KIRJALLISUUS
Peruskoulun todelliset alkuunpanijat
Markku Niemi: Peruskoulun unohtuneet alkuunpanijat. Va- paa kansalaistoiminta 1960- ja 1970-lukujen suuressa koulun- uudistuksessa. Into 2019.
Diplomi-insinööri Markku Niemen teos on saanut alkunsa lupaukses- ta, jonka hän antoi isälleen rehtori
74 TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020
TIETEESSÄ TAPAHTUU 1 2020 75 KIRJALLISUUS
Onni Niemelle. Hän lupasi kirjoit- taa kirjan Satanahka Oy:n toimi- tusjohtajan Aarne Hellemaan ja isänsä unohdetusta panoksesta koulunuudistuksen aloittamiseen.
Hän ei ole ensimmäistä kertaa asi- alla. Vuonna 2017 hän kirjoitti sa- masta asiasta sisarensa Eeva-Ma- ri Aron kanssa Tieteessä tapahtuu -lehden viidenteen numeroon.
Niemi nimittää kirjaansa tutkiel- maksi, joka perustuu koulunuudis- tustyössä syntyneeseen pöytäkir- ja-, raportti- ja lausuntoaineistoon.
Teokselle ei kuitenkaan tehdä oi- keutta, jos sitä arvioidaan tieteelli- senä tutkielmana. Silloin korostuu käytetyn kirjallisuuden ja lähdeviit- teiden puutteellisuus sekä näkö- kulman subjektiivisuus.
Pidän Niemen teosta kuitenkin tärkeänä, koska siinä koulunuu- distusta tarkastellaan toisenlaises- ta näkökulmasta kuin tavallisesti.
Peruskoulun syntyminen oli en- nen kaikkea koulutusjärjestelmän uudistus, jonka toteuttamisek- si tarvittiin komiteoiden muistioi- ta, työryhmien raportteja ja koulu- kokeiluja. Tutkijoiden huomio on kiinnittynyt tehtyihin ratkaisuihin, eturyhmien ja poliittisen puoluei- den intresseihin ja uudistuksen tuloksiin, mutta ei ruohonjuurita- son työhön, joka teki uudistuksen mahdolliseksi.
Niemi toimii toisin. Hän seu- raa Aarne Hellemaan ja Onni Nie- men suunnitelmia, etenee ruohon- juuritasolta kohti suuria päätöksiä ja raportoi tavasta, jolla uudista- jat toimivat. Tämä näkökulman arvo jää helposti huomaamatta, kun koulukokeiluun ja suunnittele- miseen suhtaudutaan aineistona, jota käytetään suurien päätösten valmistelemiseen. Ruohonjuuri- tason ajatukset ja pyrkimykset unohtuvat helposti, kun huomio kiinnittyy uudistajien ja vastustaji- en liikkeisiin uudistusten suurella taistelukentällä.
Teoksen kirjoittaja pitää uu- distajien työpanoksen unohta- mista epäoikeudenmukaisena.
Hellemaan ja Niemen tapaisilla lahjakkailla ja luovilla ihmisillä on ideoita vaikka muille jakaa. Välil-
lä ideointi saa ylimitoitettuja pai- notuksia, kuten Hellemaalla ja Niemellä heidän halutessaan uu- distaa koko koulutusjärjestelmä, opettajainkoulutus ja yliopistolai- tos. Yhteiskunnan uudistaminen koskettaa kaikkia, eikä koulutuk- sen uudistamisen pohtiminen ei ole hallintovirkamiesten tai tutki- joiden yksinoikeus. Suuria ajatuk- sia voi ajatella yhtä hyvin Kiukai- sissa kuin Helsingissä.
Kiukaisten yhteiskoulu koulu- kokeiluineen oli jo sellaisenaan mielenkiintoinen saavutus. Pitkä- jänteisen toiminnan näyttämök- si muodostui Koulu-uudistus ry:n Koulusuunnittelutoimisto, joka ru- pesi laatimaan suunnitelmia kun- nille tulevaa koulunuudistusta var- ten. Koulujen sijoittelu ja niiden volyymi oli otettava huomioon aluesuunnittelussa, johon 1960-lu- vulla uskottiin. Valtakunnallista kokonaiskuvaa työn pohjaksi ei kuitenkaan ollut olemassa. Järjes- töjen merkitys uudistuksen etene- misessä oli tämän takia merkittä- vä. Ylimpien kouluviranomaisten kyky johtaa toimintaa ja ratkaista ongelmia oli Niemen mielestä var- sin vaatimaton.
Onni Niemi ymmärsi Jaak- ko Itälän johtaman Koulusuunnit- telutoimiston tehneen yhteistyö- tä Väestöliiton kanssa, mutta sai huomata, että tultuaan nimitetyk- si Väestöliiton toiminnanjohtajak- si Itälä alkoi puhua toimiston työs- tä Väestöliiton hankkeena. Vaikka monissa työryhmissä ja komiteois- sa oli asiantuntijoina Koulusuun- nittelutoimiston väkeä, he olivat niissä yksityishenkilöinä eivätkä taustaorganisaationsa edustajina.
Koulunuudistusideoiden läpi vie- minen edellytti voimaa ja sitä oli vahvoilla järjestöillä ja poliittisilla puolueilla. Ruohonjuuritason toi- mijat päätyivät tahtomattaan voit- tajien käsikassaroiksi. Uudistuk- sen tuomista uusista viroista tuli kilpailun ja poliittisen pelin koh- teita.
Aarne Hellemaa pettyi opet- tajankoulutusideoissa koettuihin vastoinkäymisiin ja siirtyi viemään liike- ja koulutusideoitaan kehi-
tysmaihin. Onni Niemi taas päätyi Rauman opettajankoulutuslaitok- sen didaktiikan lehtoriksi. Itälän ura johti ministeriksi. Uudistaji- en ajatukset hedelmöittivät perus- koulun luomista, mutta Niemen mielestä uudistuksen pioneerien työ unohdettiin.
Vaikka epäoikeudenmukainen unohtaminen on Markku Niemen teoksen pääjuonne, muistaminen ja unohtaminen voivat olla para- doksaalisia. Muutama vuosi ennen Itälän kuolemaa olin Helsingin Tie- teiden talolla seminaarissa, jossa hän käytti asiantuntevan ja kiintoi- san puheenvuoron. Minulta kysel- tiin, kuka puhuja oli. Osa paikalla olleista kasvatuksentutkijoista ei tuntenut Itälää. Unohtuminen on näköjään myös voittajien kohtalo.
PAULI AROLA
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka on tutkinut kasvatusta, politiikkaa ja yhteis- kunnan muuttumista.
