journal.fi/aikuiskasvatus 374
Korkeakoulutuksen haasteet näkyviksi
Jani Ursin & Reetta Muhonen (toim.) (2020). Tuntematon korkeakoulutus. Suomen kasvatustieteellinen seura. 250 sivua.
KORKEAKOULUTUSTA TUTKI
TAAN paljon, mutta laajalla tutki- musalueella on yhä tutkimatonta maastoa. Tuntematon korkeakou- lutus kokoaa yhteen yhdeksän artikkelia, joissa tarkennetaan erityisesti kahteen teemaan: kor- keakoulutuksen kansainvälisty- miseen ja opiskelijavalintojen haasteisiin. Temaattiset valinnat ovat varsin ajankohtaisia ja tuo- vat tuoreita näkökulmia käyn- nissä olevaan korkeakoulu- ja tiedepoliittiseen keskusteluun.
Samalla teemat nostavat lukijan pohdittavaksi koulutukselliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuu- teen kiinnittyviä laajempia näkö- kulmia.
Ensimmäisessä johdantolu- vussa kirjan toimittajat, korkea- koulututkijat Reetta Muhonen ja Jani Ursin johdattelevat lukijat teemoihin ja lähtökohtiin. Toi- sessa johdantoluvussa akatee- mikko, emeritusprofessori Ilkka Niiniluoto pohtii yliopistolaitok- sen merkitystä kansakunnan ra- kentamisessa. Turun Akatemian perustamisesta aina nykyhetkeen ulottuva tarkastelu on ylistys- puhe sivistykselle. Akateemikko luottaa myös koulutuksen tuot- taman sivistyksen ja osaamisen voimaan maailmanlaajuisten uh- kien, kuten ahdasmielisen natio- nalismin ja ilmastonmuutoksen, torjumisessa.
KANSAINVÄLISTYMISEN SUDENKUOPAT
Kansainvälistymisen pääteema kattaa kolme lukua, joissa aihetta pohditaan korkeakoulujen, hen- kilökunnan ja opiskelijoiden nä- kökulmista. Jenny J. Leen mukaan Suomi on luisumassa Yhdysval- tain tielle, mistä kertovat lisään- tynyt yksityistäminen ja nouse- va nationalismi. Hän arvostelee erityisesti Suomen linjaa periä lukuvuosimaksuja unionimai- den ulkopuolisilta opiskelijoilta, sillä käytäntö lisää jakoa ”meihin ja ulkopuolisiin”, ja vaarana on maksullisuuden laajeneminen muihinkin ryhmiin. Yhdysvallat varoittavana esimerkkinä havah- duttaa, onhan tilanne huolestutta- va laajemmin koko kansakunnan ja demokratian suhteen.
Antero Puhakka ja Juhani Rau- topuro tuovat esiin sen, miten kan- sainvälinen liikkuvuus nähdään itsestään selvästi tieteen ja tutki- muksen laadun lisääjänä. Tieteen- tekijöiltä odotetaan kansainvälistä yhteistyötä, ja osallistumattomuut- ta pidetään poikkeavana ja epänor- maalina. Kansainvälinen kokemus on usein uralla etenemistä helpot- tavaa pääomaa, ainakin mielikuvis- sa. Samalla liikkuvuuteen sisältyvät riskit jäävät yksittäisen, usein mää- räaikaisen työntekijän ja tämän perheen kannettaviksi . Kirjoittajat
toivovatkin yliopistoilta nykyistä enemmän vastuuta liikkuvuuteen sisältyvistä riskeistä. Yksi keino on työsuhteiden pidentäminen ja va- kiinnuttaminen.
Kansainvälisten opiskelijoiden määrän lisääntyessä on tarpeen pohtia kielikysymystä. Taina Saa- rinen, Heidi Vaarala, Erja Kyck- ling ja Eeva-Leena Haapakangas käsittelevät kielten – erityisesti suomen, ruotsin ja englannin – merkitystä korkeakoulutuksessa ja näiden merkitysten kautta raken- tuvaa ymmärrystä kansainvälisistä opiskelijoista. Korkeakoulutuksen kansainvälistymistavoitteissa on alettu painottaa kansainvälisten opiskelijoiden mahdollisuuksia työllistyä Suomessa, mutta kan- sainvälistymisen ihanteet ja arjen todellisuus ovat kaukana toisis- taan. Opinnoissa pärjää englan- nilla, mutta työmarkkinoilla vaa- ditaan suomen taitoa. On syytä pohtia, voisimmeko me yliopis- tolaiset tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia kansainvälisille opiskelijoille ja kollegoille suo- menkieliseen keskusteluun.
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 4/2020
375
KIRJA-ARVIOT
Alan vaihtaminen tai työssäkäynti opintojen aikana voi parantaa urakehitystä.
OPISKELIJA VALINTA- UUDISTUKSESTA KRIITTISESTI
Teoksen toinen puolikas kes- kittyy opiskelijavalintojen haas- teisiin. Sakari Aholan mukaan valintauudistusten tavoitteet jäävät usein toteutumatta, kos- ka tutkimustieto välittyy koulu- tuspoliittiseen päätöksentekoon puutteellisesti. Monien opiske- lijavalintaa koskevien uudistus- ten vaikutukset ilmenevät vasta aikojen myötä. Ahola osoittaa ensikertalaiskiintiön vähäisen vaikutuksen koulutukseen siir- tymisen nopeuttajana ja poh- tii todistusvalinnan merkitystä tasa-arvon kannalta: sen on esi- merkiksi uumoiltu suosivan eri- tyisesti koulutettujen perheiden jälkeläisiä.
Tuoreessa tutkimuksessa (Heiskala, Erola & Kilpi-Jakonen 2020) taas väitetään todistusva- linnan päinvastoin lisäävän tasa- arvoa ja valintakokeiden tuotta- van koulutuksen ylisukupolvista periytymistä. Hakijat ovat moni- nainen joukko perhetaustaltaan, iältään ja elämäntilanteeltaan, ja valintakoe voi tarjota esimerkiksi aikuiselle hakijalle tai ei-ylioppi- laalle aidosti ”toisen mahdolli- suuden”. Siksi erilaisten reittien mahdollistaminen tulevaisuu- dessakin on tärkeää.
Heli I. Koskinen tarkastelee sosiaalisen median tuottamaa kuvaa eläinlääkärikoulutuk-
seen hakeutumisesta. Hän ha- vaitsi, että keskustelupalstoille kirjoittaneet pitivät yllä myyttiä yliopistokoulutuksesta vain yli- oppilaiden opinahjona; monet eläinlääkärikoulutukseen pääs- seet korostivat lukion ja yliop- pilastodistuksen merkitystä koulutukseen pyrittäessä. Am- mattikoulutusta vähäteltiin, suo- rastaan halveksittiin. Ammatil- lista väylää korkeakoulutukseen edenneiden määrä on kuitenkin lisääntynyt, vaikka ei-ylioppilai- den sisäänpääsymahdollisuu- det erityisesti yliopistoihin ovat edelleen vähäiset.
Sosiaalisen median tuotta- ma diskurssi siitä, miten han- kalaa ammatillisella tutkinnolla on päästä opiskelemaan yhdelle yliopistokentän valikoivimmista koulutusaloista vastaa yllättävän hyvin todellisuutta. Opetushal- linnon tilastojen mukaan vuonna 2020 eläinlääketieteelliseen hake- neista ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneista yksikään ei tullut valituksi.
Pitkät opiskeluajat ovat hi- taan opintoihin siirtymisen ohella suomalaisen koulutus- politiikan kesto-ongelmia. Päivi Vuorinen-Lampila kuvaa, miten monimuotoinen ilmiö opinto- jen pitkittyminen on. Suoma- laiseen hyvinvointivaltiomalliin kuuluvassa universaaliregiimissä opiskeluvuodet itsessään ovat tärkeä vaihe nuoren kehitykses-
sä, ja lukuvuosimaksuton koulu- tus sekä opintososiaaliset etuu- det mahdollistavat pitkät opis- keluajat. Korkeakouluopiskelijat myös usein käyvät töissä opinto- jensa aikana, minkä on todettu edistävän siirtymistä työelämään opintojen jälkeen. Koulutuspo- liittisessa keskustelussa haitalli- sena näyttäytyvät asiat eivät siten suinkaan aina ole haitallisia yksi- lölle. Alan vaihtaminen tai työs- säkäynti opintojen aikana voi päinvastoin parantaa opintoihin sitoutumista ja valmistumisen jälkeistä ura kehitystä.
Arto Jauhiainen vetää lopuksi oivallisesti yhteen artikkeleiden teemat. Yhteenveto on erityisen tärkeä, koska artikkelit jäävät toi- sistaan hieman irrallisiksi ja ovat tasoltaan vaihtelevia. Tekstit ovat myös rakenteiltaan ja jäsentelyil- tään varsin erilaisia: joissakin on tiivistelmä, toiset alkavat suoraan johdantoluvusta. Vaikka useim- mat artikkelit ovat viimeisteltyjä ja helppolukuisia, joukossa on muutama teksti, jonka keskeisen sanoman selville saaminen vaatii lukijalta huomattavaa pinniste- lyä. Kirjan toimittajat ja loppulu- vun kirjoittaja tekevät ansiokasta työtä tiivistäessään artikkelien näkökulmat ja nivoessaan ne pääteemaan, tuntemattomaan korkeakoulutukseen.
Korkeakoulututkimuksella on yhteiskunnallista merkitystä. Sen avulla voidaan tehdä näkyväksi
journal.fi/aikuiskasvatus 376
sellaisia tekijöitä ja rakenteita, jot- ka asettavat yksilöt eriarvoiseen asemaan koulutusmahdollisuuk- sien suhteen. Poliittisten päättä- jien vastuulle jää viime kädessä
LÄHTEET
Heiskala, L., Erola, J. & Kilpi-Jakonen, E. (2020).
Compensatory and multiplicative advantages:
Social origin, school performance, and stratified higher education enrolment in Finland. European Sociological Review, 1–15. DOI: https://doi.
org/10.1093/esr/jcaa046.
se, miten tutkimustietoa aiheesta hyödynnetään. Suosittelen kirjaa kaikille korkeakoulutuksesta kiin- nostuneille, mutta aivan erityisesti koulutuspoliittisille päättäjille.
HANNA NORI KT, yliopistotutkija kasvatustieteiden laitos Turun yliopisto
https://orcid.org/0000-0002- 6612-9830
Tutkimus vaatii vapautta
Esa Väliverronen & Kai Ekholm (toim.) (2020). Tieteen vapaus ja tutkijan sananvapaus. Vastapaino. 360 sivua.
VAIKKA TIETEEN vapaus ja tut- kijan sananvapaus kytkeytyvät- kin käytännössä usein toisiinsa, ne ansaitsevat kumpikin omat tarkastelunsa. Vapaus on tieteen elinehto. Se kuuluu tieteen ole- mukseen. Tiede syntyi ja pääsi kehittymään Euroopassa vasta, kun kirkko dogmeineen vapau- den tukahduttajana menetti val- taansa.
Toki nykyäänkin esimerkik- si kansallisella tasolla tieteen va- pautta rajoittavat ja uhkaavat niin poliittiset kuin taloudelliset tekijät.
Tiedeyhteisö saa olla jatkuvasti varuillaan puolustaakseen tieteen vapautta, mikä näyttäytyy myös poliittisena kysymyksenä. Päätök- sentekijöiden intohimot leimahta- vat näkyville keskusteltaessa, mitä tutkimusta kannattaa rahoittaa ja
mihin tarpeeseen tutkimusta tu- lisi tehdä.
Niin ajankohtaisia teemoja kuin hiukan historiaakin luotaava Tie- teen vapaus ja tutkijan sananvapaus on kirjoitettu 17 tutkijan voimin, joista monet tunnetaan tieteen puolustajina ja huuhaan vastustaji- na julkisista puheenvuoroistaankin.
Kirja koostuu 12 artikkelista, joista osa on empiirisiä tutkimuksia ja osa teoreettisia jäsentelyjä. Mukana on kaksi historiallista tarkastelua.
KUKA PUOLUSTAISI VAPAUTTA?
Tutkijan sananvapaus on ollut 2000-luvulla uhattuna erityisesti autoritaarisesti johdetuissa mais- sa. Kirjan toimittajat ovat koon- neet johdantolukuun muutaman kuvauksen tutkijoiden vaienta-
misesta ja tieteen sensuurista Yh- dysvalloissa, Kiinassa, Tšekin tasa- vallassa ja Unkarissa. Kun tiede ja tieteenharjoittaminen ovat muut- tuneet yhä enemmän projekti- luonteiseksi, tutkijoiden on vaike- ampi puolustaa tieteen vapautta.
On todennäköistä, että mitä epävarmempi tutkijan asema on, sitä helpompi häneen on vaikut- taa poliittisella tai taloudellisella ohjauksella. Tieteen vapauden
