T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 3 71
Päinvastoin tekemällä
uusiin innovaatioihin
Mattias Tolvanen Markku Kosonen – puun aika.Toimittanut Jussi Vepsäläinen.
Maahenki 2012.
Puun aika -teos on kunnianosoitus Markku Kososen (1945–2010) elä- mäntyölle. Hän oli ennakkoluulo- ton taiteilija, käsityöläinen, sisus- tusarkkitehti sekä monipuolinen puurakentamisen, puusepäntai- don ja muotoilun vaikuttaja. Koso- nen valitsi tärkeimmäksi metodik- seen päinvastoin tekemisen omi- en työtapojensa löytämiseksi. Ko- sonen toimi vuodesta 1975 lähtien vapaana taiteilijana, opettajana ja kriitikkona.
Ekologista estetiikkaa
Kososta on luonnehdittu edelläkä- vijäksi, toisinajattelijaksi ja vasta- virtaan kulkijaksi. Hän toimi tai- teen ja muotoilun välimaastossa ja jättäytyi lähes aina valtavirtojen ulkopuolelle kehitellen omintakei- sia ideoitaan luonnonmateriaalien käytössä. Hän halusi tehdä kaiken käsin ja yksilöllisesti, sillä teollinen kulttuuri edustaa valtavirtaa. Hän löysi materiaalikseen Suomen met- sistä ainakin parikymmentä puula- jia, kun puunjalostusteollisuus on tottunut käyttämään vain raudus- koivua, kuusta ja mäntyä.
Puun arvostusta voidaan nos- taa vain lisäämällä puun jalostus- arvoa tuotteita kehittämällä ja tuo- malla markkinoille uusia tuotteita.
Suomalaisen metsäteollisuuden pe- rustuotteet, kuten sahatavara ja sel- lu, ovat puolivalmisteita, joiden ja- lostusarvo on ollut alhainen.
Kososen ansiosta esimerkiksi taja Riikka Löytökorpi, kuvatoimit-
taja Taneli Eskola, kirjoittajat ja ku- vaajat sekä kääntäjä Kai Nieminen, ansaitsevat kauniin kiitoksen. Kir- jojakin enemmän ovat kongres- sit taideosuuksineen, retkineen ja muine oheistapahtumineen var- masti antaneet osanottajilleen.
Meille lukijoille pelkkä kirjasarja- kin tuottaa mielihyvää miettimään pakottavine teksteineen, tyylikkäi- ne ja katselemista kestävine kuva- aukeamineen sekä ylipäänsä kau- niina esineinä.
Ihmisen tärkein peruste suojel- la luontoa on se, että hän suojelee samalla omaa itseään, olennaisin- ta itsessään. Yhtä tärkeää histori- amme tajuntaa on syvällisesti kat- sella, kuunnella ja käsittää maise- mia, ekosysteemeitä ja luonnonil- miöitä, etenkin niiden kauneutta, moninaisuutta, ainutlaatuisuutta ja haurautta.
Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.
tervaleppä, haapa ja pihlaja saivat ar- vostusta jalopuina. Erityisesti arvok- kain puumateriaalimme, tiukkasyi- nen ja painava visakoivu oli hänel- le tärkeä. Hänen tunnetuimpia visa- koivutuotteitaan olivat sorvaamalla ja uurtamalla valmistetut massiiviset visakoivukulhot ja yksilöllisesti puu- sepäntyönä valmistetut laatikostot.
Toisella tavalla tekeminen johti hänet aivan uudenlaisten pajukori- en valmistukseen. Valkoisin pajun- kissoin keväisesti kukkivista pajun- vitsoista punotut, usein linnunpe- sää muistuttavat korit tekivät hä- nestä kansainvälisesti tunnetun, ja muotoilulehdissä hänen tyyliään kuvattiin ekologiseksi estetiikaksi.
Taiteilijan monipuolinen elämäntyö Puun aika viittaa 1990-luvulla pi- dettyihin yhteisnäyttelyihin sekä Kososen merkittävään osuuteen kampanjoissa puun käytön edistä- miseksi (1996 Puun vuosi; 1997–
2000 Puun aika). Niiden aikana valmistui muun muassa Lahden Si- beliustalo ja Helsingin lentoaseman uusi ulkomaanterminaali, joiden suunnittelua Kosonen oli konsul- toimassa. Hän oli ensimmäisiä vih- reän rakentamisen edustajia ja näki uusiutuvalla ja hiilidioksidia sitoval- la puulla hyvän tulevaisuuden nyky- aikaisena rakennusmateriaalina.
Puun aika -teos antaa moni- puolisen kuvan sekä Kososen tuo- tannosta että hänen ajattelustaan.
Työstä ja elämästä kertovat met- sänhoitaja Pertti Hämäläinen, toi- mittaja Leena Maunula, muotoi- lija Barbro Kulvik, arkkitehti Yrjö Suonto sekä arkkitehti Jussi Vep- säläinen, joka on myös toimitta- nut teoksen. Metsänhoitaja Pekka Airaksinen kirjoittaa metsästä ja puunkäytöstä, professori Tero Paa- janen puun käytön taidosta ja jalos-
72 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 3
tusarvosta sekä toimittaja Markku Laukkanen Kososesta edelläkävijä- nä ja toisinajattelijana.
Kosonen vaikutti paljon kirjoit- tajana sekä kysyttynä puhujana. Kir- jan lopussa on hänen keväällä 2010 valmistunut artikkelinsa Ikuisuuden dilemma, jossa hän pohtii puun käyt- töä historian aikana. Puu ei ole ikuis- ta, mikä on vaikuttanut myös sen vä- häiseen arvostukseen.
Uusien ideoiden kuvasto
Suomen metsäteollisuus on jatku- vassa murroksessa. Vaikka puutuo- tealan uusia innovaatioita on ke- hitelty 1990-luvun alusta lähtien useissa valtioneuvoston asettamissa ohjelmissa ja kampanjoissa, uusia näkemyksiä tarvitaan edelleenkin.
Selluloosan ja paperin tuotanto on jo suurelta osalta siirtynyt mai- hin, joissa kuitupuut kasvavat mah- dollisimman nopeasti. Suomen metsille ja sieltä saataville raaka- aineille on aika löytää aivan uusia käyttötapoja ja on otettava käyttöön myös unohdettuja käyttöperinteitä.
Puusepäntaito ja puumateriaalin tuntemus on päässyt vuosikymme- nien aikana taantumaan.
Runsaasti kuvitettu Puun ai- ka -teos toimii myös innoituksen lähteenä uusia näkemyksiä etsiväl- le niin kuvataiteen, muotoilun, ra- kentamisen kuin luontomatkailun- kin alalla. Ritva Kovalaisen suuret aukeamakuvat vievät ajatukset vä- lillä suomalaiseen metsään, puun- tuotannon alkulähteille. Valokuvat Kososen teoksista on pääosin ku- vannut Rauno Träskelin.
Olisivatko metsästä saatavat luonnonmateriaalit yhdistettävis- sä nykyaikaisen puunjalostuksen ja korkeatasoisten designtuotteiden kautta moderniin suomalaiseen
brändiin, hyviin mielikuviin oma- leimaisesta maasta, jossa muotoilul- la ja raaka-aineilla on pitkät perin- teet vanhassa kansankulttuurissa?
Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija.
Kertovaa tietoa muistamisesta ja identiteetistä
Päivi Kosonen
Marja Saarenheimo: Muistamisen vimma. Kirjoituksia muistista ja unohtamisesta. Vastapaino 2012.
Muistista ja muistamisesta on vii- me vuosikymmeninä tullut mer- kittävä keskustelu- ja tutkimus- alue. Menneisyys ja sodat, niiden aiheuttamat traumat kansallisel- la ja yksilöllisellä tasolla muodos- tavat myöhäismodernin kulttuu- rimme ykkösteeman. Muistami- sen rinnalla ja siihen punoutuen kulkee kipeästi kysymys identitee- tistämme: Keitä me olemme? Mis- tä me olemme tulossa? Mihin me olemme menossa?
Tällaiset ihmisen identiteettiin ja itseymmärrykseen liittyvät kysy- mykset nähtiin vasta äskettäin kuu- luvan pelkästään humanisteille, mutta ajat ovat muuttuneet. Jatku- vasti kasvava identiteetin ja siihen liittyvä muistitutkimuksen alue si- jaitsee tällä hetkellä aivo- ja neuro- biologisessa tutkimuksessa. Siellä liikkuvat isot rahat, suuret mahdol- lisuudet ja jättimäiset panostukset, joita ohjaavat monituiset intressit.
Esimerkiksi lääkefirmoilla on omat intressinsä yhdysvaltalaisten post- traumaattisesta stressistä kärsivien sotilaiden hoidon suhteen, samoin kuin vanhenevan väestön muisti- sairauksien hoitamisessa.
Kirjallisuudessa ja muussa tai- teessa kysymyksiä identiteetistä ja muistin kipujäljistä käsitellään yksilön tarinan kautta. Juuri sik- si taide puhuttelee ihmisiä enem- män kuin tutkimusraportit. Mutta myös ihmistieteissä on viime vuo-
