Koutun plikasta farmaseutiksi · DIGI

Koutun plikasta

farmaseutiksi

lun lisäksi. Merkittavia

asioita kuitenkin löyryi.

"Ainekirjoitus oli minun tapani ilmaista itseäni. John Martoma oli

minulla ....:

opettajana

ja han

ym- märsi, mita halusin sanoa. Toinen asia,

joka oli

minulle tärkeä,, oli suhde Jumalaan.

Elin

suhteessa Häneen.

Olin

tietoinen siitä, että

Taivaallinen

Isä pitaa

minusta

huolen. Kristillistä

nuorisotoi- mintaa ei ollut. Uskontotunnit oli- vat mielenkiintoisia. Opettaja In- keri Reivonen

piti

raamattupiiriä ja kerran han vei meidät kotiinsa.

Oli ^hienoa, kun siellä sitten juotiin teetä

ja rukoiltiin",

kertoo Liisa Eskola.

"Merkittäva tapahtuma

oli

mi- nulle myös se, kun sain kanttori

Aarne Aartion johdolla

laulaa lapsikuorossa

jouluaaton

_kir-

kossa. Se

oli

upeata, kun kelpuu- tettiin mukaan laulamaan, vaikka ei minulla mikään kaksinen ääni edes ole. Se oli suuri juhla minulle.

Ja toinenkin mukava muisto nou- see mieleeni. Menimme luokan kanssa

reellä Raijalan

Autiolle joulujuhlaan. Me leikimme ja lau- loimme joululauluja.

Aiti

lähetti

silloiselle

opettajallemme John Martomalle kermapullon. Se oli sodan jalkeen varmasti aika mu- kava lahja."

Haastattelija

pastori Simo Laitila.

"Taitelijaprofessori Taisto Ah- tola teki minuun Sammun kansa- koulussa unohtumattoman ela- myksen. Hän opetti minua kaksi vuotta sodan aikana. Hän synnytti minuun kauneudenkaipuun,, jotr-

ka

ajattelen olevan osa itseäni."

Näin

ajattelee farmaseutti Liisa

Eskola, Anna-Liisa

Kouttuna Huittisissa tunnettu.

Liisa Eskola lähti

kouluun

maa nvilj el ij äperheestä,, joss a nuk- kuminen ja työnteko olivat ainoat arvot. Jo lapsuus kului kovan fyön teon merkeissä. Työnteko

oli

ih- misen mitta. "Minä _{pakenin tuota} maailmaa tyttökirjoihin heti, kun opin lukemaan. Ne olivat minulle päiväunia, joissa viihdyin", kertoo Liisa Eskola.

Sodan jalkeen Koutun sisaruk- set saivat polkupyörät,

joilla

_oli

hienoa huristella kouluun. Joskus

saattoi

päästä

jopa

hevosella.

Eväiksi äiti laittoi syksylla sylttya ja sianmakka raa.

"Luokat olivat

suuria. Neljä-

kymmentä neljäkin

oppilasta meitä

oli. Hyvin harvoin

siinä pääsi vastaamaan. Opettajat oli-

vat

auktoriteettejä,

mutta

hyvin tasapuolisesti he meitä kohtelivat.

Myönnän, että minulla oli jonkin- lainen halu näyttää. Meidän ko- timme

oli

hyvin patriarkaalinen.

Isä johti

kaikkea.

Tunsin,

^että kyllä brtötkin ^ovat jotain."

Henkinen ja hengellinen tärkeää

Työnteon ja

koulunkäynnin keskella henkinen

oli

kuitenkin tärkeää

Liisa

E,skolalle. Tuohon aikaan koululaiset

eivät

paljon

ha rrastaneet taiteita, musiikkia tai muitakaan henkisiä asioita kou-

32

Liisa Eskolalle ovat henkiset, hengelliset

ja

kulttuuriset arvot mer- kinneet aina hyvin paljon.

Nuutinen opetti elämää varten Lauttakylän yhteiskoulussa pi- dettiin

yllä

suomalaisia ^pemsar- voja. Kotia,, uskontoa ja isänmaata

ei

tehty kyseenalaiseksi missään tilanteessa. E,rityisesti opettaja Erkki Nuutinen valmisti oppilaita elämää varten, ei yksin koulua ja ylioppilastutkintoa

varten.

Hän

pyrki

opetuksessaan siihen,, ^että oppi.laista

tulisi

yhteiskuntakel- polsra.

"Täältä vuosikymmenien ^pääs-

tä on tietysti helppo arvioida ^myös

niita

puutteita,

joita tuon

ajan koulunkäynnissä oli. Esimerkiksi meitä ei opetettu käyttämään kir- jastoa. Tietokirjojen maailma jai salaisuudeksi.

Opettajat

eivät osanneet johdattaa meitä niiden ääreen.

Tietojen

saanti

oli

sen

vuoksi vajavaista. Olimme oppi- kirj oj en va rass a. Kulttuu ritarj onta

oli

myöskin vähäistä.

Joku

otti musiikkituntej a yksityisesti, mutta vain harva."

Liisa

Eskola etsi kuitenkin vi- rikkeitä jatkuvasti kulttuurisille ja henkisille tarpeille. Mikä oli ^Sam- mun kansakoulussa ^päässYt alul- le, ei enää

hävinny.

Kauneus ja henkiset arvot olivat tärkeita. Ka- ramellipaperien ^j a tulitikkuaskien kansien kerääminen

ei

riittanY.

"Aamulehden kulttuurisivut oli- vat tärkeät. Sielta sai tietoa kor- keammasta

ja

paremmasta."

Vaikutuksen teki myöskin nel- jakymmentä luvun lopun Kansan

Raamattuseuran tilaisuudet kir- kossa. Väkeä

oli kirkko

täYnnä

Anna-Liisa Kouttu vie vuonna f954 ylioppilastovereittensa kanssa kuk- kia sankarihaudalle. Taustalla nykyinen puhelinyhtiön tontti.

joka ilta viikon aikana. "Evanke-

lista Raili Kilpi julisti

^vahvaa

evankeliumia. Ja että hänellä oli kirkkaan punaiset huulet, ^Se oli

jotain. Ne viestittivät

minulle evankeliumin

iloa ja

vapautta", Liisa muistelee.

Työelämä veti ^puoleensa

Keväällä ¹⁹⁵⁵ Anna-Liisa Kout-

tu meni

oppilaaksi apteekkiin.

Aikuistumisen

aika oli

alkanut.

Hän sai osoittaa kelvollisuutensa

ja olla

hyödyksi,

niinkuin

tuon

ajan henki voimakkaasti oli. "Olin

jaloillani, kun

sain palkkaa, ^ate- rian ja päiväkahvin. Täyyy myön- tää, että

kyllä

työelämä

on

ollut arvokasta raskaan koulutyön jäl- keen."

"Vanhemmiten näyttää

^yhä

enemmän tulevan riippuvaiseksi näkymättömästä, ikäänkuin ojen- tautuu siihen, mikä ei näy. Vain vähän

on

tarpeellista,

tahi

^yksi

ainoa",

Liisa

Eskola, lqypsyyteen kasvanut ihminen toteaa.

Simo Laitila

r/r

å

Kuva: Simo Laitila.

{

33