14
Eeva-Maija Tammekann
in memoriam
E
eva-Maija Tammekann (9.5.1930–12.10.2016) oli poikkeuksellisen tarmokas kirjastoalan uudis- taja. Hänen työsarkansa ulottui moninaisista kan- sainvälisistä tehtävistä yksittäisen kirjaston toi- mintatapoihin. Tammekannin elämässä yhdistyi- vät Suomen tieteellisten kirjastojen kehittäminen ja Suomen ja Viron historia kiinnostavalla tavalla.Eeva-Maija Tammekann syntyi Tartossa viro- lais-suomalaiseen perheeseen. Tammekann val- mistui Helsingin yliopistosta filosofian maiste- riksi 1956 ja filosofian lisensiaatiksi 1961. Aluksi hän toimi Helsingin kaupunginkirjastossa ja Tie- teellisten seurain kirjastossa. Vuonna 1962 hänet valittiin Jyväskylän yliopiston kirjaston johtoteh- täviin ja sittemmin Eduskunnan kirjaston ylikir- jastonhoitajaksi vuonna 1980.
Hänen kädenjälkensä näkyi toimintatapojen uudistamisessa. Kun Jyväskylän yliopiston kir- jasto päätettiin rakentaa, alkoi modernin kirjas-
torakennuksen suunnittelu. Hänen missionaan oli sovittaa kirjaston palveluorganisaatio toimi- vaksi yhdessä uudenlaisen arkkitehtuurin kans- sa. Hänen syvä mielenkiintonsa yhteiskunnan kehittymiseen, koulutukseen ja sivistykseen te- ki hänestä uupumattoman kirjastojen kehittäjän ja puolustajan.
Sitoutuminen asioiden eteenpäin viemiseen nosti Tammekannin monille avainpaikoille. Hän osallistui kymmenien kirjastoalaa kehittävien ko- miteoiden työskentelyyn ja hänen keskeinen ta- voitteensa oli tieteellisten kirjastojen keskuskir- jastojärjestelmä. Hän sai tehtäväkseen kirjasto- alan ensimmäisen professuurin hoidon Tampe- reen yliopistossa ja oli näin perustamassa alan korkeakoulutusta Suomeen.
Eeva-Maija Tammekann toimi tiiviisti suoma- laisissa kirjastojärjestöissä. Hänen panostaan ar- vostettiin Suomen tieteellisen kirjastoseuran pu-
Kuva: Vesa Lindqvist / Eduskunta
15
heenjohtajana ja Signumin toimituksen jäsenenä.
Eeva-Maija Tammekann sai työlleen laajaa jul- kista tunnustusta. Jyväskylän yliopistossa hänet vihittiin kunniatohtoriksi vuonna 1990. Edus- kunta myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 1992. Hänelle myönnettiin myös useita kunniamerkkejä: Suomen Valkoisen Ruusun ri- tarikunnan I luokan ritarimerkki, Suomen Lei- jonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki ja Suo- men kirjastoseuran kultainen ansiomerkki.
Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli kan- sainvälinen. Perhe muutti Virosta pois Suomeen, Sveitsiin ja Ruotsiin. Nuoruusvuosinaan hän opiskeli Belgiassa ja Ranskassa. Varhaisen koti- maasta lähdön ja ulkomailla vietettyjen nuoruus- vuosien jäljiltä hän koki olevansa ”muukalainen kaikkialla”. Kansainväliset tehtävät tulivat hä- nelle kuitenkin sujuviksi ja mieluisiksi. Hän toi- mi useissa Pohjoismaisissa kirjastoalan järjestöis- sä (Nordinfo, NORDDOK, NVBF) ja useiden vuosikymmenien ajan kansainvälisessä kirjasto- seura IFLA:ssa.
Eeva-Maija Tammekannin korkeakouluopin- not antoivat hänelle klassisen sivistyksen, johon sisältyi ranskan, latinan, estetiikan ja kirjallisuu- den opintoja. Musiikki, taide ja luonto olivat hänelle virkistyksen lähteitä. Työn vastapainok- si hän arvosti myös läheisiä ystäviään ja irrottau- tumisen hetkiä, jolloin sai ”antaa maailman häi- pyä näköpiiristä”.
Dramaattiset käänteet kuuluivat hänen elä- määnsä. Tammekann sai olla todistamassa poik- keuksellisia historiallisia tapahtumia: Hän emän- nöi kuningatar Elisabet II:n vierailua Jyväskyläs-
sä, oli välittämässä Kekkoselle ulkopoliittiseen kriisiin liittyvää puhelua sekä sattui Moskovaan vallankaappausyrityksen aikaan. Lapsuuden ko- kemuksiin kuului Neuvostoliiton tankkien vyö- ryminen hänen kotipihansa ohi, ja lopulta hänen perheensä päätyi maanpakoon. Draaman kaari jatkui vielä 2000-luvulla, kun hän yöpyi Tartos- sa Viron ainoassa Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa, joka oli hänen lapsuudenkotin- sa. Aamulla hän heräsi valtavaan jylinään ja lap- suuden muistot palasivat; meteli selittyi kuiten- kin rakennustyömaan koneilla.
Rakkaus Viroon säilyi läpi hänen elämänsä.
Muisto kauniista kotipihasta ja kesistä meren rannalla pysyi elävänä hänen mielessään. Edus- kunnan kirjastossa hänestä maalatussa muotoku- vassa näkyvät taustalla Tapiolan kodin ikkunasta avautuva männikkö sekä kätketyimpänä lapsuu- den koti Tartossa. Villa Tammekann on nykyi- sin entisöity alkuperäiseen muotoonsa ja sen ti- loissa toimii Turun ja Tarton yliopistojen yhtei- nen Granö-keskus.
Tietoa kirjoittajista:
Mirja Laitinen, tietopalvelupäällikkö Jyväskylän yliopiston kirjasto mirja.laitinen@jyu.fi
Tuula H. Laaksovirta, professori Eduskunnan kirjaston
ylikirjastonhoitaja 1994–2007
Päivikki Karhula, johtava tietoasiantuntija Eduskunnan kirjasto
paivikki.karhula@eduskunta.fi
