586 virittäjä 4/2017
Nimistöntutkijoiden kansainvälinen yhteisö suomalaiskomennossa
26. nimistöntutkimuksen kansainväline n kongressi (International Congress of Onomastic Sciences) järjestettiin Unkari n Debrecenissä 27.8.–1.9.2017. Kolmen vuo- den välein järjestettävä tapahtuma on onomastiikan alan suurin. Tänä vuonna siihen osallistui noin 230 henkilöä 41:stä eri maasta ja esitelmiä pidettiin noin 210.
Kongressin teemana oli paikallisuus ja kansain välisyys nimistössä, joskaan se ei näkynyt esitelmien sisällöissä mainitta- vasti.
Tapahtumapaikkana toimi Debrecenin yliopiston näyttävä päärakennus. Vanhan rakennuksen osin puutteellinen ilmas- tointi teki päivistä varsin raskaita, sillä lämpötilat kipusivat 25–35 asteeseen.
Suomalaisia osallistujia oli ilahdut- tavan paljon, kaikkiaan 14. Suomalai- set kantavat tällä hetkellä suurta vastuuta nimistön tutkijoiden kansainvälisen yhtei- sön toiminnasta. International Council of Onomastic Sciences -järjestön (myöh.
ICOS) yleiskokouksessa presidentiksi tu- levalle kolmivuotiskaudelle valittiin Paula Sjöblom Turun yliopistosta. Sjöblom on ensimmäinen suomalainen puheen johtaja ICOSin 68-vuotisen historian aikana. Hal- lituksen opiskelijajäseneksi valittiin Lasse Hämäläinen Helsingin yliopistosta. Unni- Päivä Leino Tampereen yliopistosta puo- lestaan jatkaa ICOSin tieteellisen aika- kauslehden, Onoman, päätoimittajana.
Kutsupuheenvuorot
Kongressissa kuultiin kolme kutsuttua esi- telmää. Tapahtuman avasi Grant W. Smit- hin puheenvuoro erisnimien symbolisista merkityksistä. Keskusteluun nimien mer- kityksistä ovat ottaneet historian saatossa osaa monet tunnetut kielifilosofit, kuten
John Stuart Mill, Charles Peirce ja Saul Kripke. Smith arvioi heidän näkemyk- siään osin kriittisesti ja perusti oman nä- kemyksensä paitsi kielitieteiden myös psy- kologian ja biologian tutkimustuloksiin.
István Hoffmann ja Valéria Tóth kä- sittelivät paikannimien etymologian ja muuttumisen teoreettisia kysymyksiä sekä paikannimien typologisia piirteitä unkarilaisen aineiston pohjalta. He nos- tivat esiin kansainvälisen yhteistyön tar- peellisuuden. Heidän mukaansa kansain- välisissä projekteissa kannattaisi tutkia erityisesti vesistönimiä ja henkilönnimiin pohjautuvia asutusnimiä, sillä ne ovat he- delmällisiä tutkimuskohteita eri kielten nimistöjen vertailun kannalta.
Staffan Nyströmin aiheena olivat paikan nimistön huolto ja suunnittelu etenkin Pohjoismaissa. Paikan nimilailla on suuri merkitys nimistön säätelylle, säi- lyttämiselle ja suunnittelulle. Suomessa sitä ei ole – toisin kuin useimmissa muissa Pohjoismaissa. Nyström nosti myös esiin nimistön kaupallistumisen ja englannin- kielistymisen, joka näkyy muun muassa liikunta- ja urheilu hallien nimissä (esim.
Läkerol Arena, Swedbank Arena). Hän haastoi nimistöntutkijat vastustamaan täl- laista kehitystä.
Symposiumit
Yksi kongressipäivä oli omistettu temaat- tisille symposiumeille. Niiden aiheet voi- taneen tulkita järjestäjien näkemykseksi siitä, mitkä teemat ja kysymykset ovat tämän hetkisessä onomastiikassa tärkeitä.
Henkilön- ja paikannimien suhteita käsittelevässä symposiumissa arvioitiin näiden kahden nimisysteemin vaikutusta toisiinsa. Monissa esitelmissä selvitet-
587
virittäjä 4/2017
tiin numeerisesti, kuinka paljon paikan- nimissä on henkilönnimikantaista ainesta ja päinvastoin. Useimmiten aihetta lähes- tyttiin jonkin valtion kontekstissa. Suoma- laisista symposiumissa esiintyivät Jaakko Raunamaa, joka puhui esikristillisten henkilönnimien esiintymisestä itämeren- suomen alueen kylännimissä, sekä Unni- Päivä Leino, joka loi katsauksen suomalai- siin paikan-, etu- ja sukunimiin sekä nii- den keskinäisiin päällekkäisyyksiin.
Keski-Euroopan nimisysteemien kes- kinäisiä kontakteja käsittelevässä sym- posiumissa kuultiin esitelmiä niin pai- kan- kuin henkilönnimistöstä. Useimmat esitykset keskittyivät käsittelemään tar- kemmin rajattua maantieteellistä aluetta (Puola, Transilvania, Tšekki, Viro), mutta Peter Jordanin ja Christian Zschieschan- gin esitelmien esimerkit olivat useilta eri alueilta. Joissakin esitelmissä myös määriteltiin ja problematisoitiin Keski- Euroopan käsitettä.
Viime aikoina kenties vahvimmin kasvanut nimistöntutkimuksen osa-alue on sosio-onomastiikka. Sen rajat ja kysy- myksenasettelut ovat kuitenkin vielä osin muotoutumassa. Terhi Ainialan ja Erzsé- bet Győrffyn järjestämän symposiumin aiheena olivatkin sosio-onomastiikan nykytila ja tehtävät. Esitelmiä kuul- tiin muun muassa nimikompetenssista (Erzsé bet Győrffy, Magdolna Nemes), lempinimistä (Linnea Gustafsson), ver- kon henkilönnimistöstä (Lidia Becker) ja nimi maisemasta (Väinö Syrjälä).
Nimistöntutkijoiden kansainvälistä yhteistyötä käsitelleen symposiumin avasi Tamás Farkasin yleiskatsaus erilaisiin alan tutkijajärjestöihin. Tämän jälkeen useat niistä, muun muassa suomalaisille tuttu Nordiska samarbetskommittén för namnforskning eli NORNA, esittäytyivät.
Symposiumissa esiteltiin myös onomas- tisia yhteistyöprojekteja, joiden tuloksena syntyy etenkin uusia tutkimusaineistoja.
Suurin osa projekteista on yliopistojen tai tutkimuslaitosten järjestämiä, mutta niitä
on myös yliopistojen ja laitosten ulko- puolella.
Soveltavan nimistöntutkimuksen sym- posiumissa kuultiin esitelmiä hyvin mo- nenlaisista aiheista. Judit Kecskés ker- toi projektista, jossa maahanmuuttaja- oppilaita integroidaan unkarilaiseen perus kouluun muun muassa nimistön avulla. Terhi Ainiala ja Johanna Lehto- nen puolestaan esittelivät kahta nimistön- tutkimuksen kurssia, joilla yliopisto- opiskelijat osallistuivat Helsingin kaupun- gin nimistönsuunnitteluun. Symposiu- missa järjestettiin myös kolme paneeli- keskustelua, joista yksi käsitteli nimiä ja markkinointia, toinen nimiä, globali- saatiota ja opetusta ja kolmas soveltavan onomastiikan tutkimuskohteita, tehtäviä ja foorumeita.
Paikannimitutkimus muutoksessa Selvästi laajin nimistöntutkimuksen osa- alue on yhä paikannimistön tutkimus.
On kuitenkin havaittavissa, että yhteis- kunnalliset ja teknologiset muutokset muuttavat sen painopisteitä. Perinteisintä tutkimusta on ollut nimien etymologioi- den selvittely, mutta nyt tällaisia esityksiä oli vähän. Sen sijaan näyttää käyvän yhä yleisemmäksi, että paikannimitutkimus kytkeytyy yhteen muiden tieteenalojen intressien kanssa.
Perinteisiä yhteistyökumppaneita ovat historiatieteet ja erityisesti kieli historia.
Esimerkkejä tällaisista asetelmista ovat Carole Houghin tutkimus paikan nimien roolista muinaisenglannin aikaisten mur- teiden selvittelyssä ja Csilla Katonan tut- kimus vanhojen paikan nimien käytöstä historiallisten äänteenmuutosten tarkas- telussa. Paikannimet ovat hedelmällistä aineistoa myös kielikontaktien tutkimuk- sessa. Kongressissa kuultiinkin runsaasti kontakti onomastiikkaa edustavia esitel- miä.Uudet teknologiat voivat helpottaa paikan nimitutkimusta ja näin muuttaa
588 virittäjä 4/2017
tutkimustyön luonnetta. Esimerkiksi Ale- xandra Petrulevichin ja Agnieszka Back- manin esittelemässä projektissa The Norse perception of the world sijoitetaan van- hoissa lähteissä esiintyviä paikannimiä kartalle GIS-pohjaisen karttateknologian avulla. Näin on esimerkiksi helppo ha- vaita, mitä erilaisia Suomeen liittyviä ni- miä viikinkiajan maailmassa on käytetty.
Paikannimet voivat olla osa politiikkaa.
Jaroslav David pohti, tulisiko sosialistista ideologiaa edustavia paikannimiä muuttaa entisen Tšekkoslovakian alueen kaupun- geissa. David itse on sosialistisen nimistön säilyttämisen kannalla, koska se on osa paikallista kulttuuriperintöä, vaikka edus- taakin synkkää jaksoa historiassa. Unkari- lainen Réka Imreh puolestaan esitteli tuo- reen esimerkin siitä, miten nimistö on val- jastettu palvelemaan kansallisuus aatetta.
Nationalismi on viime vuosina voimis- tunut Unkarissa, ja ideologisista syistä jopa unkarin suomalais- ugrilaista alku- perää on alettu kyseenalaistaa tiedeyhtei- sön ulko puolella. Niin paikannimille kuin etunimille on sepitetty uusia epätieteelli- siä, kansallismieliseen ideologiaan sopivia etymologioita.
Paikannimien osaamisen eli nimi- kompetenssin tutkimuksella näyttää ole- van vahva asema etenkin Unkarissa, sillä kolme unkarilaista esitelmöi aihetta käsit- televien tutkimustensa pohjalta. Alan suo- malaisia perinteitä jatkaa Anni Magga- Eira, joka esitteli tutkimustaan saamelais- ten poronhoitajien nimikompetenssista.
On kuitenkin syytä huomata, että näissä esitelmissä, kuten nimikompetenssi- tutkimuksissa yleensäkin, tarkasteltiin vain paikan nimien osaamista. Nähdäksemme olisi mielenkiintoista ja tärkeää saada vas- taavanlaisia tutkimustuloksia myös mui- den nimikategorioiden osalta.
Henkilönnimet ennen ja nyt
Paikannimien ohella tähänastinen nimis- töntutkimus on painottunut henkilön-
nimiin. Henkilönnimistön yleispiirteitä on jo kuvattu varsin perusteellisesti monissa maissa, muttei läheskään kaikkialla. Esi- merkiksi Osward Penda esitteli Sambian henkilönnimien typologiaa, Alexander Pustyakov taas marilaisten nimitraditioita.
Kongressissa kuultiin runsaasti histo- riallista henkilönnimistöä käsitteleviä esi- telmiä. Erityisesti Keski-Euroopassa täl- lainen tutkimus on suosittua, mikä ei ole yllätys ottaen huomioon aineiston run- sauden, joka alueen tutkijoilla on käy- tössään. Toisaalta esityksiä kuultiin myös lyhyemmän aikaa kirjallisen kulttuurin piirissä olleilta alueilta. Evar Saar ker- toi Kaakkois-Viron 1700- ja 1800-luku- jen slaavilaisperäisistä henkilönnimistä ja Jaakko Raunamaa keskiajan Suomessa käytetyistä naistennimistä.
Myös uusia näkökulmia henkilön- nimien tarkasteluun nousi esiin. Johanna Virkkula pohti sitä, missä määrin nimien pitää olla samanlaisia, jotta niitä voi pitää samoina niminä. Ovatko esimerkiksi ni- mien Luca ja Luka tai Daniel ja Daniela kantajat kaimoja? Maria Sarhemaa puo- lestaan esitelmöi etunimien appellatiivis- tumisesta suomessa ja unkarissa sekä This Michel Fetzer sveitsinsaksassa.
Yksi henkilönnimiasiantuntijoita kos- kettava aihe ovat nimenantoa säätelevät lait. Suomessa on juuri tehty esitys nimi- lain uudistamiseksi. Tästä näkökulmasta erityisen kiinnostava oli Katharina Leib- ringin katsaus Ruotsissa tehtyyn, 1.7.2017 voimaan tulleeseen, lakiuudistukseen.
Sen myötä kuka tahansa voi ottaa minkä tahansa sellaisen sukunimen, jolla on yli 2 000 kantajaa. Zoltán Pálffi-Megyeri taas tarkasteli Unkarin nimilain historiaa sel- vittämällä, millaisia nimivaihtoehtoja un- karilaisnaisella on ollut avioituessaan eri aikakausina.
Muu nimistöntutkimus
Vaikka paikan- ja henkilönnimien tut- kimus hallitsee yhä onomastiikan alaa,
589
virittäjä 4/2017
tutkimusaiheiden kirjo laajenee hiljal- leen. Jokseenkin uusia aluevaltauksia ovat muun muassa grillikioskien ja -ruokien nimet (Terhi Ainiala), vapaamuurarien salanimet (Zsuzsanna Berényi), jalkapal- lomaajoukkueiden lempinimet (Nobuhle Hlongwa) ja videopelien radannimet (Lasse Hämäläinen).
Kirjallisuuden nimistö on nostettu yh- deksi onomastiikan pääluokista hiljattain ilmestyneessä nimistöntutkimuksen uu- dessa käsikirjateoksessa (Hough 2016; ks.
myös Hämäläinen, Raunamaa & Syrjälä 2017: 304). Kongressissa se ei kuitenkaan ollut erityisen näkyvästi esillä. Useimmat aihetta koskeneet esitelmät olivat tapaus- tutkimuksia, katsauksia nimistöön tietyssä kirjassa tai tietyn kirjailijan tuotannossa.
Sosio-onomastiikka puolestaan esiin- tyi ohjelmassa taajaan. Symposiumin li- säksi muina kongressipäivinä järjestettiin useita sille omistettuja sektioita. Tässä lienee kyse paitsi alan kasvusta myös siitä, että sen rajat ovat vielä osin epä- selvät. Sosio-onomastiikan alle on viime vuosina kerääntynyt sellaisia aiheita, jotka aiem min olisi sijoitettu muihin ka- tegorioihin. On kuitenkin syytä muistaa, että esimerkiksi kaupalliseen nimistöön tai verkon käyttäjänimiin kohdistuva tutkimus ei ole automaattisesti sosio- onomastista (vrt. Hough 2016: 438–464).
Other names -otsikoituihin sektioihin oli sijoitettu myös useita esitelmiä, joiden aiheet voisi lukea osaksi paikannimitutki- musta. Tällaisia olivat muun muassa esi- tykset japanilaisten pikajunatunnelien ni- mistä (Toyomi Nakaba), singaporelais- ten rakennusten nimistä (Peter Tan) sekä lentokenttien muistonimistä eri maissa (Sami Suviranta).
Kulttuurieroja
Vaikka nimistöntutkimus on nykyään kan- sainvälisempää kuin koskaan ennen, on eri maiden välillä yhä selviä eroja. Monissa maissa nimistöntutkimus on yhä valta- osin paikannimitutkimusta. Suomessa ja useissa muissa läntisen Euroopan maissa tutkimusaiheiden kirjo on kuitenkin mo- nipuolistunut viime aikoina huomattavasti.
Kulttuurierot tulivat esille myös suul- lisen esiintymisen käytännöissä. Osa tut- kijoista kirjoittaa esitelmät valmiiksi ja lukee ne paperista varsin formaalilla tie- teellisellä kielellä. Osa taas puhuu vapaa- muotoisemmin, käyttää selvästi tieteel- listä artikkelitekstiä yksinkertaisempaa il- maisua ja havainnollistaa esitystä Power- pointin avulla. Nähdäksemme jälkimmäi- nen käytäntö sopii nykyiseen tieteelliseen kulttuuriin paremmin.
Seuraava nimistöntutkimuksen kan- sainvälinen kongressi järjestetään elo- kuussa 2020 Puolan Krakovassa.
Lasse Hämäläinen etunimi.j.sukunimi@helsinki.fi Jaakko Raunamaa etunimi.sukunimi@helsinki.fi Maria Sarhemaa etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Lähteet
Hough, Carole (toim.) 2016: Oxford handbook of names and naming. Oxford:
Oxford University Press.
Hämäläinen, Lasse – Raunamaa, Jaakko – Syrjälä, Väinö 2017:
Nimistöntutkijan uusi käsikirja.
– Virittäjä 121 s. 301–308.
