LOG INNO –
Tuottavuutta työhyvinvoinnista metsä- ja kuljetusalan yrityksille
Annina Korpela ja Petri Murtomäki (toim.)
Euroopan sosiaalirahasto
LOG INNO – Tuottavuutta työhyvinvoinnista metsä- ja kuljetusalan yrityksille
©Tekijät ja Tampereen ammattikorkeakoulu Taitto Minna Nissilä
Kannen kuva Petri Murtomäki
Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja.
Sarja B. Raportteja 109.
ISSN 1456-002X ISBN 978-952-7266-28-1
Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja.
Sarja B. Raportteja 110.
ISSN 1456-002X
ISBN 978-952-7266-29-8(PDF)
Painopaikka Kirjapaino Hermes Oy 2018
Euroopan sosiaalirahasto
SISÄLLYS
LUKIJALLE
Petri Murtomäki 6
YKSILÖTUTKA-TYÖHYVINVOINTIKYSELY
Petri Murtomäki 11
TYÖN KUORMITTAVUUDESTA JA SEN YHTEYDESTÄ TUOTTAVUUTEEN METSÄALALLA
Kimmo Vänni 25
PUUNKORJUUN NYKYTILANNE JA HAVAINTOJA TYÖPAJOIHIN OSALLISTUNEISTA KORJUUYRITYKSISTÄ
Manne Viljamaa 42
HYVINVOINTIA TYÖHÖN JA VAPAA-AIKAAN
Piia Tarnanen ja Jarmo Perttunen 55 KAIKKI TARVITSEVAT MODERNIA JOHTAMISTA
Joonas Koivumaa 65
KOHTAAMISIA TYÖPAIKALLA – VIESTINTÄ JA VUOROVAIKUTUS TYÖHYVINVOINNIN JA TUOTTAVUUDEN EDISTÄJINÄ
Annina Korpela 78
NÄKÖKULMA: ASIAKKUUDEN JOHTAMINEN METSÄALALLA
Juho Haukkala 92
LIITE 1. 100
LUKIJALLE
Petri Murtomäki
M
etsäalan organisaatioissa on erityisesti 2010-luvulla herätty tarpeeseen kehittää toimialalla työskentelevien henkilöiden työ- hyvinvointia. Työhyvinvoinnin ohella myös tuottavuutta halu- taan kehittää. Useita kehittämishankkeita on käynnistetty, ja LOG INNO -hanke on laajimpien joukossa. LOG INNO -hankkeen tavoitteena on ke- hittää erityisesti metsäalan kone- ja kuljetusyritysten työntekijöiden työhy- vinvointia ja tuottavuutta.Puunhankinnan pk-yrityksissä tuottavuutta on pitkään pyritty kehittä- mään parantamalla koneiden ja puutavara-autojen teknisiä ominaisuuksia.
Tekniikan suhteen tuottavuus onkin huippuluokkaa. Nyt on kehittämi- sen painopistettä tarvetta siirtää toimintamallien uudistamiseen siten, että yritysten koko henkilöstön työhyvinvointi lisääntyy ja samalla yrityksen tuottavuus paranee. Työntekijöiden työhyvinvoinnin kehittymisen seu- rauksena poissaolot ja tapaturmat vähenevät, työprosessit kehittyvät tuot- tavammiksi ja tuottavuuden kasvun myötä yrityksen tuloksentekokyky paranee.
Hankkeen toimenpiteillä yrityksen toimintaprosesseja uudistetaan työhy- vinvoinnin kehittämisen näkökulmasta osallistamalla yrityksen koko hen- kilöstö kehittämiseen. Nimenomaan henkilöstön jatkuva mukanaolo oman työnsä ja yrityksen toiminnan kehittämisessä ei metsäalalla ole ollut kovin yleinen käytäntö.
Työntekijät ovat oman työnsä asiantuntijoita. He havaitsevat ensimmäise- nä käytännön työssä vastaan tulevat ongelmat ja haasteet, joita ratkomalla työn sujuvuutta ja tuottavuutta on mahdollista kehittää. Sujuva työ puoles- taan ylläpitää ja kehittää työhyvinvointia. Työntekijöillä oleva tieto on hyö- dyllistä yritysten johdolle, jotta toimintaa voidaan kehittää kokonaisuudes- saan tuottavampaan ja työhyvinvointia kehittävään suuntaan.
Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää toimintatapoja ja -malleja työhy- vinvoinnin mittaamiseen, kehittämiseen ja ylläpitoon metsäalan kone- ja kuljetusyrityksissä. Tavoitteena on myös ollut tuottavuuden kehittäminen työhyvinvoinnin ohella. Lisäksi on selvitetty, millaisia työhyvinvoinnin ke- hittämistarpeita on eri ammattiryhmissä, ikäryhmissä ja miehillä tai naisil- la. Työntekijöiden, yrittäjien ja yritysten tilanteet vaihtelevat, joten myös kehittämistoimenpiteet vaihtelevat tilanteen ja henkilöstön tarpeiden mu- kaisesti.
Tampereen ammattikorkeakoulu on toteuttanut LOG INNO -hanketta yh- dessä Koneyrittäjien liitto ry:n ja Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry:n kanssa.
Hanke kuuluu valtakunnalliseen toimenpideohjelmaan ”Tuottavaa ja tu- loksellista työelämää yhteistyöllä”, joka on osa Työelämä 2020 -ohjelmaa.
LOG INNO -hanke on Euroopan sosiaalirahaston osarahoittama hanke, ja se toteuttaa Toimintalinja 3:n erityistavoitetta 7.1. Tuottavuuden ja työhy- vinvoinnin parantaminen. Hankkeen rahoittava viranomainen on Hämeen ELY-keskus. Hankkeen toteutusaika on 1.2.2016–31.1.2019.
Tämä julkaisu kertoo LOG INNO -hankkeesta, yhteistyössä yritysten kans- sa toteutetuista kehittämistoimista ja saavutetuista tuloksista. Julkaisun ar- tikkeleissa tuodaan esille työhyvinvoinnin ja tuottavuuden näkökulmia eri alojen asiantuntijoiden kertomana. Kyselyjen, mittausten ja haastattelujen pohjalta tarkastellaan hankkeessa mukana olleiden yritysten kokemuksia ja mielipiteitä omasta työhyvinvoinnistaan ja tuottavuudestaan. Lisäksi esi- tetään kehitysehdotuksia ja ratkaisuja, joita metsä- ja kuljetusalalla voidaan hyödyntää työhyvinvoinnin ja tuottavuuden parantamiseksi.
Suuret kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille.
Tampereella 17.8.2018
Petri Murtomäki, projektipäällikkö
Julkaisun kirjoittajat
Juho Haukkala, MMM, projektikoordinaattori, metsätalouden koulutus, Tampereen ammattikorkeakoulu
Joonas Koivumaa, KTM, tiimivalmentaja, Proakatemia, Tampereen ammattikorkeakoulu
Annina Korpela, FM, tuntiopettaja, Kielipalvelut, Tampereen ammattikorkeakoulu Pasi Kuusijärvi, KTM, lehtori, laskentatoimen ja talousjohtamisen koulutus, Tampereen ammattikorkeakoulu
Petri Murtomäki, MMM, projektipäällikkö, TKI-palvelut, Tampereen ammattikorkeakoulu
Jarmo Perttunen, LitT, yliopettaja, fysioterapeuttikoulutus, Tampereen ammattikorkeakoulu
Piia Tarnanen, TtM, ft AMK, projektikoordinaattori, TKI-palvelut, Tampereen ammattikorkeakoulu
Manne Viljamaa, metsäins., tradenomi YAMK, lehtori, metsätalouden koulutus, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kimmo Vänni, LitM, DI, kehittämispäällikkö, TKI-palvelut, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kuvassa Log Inno -tiimiläisiä ja julkaisun kirjoittajia: Manne Viljamaa, Petri Murtomäki, Pasi Kuusijärvi, Piia Tarnanen ja Annina Korpela (Kuva: Saara Lehtonen, TAMK)
LOG INNO -hankkeen työntekijät
LOG INNO -hankkeessa ovat työskennelleet seuraavat henkilöt:
Petri Murtomäki, projektipäällikkö, TAMK Kari Palojärvi, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry Jouni Bergroth, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry Timo Makkonen, Koneyrittäjien liitto ry Päivi Hirvonen, Koneyrittäjien liitto ry Perttu Arminen, TAMK
Tiina Brandt, TAMK Juho Haukkala, TAMK Veijo Hämäläinen, TAMK Joonas Koivumaa, TAMK Kukka-Maaria Korko, TAMK Annina Korpela, TAMK Pasi Kuusijärvi, TAMK Taru Owston, TAMK Jarmo Perttunen, TAMK Miia Seilonen, TAMK Piia Tarnanen, TAMK Manne Viljamaa, TAMK Tiina Wickman-Viitala, TAMK
Kuvassa Log Inno -tiimiläinen ja julkaisun kirjoittaja Juho Haukkala
Kuvassa valmentaja ja julkaisun kirjoittaja Joonas Koivumaa
YKSILÖTUTKA-
TYÖHYVINVOINTIKYSELY
Petri Murtomäki
T
yöhyvinvointikyselynä log inno -hankkeessa on käytetty Työtur- vallisuuskeskuksen kehittämää Yksilötutka-kyselyä (Ilmarinen ym.2015), jolla kartoitetaan työntekijän omaa arviota työhyvinvointinsa tilasta vastaushetkellä. Yksilötutka on maksuton, ja se on mahdollista tehdä verkossa työntekijälle sopivana aikana. Vastaamiseen menee melko vähän aikaa. Kyselyssä on 23 asteikkokysymystä seuraavista työhyvinvoinnin nä- kökulmista:
• terveys ja toimintakyky
• osaaminen
• arvot, asenteet ja motivaatio
• työ, työolot ja johtaminen
• perhe ja lähiyhteisö.
Yksilötutkan kysymykset pohjautuvat Työkykytalo-malliin (Ilmarinen 2006, 80).
Työkykytalo
Vastaaminen tapahtuu anonyymisti joko paperille tai e-lomakkeelle vas- taamalla. Vastaajalta pyydetään taustatiedot. Annettuja vastauksia voidaan suodattaa taustatietojen mukaan. Tulokset saadaan kysymyksittäin, osa- alueittain ja kokonaisuutena. Paperisen kyselylomakkeen malli on julkai- sun liitteenä.
Mitä kyselyn tiedoista saa selville?
Kyselyn raakadatasta selviävät vastauskohtiin annetut arvot sekä mahdol- lisiin lisäkysymyksiin annetut vastaukset. Työpaikan omia tuloksia ikä- ja henkilöstöryhmittäin on mahdollista suodattaa. Jos kysely on teetetty yksi- köittäin ja osastoittain, voidaan suodattaa tuloksia myös yksikkö- tai osas- tokohtaisesti. Tuloksia voi vertailla työpaikan muiden kyselyiden tuloksiin tai koko toimialan keskiarvotuloksiin. Tulosten suodattaminen edellyttää, että osajoukossa on vähintään 10 vastausta. Siten vain toimialan suurim- missa yrityksissä tulosten suodatus on mahdollista.
Miten sijoitumme muihin toimialoihin nähden vastauksissamme?
Kyselyn hallinnoija voi vertailla kunkin yrityksen tulosta yrityksen toimi- alan ja muiden toimialojen tuloksiin. Vertailutietoina käytetään kyselyyn toimialakohtaisesti kertynyttä dataa. Data on viimeksi päivitetty helmi- kuussa 2017 (Työturvallisuuskeskus 2018).
Mitä kyselyn jälkeen?
Kyselyn tulokset kannattaa hyödyntää työpaikan työhyvinvoinnin kehittä- misessä. Log Inno -hankkeessa kyselyn tulos on toimitettu sen valmistuttua yrityksen johdolle ja tulos esitelty henkilöstön kehittämistyöpajassa.
Kyselyn aiheet ovat otsikkotyyppisiä, joten saadun tuloksen taustalla olevi- en tekijöiden parantaminen tai kehittäminen edellyttää tarkempaa keskus- telua aiheesta työyhteisössä.
Suositeltavaa on, että kysely tehtäisiin säännöllisesti esimerkiksi puolivuo- sittain. Näin olisi mahdollista mitata työhyvinvoinnin kehittymistä.
Kyselyn tulokset
Hankkeessa tehtiin Yksilötutka-kysely haastatteluna 95 henkilölle, joissa olivat edustettuina sekä kone- että kuljetusyritykset. Tuloksia on analysoi- tu toimenkuvien, ikäryhmien ja sukupuolen perusteella. Vastausvaihtoeh- dot olivat asteikolla nollasta kymmeneen (0 = erittäin huono, 10 = erittäin hyvä).
Kyselyn tulosten mukaan kaikissa ryhmissä henkilöt ovat hyvin työhönsä sitoutuneita ja motivoituneita. Työnantajaan ja työyhteisön tukeen luote- taan samoin kuin omaan työkykyyn. Pääsääntöisesti työntekijät kokevat myös kohtelun tasapuolisena.
Heikoimmat tulokset työntekijöiden osalta liittyvät työn ja perhe-elämän sekä ystävien ja harrastusten yhteen sovittamiseen. Myös esimieheltä saatu palaute on keskiarvoa alemmalla tasolla. Heikompien tulosten osalta on selkeää vaihtelua eri ikäryhmissä, työtehtävissä sekä sukupuolen mukaan.
Työhyvinvoinnin kokemus on henkilökohtaista, ja siihen vaikuttaa myös henkilön elämäntilanne voimakkaasti.
Yritysten toimintaympäristön osalta on Suomessa myös runsaasti vaih- telua. Toimintaympäristö vaikuttaa työjärjestelyihin ja edelleen koettuun työhyvinvointiin. Seuraavassa on esitetty vastaustuloksia ryhmittäisinä yh- teenvetoina.
Kuvio 1. Metsäkoneen kuljettajien vastaukset (37 vastaajaa)
Metsäkoneen kuljettajat (N=37)
Kuvio 2. Puutavara-auton kuljettajien vastaukset (23 vastaajaa)
Puutavara-auton kuljettajat (N=23)
Kuvio 3. Koneyrittäjien (omistajat ja johtajat) vastaukset (17 vastaajaa)
Koneyrittäjät / Omistajat / Johtajat (N=17)
Kuvio 4. Kuljetusyrittäjien (omistajat) vastaukset (8 vastaajaa)
Kuljetusyrittäjät / Omistajat (N=8)
Kuvio 5. Alle 35-vuotiaiden metsäkoneen kuljettajien vastaukset (15 vastaajaa)
Metsäkoneen kuljettajat, alle 35 v. (N=15)
Kuvio 6. Alle 35-vuotiaiden puutavara-auton kuljettajien vastaukset (8 vastaajaa)
Puutavara-auton kuljettajat, alle 35 v. (N=8)
Kuvio 7. 35–44-vuotiaiden metsäkoneen kuljettajien vastaukset (6 vastaajaa)
Metsäkoneen kuljettajat, 35–44 v. (N=23)
Kuvio 8. 35–44-vuotiaiden puutavara-auton kuljettajien vastaukset (9 vastaajaa)
Puutavara-auton kuljettajat, 35–44 v. (N=9)
Kuvio 9. Yli 45-vuotiaiden metsäkoneen kuljettajien vastaukset (16 vastaajaa)
Metsäkoneen kuljettajat, yli 45 v. (N=16)
Kuvio10. Yli 45-vuotiaiden puutavara-auton kuljettajien vastaukset (6 vastaajaa)
Puutavara-auton kuljettajat, yli 45 v. (N=6)
Lähteet
Ilmarinen, V., Ilmarinen, J., Huuhtanen, P., Louhevaara, V. & Näsman, O. 2015.
Examining the factorial structure, measurement invariance and convergent and discriminant validity of a novel self-report measure of work ability: work ability – personal radar. Ergonomics 58 (8), 1445–1460.
Ilmarinen, J. 2016. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki.
Työturvallisuuskeskus. 2018. Yksilötutka kartoittaa työhyvinvointia. Luettu 30.9.2018. https://ttk.fi/koulutus_ja_kehittaminen/tyokalut/yksilotutka
TYÖN KUORMITTAVUUDESTA JA SEN YHTEYDESTÄ
TUOTTAVUUTEEN METSÄALALLA
Kimmo Vänni Johdanto
M
etsäteollisuusonkokenut viimeisen 20 vuoden aikana merkit- tävän rakennemuutoksen. Vielä 2000-luvun alussa metsäteolli- suuden näkymät olivat hyvät ja metsäalalla oli useita alueellisia toimijoita (Näsi, Lamberg, Ojala & Sajasalo 2001). Metsäalan yritysjärjeste- lyt olivat kuitenkin alkaneet jo paljon aikaisemmin 1990-luvulla, ja 2000-lu- vulle tultaessa pienet ja keskisuuret yritykset olivat jo sulautuneet suuriin, kansainvälisiin metsäteollisuuden suuryrityksiin (Mamia 2010). Rakenne- muutos jatkui 2000-luvulla ja keskittyi kolmeen suureen toimijaan, jotka ovat UPM, Stora Enso ja Metsä Group (Näsi ym. 2001).Metsäalan hyviin näkymiin tuli kuitenkin äkillinen muutos. Kansainväliset markkinat muuttuivat ja samalla markkinoiden painopiste siirtyi Aasiaan (Toivonen 2006, Suorsa 2017). Markkinoiden siirtyminen Aasiaan, paperi- tuotteiden kulutuksen väheneminen Euroopassa, tuotannon ylikapasiteetti ja sen aiheuttama hintojen lasku sekä heikko kannattavuus vaikuttivat si- ten, että metsäteollisuus leikkasi tuotantoaan ja sulki tehtaita (Asunta 2009).
Suomalaisten metsäteollisuuskonsernien kannattavuus oli heikoimmillaan vuonna 2005, jolloin sijoitetun pääoman tuotto oli vain 1,4 prosenttia (Kouri 2008). 1960-luvulta alkaen kasvanut paperin vienti koki 2000-luvun alussa notkahduksen, ja vaihtelua viennin kasvun ja vähenemisen välillä jatkui aina vuoteen 2007, josta lähtien viennin määrä väheni jatkuvasti (Suorsa 2018a). Samalla myös paino- ja kirjoituspaperin tuotanto väheni (Suorsa 2018b).
Maailmalla vaikuttaneen markkinatilanteen vuoksi tuotteiden hinnat las- kivat, mikä johti siihen, että metsäteollisuuden kustannustehokkuutta oli parannettava kaikilla osa-alueilla. Suomen etäisyys Keski-Euroopan mark- kinoista aiheutti suomalaisille yrityksille 10 prosentin kustannuslisän pai- kallisiin yrityksiin nähden (Kouri 2008). Lisäkustannus tuli kompensoida tehokkaammilla toimintatavoilla, joissa logistiikka oli yksi keskeisistä kehi- tyskohteista (Kouri 2008).
Metsäteollisuus koki kuitenkin positiivisen muutoksen erityisesti vuoden 2009 jälkeen. Vaikka paperituotteiden viennin arvo on edelleen vähenty- nyt, muiden tuotteiden, kuten sellun, vienti on kasvanut, ja koko metsäte- ollisuuden viennin arvo on kasvanut tasaisesti vuodesta 2010 alkaen (Hor- ne, Haltia, Valonen, Sajeva & Kniivilä 2018). Puuraaka-aineista tehtävien biotuotteiden kysyntä on lisääntynyt, ja metsäala on löytänyt puuraaka- aineelle uusia käyttötarkoituksia. Uudet tuotteet edellyttävät kuitenkin tut- kimustyötä. Arvion mukaan metsäteollisuus investoi tutkimus- ja kehitys- toimintaan (T&K) vuonna 2017 noin 96 miljoonaa euroa, kun vastaava luku oli kemianteollisuudessa 429 miljoonaa euroa ja teknologiateollisuudessa 1939 miljoonaa euroa (Mäntyranta 2017). Alhaiset investoinnit metsäalan T&K-toimintaan suhteessa muihin aloihin ei kuitenkaan tarkoita, että met- säala olisi taantumassa. Suomalainen metsäala panostaa T&K-toimintaan enemmän kuin ulkomaiset kilpailijat, ja T&K-kulut ovat kasvaneet noin 2 prosenttia vuodessa (Mäntyranta 2017). Samalla kun metsäalan rakenne on muuttunut, myös puuraaka-aineesta jalostettavien tuotteiden valikoima on laajentunut. Perinteisten paperi- ja sahatuotteiden lisäksi puusta jalos- tetaan monenlaisia biotuotteita (Anttila 2012). T&K-toiminta on tuottanut uusia tuoteideoita ja tehostanut puun käyttöä raaka-aineena. T&K-toiminta kaipaa kuitenkin laaja-alaista kohdentamista ja politiikan, talouden, ihmis- tieteiden ja teknologian tutkijoita (Seppälä 2013).
Talousnäkymät
Vaikka metsäalalla menee tällä hetkellä hyvin viennin ja kansainvälisen talouden näkökulmasta, se ei kuitenkaan tarkoita, että puunkorjuussa ja kuljetuksessa olisi kaikilla yrityksillä kasvun vuodet edessä. Koneyrittäjien varapuheenjohtaja Timo Tolppa kertoo, että puunkorjuussa on ylikapasi-
teettia, mikä johtuu siitä, että uusia koneita on hankittu enemmän kuin van- hoja on poistettu, ja samalla uudet koneet ovat tehokkaampia puukuutiota kohden (Kaihlanen 2016). Raporttien mukaan puunkorjuussa on ollut yli- kapasiteettia jo pidemmän aikaa (Alajoutsijärvi, Tikkanen & Skaates 2001).
Puunkorjuun ylikapasiteetti johtaa siihen, että yrittäjien kilpailu kiristyy ja asiakkaat yrittävät hyötyä kilpailutilanteesta alentuneina korjuukustan- nuksina. Puunkorjuuyrittäjien näkökulmasta markkinatilanne on haasta- va, ja toiminnan kannattavuus on ollut heikko jo jonkin aikaa (Penttinen, Rummukainen & Mikkola 2008). Koneyrittäjät (2018) raportoi, että puun- korjuualan mediaaniyrityksen liiketulos oli vain 1,26 % palkkakorjatusta liikevaihdosta, vaikka hakkuumäärä kasvoi. Käytännössä se tarkoittaa, että korjuutyötä on enemmän kuin ennen, mutta urakointihinnat ovat laske- neet, samalla kun työn kustannukset ovat nousseet. Yritysten kannattavuus on ollut heikko jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mäkinen (1988) on raportoinut jo 1980-luvun lopulla, että puunkorjuuyrittämisen kannattavuus on hei- kentynyt ja vastaavasti Väkevä ja Imponen (2001) ovat todenneet saman asian 2000-luvun alussa. Heikko kannattavuus ei kuitenkaan koske kaik- kia puunkorjuuyrityksiä. Koneyrittäjien (2018) mukaan noin 16 prosenttia yrityksistä tuotti vuoden 2017 tilinpäätöstietojen mukaan yli 10 prosentin liiketuloksen, jota voidaan pitää hyvänä.
Metsäkoneyrittäminen vaatii suuren pääomapanostuksen, mikä tarkoittaa, että erityisesti alkavien tai vain vähän aikaa toiminnassa olleiden yritysten omavaraisuusaste on vain 4–6 % (Pere, Nieminen, Turunen, Tuure, Hou- runranta & Lahdensaari-Nätt 2015). Koska nuoret yritykset pyörivät lai- narahalla, niiden pitää seurata kannattavuuttaan ja siihen vaikuttuvia te- kijöitä, kuten koneen käyttöastetta, tarkasti (Pere ym. 2015). Myös yleisesti puunkorjuuyrittäjien velkojen suhde myyntituloon on suuri (Penttinen ym.
2008). Käytännössä koneen tehollisten, arvoa luovien työtuntien osuuden kokonaistyöajasta tulisi olla mahdollisimman suuri, koska tuotto ja tulos muodostuvat vain siitä työstä, jolloin kone on kaatamassa puuta. Suuri vel- kataakka ja alhainen omavaraisuusaste ovat nuorten metsäkoneyritysten ominaispiirre. Pidempään toimineiden yritysten omavaraisuusaste on jo kohtalaisen hyvä ja puunkorjuualan mediaaniyrityksissä se oli noin 32 % vuonna 2017 (Koneyrittäjät 2018).
Metsätyön kuormittavuus
Puunkorjuuala on kehittynyt vuosikymmenten aikana manuaalisesta työs- tä koneelliseksi työksi. Puunkorjuutyötä pidetään perinteisesti vaarallise- na työnä (Albizu-Urionabarrenetxea, Tolosana-Esteban & Roman-Jordan 2013), vaikka koneellistuminen on lisääntynyt (Vik & Veiersted 2005) ja tapaturmien määrä on vähentynyt ajan saatossa (Axelsson 1998, Vik &
Veiersted 2005). Nykyaikainen puunkorjuutyö ei ole fyysisesti rasittavaa, vaikkakin muutamat tutkimukset raportoivat työn rasittavan niskaa ja ol- kapäitä (Gellerstedt 1997, Vik 2005). Vastaavasti korjuutyön on raportoitu olevan yhteydessä korkeaan henkiseen työkuormitukseen (Yamada 1998, Tynkkynen 2001) sekä psykososiaaliseen työstressiin (Hagen, Magnus &
Vetlesen 1998). Korjuukoneiden kuljettajat tekevät pitkiä työvuoroja (Ni- euwenhuis & Lyons 2002) ja haasteeksi on muodostunut, että kuljettajan työteho laskee työpäivän aikana (Ylimäki, Väätäinen, Lamminen, Sirén, Ala-Ilomäki, Ovaskainen & Asikainen 2012).
Walsh ja Vänni (2013) suunnittelivat vuonna 2013 simulaation, jonka ta- voitteena oli osoittaa, miten työpäivän aikana alentunutta työtehoa voisi aktivoida teknologian avulla. Simulaatiossa koneen hytin ominaisuuksia (valaistus, ilmastointi ja ääni) muokattiin kuljettajan vireystilan mukaan (kuva 1). Kuljettajan vireystilaa arvioitiin mikrofonin, web-kameran ja Kinect-sensorin avulla siten, että kuljettajasta mitattiin kasvoja (OpenCV- algoritmi), kehon asentoa (Kinect-sensori) ja puheääntä. Simulaatio toimi ohjelmatasolla, mutta tutkijat eivät toteuttaneet hanketta aidoissa olosuh- teissa.
Metsäkoneen kuljettajalta vaaditaan moninaisia taitoja. Bohlin ja Hultåker (2006) raportoivat, että metsäkoneen ominaisuuksien täydellinen oppimi- nen ja hyödyntäminen kestävät kahdesta viiteen vuotta, riippuen korjuu- tehtävistä. Koneenkuljettajalta vaaditaan osaamista (Gellerstedt 2002) sekä keskittymiskykyä ja hyvää terveyttä (Bohlin & Hultåker 2006). Kuljettajan osaaminen voi selittää jopa 40 prosentin erot korjuutyön tuottavuudessa (esim. Gellerstedt 2002, Ylimäki ym. 2012). Jopa pienet terveysongelmat voivat laskea koneenkuljettajan suorituskykyä ja heikentää yrityksen talou- dellista tulosta (Bohlin & Hultåker 2006).
Yhteenvetona voidaan todeta, että korjuutyö ei ole enää fyysisesti rasitta- vaa, mutta kireä kilpailutilanne markkinoilla ja liiketulosten heikentymi- nen tulevat aiheuttamaan stressiä ja henkistä kuormittumista (taulukko 1). Suorituskykyvaatimusten (R= 0,555, P < 0,001) ja taloudellisten riskien (R= 0,459, P < 0,01) yhteys henkiseen työkuormitukseen ja alentuneeseen henkiseen työkykyyn on todettu puunkorjuutyöntekijöiden hyvinvointiin KUVA 1. Koneet, jotka tuntevat kuljettajansa (Walsh & Vänni 2013)
ja tuottavuuteen liittyvässä tuoreessa tutkimuksessa (Vänni, Neupane, Siu- kola, Karinen, Pursio, Uitti & Nygård 2018). Samassa tutkimuksessa on to- dettu myös koetun tuottavuuden menetyksen ja henkisen kuormittumisen välinen korrelaatio (R= 0,305, P < 0,01).
TAULUKKO 1. Pearsonin korrelaatiokertoimet eri muuttujien välillä (n=107) (Vänni ym. 2018)
Subjektii- vinen tuot-
tavuuden menetys
Tuotta- vuuden menetys PS-
työkalulla arvioituna
Presen- teismi
Fyysinen kuormitus
Henkinen kuormitus
Subjektiivinen tuottavuuden menetys
R Sig.
n
1
104
.170 .084 104
.544***
.000 104
.141 .164 99
.167 .096 100 Tuottavuuden
menetys PS-työkalulla arvioituna
R Sig.
n
.170 .084 104
1
105
.193*
.048 105
.308**
.002 100
.305**
.002 101
Presenteismi R Sig.
n
.544***
.000 104
.193*
.048 105
1
105
.047 .640 100
.299**
.002 101
Fyysinen kuormitus
R Sig.
n
.141 .164 99
.308**
.002 100
.047 .640 100
1
100
.308**
.002 100
Henkinen kuormitus
R Sig.
n
.167 .096 100
.305**
.002 101
.299**
.002 101
.308**
.002 100
1
101
Taloudelliset riskit
R Sig.
n
.476**
.000 38
.263 .111 38
.236 .154 38
.148 .376 38
.459**
.004 38 Suorituskyky-
ja tuottavuus- vaatimukset
R Sig.
n
.182 .149 64
.178 .156 65
.257*
.038 65
.211 .099 62
.555***
.000 63
*. P < 0.05. **. P < 0.01. ***. P < 0.001 PS, Presenteeism Scale -menetelmä. Lihavoidut arvot kuvaavat tilastollisesti merkittäviä lukuja.
Tuottavuus
Puunkorjuutyön tuottavuusluvuista hakatut kiintokuutiot/käyttöaika (m3/
E15) kuvaa hakkuutyön tuottavuutta normaalissa työympäristössä (Uusita- lo 2003). Käyttöaika, joka sisältää alle 15 minuutin keskeytykset, on yrittä- jälle hyvä mittari arvoa luovasta työajasta, eli ajasta, joka tuottaa yrittäjälle kassavirtaa normaaleissa olosuhteissa. Suomalaisen puunkorjuun tuotta- vuus kehittyi tasaisesti 1970-luvulta (noin 600 m3/ henkilötyövuosi) ja kym- menkertaistui 30 vuoden aikana (vuosi 2000, yli 6000 m3/ henkilötyövuosi) (Penttinen, Rummukainen & Mikkola 2011). Puunkorjuun tuottavuustekijöi- tä on tutkittu paljon (esim. Ovaskainen, Uusitalo & Väätäinen 2004, Eriksson
& Lindroos 2014). Tutkimuksissa on raportoitu, että tuottavuuteen vaikuttaa erityisesti puuston laatu (esim. Ovaskainen ym. 2004) sekä maaperän (Vää- täinen, Ovaskainen, Ranta & Ala-Fossi 2005) ja harvesterin ominaisuudet (Eriksson & Lindroos 2014). Yleisesti tuottavuuteen vaikuttavat myös yrityk- sen työilmapiiri (Juuti 1987) ja kuljettajan työkyky ja ominaisuudet (Geller- stedt 2002, Purfürst & Erler 2011, Ylimäki ym. 2012, Vänni ym. 2018). Laajasti käsittäen työntekijän tuottavuuteen vaikuttavat työntekijän työkyky, joka koostuu työntekijän terveydestä ja toimintakyvystä, tiedosta ja taidoista, ar- vomaailmasta sekä työhön liittyvistä tekijöistä (työyhteisö, työn vaatimuk- set, johtaminen, työolosuhteet) (Ilmarinen 2006). Työkykyyn ja työssä jaksa- miseen vaikuttavat myös työpaikan ulkopuoliset tekijät, kuten vapaa-ajan kuormitus (Delecta 2011) ja yksityiselämän kuormittavuus (Viitala 2013).
Purfürst ja Erler (2011) ovat raportoineet, että kuljettajan ominaisuudet ovat toiseksi merkittävin tekijä puun koon jälkeen korjuutyön tuottavuudessa.
Kuljettajan koulutuksella ja osaamisella on suora yhteys työn tuottavuuteen (Ovaskainen 2009). Kuljettajan työkyky ja ominaisuudet selittävät suuren osan korjuutyön tuottavuudesta. Purfürst ja Erler (2011) toteavat, että puun ominaisuudet ja kuljettajan ominaisuudet selittävät yli 80 % puunkorjuutyön tuottavuudesta. Väätäinen ym. (2005) ja Ovaskainen ym. (2004) ovat pääty- neet tutkimuksissaan samanlaisiin tuottavuushajontoihin kuin esimerkiksi Gellerstedt (2002) ja raportoineet kuljettajasta johtuvien tuottavuuserojen olevan 40–50 %. Tuottavuustutkimusten analysoinnissa merkittävä löydös oli, että eri hakkuutyömallit selittivät tuottavuuseroja vain 2–4 % (Ovas- kainen 2012), eivätkä ne selitä hakkuutyön tuottavuuden hajontaa. Vaikka
kuljettajan osuus hakkuutyön tuottavuudesta on merkittävä, kuljettajan vaikutusta todelliseen, objektiiviseen tuottavuuteen on tutkittu vain vähän.
Myöskään koettua, subjektiivista tuottavuutta ei ole tutkittu paljon (Vänni ym. 2018). Kuljettajan ominaisuuksien vaikutus puunkorjuun kokonaistuot- tavuudesta on vaikea todentaa (Eriksson & Lindroos 2014) ja erityisesti tuot- tavuuden menetysten objektiivinen arviointi on haastavaa (Bohlin 2005).
Henkisen kuormittavuuden vaikutus korjuutyön tuottavuuteen on rapor- toitu myös muissa kuin Vännin ym. (2018) tutkimuksessa. Esimerkiksi Kariniemi (2003) ja Väätäinen ym. (2005) ovat raportoineet, että kuljetta- jan henkiset ominaisuudet ovat merkittäviä tekijöitä työn tuottavuudes- sa. Korjuutyö vaatii keskittymistä, koska työssä tehdään jopa 4000 kont- rolliliikettä tunnissa (Bohlin & Hultåker 2006). Kontrolliliikkeet eivät ole fyysisesti rasittavia, mutta jatkuva keskittyminen, puiden laadun arviointi ja korjuutyön etenemisen suunnittelu kuormittavat kuljettajaa henkisesti.
Korjuutyön tuottavuutta tulee kehittää kuljettajan työkykyä ja osaamista parantamalla. Parempaa tuottavuutta ei saavuteta kiirehtimällä, vaan tuot- tavuus syntyy kuljettajan kontrolloiduista, nopeista ja tasaisista liikkeistä (Väätäinen ym. 2005). Hyvän kuljettajan tuottavuus on korkea ja työn laatu (korjuujälki) on hyvä (Sirén 2001). Puunkorjuun tehokkuus ja tuottavuus eivät ole riippuvaisia kuljettajan iästä. Vännin ym. (2018) tutkimuksessa to- dettiin, että työntekijöiden keski-ikä oli melko korkea (46 vuotta) ja heillä oli keskimäärin työkokemusta noin 22 vuotta, mutta iällä ei ollut merkitys- tä koettuun tuottavuuden menetykseen. Pekkarinen ja Uusitalo (2012) ovat raportoineet, että kuljettajien tuottavuus kehittyy 40 ikävuoteen saakka ja pysyy korkeana aina eläkeikään asti. Tuottavuuden vaihtelua ei voida se- littää työntekijöiden ikääntymisellä, muuten kuin toteamalla, että kokeneet työntekijät ovat tuottavampia kuin vasta-alkajat.
Työntekijän terveys ja tuottavuuden menetykset
Bohlin ja Hultåker (2006) raportoivat, että puunkorjuuala on kärsinyt jo pit- kään työterveyshaasteista. Huonosta terveydestä johtuvia kustannuksia ei ole kovin paljon arvioitu puunkorjuualalla, mutta Bohlin ja Hultåker (2006) arvioivat, että työntekijän väliaikainen, kaksi viikkoa kestävä niskakipu las-
kee hakkuutyöstä saatavaa voittomarginaalia noin 20 % ja tarkoittaa 70 euron tuntimarginaalilla 14 euroa häviötä työtuntia kohden. Kahden viikon tarkas- telujaksolla se tarkoittaa yhteensä 75 vajaatehoista tuntia ja 1050 € menetystä voittomarginaalista. Bohlin ja Hultåker (2006) raportoivat, että suurin tappio koskee tilannetta, jossa työntekijä jää pitkäkestoiselle sairauslomalle ja hä- nen tilalleen pitää rekrytoida uusi työntekijä. Silloin voittomarginaalin tap- pio ja rekrytointikulut ovat yhteensä noin 50 000 € korjuuyksikköä kohden.
Vastaavasti kahden viikon sairausloma ilman korvaavaa työntekijää aiheut- taa noin 2600 euron voittomarginaalin menetyksen. Organisaation sisäisen, korvaavan työvoiman käyttö aiheutti kahden viikon tarkastelujaksolla noin 975 euron voittomarginaalin menetyksen, joka muodostui maksettavista yli- työtunneista sekä kuljettajan pätevyysvajeesta (Bohlin & Hultåker 2006.) Metsäalan rakennemuutos vaikutti myös puunkorjuun yritysrakenteeseen.
Metsäyhtiöt luopuivat korjuukalustostaan ja ulkoistivat korjuutyön ali- hankkijoille (Uusitalo & Markkola 2006). Suomeen syntyi useita pieniä ja keskisuuria korjuuyrityksiä. Korjuualalle onkin tyypillistä, että yritykset ovat pieniä. Penttinen, Mikkola ja Rummukainen (2009) raportoivat, että puunkorjuuyrityksistä noin puolet on yhden tai kahden koneen yrityksiä, mutta niiden yhteenlaskettu liikevaihto koko alan liikevaihdosta on vain kolmannes. Yritykset voidaan jaotella alueyrittäjiin (keskisuuret) ja yksit- täisiin yrittäjiin (pienet). Alueyrittäjät työllistävät useita koneita, ja niiden mahdollisuus järjestellä kuljettajien työaikoja ja -vuoroja on joustavampi kuin yksityisyrityksillä. Vaikka alueyrittäjät ovat joustavampia tekemään työjärjestelyjä kuin yksityisyrittäjät, molemmat organisaatiomuodot koke- vat tuottavuuden menetyksiä ja kasvaneita kustannuksia, jos työntekijät ovat sairaana tai heidän työkykynsä on alentunut. Puunkorjuuala tunnetaan toimialana, jossa korvaavan, pätevän työvoiman saaminen on vaikeaa (Yli- mäki ym. 2012).
Yrittäjän sairastuminen on haastavaa erityisesti yksinyrittäjille ja amma- tinharjoittajille, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää korvaavaa työvoimaa.
Siinä tapauksessa yrittäjät menevät sairaana töihin ja tekevät sen minkä pystyvät. Sairausläsnäolo eli presenteismi (esim. Aronsson, Gustafsson &
Dallner 2000) on yleistä puunkorjuualalla. Bohlinin ja Hultåkerin (2006)
tutkimuksessa 45 % vastaajista kertoi, että he olivat työskennelleet sairaa- na. Noin kolmannes oli ollut sairaana töissä noin 1–4 päivää, toinen kol- mannes 5–9 päivää ja kolmas kolmannes 10–19 päivää. Jäljelle jäänyt 10
% oli työskennellyt sairaana yli 20 päivää (Bohlin & Hultåker 2006.) Myös Vänni ym. (2018) päätyivät tutkimuksessaan saman suuruiseen presenteis- min esiintyvyteen (prevalenssi 48 %). He käyttivät tuottavuuden menetyk- siä arvioidessaan kehittämäänsä Presenteeism Scale -menetelmää (Vänni, Virtanen, Luukkaala & Nygård 2012), joka perustuu työntekijän koettuun (subjektiiviseen) työkykyyn. Lisäksi tutkimuksessa raportoidaan korjuu- työntekijöiden omaa arviotaan tuottavuudestaan (Vänni ym. 2018). Kor- juutyöntekijöiden itse arvioimat tuottavuusmenetykset olivat keskimäärin 7 prosenttia silloin, kun he olivat sairaana töissä. Presenteeism Scale -me- netelmällä laskien tuottavuusmenetykset olivat 7–10 prosenttia (Vänni ym.
2018.) Tuottavuuden menetys Presenteeism Scale -menetelmällä laskien perustuu oletukseen, jossa työntekijän koettu työkyky asteikolla 0–10 (0=
työkyvytön, 10= täysin työkykyinen) on alentunut pysyvästi tai pitkäksi aikaa ja on 8 tai alle (Vänni ym. 2012). Teoriassa se tarkoittaa, että koettu työkykyarvo 8 suhteessa henkilön parhaimpaan mahdolliseen työkykyyn tuottaa 5 prosentin tuottavuusmenetyksen, jos työssä vaaditaan 100 pro- sentin kapasiteettia (Vänni ym. 2012). Presenteeism Scale -menetelmä on validoitu (Vänni ym. 2018), mutta se ei raportoi objektiivisia tuottavuuden menetyksiä. Saatavilla ei ole yhtään tunnettua presenteismin tai tuotta- vuuden menetyksiin kehitettyä mittausmenetelmää, joka raportoisi tuot- tavuuden menetykset objektiivisesti (Braakman-Jansen, Taal, Kuper & van de Laar 2012, Gustafsson Sendén, Schenck-Gustafsson & Fridner 2016).
Presenteeism Scale -menetelmä soveltuu kuitenkin henkilöön liittyvään teoreettiseen tuottavuuden menetysten arviointiin organisaation sisällä pitkällä aikavälillä. Eri organisaatioiden tuottavuuden vertailu ja tuotta- vuuskustannusten laskeminen ovat haastavia (Pauly, Nicholson, Polsky, Berger & Sharda 2008), ja kustannusten vertailu eri yritysten välillä tulisi tehdä harkiten (Berger, Murray, Xu & Pauly 2001).
Heikentyneen työkyvyn vaikutus tuottavuuden menetyksiin
Jos arvioidaan, että korjuuyrityksen vuotuinen liikevaihto on noin 150 000
€/työntekijä ja koneen vuotuiset käyttötunnit ovat noin 2200 tuntia (Viita- mäki, Laitila, Malinen & Väätäinen 2015), silloin kone tuottaa 68 €/käyttö- tunti. Jos arvioidaan, että voitto yhden henkilön tuottamasta liikevaihdos- ta on 4 %, työntekijä tuottaa voittoa 6000 € vuodessa. Jos arvioidaan, että työntekijän palkkakustannukset sivukuluineen ovat noin 26 % liikevaihdos- ta, se tarkoittaa 39 000 euron kustannusta. Työntekijän alentunut työkyky tai sairaana työssäolo eivät suoraan lisää toiminnan yksikkökustannuksia, mutta ne hidastavat työsuoritusta ja lisäävät tarvittavia työtunteja. Vänni ym. (2018) ovat raportoineet, että koettu työkyky 8 asteikolla 0–10 tarkoittaa noin 5 % vuotuista tuottavuuden menetystä, ja jokainen askel alaspäin lisää tuottavuuden menetystä noin 5 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi koettu työ- kyky 7 tarkoittaa 11 % tuottavuuden menetystä ja 6 vastaavasti 16 % mene- tystä (Vänni ym. 2018). Jos edelleen arvioidaan, että työntekijä tekee vuodes- sa 221 työpäivää (8 tuntia päivässä), saadaan kokonaistyöaika 1768 tuntia.
Jos työntekijän työkyky on alentunut pysyvästi 5 %, se tarkoittaa, että 1768 tunnin sijasta pitää tehdä 1856 tuntia, jotta sama työsuoritus saadaan aikaan.
Lisäystä työhön tulee 88 tuntia ja palkkakustannuksella 22 €/tunti kerrottu- na noin 1936 € lisäkulua/vuosi. Vastaavasti 11 prosentin tuottavuuden me- netys tarkoittaa noin 4300 € menetystä voitosta, joka on jo lähellä vuotuista voittoa. Työkyvyn alentuminen 6-tasolle vastaa 16 % tuottavuuden mene- tystä ja noin 6000 € vuotuista menetystä, joka vastaa työntekijän tuottamaa vuotuista voittoa. Vännin ym. (2018) tutkimuksessa korjuutyöntekijöiden keskimääräinen, koettu työkyky oli 7,1, joka on huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, jossa se oli 8,4 (Vänni ym. 2012).
Edellä esitetty laskelma on teoreettinen eikä siinä välttämättä ole puunkor- juualan mediaaniyrityksen kustannuslukuja. Esimerkki kuitenkin osoittaa, kuinka helposti voitto sulaa huonosta työkyvystä ja terveydestä aiheutu- viin kustannuksiin. Esimerkissä ei ole otettu huomioon sairauspoissaolo- kustannuksia, ja mallissa oletetaan, että työntekijän työkyky ja tuottavuus ovat alentuneet pysyvästi tai pitkäksi aikaa. Presenteismistä johtuvat tuot- tavuuden menetyksen kustannukset ovat vaikeasti mitattavissa, ja haastee-
na on niiden tunnistaminen. Vastaavasti sairauspoissaolokustannukset on helppo laskea, ja niistä vain osa kuormittaa yrittäjän taloutta. Presenteis- mikustannukset eivät ole Kansaneläkelaitoksen (Kela) korvattavissa olevia kustannuksia, eikä myöskään vakuutusyhtiö korvaa niitä, vaan koko kus- tannus jää yrittäjän tappioksi. Presenteismistä johtuvia tuottavuuskustan- nuksia ja hidastunutta työntekoa ei voi aina välttää ja toisinaan on parempi, että työntekijä pystyy tekemään edes osan työstään. Yrityksen tulee kuiten- kin tietää, mistä alentunut tuottavuus johtuu, jotta ei tehdä vääriä päätöksiä kustannusrakenteen korjaamiseksi.
Johtopäätökset ja suositukset
Työntekijän työkyky ja erityisesti henkinen työkyky vaikuttavat työn tehok- kuuteen ja tuottavuuden menetyksiin puunkorjuualan yrityksissä (Vänni ym. 2018). Yritykset kokevat, että taloudelliset riskit sekä suorituskyky- ja tuottavuusvaatimukset ovat suuret, ja ne heijastuvat työntekijöihin henkise- nä kuormituksena (Vänni ym. 2018). Puunkorjuualan työntekijöiden koettu työkyky on alhaisempi kuin suomalaisten työntekijöiden keskimääräinen työkyky. Alhaiseksi koettua työkykyä saattaa selittää Vännin ym. (2018) tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kriittinen suhtautuminen työky- kyynsä tai työn luonne, joka on yrittäjämäinen. Kim, Park, Min, Lee ja Kwon (2014) ovat todenneet, että itsenäisesti työskentelevät (esim. ammatinharjoit- tajat) arvioivat terveytensä yleensä heikommaksi kuin palkkatyössä olevat.
Puunkorjuualalla on edelleen ylikapasiteettia, mikä tarkoittaa, että alalla on ostajan markkinat. Tilanne on ollut muuttumaton jo pitkään, ja kolme suur- ta metsäalan konsernia sekä Metsähallitus ostavat yli 80 % puunkorjuuyri- tysten palveluista, mikä johtaa siihen, että yksittäisellä, pienellä korjuuyri- tyksellä on vain vähän neuvotteluvoimaa (Alajoutsijärvi ym. 2001). Tämä on johtanut siihen, että korjuualan yrittäjät odottavat ostajilta vastuullista sopimuspolitiikkaa (Koneyrittäjät 2018). Kova kilpailu ja alenevat hinnat näkyvät yrittäjien pudotuspelinä ja työntekijöiden henkisenä kuormituk- sena sekä tarpeettomana stressinä. Korjuuyrittäjien pudotuspeli ei palve- le kehittyvää metsäalaa, vaikka se lyhyellä aikavälillä näkyykin voittoina metsäalan konserneissa. Tulevaisuudessa korjuuyritykset saattavat organi- soitua uudella tavalla: pienet yritykset lopettavat, alkavat alihankkijoiksi suurille yrityksille tai erikoistuvat, ja suurista kasvaa yhä suurempia.
Korjuuyritysten tuloksellisuuden parantamiseksi on olemassa kaksi keinoa:
urakkahintojen nosto ja kustannusten karsiminen tai toiminnan tehostami- nen. Koska urakkahintojen nostaminen näyttää olevan vaikeaa nykyisessä markkinatilanteessa, vaihtoehdoksi jää toiminnan tehostaminen. Tutkimus- ten mukaan (esim. Purfürst & Erler 2011) kuljettajan osuus on merkittävä korjuukoneen tuottavuudessa. Jatkotutkimushankkeeksi voidaan suositella puunkorjuualan yritysten objektiivisen tuottavuuden selvittämistä työnte- kijöiden terveyden ja työkyvyn näkökulmasta. Lisäksi olisi tärkeää kehittää menetelmiä henkisen työkuormituksen vähentämiseksi sekä suunnitella toi- mintatapoja, jotka mahdollistavat joustavan työvoiman käytön myös pienis- sä korjuualan yrityksissä.
Lähteet
Alajoutsijärvi, K., Tikkanen, H., & Skaates, MA. 2001. David against Goliath - Coping with Adversarial Customers. A Three-fold Relational Strategy for SMEs.
Journal of Selling and Major Account Management 3(4), 33–51.
Albizu-Urionabarrenetxea, P.M., Tolosana-Esteban, E. & Roman-Jordan, E. 2013.
Safety and health in forest harvesting operations. Diagnosis and preventive actions. A review. Forest Systems 22(3), 392–400.
Anttila, S. 2012. Metsäteollisuuden uudet tuotteet vastauksena globaaliin kilpailuun.
https://docplayer.fi/57400760-Metsateollisuuden-uudet-tuotteet-vastauksena- globaaliin-kilpailuun-paattajien-metsaakatemia-suvi-anttila-indufor-oy.html Aronsson, G., Gustafsson, K. & Dallner, M. 2000. Sick but yet at work. An empirical study of sickness presenteeism. J Epidemiol Community Health 54, 502–509.
Asunta, M. 2009. Metsäteollisuuden murros ja haasteet 2000-luvulla. Osuus- toimintakeskus Pellervo. http://www.pellervo.fi/pp/09esitykset/tre_asunt.ppt Axelsson, S.-Å. 1998. The mechanization of logging operations in Sweden and its effect on occupational safety and health. – International Journal of Forest Engineering 9(2), 25–31.
Berger, M., Murray, J., Xu, J. & Pauly, M. 2001. Alternative valuations of work loss and productivity. J Occup Environ Med 43(1),18–24.
Bohlin, F. 2005. Literature survey on costs and benefits from a better work environment. Teoksessa: Lewark, S. (toim.) Scientific reviews of ergonomic situation in mechanized forest operations, 131–148.
Bohlin, F. & Hultåker, O. 2006. Controlling the costs of work related illness in forestry. – What can the contractor do? Forestry Studies 45, 37–48.
Braakman-Jansen, L.M., Taal, E., Kuper, I.H. & van de Laar, M.A. 2012.
Productivity loss due to absenteeism and presenteeism by different instruments in patients with RA and subjects without RA. Rheumatology 51(2), 354–361.
Delecta, P. 2011. Work life balance. International Journal of Current Research 3(4),186–189. Saatavilla: http://www.gmferd.com/journalcra.com/sites/default/
files/Download%20579.pdf.
Eriksson, M. & Lindroos, O. 2014. Productivity of harvesters and forwarders in CTL operations in northern Sweden based on large follow-up datasets.
Department of Forest Biomaterials and Technology, Swedish University of Agricultural Sciences, Uumaja. Saatavilla: http://www.tandfonline.com/doi/full /10.1080/14942119.2014.974309.
Gellerstedt, S. 1997. Mechanised cleaning of young forest — The strain on the operator. International Journal of Industrial Ergonomics 20(2), 137–143.
Gellerstedt, S. 2002. Operation of the single-grip harvester: motor-sensory and cognitive work. International Journal of Forestry 13(2), 35–47.
Gustafsson Sendén, M., Schenck-Gustafsson, K. & Fridner, A. 2016. Gender differences in reasons for sickness presenteeism – a study among GPs in a Swedish health care organization. Annals of Occup Environ Med 28, 50.
Hagen, K.B., Magnus, P. & Vetlesen, K. 1998. Neck/shoulder and low-back disorders in the forestry industry: relationship to work tasks and perceived psychosocial job stress. Ergonomics 41(10), 1510–1518.
Horne, P., Haltia, E., Valonen, M., Sajeva, M. & Kniivilä, M. 2018. PTT-ennuste:
Metsäsektori 2018/kevät. Helsinki. http://www.ptt.fi/ennusteet/metsaala.html Ilmarinen, J. 2006. Towards a Longer Worklife. Ageing and the quality of work life in the European Union. Jyväskylä: Gummerus,132–134.
Juuti, P. 1987. Ihminen, työpaikan tärkein voimavara. Työpaikan ilmapiiri.
Helsinki: Työturvallisuuskeskus.
Kaihlanen, J. 2016. Koneyrittäjien Timo Tolppa Finnmetkossa: Ylikapasiteetti vaivaa metsäkonealaa. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/
koneyritt%C3%A4jien-timo-tolppa-finnmetkossa-ylikapasiteetti-vaivaa- mets%C3%A4konealaa-1.160684
Kariniemi, A. 2003 Hakkuukoneenkuljettaja tiedonkäsittelijänä. Metsätehon katsaus 1. Helsinki: Metsäteho Oy. Saatavilla: http://www.metsateho.fi/wp- content/uploads/2003/12/Katsaus_01.pdf
Kim, M., Park, J., Min, K., Lee, K. & Kwon, K. 2014. Presenteeism among self- employed workers: Korean working conditions survey. Annals of occupational and environmental medicine 26(1), 32–40.
Koneyrittäjät. 2018. Koneurakoinnin kannattavuus yhä matalalla. Lehdistötiedote 29.8.2018, Koneyrittäjät. https://www.koneyrittajat.fi/pages/etusivu/medialle/
tiedotteet/tiedotteet2018/20180829.php
Kouri, T. 2008. Metsäteollisuuden rakennemuutos ja sen vaikutukset logistisiin toimintoihin. http://docplayer.fi/3182076-Metsateollisuuden-rakennemuutos-ja- sen-vaikutukset-logistisiin-toimintoihin.html
Mamia, T. 2010. Kuusankoski – Entinen paperikaupunki. Teoksessa: Melin, H.
& Mamia, T. (toim.) 2010. Tapaus Voikkaa – Teollisuusyhteisö murroksessa.
Tampereen yliopiston Porin yksikön julkaisuja 4.
Mäkinen, P. 1988. Metsäkoneurakoitsija yrittäjänä. Folia Forestalia 717. Helsinki:
Metsäntutkimuslaitos. http://jukuri.luke.fi/handle/10024/522300
Mäntyranta, H. 2017. Viidenneksen nousu metsäteollisuuden investoinneissa.
Metsäyhdistys. https://smy.fi/artikkeli/viidenneksen-nousu-metsateollisuuden- investoinneissa/
Nieuwenhuis, M. & Lyons, M. 2002. Health and Safety Issues and Perception of Forest Harvesting Contractors in Ireland. Int J For Eng 13(2), 69–76.
Näsi, J., Lamberg, J.-A., Ojala, J. & Sajasalo, P. 2001. Metsäteollisuusyritysten strategiset kehityspolut. Helsinki: Yleisjäljennös-Painopörssi.
Ovaskainen, H., Uusitalo, J. & Väätäinen, K. 2004. Characteristics and Significance of Harvester Operators’ Working Technique in Thinnings. Journal of Forest Engineering 15(2), 67–77.
Ovaskainen, H. 2009. Timber harvester operators’ working technique in first thinning and the importance of cognitive abilities on work productivity.
Dissertationes Forestales 79. Väitöskirja, Joensuun yliopisto. Saatavilla: http://
www.metla.fi/dissertationes/df79.pdf
Ovaskainen, H. 2012. Työmallit koneellisessa puunkorjuussa. Metsätehon raportti 221. Helsinki: Metsäteho Oy. Saatavilla: http://www.metsateho.fi/wp-content/
uploads/2015/02/Raportti_221_Ty%C3%B6mallit_koneellisessa_puunkorjuussa_ho.pdf Pauly. M.V., Nicholson, S., Polsky, D., Berger, M.L. & Sharda, C. 2008. Valuing reductions in on-the-job illness: presenteeism from managerial and economic perspectives. Health Econ 17(4), 469–485.
Penttinen, M., Rummukainen, A. & Mikkola, J. 2008. Wood Harvesting Enterprise:
Profitability, Liquidity and Solvency. Vantaa: Finnish Forest Research Institute, 2008; 1–14. http://www.metla.fi/hanke/3454/Freiburg-WOODHARVESTING- ENTERPRISE.pdf
Penttinen, M., Mikkola, J. & Rummukainen, A. 2009. Profitability of wood harvesting enterprises. Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 126. Saatavilla: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp126.htm
Penttinen, M., Rummukainen, A. & Mikkola, J. 2011. Wood-harvesting enterprise financing and investment. University of Gävle, Gävle ja Finnish Forest Research Institute, Vantaa. Saatavilla: http://www.diva-portal.org/smash/get/
diva2:464988/FULLTEXT01.pdf
Purfürst, T. & Erler, J. 2011. The Human Influence on Productivity in Harvester Operations. International Journal of Forest Engineering, 22(2), 15–22. Saatavilla:
http://journals.hil.unb.ca/index.php/IJFE/article/view/19406
Seppälä, R. 2013. Miten tutkimusta pitäisi suunnata vastaamaan metsäalan haasteisiin? http://docplayer.fi/20146991-Miten-tutkimusta-pitaisi-suunnata- vastaamaan-metsaalan-haasteisiin.html
Sirén, M. 2001. Tree damage single-grip harvester thinning operations.
International Journal of Forest Engineering 12(1), 29–38. Saatavilla: https://
journals.lib.unb.ca/index.php/IJFE/article/view/9923
Suorsa, J. 2017. Paperin tuotanto ja kulutus maailman markkinoilla. https://
www.metsateollisuus.fi/edunvalvonta/tuotteet/paperin-tuotanto-kulutus- maailman-markkinoilla/
Suorsa, J. 2018a. Paperin ja kartongin vienti 1960 lähtien. Massa- ja paperi- teollisuus. https://www.metsateollisuus.fi/tilastot/massa-ja-paperiteollisuus/
Suorsa, J. 2018b. Paperin ja kartongin tuotannon kehitys. Massa- ja paperi- teollisuus. https://www.metsateollisuus.fi/tilastot/massa-ja-paperiteollisuus/
Toivonen, R. 2006. Paperimarkkinat murroksessa - katseet kuluttajiin. http://
www.ptt.fi/ajankohtaista/paperimarkkinat-murroksessa-katseet-kuluttajiin- ritva-toivonen-27.11.2006.html
Tynkkynen, M. 2001. Assessing Harvester Operators’ Mental Workload Using Continuous ECG Recording Technique. International Journal of Cognitive Ergonomic 5(3), 213–219.
Uusitalo, J. 2003. Metsäteknologian perusteet. Helsinki: Metsälehti Kustannus.
Uusitalo, J. & Markkola, J.-M. 2006. Entrepreneurship in forestry – is it worth activating? Forestry Studies 45, 67–73.
Viitala, R. 2013. Henkilöstöjohtaminen: Strateginen kilpailutekijä. 4. painos.
Helsinki: Edita.
Viitamäki, K., Laitila, J., Malinen, J. & Väätäinen, K. 2015. Metsäkoneiden
vuotuiset käyttötunnit ja vaihtokonemarkkinoiden rakenne Euroopassa. Helsinki:
Luonnonvarakeskus (Luke). Saatavilla: https://jukuri.luke.fi/bitstream/
handle/10024/486127/luke-luobio_37_2015.pdf?sequence=6
Vik, T. 2005. Working conditions for forest machine operators and contractors in six European countries. Rapport 25. Sveriges lantbruksuniversitet. Uppsala:
Institutionen för skogens produkter och marknader, 105 pp.
Vik, T. & Veiersted, B. 2005. Social conditions, safety and health of forest machine operators. – Teoksessa: Lewark, S. (toim). Scientific reviews of ergonomic
situation in mechanized forest operations, 12–61.
Väkevä, J. & Imponen, V. 2001. Puutavaran korjuu- ja kuljetusyritysten
kannattavuus vuosina 1995–2000. Metsätehon raportti 125. Vantaa: Metsäteho Oy.
Vänni, K., Virtanen, P., Luukkaala, T. & Nygård, C.-H. 2012. Relationship between perceived work ability and productivity loss. Int J Occup Saf Ergon 18(3), 299–309.
Vänni, K., Neupane, S., Siukola, A., Karinen, H., Pursio, H., Uitti, J. & Nygård, C.- H. 2018. The Presenteeism Scale as a measure of productivity loss. Occupational Medicine. In Press. https://doi.org/10.1093/occmed/kqy124
Väätäinen, K., Ovaskainen, H., Ranta, P. & Ala-Fossi, A. 2005.
Hakkuukoneenkuljettajan hiljaisen tiedon merkitys hakkuutulokseen työpistetasolla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 937.
Walsh, R. & Vänni, K. 2013. Smart cabs: Machines that know their drivers.
https://www.slideshare.net/rodwalsh/social-robotics-for-assisted-living Yamada, Y. 1998. Two effective methods for the evaluating mental work load on machine-operators — Fractal dimensional analysis with the CGSA method. J For Res 3(3), 151–154.
Ylimäki, R., Väätäinen, K., Lamminen, S., Sirén, M., Ala-Ilomäki, J., Ovaskainen, H. & Asikainen, A. 2012. Kuljettajaa opastavien järjestelmien tarve ja
hyötypotentiaali koneellisessa puunkorjuussa. Metlan työraportteja 224. http://
www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2012/mwp224.htm
PUUNKORJUUN NYKYTILANNE JA
HAVAINTOJA TYÖPAJOIHIN OSALLISTUNEISTA
KORJUUYRITYKSISTÄ
Manne Viljamaa Puunkorjuutilanne nyt
M
etsäteollisuuden uudet investoinnit ja muutamien edellisten vuosien aikana tapahtunut yleinen talouskehitys on johtanut puunkorjuumäärien merkittävään kasvuun. Vuonna 2007 hak- kuukertymä oli 63,9 miljoonaa kuutiometriä, josta korjuumäärät putosivat rajusti ja olivat vuonna 2009 vain 48,3 miljoonaa kuutiometriä. Vuodesta 2013 alkaen hakkuumäärät ovat nousseet, ja vuonna 2017 ylitettiin ennä- tysvuoden 2007 korjuumäärät. Puunkorjuu on jatkunut vähintään samalla trendillä vuoden 2018 aikana. Vuoden 2017 hakkuumäärät Suomessa olivat n. 72 miljoonaa kuutiometriä, joka on 86 prosenttia laskennallisesta kestä- västä hakkuumäärästä. (Luke 2018a.)Korjuuyrityksissä hakkuumäärien kasvu on ollut erittäin tervetullut moni- en haastavien vuosien jälkeen. Vuonna 2008 alkaneen talousahdingon jäl- keen alkoi korjuuyritysten selviytymistaistelu, kun edessä näkyi pelkkää epävarmuutta (Metsäkoneyrittäjät ovat ahtaalla 2009). Melko pian tämän jälkeen hakkuumäärät nousivat 2000-luvun ”normaalille tasolle”, mutta teollisuuden puunhankinnan tehostamisstrategiaan kuuluva taksapolitiik- ka, puunkorjuun epätasainen rytmitys ja korjuuyrittäjien uusien palvelu- muotojen vaatimukset ovat haastaneet korjuuyrittäjiä kehittämään toimin- taansa (Nieminen 2015). Koneyrittäjien kymppiliike eli korjuuyrittämisen kannattavuuden nosto 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on hyvä ta- voite, mutta kehitys ei ole ollut aivan toivottu (Koneyrittäjät 2018). Metsä- teollisuuden vuonna 2012 asettama oma tavoite puunhankintalogistiikan
tehostamiseksi on ollut 30 prosentin kustannustehokkuuden nousu vuo- teen 2025 mennessä (Metsäteho 2015). Tehostamistoimia on haettu etenkin puunhankinnan kokonaislogistiikan kehittämisestä ja puunkorjuun kus- tannustekijöitä alentamalla.
Metsätehon (2015) Tehokas puuhuolto 2025 -kehittämisstrategiassa tode- taan, että keskeisiä puunkorjuun menestystekijöitä ovat mm. tehokkaan ka- luston, osaavien yrittäjien ja ammattimaisen työvoiman toiminta. Metsäko- nevalmistajat ovat kyenneet ottamaan uusimman teknologian tehokkaasti käyttöön, ja metsäkoneiden tuottavuus ja toimintavarmuus ovat parantu- neet edelleen viime vuosina. Koneiden tekninen käyttöaste on parantunut mm. huoltopalveluiden kehittyessä, koneiden ohjausjärjestelmissä on otet- tu käyttöön lisäautomaatioita, mm. kuormaimen hallintaan (John Deere 2018), ja koneiden tuottamien tietojen analysointiin ja hyödyntämiseen on saatu käyttökelpoisia työkaluja (Ponsse 2018). Metsäkoneiden paremman mekaanisen kestävyyden lisäksi on siis saatu merkittävästi digitaalisia tuo- teratkaisuja korjuuyrityksen toiminnan tehostamiseksi.
Perinteisesti on totuttu siihen, että teollisuus kykenee siirtämään tehosta- mishyödyt korjuuyrittäjiltä itselleen alentamalla korjuutaksoja vastaavasti.
Korjuuyrittäjien työpanos ja osaaminen ovat kuitenkin elintärkeitä metsä- yhtiöiden puunhankinnalle, eikä metsäteollisuuden tarkoituksena ole ajaa alas kannattavasti ja järkevällä tavalla toimivia korjuuyrityksiä. Suuntaus on edelleen kasvattaa korjuuyritysten korjuumääriä ja yritysten kokoa sel- laisiksi, että toiminta olisi kannattavampaa. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita UPM:n valinta, jossa Metsäkonepalvelu Oy sai merkittävän ura- kointimäärän lisäyksen Kymenlaaksosta (Ammattilehti 2017). Metsäteolli- suus on viestinyt, ettei sillä ole haluja tukea todella pienten korjuuyritysten toimintamallia, vaan mieluummin tehdään suuria urakointisopimuksia isojen, ammattimaisesti johdettujen ja kehityskykyisten korjuuyritysten kanssa. Korjuuyrityksen näkökulmasta yrittäjän ja myös työntekijän tuli- si nähdä, missä kokoluokassa yritys toimii ja millä strategialla toimintaa jatketaan. Korjuuyrityksille suunnattuja kehittämistoimenpiteitä tehdään metsäteollisuuden ja yrittäjäjärjestön suunnalta, mutta myös julkisella ra- hoituksella toteutetuilla hankkeilla.
Hyvä korjuutilanne on näkynyt pääosin vain työn ilona, ja yritykset ovat pystyneet uusimaan kalustoaan ilman, että lainapääoma olisi kasvanut lii- an suureksi. Työntekijöiden näkökulmasta hyvä työtilanne on saattanut vaikuttaa lomien siirtymiseen tai joillekin mahdollisuuteen vaihtaa työn- antajaa. Konekannan uusinta voi olla työntekoa motivoiva tekijä, kun uusi kone on tehokkaampi, helpommin hallittavissa ja siinä on parempi ergono- mia. Ne korjuuyritykset, joilla on ollut toimiva rakenne ja oikeat työmene- telmät, ovat voineet houkutella osaavia työntekijöitä ja kyseiset yritykset ovat voineet hyötyä korjuumäärien kasvusta. Metsäteollisuudelle osaavina näkyvät yritykset ovat voineet saada merkittäviäkin uusia urakointimää- riä, ja koneyritykset ovat pystyneet investoimaan kalustoonsa ja ottamaan tilaa pienemmiltä väistyviltä yrityksiltä.
Log Inno -hankkeen osallistumiseen vaikuttaneita tekijöitä
Log Inno -hankkeen aikana on koettu monenlaisia korjuuolosuhteita, jot- ka ovat vaatineet venymistä niin korjuuyrittäjiltä kuin koneenkuljettajilta.
Vuoden 2015 jälkeen haasteena ovat olleet poikkeuksellisen leudot talvet etenkin Etelä-Suomessa, pitkät kelirikkoajat, vaikeat lumiolosuhteet Itä- ja Pohjois-Suomessa ja poikkeuksellisen märkä kesä vuonna 2017. (Ilmatie- teen laitos 2018.) Korjuuolosuhteiden vaihtelu on tuonut epävarmuusteki- jöitä puun saatavuuteen, työn jatkuvuuteen ja toiminnalliseen käyttöastee- seen. Tämä on näkynyt Log Inno -hankkeessa epävarmuutena osallistua ulkopuolisen toimijan vetämiin kehittämistoimenpiteisiin. Esteenä on ollut toiminnan ennakoimattomuus, mikä on tarkoittanut sitä, etteivät yrittäjät ole halunneet sitoutua ennakkoon suunniteltuihin koulutuksiin. Korjuuyri- tykset ovat tottuneet toimimaan nopeissa sykleissä puunkorjuutilausten eh- doilla, ja puoli vuotta aiemmin suunniteltu koulutuspäivä on koettu riskiksi, että koulutuspäivän viikolle osuvaa puutilausta ei kyetä toimittamaan. Kun puunkorjuu oli hiljaisempaa hankkeen alkuaikoina, kehittämistoimenpitei- den esteenä oli epävarmuus, milloin puutilaukset tipahtelevat. Hankkeen loppupuolella puolestaan ei ole ollut aikaa pysähtyä, kun puutilauksia on ollut jatkuvasti niin paljon kuin on ehtinyt tehdä. Korjuuyritysten toiminta onkin erittäin paljon kiinni siitä, millaisia puutilauksia teollisuuden asia- kastilaukset määrittelevät ja millaisissa korjuuolosuhteissa tilauksia pääs- tään toteuttamaan. Monet epävarmuustekijät näkyvät korjuuyrittäjän pää-
töksenteossa, koneenkuljettajien tunnetilassa ja työtä tehtäessä. Alalla on totuttu tekemään töitä aina niin paljon kuin annetaan tai olosuhteet sallivat, ja vapaa-ajan ja lomien ajoittamisessa on totuttu joustamaan.
Log Inno -hankkeen lisäksi samanaikaisesti on ollut käynnissä ainakin Työtehoseuran (TTS) vetämä Metsäkoneyrityksen liiketoimintaosaaminen 2016–2018 -hanke ja Luken FOBIA-projekti. TTS:n hankkeessa tarjotaan lii- ketoimintaosaamisen koulutusta yrittäjille (Lautanen & Tanttu 2013). Lu- ken projektissa kartoitetaan, mitä metsäkoneyritysten ongelmien taustalla on ja miten niihin pystytään vaikuttamaan koulutuksella. Osa hankkeen kohderyhmästä on ilmoittanut osallistuvansa johonkin muuhun kehittä- mishankkeeseen, ja yrityksellä ei ole ollut mahdollisuutta sitoa itseään mo- neen hankkeeseen yhtäaikaisesti.
Yrityskoon vaikutus kannattavuuteen ja kehitysmahdollisuuksiin
Luken FOBIA-projektin alkuselvityksessä on tarkasteltu yritysten kokoa ja sen yhteyttä liiketoiminnan tuottoon Itä- ja Pohjois-Suomessa. Alkuvaiheen tuloksena havaittiin, että pienissä, alle 500 000 euron liikevaihdon yrityk- sissä toiminnan tuotto on alhaisin ja vaihtelee merkittävästi. Syitä heikkoon kannattavuuteen selvitetään jatkossa haastattelemalla kohderyhmän yrittä- jiä ja analysoimalla yritysten toimintaa. Parhaiten menestyviä korjuuyrityk- siä ovat yli miljoonan euron liikevaihdon yritykset, ja merkittävää on, että pieniä ja heikompia korjuuyrityksiä on yli puolet koko aineistosta. Koko maata tarkasteltaessa on havaittu, että osakeyhtiömäisten korjuuyritysten keskimääräinen liikevaihto on pienentynyt vuodesta 2012 vuoteen 2016, ja havainto on vastoin yleistä mielikuvaa, että korjuuyritysten koko kasvaisi jatkuvasti. (Luke 2018a.)
Myös Koneyrittäjien liiton jokavuotisen koneyritysten kannattavuusselvi- tyksen mukaan korjuuyritysten mediaaniliikevaihto on laskenut vuodesta 2012 vuoteen 2017. Huolimatta siitä, että korjuumäärät ovat ennätykselli- siä, korjuuyrittäminen ei tunnu kannattavan, ja syiksi esitetään kustannus- ten nousua ja alentuneita korjuutaksoja. Haasteita on ollut myös osaavan työvoiman saannissa. Positiivista on ollut oman pääoman osuuden nousu.
(Metsätrans 2018.)
Log Inno -hankkeeseen osallistuneissa yrityksissä on ollut kaikenkokoisia yrityksiä, mutta suurin mielenkiinto on ollut yrityksillä, joilla on ollut sel- keä tavoite kasvaa merkittävästikin nykyisestä koosta. Metsätrans-lehden artikkelin mukaan yli puolet yrityksistä urakoi vain yhdellä koneella, ja yli yhdentoista koneen yrityksiä on vain 11 (Metsätrans 2017). Log Inno -hank- keeseen osallistuneiden yritysten mediaanikoko on osunut 4–7 koneen ko- koluokkaan, joita on yhteensä noin 10 prosenttia kokonaisyritysmäärästä.
Näiden yritysten tavoitteena on ollut pysyä samankokoisena tai kasvaa maltillisesti. Yritysten asema on ollut pääsääntöisesti sellainen, että ne ovat toimineet laajavastuisina korjuuyrityksinä päätoimeksiantajalleen, ja heidän alaisuudessaan on toiminut jonkin verran alihankintayrityksiä. Yritysten ja- ottelu konekokoluokittain ei anna oikeaa kuvaa puunkorjuun yritysten kor- juumääristä, koska osa alle kymmenen korjuukoneen omistavista yrityk- sistä toimii laajavastuisena yrityksenä ja teettää korjuuta alihankkijoillaan.
Toisin sanoen iso osa pienimmistä yrityksistä toimii jonkin isomman yrityk- sen alihankkijana, ja korjuumäärillä luokiteltuna yrityskenttä olisi hieman erilainen. Jos miljoonan euron liikevaihtoa voidaan pitää kannattavuusraja- na (Luke 2018b), voidaan arvella, että 1–3 koneen yritykset ovat pääsääntöi- sesti heikommin kannattavia. Ihan näin suoraa johtopäätöstä ei voida teh- dä, koska pienen konemäärän yrityksillä voi olla muutakin toimintaa kuin pelkkä puunkorjuu, ja mukana on varmasti sekä hakkuu- että ajokoneka- lustoa kuin muutakin konekalustoa. Jos pienempien yritysten korjuumäärä siirtyisi isompien yritysten hoidettavaksi, todennäköisesti korjuu onnistuisi pienemmällä konemäärällä kaluston toiminta-astetta nostamalla.
Havaintoja Log Inno -hankkeeseen osallistuneista korjuuyrityksistä
Log Inno -hankkeessa toteutettiin mukana olleille yrityksille alkukartoitus yrittäjän kanssa käydyn keskustelun perusteella, ja sen jälkeen pyrittiin pitämään yrityksen johtoa ja kaikkia työntekijöitä osallistava kehittämis- työpaja. Työpaja pidettiin Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) hen- kilöstön johdolla, ja pajassa pyrittiin kartoittamaan tarkemmin yrityksen toimintatapoja, etsimään positiivisia ja vahvistettavia ilmiöitä ja hakemaan kehittämiskohteita työntekijöiden ja yrittäjien havaintojen perusteella. Ke- hittämiskohteiden löytymisen jälkeen sovittiin, millä toimenpiteillä asiaa
pystytään parantamaan jatkossa, tai miten mahdollinen haitta saadaan poistettua eri toimintaprosesseista. Monet kehittämisasiat löytyivät melko pienistä arjen kysymyksistä, esimerkiksi huoltotoiminnan järjestämisestä.
Usein kehittämiskohteeksi mainittiin leimikkotietojen puutteellisuus tai tiedonkulun parantaminen.
Erilaisia korjuuyrityksiä
Koneenkuljettajan näkökulmasta on merkityksellistä, millaisessa yritykses- sä hän työskentelee. Pienessä alihankintayrityksessä työn jatkuvuus ja työl- listyminen voi olla epävarmaa, kun toimitaan isomman yrityksen ohjaukses- sa ja ehdoilla. Pahimmillaan työtä on varmuudella tarjolla vain seuraavaksi talvikaudeksi, eikä ole tietoa, onko vuoden päästä työtä lainkaan. Pienet yritykset ovat todennäköisemmin sellaisia, että niiden omistaja miettii toi- minnan lopettamista, tai ei ole selkää suunnitelmaa, miten yritystä kehite- tään. Yhden tai muutaman koneen yrityksessä toimitaan pienessä työyhtei- sössä ja henkilökohtaiset siteet työntekijöiden ja yrittäjän välillä voivat olla vahvoja. Jos kysymyksessä on perheyritys, siitä ei välttämättä haluta lähteä hakemaan työpaikkaa toiselta työnantajalta. Usein pienemmät korjuuyri- tykset toimivat esimerkiksi maatalouden rinnakkaiselinkeinona, ja korjuu- työtä tehdään pääasiassa vain talvikaudella. Tällöin työntekijät työllistyvät muuna aikana muille kuin puunkorjuun toimialoille. Metsäteollisuuden ja laajavastuisten korjuuyritysten näkökulmasta tällainen sivutoiminen kor- juuyrittäminen on toisaalta kustannustehokas tapa saada parhaimpaan korjuuaikaan lisäkapasiteettia, mutta toisaalta pieni yritys ei aina pysty tuottamaan niitä kaikkia palvelumuotoja tai täyttämään laatuvaatimuksia, mitä metsäteollisuus on korjuuyrityksille asettanut. Pienillä korjuuyrityk- sillä on usein vanhempaa ja pienempää konekalustoa, joka soveltuu hyvin mm. harvennusten hoitoon, mutta ei tukkivaltaisten leimikoiden korjuu- seen. Sivutoimiset korjuuyritykset ovatkin usein Metsänhoitoyhdistysten ja energiapuun käyttäjien palveluksessa. Pienemmissä yrityksissä yrittä- jällä ja kuljettajalla on samanlaisia vastuita kaikista konetyöhön liittyvistä tehtävistä, ja esimerkiksi huolto- ja korjaushenkilöstöä ei kannata palkata erikseen niitä töitä tekemään. Pienimpien yritysten toimintamahdollisuu- det riippuvat paljolti siitä, miten ne pystyvät verkostoitumaan isompien korjuuyritysten kautta metsäteollisuuden puunkorjuun kokonaisuuteen tai
