Ammatilliset opinnot osana kuntoutumisen prosessia : Opikko-hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli

Ammatilliset opinnot osana kuntoutumisen prosessia – Opikko-hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli

Anni Reikko-Nieminen

2020 Laurea

Laurea-ammattikorkeakoulu

Ammatilliset opinnot osana kuntoutumisen prosessia - Opikko-hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli

Anni Reikko-Nieminen Sosionomi AMK Opinnäytetyö Joulukuu, 2020

Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Sosionomin koulutus

Sosionomi (AMK)

Anni Reikko-Nieminen

Ammatilliset opinnot osana kuntoutumisen prosessia – Opikko-hankkeessa kehitetty yh- teistyön toimintamalli

Vuosi 2020 Sivumäärä 66

Vuoden 2018 muutos laissa ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) mahdollisti ammatillisen koulutuksen osaamisen hankkimisen ja osoittamisen joustavasti eri oppimisympäristöissä. Tä- män opinnäytetyön tarkoituksena oli esitellä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamassa Opikko-hankkeessa luotu koulutuksen järjestäjän ja kolmannen sektorin toimijan välinen yh- teistyön toimintamalli, joka mahdollistaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suoritta- misen osana yksilön kuntoutumisen prosessia esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan toimin- taympäristöissä. Hankkeen aikana yhteistyön toimintamallista kirjoitettiin testausten ja pilo- tointien pohjalta sähköinen julkaisu, Ammatilliset opinnot osana kuntoutumisen prosessia (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020).Tarkoituksena tässä opinnäytetyössä oli myös tutkia kun- toutumisen ja koulutuksen parissa työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä siitä, miten ammatilliset opinnot voivat tukea asiakkaan kuntoutumisen prosessia. Tavoitteena oli löytää asioita, jotka auttavat juurruttamaan ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittamisen kuntoutumisen aikana osaksi oppilaitoksen ja kuntouttavan tahon perustehtäviä. Opinnäyte- työn tilasi Ammattiopisto Luovi, joka toimi Opikko-hankkeessa osatoteuttajan roolissa.

Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä tuotiin esiin koulutuksen merkitys työllistymi- sessä. Viitekehyksessä perehdyttiin myös kuntouttavaan työtoimintaan, työpajapedagogiik- kaan ja oppimisen erityispiirteisiin työpajaympäristössä.

Opinnäytetyön tutkielmaosuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkielmassa haastatel- tiin viittä ammattilaista, jotka olivat toimineet yhteistyön toimintamallin mukaisessa osaami- sen hankkimisen ja osoittamisen prosessissa. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin metodia käyttäen.

Opinnäytetyön tutkielmaosuuden tuloksena voidaan todeta ammattilaisten näkevän ammatil- listen opintojen yhdistämisen kuntoutumisen prosessiin vahvistavan asiakkaan minäpysty- vyyttä ja itsetuntoa. Perustan onnistuneelle ammatillisen koulutuksen opintojen suorittami- selle osana kuntoutumista luo asiakkaan ja työntekijän muodostama vuorovaikutussuhde. Mo- niammatillinen yhteistyö on merkittävää ja yhteistyön toivotaan olevan joustavaa ja mutka- tonta.

Jatkotutkimuksena asiakkaiden kokemusten tutkiminen toisi esiin asiakasnäkökulman ai- heesta. Kuntoutumisen aikaisen tutkinnon osien suorittamisen merkitys asiakkaan myöhem- pään koulutuspolkuun ja työllistymiseen pitkittäistutkimuksena olisi myös mielenkiintoista.

Asiasanat: tekemällä oppiminen, kuntouttava työtoiminta, opinnollistaminen, moniammatilli- nen yhteistyö

Laurea University of Applied Sciences Abstract Degree programme in social services

Bachelor of social services

Anni Reikko-Nieminen

Vocational studies during rehabilitation - The operation model of collaboration created in the Opikko-project

Year 2020 Pages 66

The amendment to vocational training act (531/2017) in 2018 enabled acquisition of compe- tence in various learning environments. The purpose of this thesis was to present the operat- ing model of collaboration in supporting rehabilitative work activities clients studying voca- tional study units during their rehabilitation. This operating model of collaboration was cre- ated during the “Opikko-project”, funded by European Social Fund (ESF).

The objective of this thesis was also to study the thoughts of people working amongst rehabil- itation and education, if taking vocational studies during rehabilitation can be seen as a reha- bilitative method. This thesis was made in collaboration with Ammattiopisto Luovi, an educa- tion provider and a subcontractor in the “Opikko-project”.

The theoretical framework of this thesis consisted of ; theory on education’s effect on em- ployment, workshop pedagogy and on special features in learning at a workshop environment.

The actual study in this thesis was executed by using qualitative study methods. Five profes- sionals, who work among the subject studied, were interviewed on their thoughts about learning during rehabilitation. The data was analysed by using data-oriented content analysis.

As a result, professionals see studying vocational studies during rehabilitation improving cli- ents self-esteem and self-efficacy. Positive and confidential interaction between the client and the professional promotes accomplishing the vocational study units during rehabilitation.

Multiprofessional collaboration is also seen as very important.

For further studies it would be interesting to study this subject from the clients point of view.

Also, a long-term monitoring study would be interesting to see if completing vocational study units during rehabilitation influences clients employment later.

Keywords: learning by doing, rehabilitative work activities, accreditation of learning demon- strated in some other manner, multiprofessional collaboration

Sisällys

1 Johdanto ... 7

2 Opikko-hanke ... 9

3 Kuntouttava työtoiminta työpajalla ... 12

4 Ammatillinen koulutus osana kuntoutumista ... 14

4.1 Ammatillinen erityisopetus ... 15

4.2 Ammatilliset opinnot työpajalla ... 16

5 Opikko hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli ... 18

5.1.1 Alkukartoitus ... 21

5.1.2 Tekemällä oppiminen ... 22

5.1.3 Yhteydenotto oppilaitokseen ... 23

5.1.4 Henkilökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma (HOKS) ... 24

5.1.5 Osaamisen osoittaminen ja arviointi ... 24

5.1.6 Jatkosuunnitelma ... 25

6 Aiempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia ... 26

7 Opinnäytetyön toteutus ... 30

7.1 Tutkimuskysymykset ... 31

7.2 Aineiston keruu ... 31

7.3 Aineiston analyysi ... 35

7.4 Eettisyys ja luotettavuus ... 38

8 Tulokset ... 39

8.1 Kuntoutuminen ... 40

8.2 Ammatilliset opinnot osana kuntoutumista ... 43

8.3 Syrjäytymisen ehkäisy ... 46

8.4 Yhteistyö eri toimijoiden välillä ... 48

8.5 Tulosten yhteenveto ... 50

9 Johtopäätökset ... 51

10 Pohdinta ... 54

Lähteet ... 57

Kuviot ... 63

Taulukot ... 63

Liitteet ... 64

1 Johdanto

Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) uudistui vuonna 2018.Tämä muutti ammatillista koulutusta ja mahdollisti osaamisen hankkimisen joustavasti erilaisissa oppimisympäristöissä.

(Valtioneuvoston kanslia 2016, 35.) Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa työtä tehtäessä yksi- lön osaaminen kehittyy. Työttömänä yksilö jää paitsi tästä työelämän mahdollistamasta osaa- misen kehittymisestä. Mitä pitempään työttömänä ollaan, sitä tärkeämpää olisi huolehtia osaamisen kertymisestä työttömyyden aikana. (Alasalmi ym. 2020, 6.) Työttömyyden aikana hankittu osaaminen tuo asiakkaalle myös muita hyötyjä, joita ei pystytä mittaamaan, kuten vahvistaa asiakkaan itsetuntemusta ja minäpystyvyyttä (Alasalmi ym. 2020, 12). Euroopan so- siaalirahaston (ESR) rahoittamassa Opikko-hankkeessa (2018 - 2020) on pilotointien kautta ke- hitetty yhteistyön toimintamalli kolmannen sektorin toimijan ja koulutuksen järjestäjän vä- lille. Yhteistyön toimintamalli mahdollistaa ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorit- tamisen tuetusti, esimerkiksi osana kuntouttavaa työtoimintaa työpajaympäristössä.

Tämän opinnäytetyön on tilannut Ammattiopisto Luovi, joka on toiminut Opikko-hankkeessa osatoteuttajan roolissa. Opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä Opikko-hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli. Yhteistyön toimintamalli on käytännön ohjeistus toimintaan, kun ammatillisia opintoja tahdotaan yhdistää asiakkaan kuntoutumisen prosessiin. Yhteistyön toi- mintamallin esittelemisen lisäksi tässä opinnäytetyössä on tavoitteena tuoda näkyville niitä asioita, jotka taustoittavat luotua yhteistyön toimintamallia. Näitä ovat esimerkiksi tiedot ja perustelut siitä, miksi ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittamisen yhdistäminen osaksi asiakkaan kuntoutumista on järkevää, niin yksilön näkökulmasta kuin yhteiskunnalli- sessa mielessä. Tarkoituksena on myös tutkia haastatteluin niitä tekijöitä, jotka mahdollista- vat kuntoutujien kanssa työskentelevien ammattilaisten mukaan ammatillisten opintojen suo- rittamisen yhdistämisen osaksi asiakkaan kuntoutumisen prosessia. Näiden haastattelujen kautta saadaan kokemuspohjaista tietoa siitä, millaisena ammattilaiset näkevät opintojen ja kuntoutumisen yhdistämisen merkitykset. Tavoitteena tässä opinnäytetyössä on löytää teki- jöitä, jotka mahdollistavat ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittamisen juurtumi- sen osaksi Ammattiopisto Luovin perustehtäviä ja osaksi kuntouttavaa työtoimintaa työpa- joilla. Haastattelujen kautta voidaan saada näkyväksi asioita, joita ammattilaisten mielestä tulee huomioida kun osaamista hankitaan osana kuntoutumista. Näiden seikkojen huomiointi taas voi auttaa yhteistyön toimintamallin juurruttamisessa osaksi organisaatioiden perustehtä- vää.

Opinnäytetyön varsinaiset tutkimuskysymykset ovat: Miten mahdollistetaan ammatillisen kou- lutuksen tutkinnon osien suorittaminen osana asiakkaan kuntoutumista ammattilaisten näke- myksen mukaan ja miten ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittaminen toimii

työmenetelmänä asiakkaan kuntoutumista edistettäessä? Kysymyksiin pyritään löytämään vas- taus haastattelemalla viittä ammattilaista, jotka toimivat joko koulutuksen tai kuntoutuksen parissa ja ovat olleet mukana tukemassa asiakkaita suorittamaan ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia kuntoutumisen aikana.

2 Opikko-hanke

Opikko - oppien kuntoutuksesta koulutukseen- hanke on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ra- hoittama hanke, joka on käynnistynyt vuonna 2018. Hankkeessa päätoteuttajana on toiminut Valo-Valmennusyhdistys ja osatoteuttajina Silta-Valmennusyhdistys ja Ammattiopisto Luovi Pirkanmaalla sekä Stadin Ammattiopisto ja Ammattiopisto Live Uudellamaalla. (Työ- ja elin- keinoministeriö 2020 a.)

Hankkeen suunnittelun taustatekijänä on ollut ammatillisen koulutuksen reformi, jonka ta- voitteena oli ammatillisen koulutuksen uudistaminen. Tämä oli yhtenä hallitusohjelman kärki- hankkeena 2015 - 2019. Kärkihankkeessa tavoitteena oli uudistaa toisen asteen koulutusta tu- levaisuuden työelämän vaatimuksiin vastaavaksi. Tavoitteena oli myös mahdollistaa ammatil- lisen koulutuksen tutkintojen suorittaminen joustavasti, esimerkiksi työpaikoilla ja muissa op- pimisympäristöissä. Keskeinen asia oli osaamisperusteisuuden ja asiakaslähtöisyyden lisäämi- nen. (Valtioneuvoston kanslia 2016, 35.) Tämä reformi johti muutokseen laissa ammatillisesta koulutuksesta (Opikko-hankesuunnitelma 2018, 5).

Lain muutos mahdollistaa osaamisen hankkimisen esimerkiksi työpajalla tai työpaikalla ja osaamisen osoittamisen riippumatta siitä, miten osaaminen on hankittu (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 52 §). Ammatillisen koulutuksen lain (531/2017) muutoksen myötä opiskelijoilla on entistä enemmän vastuuta omien opintojensa suunnittelusta, ja niiden edis- tymisestä. Tämä tukee työelämävalmiuksia, mutta on haastavaa niille, joiden koulutukseen kiinnittyminen on muutenkin vaikeaa. Siksi koulutuksen toimintaympäristö kaipaa uusia toi- mintatapoja ja monitoimijaista yhteistyötä. Yhtenä keinona vastata tähän tuen tarpeeseen on nähty yhteistyö esimerkiksi työpajojen ja ammatillisten oppilaitosten välillä. Kun oppiminen lisääntyy työpaikoilla ja muissa erilaisissa oppimisympäristöissä, lisääntyy myös tuetun ja laa- jennetun ohjauksen tarve. (Opikko-hankesuunnitelma 2018, 5.)

Opikko-hankkeessa ydinajatuksena on ollut kehittää kokonaisvaltaisen tuen ja vaiheittaisen ammatillisen koulutuksen suorittamisen toimintamalli, jossa asiakkaan elämäntilanne ja sen vaikutukset osaamisen hankkimiseen otetaan huomioon. Mallin avulla pystytään tukemaan asiakasta suorittamaan ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia tekemällä tuotannollista työtä esimerkiksi työpajoilla, työpaikoilla tai muissa oppimisympäristöissä. Tavoitteena on, että asiakkaalle mahdollistetaan ammatillisen osaamisen kertyminen ja opiskelutaitojen vah- vistaminen niin, että heidän mahdollisuutensa jatkaa opiskelua tai työllistyä parantuvat.

(Opikko-hankesuunnitelma 2018, 2.)

Hankkeen kohderyhmää ovat olleet ammatilliset opinnot keskeyttäneet nuoret tai aikuiset, sekä peruskoulun jälkeen vaille jatko-opiskelupaikkaa jääneet nuoret. Kohderyhmää ovat ol- leet esimerkiksi päihde- ja mielenterveyssyistä vaille koulutusta jääneet sekä maahanmuutta- jat, joiden sijoittuminen koulutukseen muista kuin kielitaidosta johtuvista syistä on

haasteellista. Myös rikostaustaiset asiakkaat ovat kuuluneet kohderyhmään. (Työ- ja elinkei- noministeriö 2020 a.)

Silta-Valmennusyhdistys ja Ammattiopisto Luovi ovat toimineet Opikko-hankkeessa osatoteut- tajina Pirkanmaalla. Nämä toimijat ovat yhdessä hankkeen aikana suunnitelleet ja toteutta- neet Pirkanmaalla yhteistyön toimintamallia, jonka tavoitteena on mahdollistaa ammatilliset opinnot osana asiakkaan kuntoutumista.

Opinnäytetyöni tilaajana toimii Ammattiopisto Luovi. Luovi on Suomen suurin ammatillinen erityisoppilaitos (Ammattiopisto Luovi 2020 a). Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa järjeste- tään koulutusta niille, joilla on tarve yksilölliseen, laaja-alaiseen ja monipuoliseen tukeen op- pimisessa, esimerkiksi vaikeiden oppimisvaikeuksien, vaikean vamman tai sairauden vuoksi (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017 65 §). Ammattiopisto Luovi on perustettu vuonna 2007. Luovilla on toimipisteitä koko Suomessa, ja sen hallinnollinen keskus toimii Oulussa.

(Ammattiopisto Luovi 2020 a.) Ammattiopisto Luovi on osa Hengitysliitto ry:tä, ja Hengitys- liitto ry on virallisesti koulutuksen järjestäjä (Hengitysliitto 2020).

Silta-Valmennusyhdistys on Tampereella toimiva, yleishyödyllinen yhteisö, jonka ovat perusta- neet tamperelaiset kansalaisjärjestöt. Silta-Valmennusyhdistys tarjoaa monenlaisia erilaisia palveluita, eri asiakasryhmille. (Silta-Valmennusyhdistys 2016 a.) Silta-Valmennusyhdistyk- sessä on jo aiempaa kokemusta koulutuksen toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Työ- pajojen oppimisympäristöissä voi opiskella ammatillisen tutkinnon opiskelijana Ammattiopisto Luovissa. Koulutuspalvelut Silta-Valmennusyhdistyksessä tarjoavat työvaltaisia tapoja toteut- taa koulutusta. Kulmakivinä ovat toiminnallinen lähestymistapa oppimiseen, vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen tarjoaminen sekä oppiminen, joka perustuu muun muassa työyhteisön jäsenyyteen. Koulutuspalveluihin kuuluu tuotantokoulu, jossa on mahdollista suorittaa kiin- teistöpalvelualan, auto- ja rakennusalan ja ravintola- ja catering-alan ammatillisia tutkintoja.

Silta-Valmennusyhdistys tarjoaa myös ammatillisiin opintoihin valmentavaa VALMA-koulutusta, joka mahdollistaa tutustumisen erilaisiin koulutusvaihtoehtoihin ja vahvistaa työelämä- ja opiskelutaitoja. Myös VALMA-koulutus järjestetään yhteistyössä Ammattiopisto Luovin kanssa.

(Silta-Valmennusyhdistys ry 2016 b.)

Silta-Valmennusyhdistys tarjoaa sosiaalista kuntoutusta asiakkaille, joilla työllistyminen tai koulutus ei ole vielä ajankohtaista, ja kuntouttavaa työtoimintaa niille asiakkaille, joiden ta- voitteena on siirtyminen koulutukseen tai työllistyminen. Kuntouttava työtoiminta tapahtuu erilaisilla työpajoilla, joissa keskitytään käytännön töiden tekemiseen. Kuntouttava työtoi- minta on Tampereen kaupungin yhdistykseltä ostama palvelu. (Silta-Valmennusyhdistys ry 2016 a.)

Opikko-hankkeessa oppimisympäristönä ovat olleet Silta-Valmennuksen kuntouttavan työtoi- minnan työpajat ja osaamista hankkivat hankkeen asiakkaat ovat olleet kuntouttavan

työtoiminnan asiakkaita, työkokeilussa tai palkkatuella Silta-Valmennusyhdistykseen työllis- tettyjä. Opikko-hankkeen aikana oppimisympäristöinä työpajoista ovat toimineet ravintola- ja catering-alaan keskittyvät Silta-Lounas -työpaja ja Silta-Lounasravintola -työpaja, toimitila- huollon työtehtäviin keskittyvä Silta-Puhdistus -työpaja, rakennusalan työtehtäviin keskittyvä Silta-Rakennus -työpaja sekä Silta-Sote -työpaja, jossa keskitytään tutustumaan sosiaali- ja terveysalan työtehtäviin. (Silta-Valmennusyhdistys 2016 b.) Joillakin työpajoilla osaamisen hankkiminen on vaatinut ulkoisen toimintaympäristön hyödyntämistä oppimisympäristönä. Esi- merkiksi Silta-Sote -työpajalla ei osaamista voinut hankkia työpajalla, joten osaamisen hank- kijat ovat olleet ulkoisissa oppimisympäristöissä, esimerkiksi Tampereen kaupungin päiväko- dissa oppimassa ammattialan työtä. Samoin rakennusalan tutkinnonosia suoritettaessa oppi- misympäristönä ovat toimineet Silta-Valmennusyhdistyksen ulkopuoliset rakennustyömaat.

(Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.)

Opikko-hankkeessa ammattiopisto Luovin tavoitteena on ollut kehittää ammatillisen erityisop- pilaitoksen sekä kuntoutumista tukevia palveluita tarjoavien kolmannen sektorin toimijoiden välinen yhteistyömalli yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tavoitteena on ollut mahdollistaa erityistä tukea tarvitsevien ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittami- nen osana esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa. Hankkeessa luodun yhteistyön toimintamal- lin avulla pystytään tavoittamaan ne erityistä tukea tarvitsevat oppijat, joiden moninaiset tuen tarpeet edellyttävät ratkaisemista, jotta ammatillisiin opintoihin oppilaitoksessa voidaan siirtyä. Yhteistyön toimintamallilla edistetään ammatillisen koulutuksen osaamisperustei- suutta yksilöllisiä oppimisen polkuja. Hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli mahdol- listaa myös opiskelun silloin, kun asiakkaan voimavarat eivät riitä opiskeluun oppilaitoksessa.

Asiakas voi näin kerryttää osaamistaan ja suorittaa tutkinnon osia jo kuntoutumisen aikana, esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa. Tämä pienentää mahdollisesti opintojen lopullisen keskeytymisen riskiä. (Opikko-hankesuunnitelma 2018, 11.)

Silta-Valmennusyhdistyksen tehtävänä Opikko-hankkeessa on ollut olla mukana kehittämässä kokonaisvaltaisen ja kuntoutuksellisen tuen toimintamallia, jolla mahdollistetaan ammatilli- sen koulutuksen tutkinnon osien suorittaminen kuntoutumisen aikana. Tavoitteena on myös ollut olla kehittämässä toimijoiden välistä yhteistyötä, jolla turvataan riittävä tuki osaamisen hankkimisessa ja osoittamisessa sekä siirtymävaiheissa työelämään tai koulutukseen. Silta- Valmennusyhdistyksen asiakkaat ovat hankkeen kohderyhmää, joten verkostojensa kautta yh- distys on tavoittanut laajasti kohderyhmää ja ohjannut oikea-aikaisesti asiakkaita hankkeen piiriin. (Opikko-hankesuunnitelma 2018, 28.)

3 Kuntouttava työtoiminta työpajalla

Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat Silta-Valmennusyhdistyksen työpajoilla ovat hankkineet ja osoittaneet Opikko-hankkeen aikana ammatillista osaamista kuntouttavan työtoiminnan jaksonsa aikana. Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaista sosiaali- palvelua. Se on myös työttömyysturvalain (1290/2002) mukainen työllisyyttä edistävä palvelu.

Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteena on edistää asiakkaan elämänhallintaa, sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle ja osallistumiseen julkisiin työvoimapalveluihin. Kuntouttavan työtoiminnan sisältö suunnitellaan asiakkaan työ- ja toimintakyvyn mukaan niin, että toiminta on työmarkkinoille pääsyn kannalta mielekästä. (HE 13/2020.) Kuntouttavan työtoiminnan lain (189/2001) mukaan palvelulla parannetaan

”

Keskeinen työkalu on aktivointisuunnitelma, jonka laativat yhteistyössä sosiaaliviranomainen, työvoimaviranomainen sekä asiakas. Suunnitelmaa tehtäessä pohditaan, mitkä palvelut edis- tävät asiakkaan työllistymistä nyt, ja miten mahdollisissa aiemmissa suunnitelmissa sovitut tavoitteet ovat toteutuneet ja edistäneet asiakasta. Lisäksi pohditaan myös muita tarvittavia palveluita asiakkaan tilanteen edistämiseksi. (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 189/2001 8§.) Aktivointisuunnitelmaa ja kuntouttavaa työtoimintaa koskevaa lakia sovelletaan:

• ”työttömälle alle 25‐vuotiaalle työmarkkinatukeen oikeutetulle tai toimeentulotu‐

kea saavalle, jolle on laadittu työllistymissuunnitelma ja joka on saanut työmarkki- natukea vähintään 180 päivältä viimeisen 12 kalenterikuukauden aikana tai työttö- myyspäivärahaa työttömyysturvalain mukaisen työttömyyspäivärahakauden ajan tai jolle on tehty julkisesta työvoima‐ ja yrityspalvelusta annetun lainmukainen työnha- kijan haastattelu ja jonka pääasiallinen toimeentulo on viimeisen neljän kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen

• työttömälle 25 vuotta täyttäneelle työmarkkinatukeen oikeutetulle tai toimeentulo- tukea saavalle, jolle on aiemmin laadittu työllistymissuunnitelma ja joka on työttö- myyden perusteella saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä tai joka on työttömyysturvalain mukaisen työttömyyspäivärahakauden jälkeen saanut työttömyy- den perusteella työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä tai jonka pääasiallinen toi- meentuloon viimeisen 12 kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta mak- settuun toimeentulotukeen.” (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2017, 6.)

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) mukaan kuntouttavaan työtoimintaan osallistui vuonna 2019 arviolta 45 100 henkilöä. Palveluun ohjauduttiin useimmiten pitkän

työttömyysjakson perusteella, ja palvelutarpeista yleisin oli se, ettei asiakas työ- ja toiminta- kykynsä rajoitteiden vuoksi kyennyt osallistumaan työhön tai julkisiin työvoimapalveluihin.

(Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2020, 1.)

Kuntouttavan työtoiminnan jaksolle ohjaudutaan usein työpajatoimintaan. Ohjautuminen voi tapahtua sosiaalitoimen, TE- palveluiden tai nuorisopalveluiden kautta. Työpajatoiminta täh- tää parantamaan yksilön valmiuksia työelämään tai koulutukseen hakeutumisessa. Asiakkaita ovat nuoret ja aikuiset, jotka tarvitsevat tukea työelämään tai kouluttautumiseen kiinnittymi- sessä. (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2020 a.) Valmennuksen keinot vaihtelevat asiakkaan tarpeiden mukaan ryhmävalmennuksen menetelmistä työvalmennukseen ja yksilövalmennuk- seen. Työpajatoiminnassa tuetaan yksilön kasvua, osallisuutta sekä hänen osaamisensa kehit- tymistä. Tähän pyritään työnteon ja yhteisöllisyyden avulla, valmentajan tukemana. Valmen- nusprosessi työpajalla on suunnitelmallinen, ja kukin asiakas otetaan huomioon yksilönä pro- sessia suunniteltaessa. (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2020 b.)

Alla on esitelty työpajojen valmennuspalvelut, sekä millaisia tavoitteita valmennuspolun eri vaiheissa valmennukselle asetetaan (Kuvio 1). Starttivalmennuksen tarkoituksena on toiminta- kyvyn kartoittaminen, sekä asiakkaan siirtyminen muihin valmennuspalveluihin. Starttival- mennus voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta tai sosiaali- sen kuntoutuksen palvelu voivat toimia starttivalmennuksen periaattein. Kuntouttavan val- mennuksen tavoitteena on työ- ja toimintakyvyn kartoittaminen. Valmennus voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista. Palveluista kuntouttavaa valmennusta ovat esimerkiksi työhönvalmennus ja kuntouttava työtoiminta. Työvalmennus kehittää asiakkaan työelämävalmiuksia ja -taitoja.

Työvalmennusta voi olla esimerkiksi työkokeilu, ammatillisten opintojen suorittaminen työpa- jalla tai tuotantokoulussa opiskelu. Työhönvalmennus on seinätöntä valmennusta, erityisesti nivelvaiheen tukea. Työhönvalmennuksen keinoja ovat esimerkiksi palkkatuella työskentely tai työkokeilu. (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2020 b.)

Kuvio 1 : Työpajan valmennuspalvelut (mukaellen Palo 2014)

Valmennuksen eri palvelut sekä vahvistavat asiakkaan työelämätaitoja että tähtäävät osaami- sen tunnistamiseen (Kuvio 1). Starttivalmennuksen pääpainopiste on elämänhallinnan vahvis- tamisessa, josta pikkuhiljaa eri valmennuksen menetelmin pyritään siirtämään valmennuksen painopistettä esimerkiksi työelämätaitojen vahvistamiseen. (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2020 b.) Opikko-hankkeessa luotu yhteistyön toimintamalli mahdollistaa ammatillisten opinto- jen liittämisen osaksi asiakkaan kuntouttavan työvalmennuksen jaksoa (Kuvio 1). Kuntoutta- vassa työvalmennuksessa valmennuksen painopiste on vielä arjenhallinnan vahvistamisessa ja kuntoutumisessa, mutta tuetusti ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittaminen on mahdollista myös valmennuksen tässä vaiheessa, mikäli se palvelee asiakkaan tavoitteita.

4 Ammatillinen koulutus osana kuntoutumista

1950-luvulta lähtien yksi kuntoutumisen tavoitteista on ollut sosiaalisen toimintakyvyn palaut- taminen. Viime vuosina kuntoutumisen yhteydessä puheeksi on noussut sosiaalinen osallisuus, vastakohtana sosiaaliselle syrjäytymiselle. Kuntoutuksen sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä korostavat monimutkaistuneet työ- ja toimintakyvyn ongelmat, kasvava pitkäaikaistyöttömyys sekä muiden syrjäytymisriskien lisääntyminen sosiaalityön ja kuntoutuksen asiakkailla. (Lindh, Härkäpää & Kostamo-Pääkkö 2018, 8.) Keskeisiä lähtökohtia sosiaalisessa kuntoutuksessa ovat osallisuus, toimijuus, toimintavalmius sekä yhteisöllisyys (Lindh ym. 2018, 10). Sosiaalisen kuntoutumisen palveluihin lasketaan mukaan laajasti palveluita kuntouttavasta sosiaalityöstä kuntouttavaan työtoimintaan ja toimintakykyä arvioiviin palveluihin. Usein sosiaalinen kun- toutus edellyttää laaja-alaista, moniammatillista yhteistyötä. (Lindh ym. 2018, 10.) Opikko- hankkeessa luodussa yhteistyön toimintamallissa korostuu tiivis yhteistyö kolmannen sektorin kuntouttavan tahon ja oppilaitoksen välillä.

Osaamispääomasta huolehtiminen on merkittävä asia yksilölle ja yhteiskunnalle (Alasalmi ym.

2020, 6). Tutkimusten mukaan ammatillisen tutkinnon puuttuminen lisää nuoren syrjäytymis- riskiä. Tässä yhteydessä syrjäytymisellä tarkoitetaan yhteiskunnan normaaleina pidettyinä toi- mintamallien ulkopuolelle jäämistä sekä osattomuuden kokemusta. (THL ja Me- säätiö 2018.) Kouluttautumisella on merkittävä vaikutus myös yksilön työllisyyteen. Aleksi Kalenius (2014) on tutkinut suomalaisten koulutusta, työllisyyttä ja työttömyyttä Opetus- ja kulttuuriministe- riön julkaisussa 2014: 13 (Kalenius 2014). Kaleniuksen mukaan viimeisen 25 vuoden aikana suomalaisen työelämän rakenne on muuttunut perusteellisesti. Vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevien työllisten määrä on pudonnut noin 60 %. Koko tarkastelujakson (1987 - 2011) ajan koulutuksella on ollut tiivis vaikutus siihen, onko henkilö työllinen, työtön vai ko- konaan työvoiman ulkopuolella. Koulutustason noustessa todennäköisyys työllisyyteen kasvaa.

Vaikea tilanne taloudessa näyttäytyy korkeammin koulutuettujen työllisyydessä pienempänä laskuna kuin matalammin koulutuettujen. Korkeammin koulutettujen työllisyys laskee hitaam- min ja nousee myös nopeammin talouden lähtiessä jälleen nousuun. (Kalenius 2014, 3.) Tämä huomioon ottaen on tärkeää mahdollistaa perusasteen jälkeinen koulutus myös niille, jotka eivät jostain syystä pysty siitä suoriutumaan niin sanotusti normaalisti opiskellen.

Opikko-hankkeen aikana luotu yhteistyön toimintamalli mahdollistaa ammatillisen koulutuk- sen tutkinnon osien suorittamisen työttömille kuntouttavan työtoiminnan aikana. Työttömyy- den aikana hankittu osaaminen voi helpottaa työllistymistä jatkossa, jolloin hyötyjiä kuntout- tavan työtoiminnan aikana suoritetusta tutkinnon osasta ovat paitsi yksilö itse, myös yhteis- kunta verotulojen sekä työllisyyden hoidon kulujen näkökulmasta (Alasalmi ym. 2020, 12).

Osaamisen hankkiminen työttömyyden aikana, esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa tuo yksilölle myös sellaista hyötyä, jota ei pystytä välttämättä mittaamaan. Näitä ovat esimer- kiksi itsetunnon ja pystyvyyden tunteen vahvistuminen, sosiaalisten verkostojen lisääntyminen sekä yhteisöön kuulumisen merkitys. (Alasalmi ym. 2020, 12.) Näiden asioiden kautta osaami- sen hankkiminen ja ammatillisen koulutuksen opintojen suorittaminen voidaan nähdä, paitsi mahdollisesti asiakkaan työllistymismahdollisuuksia parantavana asiana, myös asiakasta kun- touttavana elementtinä, mikä on tämän opinnäytetyöni aiheena.

4.1 Ammatillinen erityisopetus

Opikko-hankkeessa osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessista Pirkanmaalla vas- tannut Ammattiopisto Luovi on ammatillinen erityisoppilaitos. Ammatillisia erityisoppilaitok- sia on Suomessa yhteensä kuusi. Ammatilliset erityisoppilaitokset huolehtivat työhön ja itse- näiseen elämään valmentavasta koulutuksesta, sekä kehitys- ohjaus- ja tukitehtävistä jotka liittyvät ammatillisen erityisopetuksen järjestämiseen. (Ameo-ammatilliset erityisoppilaitok- set 2020.) Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa tehtävän työn tavoitteena on tarjota laadu- kasta ammatillista koulutusta erityistä tukea tarvitseville nuorille ja aikuisille, sekä kehittää tätä koulutusta. Työllistyminen ja itsenäinen elämä osana yhteiskuntaa ovat opintojen

tavoitteena. Keskeistä ammatilliselle opetukselle on osaamisperusteisuus, työelämälähtöisyys sekä joustavat, yksilölliset ratkaisut. Nämä periaatteet sopivat myös ammatilliseen erityis- opetukseen. Ammatillisessa erityisopetuksessa korostuu mahdollisuus suorittaa opintoja yksi- löllisesti, aiemman hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä mahdollisuus siirtyä joustavasti eri koulutusmuodosta toiseen. Erityisesti korostuvat työelämässä oppiminen ja tekemällä oppiminen. ( Ameo- ammatilliset erityisoppilaitokset 2015, 3.)

Ammatillista erityisopetusta sitovat kaikki ammatillisesta koulutuksesta annetut säädökset ja lait. Se on tarkoitettu henkilöille, jotka oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn takia tarvitsevat pitkäaikaista tai säännöllistä tukea oppimiseensa. Tavoitteena on taata kaikille tasavertaiset koulutusmahdollisuudet peruskoulun jälkeen. Ammatillinen erityisopetus auttaa myös osaltaan lisäämään osallisuutta sekä varmistamaan peruskoulun jälkeisen koulu- tuksen mahdollisimman monelle. (Ameo- ammatilliset erityisoppilaitokset 2015, 5.) Ammatilli- sissa erityisoppilaitoksissa kiinnitetään erityistä huomiota opintojen henkilökohtaistamiseen.

Huomioon otetaan opiskelijan osaaminen, edellytykset sekä osaamistarpeet. Opetusjärjeste- lyt ovat joustavia. Moniammatillinen yhteistyö otetaan myös huomioon, ote on kokonaiskun- toutuksellinen. Opinnot niveltyvät osaksi opiskelijan kuntoutumista. (Ameo- ammatilliset eri- tyisoppilaitokset 2015, 12.)

Ajatus opintojen suorittamisesta kuntoutumisen aikana ja sen merkitys osana asiakkaan kun- toutumista on merkittävä osa Opikko-hankkeessa tehtyä yhteistyötä Silta-Valmennusyhdistyk- sen ja Ammattiopisto Luovin välillä. Hankkeessa toteutettu yhteistyö sekä opintojen liittämi- nen osaksi kuntoutumista sopivat hyvin ammatillisen erityisopetuksen toimintaperiaatteisiin.

Ammatillinen erityisopetus painottaa myös moniammatillista, asiakkaan hyväksi tehtävää työtä. Opikko-hankkeessa tehtävä kolmannen sektorin toimijan ja koulutuksen välinen yhteis- työ työpajan kuntoutumassa olevien asiakkaiden tilanteen edistämiseksi on ammatillisen eri- tyisopetuksen toimintaperiaatteisiin ja arvoihin hyvin sopiva toimintamalli.

4.2 Ammatilliset opinnot työpajalla

Työpajatoiminnan opinnollistamisen käsitteellä tarkoitetaan kokonaisuutta, johon liittyy työ- pajan oppimisympäristön tunnistaminen, kertyvän osaamisen tunnistaminen sekä osaamisen osoittaminen näytöllä (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2019 a, 3). Työpajakentällä osaa- mista on tunnistettu ja toimintaa opinnollistettu jo vuodesta 2004 lähtien systemaattisesti.

Tähän sisältyy myös työpajojen oppimisympäristöjen tunnistamisen kehittäminen, johon on luotu työkaluja ja koulutuksia. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020 b, 51.) Kun laki ammatilli- sesta koulutuksesta muuttui vuoden 2018 alussa, toi se työpajoille mahdollisuuden olla entistä enemmän osana ammatillista koulutusta ja yksilöllisiä oppimispolkuja. Myös mahdollisesti tu- leva oppivelvollisuuden laajentaminen vaikuttaa työpajojen rooliin koulutuksen järjestäjän kumppanina. (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2019 b.) Sitra (2020) on selvittänyt työttömien

sekä heidän kanssaan työskentelevien näkemyksiä osaamisen kehittämisestä työttömyyden ai- kana. Selvityksessä nousi esille TE-toimistojen edustajien haastatteluissa hankaluus käytännön töissä hankitun osaamisen osoittaminen työmarkkinoilla ilman tutkintotodistusta. ( Alasalmi ym. 2020, 32.) Työpajatoiminnassa hankitun osaamisen osoittaminen näytöllä on yksi keino helpottaa osaamisen näkyväksi tekemistä, kun siitä saa virallisen, oppilaitoksen antaman to- distuksen.

Pitkäaikaistyöttömyys, päihteiden käyttö tai muut elämänhallinnan ongelmat saattavat johtaa siihen, että ihminen ei löydä omaa potentiaaliaan. Tämä johtaa siihen, että on vaikea asettaa tavoitteita, jolloin taas motivoituminen esimerkiksi oman elämän muuttamiseksi voi olla haas- tavaa. Jos jotakin ei koeta mahdolliseksi, ei sitä myöskään lähdetä tavoittelemaan. Kun on selkeä tavoite, mitä kohti suunnata, on motivoituminen helpompaa. Uskomukset omasta kyke- neväisyydestä muotoutuvat yhdessä ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien kanssa. (Isola ym. 2017, 17.) Työpajalla työskentely voi auttaa asiakasta huomaamaan oman potentiaalinsa sekä selkeyttämään tulevaisuuden tavoitteita.

Reetta Pietikäinen ja Tuija Hämäläinen ovat pohtineet Avartajat-hankkeen (2013) raportissa työpajatoiminnan erityispiirteitä oppimisen ja opinnollistamisen näkökulmasta. Työpajatoi- minnan erityispiirteenä voidaan heidän mukaansa työpajatoimijoiden näkemyksen perusteella nähdä ohjauksellisen tuen malli toiminnassa. Työpajatoiminnassa yhdistyvät teoreettinen tieto sekä työtehtävät. Tämä voi motivoida erityisesti niitä, joille teoriapainotteinen opetus ei ole tuonut myönteisiä oppimiskokemuksia. (Pietikäinen & Hämäläinen 2013, 32.) Ne asiak- kaat, joilla on ongelmia esimerkiksi arjenhallinnassa hyötyvät työpajojen ohjauksellisesta tu- esta (Pietikäinen & Hämäläinen 2013, 33). Työpajoilla tapahtuvan oppimisen keskiössä onkin itsetuntemuksen sekä arjenhallintataitojen kehittyminen. Nämä seikat tukevat asiakkaan kiin- nittymistä esimerkiksi työelämään tai opiskeluihin. (Pietikäinen & Hämäläinen 2013, 33.)Työ- pajalla opetellaan ottamaan vastuu omasta elämästä. Lisäksi opitaan erilaisia työelämätai- toja, sekä muodostetaan käsitystä itsestä ja esimerkiksi omasta oppimiskyvystä. Työpajatoi- minnan tarjoamat merkittävät oppimiskokemukset vaikuttavat parhaimmillaan yksilön minä- kuvan jäsentymiseen ja elämänkulkuun. ( Pietikäinen & Hämäläinen 2013, 34.) Tämän näke- myksen perusteella on järkevää tuoda ammatilliset opinnot osaksi kuntoutumista, esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan aikana. Tekemällä oppiminen voi osoittautua tavaksi, jolla saa- daan aiemmin opintoja kaihtaneelle hyviä kokemuksia oppimisesta.

Työpajoilla työtehtävien oppiminen ja osaamisen hankkiminen perustuvat tekemällä oppimi- seen. Taustalla vaikuttaa muun muassa yhdysvaltalaisen filosofin, John Deweyn teoria teke- mällä oppimisesta ja elinikäisestä oppimisesta. (Hämäläinen & Palo 2014, 27.) Deweyn teorian alkujuuret ovat 1930-luvulla. Keskeistä Deweyn ajatuksissa on toiminnan korostaminen ja ko- kemuksen käsite. Teoria pyrkii murtamaan käsitystä ajattelun ja toiminnan erillisyydestä. De- weyn teoria myös korostaa yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa.

Kokemuksesta oppiminen edellyttää yhteyttä yksilön toiminnan ja toiminnan seurausten vä- lillä. (Ord 2012.) Työpajoilla yhteisöllisyys ja kokemusten jakaminen yhdessä toimivat oppi- mista tukevana elementtinä. Oppimiseen liittyy kiinteästi vuorovaikutus oppimisympäristön kanssa. (Hämäläinen & Palo 2014, 26.) Deweyn ajatuksia kokemuksellisesta oppimisesta eteenpäin on vienyt esimerkiksi David Kolb (1984). Kokemuksellinen oppiminen tukee oppijan itsetuntoa, sosiaalista ja persoonallista kasvua. Kolbin ajatukset oppimisesta ja oppijasta ovat lähellä humanistista oppimiskäsitystä. (Kettunen ym. 2006.) Kolbin teoria korostaa oppimisen etenevän konkreettisen tekemisen kautta toimintaa reflektoiden kohti asian teoreettista ym- märtämistä, sekä uusien toimintamallien käyttöön ottamista. Pelkkä kokemus ei siis itsessään opeta, vaan asioita tulee myös pohtia ja reflektoida. Reflektiossa yksilö pohtii tietojaan ja ko- kemuksiaan, ja saavuttaa näin uuden ymmärryksen tason. Näin syntynyttä uutta ymmärrystä ja oletuksia testataan aktiivisesti, ja ne toimivat taas ohjenuorana uusissa tilanteissa. (Kolb 1984, 21.)

5 Opikko hankkeessa kehitetty yhteistyön toimintamalli

Opikko-hankkeen aikana kehitetty yhteistyön toimintamalli mahdollistaa ammatillisen koulu- tuksen tutkinnon osien suorittamisen tuetusti esimerkiksi osana kuntouttavaa työtoimintaa työpajalla. Yhteistyön toimintamalli on tehty hankkeessa pilotoitujen, suoritettujen tutkinnon osien pohjalta yhteistyössä Silta-Valmennusyhdistyksen ja Ammattiopisto Luovin kanssa. Yh- teistyön toimintamallin tausta-ajatuksena on varmistaa asiakkaalle kokonaisvaltainen tuki koko ammatillisten opintojen tutkinnon osan suorittamisen ajan. Yhteistyön toimintamallissa huomioidaan asiakkaan vaativan erityisen tuen tai erityisen tuen tarve. (Aaltonen & Reikko- Nieminen 2020.) Yhteistyön toimintamallin pilotoinnit tehtiin Silta-Valmennusyhdistyksen kun- touttavan työtoiminnan työpajoilla, mutta yhteistyön toimintamalli on sovellettavissa monen- laisiin oppimisympäristöihin. Yhteistyön toimintamallin pilotoinneissa osaamisen hankkiminen tapahtui kuntouttavan työtoiminnan työpajojen lisäksi Tampereen kaupungin oppimisympäris- töissä, niissä tapauksissa, kun ammattitaitovaatimuksia vastaavaa osaamista ei ollut mahdol- lista kerryttää työpajalla. Yhteistyön toimintamalli perustuu yhteistyöhön ja yhdessä sovittui- hin toimintatapoihin. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.)

Silta-Luovi yhteistyön toimintamallissa toimijoita voidaan laskea olevan, asiakas toimijana mukaan lukien, yhteensä neljä. Toki asiakkaalla on tukenaan myös muita toimijoita, kuten esimerkiksi kaupungin TE-palvelut, jotka liittyvät kiinteästi asiakkaan kuntoutumisen seuran- taan. Tässä yhteistyön toimintamallissa keskitytään kuitenkin niiden toimijoiden tehtäviin, jotka liittyvät itse osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen kuntoutumisen aikana.

Tässä kappaleessa kuvaan lyhyesti ja yleisesti kunkin toimijan tehtäviä prosessissa. Pääosin olen keskittynyt tässä kappaleessa kuvaamaan valmentajan roolia ja hänen työnsä erilaisia

orientaatioita, sillä hänen toimenkuvansa liittyy eniten sosiaalialan osaamiseen ja sosiaalialan asiantuntijuuteen prosessissa. Työpajakentällä toimittaessa on usein mahdollista, ettei osaa- misen hankkimisen ja osoittamisen prosessissa ole käytettävissä erillistä valmentajaa asiak- kaan tueksi. Tällöin valmentajan ja työpaikkaohjaajan roolissa toimii työpajan valmentaja.

Alla on esitelty osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen liittyvät toimijat ja heidän tehtä- vänsä prosessissa (Kuvio 2). Keskiössä on asiakas, jonka tarpeista koko prosessi lähtee liik- keelle.

Kuvio 2 : Yhteistyön toimintamallin toimijat ja tehtävät (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020).

Yhteistyön toimintamallissa valmentaja tukee asiakasta käytännön asioissa, esimerkiksi pohtii yhdessä asiakkaan kanssa opintojen tarkoituksenmukaista rahoitusta. Valmentaja selvittää tarvittaessa asiakkaan kanssa yhdessä esimerkiksi asiakkaan asumiseen tai taloudellisiin seik- koihin liittyviä asioita, ja tarvittaessa ohjaa häntä eteenpäin muille asiantuntijoille. Tarkoi- tuksena on toimia tukena niissä asioissa, jotka mahdollisesti hankaloittavat tavoitteellista osaamisen hankkimista. Valmentaja toimii myös osaamisen hankkimisen koordinaattorina eli on tukena yhteistyön luomisessa esimerkiksi asiakkaan ja oppimisympäristön välillä. Valmen- tajan kanssa asiakas voi keskustella koulutukseen liittyvistä seikoista ja suunnitella omaa

ASIAKAS VALMENTAJA

Asianajo Palveluohjaus Psykososiaalinen

tuki

OPETTAJA HOKS

Oppimisympäristön arviointi Pedagoginen näkemys

Arviointi TYÖPAIKKAOHJAAJA

Käytännön työtehtävät Palaute ja kannustus

Arviointi

koulutuspolkuaan. Valmentaja tarjoaa asiakkaalle myös psykososiaalista tukea. (Aaltonen &

Reikko-Nieminen 2020.)

Työpaikkaohjaaja on yhteistyön toimintamallissa oman ammattialansa asiantuntija, joka vas- taa asiakkaan osaamisen kertymisestä työpajalla. (Aaltonen & Reikko- Nieminen 2020.) Työ- paikkaohjaaja antaa asiakkaalla työtehtäviä, jotka kerryttävät hänen ammattiosaamistaan ja jotka on suunniteltu huomioiden tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset. Työpaikkaohjaajan rooliin tutkinnon osaa suoritettaessa liittyy myös esimerkiksi rakentavan palautteen antami- nen asiakkaan osaamisen kehittymisestä sekä asiakkaan kannustaminen itsereflektioon ja oman osaamisen pohtimiseen matkan varrella. Työpaikkaohjaaja myös arvioi asiakkaan osaa- misen osoittamisen ja on tärkeässä roolissa arviointikeskustelussa yhdessä ammattialan opet- tajan kanssa. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Työpaikkaohjaaja suunnittelee, ohjaa ja arvioi oppimista. Hän myös auttaa asettamaan oppimiselle välitavoitteita ja seuraa osaamisen kertymistä (Ohjaan.fi kumppanuusverkosto 2020).

Opettajan tehtävät osaamisen hankkimisen ja osoittamisen prosessissa pohjautuvat lakiin am- matillisesta koulutuksesta (531/2017). Opettajan tehtävänä on varmistaa, että oppimisympä- ristö eli työpaikka tai työpaja soveltuu kyseessä olevan tutkinnon osan suorittamiseen. Opet- taja vastaa myös asiakkaan kanssa tehtävästä osaamisen kehittämisen suunnitelmasta (HOKS), jossa käydään läpi asiakkaan erityisen tuen tarpeet sekä tarvittavat henkilökohtaiset tukitoi- met osaamisen hankkimiselle. Tähän suunnitelmaan kirjataan myös alustava suunnitelma osaamisen osoittamisesta. Opettaja myös perehdyttää työpaikkaohjaajan tutkinnon osan am- mattitaitovaatimuksiin ja arviointiin. Osaamisen osoittamisen jälkeen opettaja osallistuu arvi- ointikeskusteluun yhdessä työpaikkaohjaajan ja asiakkaan kanssa. (Aaltonen & Reikko-Niemi- nen 2020.)

Tässä yhteistyön toimintamallissa pyritään tukemaan asiakasta moniammatillisesti eteenpäin hänen polullaan. Tämän vuoksi yhteistyön toimintamallia toteutettaessa pyritään siihen, että opettaja on osaamisen hankkimisen prosessissa mukana mahdollisimman varhaisessa vai- heessa, mahdollisesti jo ennen lain ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) määrittämiä op- pilaitoksen tehtäviä. Tällä pyritään varmistamaan asiakkaan kiinnittyminen opintoihin sekä osaamisen hankkimisen ja osoittamisen prosessin laatu. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Prosessikuvauksessa (Kuvio 3) on esitelty yhteistyön toimintamalli prosessina. Prosessikuvauk- sesta on nähtävissä eri toimijoiden tehtävät eri vaiheissa osaamisen hankkimisen ja osoittami- sen polkua. Kuvassa siniset laatikot kuvastavat kuntouttavan tahon, tässä tapauksessa Silta- Valmennusyhdistyksen, yhdessä asiakkaan kanssa tekemiä asioita, punaiset puolestaan koulu- tuksen tahon, tässä tapauksessa Ammattiopisto Luovin, tehtäviä. Liukuvärjätyt laatikot kuvaa- vat yhteistyössä tehtäviä toimia. Kuvan vasemmassa reunassa nähtävä nuoli kuvaa eri tahojen välisen yhteistyön ja dialogin alkamista jo varhaisessa vaiheessa osaamisen hankkimisen ja

osoittamisen prosessia. Kuvan oikeassa laidassa puolestaan on esitelty mahdollisesti proses- sissa käytettävät työkalut tai syntyvät asiakirjat.

Kuvio 3: Osaamisen hankkimisen prosessi kuntouttavan työtoiminnan aikana (mukaellen Aalto- nen & Reikko-Nieminen 2020).

Yhteistyön toimintamallissa pyritään käynnistämään oppilaitoksen ja kuntouttavan tahon yh- teistyö mahdollisimman aikaisessa vaiheessa osaamisen hankkimisen ja osoittamisen proses- sia. Matkan varrella asiakkaan suunnitelmaa jatkosta tarkennetaan ja täsmennetään. Tavoit- teena on, että kuntouttava taho ja oppilaitos tukevat saumattomasti yhteistyössä asiakasta eteenpäin tavoitteellisessa osaamisen hankkimisessa. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) 5.1.1 Alkukartoitus

Osaamisen hankkimisen prosessi käynnistyy alkukartoituksella, joka tehdään kuntouttavan ta- hon toimesta. Alkukartoituksessa työkaluna voidaan käyttää tukena esimerkiksi Työterveyslai- toksen Kykyviisari®-työkalua. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Työkalu on kehitetty Työ- terveyslaitoksen Sosiaalinen osallisuus ja työ- ja toimintakyvyn muutos - Solmu- ESR-koordi- naatiohankkeessa, ja se toimii asiakkaan itsearvioinnin tukena. Kykyviisarin® taustalla on pro- fessori Juhani Ilmarisen Työkykytalo-malli, joka on tutkimukseen perustuva yhteenveto työky- kyyn vaikuttavista taustatekijöistä. Kykyviisari® ottaa huomioon toimintakyvyn eri ulottuvuu- det, fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen. (Työterveyslaitos 2020.) Kykyviisaria®

hyödyntämällä on siis mahdollista saada tietoa monipuolisesti asiakkaan omista ajatuksista hänen työ- ja toimintakyvystään.

Alkukartoitukseen liittyy myös tutkinnon osan suorittamisen alustava oikea-aikaisuuden arvi- ointi. Valmentaja ja asiakas pohtivat yhdessä, onko osaamisen hankkiminen juuri nyt ajankoh- taista. Tutkinnon osaa suoritettaessa motivoituminen uuden oppimiseen on todella tärkeää.

Valmentaja näkee asiakkaan motivaation ja halun lähteä suorittamaan tutkinnon osaa esimer- kiksi hänen päivittäisessä työskentelyssään työpajalla. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Alkukartoituksessa käydään läpi myös asiakkaan muu elämäntilanne, mitkä asiat voivat mah- dollisesti hidastaa osaamisen hankkimista ja mistä asiakkaan puolestaan olisi mahdollista saada tukea oppimiselleen (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020). Kouluttautuminen työttömyy- den aikana herättää kysymyksiä taloudellisesta toimeentulosta. Saattaa olla, että työtön ei tahdo siirtyä oppilaitokseen opiskelijaksi, sillä opiskelijaksi siirryttäessä etuudet heikkenevät.

Tukimuotojen säätely koetaan myös monimutkaiseksi. (Alasalmi ym. 2020, 28.) Oikeus esimer- kiksi työttömyysetuuteen säilyy, kun osaamista hankitaan ja osoitetaan osaamisen osoittajan statuksella, eli ei olla kirjoilla oppilaitoksessa opiskelijana (Työ- ja elinkeinoministeriö 2018, 35).

Keskusteluissa näkökulmana ja työotteena on ratkaisukeskeisyys. Asiakkaan kanssa yhdessä tutkitaan ja arvioidaan hänen elämäntilannettaan sekä tuen tarvettaan. Keskitytään löytä- mään asiakkaan omat voimavarat ja vahvistamaan sitä, mikä sen hetkisessä elämäntilanteessa on toimivaa. Edellytyksenä on työntekijän kyky kohdata asiakas yksilöllisesti ja kuunnella ai- dosti. Asiakas on itse oman elämänsä asiantuntija. (Vuokkila-Oikkonen & Keskitalo 2018, 168.) 5.1.2 Tekemällä oppiminen

Tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset määrittävät, mitä kyseistä tutkinnon osaa suoritet- taessa tulee osata. Ammattitaitovaatimukset on laadittu yhdessä työelämän kanssa. Ammatti- taitovaatimukset ovat tutkinnoittain jaoteltuna kaikkien löydettävissä Opetushallituksen yllä- pitämältä ePerusteet sivustolta. (Opetushallitus 2020 a.) Valmentaja peilaa oman työpajansa työtehtäviä ePerusteet sivustolta löytyviin ammattitaitovaatimuksiin, ja ohjaa asiakasta työ- tehtäviin, jotka kehittävät ammattitaitovaatimusten mukaista osaamista (Aaltonen & Reikko- Nieminen 2020).

Opetushallituksen ylläpitämän Osaan.fi verkkosivuston kautta on mahdollista arvioida itse osaamistaan tietyn tutkinnon osan suhteen. Osaan.fi sivuston kautta saadaan näkyväksi mitä osaamista asiakkaalla jo alalta on, ja mitä tulisi vielä oppia lisää. (Opetushallitus 2020 b.) Osaan.fi itsearviointi voi toimia valmentajalle työkaluna työtehtäviä suunniteltaessa, hän osaa ohjata asiakasta työtehtäviin, jotka kerryttävät asiakkaalle häneltä vielä puuttuvaa osaamista (Aaltonen & Reikko-Nieminen).

Tässä vaiheessa prosessia laaditaan alustava suunnitelma osaamisen hankkimiseksi. Suunnitel- maan kirjataan asiakkaan vahvuudet, aiempi osaaminen ja työkokemus, sekä mitä tutkinnon osaa olisi tarkoitus lähteä tavoittelemaan ja millä keinoilla ammattitaitovaatimusten mu- kaista osaamista kerrytetään. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.)

5.1.3 Yhteydenotto oppilaitokseen

Valmentajan ja asiakkaan ryhdyttyä alustavasti suunnittelemaan osaamisen tavoitteellista hankkimista, on hyvä olla yhteydessä oppilaitokseen, jotta oppilaitoksessa ollaan tietoisia mahdollisesta tulevasta osaamisen osoittamisesta. Opettaja toimii tässä yhteistyömallissa konsultoivassa roolissa jo ennen lain määrittämiä oppilaitoksen tehtäviä, eli valmentaja voi varmistaa opettajalta, mikäli esimerkiksi ammattitaitovaatimukset tuntuvat epäselviltä. (Aal- tonen & Reikko-Nieminen 2020.)

Kun on sovittu asiakkaan, oppilaitoksen sekä kuntouttavan tahon eli mahdollisen oppimisym- päristön kanssa osaamisen hankkimiseen ryhtymisestä, on aika hakeutua oppilaitokseen osaa- misen osoittajaksi suorittamaan tutkinnon osaa. Tämä yhteistyön toimintamalli on Ammat- tiopisto Luovin ja Silta-Valmennusyhdistyksen väliseen yhteistyöhön suunniteltu. Ammat- tiopisto Luovi on ammatillinen erityisoppilaitos. Tällöin hakeutumisvaiheessa tulee selvittää asiakkaan vaativan erityisen tuen tarve. Tämä selvitys tehdään täyttämällä RUORI-itsearvi- ointi. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.)

RUORI-arviointi on toimintakykymittari, joka perustuu kansainväliseen ICF-luokitukseen. Arvi- ointi on voimavarakeskeinen, ja sen avulla arvioidaan paitsi erityisen tuen tai vaativan erityi- sen tuen tarvetta, myös esimerkiksi asiakkaan opiskelutaitoja. Arviointimenetelmä koostuu neljästä eri osa-alueesta, voimavarat, oppimis- ja työskentelyvalmiudet, yhteistyötaidot sekä arjen ja asumisen taidot. (Ammattiopisto Luovi 2020 b.) Keskiössä tuen tarpeen arvioinnissa on asiakas itse, mutta valmentajan on hyvä olla mukana kyselyä täytettäessä. Tällöin asiakas saa tarvitessaan tukea itsearvioinnin täyttämiseen, ja valmentaja puolestaan saattaa pystyä nostamaan keskusteluun seikkoja asiakkaan tuen tarpeesta, joita hänelle on saattanut tulla näkyväksi asiakkaan kanssa työskenneltäessä. RUORI-itsearvioinnin tuloksista on myös hyvä keskustella asiakkaan ja valmentajan kesken, sillä esille saattaa nousta asioita, joita olisi hyvä ottaa huomioon, kun osaamista kerrytetään käytännön työssä esimerkiksi työpajalla.

(Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.)

Hakeutumisen jälkeen Ammattiopisto Luovissa tehdään valintaesitys osaamisen osoittajaksi ja tämän jälkeen valintapäätös. Päätöksen jälkeen asiakas vielä vahvistaa ottavansa paikan osaamisen osoittajana vastaan. (Aaltonen & Reikko- Nieminen 2020.) Tämän jälkeen oppilai- toksen edustaja (opettaja) varmistaa yhdessä kuntouttavan tahon kanssa oppimisympäristön sopivuuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Tämä varmistaminen voidaan tehdä esimerkiksi pai- kan päällä käymällä, se voi perustua olemassa olevaan tietoon tai dokumentteihin tai se voi

olla muu kuvaus oppimisympäristöstä (video, kuvat, keskustelu). (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020)

5.1.4 Henkilökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma (HOKS)

Ammatillisessa koulutuksessa panostetaan joustaviin ja yksilöllisiin oppimispolkuihin. Jokai- selle ammatillista tutkintoa tai sen osaa suorittaville laaditaan oppilaitoksen toimesta henki- lökohtainen osaamisen kehittämisen suunnitelma, HOKS. Tähän suunnitelmaan opettaja kirjaa yhdessä asiakkaan kanssa mitä osaamista asiakkaalla jo on, ja mitä vielä tulisi oppia, sekä millaisessa oppimisympäristössä osaamista hankitaan. Myös tarvittavat tukitoimet kirjataan.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020 b.)

HOKSiin kirjataan myös alustava suunnitelma siitä, miten osaaminen oppimisympäristössä näy- tetään (Opetushallitus 2018, 4). Yhteistyömallissa valmentaja on asiakkaan tukena pohtimassa ja suunnittelemassa osaamisen osoittamista ammattitaitovaatimusten mukaan, tarvittaessa ennen opettajan tapaamista ja HOKSin laadintaa (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020). Ammat- tiopisto Luovin ja Silta-Valmennusyhdistyksen välisessä yhteistyömallissa opettaja voi halutes- saan hyödyntää aiemmin yhdessä valmentajan kanssa laadittua osaamisen hankkimisen suun- nitelmaa tukena asiakkaan HOKSin laadinnassa. Kuitenkin on erittäin tärkeää, että opettaja ja asiakas, eli osaamisen hankkija, tapaavat ja keskustelevat henkilökohtaiseen osaamisen kehit- tämisen suunnitelmaan liittyvistä asioista yhdessä. Tässä tapaamisessa voi myös, opettajan käytännön ja asiakkaan tarpeen mukaan, olla mukana valmentaja. (Aaltonen & Reikko-Niemi- nen 2020.)

Opettaja perehdyttää työpaikka-arvioijan tutkinnon osan ammattitaitovaatimuksiin sekä arvi- ointikriteereihin. Tavoitteena on taata kaikille oppijoille oikeudenmukainen ja tasapuolinen arviointi. (Opetushallitus 2018, 8.) Työpaikka-arvioija voi tässä yhteistyömallissa olla työpajan valmentaja, mutta mikäli osaamista hankitaan työpajan ulkopuolisessa oppimisympäristössä, voi työpaikka-arvioija olla muu työelämän edustaja, joka toimii oppimisympäristössä. Esimer- kiksi tämän yhteistyömallin pilotoinneissa, joissa osaamista hankittiin ja osoitettiin Tampe- reen kaupungin oppimisympäristöissä, esimerkiksi päiväkodeissa, työpaikka-arvioija luonnolli- sesti oli työpaikan edustaja. Kuntouttavan tahon edustaja vastaa kuitenkin aina asiakkaan kuntoutumisen edistymisestä (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020).

5.1.5 Osaamisen osoittaminen ja arviointi

Osaaminen osoitetaan näyttämällä se käytännön työtehtäviä tehden. Oppija näyttää, kuinka hyvin hän hallitsee tutkinnon osan perusteiden ja ammattitaitovaatimusten mukaisen osaami- sen. Käytännön työtehtäviä tehdään siinä laajuudessa, että osaaminen voidaan luotettavasti arvioida. (Opetushallitus 2018, 5.) Osaamisen osoittamisen ajankohta on etukäteen suunni- teltu, ja opettaja on tietoinen miten osaamista osoitetaan ja milloin. Osaamisen osoittajalla

on myös tiedossa, että hänen osaamistaan arvioidaan kyseessä olevana ajankohtana. Osaami- sen osoittamisessa, eli näytössä, ei välttämättä ole ammattialan opettaja läsnä, vaan työelä- män edustaja arvioi oppijan osaamista. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että työpaikka-ar- vioija on huolellisesti perehdytetty arviointiin opettajan toimesta. Työpaikka-arvioija arvioi monipuolisesti oppijan osaamista, ja käyttää arvioinnissa eri menetelmiä. Hän havainnoi oppi- jan toimintaa, keskustelee sekä arvioi työssä mahdollisesti syntyviä dokumentteja tai muuta materiaalia. (Opetushallitus 2018, 10.)

Arviointikeskustelu pidetään osaamisen osoittamisen jälkeen, etukäteen sovittuna ajankoh- tana. Tähän keskusteluun osallistuvat osaamisen osoittaja, ammattialan opettaja ja työ- paikka-arvioija. Keskustelussa arvioidaan osaamisen osoittaminen keskustellen yhdessä. Arvi- ointi voi perustua myös aiempiin, dokumentoituihin työsuorituksiin, työnäytteisiin ynnä muu- hun vastaavaan. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Opettaja ja työpaikka-arvioija päättävät arvioinnista yhdessä (Opetushallitus 2018, 10). Arvioinnissa arvioidaan ammattialan keskeistä, työn tekemisen kannalta olennaista osaamista. Arviointikriteerit on määritelty tutkinnon osan perusteissa. (Opetushallitus 2018, 6.)

Osaamisen arvioinnilla varmistetaan, että osaamisen osoittajalla on se osaaminen, mikä tut- kinnon ammattitaitovaatimuksissa edellytetään (Opetushallitus 2018, 6). Myös oppijan itsear- viointiin kannustetaan arviointikeskustelussa, mutta itsearviointi ei vaikuta varsinaiseen arvi- ointiin. Oman osaamisen arviointi on tärkeä työelämätaito, joten tämän vuoksi myös osaami- sen osoittajan ajatuksia omasta osaamisestaan olisi hyvä tuoda esille. (Opetushallitus 2018, 9.) Arviointikeskustelun jälkeen opettaja dokumentoi arvioinnin koulutuksen järjestäjän tieto- järjestelmään. Lisäksi hän tuo osaamisen osoittajalle esiin sen, että arviointipäätös on viralli- nen, valitusoikeudellinen päätös, josta on mahdollista halutessaan valittaa. (Opetushallitus 2018, 10.)

5.1.6 Jatkosuunnitelma

Arviointikeskustelun jälkeen opettaja keskustelee vielä asiakkaan kanssa hänen jatkosuunni- telmistaan. Tavoitteena on pohtia toimenpiteitä, joilla edistetään asiakkaan sijoittumista opintoihin tai työelämään tutkinnon osan suorittamisen jälkeen. Suunnitelman tavoitteena on, että asiakkaan koulutus edistäisi hänen työllistymistään ja vastaisi samalla työelämän tarpei- siin. (Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Urasuunnitelman kirjaamiseen velvoittaa oppilai- tosta asetus ammatillisesta koulutuksesta 673/2017, jonka 9 §:n 1 momentti määrittää mitä henkilökohtaiseen osaamisen kehittämisen suunnitelmaan kirjataan. Urasuunnitelmaa täyden- netään koko osaamisen hankkimisen ajan tarvittaessa. (Opetushallitus 2020 c.)

Valmentaja, eli kuntouttavan tahon edustaja, keskustelee myös asiakkaan kanssa hänen jat- kosuunnitelmistaan. Jatkosuunnitelmavaihtoehtoja voivat olla esimerkiksi kuntouttavassa työ- toiminnassa jatkaminen tai muu kuntoutumiseen liittyvä palvelu, tutkinnon osien

suorittamisen jatkaminen osana kuntoutumista, opiskelu oppilaitoksessa, työkokeilu, palkka- tuki tai työllistymisen mahdollisuuksien kartoittaminen. Yhdessä asiakkaan kanssa mietitään, mikä olisi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto asiakkaan kokonaistilanne huomioon ottaen. Yh- dessä pohditaan myös, ovatko alussa asetetut tavoitteet kuntoutumisen suhteen toteutuneet.

(Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.)

6 Aiempia aiheeseen liittyviä tutkimuksia

Osaamisen hankkimista esimerkiksi työpajoilla on pyritty edistämään ja juurruttamaan erilai- sin hankkein ja mallein jo vuosia. Tässä opinnäytetyössä käsitelty Opikko-hanke on hankkeista ja tutkielmista yksi. Myös vuoden 2018 ammatillisen koulutuksen lain (531/2017) muutoksen jälkeen aihetta on tutkittu sekä paikallisesti että valtakunnallisella tasolla. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry toteutti vuosina 2018 - 2019 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella Työpajatoiminnan opinnollistaminen-hanketta, joka oli tarkoitettu tueksi niille työpajoille, joilla ei vielä ole kokemusta osaamisen tunnistamisesta ja työpajasta oppimisympäristönä.

Hankkeessa syntyi käsikirja osaamisen näkyväksi tekemisen tueksi työpajoille ja työpajaor- ganisaatioiden oppimisympäristöjä tunnistettiin ammattitaitovaatimusten vaatimalla tavalla.

(Valtakunnallinen työpajayhdistys 2019 a, 9.) Hankkeessa syntyneeseen käsikirjaan on myös koottu työpajakentällä hyväksi havaittuja käytäntöjä jotka liittyvät osaamisen tunnistamiseen tai yhteistyöhön oppilaitosten kanssa (Valtakunnallinen työpajayhdistys 2019 a, 39). Työpaja- toiminnan opinnollistaminen-hankkeessa on keskitytty hyvien, jo olemassa olevien käytäntö- jen näkyväksi tuomiseen, joten siinä mielessä hanke eroaa Opikko-hankkeesta, jossa pilotoin- nin kautta luotiin uusi toimintamalli mahdollistamaan ammatillisen koulutuksen tutkinnon osien suorittamisen valmentajan tukemana.

Kainuun maakunnassa on kehitetty vuodesta 2018 alkaen erilaisissa työllisyydenhoitoon liitty- vissä ESR-hankkeissa työpajojen opinnollistamiseen ”kainuulaista opinnollistamismallia”.

Näissä opinnollistamisen käytännöissä yhtenä lähtökohtana ja kehittämistä eteenpäin ajavana asiana ovat maakunnan maantieteellisesti pitkät välimatkat. Opinnollistamista hyödyntämällä pystytään kehittämään osaamista myös syrjäseuduilla, joissa ei välttämättä ole ammatillisia oppilaitoksia. (Kainuun TYPO-koordinaatio 2019, 2). Myös tässä mallissa pääpaino on ammatil- lisen koulutuksen tutkinnon osien suorittamisen prosessissa, eikä huomiota ole juurikaan kiin- nitetty asiakkaan kokonaisvaltaiseen tukemiseen ja tuen mallintamiseen.

Mika Thessmann on kehittänyt Sosionomi YAMK opinnäytetyössään oppaan ja mallinnuksen Kuntoutussäätiön opinnollistamisen menetelmälle. Thessmannin ylemmän ammattikorkeakou- lun opinnäytetyössä on keskitytty yhdistämään osaksi asiakkaan opinnollistamisen prosessia sekä joillakin työpajoilla käytössä olevien osaamistodistusten että varsinainen oppilaitokselle suoritettava tutkinnon osa.(Thessmann 2020, 1.) Thessmannin kuvaama Kuntoutussäätiön

toimintamalli on lähellä Opikko-hankkeessa luotua yhteistyön toimintamallia, mutta Kuntou- tusäätiön toimintamalli ei kuvaa eri yhteistyön toimijoiden tehtäviä niin yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti kuin Opikko-hankkeessa luotu yhteistyön toimintamalli kuvaa. Opikko-hank- keen aikana luodussa yhteistyön toimintamallissa myös on pyritty korostamaan asiakkaan tu- kemista läpi koko prosessin. (Thessmann 2020, 18 ; Aaltonen & Reikko-Nieminen 2020.) Paikallisesti Jennika Eskola (2019) on tutkinut Humanistiselle ammattikorkeakoululle (HUMAK) tekemässään opinnäytetyössään osaamisen tunnistamista ja sen sujuvuutta Vantaan nuoriso- palveluiden työpajoilla. Eskolan tutkielmassa pääpaino on ollut päivittää Vantaan nuorisopal- veluiden työpajojen opinnollistamisessa käytössä olevat dokumentit vastaamaan ammatillisen koulutuksen uudistunutta lainsäädäntöä. (Eskola 2019, 6.) Teija Leppämäki on Humanistiselle ammattikorkeakoululle (HUMAK) tehdyssä yhteisöpedagogi AMK opinnäytetyössään tutkinut palveluprosessin tuotteistamista työpajan opinnollistamisen näkökulmasta. Tässä opinnäyte- työssä on siis keskitytty opinnollistamiseen enemmän palvelumuotoilun ja tuotteistuksen kautta. (Leppämäki 2020, 6.)

Kuntouttavaan työtoimintaan ja sen vaikuttavuuteen liittyen Irja Sandelin (2014) on selvittä- nyt kirjallisuuskatsauksessaan asiakkaiden näkemyksiä aiheesta. Katsauksessa kuvataan kun- touttavan työtoiminnan asiakkaiden taustoja. Sandelinin (2014) mukaan valtaosalla kuntoutta- van työtoiminnan asiakkaista on matala koulutustaso. Taustalla saattaa olla myös useita kes- keytyneitä koulutuksia. Nuorten asiakkaiden kohdalla ilmi tuli myös työkokemuksen puute.

Työurat ovat myös kuntouttavan työtoiminnan asiakkailla usein rikkonaisia. Asiakkaat ovat usein pitkäaikaistyöttömiä, eli ovat olleet työttömänä yli 12 kuukautta. Muita esiin nousevia ongelmia ovat heikoksi koettu terveys, osalla asiakkaista päihdeongelmat sekä velkaantumi- nen ja muut taloudelliset vaikeudet. (Sandelin 2014, 12.) Usein kuntouttavan työtoiminnan asiakkailla on siis rajoitteita työ- ja toimintakyvyssään, jolloin ammatillisen osaamisen hank- kiminen vaatii työntekijän tukea, mutta toisaalta on tuetusti täysin mahdollista. Heillä saat- taa olla myös matala koulutustaso, minkä perusteella on järkevää tuoda kouluttautumisen mahdollisuuksia osaksi kuntouttavaa työtoimintaa.

Pääosin asiakkaat ovat Sandelinin (2014) kirjallisuuskatsauksen mukaan tyytyväisiä kuntoutta- vaan työtoimintaan. Käytännön positiivisia vaikutuksia ovat olleet rytmin saaminen elämään, sosiaalisten suhteiden lisääntyminen, mielekkään tekemisen löytyminen, itsetunnon kehitty- minen sekä työ- ja toimintakyvyn parantuminen. Varsinaiset työllisyyspoliittiset vaikutukset kuitenkin jäävät tämän katsauksen perusteella vähäisiksi. (Sandelin 2014, 15.)

Sandelin on pohtinut kirjallisuuskatsauksen lopussa, kuinka asiakkaat saataisiin motivoitumaan kuntouttavaan työtoimintaan, ja miten palvelusta saataisiin mahdollisimman hyödyllinen asi- akkaan jatkopolkua ajatellen. Yhtenä kehitysehdotuksena hän näkee palvelun räätälöinnin vielä henkilökohtaisemmaksi. (Sandelin 2014, 21.) Yksi osa henkilökohtaistamista voisi olla

mahdollisuus hankkia ammatilliseen koulutukseen liittyvää osaamista kuntouttavan työtoimin- nan aikana. Parhaassa tapauksessa tämä tuettu osaamisen hankkiminen kuntotutumisen ai- kana lisää kuntouttavan työtoiminnan työllisyyspoliittisia vaikutuksia, jos asiakkaat siirtyvät uuden kuntouttavan työtoiminnan jakson sijaan koulutuksen piiriin, ja tätä kautta työllistyvät helpommin.

Sitra (2020) on tutkinut työllisyystoimijoiden näkemyksiä työttömien osaamisen kehittämi- sestä. Aineisto on kerätty loppuvuodesta 2019 Itä-Suomessa järjestetyssä seminaarissa johon osallistui oppilaitosten, kolmannen sektorin sekä työllisyyspalveluiden työntekijöitä. Tämän tutkimuksen aihe on melko lähellä opinnäytetyöni aihetta. Näiden toimijoiden asiakkaat tar- vitsivat erityistä tukea osaamisensa kehittämiseen. Aineisto kerättiin dialogisten keskustelui- den kautta. (Alasalmi ym. 2020, 25.) Aineistossa korostui työntekijän ja asiakkaan välisen luottamuksen ja vuorovaikutuksen merkitys, kun osaamista ryhdytään hankkimaan työttömyy- den aikana. Henkilökohtainen kohtaaminen koettiin tärkeäksi. (Alasalmi ym. 2020, 25.) Oh- jaajien tehtävänä on myös kertoa asiakkaalle erilaisista kouluttautumisen mahdollisuuksista.

Asiakkaan motivointi osaamisen kehittämiseen nähtiin myös ohjaajan tehtävänä, kun pyritään edistämään asiakkaan työllistymistä. Kannustaminen ja opastaminen nähtiin tärkeänä työteh- tävänä, jolla asiakasta autettiin tunnistamaan omaa osaamistaan. (Alasalmi ym. 2020, 26.) Opinnollistaminen työpajoilla nähtiin hyvänä tapana tuoda asiakkaan osaamista näkyväksi. Tä- män nähtiin myös kohentavan asiakkaan itseluottamusta. (Alasalmi ym. 2020, 26.)

Osaamisen kehittämisen esteenä ohjaajat näkivät ensinnä yksilöön liittyviä syitä, joihin oh- jaaja pystyy työllään vaikuttamaan. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi yksilön usko itseensä.

Asiakkaalla voi olla toistuvia torjunnan kokemuksia yhteiskunnan taholta. Toisaalta osaamisen kehittämisen esteenä nähtiin myös byrokratian monimutkaisuus. Opiskelemaan ei tahdota ryh- tyä, jos se leikkaa merkittävästi toimeentuloa. Eri tukimuotojen säätely koettiin monimut- kaiseksi. Digitalisaatio nähtiin haasteeksi erityisesti iäkkäämpien asiakkaiden kohdalla, kun osaamisen hankkiminen ja työnhaku edellyttävät digitaitoja. Samoin tiukka tietosuojalaki ko- ettiin haasteena vaikeuttaen tiedonkulkua jossakin tapauksissa. (Alasalmi ym. 2020, 29.) Mo- niammatillinen verkostoituminen koettiin tärkeäksi ja palveluverkoston tunteminen auttaa ohjaamaan asiakasta oikealla palvelutaholle tarpeen mukaan. Ennakkoluuloton asiakkaan koh- taaminen eri palvelutahoilla auttaa ohjaajien mukaan myös saamaan positiivisia kokemuksia, jos asiakkaalla on toistuvia torjuntakokemuksia yhteiskunnan taholta. (Alasalmi ym. 2020, 30.)

Työpajaympäristössä ammatillisen koulutuksen tutkinnon osia suoritettaessa korostuu työpa- jan valmentajan rooli kokonaisvaltaisen tuen tarjoajana. Tutkimukset ja artikkelit tarjoavat taustatietoa siitä, miten kokonaisvaltainen tuki voidaan jaotella sosiaalityössä. Susanna Palo- mäki on analysoinut teoksessa Sosiaalinen kuntoutuksessa (2018) kuntoutussosiaalityöntekijän työtehtäviä, toimijuutta ja rooleja asiakkaan silmin (Palomäki 2018). Aihetta on lähestytty

teemahaastatteluin ja aineisto on analysoitu laadullisella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä (Palomäki 2018, 269). Arja Jokinen puolestaan on tutkinut sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä asiakkaalle tarjottavasta tuesta ja sen erilaisista diskursseista jo vuonna 2008 julkaistussa te- oksessa Sosiaalityö tukena ja kontrollina aikuisten kohtaamisessa (Jokinen 2008, 115). Jokisen tuen elementit on löydettävissä Opikko-hankkeen yhteistyön toimintamallin valmentajan roo- lista ja vastaavat pitkälti myös Palomäen artikkelissaan esille tuomia ajatuksia sosiaalityönte- kijän roolista ja tehtävistä. Vaikka Palomäen analyysi käsittelee sosiaalityötä kuntoutustutki- muspoliklinikalla ja Jokinen puolestaan keskittyy aikuissosiaalityöhön, on molemmista löydet- tävissä samoja kokonaisvaltaiseen tukeen liittyviä elementtejä, kuin Opikko-hankkeessa luo- dussa yhteistyön toimintamallissa. (Jokinen 2008 ;Palomäki 2018 ; Aaltonen & Reikko-Niemi- nen 2020).

Palomäen artikkelissa voidaan löytää kuntoutuksen sosiaalityöntekijän työlle kolme eri rooli- kategoriaa, asianajo, palveluohjaus sekä psykososiaalinen työskentely (Palomäki 2018, 280).

Jokisen artikkelissa puolestaan asiakkaalle annettu tuki jaotellaan tueksi työmenetelmänä, kohtaamisena sekä asianajona (Jokinen 2008, 115). Nämä kolme työskentelyn roolikategoriaa esiintyvät niin valmentajan kuin sosiaalityöntekijän työssä päällekkäin. Usein eri kategorioita onkin vaikea erottaa toisistaan käytännön työskentelyssä.

Palomäen artikkelissa yhtenä sosiaalityöntekijän tehtävänä asiakkaan näkökulmasta voidaan nähdä asianajo (Palomäki 2018, 280). Myös Jokinen nostaa tämän yhdeksi tuen diskurssiksi (Jokinen 2008, 115). Asianajo on asiakkaan oikeuksien toteutumisen sekä etuisuuksien saami- sen tarkistamista. Asianajo on myös asiakkaan puolelle asettumista sekä hänen ja muiden hei- kossa asemassa olevien ihmisten asioiden edistämisenä (Jokinen 2008, 118). Opikko-hank- keessa luodussa yhteistyön toimintamallissa asianajoa on esimerkiksi toimeentuloon tai asumi- seen liittyvien asioiden selvittäminen. Yhteistyön toimintamallin mukaisessa työskentelyssä valmentaja tukee tarvittaessa asiakasta asiakkaan erilaisiin palvelutarpeisiin liittyvissä asi- oissa ja huolehtii, että asiakkaalla on käytettävissään kaikki etuudet, joihin hän on oikeu- tettu.

Palomäen mukaan sosiaalialan ammattilaisen yhdeksi rooliksi nousee myös verkostotoimijan rooli (Palomäki 2018, 279). Sama ammattilaisen rooli on nähtävissä myös yhteistyön toiminta- mallissa sosiaalialan ammattilaisella. Valmentaja tuntee palvelujärjestelmää, ja näin ollen tietää tahot, joihin tulee olla yhteydessä missäkin tuen tarpeeseen liittyvässä asiassa. Val- mentaja varmistaa, että asiakkaan taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat. Myös Joki- nen (2008) näkee sosiaalityöntekijän asioiden selvittäjänä sekä asiakkaan tukijana erilaisten palveluiden viidakossa (Jokinen 2008, 118).

Palveluohjaus nähdään Palomäen artikkelissa palvelutarpeen arvioinnista lähtevänä proses- sina, jossa määritellään asiakkaan voimavarat sekä hänen tarpeitaan parhaiten vastaavat