VTT RAKENNUS- JA YHDYSKUNTATEKNIIKKA
Tienpidon markkinoiden toimivuus
-yritysten ansaintalogiikka
Eero Nippala
Terttu Vainio
Tienpidon markkinoiden toimivuus - yritysten ansaintalogiikka
VTT Eero Nippala Terttu Vainio
Sisällysluettelo
Käsitteet ... 5
Alkusanat ... 9
1. Johdanto... 9
1.1 Tausta ... 9
1.2 Tavoite... 9
1.3 Aineisto ja menetelmät... 10
- markkina-analyysin teoriapohja ... 10
- markkina-analyysin toteutus ... 12
- tavoitetila, toimenpiteet ja seurantamittarit ... 13
2. Maarakennusmarkkinoiden analyysi ... 14
2.1 Markkinat ... 14
2.2 Asiakkaat (kysyntä)... 16
- kunnat asiakkaana ... 17
- RHK asiakkaana ... 17
- Tiehallinto asiakkaana... 18
2.3 Markkinoilla toimivat yritykset (tarjonta)... 19
- yrityskentän rakenne ... 19
- Tiehallinnon toimittajat ... 22
- yritysten kannattavuus... 22
- toimialan tuottavuuskehitys... 25
- julkisten liikelaitosten strategiat ja tulevaisuuden näkymät ... 26
- yritysten strategiat ja tulevaisuuden näkymät ... 27
2.4 Tuotannontekijäolot ... 28
2.5 Kansainvälinen toiminta... 30
3. Markkinoiden tavoitetila ... 31
3.1 Tavoitetila ... 31
- suhdanne- ja kausivaihtelut sekä markkinarakenne ... 31
- kannattavuus... 31
- kansainvälisyys... 32
- uusiutumiskyky ... 32
3.2 Toimenpide-ehdotukset 2007-2015 ... 33
- julkinen sektori ... 33
- Tiehallinto ... 34
- yritykset... 35
- kaikki toimijat ... 35
3.3 Mittarit tienpidon toimivuudelle ... 36
- suhdanne- ja kausivaihtelut sekä markkinarakenne ... 36
- kannattavuus... 36
- alan uusiutumiskyky... 36
- kansainvälisyys... 36
4. Yhteenveto ... 37
- tulokset ... 37
- jatko ... 38
Lähdeluettelo ... 39 Liiteet
Käsitteet
maa- ja vesirakentaminen
Käsittää väylien, verkostojen ja ympäristörakenteiden suunnittelun, raken- nuttamisen, materiaalivalmistuksen, uudisrakentamisen, saneerauksen, kor- jaamisen, ylläpidon, kunnossapidon ja hoidon.
maarakentaminen (tässä raportissa käytetty)
Yhteisnimitys väylien ja talojen pohja- ja piharakentamiselle sekä pihojen kesä- ja talvikunnossapidolle.
infra
Rakennettu ympäristö, infrastruktuuri, tarkoitetaan tässä yhteydessä raken- netusta ympäristöstä vain väyliä, verkostoja ja ympäristörakenteita.
strategia
Vision toteuttamiseksi tehdään strategisia valintoja yrityksen tai organisaa- tion tulevaisuuden tavoitetilan saavuttamiseksi. strategia on yhteinen sopi- mus toimintatavoista ja tavoitteista.
ansaintalogiikka
Jalostusketjun eri osissa toimivien yritysten liiketoimintakonseptit ja sitä kautta saavutettu toiminnan liiketulos.
verkostoituminen
Yritysten yhteistoimintaa kuvaava sana, konkreettisesti esim. aliurakointi, työyhteenliittymä jne.
kumppanuus (partnership)
Kumppanuus on yritysten asiakasyrityksen ja palveluntarjoajan välistä avointa ja luottamuksellista yhteistyötä, jonka tavoitteena on kehittää osa- puolten toimintaa yhteisten tavoitteiden pohjalta läpi koko toiminta-ketjun.
Oleellinen osa kumppanuutta on yhteistyön tulosten jakaminen yhdessä hy- väksyttyjä periaatteita noudattaen.
yhteistarjous
Tarjouksen antajat ovat liittyneet yhteen tehdäkseen yhteisen tarjouksen.
Tarjouskartellikielto ei koske järjestelyä, mikäli kokonaisuus on liian suuri yksittäiselle yhteistoimintaan osallistuvalle yritykselle. Jokaisen yhteis- työssä mukana olevan on myös osallistuttava jollakin tavalla itse suorituk- seen.
työyhteenliittymä
Kaksi tai useampi elinkeinotoimintaa harjoittava verovelvollinen on sopinut tietyn rakennustyön tai siihen rinnastettavan työn suorittamisesta yhdessä työyhteenliittymänä. Esimerkiksi rakennushanke on annettu useammalle ra- kennusyhtiölle yhteisesti urakaksi ja työn tekemistä varten on muodostettu työyhteenliittymä.
ulkoistaminen
Yrityksen tai organisaation itsensä aiemmin toteuttama työ annetaan ulko- puolisen tahon toteutettavaksi.
yksityistäminen
Julkisen sektorin omistama organisaatio tai yritys siirtyy yksityisten omis- tukseen.
yhtiöittäminen
Julkisen tai yksityisen sektorin organisaatiosta muodostetaan esim. osake- yhtiö. Omistaja voi olla julkinen tai yksityinen taho.
liikelaitostaminen
Julkisen sektorin organisaatiosta muodostetaan yleensä valtion tai kunnan omistama liikelaitos.
T&K
Tutkimus- ja kehitystoiminta.
innovaatio
Innovaatioita ovat kaikki omassa toimintaympäristössään uudet palvelut, ta- vat toimia, tekniset sovellukset ja laitteet. Rakennusalan innovaatiot ovat tyypillisesti toimintatapojen muokkaamista siten, että yritys pystyy vastaa- maan asiakaskunnan muuntuneisiin tarpeisiin mahdollisimman tehokkaasti.
kartelli
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien eli keskenään kilpailevien elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset ja menettelyt, jotka rajoittavat yri- tysten keskinäistä kilpailua.
hintakartelli
Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla olevat tavaroiden tai palvelujen myyjät tai ostajat sopivat joko suoraan tuotteiden hinnoista (osto- ja myyntikartellit) tai muista hintaan tai hinnoitteluperusteisiin vaikuttavista seikoista kuten alennuksista, provisioista, maksuajoista tai takuista. Myös yritysten yksi- tyiskohtaisten hinta- ja kustannustietojen tilastointiyhteistyö tai muu tieto- jenvaihto sekä toimialajärjestöjen hintasuositukset ovat kiellettyjä.
tarjouskartelli
Tarjouskilpailussa mukana olevat yritykset tai niiden yhteenliittymät suulli- sesti, kirjallisesti tai muutoin yhteisymmärryksessä sopivat, että:
- joku luopuu tarjouksen tekemisestä
- joku antaa selvästi korkeamman tai alemman tarjouksen
- tarjoushinta, ennakko tai luottoehto perustuu tarjoajien yhteistoimintaan.
kollusiivinen käyttäytyminen
Markkinoilla toimivat yritykset sopivat keskenään salaisesti yhdenmukai- sesta lainvastaisesta käyttäytymisestä kuten esimerkiksi sopivat hintatasosta muodostaen näin (hintakartelli).
monopoli
Yhdellä tuottajayrityksellä 100 % markkinaosuus.
luonnollinen monopoli
Mikäli kilpailuun perustuva hinnoittelu ei tuo palvelukyvyltään kelvollista tai kansalaisia tasa-arvoisesti palvelevaa lopputuotetta, on järkevää tuottaa palvelu julkisen omistuksen kautta ns. luonnollisena monopolina.
määräävä markkina-asema
Yhdellä tuottajayrityksellä suuri markkinaosuus esim. yli puolet kokonais- markkinoista eikä varteenotettavaa kilpailijaa. Määräävä markkinaosuus it- sessään ei ole kielletty, ainoastaan sen väärinkäyttäminen on lainvastaista.
Tästä tarkemmin liitteessä 5.
oligopoli
Markkinoilla toimii useita pieniä ja muutamia suuria yrityksiä. Mikäli suur- ten yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus on suuri, puhutaan tiukasta oli- gopolista. Tälläisillä markkinoilla yritysten on mahdollista toimia kollusii- visesti. Jos näiden markkinaosuus jää kuitenkin alle puolen koko-
naismarkkinoista, puhutaan löyhästä oligopolista.
monopsoni
Yhden asiakkaan markkinat.
oligopsoni
Muutaman suuren asiakkaan markkinat.
RALA r.y.
Rakentamisen Laatu, jonka toimintaan kuuluu alan toimijoiden pätevyyden toteaminen ja toimintatapojen arviointi.
FISE Oy
Kansallinen suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevyysrekisteri T-urakka
Toteuta-urakka. Aiemmalta nimeltä KU urakka eli kokonaisurakka.
PJU
Projektinjohtourakointi.
ST-urakka, SR-urakka, KVU-urakka
Suunnittele ja toteuta urakka, aiemmin kokonaisvastuu-urakka.
STYH -elinkaarisopimus
Sisältää rakennussuunnittelun, rakentamisen, ylläpidon ja hoidon, sopii suu- riin investointeihin.
elinkaarimalli
Urakka sisältää työn edellyttämän suunnittelun, rakentamisen, hoidon, yllä- pidon ja mahdollisen yksityisrahoituksen. Sopimukset ovat pitkäaikaisia.
public private partnership, PPP
Eli julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitusmuoto.
BOOT, Build-Operate-Own-Transfer
Eli rakentaminen - hoito - omistaminen - vastuun siirto tilaajalle.
BOT, Build - Own - Operate Rakentaminen - omistaminen - hoito.
DBOM, Design - Build - Operate - Maintain Suunnittelu - rakentaminen - hoito - ylläpito.
DBFO, Design - Build - Finance - Operate Suunnittelu - rakentaminen - rahoitus - hoito.
CM , Construction Management
Projektinjohtoyritys on suorassa sopimussuhteessa vain tilaajaan. Projektit toteutetaan erillisinä urakoina ja toimituksina. Hanke etenee projektinjohto- yrityksen johdolla.
DBB, Design - Bid - Build
Suunnittelu - tilaus- rakentaminen. Urakoitsija toteuttaa kohteen tilaajan suunnitelmien mukaan ja kyseessä on puhdas työsuoritus.
DB, Design - Build (tai Design Construct)
Suunnittele - toteuta- urakka (ST - urakka tai SR - urakka).
Alkusanat
Tiehallinnon tavoitteena on yhdessä alan toimijoiden kanssa parantaa toiminnan tuottavuutta innovaatiomahdollisuuksia, kumppanuutta ja kilpailukykyä edistä- mällä. Myönteinen tuottavuuskehitys turvaa toiminnan kannattavuuden ja palve- luiden kohtuullisen kustannustason. Toimivat markkinat ovat keskeinen edellytys näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Tavoitteiden asettamisen perustaksi Tiehallinto on tilannut tämän lyhyen yhteen- vedon maa- ja vesirakentamisen ansaintalogiikasta VTT:ltä. Yhteenvedon laativat Eero Nippala ja Terttu Vainio kesällä 2004. Tilaajan puolesta työtä valvoivat Sep- po Toivonen ja Ari Huomo.
1. Johdanto
1.1 Tausta
Maa- ja vesirakennusalalla jatkuu 1980-luvun lopulla alkanut muutos. Julkiset or- ganisaatiot ovat eriyttäneet tilaaja- ja tuottajatoimintojaan. Tuottajatoimintoja on liikelaitostettu tai yhtiöitetty. Samanaikaisesti organisaatiomuutosten kanssa on avattu kilpailulle rakentamiseen liittyviä toimintoja aiempaa enemmän. Yritykset toimivat yhä kansainvälisemmin. Ulkomaiset yritykset ovat ostaneet suomalaisia yrityksiä ja kauppoja on tehty myös päinvastoin. Rakenteellisilla muutoksilla ja ti- laajatoimintaa kehittämällä pyritään saamaan käyttöön uusia innovaatioita ja pa- rantamaan infratuotannon tuottavuutta.
Tilaaja-toteuttajatoimintojen eriyttäminen toisistaan tienpidossa on muuttanut markkinoiden dynamiikkaa. Merkittävänä tilaajatahona Tiehallinto pyrkii omalta osaltaan edistämään maa- ja vesirakennusmarkkinoiden toimivuutta ja kehittä- mään hankintatapoja.
1.2 Tavoite
Tämän yhteenvedon tavoitteena on:
- analysoida lyhyesti Suomen tienpidon nykyiset markkinat eli kysyntä, tarjonta ja kilpailuasetelma
- laatia puolueeton asiantuntija-arvio tavoiteltavasta markkinoiden tilasta ja sen saavuttamiseen tarvittavista toimenpiteistä tutkimusten, kirjallisuuden ja haas- tattelujen perusteella
- ehdottaa mittareita, joilla tavoitetilan saavuttamista voidaan seurata.
1.3 Aineisto ja menetelmät
- markkina-analyysin teoriapohja
Markkinat muodostuvat kysynnästä ja tarjonnasta sekä niiden ominaisuuksien kautta syntyvästä kilpailusta. Sekä kysynnän että tarjonnan osalta tienpidon mark- kinat ovat osa maarakennusmarkkinaa, joka on otettu tässä projektissa tarkastelun kohteeksi eli kilpailun kannalta relevantiksi markkinaksi.
Kilpailun pääkomponentit ovat liiketoimintaympäristö ja markkinoilla toimivien yritysten omat kilpailukykytekijät. Yritysten omat ominaisuudet yhdistyvät tuot- tavuudeksi ja kannattavuudeksi. Yrityksen kilpailukyky riippuu sen onnistumi- sesta prosesseissa, resursseissa ja investoinneissa (kuva1).
Kuva 1. Kilpailukyky-teorioiden perusteella muodostettu kuvaus kilpailun kompo- nenteista ja yritysten kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä.
Yritysten taloudellista menestystä voidaan mitata tuottavuuden tai kannattavuu- den kehitystä mittaamalla. Yritysten liiketoiminnassa ydinkysymyksenä voidaan pitää kannattavuutta, koska muut taloudelliset tunnusluvut ovat sen osatekijöitä.
Oheinen kuvan 2 tarkastelu havainnollistaa tuottavuuden ja kannattavuuden eron ja suhteen toisiinsa.
Kysyntä Kilpailu Tarjonta
Yritysten kilpailukyky
Prosessit
- tuotantoteknologia - strategia
- markkinointi
Resurssit - työntekijät - know-how - tuotantolaitteet
Investoinnit - T&K
- laitehankinnat - henkilöstön
kehittäminen Toimintaympäristö
Kuva 2. Yritysten ja toimialojen tuottavuus ja kannattavuus ovat toisilleen lähei- siä mutta kuitenkin eri asioita kuvaavia muuttujia.
Toimialojen kilpailukykyä luodanneissa tutkimuksissa (esim. Lipponen & Vii- tamo 2003) kilpailukyky kytkeytyy voimakkaasti tuottavuuteen. Tietyt toimialan piirteet näyttävät ratkaisevan tuottavuuskehityksen ja samalla eron kilpailu- kykyisten ja vähemmän kilpailukykyisten toimialojen kesken. Kannattavuuden kehittäminen edellyttää yrityksiltä tuottavuutta.
Myönteisesti tuottavuus on kehittynyt toimialoilla, joilla on:
- panostettu tuotantoteknologiaan ja osaamiseen
- yrityskanta on uusiutunut ja huonosti kannattavat ovat karsiutuneet
- harjoitettu tuloksellista ja kansainvälisesti suuntautunutta kehitystoimintaa yri- tysten ja tutkimuslaitosten yhteistyönä
- toimittu kansainväliseen talouteen integroituneilla markkinoilla.
Heikosti tuottavuus on kehittynyt toimialoilla, joiden markkinat:
- eivät ole integroituneet kansainvälisille markkinoille - ovat säännellyt.
Markkinoiden toimivuutta, kilpailutyyppiä, arvioidaan niillä toimivien asiakkai- den (tilaajat) ja myyjien (tuottajien) lukumäärien ja kokojen avulla (esim. Pekka- rinen & Sutela 20000). Markkina-analyysejä tehdään kaikkein eniten kulutustava- ramarkkinoista, joilla aina ostajia on paljon ja myyjiä vaihteleva lukumäärä.
Markkinoiden luokittelu perustuukin usein myyjärakenteeseen.
Kilpailutilanteen teoreettinen ääripää on täydellinen kilpailu, jossa ostajia ja myy- jiä on paljon ja jokaisella on pieni markkinaosuus. Kysynnän ja tarjonnan tasa- paino määrittelee hyödykkeen hinnan täydellisesti vapailla markkinoilla. Vastaa- vasti toinen ääripää on monopoli, jossa hyödykkeellä on vain yksi tuottaja.
Monopolituotannossa on riskinä hinnan asettuminen korkeammalle tasolle kuin se olisi kilpailuilla markkinoilla. Myöskään tuotekehittelyyn ei ole tarvetta. Yritykset voivat pyrkiä saamaan monopolin hyödyt muodostamalla kartelleita. Monopolien
TUOTTAVUUS JA KANNATTAVUUS
Tuotos
Tuotteiden ja palveluiden laatu ja määrä
Tuottavuus
Tuotos jaettuna käytetyillä panoksilla
Panos
Panosten määrä ja laatu
Kustannukset
Panosten määrä kerrottuna ostohinnoilla
Ostohinnat
Panosten ostohinnat
Kannattavuus
Tuotot vähennettynä kustannuksilla
Hintasuhde
Myynti- ja ostohintojen suhde
Tuotot
Tuotteiden ja palveluiden määrä kerrottuna
myyntihinnoilla
Myyntihinnat
Tuotteiden ja palveluiden myyntihinnat
Tuotos
Tuotteiden ja palveluiden laatu ja määrä
Tuottavuus
Tuotos jaettuna käytetyillä panoksilla
Panos
Panosten määrä ja laatu
Kustannukset
Panosten määrä kerrottuna ostohinnoilla
Ostohinnat
Panosten ostohinnat
Kannattavuus
Tuotot vähennettynä kustannuksilla
Hintasuhde
Myynti- ja ostohintojen suhde
Tuotot
Tuotteiden ja palveluiden määrä kerrottuna
myyntihinnoilla
Myyntihinnat
Tuotteiden ja palveluiden myyntihinnat
Lähde: MET/ Suorituskyvyn mittauksen käsitteet
muodostumista voidaan estää lainsäädännöllä tai poistamalla kaupan esteet rajoil- ta, jotta ulkomaiset kilpailijat pääsevät markkinoille. Osa monopoleista on luon- nollisia monopoleja, joissa turvataan palvelutaso ja tasa-arvo sellaisilla tuote- tai palvelumarkkinoilla, joilla tätä ei kilpailun kautta saavuteta. Luonnollisia mo- nopoleja ovat monet julkisen sektorin tuottamat palvelut (esim. opetus, maan- puolustus, poliisitoimi, rautatieverkosto, yleiset tiet).
Mikäli yhden suuren yrityksen markkinaosuus jää alle sadan mutta on yli puolet, yrityksellä katsotaan olevan määräävä markkina-asema. Määräävä markkina- asema itsessään ei ole kielletty tai negatiivinen asia, vaan ainoastaan aseman vää- rinkäyttö (asiasta tarkemmin liitteessä 6).
Mikäli markkinoilla toimii muutamia suuria ja useita pieniä yrityksiä, luonnehdi- taan markkinoita oligopolisiksi. Tiukassa oligopolissa toimialan muutamalla joh- tavalla yrityksellä on yhteenlaskettuna suuri markkinaosuus. Näiden yritysten on mahdollista välttää hintakilpailua kollusiivisella käyttäytymisellä. Löyhässä oli- gopolissa toimialan johtavilla yrityksillä on yhteenlaskettuna niin vähäinen mark- kinaosuus, etteivät ne eivät voi liittoutumalla välttää hintakilpailua.
Monopolistinen kilpailu tarkoittaa tilannetta, jossa tuottajia on paljon, mutta jo- kaisen tuote on hieman erilainen. Tämä on käytännössä harvinainen kilpailu- muoto. Duopolissa on vain kaksi tarjoajaa.
Kilpailun epätäydellisyys voi johtua myös ostajien (asiakkaiden) määrästä. Mo- nopsoni on yhden ostajan tilanne, oligopsoni muutaman ostajan tilanne. Bilate- raalisessa monopolissa sekä ostajia, että myyjiä on yksi.
Rakentamisen osamarkkinoita (talonrakentaminen, maa- ja vesirakentaminen, ra- kennustuoteteollisuus) voidaan luonnehtia oligopolisiksi, koska niillä toimii muu- tamia suuria yrityksiä ja paljon pieniä yrityksiä. Suuryritykset saavat skaalaetua ja pienet pärjäävät erikoistumalla. Markkinat ovat polarisoituneet, koska niiltä puut- tuvat ns. keskisuuret yritykset, jotka olemassa olollaan uhkaisivat suurten markki- naosuuksia ja edistäisivät alan uusiutumista.
- markkina-analyysin toteutus
Markkinat on analysoitu Porterin timanttimallin (Porter 1990) mukaisesti eli tar- kastelemalla kysynnän ja tarjonnan lisäksi lähi- ja tukialoja, tuotannontekijä-oloja sekä eksogeenisesti vaikuttavia tekijöitä kuten viranomaistoimintoja ja alan kyt- kentöjä kansainvälisille markkinoille (kuva 3).
Porterin timanttimallin mukaan kysyntä on yritysten kehittymisen ja kilpailukyvyn lähde sekä sysäys uusiin innovaatioihin. Kysyntä määrittää sen, miten hyvin yri- tykset ovat oppineet vastaanottamaan, tulkitsemaan ja toteuttamaan asiakkaiden toiveita. Tarjonta on yleensä seurausta historiallisesta kehityksestä. Yritysten yh- teistyö kriittisten välituotevalmistajien kanssa ja erikoistuminen kuuluvat dynaa- miseen kilpailuun. Myös lähi- ja tukialojen taso vaikuttaa tarjonnan laatutasoon ja kehittymiseen.
Perittyjä tuotannontekijäoloja ovat luonnonvarat ja ilmasto. Luotuja ja perittyjä oloja vaativampia kilpailuetuja ovat tutkimus, koulutus ja osaaminen. Rakennus-
alalla viranomaistoiminnoilla on merkittävä vaikutus yritystoiminnan ja myös kilpailun kehittäjänä.
Kuva 3. Kilpailukyky kehittyy toiminnallisesti toisiinsa kytkeytyneiden yritysten yhteistyönä.
Markkinoiden analysoinnissa on fokusoiduttu ensin maarakennusmarkkinoihin, siitä edelleen väylämarkkinoihin (kysyntä / suurimmat asiakkaat Tiehallinto, RHK ja kunnat) ja edelleen tienpidon markkinoihin (tarjonta / Tiehallinnolle palvelu- jaan myyvät urakoitsijat, aliurakoitsijat ja suunnittelijat).
Markkina-analyysin lähteinä on käytetty liittojen ja yritysten haasteluissa kerty- nyttä aineistoa, Tiehallinnolle ja Ratahallintokeskukselle tehtyä Suomen väylä- markkinat - raporttia, Tiehallinnon tilastoja, Tilastokeskuksen tietokantoja, otan- toja BlueBook-yritystietokannoista, lähdeluettelossa mainittua kirjallisuutta sekä yrityksiltä suoraan kysyttyjä liiketoimintojen kannattavuustietoja.
- tavoitetila, toimenpiteet ja seurantamittarit
Markkinoiden tulevaisuudesta ja tavoitetilasta on haastateltu alan liittojen toimin- nanjohtajia (kysymykset johdettiin tämän raportin teoriaosuudesta ja löytyvät liit- teestä 1, haastatellut tahot löytyvät liitteestä 2). Lisäksi on tutustuttu suurten yri- tysten strategioihin ja aihepiiristä tehtyihin tutkimuksiin (mm. SML:lle tehty tut- kimus sen jäsenyritysten liiketoimintaympäristön muutoksista). Näitä lähtötietoja hyväksikäyttäen ja markkinoiden toiminnan teorioihin nojautuen on laadittu asian- tuntija-arvio tienpidon markkinoiden tavoitetilaksi ja annettu suosituksia eri osa- puolille siitä, miten ne voisivat omalla toiminnallaan vaikuttaa tavoitetilan saavut- tamiseen.
Tavoitetilan saavuttamisen seurantaan on ehdotettu mittareita. Niistä on kuvattu tietosisältö ja mitä markkinoiden tavoitetilaa koskevaa ominaisuutta kyseisellä mittarilla mitataan.
Tarjonnan rakenne
Lähi- ja tukialat Tuotannon
tekijäolot Kysyntä-
olot Sattuma
Julkinen valta Kansainväliset liiketoimet
Porterin timanttimalli
Lähde: Porter 1990
2. Maarakennusmarkkinoiden analyysi
2.1 Markkinat
Tässä yhteenvedossa tarkastelun kohteeksi otettujen maarakennusmarkkinoiden arvo oli vuonna 2002 yhteensä 3 100 milj.euroa (kuvassa 4 rasteroitu osuus). Se muodostuu 1 800 miljoonan euron arvoisista väylämarkkinoista ja talonraken- tamisen piirissä tehtävistä maanrakennustöistä. 3 100 miljoonaan euroa voidaan jakaa kahteen erityyppiseen markkinaan: 1 800 milj.euron rakennus- ja ylläpito- töihin ja 1 300 milj.euron hoitourakoihin.
Tiehallinnon osuus koko maarakennusmarkkinasta on viidesosa eli 700 milj. €:
- teiden ylläpito 200 milj. €
- perustienpidon investoinnit 100 milj. € - kehittämisinvestoinnit 100...150 milj. €
- teiden hoito 200 milj. €
- suunnittelu ja maahankinnat 50 milj. €.
Tietoliikenne; 500 Energiahuolto; 600
Vesihuolto; 350 Ympäristö ja muu;
500 Tiet; 700 Kadut; 600 Raiteet ja radat; 450
Talojen pohjarakenteet; 600
Kiinteistöjen ulkohoito; 700
Vesiväylät, satamat; 50 Lentokentät; 40
Vuosi 2002 Maa- ja vesi-
rakentaminen yht. 3,8 milj.€
Yhteensä 5 100 milj. €
Väylä- rakentaminen
yht. 1 800 milj.€
Talojen maan- rakennustyöt
yht. 1 300 milj.€
Lähde: VTT
Maa- rakentaminen
3 100 milj. €
Kuva 4. Tässä tarkastelussa relevanteiksi markkinoiksi on valittu maarakennus- markkinat, koska teiden rakentamiseen osallistuvat yritykset rakentavat myös mui- ta väyliä sekä tekevät talojen pohjatöitä.
Maa- ja vesirakentamisen määrä on kasvanut BKT:ta hitaammin ja sen osuus kan- santalouden kokonaistuotannosta on pienentynyt (kuva 5). Tämä on yleinen ke- hityssuunta useimmissa teollistuneissa maissa.
0,0 % 1,0 % 2,0 % 3,0 % 4,0 %
1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999 2003 Maa- ja vesirakennusinvestointien osuus BKT:stä
Maarakennusinvestointien osuus BKT:stä
Maa- ja vesirakennusinvestointien osuus bruttokansantuotteesta
Lähde: Tilastokeskus, VTT
Kuva 5. Maarakentaminen tai maa- ja vesirakentaminen muodostuvat investoin- neista (uudisrakentaminen, korvausrakentaminen) ja kulutuksesta (kunnossapito).
Tilastokeskus ylläpitää tietoa maa- ja vesirakennusinvestointien sekä talonraken- nusinvestointien määrästä osana kansantalouden tilinpitoa. Maarakennusinves- tointien määrä on laskettu osuutena näistä kahdesta komponentista.
Vuosittaiset vaihtelut maa- ja vesirakentamisen määrissä ovat olleet selvästi kan- santalouden vaihteluita suuremmat. Alan sisällä investointien suhdannevaihtelut ovat selvästi suuremmat kuin hoidon ja kunnossapidon. Suhdannevaihtelut poik- keavat toisistaan myös sektoreiden (tiet, kadut, radat) välillä (kuva 6).
Kuva 6. Väyläinvestointien vuosittaiset vaihtelut.
Rakennusalalle ovat tyypillisiä voimakkaat kausivaihtelut. Maa- ja vesirakennus- tuotanto on kesäkuukausina kolminkertainen verrattuna talvikuukausiin. Suo- messa on pyritty vähentämään ilmastollisten tekijöiden vaikutusta kehittämällä talvirakentamisen teknologiaa. Joitakin töitä on lähes mahdotonta tehdä talvella (ratojen päällysrakennetyöt, asfaltointi, istutukset...). Muutamia töitä (esim. peh- meikkörakentaminen) voidaan tehdä talviaikana kesää tehokkaammin.
40 60 80 100 120 140
1975 1980 1985 1990 1995 2000
Tieinvestoinnit Ratainvestoinnit Katuinvestoinnit
217 180
145 206 180
Lähteet: Tilastokeskus ja VTT VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 2003
Väyläinvestoinnit indeksi 1990=100
Kausivaihtelua voidaan seurata liikevaihto- ja palkkasummaindekseillä. Liike- vaihtoindeksissä näkyy vuodenajasta johtuvan tuotannollisen toiminnan määrän vaihtelun lisäksi tilivuosista ja budjettivuosista johtuvaa vaihtelua. Palkkasum- maindeksi, joka noudattelee todellisia tehtyjä työtunteja kehittyy vuoden sisällä liikevaihtoa tasaisemmin.
Alan toimijoihin kohdistuu useista suunnista muutospaineita. Kuvaan 7 on koottu ja yksinkertaistettu liiketoimintaympäristön tärkeimmät muutostekijät (Nippala &
Petäjä 2004). Osa muutoksista on jo esim. lainsäädännöllisesti päätetty ja siksi ne tulevat tapahtumaan. Osa muutoksista on alan toimijoiden tai tutkijoiden näke- myksiä asioiden mahdollisesta kehityksestä.
Kuva 7. Maarakennusmarkkinoilla toimivien yritysten liiketoimintaan vaikuttavia muutosvoimia.
2.2 Asiakkaat (kysyntä)
Maarakennusmarkkinoiden tilaajakenttää voidaan luonnehtia oligopsoniseksi eli markkinoilla toimii muutamia suuria (Tiehallinto ja Ratahallintokeskus) ja lukui- sia pieniä (kunnat, yritykset) asiakkaita. Tiehallinnon ja RHK:n tilausten osuus maarakennusmarkkinoista on lähes 40 %. Aluetasolla tarkasteltuna yksittäinen kunta on iso tilaajataho. Asiakaskenttää voidaan tästä syystä luonnehtia keskitty- neeksi. Asiakkailla on huomattava markkinaosuus toiminta-alueellaan ja vaikutus markkinaan suuri mm. hankintojen yksikkökokojen tai hintojen kautta. Asiakkaat vaikuttavat merkittävästi lopputuotteen laatuun.
Tietotekniikka
Ympäristö Verkos-
toituminen Lainsäädäntö,
verotus jne.
Hankintatavat ja hankekoko
Suorite ->
toiminnallinen vaatimus
Kansain- välistyminen
Työvoima ja väestön vanheneminen T&K
Rahoitus:
-yksityinen
-julkinen Tilaajien muutos ja ulkoistaminen Kone- ja laite-
teknologia
EU laajentuu, globalisaatio IFC,
WWW, eBusiness
PJU, ST, 3v -->7v
Vero-%
EIB, NIB, WB, ISPA, TACIS, PPP
Jätelaki, uusiomateriaalit, ympäristöluvat
Uusia kilpailijoita, Tieliikelaitos, VR Rata,…
nuoria alalle Ukkoutuminen, EU halpatyövoima, vapaa liikkuvuus -->
Ojankaivu kuivatus
GPS, lisälaitteet, automaatio
Suunnittelu, pääurakoitsija, materiaalitoim.
Teknologiaohjelmat, projektit
Turvallisuus Työturvallisuus ja
muu turvallisuus
URAKOINTI- MARKKINAT
Liiketoimintaympäristön muutokset
Lähde: VTT
huoltosuhde 1:1 -> 1:2 Tietotekniikka
Ympäristö Verkos-
toituminen Verkos- toituminen Lainsäädäntö,
verotus jne Lainsäädäntö verotus jne.
Hankintatavat ja hankekoko Hankintatavat ja hankekoko
Suorite ->
toiminnallinen vaatimus
Kansain- välistyminen Kansain- välistyminen
Työvoima ja väestön vanheneminen Työvoima ja väestön vanheneminen T&K
Rahoitus:
-yksityinen
-julkinen Tilaajien muutos ja ulkoistaminen Tilaajien muutos ja ulkoistaminen Kone- ja laite-
teknologia Kone- ja laite- teknologia
EU laajentuu, globalisaatio EU laajentuu, globalisaatio IFC,
WWW, eBusiness IFC, WWW, eBusiness
PJU, ST, 3v -->7v PJU, ST, 3v -->7v
Vero-%
EIB, NIB, WB, ISPA, TACIS, PPP
Jätelaki, uusiomateriaalit, ympäristöluvat Jätelaki, uusiomateriaalit, ympäristöluvat
Uusia kilpailijoita, Tieliikelaitos, VR Rata,…
Uusia kilpailijoita, Tieliikelaitos, VR Rata,…
nuoria alalle nuoria alalle
Ukkoutuminen, EU halpatyövoima, vapaa liikkuvuus Ukkoutuminen, EU halpatyövoima, vapaa liikkuvuus -->
Ojankaivu kuivatus Ojankaivu kuivatus
GPS, lisälaitteet, automaatio
Suunnittelu, pääurakoitsija, materiaalitoim.
Suunnittelu, pääurakoitsija, materiaalitoim.
Teknologiaohjelmat, projektit
Turvallisuus Työturvallisuus ja
muu turvallisuus Työturvallisuus ja muu turvallisuus
URAKOINTI- MARKKINAT
URAKOINTI- MARKKINAT
Liiketoimintaympäristön muutokset
Lähde: VTT
huoltosuhde 1:1 -> 1:2
Tiehallinto, kunnat ja RHK tekevät jonkin verran yhteisiä urakkatilauksia. Tällä hetkellä suurin yhteinen hanke on Vuosaaren satamakokonaisuus, jonka tilaajata- hoina ovat kaikki kolme osapuolta. Jatkossa tämäntyyppinen yhteistyö lisääntyy.
Myös kuntasektorilla usean kunnan tilaajayhteistyö ja toisaalta usean kunnan to- teuttajayhteistyö (vrt. Lahden seudun kunnallistekniikan liikelaitos) tulevat lisään- tymään. Hankekoon kasvu kuntasektorilla lisää ja parantaa kuntien neuvottelu- asemaa ja hankintaosaamista, koska jatkuvaan ja volyymiltaan laajempaan han- kintatoimeen voidaan osoittaa enemmän tilaajaresursseja kuin pieniin kertaluon- toisiin hankkeisiin.
- kunnat asiakkaana
Kunnat tekevät itse rakennuttamista, työnjohtoa, valvontaa, mittauksia, putkiasen- nuksia, monia rakennustöitä ja materiaalitoimituksia. Kuntien omaa työtä perus- tellaan mm. niiden hallinnassa olevalla kone- ja kalustokannalla. Vuonna 1999 kunnan ulkopuoliset rakennusurakoitsijat toteuttivat 64 % kuntien infrainvestoin- neista ja 57 % kunnossapidosta (Lith 2001). VTT:n suhdannekyselyn mukaan (Nippala 2003) osuudet olivat vuonna 2003 investoinneista 60 % ja kunnossapi- dosta 40–45 %.
Perinteisesti kunnissa ei ole erotettu tilaamista ja tuottamista toisistaan. Paraikaa myös kunnissa on menossa markkinaehtoistumiskehitys, jolla pyritään mm. kus- tannustehokkuuden ja -tietoisuuden parantamiseen, organisaation ketteryyden pa- rantamiseen ja innovaatioihin kannustamiseen (Virtanen 2003). Uudenlaisen toi- mintatavan riskeinä nähdään kilpailuolosuhteiden vääristyminen, monopolistinen kilpailutilanne, monopolien ja kartellien uhka.
Kunnille suositellaan (Lith 2001):
- kilpailuttamisen ja avoimuuden lisäämistä
- hinnan sijasta kokonaistaloudellisuuden ottamista valintakriteeriksi hankkeen toteuttajavalinnoissa
- hankintaosaamisen lisäämistä ja
- omien osastojen pidättäytymistä julkisista tarjouskilpailuista.
- RHK asiakkaana
Ratahallintokeskus vastaa radanpidosta ja radoilla tapahtuvan liikenteen ohjauk- sesta. Valtion omien urakoitsijoiden osuus RHK:n hankinnoista oli 55 % vuonna 2003 (VR Rata 42 % ja Tieliikelaitos 13 %). Muille rakennusurakoitsijoille ja suunnittelijoille jäi markkinoista loput 45 %. VR Rata on tehnyt RHK:lle töitä vuosisopimuksin. Kilpailevat palvelun tarjoajat eivät ole pitäneet vuosisopimus- urakointia markkinatalouden periaatteiden mukaisena toimintana koska neuvotte- luissa on sovittu yleensä yksikköhintojen noususta eikä ole pyritty toimintojen te- hostamiseen ja sitä kautta yksikköhintojen laskuun.
Tilanne on kuitenkin jo muuttumassa. RHK on kilpailuttanut yksittäisiä kunnos- sapitotöitä jo vuosia, peruskunnossapidon kilpailuttaminen aloitettiin 2004. Suuri osa peruskunnossapidosta tilataan edelleen määräaikaisella sopimuksella VR Ra- dalta. Kunnossapidon hankintoihin on kehitetty alueisännöintimalli, jossa isän- nöinnin voi hoitaa ulkopuolinen taho, kuten jo tehdäänkin Pohjois-Suomen rata- verkon osalla. Korvaus- ja kehittämisinvestoinneista kilpailutetaan yli puolet, eri-
tyiskalustoa ja - osaamista edellyttävät työt on tilattu vuosisopimuksella VR Ra- dalta. Tavoitteena tältäkin osalta on edetä asteittain urakoitsijoiden laajempaan kilpailuttamiseen.
Ratahallintokeskukselle suositellaan (Eera 2004):
- roolin ja toiminnan terävöittämistä - kilpailun luomista radanpidon palveluihin
- panostamista sopimusasiakirjoihin ja hankintojen valvontaan.
- Tiehallinto asiakkaana
Tienpidon markkinoiden rakenne on muuttunut 2001-2004 aikana voimakkaasti.
Ennen vuotta 2001 pääosin vain suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitourakoita kil- pailutettiin yksityisillä urakoitsijoilla. Hoidon alueurakoista ja suunnittelutoimek- siannoista kilpailutettiin yksittäisiä töitä. Rakentamisen projektinjohto, urakointi ja suunnittelu toimivat erillisinä. Vuoden 2001 jälkeen on alettu kilpailuttaa kaik- kia muita hankinnan osa-alueita paitsi lauttapalveluita, joka avataan kilpailulle v.2005 alkaen. Myös hankekokoa ja työsisältöä on kasvatettu rakentamis-, ylläpito ja hoidon alueurakoissa verrattuna 1980- ja 1990-lukujen urakoihin.
Tiehallinto ohjaa itse hankintojaan. Muutamia suurhankkeita lukuun ottamatta tienpidon kilpailuttaminen on suurten yritysten kannalta pienten urakoiden kil- pailua ja pienten yritysten kannalta liian suurten urakoiden kilpailua. Tarjousten määrää isoihin urakoihin vähentävät yritysten työyhteenliittymien nimissä jätetyt tarjoukset.
Tiehallinto on kehittänyt 2000-luvulla aktiivisesti uusia urakkamuotoja, kuten ST - suunnittele ja toteuta urakka (vanha kokonaisvastuu-urakka). Uudet urakkamuo- dot tulevat vähitellen suunnitelmallisesti käyttöön vuoteen 2007 mennessä. Oleel- linen ero perinteisiin urakkamuotoihin verrattuna on se, että urakoitsijan on han- kittava tarjousvaiheessa suunnittelupalvelua ja rakennusvaiheessa aliurakoita, jot- ka aiemmin hankki tilaaja itse. Tältä osin monet pelisäännöt (tarjouskustannusten jako, toimijoiden roolit, projektinhallinta, bonukset, laadun varmistus) ovat muo- toutumassa.
Tiehallinnolle suositellaan (Eera 2004):
- panostamista hankittujen suoritusten työn valvontaan, arvioitujen ja toteutuvien kustannusten seurantaan sekä tilaajan omien kustannusten osalta
- markkinoiden toimivuuden takaamiseksi kilpailuttamaan ensisijaisesti yksityi- sen sektorin palvelun tuottajia
- edellyttämään palvelun tuottajalta innovatiivisuutta, jonka tuottamat hyödyt jaetaan tilaajan kanssa.
2.3 Markkinoilla toimivat yritykset (tarjonta) - yrityskentän rakenne
Maarakentamisen ilmoittaa päätoimialakseen 6 245 yritystä. Suurin osa (95 %) toimipaikoista on pieniä, vain muutaman henkilön (<9 henkilöä) työllistäviä kone- urakointiyrityksiä (kuva 8). Näiden osuus toimialan liikevaihtokertymästä on noin 15 prosenttia. Enemmän kuin 50 henkilöä työllistäviä on 1 %, noin 40 yritystä.
Nämä yritykset tuottavat kuitenkin puolet alalta kertyvästä liikevaihdosta. Alan yritykset ovat 90 prosenttisesti keskittyneet päätoimialaansa.
Alan yritysten vaihtuvuus on luokkaa 6 %, koska alalla aloittavia ja lopettavia yri- tyksiä on noin 400 vuosittain. Konkurssiin päättyy vuosittain 1 % alan yrityksistä, noin 50-60 kpl. Nämä määrät ovat pitäneet yritysten määrän vakiona tar-
kasteluvuosien aikana.
Maa-aineksia toimittavista yrityksistä (415 kpl) 85 prosenttia työllistää vähemmän kuin 9 henkilöä ja tuottaa liikevaihdosta 15 %. Enemmän kuin 50 henkilöä työl- listäviä yrityksiä on myös näistä yrityksistä vain 1 % ja myös ne tuottavat puolet alan liikevaihdosta. Myös suunnittelusektoria edustavat toimipaikat ovat enim- mäkseen muutaman henkilön työllistäviä.
Maarakennusalan yritykset - lukumäärän ja liikevaihdon kertymä erikokoisista yrityksistä
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
5100 kpl
1360 milj.€
230 kpl
570 milj.€
920 kpl
1650 milj.€
410 kpl
410 milj.€
250…
50…250
10…49
... 9 Henkilöstö
lkm
Rakennusalueen
pohjarakentaminen Teiden, katujen, lento-
kenttien ja urheilu- alueiden rakentaminen Siltojen, tunnelien,
sähkölinjojen ym.
rakentaminen
Kivenlouhinta &
hiekan ja soranotto Lähde: Tilastokeskus / yritysrekisteri
Kuva 8. Maarakennusalan yritysten toimipaikkojen kokojakauma päätoimialan ja henkilökunnan lukumäärän mukaan luokiteltuna. Tilastotoimiala "451 Pohjara- kentaminen" sisältää raivaus-, purku- ja erilaisia koneyrityksiä.
Entistä isommat hankkeet sekä uudet urakkamuodot pakottavat yritykset verkot- tumaan keskenään. Aito verkottuminen on alalla kuitenkin vähäistä ja painottuu perinteiseen pääurakoitsija-aliurakoitsija suhteeseen sekä materiaalitoimituksiin.
Myös julkinen hankintalaki ja kartelliepäilyt hidastavat kumppanuuksien synty- mistä alalla tällä hetkellä, vaikka yhteistyölle löytyy runsaasti lain sallimia muo- toja.
Tilastokeskuksen rakennetilaston mukaan maa- ja vesirakennusalalla toimivien yritysten tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2002 yhteensä 3,6 miljardia euroa. Lu- ku sisältää liikelaitosten tuotannon. Tuotannon arvo ei kerry kokonaan kotimaan maa- ja vesirakentamisesta, vaan se sisältää yritysten kaiken liiketoiminnan.
Alan suurimpien yritysten liikevaihto on kotimaan markkinoista noin 10–15 pro- senttia (kuva 8). Neljän suurimman yrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus nou- see hieman yli 40 prosentin, joten tilanne on löyhälle oligopolille tunnusomainen.
Maarakennusyritysten liikevaihdot (2002)
0 100 200 300 400 500 600
Tie liikel
aito s
Lemm inkäine
n VR
Rata
Skanska YIT
Hartikai nen
NCC R oads
Niska & Nyyssönen Terram
are
Kesälahden maansiirto
Tiehallinnon urakat
Muu maanrakentaminen Suomessa
Lähde: Väylämarkkinat Suomessa, Tiehallinto
milj.euroa
Kuva 9. Maarakennusalalla toimivien suurimpien yritysten liikevaihdot.
Hoitotöiden yhteisarvo on noin 1300 milj.euroa. Tämän markkinat jakavat keske- nään lukuisat paikallisilla markkinoilla toimivat pienet yritykset sekä vain muu- tama koko Suomen markkinoille suuntautunut yritys. Kokonaistasolla markkinat ovat täydellisesti kilpaillut, mutta alueellisesti tai sektorikohtaisesti tilanne on toi- nen. Tiehallinnon hoitourakoissa Tieliikelaitoksella on määräävä markkina-asema, koska sen osuus nousee yli 70 prosentin (kuva 10).
Markkinaosuudet Tiehallinnon hoitourakoista
0 % 20 % 40 % 60 % 80 %
Markkinaosuus 78 % 12 % 6 % 1 % 1 % 1 % 1 %
Tieliikelaitos YIT Rakennus
Oy NCC Roads OySavon Kuljetus Oy
Traktoriurakoint i Veljekset Määttä Ay
Rakennusliike Karjaluoto
Skanska Asfaltti Oy
Lähde: Tiehallinto
Maarakennusalalla tärkeimmät materiaalit ovat maa-aines ja bitumi. Maa-
aineksesta arviolta 40 % tarvittavasta aineksesta saadaan työmaalta ja 60 % hanki- taan kiviainestoimittajilta. Maa-ainesmarkkinoita hallitsevat LohjaRudus, Lem- minkäinen ja Morenia (valtion liikelaitos). Bitumia tuovat Fortum ja Set Chemi- cals, joilla molemmilla on jälleenmyyjiä.
Maarakentamisen suunnittelumarkkinat ovat noin 80 milj. euroa. Kuntien oman suunnittelutyön ulkopuolisia suunnittelumarkkinoita hallitsevat muutamat suuret yritykset siinä määrin suurilla markkinaosuuksilla, että suunnittelumarkkinaa voi luonnehtia tiukasti oligopoliseksi (neljän suurimman yrityksen markkinaosuus on yli 60 %, kuva 11).
Suurimpien maarakentamisen suunnitteluyritysten liikevaihdot
Suomesta (2002)
0 10 20 30
Tieliikelaitos Ramboll Suunnittelu- keskus
Maa- ja vesi (Pöyry)
A-tie Esisuunnittelijat (Sito)
LT-Konsultit Paavo Ristola Suunnittelu- kortes
VR Rata
Lähde: Väylämarkkinat Suomessa
milj.euroa
Kuva 11. Maarakentamisen suunnittelumarkkinoilla toimivien suurimpien yritys- ten liikevaihdot.
Maarakentaminen on keskittyneempää kuin talonrakentaminen, rakentamisen eri- koisurakointialat, lähes kaikki palvelualat tai teollisuuden toimialat. Maarakenta- mista keskittyneempiä toimialoja ovat vain kemiallinen metsäteollisuus, poltto- aineiden valmistus, elektroniikkateollisuus sekä posti- ja teletoiminta.
Maarakentamisessa liikevaihdon jakauma pienten (vähemmän kuin 50 henkilöä työllistävien) ja muiden yritysten (enemmän kuin 50 henkilöä työllistävien) kes- ken on samanlainen kuin palvelualoilla. Teollisuudessa pienet yritykset tuottavat liikevaihdosta vain noin 10 %.
- Tiehallinnon toimittajat
Tiehallinnon toimittajista suurimman toimijan markkinaosuus (ylläpitoa lukuun ottamatta) on niin suuri, että sen voidaan katsoa omaavan määräävän markkina- asemaan. Neljän suurimman toimittajan yhteenlaskettu osuus nousee kaikissa tuotteissa tasolle, jota kutsutaan oligopoliseksi markkinoiden tilaksi. Tiehallinnon tilastot markkinaosuuksista vuodelta 2003:
suurimman 4 suurimman
markkinaosuus markkinaosuus
- suunnittelu 57 % 79 %
- rakentaminen 54 % 84 %
- ylläpito 38 % 90 %
- hoito 78 % 97 %
Tieliikelaitoksen osuus oli rakennusurakoista 54 %, hoidon alueurakoista 85 % ja ylläpitotöistä 38 %. Muiden toimittajien markkinaosuudet olivat pieniä lukuun ot- tamatta rakennusurakoissa Skanska Tekraa (25 %), ylläpitotöissä Lemminkäistä (29 %) ja Skanska Asfalttia (16 %) sekä suunnittelussa Rambollia (11 %).
- yritysten kannattavuus
Maa- ja vesirakennusalan urakointiyritysten käyttökate on ollut viime vuosina 13- 14 prosenttia, liiketulos 8-9 prosenttia ja sijoitetun pääoman tuotto jonkin verran yli 20 prosenttia pääsääntöisesti. Käyttökate ja liiketulos ovat olleet vuosina 1999- 2002 hienoisessa laskusuunnassa (kuva 12).
0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 %
Käyttökateprosentti Liiketulosprosentti Sijoitetun pääoman tuottoprosentti
1999 2000 2001 2002
Lähde: Tilastokeskus
Liiketoiminnallista maa- ja vesirakentamista harjoittavien yritysten taloudelliset tunnusluvut
Kuva 12. Maa- ja vesirakentamisen päätoimialakseen ilmoittavien yritysten ta- loudellisten tunnuslukujen kehitys vuodesta 1999 vuoteen 2002.
Yritysten liiketuloksia tarkasteltiin myös työlajeittain (taulukko 1). Yritykset jul- kaisevat liiketuloksen kokonaisuutena. Mikäli yritys tekee useita työlajeja, sen lii-
ketulos otettiin mukaan useamman työlajin liiketulostarkasteluun. Osa yrityksistä oli erikoistuneita vain tiettyyn työlajiin.
Taulukko 1. Maa- ja vesirakentamisen eri sektoreille töitä tekevien yritysten lii- ketulokset vuosina 2000 - 2003. Liitteessä 4 on tarkasteltu erikseen monialayri- tysten ja tiettyyn työlajiin erikoistuneiden yritysten tuloskehitystä
Maa- ja vesirakentamisen piirissä toimivien yritysten liiketulos (keskiarvo)
Lähde: Bluebook / tilinpäätöstiedot
2000 2001 2002 2003
Teiden, katujen ja kenttien rakentaminen (9 yritystä) 6 % 7 % 5 % 7 %
Siltojen ja tunnelien rakentaminen (15 yritystä) 3 % 4 % 4 % 5 %
Louhinta (20 yritystä) 7 % 8 % 7 % 5 %
Muu maa- ja vesirakentaminen (26 yritystä) 4 % 6 % 6 % 6 %
Hoitourakat (12 yritystä) 9 % 6 % 5 % 1 %
Suunnittelu (22 yritystä) 6 % 6 % 9 % 9 %
Koko maa- ja vesirakentamisen tasolla liiketulos on ollut laskusuunnassa 2000 lu- vulla. Työlajeista tämä kehitys tulee selvimmin esille hoidon alueurakoiden tu- loskehityksessä. Otoksessa oli mukana 12 katujen hoidon tai yleisten teiden hoi- don alueurakoita Tiehallinnolle tai kunnille tekevää yksityistä yritystä. Vuodesta 2003 oli käytettävissä vain 5 yrityksen tulostiedot.
Tienpidon urakoissa käytetään erilaisia toteutusmalleja ja menossa on uusien to- teutusmuotojen kokeilu- ja käyttöönottovaihe. Tässä markkina-analyysissa halut- tiin erityisesti tietoa erilaisten toimintamallien kannattavuudesta prosessin eri teh- täviin osallistuvilta yrityksiltä. Tienpidon tehtävät (sarakkeet) ja yritysten roolit (rivit) on molemmat jaettu neljään osaan. Yrityksiä sekä liittojen edustajia pyy- dettiin arvioimaan yritysten kannattavuutta eri tehtävissä ja rooleissa.
Tiehallinnon toimittajien kannattavuus on tyydyttävä tai hyvä lukuun ottamatta hoidon aliurakoita ja urakoitsijoille tehtäviä suunnittelutöitä, joiden kannatta- vuutta pidetään välttävinä (taulukko 2).
Taulukko 2. Yritysten ja alan liittojen toiminnanjohtajien näkemys töiden kannat- tavuudesta eri tavoin toteutetuissa kohteissa.
Yritysten kannattavuus eri tavoin toteutetuissa hankkeissa
Lähde: VTT yrityskysely (23 vastausta) ja haastattelut (5 henkilöä) 8/2004
Projektinjohto Pääurakka Aliurakka Materiaalitoimitus
Rakentaminen Hyvä Hyvä/tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä/tyydyttävä
Ylläpito Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä
Hoito Hyvä/tyydyttävä Tyydyttävä/välttävä Välttävä Hyvä/tyydyttävä
Projektinjohto
Suunnittelu pääurakoitsijalle
Suunnittelu aliurakoitsijalle
Suunnittelu tilaajalle
Suunnittelu Tyydyttävä Välttävä Välttävä/heikko Hyvä
Asteikko: erinomainen - hyvä - tyydyttävä - välttävä - heikko
Suunnittelun kannattavuutta on kysytty myös maa- ja vesirakentamisen 2 kertaa vuodessa tehtävässä suhdannetiedustelussa (kuva 13). Suhdannetiedustelujen se- kä tilinpäätöstietojen antama kuva suunnittelun kannattavuudesta on hieman posi- tiivisempi kuin tämän projektin yhteydessä tehtyjen haastattelujen ja otantojen.
Kuva 13. Suunnittelijoiden kannattavuuden kehitys MVR suhdannetiedustelujen mukaan.
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %
93 94 95 96 97 98 99 2000 2001 2002 2003 2004 2005
HEIKKO VÄLTTÄVÄ TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN
ennuste KANNATTAVUUS
MVR-SUUNNITTELIJAT, SYKSYISIN –99 JA KEVÄISIN 2000–
%-suhdannekyselyyn vastanneista
- toimialan tuottavuuskehitys
Aikavälillä 1975-2002 maa- ja vesirakentamisen kokonaistuottavuus on parantu- nut kolmekymmentä prosenttia (kuva 14). Tuottavuus perustuu siihen, että tuo- tanto on saavutettu aiempaa pienemmällä työvoimalla kun töitä on koneellistettu.
Urakoinnissa parantamisen varaa on myös työmaatuotannon ohjauksessa eli mm.
tiedonkulussa, töiden toisiinsa sovittamisessa ja töiden sujuvuudessa sekä työnte- kijöiden ammattitaidossa.
40 80 120 160
1975 1980 1985 1990 1995 2000
Lähde: Tilastokeskus
Työn tuottavuus
Pääoman tuottavuus
Kokonaistuottavuus
Liiketoiminnallisen maa- ja vesirakentamisen tuottavuus Indeksi 1975=100
Kuva 14. Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttoarvonlisäys tehdyillä työtun- neilla. Pääoman tuottavuus lasketaan jakamalla toimialan bruttoarvonlisäys brut- topääomakannalla. Bruttopääomalla tarkoitetaan tuotantoon käytettyä reaalipää- omaa kuten työmaarakennuksia, koneita ja laitteita ja varastoja arvostettuna uut- ta vastaavien hinnoin.
- julkisten liikelaitosten strategiat ja tulevaisuuden näkymät
Tieliikelaitos ilmoittaa toimialakseen maa- ja vesirakennusalan, kuitenkin pai- nottuen liikenneväylien ja liikenneympäristön suunnitteluun, rakentamiseen, yllä- pitoon ja hoitoon sekä näihin liittyviin tuotteisiin ja palveluihin. Se on visionsa mukaan johtava suomalainen infra-alan palveluyritys ja tuloksellinen suunnan- näyttäjä. Se panostaa T&K:hon (tavoite 1 % liikevaihdosta) projektinhallintaan ja tietotekniikan hyödyntämiseen. Osaamista hankitaan ja kehitetään myös kumppa- nuusverkoston avulla.
Visionsa mukaan Tieliikelaitos kasvattaa liikevaihtoaan siirtymäkauden jälkeen 700 milj. euroon. Tieliikelaitos toimii pääasiassa Suomessa. Kansainvälisen toi- minnan tavoite on 10 % liikevaihdosta. Päänavaus on valtioneuvostolta saatu lupa perustaa tierakentamista harjoittavan tytäryhtiön Viroon.
Strategiassa painotetaan suunnittelun, rakentamisen ja hoidon yhdistävää elinkaa- riosaamista ja osaavaan, ammattitaitoiseen henkilöstöön panostamista.
Strategiansa mukaisesti Tieliikelaitos teki vuonna 2004 perinteisen Tiehallinnon tienpidon urakoiden lisäksi pienessä määrin mm. radan maarakennus- ja ratasilta- urakoita sekä tarjosi palvelujaan myös kunnille, kaupungeille ja teollisuuslaitok- sille. Kadunpidon hoitourakoissa Tieliikelaitos on YIT:n ohella ainoa valtakun- nallinen urakoitsija. Tieliikelaitos Konsultointi pyrkii laajentumaan myös mm.
kuntasektorille.
Ympäristörakentamisessa Tieliikelaitos panostaa materiaalien uusiokäyttöön sekä teollisuuden sivutuotteiden käyttöön. Lisäksi Tieliikelaitos vastaanottaa lievästi pilaantuneita maita jatkokäsittelyyn. Ympäristöpalveluihin kuuluvat myös hiljai- nen päällyste sekä erilaiset liikenneväylien meluntorjuntaratkaisut. Tieliikelaitos on saanut luvan perustaa yhteisyritys L&T:n kanssa ympäristöliiketoimintaa var- ten Suomeen.
Oy VR Rata Ab on erikoistunut radanpidon suunnittelu-, rakentamis- ja kunnos- sapitopalveluihin. Lisäksi VR-Rata Oy rakentaa rataverkon turvalaitteet ja kulun- valvonnan. Asiakkaina ovat Ratahallintokeskus, kunnat, satamat ja rautatiepalve- luja käyttävät yritykset sekä radanpidon toiset pääurakoitsijat. VR -Rata keskittyy tulevaisuudessa liikenteen ehdoilla tehtäviin vaativiin rautatieteknistä osaamista ja erikoiskalustoa vaativiin töihin. Tavoitteena on lisätä toimintaa rataympäristön maarakennus- ja siltaurakoissa. Junaturvallisuuden osaaminen on tärkeä osa VR Rata Oy:n toimintaa. Yhtiö tarjoaa rata- ja asiantuntijaurakoita myös lähialueille, kuten Baltiaan ja Ruotsiin.
VR-Rata Oy.n vahvuuksia ovat tekninen osaaminen ja rautatiejärjestelmän koko- naisuuden halliunta. VR-Rata Oy osti 2003 maarakennusalan yrityksen Vuoren- peikot Oy:n. VR-Rata omistaa myös 100 % siltaurakoitsija Megasiirto Oy:n.
VR-Rata Oy toimii osana VR konsernia. Liikenne- ja viestintäministeriön alai- suudessa toimiva Ratahallintokeskus on VR-Rata Oy:n tärkein asiakas. VR-Rata Oy:n markkinaosuus Ratahallintokeskuksen (RHK) kaikista tilauksista oli vuonna 2003 noin 50 %. On huomattava, että suuri osa RHK:n tilauksista liittyy sähkö- ja turvalaitteisiin, joita maarakennusalan yritys ei toteuta. Ratahallintokeskus kil- pailuttaa radan alusrakenteen kaikki urakat.
- eräiden yritysten strategiat ja tulevaisuuden näkymät
YIT tarjoaa laaja-alaisesti rakentamispalveluja Suomessa, muissa Pohjoismaissa, Baltiassa sekä Venäjällä. YIT Infrapalvelut on keskittynyt maa- ja vesiympäristön rakentamiseen ja kunnossapitoon. YIT myös rakentaa ja pitää kunnossa tietolii- kenneverkkoihin liittyvää infrastruktuuria. YIT:n päästrategia on kannattava kas- vu yrityksenä sekä infrastruktuurimarkkinoilla markkinaosuuden kasvattaminen.
Liiketoiminnassa panostetaan strategisiin kumppanuuksiin sekä elinkaaren mit- taisten palveluketjujen kehittämiseen myös infra-alan tarpeisiin.
Lemminkäinen-konserni muodostuu useista rakentamisen eri sektoreille erikois- tuneista yrityksistä. Maa- ja vesirakentamiseen ovat erikoistuneet konsernin pääl- lystys- ja kiviainesryhmä (liikevaihto 380 milj.€) sekä Lemcon (liikevaihto 200 milj.€, 50 % ulkomaantoimintoja). Lemminkäinen ilmoittaa strategiseksi tavoit- teekseen olla kannattava, vakavarainen yritys.
Se pyrkii valitsemillaan sektoreilla ja markkinoilla johtavaan tai ainakin merkittä- vään markkinaosuuteen. Lemminkäinen pyrkii välttämään työvoimavaltaisia toi- mintoja. Se pyrkii tuottamaan asiakkailleen lisäarvoa erikoistuotteilla, -menetel- millä ja -osaamisella. Infra-alalta mainittuja aloja ovat mm. erikoisasfaltit, poh- janvahvistus, louhintatekniikat, jännitysmenetelmät ja projektijohto.
Konsernitason T&K on 0,4% liikevaihdosta. Tämän lisäksi yritystasolla tehdään tutkimus- ja kehitystoimintaa työmailla ja muutoin projektien yhteydessä. T&K kohdistuu erityisesti mainituille erikoisaloille sekä turvallisuuden eri sektoreiden ja ympäristöriskien hallitsemiseen.
Skanska Tekra, Skanska Asfaltti, Skanska Betoni ja Maarakennusliike Lantman ovat osa Suomessa ja Virossa toimivaa Skanska Oy:tä, joka puolestaan on osa ruotsalaista Skanska konsernia. Maa- ja vesirakentamiseen tarjottavia tuotteita ovat asfaltointi, betonituotteet, alueellinen infrarakentaminen, liikenneväylien ra- kentaminen ja ylläpito, pohjarakennus, kalliorakennus, vaativat betonirakenteet, vesihuolto ja kunnallistekniikan rakentaminen.
Skanska haluaa rakentaa kannattavasti kestävää ja elinkaariedullista infrastruktuu- ria. Skanska hakee kilpailukykyä osaamisen jatkuvalla kehittämisellä ja toimivalla palveluketjulla. Kansainvälisenä yhtiönä Skanska hyödyntää eri ulkomaiden yh- tiöiden erikoisosaamisen Suomessa. Käytännössä alihankkijana voi olla ulkomai- nen tytäryhtiö.
NCC Roads Oy:n tuotteet ja palvelut ovat teiden rakentamista, ylläpitoa ja hoitoa.
Yritys toimii pohjoismaissa ja on tämän alueen johtava asfalttiurakoitsija ja mer- kittävä kiviainestoimittaja. NCC Roads toimittaa myös liikenneturvatuotteita, tei- den ja katujen talvi- ja kesähoitopalveluja sekä tuotteita ympäristörakentamiseen.
NCC tarjoaa asiakkailleen koko arvoketjun kattavia palveluja. NCC pyrkii var- mistamaan kannattavuutensa keskittymällä ydinliiketoimintoihin, kehittämällä ra- kennusprosessia ja organisaatiotaan sekä osaamistaan, sekä tuotteitaan ja palvelu- jaan entistä kilpailukykyisemmiksi. Asiakkaan investointi- tai elinkaarikustannuk- sia alennetaan hankintoja keskittämällä ja yhteistyömuotoa kehittämällä. Yrityk- sen keskeinen arvo on kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen.
Ramboll Group toimii Suomessa, Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Sen palvelu- valikoimaan kuuluvat rakentamisen, ympäristön, tietotekniikan ja liikkeenjohdon asiantuntijapalvelut kansainvälisessä toimintaympäristössä. Suomen Ramboll on erikoistunut infrasuunnitteluun.
Ramboll tekee tuotekehitysyhteistyötä asiakkaiden ja tutkimuslaitosten kanssa.
Tuotekehityksen painopistealoja ovat liikenne-, geo- ja ympäristötekniikka. Viime aikoina Ramboll on panostanut infrastruktuurin hallintajärjestelmiin, liikennetut- kimuksiin, telematiikkaan, logistiikkatutkimuksiin, teollisuuden sivutuotteiden ja jätteiden hyötykäytön edistämiseen sekä pehmeikkörakentamisen menetelmäke- hitykseen.
2.4 Tuotannontekijäolot
1990-luvun alussa urakoitsijat ja erityisesti insinööritoimistot irtisanoivat henki- löstöä. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa infra-alan suhdanteiden paran- tuessa työntekijöiden määrää on lisätty erittäin varovaisesti. Kasvanut liikevaihto pyritään tekemään pienemmällä työntekijämäärällä. Samaan aikaan kun yksityi- nen sektori on lisännyt henkilöstöä, kunnan ja valtion tilaaja- ja toteuttajaorgani- saatiot ovat vähentäneet väkeään yhden prosentin vuosivauhdilla. Infra-alan työ- markkinat ovat joustaneet kysynnän vaihteluihin, alalla ei ole ollut vaikeaa työ- voimapulaa eikä myöskään suurta määrää työttömiä.
Perinteisenä toimialana infra-ala kärsii kuitenkin työvoiman vaihtuvuudesta: alalle ei tule uusia nuoria työntekijöitä samaan tahtiin kuin vanhoja poistuu alalta. Suur- ten ikäluokkien eläköityminen kiihdyttää tätä kehitystä.
Infra-ala koetaan matalapalkka-alana, joka ei tarjoa välttämättä jatkuvaa työsuh- detta mm. kausivaihteluiden takia. Alan kannattavuuden parantuminen mahdol- listaisi kilpailukykyisempien palkkojen maksamisen ja lisäisi houkuttelevuuttaan nuorison keskuudessa. Alan koulutuksen on oltava kunnossa. Sen lisäksi yritysten tulee kantaa vastuunsa työhön sitouttamisessa. Tällä kentällä ovat osuutensa hoi- taneet suuret yritykset, joilla on mahdollisuus kouluttaa nuoria, uusia työnteki- jöitä. Alan pienyritysvaltaisuus on kuitenkin ongelma myös tällä osa-alueella, koska niillä ei ole samalla tavoin varaa pitää esim. koneita harjoittelijan opettelu- käytössä.
Alan eri tehtävissä toimii jo vuonna 2004 jonkin verran ulkomaisia työntekijöitä, eniten kuitenkin työmailla. Baltian maiden liittyminen Euroopan Unioniin ja työ- voiman vapaa siirtyminen ei ratkaise Suomen työvoimatarvetta, koska maat tarvit- sevat alan työntekijät kotimaissaan ja myös siellä tulee olemaan pula ammattitai- toisista työntekijöistä. Mikäli työvoimapulaa halutaan helpottaa ulkomaisin työn- tekijävoimin, ratkaisu olisi haettava muualta Itä-Euroopasta tai muualta maail- masta.
Tiehallinto ja Ratahallintokeskus ovat siirtymässä enemmän oman roolinsa mu- kaisten tehtävien kehittämiseen ja jättävät tuotekehityksen ja tuotantotekniikoiden kehityksen yrityksille, joilla ei kuitenkaan ole perinteitä siihen eikä resurssejakaan Suomen kokoisilla markkinoilla. Muutos on siis alalle huomattava ja jo nyt osa tutkijoista ja osaamisesta on poistunut alalta.
Huomattava osa väylänpidosta tilataan työsuorituspohjalta eikä mahdollisuuksia innovaatioiden tekemiseen ole. Uudet innovaatioita mahdollistavat urakkamuodot ovat kuitenkin kokeiluvaiheessa.
Maarakennusalalla tarvitaan edelleen tietotekniikan opettelua ja sen parempaa hyödyntämistä. Muun kaupankäynnin tavoin rakennusalan tarjousprosessi siirtyy vähitellen sähköiseen muotoon (eUrakka). Rakennussuunnitelmissa aletaan käyt- tää kansainvälistä tietomallia, joita paraikaa kehitetään InfraIT ohjelman puit- teissa.
Maarakennuskoneissa kehitys on viime vuosina kohdistunut erityisesti työkoneen ohjaamisen ja liikkumisen parantamiseen sekä melun, tärinän, päästöjen sekä polt- toainekulutuksen vähentämiseen ja ergonomian parantamiseen. Konekehitykseen ovat vaikuttaneet mm. EU:n kone-, melu-, tärinä- ja päästödirektiivit. Kone- valikoima on myös laajentunut ja alle 7 tonnin minikaivinkoneet ja runko-ohjatut pienkuormaajat ovat yleistyneet. Automaatio sekä tietotekniikan hyväksikäyttö yleistyy edelleen koneiden ja laitteiden ohjauksessa. GPS ohjausjärjestelmällä voidaan ohjata kaivureita, tiehöyliä, puskutraktoreita jne.
Suunnittelussa nykyisten 2D suunnitelmien (esim. teiden pituus- ja poikkileik- kaukset xy-koordinaatistossa) rinnalle tulevat 3D (xyz-koordinaatisto eli korkeus- asema mukaan) ja 4D (3D + aika) suunnitelmat. Lopputulos voidaan esittää virtu- aalimallina. GPS teknologiaa käyttävät koneenohjausjärjestelmät voivat hyödyn- tää 3D suunnitelmia.
Mikrotietokoneiden tehokkuus kasvaa edelleen Vuonna 2010 nykyisen kannetta- van tietokoneen ominaisuudet ja paljon muuta lienevät käytössä nykyisen Nokia 9110 kommunikaattorin kokoisessa yhdistetyssä puhelin/tietokone-laitteessa. Tie- tokoneiden kutistuminen ja langattomuus helpottavat niiden hyödyntämistä liik- kuvassa tuotannossa, jota maa- ja vesirakentaminen mitä suurimmassa määrin on.
Suomessa on runsaasti luonnonkiviainesta. Pääosa kiviaineksesta on suojelluissa harjumuodostelmissa tai ne sijaitsevat kaavoitetulla alueella. Ongelma on kiviai- neksen sijainti suhteessa rakentamistarpeeseen. Luonnonkiviainesta korvaavien uusiomateriaalien (teollisuuden sivutuotteet, energiantuotannon kivihiilituhka) käyttö on tällä hetkellä aivan liian vaikeaa ympäristölupamenettelyn takia. Tule- vaisuudessa erilaisten tuhkien, moreenin sekä kalliokiviaineksen käyttö sekä eri- laisten komposiittimateriaalien käyttö tulee kuitenkin yleistymään. Erilaiset stabi- lointiseokset ja -tekniikat yleistyvät nykyisestä. Päällystyksessä remixer- teknii- kan ja erilaisten asfalttiseosten käyttö laajenee.
2.5 Kansainvälinen toiminta
Vuonna 2000 tehdyn selvityksen mukaan (Nippala 2000) Suomen infra-alan viennin (urakointi, suunnittelu, koneet, laitteet, materiaalit) arvo oli 0,5 miljardia euroa ja tuonti (koneet, laitteet, materiaalit) saman verran. Infra-alalla Euroopan Unioni on selvästi tärkeämpi viennin kohdealue kuin talonrakentamisessa, missä 95 prosenttia viennistä päätyy Unionin ulkopuolelle, eli käytännössä Venäjälle ja Baltiaan. Infra-alan viennistä lähes puolet päätyy EU:n alueelle.
Väylien rakentamisessa käytettävät tuotteet ovat raskaita ja paikallisia, joten niillä ei juurikaan harjoiteta ulkomaankauppaa. Rakentaminen on kokonaistasolla kaup- pataseeltaan positiivista, mutta juuri väylien rakentamiseen tarvitaan erityisen runsaasti tiettyjä tuontituotteita, mm. asfaltin raaka-aineeksi öljyä. Suomessa on jonkin verran raskaiden maarakennuskoneiden tuotantoa (kaivu, poraus, murs- kaus, ) ja niiden vientiä, mutta vastavuoroisesti Suomeen tuodaan kaivinkoneita, maansiirtokoneita, jyriä ja kuorma-autoja.
Infra-alan kansainvälistyminen on edennyt mm. yritysostoin Suomesta ja Suo- meen. Kansainvälinen yhteistyö ja verkottuminen tuovat innovaatioita Suomeen ja tukevat esim. suunnitteluvientiä. Suomalaista erityisosaamista, esim. kallioraken- tamisessa, ympäristörakentamisessa ja kylmän ilmaston rakentamisessa tulisi markkinoida tehokkaammin ulkomaille.
