n 119 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 14 (2) – 2016
PÄÄKIRJOITUS
Työelämä, vuorovaikutus & tietoteknologia
Tätä vuoden 2016 toista Työelämän tutki- mus- lehden numeroa ei ole koostettu ruoti- maan tiettyjä teemoja. Lehti koostuu ilahdut- tavan monipuolisesti eri tieteenalojen tutki- muksista, katsauksista ja kirja-arviosta, joista monia kuitenkin näyttää yhdistävän kaksi tee- maa: yhtäältä vuorovaikutus ja toisaalta tie- toteknologia haasteineen ja mahdollisuuksi- neen. Tutkimukset ovat kuitenkin toteutuneet ja päätyneet lehden julkaistavaksi laadultaan erilaisten prosessien kautta. Tarinoita voisi toki lukea muistakin kehyksistä, kuten joh- tamisen tai oikeudenmukaisuuden näkökul- masta, eikä näiden kehysten pidä antaa ra- joittaa tutkimusten laajempaa antia, mutta esittelen lehden tämänkertaisen sisällön nyt vuorovaikutuksen ja tietoteknologian teemo- jen kautta.
Ensimmäinen lehden artikkeleista, Liisa Lähteenmäen ja Anne Alvesalo-Kuusen artikke- li tarkastelee mitä yhteisösakkotuomiot ker- tovat työturvallisuuskulttuurista. Tutkimus osoittaa, että työturvallisuutta voidaan pa- rantaa kiinnittämällä huomiota organisaation vuorovaikutuskulttuuriin. Työturvallisuus voi kohentua yhtä matkaa organisaation sisäinen viestinnän kanssa.
Lehden toisessa artikkelissaTapio Bergholm esittelee 1970-luvun automaatiopaniik kia SAK:n ja SDP:n materiaalin kautta. 1970-lu- vun kirjoituksissa esiintyy huoli automatisaa- tion ja tietoteknologian vaikutuksista työyh- teiskunnalle. Aihetta koskeva keskustelu on tuttua (ks. myös Tuomo Alasoinin kirjoitta- ma kirja-arvio), mutta neljä vuosikymmentä sitten pohjoismaisissa keskusteluissa esiinty-
neet ratkaisuehdotukset eivät. Vai miltä kuu- lostaisi automaatiovero?
Tuija Koivunen keskustelee pehmeistä tai- doista ulkoistetussa suorarekrytoinnista ja tämä artikkeli kohdistuu siten rekrytointiti- lanteiden vuorovaikutukseen. Koivunen to- teaa artikkelinsa lopuksi, että rekrytoijat ko- rostavat työnhakijoiden oikeanlaista persoo- naa, muun muassa sosiaalisuutta, sekä muita persoonaan ja elämäntapaan liittyviä tekijöitä, kuten liikuntaharrastuksia. Rekrytoijien käsi- tykset tuovat hyvin esille sen, että ammatilli- set taidot eivät välttämättä takaa työn saantia.
Keskeistä on vuorovaikutuksen onnistuminen rekrytointitilanteessa ja jonkinlainen ’sopivas- ti sosiaalinen persoona’.
Riitta Salunen, Doris Holmberg- Marttila ja Kari Mattila pohjaavat tutkimuksensa terve- ydenhuollon kehittämishankkeessa saatuihin toimintatapojen muutoksiin ja oppimiseen. He osoittavat, että perusterveydenhuollossa to- teutettu kehittämishanke kehitti ammatillisia taitoja ja haastoi terveyskeskusten johtamis- käytäntöjä. Toimintatapojen muutokset kos- kivat usein nimenomaan vuorovaikutusosaa- mista ja – tapoja, esimerkiksi potilaan ohjaa- mista.
Lehden viimeisessä artikkelissa käsitellään tietoteknologian mahdollistamaa työn fyysi- sen paikan muutosta, eli kokoaikaista kotietä- työtä. Pasi Pyöriän, Tiina Saaren ja Satu Ojalan artikkelissa tarkastellaan kokoaikaisen kotie- tätyön yleistymistä ja merkitystä. Haastatellut kokoaikaisesti kotiin siirtyneet tietotyön teki- jät korostavat, että kokoaikaiseen kotietätyö- hön siirtyminen edellyttää hyvää vuorovaiku-
120 n
Pääkirjoitus
Työelämä, vuorovaikutus & tietoteknologia
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 14 (2) – 2016 tusta työyhteisön kanssa. Myös tietotyönteki-
jät ovat osa työyhteisöä ja prosesseja työn hen- kilökohtaistumisesta huolimatta.
Huomaamatta myös lehden katsauksia ja kirja-arvio käsittelevät osaltaan vuorovaiku- tusta ja tietoteknologiaa. Monika ja Mikaela von Bonsdorff sekä Marjo Wallin osoittavat katsauksessaan, että eläkeuudistusta kos- keva tieto on saavuttanut työntekijät, mutta vain valikoiden ja vaillinaisesti. Tarvitaan li- sää vuorovaikutusta ja tietoa uudistuksesta.
Joakim Zitting puolestaan tarkastelee katsa- uksessaan työpaikkojen muodollisesti sovit- tuja vuorovaikutusrakenteita, työyhteisöjen sosiaalista dialogia, tietyissä Eurooppalaisissa maissa. Katsauksessa raportoidaan, että Suo- messa uskotaan näiden formaalien rakentei- den hyötyihin enemmän kuin tutkimuksen muissa maissa. Kansainvälinen tutkimus ai- heesta tukeekin Zittigin mukaan käsitystä sii- tä, että sosiaalinen dialogi tuottaa hyvinvoin- tia. Katinka Tuisku, Pia Houni ja Marianna Virtanen puolestaan käsittelevät hyvinvoin- nin tukemista kulttuurinelämysten avulla. He toteavat osuvasti, että terveydenhuoltoalalla vuorovaikutuksellinen kuormitus on jatku- vaa. Tähän yksilölliseen kuormitustekijään voidaan vaikuttaa muun muassa tarjoamalla kulttuurielämyksiä.
Tuomo Alasoinin kirjoittama informatiivi- nen kirja-arvio käsittelee osuvasti teknologian kehittymistä ja erityisesti robotisaatiota. Kirja- arviossa todetaan, että Martin Fordin kirja The
Rise of the Robots. Technology and the Threat of Mass Unemployment ei tarjoa patenttiratkaisu- ja robotisaation luomiin ongelmiin, mutta nos- taa esille monia teknologian kehittymiseen liit- tyviä laajempia ja yhteiskuntapoliittisesti kiin- nostavia teemoja. Fordin kirja nousee ainakin omalle lukulistalleni.
Lopuksi: Tampereen yliopiston sosiaa- lipolitiikan oppiaineeseen väitelleen Niina Viitasalon väitöskirjatutkimus käsittelee ikä- syrjintää ja lehdessä julkaistavan lectio prae- cursorian voi niin ikään lukea lehden teemo- jen näkökulmasta. Tutkimus piirtää varsin epäoikeudenmukaisen kuvan suomalaisista työpaikoista. Nostan tähän yhden aineistosi- taatin Viitasalon väitöskirjasta ja pystyn vain toteamaan, että työelämän vuorovaikutusti- lanteet eivät aina ole onnistuneita – tai edes ammatillisia – vai mitä sanotte seuraavasta työelämäkuvauksesta:
”…esimies antoi ymmärtää, että 63-vuotiaa- na voi jäädä eläkkeelle. (…) ilmoitin haluni jatkaa 65-vuotiaaksi.(…) Jolloin esimies löi nyrkillä pöytään ja sanoi: sinä jäät eläkkeel- le vuoden vaihteessa ja piste. Minä poistuin esimiehen toimistosta mitään sanomatta.”
Pystyisikö robottikaan olemaan epäinhimilli- sempi?
Mia Tammelin
