutkimuspaikkakunnan kahdeksasta peruskoulusta koulu, joka oli yksi kyseisen alueen isoimmista yläkouluista ja jossa oli muihin yläkouluihin verrattuna eniten yleisopetusluokkia.
Yhden peruskoulun 9. luokan nuorista valittiin perusjoukkoa edustava otos (n=20). Otoskoko oli riittävä. Laadullisissa tutkimuksissa haastateltavien määrä on keskimäärin 15 henkilöä (Hirsjärvi & Hurme 2015, 58). Laadullisessa tutkimuksessa keskeistä olivat nuorten käsitykset kouluterveydenhuollossa käytettävistä ohjausmateriaaleista, ei yksilöiden lukumäärä. Lisäksi tämän tutkimuksen aihe oli selkeä ja sellainen, että siitä on helppo jakaa tietoa, mikä myös vaikutti otoskokoon. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 111.)
Nuoriin otettiin yhteys koulun välityksellä (Hirsjärvi & Hurme 2015, 82). Lupa haastattelujen toteuttamiseen kyseisellä koululla saatiin koulun rehtorilta sähköpostitse. Rehtori välitti tietoa tutkimuksesta luokanvalvojille ja oppilaanohjaajille, jotka edelleen välittivät tietoa 9. luokkien oppilaille. Koululla yhteyshenkilönä toimi oppilaanohjaaja. Hän kokosi nimilistat haastatteluun ilmoittautuneista oppilaista ja jakoi heille kirjallisen tiedotteen tutkimuksesta (Liite 3) ja haastattelurungon (Liite 4). Nuorten vanhemmille lähetettiin tietoa tutkimuksesta koulun Wilma hallinto-ohjelman avulla.
4.2 Aineiston keruu
Oppilaanohjaajan kanssa sovittiin haastattelujen käytännön järjestelystä ja haastattelujen ajankohdista. Ryhmähaastattelut toteutettiin huhtikuussa 2016 oppilaiden koulupäivinä kello 10–14.30 välisinä aikoina. Haastattelupaikkana oli kaikissa haastatteluissa tutkimukseen
osallistuvien nuorten oma koulu, jossa nuoret oli helppo tavoittaa. Haastattelutilana oli yhteyshenkilön osoittama koulun neuvotteluhuone. Tila oli rauhallinen ja nuorille turvallinen ja siellä oli mahdollisuus saada hyvä kontakti nuoriin. (Hirsjärvi & Hurme 2015, 73.)
Tutkimukseen osallistujiksi valittiin 20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta peruskoulun 9. luokan nuorta, jotka olivat täyttäneet 15-vuotta. Koulun oppilaanohjaaja jakoi nuoret tutkijan pyynnöstä viiteen neljän henkilön muodostamaan haastatteluryhmään. Haastatteluryhmän ihanteellisena koko on kolmesta kahteentoista henkilöä tilanteesta ja aiheesta riippuen (Kylmä
& Juvakka 2007, 84). Tutkimukseen ilmoittautuneista nuorista kaksi ei saapunut sovittuun haastattelutilanteeseen, joten tutkimukseen osallistujien lopullinen määrä oli 18 nuorta. Heistä muodostui viisi ryhmää, joista kolmessa ryhmässä oli neljä nuorta ja kahdessa ryhmässä kolme nuorta. Kolmessa ryhmässä osallistujat olivat sekä tyttöjä että poikia ja kahdessa ryhmässä kaikki osallistujat olivat poikia.
Haastattelussa keskeistä on hyvän kontaktin saaminen haastateltavaan (Hirsjärvi & Hurme 2015, 48–73). Hyvä yhteys haastattelijan ja osallistujien kesken varmistettiin sillä, että ennen haastattelujen alkamista tutkija varasi istumapaikat nuorille niin, että jokainen osallistuja ja tutkija pystyivät hyvin näkemään toisensa. Istumajärjestyksellä haluttiin varmistaa, että osallistujien kesken saatiin hyvä vuorovaikutus ja kaikkien puheenvuorot tallentuivat hyvin.
(Hirsjärvi & Hurme 2015, 73.) Haastattelut nauhoitettiin kahdella nauhoitusvälineellä ja siitä kerrottiin nuorille etukäteen (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 127).
Tämän tutkimuksen haastattelujen tukiaineistoksi saatiin kahden yläkoulun kouluterveydenhoitajan vastaanotolta ohjausmateriaaleja (n=10) sekä ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä äskettäin valmistunut uusi ohjauslehtinen (n=1). Valitusta ohjausmateriaaleista kolmessa aiheena oli ravinto (Liite 7, kuvat nro 1,3,4). Liikuntaa (Liite 7, kuva nro 2), tupakointia (Liite 7, kuva nro 5) ja alkoholin käyttöä (Liite 7, kuva nro 6) käsitteleviä esitteitä oli kutakin yksi kappale. Nämä aiheet valittiin, koska ne liittyvät yleisimpien kansansairauksien ehkäisyyn.
4.3 Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä
Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla (Kankkunen & Vehviläinen -Julkunen 2013, 124) ja menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. (Hirsjärvi & Hurme, 2015, 47). Koska nuorille kaverit ovat tärkeitä, ryhmähaastattelua voidaan pitää hyvänä aineistonkeruumenetelmänä nuoria haastateltaessa. Ryhmähaastattelulla saatiin tietoa usealta nuorelta samaan aikaan ja
ryhmän sisäisen vuorovaikutuksen ansioista nuoret saattoivat muistaa joitakin asioita muiden ryhmäläisten kertoman perusteella ja tuottaa myös uusia ajatuksia. (Kankkunen & Vehviläinen- Julkunen 2013, 123–124, Hirsjärvi & Hurme 2015, 63.) Ryhmätilanteessa nuorten keskinäinen vuorovaikutus mahdollisti moniulotteisemman kuvan saamisen ohjausmateriaaleista (Kylmä &
Juvakka 2007, 85). Ryhmähaastattelun lähtökohtana oli vuorovaikutus nuorten kesken ja se, että nuoret keskustelivat vapaasti ja tuottivat monipuolisesti tietoa ohjausmateriaaliin liittyvistä käsityksistään. Haastattelijan tehtävänä oli saada aikaan keskustelua ja pyrkiä huolehtimaan siitä, että keskustelu pysyi valituissa ohjausmateriaaleihin liittyvissä teemoissa ja että kaikki haastatteluun osallistuvat nuoret saivat mahdollisuuden osallistua keskusteluun. (Hirsjärvi &
Hurme 2015, 6–10.)
Haastattelut toteutettiin teema- eli puolistrukturoituina haastatteluina, joita käytetään, kun halutaan tietoa yksilön kokemuksista ja korostetaan haastateltavien elämysmaailmaa ja heidän tulkintojaan (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 123–125, Hirsjärvi & Hurme, 2015, 47). Teemahaastattelu oli menetelmänä joustava ja haastattelulla oli mahdollisuus saada laajempi ja syvällisempi kokonaiskuva ilmiöstä kuin muilla aineistonkeruumenetelmillä.
Haastattelukysymykset muotoiltiin nuorille sopiviksi ja haastattelijalla oli mahdollisuus pyytää osallistujia selventämään ja tarkentamaan vastauksiaan. (Guba & Lincoln 1985,187, Hirsjärvi
& Hurme 2015, 11–35.) Teemahaastattelurunko laadittiin käyttäen aikaisempaa kirjallisuutta (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 123–125, Hirsjärvi & Hurme 2015, 47–48).
Haastattelurunko koostui neljästä teemasta ja niihin liittyvistä kysymyksistä. Teemoina olivat ohjausmateriaalin ominaisuudet kuten luettavuus, opetuksellisuus, sisältö, ulkoasu ja ohjausmateriaalin muoto (Kyngäs ym. 2007, 116–127, Rouvinen-Wilenius 2008) sekä nuorten aikaisemmat kokemukset ja muut huomioitavat asiat ohjausmateriaalista. Haastattelutilanteessa teema-alueita tarkennetaan kysymyksillä (Hirsjärvi & Hurme 2015, 66–67).
Teemahaastattelua käytettäessä haastattelukertojen määrä ei ole määritelty (Hirsjärvi & Hurme 2015, 48–73). Tässä tutkimuksessa nuoret osallistuivat yhteen haastatteluun. Ensimmäisen ryhmän haastattelu toimi esihaastatteluna, jonka tarkoituksena oli testata haastattelurunkoa, kysymysten muotoilua, haastatteluun tarvittavaa aikaa sekä harjaannuttaa haastattelijaa tehtävään (Hirsjärvi & Hurme 2015, 72–73). Esihaastattelun jälkeen haastattelurunkoon ei tehty muutoksia, mutta yhteen teemaan liittyviä apukysymyksiä tarkennettiin. Koska kysymykset eivät olennaisesti muuttuneet, esihaastattelusta saatu aineisto hyväksyttiin mukaan tutkimusaineistoon.
Haastattelun aluksi tutkija esitteli itsensä ja kertoi haastattelun kulusta sekä osallistujien mahdollisuudesta vapaasti kertoa mielipiteitään. Osallistujille korostettiin, että tutkimukseen osallistumisen oli täysin vapaaehtoista. Heille kerrottiin myös tutkimuksen luottamuksellisuudesta. Ennen haastattelun alkamista nuoria tiedotettiin haastatteluun liittyvistä käytännön asioista ja he saivat luettavakseen kirjallisen tiedotteen tutkimuksesta.
Nuorten mahdollisimman hyvällä tiedottamisella ja osallistumisesta kiittämisellä haluttiin välittää tunne, että heistä ja heidän mielipiteistään oltiin kiinnostuneita (Hirsjärvi & Hurme 2015, 132). Kun nuoret olivat vakuuttaneet olevansa tietoisia tutkimukseen liittyvistä asioista, he allekirjoittivat tietoon perustuvan suostumuksen (Liite 5). Yhden haastattelun alkukeskustelussa kävi ilmi, että yksi osallistujista ei ollut täyttänyt 15 -vuotta. Hänet hyväksyttiin osallistujaksi, mutta hänen oman allekirjoituksensa lisäksi tietoon perustuvaan suostumukseen pyydettiin myös hänen huoltajansa allekirjoitus.
Haastattelut etenivät pääosin haastatteluteemojen mukaan, mutta nuorilla oli myös mahdollisuus vapaasti tuoda esille mielipiteitään ja käsityksiään ohjausmateriaaleista ja vastata kysymyksiin omin sanoin (Guba & Lincoln 1985,187. Tutkija esitti nuorille tarkentavia kysymyksiä ja pyrki varmistamaan, että jokainen osallistuja sai halutessaan esittää mielipiteen kaikkiin teema-alueisiin liittyen. Etukäteen laaditut teemat ja kysymykset eivät kokonaan ohjanneet haastattelun kulkua, vaan kysymykset tarkentuivat ja niiden järjestys muuttui jonkin verran haastattelutilanteissa. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 125, Hirsjärvi &
Hurme 2015, 48.) Nuorilta kysyttiin heidän käsityksiään haastattelun tukimateriaaleina olleista ohjausmateriaaleista avoimilla kysymyksillä välttäen kysymyksiä, jotka sisältävät ennakko- oletuksia (Ruusuvuori ym. 2010, 12). Tutkija piti koko tutkimusprosessin ajan päiväkirjaa ja jokaisen haastattelun jälkeen tutkija teki haastattelutilanteeseen liittyviä muistiinpanoja, jotta analyysivaiheessa asioita olisi helpompi palauttaa mieleen (Hirsjärvi & Hurme 2015).
4.4. Osallistujien taustatiedot
Nuoret täyttivät taustatietolomakkeen, jonka avulla saatiin tietoa osallistujien sukupuolesta sekä siitä, olivatko he aikaisemmin saaneet ohjausmateriaaleja ja jos olivat saaneet, niin keneltä he olivat niitä saaneet (Taulukko 1).
