I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
71
tunne, mainiakoon Suomen pääneuvoelijalta Erik Törn- qvistiltä saatu haastaelutieto, joka valaisee NORDEK-sopi- musluonnoksen 20 luvun 14:3 artiklan suspensioklausuulin syntyä. Tämä oli Suomen ta- kapori, jonka avulla suunni- telmasta piti voida tarviaessa irtaantua sopimuksen allekir- joiamisen ja voimaantulon jälkeenkin.
Teoksessa kuvataan, mi- ten Christiansborgin linnassa samppanja oli jo jäissä odot- tamassa, kun tuli tieto, eä Suomi ei allekirjoitakaan NOR- DEK-sopimusta. Teokseen jää jonkinlainen looginen aukko menestyksekkäiden sopimus- neuvoelujen ja sen seikan vä- liin, eä Pohjoismaat lopulta luopuivat niin helposti hank- keestaan. Vastausta pitäisi il- meisesti etsiä Pohjoismaiden EC- ja NORDEK-pyrkimys- ten keskinäisistä painotuksis- ta. Sinänsä arvokas kartoitus pohjoismaisen kansalaisyhteis- kunnan NORDEK-kannoista ei sisällä miauksia tai arvioi-
ta NORDEKin kannatuksen in- tensiivisyydestä.
Sonne torjuu sen Suomessa vakiintuneen käsityksen, eä Suomen hallitus luopui NOR- DEKista Neuvostoliiton pai- nostuksen vuoksi. Mua hän esiää revisionistisen näke- myksensä tueksi vain vähem- män vakuuavia todisteita ja aihetodisteita. Hän vetoaa muun muassa siihen, eä Neu- vostoliio “ei esiänyt ultimaa- tumia” – mua suurläheiläs Andrei Kovalevin lausunnot on täysin mahdollista ymmärtää ultimaatumiksi diplomaaisen kohteliaassa kieliasussa. Hän viiaa myös siihen, eä NOR- DEK ei olisi vahvistanut presi- deni Kekkosen valta-asemaa, mistä syystä Kekkonen ei kiin- nostunut taivuelemaan Neu- vostoliiton johtajia. Edelleen hän viiaa valtataisteluun toi- saalta Kekkosen ja ulkominis- teri Ahti Karjalaisen ja toisaalta pääministeri Mauno Koiviston välillä. Hän arvelee Karjalaisen myös vastustaneen NORDE- Kia, koska se olisi voinut suun-
tautua Suomen maatalouden etua vastaan, sekä kampiaak- seen Koiviston presidenipe- liä silmällä pitäen. Nämä eivät kuitenkaan vaikuta uskoa- vilta selityksiltä muutoin kuin mahdollisesti painavampia syi- tä vahvistavina tekijöinä.
Se seikka, eä kevään 1970 tilanteessa NORDEK jäi al- lekirjoiamaa eikä se mil- loinkaan astunut voimaan, on syytä edelleen seliää Suomen ja Neuvostoliiton välisillä suh- teilla. Perinteisen tulkinnan pätevyys rajoiuu kuitenkin kevään ja vuoden 1970 väliö- mään tilanteeseen. Asia kaipaa myös lisätutkimusta. NORDEK nimiäin ei ollut sellainen “as- tinlauta EEC:hen”, jollaiseksi Kekkonen ja Karjalainen sen esiivät, vaan pikemminkin hallinnollinen ongelma kaik- kien Pohjoismaiden EC-suhtei- den luomista silmällä pitäen.
Kirjoittaja on Turun yliopiston poliiisen historian doseni.
Risto Heiskala & Eeva Luhta- kallio (toim.): Uusi jako. Miten Suomesta tuli kilpailukyky- yhteiskunta? Gaudeamus, Hel - sinki 2006.
Viimeksi kuluneiden runsaan kymmenen vuoden aikana sosiologit, politiikan tutkijat, historioitsijat ja maantieteilijät – vain muutamia tieteenaloja mainitakseni – ovat löytäneet yhteisen monitieteisen tan- tereen, jota voisi kutsua val- tioyhteiskunnan muutoksen tutkimukseksi. Risto Heiska-
lan ja Eeva Luhtakallion toi- miama kirja suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta on lueavissa juuri tämän tutkimusperinteen osaksi. Se on ajankohtainen lukupakei:
sisältörikas, hyvin toimiteu ja vivahteikkaasti kirjoiteu.
Teos sisältää kymmenen lukua ja lyhyen johdannon. Keskityn seuraavassa neljään artikkeliin, joita muut tekstit ikään kuin täydentävät tai tarkentavat.
Risto Heiskala käsielee avausartikkelissaan Suomen muuumista suunnieluyh-
teiskunnasta kilpailuyhteiskun- naksi. Teksti on selkeä johdanto koko teoksen aihepiiriin.
Voidaan sanoa, eä kilpai- lukyky-yhteiskunnassa kilpai- lukykyä korostetaan kaikilla elämänalueilla, niin julkisella kuin yksityiselläkin sektoril- la. Siitä tulee kaiken viiaus- piste, hyvän elämän miari ja keskeinen poliiisen retorii- kan osanen. Suomessa tapah- tunut rakennemuutos kohden kilpailukyky-yhteiskuntaa ei ole tulosta ainoastaan kotimai- sesta politiikasta, vaan liiyy
Osuvasti kilpailuyhteiskunnan muotoutumisesta
Sami Moisio
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
72
siihen maailmanlaajuiseen po- liiistaloudellisen järjestelmän uudelleenrakentumiseen, jo- ta yleisesti kutsutaan globali- saatioksi. Heiskala suhteuaa tämän 1990-luvulla muodos- tuneen uuden yhteiskunnal- lisen olosuhteen aikaisempiin vuosikymmeniin, tarkemmin sanouna hyvinvointi- ja suun- nieluyhteiskunnan syntyyn ja peruslogiikkaan.
Heiskala liiää suomalaisen valtioyhteiskunnan kehityksen huolellisesti kansainvälisessä kirjallisuudessa esiteltyihin val- tioteorioihin. Tuossa muutoksen evolutiivisuua korostavas- sa kirjallisuudessa valtiomuu- toksen katsotaan tapahtuvan kapitalismin kriisien kaua.
Kriisivaiheessa ainoina oikei- na pidetyt toimintamallit eivät enää johdakaan talouden kas- vuun. Näin kriisi tuoaa muu- toksen vaatimuksen ja painea toimintatapojen muutokselle.
Samalla kriisi avaa tarviavan poliiisen pelitilan aiemmin marginaaleissa sijainneille yh- teiskunnallisille ideoille.
Suomessa taloudellinen kas- vu rakenneiin 1960-luvulta ai- na 1980-luvun lopulle vahvan valtion varaan. Valtiosta muo- dostui sääntelymekanismei- neen, valtio-omistuksineen, suunnielukoneistoineen se- kä julkisine palveluineen ja virkoineen yhteiskunnan kiis- taton hallitsija ja toimintojen keskeisin miakaava. Valtiolle sälyteiin jatkuvasti lisää teh- täviä; valtiovalta säänteli kulu- tuskysyntää ja pyrki pitämään yllä täystyöllisyyä. Syntyi jon- kinasteinen keynesiläinen kan- sallinen hyvinvointivaltio, jossa valtion tehtäväksi tuli korjata markkinoiden tuoamia ongel- mia. Valtion hyvinvointitehtä- vät sidoiin näin kansalaisten puolustamiseen eräänlaisessa sekataloudessa, jossa poliii- nen sääntely ja markkinat koh-
tasivat. Heiskala toteaa, eä Suomen hyvinvointivaltiomal- li oli viimeistään 1980-luvun alussa sekoitus universaalia ja konservatiivis-korporatiivista hyvinvointipolitiikkaa. Tämä malli ajautui Suomessa rahoi- tuskriisiin 1980-luvun lopussa – myöhemmin kuin muualla Länsi-Euroopassa. Talouden
”hyvää kehää” oli mahdoton- ta jatkaa vain julkista kulutus- ta kasvaamalla.
Heiskalan kuvaus suoma- laisen hyvinvointivaltion kehi- tyksestä on toimiva, mua en ole aivan vakuuunut siitä, et- tä suomalaisessa keskustelus- sa olisi tarpeeksi huomioitu turvallisuuspoliiisten seik- kojen merkitystä suomalaisen alueellisen ja sosiaalisen uni- versaalisuusperiaaeen syn- nyssä. Kolmikantapolitiikan muodostuminen ja valtakun- nantason aluepolitiikan ja aluesuunnielun päääväi- nen sisäänajo yhteiskuntaan ovat esimerkkejä siitä, miten kansalaisyhteiskunnan ehey- den vahvistaminen nähtiin vii- meistään 1960-luvun lopulta alkaen välämäömänä asia- na valtakunnan itsenäisyyden turvaamiseksi kylmän sodan puristuksessa. Laajojen verti- kaalisten ja horisontaalisten tulonsiirtojen katsoiin paitsi tukevan talouskasvua myös lie- ventävän yhteiskuntaluokkien välistä jänniteä. Näin suoma- laisen hyvinvointiyhteiskun- nan rakentaminen oli ikään kuin vastavallankumouk sen jatkuvaa ylläpitoa: kommu- nistisen yhteiskuntamallin kannatuksen vähiäistä mut- ta kuitenkin tietoista rapaua- mista. Se oli senaikainen eliitin konsensus.
Hyvinvointivaltion koh- daua syvän rahoituskrii- sin 1970-luvun lopulla aleiin OECD-maissa etsiä 1980-luvul- la uua mallia. Kansainvälises-
sä katsannossa Yhdysvaltain ja Ison-Britannian hallinnot al- koivat vapauaa pääoman liik- keitä ja purkaa valtiosääntelyä.
Periaaeeksi alkoi muodostua nykyäänkin tutulta kuulostava ideologia: vähemmän valtiota, enemmän markkinoita. Vähit- täin samat käytännöt omaksut- tiin muuallakin. 1980-luvulla Suomessakin aleiin puhua yhä enemmän kilpailukyvystä, vaikka se oli yhä hallitsevaan yhteiskunnalliseen puheta- paan suhteuteuna marginaa- lissa. Heiskala kuitenkin toteaa, eä 1980-luvun hyvinä talous- vuosina oli jo havaiavissa ajat- telutapoja, joissa suhteuduiin suunnieluyhteiskuntaan hy- vin kriiisesti.
1990-luvun laman kourissa suunnieluyhteiskunta ajau- tui Suomessa kriisiin. Aiemmin marginaalissa olleet puhe- ja toimintatavat tekivät läpimur- ron. Valtioyhtiöitä yksityistet- tiin, hallintoa virtaviivaisteiin, kotimaisen omis tuksen poliiis- ta sääntelyä pureiin ja valtion tehtävät muuuivat. Valtios- ta alkoi tulla entistä enemmän markkinoita ja kilpailuky- kyä tukeva kuin niitä rajoia- va. Sen tehtäväksi muodostui liikkuvien ja vailla kansallis- ta kytkentää olevien pääomien tukeminen ja houkuelevien sijoituspaikkojen luominen.
Keynesiläisen hyvinvointi- valtion sovellus sai väistyä yhteiskunnallisena tulkinta- kehyksenä. Tilalle tuli malli, jota kutsutaan schumpeterilai- seksi kilpailuvaltioksi. Mark- kinakapitalismin periaaeet ja toimintamallit ohiivat val- tiokapitalismin. Samalla muo- dostui käsitys innovaatioista ja teknologian tuomasta uudesta kasvusta. OECD:n markkinoi- ma kansallinen innovaatio- järjestelmä oteiin käy öön.
Kansallisen hyvinvoin tivaltion mallin nähtiin yhä huonommin
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
73
sopivan innovaatioita koros- tavaan ja verkostoituneeseen talouteen. Suunnieluyhteis- kunnasta kilpailuyhteiskun- taan siirtyminen tarkoiikin perusteellista rakenteellista murrosta niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Sen ovat saaneet tuta nahoissaan myös yliopistoissa työskentelevät.
Miten oli mahdollista, eä 1990-luvusta muodostui kilpai- lukyvyn vuosikymmen? Miten oli mahdollista, eä suunnan- muutos aiempaan hyvinvoin- ti- ja suunnieluyhteiskunnan puhetapaan ja toimintamalliin oli niin jyrkkä ja tapahtui niin vähällä vastarinnalla? Heiska- la esiää, eä muutos perustui eliiien (mukaan lukien johta- va virkamieskunta) konsensuk- seen, jossa muutos markkinoitiin kansalle välämäömyytenä. Si- tä vastaan kamppailleista tehtiin uudessa tilanteessa taantumuk- sellisen suunnieluyhteiskun- nan puolustajia.
Kilpailuyhteiskunnan käy- tänteiden markkinointia edes- auoi syvä lama, jonka jälkeen muutos tuntui kaikista yhteis- kunnallisista ryhmistä väl ä- mäömältä. Juuri tässä tilan- teessa kilpailutaloudelli nen pu- he- ja toimintatapa muodostui muutoksen välineeksi. Lisäksi on huomaava, eä yritysmaa- ilman kuluurissa toimintamal- lin muutoksen välämäömyys oli tuua jo 1980-luvulta, mistä syystä uudet toimintamallit oli suhteellisen helppoa siirtää as- teiain myös julkiselle sektoril- le. Tämä kaikki liiyi Heiskalan mukaan myös suhteellisen sel- keään kuluuriseen muutok- seen. Hyvä ja merkityksellinen elämä aleiin yhä enemmän nähdä lisääntyvänä yksilölli- syytenä, kansainvälistymisenä ja kilpailuna. Valtiollinen hol- hous muodostui tässä tilantees- sa ikään kuin taantumuksen merkiksi.
Heiskala toki tunnustaa schumpeterilaiselle kilpailu- valtiolle tyypillisten käytäntö- jen merkityksen talouskasvun tuoamisessa: Suomessa kan- santuote kasvoi 1990-luvulla useana peräkkäisenä vuonna reilusti yli OECD-maiden kes- kiarvon. Sen sijaan Heiskala aivan oikein huomauaa, eä yhdessä 1990-luvun lopulla ta- pahtuneen talouden voimak- kaan kasvun kanssa tapahtui yhteiskunnallisten jakoperiaat- teiden voimakas uudistaminen, siis kirjan otsikossa mainiu uusi jako. Tämän seuraukse- na eriarvoisuus lisääntyi sekä yhteiskuntaryhmien välillä et- tä alueellisesti. Olemme siirty- neet osiain tilanteeseen, jossa ne joilla on työtä, ovat usein ylityöllisteyjä samaan aikaan kun suhteellisen korkeasta työömyydestä on tullut py- syvä ilmiö. Tähän voi nähdäk- seni lisätä myös työsuhteisiin liiyvän epävarmuuden li- sääntymisen. Yksityisellä sek- torilla siihen on vaikuanut omistuksen kansainvälistymi- nen ja kovenevat tuoo-odo- tukset. Julkisella sektorilla sen sijaan on meneillään jonkinlai- nen pitkähköksi käyvä valtion virtaviivaistamiseen liiyvä siirtymäkausi, johon määräai- kaiset ja varsin lyhytaikaiset työsuhteet näyävät elimelli- sesti kuuluvan.
Risto Tainion kirjoitus suo- malaisen liiketoimintajärjes- tel män rakenteellisesta ja kuluurisesta muutoksesta, Seppo Tiihosen sisällökäs artik- keli poliiisen hallinnan muu- toksesta sekä Klaus Helkaman ja Tuija Seppälän analyysi arvo- jen muutoksesta Suomessa vii- meksi kuluneiden 20 vuoden aikana syventävät Heiskalan luomaa yleiskuvaa yhteiskun- tamme muutoksesta.
Uusliberalistinen ideologia ja kilpailuyhteiskunta ovat tiu-
kasti toisiinsa sidoksissa olevia ilmiöitä. Uusliberalismi onkin nykyään ehkä keskeisin ylei- sesti hyväksyy ajatusmalli, jonka sekä yritysjohtajat eä poliitikot hyväksyvät ei aino- astaan Suomessa vaan maail- manlaajuisesti. Siinä avoimella kilpailulla on keskeinen sija.
Peri Alasuutari kysyykin ar- tikkelissaan haastavasti, miten siirtymä suunnieluyhteiskun- nasta kilpailuyhteiskuntaan oli ideologisesti mahdollinen Suomessa, missä on vahva so- siaalidemokraainen puolue ja ammaiyhdistysliike. Se on tärkeä kysymys oaen huo- mioon muutoksen poliii- suuden. Tämä poliiisuushan usein unohtuu, koska 1990-lu- vulla kilpailua ja kilpailuky- kyä korostavien käytänteiden tuominen yhteiskuntapolitii- kan keskiöön kohtasi niin vä- hän vastarintaa.
Alasuutari esiää, eä vaik- ka Suomi voidaan yhä joiltakin osin tunnistaa pohjoismaisen mallin maaksi, jossa yleinen yh- teiskuntapolitiikka on sangen valtiojohtoista ja byrokraaista, ovat yhteiskunnalliset toimin- taperiaaeet suuresti muuu- neet 1980-lukuun verrauna.
Alasuutarin artikkeli on ori- ginaali empiirinen tutkimus.
Siinä tarkastellaan diskurssi- analyyisesti valtionhallinnon tulosjohtamisperiaaeen ja kilpailulainsäädännön muo- dostumista 1990-luvulla. Eri- tyisenä kiinnostuksen kohteena on muutoksen kuluurinen lo- giikka, eli se miten asiat perus- teltiin poliiisessa toiminnassa.
Tutkimusaineistona tekijä käyt- tää komiteamietintöjä ja halli- tuksen esityksiä. Niiden avulla on tarkoitus lähestyä sellais- ta puheavaruuden muodostel- maa, joka on siemmin saanut myös institutionalisoituneet muotonsa ja näin tuoanut kilpailuvaltiolle tyypillisiä ra-
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
74
kenteita. Tässäkin tekstissä muutos suhteutetaan kauniis- ti hyvinvointiyhteiskunnan rakenteisiin, ajatustapoihin ja toimintamalleihin. Alasuuta- ri kuvaa Suomen aikaisempaa valtiomallia patriarkaalista joh- tamisperiaatea noudaavaksi suuryritykseksi. Se oli suljeu, tasapäistävä ja kuluuripro- tektionistinen Suomi, johon voimakkaan presidenikeskei- nen poliiinen järjestelmä antoi oman mausteensa.
Alasuutari esiää, eä kult - tuurinen käänne suun ni elu- yhteiskunnasta kilpailuyhteis- kuntaan ajoiuu 1980-luvun puolivälin tietämille, ja muutos on yhä kesken. Tämä on hyvä havainto sikäli, eä joillakin politiikkasektoreilla muutos on tapahtunut muita sektorei- ta hitaammin. Se kertoo siitä, eä hyvinvointiyhteiskunnan kuluuri toimii yhä merkiä- vänä muutoskitkana joillakin yhteiskuntamme osalohkoilla.
Alasuutari painoaa, et- tä muutoksen tuoamisessa kansainvälisiä oppeja omak- suneet virkamiehet ovat alusta asti olleet keskeisessä roolissa.
He ovat ikään kuin väliäneet kansainvälisesti hyväksyyjä
”hyviä käytänteitä” Suomen valtiohallintoon. Oaen huo- mioon, miten lainsäädännöl- lä luodaan institutionaalisia rakenteita, ovat virkamiehet avainasemassa uusia yhteis- kunnallisia puhe- ja toimin- tatapoja tuoteaessa. Tämä huomataan esimerkiksi, kun tarkastellaan 1980-luvun puo- livälissä käynnistynyä kilpai- lulainsäädännön valmistelua.
Juuri lainsäädännön kaut- ta muutosta tuoava puhe muuuu yhteiskunnallisik- si käytännöiksi. Alasuutarin mukaan kilpailulainsäädän- nön kehityksellä on siksi ollut keskeinen rooli siinä, eä muu- tos suunnieluyhteiskunnasta
kilpailuyhteiskuntaan tapahtui niin sukkelasti. Yhä enemmän lainsäädäntötyössä ja hallin- non uudistuksessa muutosta aleiin perustella ”kansalais- keskeisyydellä”, ”terveellä ta- loudellisessa kilpailulla” ja
”kansainvälisillä paineilla”.
Se, eä yhteiskunnallinen rakennemuutos kohtasi niin vähän vastarintaa Suomes- sa, on Alasuutarin analyysin mukaan osiain seurausta sii- tä, eä poliiinen vasemmisto oli varsin kriiinen valtioval- lan jatkuvalle vahvistumiselle hyvinvointivaltion kulta-aika- na. Sen vuoksi esimerkiksi ra- dikaalista vasemmistosta ei muodostunut merkiävää vas- tavoimaa hyvinvointivaltioon yhtä lailla kriiisesti suhtautu- valle uusliberaalille ideologi- alle ja kritiikkiin pohjautuville uudistuksille. Vapaan mark- kinatalouden ja kilpailun vas- tustamisen vähäisyys oli taas seurausta siitä, eä 1980-luvun kansainvälisten tapahtumien myötä vasemmiston piirissä us- ko valtiojohtoiseen sosialismiin ja suunnieluun alkoi horjua.
Uskoavalta kuulostaa myös se Alasuutarin ajatus, eä muu- toksen läpiviennin jouhevuus perustui identiteeipolitiik- kaan. Suomessa ei 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa vastustet- tu juurikaan sellaista politiik- kaa, jossa pyriiin seuraamaan muiden Pohjoismaiden ja eri- toten Ruotsin kehitystä. Suo- messa tehdyt vapaata kilpailua koskevat talousuudistukset oli- vat siksi myös ulkopolitiikkaa:
välteiin samastumista Itä-Eu- roopan sosialistisiin maihin Pohjoismaiden ja Länsi-Eu- roopan valtioiden omaksuua avoimen kilpailutalouden.
Anu Kantolan analyysi kil- pailuvaltion poliiisesta sa- nastosta liiyy saumaomasti Heiskalan ja Alasuutarin kes- keisiin teeseihin. Hän vertai-
lee muutaman suuryrityksen vuosikertomuksien sisältöä ja sanastoa 1980-luvun alusta ny- kypäivän hallitusohjelmiin. Se on kausi, jota voi kutsua glo- balisaation ja taloudellisen va- pautumisen ajaksi. Juuri tuona aikana syntyi Suomeenkin va- pailla pääomamarkkinoilla in - ves toinneista kilpaileva kilpai- luvaltio. Kantola tekee eriäin kiinnostavan havainnon, jon- ka mukaan yritysmaailmas- ta tutut käsieet ovat tehneet muutaman vuoden viiveellä tulonsa hieman muuntautunei- na myös hallitusohjelmiin. Yri- tysmaailman käsieet ovat siis kulkeutuneet politiikan ydin- sanastoon. Kantola ajaelee, eä tämä uusi sanasto on juu- ri kilpailuvaltion poliiiselle re- giimille tyypillinen kielellinen rakennelma, joka muuntautuu yhteiskunnallisissa kamppai- luissa.
Kilpailuvaltion keskeinen sanasto tai käsiteperhe sisältää Kantolan mukaan ainakin käsit- teet muutos, kilpailukyky, jous- tavuus, innovaatio, teknologia, osaaminen ja kannustavuus.
Nämä nykyään kyllästymi- seen saakka toistetut käsieet ovat merkiäviä poliiisia pe- livälineitä, joilla yhteiskunta- politiikkaa harjoitetaan. Niiden vastakäsite on Kantolan mu- kaan hyvinvointivaltio, jota eritoten 1990-luvun hallitusoh- jelmista sai hakemalla hakea.
Innovaatioita, teknologiaa ja osaamista painoamalla luo- daan nykyään kuva, eä kaik- ki suomalaiset ovat samassa kansallisessa veneessä. Valtio on nykyään kuin manageri, jo- ka valjastaa kansalaisensa ta- loudellisen kilpailukyvyn – eli käytännössä osaamisen, tekno- logian ja innovaatioiden – tuot- tamiseen.
Erityisesti kilpailukyvystä on muodostunut Kantolan mu- kaan hallitusohjelmien viljellyin
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
75
käsite. Se tarkoii aikoinaan erityisesti yritysten hintakil- pailukykyä, mua siirtyi val- tion kilpailukyvyn yhteyteen siinä vaiheessa kun yritysmaa- ilmassa aleiin keskustella yri- tysten kilpailukyvyn sijaan Suomen teollisuuden kilpailu- kyvystä. Tämän jälkeen käsite kilpailukyky ilmaantui hyvin moninaisten ilmiöiden yhtey- teen myös hallitusohjelmissa.
Sen jälkeen kilpailukykyyn viit- taamalla on perusteltu hyvin erilaisia poliiisia tavoieita.
Termin suosio viiaa siihen, et- tä kansalliseen kilpailukykyyn vetoaminen on oivallinen tapa vaikuaa kansalliseen politiik- kaan. Vanhasen/Jääeenmäen hallitusohjelmassa kilpailuky- ky mainitaan jo kymmeniä ker- toja erilaisissa asiayhteyksissä.
Samoin on asianlaita Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa.
Kaj Ilmonen tarkastelee ar- tikkelissaan suomalaisen kan- salaisyhteiskunnan muutosta sosiaalisen pääoman teorian näkökulmasta. Kansalaisyhteis- kunta on sosiaalisten suhteiden verkosto, jossa vuorovaikutus, sen laatu ja luoamus ovat kes- keisiä osasia. Ilmonen kysyy, onko suomalainen kansalaisyh- teiskunta onnistunut luomaan sellaisia sosiaalisia innovaati- oita, jotka paitsi tukevat maan taloudellista kilpailukykyä myös vahvistavat kansalaisyh- teiskuntaa. Perusajatuksena on, eä nimenomaisesti vahva kansalaisyhteiskunta mahdol- listaa hyvän julkishallinnon ja talouden.
Sosiaalisen pääoman nä- kökulmasta on keskeistä, eä ihmiset tuntevat luoamus- ta instituutioitaan kohtaan.
Kansalaisyhteiskuntaa Ilmo- nen tutkii kolmannen sektorin muutoksen avulla. Tarkemmin sanouna hän käsielee yh- distyskentän, ammaiyhdis- tysliikkeen, ympäristöliikkeen
sekä perhe-, suku- ja ystävyys- siteiden muutosta. Esitetyt joh- topäätökset ovat kiinnostavia.
Yhdistystoiminta ei Suomessa ole suinkaan ajautunut kriisiin.
Mua yhdistyskentän muu- tos kohden vapaa-ajanharras- tusyhdistysten lukumäärän lisääntymistä poliiis-ideolo- gisen yhdistystoiminnan kus- tannuksella ei Ilmosen mukaan välämää johda sanoavaan sosiaalisen pääoman lisäänty- miseen. Ammaiyhdistysliik- keessä muutos on tapahtunut siten, eä nyt myös akateemi- set ovat alkaneet järjestäytyä kollektiivisesti. Ympäristöliike taas on omalta osaltaan muo- dostunut kansalaisyhteiskun- nan keskeiseksi osaksi. Vaikka perhesuhteet yhä ovat hyvin keskeisiä, ne ovat Ilmosen mu- kaan ajautuneet 1990-luvulta alkaen jonkinasteisten painei- den alle. Se johtuu pääosin työn muutoksen kaua ilmaantu- neista perheiden ajankäyöon- gelmista. Sukulaissuhteet sen sijaan ovat meneäneet mer- kitystään ystävyyssuhteiden kustannuksella. Ilmosen joh- topäätös tästä kaikesta on, eä 1990-luvulla tapahtunut kan- salaisyhteiskunnan muutos on ollut myönteinen hyvän hal- linnon ja talouden toimivuu- den näkökulmasta. Ilmonen kuitenkin aivan oikein huo- mauaa, eä tuloerojen jatku- va kasvu sekä liike-elämässä viimeaikoina nähdyt kehitys- piirteet eivät ole omiaan lisää- mään suomalaista sosiaalista pääomaa.
Monet tunnetut yhteiskunta- tutkijat ovat viimeksi kulunei- den vuosien aikana esiäneet, eä kilpailuvaltio on yhteis- kunnallisesti varsin kriisiherk- kä. Tuotantotaloudellisesti se saaaa olla tehokas koneisto, mua sen yhteiskunnalliset vai- kutukset ovat arvaamaomia.
Esimerkiksi David Harvey on
esiänyt, eä uusliberalistiseen kilpailuideologiaan nojaava kil- pailuvaltio tarvitsee voimakasta nationalistista politiikkaa, joa uudet yhteiskunnalliset jaot ei- vät johda sosiaaliseen levoo- muuteen ja joa valtiovalta saa jatkossakin oikeutuksen kansa- laisiltaan. On kiinnostavaa näh- dä, miten Suomessa kansallista projektia korostava yhteiskun- tapolitiikka kyetään sitomaan kansainvälisyyä ja kilpailua korostavaan poliiiseen ideo- logiaan. Siinä on tutkijoilla sar- kaa kynneävänä vielä tämän teoksen jälkeenkin.
Lopuksi mainitsen kirjan esipuheessa esille nousevasta seikasta. Heiskala ja Luhtakal- lio nimiäin kertovat kiinnosta- valla tavalla siitä, miten Sitran rahoiama sosiaalisia innovaa- tioita koskenut projekti – johon nyt arvion kohteena oleva kirja- kin liiyy – jakaantuu tuloksil- taan ikään kuin kahteen osaan.
Syynä näyää olevan se, eä yhteiskunnallisesta muutok- sesta kiinnostuneiden tutkijoi- den ja rahoiajan pyrkimykset eivät kaikkinensa kohdanneet.
Rahoiajaa kiinnosti se, eä tutkijat olisivat esiäneet suo- situksia siitä, miten Suomen taloudellista menestystä voi- taisiin tulevaisuudessa edistää.
Tutkijat taas olivat kiinnostu- neita historiallisesta siirtymästä suunnitelmataloudesta kilpai- lutalouteen: sen muodoista, vaikutuksista ja kuluurisesta sisällöstä. Tämä jännite kuvas- taa tutkimukseen enenevässä määrin aseteavia yhteiskun- nallisia paineita ja odotuksia.
Kirjoiaja on Suomen Akatemian akatemiatutkija, joka työskentelee Turun yliopiston maantieteen lai- toksella
