TERRA 126: 3 2014 Keskustelua – Diskussion
146
Vaasan yliopiston aluetiede profiloitumisen ja matriisiorganisaation haasteissa
Vaasan yliopiston aluetieteen oppiaineen juuret ovat talousmaantieteessä. Ensimmäinen talous- maantieteen professori Mauri Palomäki oli keskus- ja vaikutusaluetutkimuksen suomalainen pioneeri.
Hän toimi myös Vaasan silloisen korkeakoulun reh- torina vuodesta 1970 vuoteen 1987. Vuosituhannen vaihteessa oppiaine vaihtoi nimensä aluetieteeksi ja kotitiedekuntansa kauppatieteistä yhteiskunta- tieteisiin. Tällöin talousmaantieteen tutkimus- perspektiiviä laajennettiin aluekehittämisen tutki- mus- ja opetussuuntauksella, jonka painopisteeksi tuli maaseudun kehittämistutkimus. Talousmaan- tieteen perinne näkyy kuitenkin edelleen, vaikka tutkimusteemat ovat uudistuneet; Vaasan alue-
tieteen tutkimuksen ja opetuksen painoaloja ovat aluetalous ja aluekehittäminen. Aluetieteen oppi- aineen kotitiedekunta Vaasan yliopistossa on ny- kyisin filosofinen tiedekunta, joka syntyi kun hal- lintotieteellinen ja humanistinen tiedekunta yhdis- tyivät vuoden 2010 alussa. Tiedekunnan missiona on toimia yhteiskunnallisen humanismin vastuun- kantajana ja sen dekaanina on vuodesta 2012 läh- tien toiminut aluetieteen professori Hannu Kataja- mäki.
Vaasan yliopiston aluetiede on pieni oppiaine, joka on etenkin opettajien aktiivisuuden johdosta ollut paikallisesti merkittävä. Aluetieteen näkö- kulmasta maantieteen ja aluetieteen tutkimuksel-
TERRA 126: 3 2014 Keskustelua – Diskussion 147 ta vaaditaan paljon. Opetus- ja kulttuuriministe-
riön (OKM:n) näkemyksen mukaan laadukas tut- kimus on kansainvälistä, mikä käytännössä tar- koittaa julkaisufoorumissa korkealle arvostettuja kansainvälisiä tieteellisiä artikkeleita. Myös alueel liset odotukset ovat usein suuria ja tieteen- alan odotetaan osallistuvan yhteiskunnalliseen toi- mintaan muun muassa soveltavan tutkimuksen muodossa. Aluetieteilijöiden toivotaan lisäksi osallistuvan yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja Vaasassa näin onkin tehty. Monimuotoinen toi- menkuva on kiinnostava mutta myös kuormittava.
Suurilla laitoksilla päästään jonkinlaiseen työn- jakoon, mutta pienissä yksiköissä kaikki tekevät kaikkea. Pienten laitosten dilemma on myös ope- tuksen ja tutkimuksen tasapaino, sillä perusopetus vie suuren osan henkilökunnan resursseista.
Yliopistojen edellytetään nykyisin profiloituvan.
Jouni Häklin (2010) mukaan suomalaisten yliopis- tojen profiileista löytyy maantieteellisiä ja aluetut- kimuksellisia painopisteitä, vaikka profiilit ovat la- veita ja toimivat pikemmin sateenvarjoina. Vaasan yliopiston painoaloja ovat johtaminen, rahoitus, energia ja monikielisyys. Ne eivät välttämättä ole kovin maantieteellisiä, mutta olemme yrittäneet si- joittaa omat tutkimuksemme johtamisen painopis- teeseen. Johtaminen on kehittämistä ja kehittämi- seen tarvitaan tietoa paitsi kehittämisen ja suunnit- telun prosesseista myös kohteista, kuten alueelli- sista ilmiöistä, rakenteista ja kehityksestä.
Tutkimusta tehdään nykyisin tutkimusryhmis- sä ja osana suurempia tutkimusohjelmia. Tähän on johtanut yliopistojen uusi rahoitusmalli ja siihen liittyvä suuruuden logiikka – pienet yksiköt eivät tuota vuosittain tarvittavaa määrää julkaisuja ja tohtorintutkintoja. Vaasan yliopistossa aluetiede kuuluu hallintotieteisiin, jotka on pirstottu moni- alaisiin tutkimusryhmiin. Aluetieteilijät muodos- tavat kielitieteilijöiden kanssa tutkimusryhmän
”Nykyajan kielelliset, kulttuuriset ja alueelliset il- miöt”. Tutkimusryhmä on yksikkö, jonka tuloksia lasketaan, mutta tutkimusryhmien sisällä on pie- nempiä tiimejä, joita voi perustaa joustavammin.
Aluetieteen tutkimustiimin teemana on tällä het- kellä ”Paikkaperustainen yhteiskunta ja aluekehit- täminen”. Suurten tutkimusryhmien tavoitteena on myös synergia, mutta toistaiseksi aluetieteellä on ollut vain vähän yhteistä tutkimusta tai keskuste- lua kielitieteilijöiden kanssa. Aluetieteilijöiden näkö kulmasta monialainen tutkimusryhmä näyt- täytyykin keinotekoisena hallinnollisena ratkaisu- na. Organisaatioratkaisuilla ei voi synnyttää yh- teistyötä, joka parhaimmillaan syntyy luonnostaan ja tutkijoiden omista tarpeista.
Kansainvälistyminen on tärkeä osa tutkimusta ja kansainvälisten julkaisujen avulla tutkija voi an-
taa oman panoksensa tieteenalan kansainvälisten kysymysten ratkomiseen. Yliopistojen uusi rahoi- tusmallikin painottaa Jufo-luokituksessa korkeal- le arvostettuja artikkeleita ja julkaisuja. Vaasan aluetieteessä on tuotettu jonkin verran kansain- välisiä julkaisuja, mutta vain vähän verrattuna muihin maantieteen ja aluetieteen yksiköihin. Toi- saalta on huomattava, että kansainväliset tieteelli- set artikkelit ovat vain jäävuoren huippu. Tutki- mustoimintaa ja siihen liittyvää keskustelua käy- dään monilla areenoilla. Monenlainen tutkimus voi olla laadukasta ja tärkeää paitsi tekijöilleen myös tutkimuksen hyödyntäjille, rahoitusmallin indikaattoreista riippumatta. Kuten Häkli (2010) toteaa, maantieteen ja aluetutkimuksen yksiköi- den profiilit erottuvat toisistaan tutkimuksen osal- ta hyvin. Myös opetuksessa alan yksiköt ovat teh- neet erilaisia ratkaisuja ja maantieteen opiskelu- mahdollisuudet yliopistoissa näyttäytyvät opiske- lijoille monipuolisina ja erikoistuneina. Vaasassa on erikoistuttu aluetalouteen ja aluekehittämiseen.
Vaikka maantieteellinen tutkimus on ollut Suo- messa tunnettua ja näkyvää, Vaasan aluetieteen edustamat alat ovat olleet niukasti esillä. Etenkin talousmaantieteellisen perustutkimuksen vahvis- taminen olisi tärkeää koko suomalaiselle maan- tiede yhteisölle.
Rahoitusmalli ja yliopistojen tehtävät
Opetus- ja kulttuuriministeriön käyttöönottama uusi rahoitusmalli ja siihen liittyvä tulosohjaus on lisännyt yliopistojen välistä kilpailua. Rahoitus- mallin vaikutus näkyy jo nyt, kun jotkut yliopistot lisäävät osuuttaan rahoituspotista ja toisten potti vähenee. Yliopistot, jotka eivät tuota tarpeeksi tut- kintoja, opintopisteitä ja korkean Jufo-luokituksen julkaisuja, joutuvat kutistumisen kierteeseen, sääs- töihin ja leikkauksiin. Mallia ja tulosohjausta on helppo kritisoida, mutta sen noudattamatta jättämi- nen voi johtaa kutistumiseen. YT-neuvottelutkin ovat tulleet yliopistomaailmaan ja niitä on käyty ai- nakin Åbo Akademissa ja Oulun yliopistossa.
Yliopistojen välinen kilpailu on kaukana hum- boldtilaisesta yleissivistykseen tähtäävästä yliopis- tomallista (Granö 2010), vaikka uudenkin yliopis- tolain (2009) mukaan yliopistojen tehtävänä on
”edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja tai- teellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palve- lemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”. Nämä tavoit- teet voi kyseenalaistaa nykyaikaan täysin soveltu- mattomina (Naukkarinen 2013). Toisaalta voi vain ihmetellä, miten indikaattoreihin perustuva rahoi- tusmalli ja yliopistojen välinen kilpailu edistävät näitä tavoitteita.
TERRA 126: 3 2014 Keskustelua – Diskussion
148
Kun uusi rahoitusmalli on tarkoitettu OKM:n myöntämien perusresurssien allokointiin yliopis- tojen kesken, olisikin kiinnostavaa kysyä millai- sia rahoitusmalleja yliopistot käyttävät organisaa- tionsa sisällä allokoidessaan resursseja tiede- kuntien ja oppiaineiden kesken. Yliopistojen vä- lillä voi olla suuriakin eroja ja tulosyksiköt voivat olla tiedekuntia, laitoksia tai oppialoja. Vaasan yli- opistossa on suoraviivaisesti käytetty rahoitus- mallin indikaattoreita tiedekuntien välisessä rahan jaossa. Kaikki alat ovat samassa asemassa, vaikka humanistien tai yhteiskuntatieteilijöiden on vaikea saada esimerkiksi yliopiston yhtenä rahoi- tusindikaattorina toimivaa Tekesin rahoitusta.
Tulosohjaus ja kilpailu voivat vaikuttaa myös yliopistojen sisäiseen työilmapiiriin, jos indikaat- torit saavat itseisarvoisen merkityksen sen sijaan että yliopistoissa pohditaan, mitä niillä halutaan mitata tai arvioida. Monenlainen opetus- ja tutki- mustyö on arvokasta niin opiskelijoiden, tiede- yhteisön kuin yhteiskunnankin kannalta. Vaarana on, että yliopistoista tulee tuotantolaitoksia, jois- sa huomio kohdistuu liikaa indikaattoreihin, eli tutkintoihin, julkaisujen luokituksiin ja määrään, opintopisteisiin ja kilpaillun ulkoisen rahoituksen määrään.
Laitosrakenteesta kohti monitieteistä matriisiorganisaatiota
Vaasan kaupungissa on monia pieniä korkeakoulu- yksiköitä, jotka tekevät yhteistyötä, mutta eivät kuitenkaan ole yhdistyneet. Useimpien Vaasan yli- opistossa työskentelevien toiveena on ollut muo- dostaa Vaasassa toimivista yliopistollisista yksi- köistä yksi monikielinen yliopisto. Vaasan yliopis- ton ja Åbo Akademin Vaasan yksikön toiminnat tu- kisivat toisiaan, sillä Åbo Akademissa on kasvatus- tieteellinen tiedekunta, jossa koulutetaan muun muassa ruotsin kielellä toimivia peruskoulunopet- tajia. Vaasan yliopistossa opetetaan kieliä, mutta täältä puuttuvat kasvatustieteet ja pedagogiset oppi- aineet. Åbo Akademi ja Vaasan yliopisto tekevät yhteistyötä kielikylpyopettajien koulutuksessa ja aluetieteellä on tutkimusyhteistyötä Åbo Akademin maaseutututkimuksen yksikön kanssa. Yhteistä yli- opistoyksikköä kuitenkin vastustetaan niin sanotun Taxellin aksiooman perusteella. Sen mukaan kaksi- kieliset laitokset ja ratkaisut johtavat pitkällä tähtäi-
mellä enemmistökielen valtaan ja vähemmistö- kielen vähittäiseen kuihtumiseen.
Vaasan yliopistossa pyritään tietoisesti matrii- siorganisaatioon: monitieteisiin tutkimusryhmiin ja monialaisiin koulutusohjelmiin. Se tietää hal- linnon kasvua ja pirstoutumista, sillä matriisi- organisaatio on rakennettu oppiaineista koostu vien yksiköiden päälle. Vaasan yliopistossa hallinto- tieteisiin kuuluvat aluetieteen lisäksi julkisjohta- minen, julkisoikeus ja sosiaali- ja terveyshallinto- tiede. Hallintotieteiden kandidaattiohjelmaan va- litaan opiskelijat yhteisessä pääsykokeessa. Opis- kelijat opiskelevat ensin kaikkien oppiaineiden pe- ruskursseja ja valitsevat pääaineensa ensimmäisen opiskeluvuoden lopussa. Tämä on jonkin verran vähentänyt aluetieteen pääaineopiskelijoiden mää- rää. Menettely vastaa kauppatieteellisten alojen käytäntöä, mutta poikkeaa Tampereen mallista, jossa kandidaattiohjelmassa ei valita pääaineita.
Aluetieteen maisteriohjelma on kaksivuotinen ja se suoritetaan kandidaattitutkinnon jälkeen. Alue- tieteen maisteriohjelmassa painotetaan aluetalout- ta, aluekehittämistä, aluetutkimuksen menetelmiä ja valinnaisia erityisaloja. Kandidaattiohjelmat ja maisteriohjelmat ovat siis eriytymässä.
Vaasan tapaisissa pienissä yliopistoissa ovat vastakkain profiloituminen ja yleissivistys. Talous- maantieteen professori rehtorina toiminut Palo- mäki ajoi voimakkaasti laaja-alaista yliopistoa ja onnistuikin siinä ainakin osittain. Nyt opetus- ja kulttuuriministeriö ajaa taas yliopistojen profiloi- tumista, mikä Vaasan yliopistossa voi merkitä kauppatieteiden vahvistumista muiden alojen kus- tannuksella. Toisaalta pyrkimyksenä on, että Vaa- san yliopistosta valmistuvat hallintotieteilijät ja humanistitkin ovat perehtyneet yrityselämään ja talouteen. Vaikka yliopistot ovat autonomisia, OKM:n argumentit vaikuttavat esimerkiksi strate- gisessa kehittämisessä ja resurssien jaossa. Vaasan aluetieteellä ja sen tutkimus- ja opetuspainotuk- silla, eli aluetalouden ja aluekehittämisen tutki- muksella sekä maaseutututkimuksella on oma pro- fiilinsa ja paljon annettavaa, mutta myös haastei- ta sekä omassa kotiyliopistossaan että suomalai- sessa maantiedeyhteisössä.
SEIJA VIRKKALA Aluetieteen oppiaine, Vaasan yliopisto
