PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI 3 ° 2014 (nro 20)
Teemana lanta ja vesiensuojelu
Lantakoordinaattori Tarja Haaranen:
Lanta on voimavara Nauta Itämeren pelastusoperaatiossa Naudanlihantuotannon tehokkuus ja
ympäristöystävällisyys
eivät sulje toisiaan pois
3
pihvikarja
PIHVIKARJALIITON TIEDOTUSLEHTI
Pihvikarja sisältö
www.pihvikarjaliitto.fi
JULKAISIJA: Pihvikarjankasvattajien liitto ry PÄÄTOIMITTAJA: Antti Veräväinen
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Susanna Heikkinen
LEHTITOIMIKUNTA: Susanna Heikkinen, Antti Veräväinen, Maarit Kallio, Johanna Jahkola
ILMOITUSMYYNTI: Armi Mäenpää,
armi.maenpaa@pihvikarjaliitto.fi KUVAT: Kirjoittajat, rotuyhdistykset,
yhteistyökumppanit, BigStockPhoto KANSIKUVA: Joel Puhakainen
PAINOPAIKKA: Savion Kirjapaino, Kerava
ULKOASU: Neiti Sievänen, www.neitisievanen.fi
Seuraava Pihvikarja ilmestyy
maaliskuussa!
Hyvää Joulua &
Onnellista Vuotta 2015!
Pääkirjoitus – 5
Mennen & tullen | Mennen & tullen – 6 Lanta on arvokas voimavara – 10
Lannassa on voimaa – ja eurojen edestä kasvulle tärkeitä ravinteita – 12 Vain analyysi tietää – 13
Järki Lanta -hanke – 13
Mansikkapellot parempaan kuntoon lannalla – 14 Nauta Itämeren pelastusoperaatiossa – 16
Uusi ympäristökorvausjärjestelmä tuo muutoksia tullessaan – 18 Olet mitä syöt – 19
Itämeri huohottaa leväkuormassaan –toimenpiteitä tarvitaan laajalla rintamalla – 20 Puhtaan veden puolustajat – 24
Naudanlihantuotannon tehokkuus ja ympäristöystävällisyys eivät sulje toisiaan pois – 28 Nautaparlamentti – 33
Ameriikan raitilla – 38
Skotlantilaistunnelmaa Narvan mailla – 41 Terveisiä etelänaapurista – 42
Angus Forum ensimäistä kertaa Suomessa – 44 Yhteistyössä Pihvikarjaliiton kanssa – 47 Pihvikarjaliiton hallitus ja rotuyhdistykset – 48 Mediakortti – 49
Pihvikarjaseminaari laineilla – 51
Kuva: Johanna Ratia
Pääkirjoitus Vahvaa tahtoa yhteisten asioiden hoitamiseksi
Vuosi on taas lopuillaan. Viljelijän ammatissa toimivat ihmiset voivat olla siinä mielessä tyytyväisiä tilanteeseen, että työmäärä ehkä hetkeksi pikkuisen helpottaa.
Vuoden pimeimpään aikaan ei tarvitse huhkia pitkiä päiviä.
Meillä ei välttämättä ole mahdollisuuksia sellaisiin lomiin, aina- kaan kesällä, kuin muilla väestöryhmillä, mutta hiljaisempana aikana voi suoda itselleen mahdollisuuden
normaaliin kanssakäymisiin ja omiin harras- tuksiin.
Levon ja virkistymisen myötä on mahdol- lisuus miettiä tulevaa vuotta. Maatalouden harjoittajan näkökulmasta vuosi erityyppi- sine vuodenaikoineen on itse asiassa hyvin mielenkiintoinen. Onnistunut viljely vaa- tii paljon etukäteissuunnittelua, opiskelua, hankintoja, asioiden valmistelua jne. Nämä asiat täytyy vain osata sijoittaa aikajanalle siten, että keväällä pystytään hoitamaan vil- jelytoimet tehokkaasti, kesällä on seurattava
sääennusteita ja oltava oikeaan aikaan rehunkorjuussa. Syksyl- lekin riittää korjuutöitä ja sadon markkinointia. Hyvä etukäteis- suunnittelu varmistaa, että hetkenkin poutajaksolla saadaan paljon aikaan.
Tilakoko laajenee, koneet kasvavat, viljelijä on yhä suurem- man yksikön johtaja. Jokainen meistä joutuu toiminnassaan ottamaan tavalla ja toisellakin huomioon oman toimintaym- päristönsä. Maaseudun tiet joutuvat koetukselle raskaamman liikennöinnin ja kasvavan tilakoon vuoksi. Mielestäni viljelijät ottavat toiminnassaan keskimäärin hyvin huomioon ympäris- tön ja tekevät parhaansa, että syntyvät haitat olisivat mahdol- lisimman pienet. Me ymmärrämme, että laajamittainen lannan
Kuva: Atria
pellolle ajaminen huhti-toukokuussa johtaa väistämättä teiden huononemiseen ja on omiaan synnyttämään kielteistä ilmapii- riä maataloutta kohtaan.
Olemme syystäkin ylpeitä laiduntavista karjoistamme. Siinä- kin on asiakokonaisuus, joka tiloilla osataan hoitaa pääsääntöi- sesti hyvin. Erityisympäristötukialueiden laiduntaminen on toki
ohjeistettu viljelijöille pilkuntarkasti ja sitä myös valvotaan raskaasti. Oikeanlaisella laiduntami- sella tarkoitan kuitenkin maisemanhoitamista, jossa ylilaiduntaminen vältetään, laidunta ei sotketa kuralle, eläimillä on riittävästi syötävää ja juotavaa, ja että lähiympäristö asukkaineen ei koe laiduntavia eläimiä millään tavoin kiel- teisenä.
Suomalainen pihvikarjatila on tulevaisuu- den tila. Se edellyttää, että osaamme itse hoi- taa jatkossakin sillä kuuluisalla maalaisjärjellä omaan toimintaympäristöömme kuuluvia asi- oita oikealla tavalla. Se edellyttää myös, että muu yhteiskunta, mukaan lukien poliittiset päätöksentekijät, ymmärtävät sen toimintaympäristön missä me harjoitamme ammattiamme. Viljelijöiltä vaaditaan samanaikaisesti tilakoon kasvattamista, ympäristön huomioon ottamista ja eläinten hy- vinvoinnin lisäämistä entisestäänkin. Tämän yhtälön toteutta- minen vaatii periksiantamattomuutta ja vahvaa tahtoa.
Pihvikarjan kasvatuksella on mahdollisuutensa tulevaisuu- dessakin. Siihen on monta syytä uskoa.
Toivotan kaikki pihvikarja-alalla olevat tai siitä kiinnostuneet mukaan Pihvikarjaristeilylle helmikuussa.
Antti Veräväinen puheenjohtaja, Pihvikarjankasvattajien liitto ry
Hyvä etukäteis- suunnittelu varmistaa,
että hetkenkin pouta- jaksolla saadaan
paljon aikaan.
NUOLUX-NUOLUKIVET
Nuolux
Nuolux Tunnutus
WWW.VILOMIX.FI
Monipuolinen, runsaasti magnesiumia sisältävä nuolukivi kivennäis- ja hiven- ainelähteeksi laitumelle ja navettaan. Nuo- lux sisältää magnesiumin lisäksi kalsiumia, fosforia, natriumia sekä monipuolisesti hi- venaineita ja ADE-vitamiineja.
Nuolukivi ummessaoleville naudoille. Sisäl- tää kivennäisaineet ja hivenaineet oikeissa suhteissa ja soveltuu ainoaksi ummessaolo- ajan kivennäislähteeksi.
Vilomix Finland Oy Yrittäjäntie 1, 21530 Paimio puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi
Tiedustele tuotteita
alue-edustajaltasi
vilomix.fi/edustajat
6 7
Mennen & tullen | Mennen & tullen Mennen & tullen | Mennen & tullen
Vilvoittelevat Herefordit veivät kuvakisan voiton!
Parhaan pihvikarjakuvan metsästyksen on voittanut Veera Pajamäen kuva Hereford chillout, jossa lau- ma hakee rantavedestä vilvoitusta kauniina kesäpäivä- nä. Tuomaristo ihastui kuvan raikkauteen, onnistunee- seen asetelmaan ja väreihin. Onnea voittajalle!
Pihvikarjaliiton valokuvakilpailuun osal- listui ilahduttavat 94 otosta, jotka jakautui- vat neljään eri sarjaan. Kuvia oli emoista, va- sikoista, sonneista, koirista ja jopa hevosesta, ja niissä tulivat eri vuodenajat ja eläinten touhut hie- nosti esiin. Tuomaristo kiitti kuvien hauskoja oivalluk- sia, hyvää rajausta, vauhdikkuutta ja värejä. Samalla muistutettiin, että kuvattaessa kannattaa kiinnittää huomiota eläinten puhtauteen.
Sarjasta ”Eläimellistä menoa” löytyi toiseksi sijoittu- nut Jepuli, jossa oli kilpailun hauskin poseeraus. Siinä Joel Puhakaisen vasikka väläyttää mainion, hampaat paljastavan hymyn. Raati kiitti kuvan ilmeikkyyttä sekä eläimen silmien ja katseen suunnan selkeyttä. Kovata- soisin sarja oli ”Luonto hurmaa”, josta voittajan lisäksi nousi 3. palkintosijalle Treffit kuutamon loisteessa.
Johanna Ratia oli onnistunut vangitsemaan tunnel- man, joka oli samalla kertaa herkkä ja mystinen. Kol- men parhaan otoksen kuvaajat palkittiin Matkapoikien lahjakortein.
Kunniamaininta sarjassa ”Karjankasvattajan arkipäivää” meni yksimie- lisesti Tuire Ala-Prinkkilän kuvalle Cowboy. Tiettävästi kilpailun nuo- rin osallistuja oli 12-vuotias Ella Honka-aho, jonka otos Häränhäntää grillissä sai kunniamaininnan sarjassa ”Herkkuja pihvilihasta”. Eläimellistä- sarjan kunniamaininta osoitettiin Veera Pajamäen kuvalle Kerro, ker- ro kuvastin, ja Anna-Leena Vierimaan Aamu-usvassa oli ”Luonto hurmaa”-sarjan kärkeä.
Kilpailun tuomareina toimivat mainosgraafikko Maarit Sievänen, toimit- taja/freelancervalokuvaaja Leena Pakarinen ja liiton johtokunnan jäsen Anu Juurakko. Raadin sihteerinä toimi Susanna Heikkinen.
Pihvikarjaliitto kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita ja kan- nustaa lähettämään kuvia jatkossakin! Jouluisiinkin väreihin sopiva Jepuli nähdään tämän lehden kansikuvana ja Hereford chillout kevätnumeron kansikuvana. Tulemme julkaisemaan myös muita hyviä kisakuvia Pihvikar- jalehdessä.
1 2
3
KUNNIA- MAININTA
KUNNIA-
MAININTA KUNNIA-
MAININTA
KUNNIA- MAININTA
Kiitos runsaasta osallistumisesta!
Onnea kuvakisan voittajille ja
kunniamaininnan
saaneille!
9
FORSSA Tommi Syrjälä 050 574 0700 HÄMEENLINNA Mikko Kämäri 043 211 0778 MIKKELI Raimo Trygg 040 901 1247 JYVÄSKYLÄ Markku Kauppinen 043 211 3292 SEINÄJOKI Pekka Karhukorpi 040 901 1239 YLIVIESKA Reijo Viirelä 040 038 6712 KUOPIO Pauli Markkanen 045 124 9003 OULU Janne Pietilä 050 038 1619 TERVOLA Jukka Mansikkasalo 044 501 0102
Tutustu laajaan KUHN valikoimaan osoitteessa www.nhk.fi Profile Plus 1870
seosrehuvaunu puhallinturbiinilla
1-akselisen vaunun säiliö on asennettu osittain renkaiden väliin, joten vaunu on sisarmallejaan matalampi ja kapeampi.
Erittäin tarkka 3-pistepunnitus, purku ja kuvitus puhallin- turbiinilla tai purkuluukku/kuljetinvalmius säiliön oikeassa etukulmassa. Säiliökoot 16, 18 ja 20 m3.
Kysy tarjous myyjältä!
Primor 3570 Suomi
itselastaava paalisilppuri
Kone soveltuu kaikenlaisen korsirehun silppuamiseen ja jakamiseen sekä turpeen levittämiseen kuivikkeeksi. Murs- kainroottorin jaksoittainen syöttöroottori kahdeksalla teräri- villä ei murskaa materiaalia tarpeettomasti, tällöin pölyämi- nen on erittäin vähäistä.
Kysy tarjous myyjältä!
KUHN työkoneissa yhdistyvät kestävä laatu ja korkea suorituskyky Tiukkaa asiaa taloudesta
Jyväskylän Pihvikarjaseminaarissa
Jyväskylän KoneAgrian yhteydessä 8. lokakuuta järjestetyssä Pihvikarjaseminaarissa puhuttiin rahasta ja sen riittävyydestä.
Maatilan taloudenpitoon ja toimeentuloon liittyviä keinoja oli kuulemassa niin nuoria yrittäjiä kuin vanhoja konkareitakin.
Pihvikarjaliiton Cowgirl Maarit Kärki toi esiin hankemaailmaa ja siinä onnistumista. – On jo aika pitää ääntä ja rummuttaa tuo- tannon puolesta, hän totesi. MTT Ruukin hankekoordinaattoris- ta Keski-Pohjanmaan ammattiopistoon siirtynyt Kärki painotti, että suomalaisen emolehmätuotannon tulevaisuutta on tuet- tava koulutusta kehittämällä.
Jos maatilan tavoitteena on kasvu ja kannattavuus, talou- den perusasiat on otettava haltuun, muistutti maatilayhtiöihin erikoistunut Johanna Lindvall Finanssila Oy:stä. Puuhastelusta bisneksentekoon pääseminen edellyttää tiukkaa kustannus- seurantaa ja tulojen lisäystä, mihin Lindvall jakoi nipun erilai- sia keinoja. Samalla hän painotti tilojen välistä yhteistyötä ja eri- koistumista.
Samoja eväitä, mutta täysin erilaisella lähestymistavalla tar- joili karjatilan isäntä Esko Rissanen Hyvätuuli Highlandista. Kol- men yrittäjän kimppa Pieksämäeltä on sopinut jakavansa kulut ja riskit, mutta kukin omistaa omat eläimensä. Rissasen mukaan pienuus voi olla myös lisäarvo. – Kasvun sijaan me haemme ta- sapainoa, määrän sijaan makua, hän kiteytti. Rissanen on omas- sa toiminnassaan nähnyt, kuinka suoramyynnin asiakkaat ovat valmiita maksamaan laadusta.
Suoramyynti tarjoaa mahdollisuuksia erikoistua, painotti myös Aitoja Makuja -hankkeen koordinaattori Johanna Mat- tila. Hankkeen toimesta on juuri julkaistu suoramyynnin lain- säädäntöä käsitteleviä esitteitä, joiden avulla startti toiminnan aloittamiseksi helpottuu.
Viimeisenä puhujana Pekka Pihamaa Maa- ja metsätalousmi- nisteriöstä päivitti paikallaolijoiden tietoja tulevan ohjelmakau- den maataloustuista.
Puheenvuorojen jälkeen nautittiin lähialueelta hankittu- ja herkkuja paikallisen pienpanimon Hukka-oluen kera. Vilkas keskustelu seminaarin aiheista jatkui pitkään näyttelyn sulkeu- tumisajan jälkeenkin.
Limousinkasvattajien johtoon uusia kasvoja
Limousinyhdistyksen johtokunnassa heiluttaa nyt puheenjoh- tajan nuijaa Helena Kukkonen Siikajoelta. Muut jäsenet ovat Miika Leppävuori, Antti Valtokari, Erno Uusi-Salava, Joel Puha- kainen, Juha Tenho, Ulla Hööpakka ja Riikka Parviainen. Sihtee- rinä jatkaa Johanna Jantunen ja rahastonhoitajana Turkka Ran- tan
Mennen & tullen | Mennen & tullen
www.highlandcattle.fi
2015
Liittokokous laineilla
Pihvikarjaliiton liittokokous pidettään Pihvikarjaristeilyn yhtey- dessä Helsingissä 4.2.2015 M/S Baltic Queen –aluksen kokous- tilassa. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Oh- jelma takakannen sisäpuolella.
Nautaparlamentti 2015 järjestetään Tampereella
Nautaparlamentti on perinteikäs, vuosittainen tapahtuma kai- kille naudanlihantuottajille. Heinäkuun 23.–24. päivinä Tampe- reella kokoontuvan Nautaparlamentti 2015:n järjestävät tällä kertaa Pihvikarjaliitto ja rotuyhdistykset yhdessä. Lisätietoja oh- jelmasta julkaistaan Pihvikarjaliiton nettisivuilla. Lisää sivulla 33.
Limousin-väki kokoontuu Talvipäiville Kunnon Paikkaan
Suomen Limousinkasvattajat ry järjestää perinteiset Talvipäivät 16. tammikuuta 2015 Siilinjärvellä.
Nemosta ELMA-messujen vetonaula
Hereford-sonni APH Nemo hurmasi yleisönsä Helsingin messu- keskuksessa pidetyillä Elma-messuilla marraskuun alussa. Nemo valittiin Mr Elmaksi. Kuvassa Nemoa taluttaa Laura Kuuluvainen.
Kalentereita kaupan
Hereford-yhdistys on painattanut kalenterin vuodelle 2015.
Kalentereita saa tilata 8 € hintaan Hf-yhdistyksen kotisivujen kautta. Myös Suomen Highland Cattle Club on julkaissut oman kuvakalenterinsa. Lisätietoja 15 € hintaisesta tuotteesta löytyy highlandcattle-nettisivuilta.
Mr. Elma eli Nemo-sonni hurmasi Elma-messuilla. Vieressä Laura Kuuluvainen.
HELENA KUKKONEN, PJ
SUOMEN LIMOUSINKASVATTAJAT RY
10 11 Lantakoordinaattori Tarja Haarasen
tehtävänä on edistää ravinteiden hyötykäyttöä ja poistaa lannan kysynnän ja tarjonnan välisiä pullonkauloja.
Kun Tarja Haaranen siirtyi ympäristöneuvoksen tehtävästä Maa- talouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen vetäjäksi, hän- tä alettiin tituleerata lantakoordinaattoriksi. Vaikka lanta onkin työnkuvan merkittävä osa, kyse on paljon moniulotteisemmas- ta asiasta: Haaranen yrittää saada suomalaiset katsomaan ravin- teiden kierrätystä kokonaisuutena. – Hankkeen päämääränä on varmistaa, että Suomen maataloustuotannosta syntyvä lanta sekä muu ravinteita sisältävä orgaaninen aines on tehokkaassa hyötykäytössä vuoteen 2020 mennessä.
Lanta on arvokas tuote, sillä se sisältää kasvinviljelyssä tar- vittavia ravinteita, kuten fosforia. Maapallon raakafosfaattivarat ovat rajalliset, ja noin 90 % louhituista fosforivaroista kuluu re- huihin ja lannoitteisiin. – Periaatteessa suomalaisen kotieläin- tuotannon lannan sisältämä fosfori kattaisi maanviljelymme koko fosforintarpeen, Tarja Haaranen sanoo.
Lisää yhteistyötä
teorian ja käytännön välille
Hanke-sana kalskahtaa monien korvaan rahan haaskuuna, ja Tarja Haaranen kertoo ymmärtävänsä miksi. – Hankemaailmas- sa ei aina tiedetä, mitä muut tekevät. Koordinointia ja yhteis- työtä tarvitaan hallinnon, tutkijoiden ja yritystoiminnan välille, jotta tulokset siirtyvät käytäntöön ja rahoille saadaan vastinetta.
– Paikalliset olosuhteet ja toiveet tulisi paremmin ottaa huo- mioon. On aivan keskeistä, että hanketoiminta ei ole hallinnon määräämää, vaan alueellisiin tarpeisiin nojaavaa. Tarvitaan vä- hemmän selvityksiä ja enemmän työtä, pohtii Haaranen.
Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen koordi- naattorina Tarja Haaranen toimii sanansaattajana hallinnon ja kentän välillä, seuraa tutkimustietoa, käytännön kokeiluja ja tek- nistä kehitystyötä. Samalla hän sujuvasti siirtyy hallinnonalalta toiselle seuraten ravinteiden kierrätystoimia. Tähän Haarasella on hyvät valmiudet ja verkostot, sillä työuraan mahtuu kahdek- san vuoden jaksot ensin kentällä neuvojana, sitten maa- ja met- sätalousministeriössä ja viimeksi ympäristöministeriössä.
Ravinteet sinne, missä niitä tarvitaan
Ravinteiden kierrätyksen ytimessä on hyvin hoidettu peltomaa.
– On pidettävä huoli siitä, että maan mururakenne pysyy hyvä- nä ja siinä on riittävästi orgaanista ainesta. Talviajan nurmipeit- teisyys pelloilla on ympäristön kannalta supertoimenpide, Tarja Haaranen sanoo.
Nurmipeitteisyyden eduista puhuttaessa hän kuitenkin muis- tuttaa, ettei ole yhtä hyvää käytäntöä, joka sopisi koko maahan.
Maaperä, ilmasto ja tilojen tuotantosuunta tulee ottaa huomi- oon.
– Tänä päivänä kasvi- ja eläintuotanto ovat monista syistä joh- tuen etääntyneet toisistaan, ja ravinteiden tarjonta ja kysyntä ovat epätasapainossa. Yhtenä esimerkkinä on tuotannon kes- kittyminen alueellisesti: lantafosforista 40 % syntyy Pohjanmaal- la, ja 17 % Lounais-Suomessa. Koska lantaa on kannattamatonta kuljettaa sinne, missä sille on tarvetta, epätasapaino täytyy rat- kaista jotenkin muuten.
Hankkeessa pyritäänkin löytämään sellaisia menetelmiä ja keinoja, joilla kotieläin- ja kasvitilojen yhteistyötä voitaisiin ke- hittää. – Voi olla, että tarvitaan lisää tuotteistamista, jotta lan- nan hyödyntäminen olisi taloudellisesti järkevää. Konkreettisia esimerkkejä ovat lannan kompostointi, separointi, pyrolyysi ja biokaasutus.
Tarvitaan myös markkinat ja työnjako, mikä avaa uusia työ- mahdollisuuksia vaikkapa lantaurakoinnille. – Lantapörssiä on jo paikallisesti kokeiltu, ja uutta pontta sellaisen kehittämiseksi on kehitteillä, Haaranen kertoo.
Lanta
on arvokas voimavara
Tavoitteena
pysyviä uusia yhteistyömuotoja
Ravinteiden kierrätyksellä on merkitystä maatalouden kilpailu- kyvyn parantamisessa, ja sillä turvataan myös ruoantuotannon edellytykset.
Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan paljon työtä – ja rahaa.
Maatalouden kehittämisohjelma tarjoaa mahdollisuuksia, joita hyödyntämällä kokonaisuutta voidaan vielä eteenpäin. Esimer- kiksi maatalouden ympäristökorvaukseen liittyvät asiat, kuten lietelannan sijoittaminen ja ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen sekä investointituki ovat konkreettisia kannus- timia.
Tarja Haarasen mukaan ravinteiden kierrätystä edistävät yri- tys- ja hanketuet tulee ohjata käytännön hankkeisiin, jotka luo- vat taloudellisesti kannattavaa toimintaa. – Yritysyhteistyö on tervetullutta, sillä ravinteiden kierrätykseen liittyvien palvelui- den ja tuotteiden kysyntä on kasvussa. Ravinteiden kierrätystä edistävä teknologia kiinnostaa myös kansainvälisillä markkinoil- la, joten biotalouden liiketoiminnalla voidaan luoda talouskas- vua ja uusia työpaikkoja.
Teksti: Susanna Heikkinen Kuvat: Tiina Rinne
Hyvin hoidettu peltomaa on ravinteiden kierrätyksen ydin, sanoo hankekoordinaattori Tarja Haaranen.
Hän vastaa maa- ja metsätalousministeriön MTT:ltä tilaamasta maatalouden ravinteiden kierrätyshankkeesta.
Tarja Haaranen peräänkuuluttaa kasvi- ja eläintilojen välistä yhteistyötä, jotta 10 miljoonaa kiloa suomalaista naudanlantaa saadaan tehokkaaseen hyötykäyttöön.
13 Maatilojen välisen ravinnekierrätyksen
edistämiseen keskittyneen Järki Lanta -hankkeen projektikoordinaattori
Kaisa Riiko iloitsee siitä, että lannan arvo on vihdoin tiedostettu.
– Jos lanta on väärässä paikassa, se voi olla ongelma. Oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan levitettynä se on aarre.
Lannassa lymyää uskomaton määrä ravinteita, joiden kierrä- tykselle pitää rakentaa hyviä ratkaisuja. Niiden ei kannata antaa valua vesistöihin ja edelleen Itämereen.
Järki Lanta -hankkeen loppuseminaari pidettiin marraskuun puolivälissä Tuorlan maatalousoppilaitoksessa Piikkiössä. Paikal- la oli asiantuntijoita, mutta myös paljon kotieläin- ja kasvinvilje- lytilallisia, jotka ovat käytännössä hakeneet ratkaisuja tehokkaa- seen lannan kierrätykseen.
Sauvolainen pihvikarjan kasvattaja Antti Toivonen Salmen- suun tilalta on kehitellyt yhdessä naapuriviljelijöittensä kanssa erilaisia kuvioita lannan käsittelyä ja kuljetusta helpottamaan ja sujuvoittamaan. Yhteistyössä on hankittu kalustoa ja yhdellä vastaanottotilalla on Salmensuun lihasikalan lietteitä varten ra- kennettu etälietelantasäiliö. Liete voidaan jo talven aikana kul- jettaa suoraan tilalle, jonka pelloille se aikanaan levitetään.
Salmensuun tilan Herefordit tekevät tärkeää maisemanhoito- työtä laiduntaessaan.
– Maisemanhoito on merkittävä tuotantosuunta tämän päi- vän maataloudessa, Antti Toivonen alleviivaa.
Kun naudat laiduntavat esimerkiksi merenrantaniittyjä, ne pi- tävät ruokokasvuston kurissa ja kuljettavat rannasta levähdys- paikoille tullessaan mukanaan vesistöjä rehevöittäviä ravinteita pois veden ääreltä.
Suomalaisilla maatiloilla on lantaa tuottavia kotieläimiä yli 14 miljoonaa. Näistä nautoja on lähes miljoona. Nautakarja ei suin- kaan jakaannu tasan Suomen peltomaille, vaan keskittyy Poh- janmaalle ja itäiseen Suomeen. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa kuljeskelee vain 4 prosenttia koko Suomen naudoista.
– Kuitenkin lounaissuomalaisilla pelloilla lannalla olisi käyttöä jo sen maanparannusvaikutusten takia, Kaisa Riiko sanoo.
Käsittely avainasemassa
Hankkeen aikana ja seminaarissakin puhuttiin paljon lannan kä- sittelystä, jota hankkeessa kokeiltiin monilla eri tavoilla. Mukana olleista 13 esimerkkimaatilasta osa on lannan tuottajia ja toiset lannan vastaanottajia.
Tilojen välinen yhteistyö nousikin suureen arvoon hankkeen aikana. Ilman yhteistyötä ongelmat kasaantuvat. Yhdellä on lii- kaa lantaa, kun toisella on iso puute sekä ravinteista että maan- parannuspartikkeleista.
Konekimpassa onnistuu
Tilojen tekemä teknologiayhteistyö konekimppoineen ja ura- kointimalleineen monipuolistavat tilojen käytettävissä olevia lannankäsittely- ja levitysteknologioita. Uusien teknologioiden käyttöönottoa voisi madaltaa tukijärjestelmillä, jotta hyvät rat- kaisut leviäisivät ja kehittyisivät edelleen.
Tilojen välinen ravinnekierrätys ei onnistu ilman yhteistyöha- lua, mutta tahdon lisäksi kannattaa yhteistyö varmistaa selvin sopimuksin. Hyötyjä saavutetaan koneyhteistyön, urakoinnin, tilojen välisen rehukaupan sekä lanta- ja viljelykiertoyhteistyön avulla.
– Keskeistä pitkälle vietyjen yhteistyöratkaisujen onnistumi- sessa on sen hyväksyminen, että toinenkin osapuoli voittaa, Kai- sa Riiko korostaa.
Parhaimmillaan yhteistyö tuo isoja säästöjä tuotantokustan- nuksiin.
– Ei kuulosta kovin järkevältä, että jokainen tila omistaisi lan- nan käsittely-, kuljetus tai levityslaitteita.
Investointitukea luvassa
Riiko muistutti seminaarissa, että uuden ohjelmakauden ympä- ristötuki lupaa investointirahaa myös esimerkiksi separointilait- teiston hankintaan. Hankkeen aikana kokeiltiin sikalan lietteen separointia ja sakkautusta.
Lannankäytön taloudellisuuden tehostamisessa jakeistami- nen näyttelee merkittävää osaa. Runsasravinteisen jakeen kul- jettaminen kannattaa kauemmaksikin, selvisi hankkeen aikana.
Kuljettaminen tulee helpommaksi ja halvemmaksi.
– Toisaalta lannan ja erityisesti kuivalantojen maan kasvukun- toa parantava vaikutus on myös lannan käytön kannattavuut- ta. Tämä lannan maanparannusarvon tunnistaminen on meillä vasta tulossa paremmin tietoisuuteen, Riiko sanoo.
Riiko muistutti, että lannan tai jakeen analysoinnin merkitys kasvaa koko ajan. Vain oikealla analyysillä voidaan taata, että lantaa ja sen ravinteita levitetään oikea määrä oikeaan paikkaan.
Marraskuussa pidetty seminaari ei kuitenkaan tarkoita, että lantaan liittyvät asiat olisi ratkaistu. Tekemistä piisaa ja järkeviä kokemuksia kannattaa hyödyntää. Jäätiin kaipaamaan jatkoa hyvään vauhtiin päässeelle hankkeelle.
Hyviä ja taloudellisia keinoja ravinteiden kierrättämiseen kannattaa hakea ja niiden kehittämiseen panostaa. Sitä kaut- ta luonnon monimuotoisuus ja Itämeren tulevaisuus voidaan turvata.
Teksti: Hia Sjöblom Kuva: Hia Sjöblom Piirros: Toinen Keksi Oy
Vain analyysi tietää
Kuva kertoo, että kuutiossa naudan lietelantaa on yleensä aika vähän fosforia, kun sen sijaan kuivalannassa sitä on selvästi enemmän. Broilerinlantakuutio on kaikkein ravinnerikkainta.
Lanta on myös kysyttyä maanparannusainetta.
Kuvan lantojen ravinnesisällöt perustuvat taulukkoarvoihin.
Todellinen tilanne selviää vain tilakohtaisessa lanta-analyysissa, jonka merkitystä ei ole varaa aliarvioida. Jos kasvit saavat ravin- teita liian vähän, on seurauksena heikko kasvu. Jos taas liikaa, on seurauksena likaisia vesiä.
Ravinteiden arvo euroissa on laskettu seuraavista väkilannoit- teiden hinnoista:
K eli kalium: 1,2 €/kg P eli fosfori: 1,8 €/kg N eli typpi: 1,2 €/kg
Järki Lanta -hanke
Järki Lanta -hankkeen toteuttaja on Baltic Sea Action Group.
Juuri päättyneen hankkeen rahoitus tuli ympäristöministeriön kansallisesta Ravinnekierrätys-ohjelmasta. Järki Lanta on osa BSAG:n ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön yhteistä Järki-hanket- ta. Vaikka Järki Lanta -hanke päättyy, työ jatkuu.
Järki-hanke on BSAG:n ja Luonnon- ja riistanhoitosäätiön yh- teinen hanke, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuu- den ja vesiensuojelun edistäminen maa- ja metsätaloudessa.
Lannassa on voimaa
– ja eurojen edestä
kasvulle tärkeitä ravinteita
Järki Lannan projektikoordinaattori Kaisa Riiko on itsekin viljelijä ja tuntee savi- peltojen ominaisuudet sekä maan tiivistymisen ongelmat käytännössä. Hän iloitsee siitä, että ravinteiden kierrätykseen on halua, mutta siihen pitäisi löytää lisää kannustimia.
Lanta on arvokas ravinnelähde, mutta myös maanparannusaine. Sen kierrättämi- nen ruuan tuotannossa on tulevaisuuden kannalta elintärkeää. Maapallon väki- luku kasvaa ja louhittavan fosforin määrä vähenee. Ei ole järkevää päästää sitä karkuun tuotantoketjusta.
14 15
Vähämariken tilalla Sauvossa on viljelty mansikkaa yli kolmekymmentä vuotta.
Kahtena syksynä pelloille on levitetty naudan kuivalantaa.
Levityspelloilla kasvaa syysviljaa. Tavoitteena on saada koh- ti etelää viettävät pellot tuottamaan entistä paremmin. Maan rakenteen ja kasvukunnon parantamiseen haetaan koko ajan ratkaisuja.
Isäntäpari Emmi Ali-Huokuna ja Jarno Suominen sanovat, että lannan käytön ykkösmotiivi on maanparannus. Saviseen maahan tarvitaan orgaanista ainetta. Peltojen rakenne on saa- tava mahdollisimman hyvään kuntoon, että se aikanaan tuot- taisi punaista herkkumarjaa reippaasti.
Jarno Suominen kertoo jo vanhempiensa sanoneen, että kas- vu näillä pelloilla oli 1970-luvulla nykyistä parempaa. Emmi Ali- Huokuna kertoo lapsuuden kotitilastaan, joka on pieni ja moni- puolinen. Karjan lantaa käytettiin peltojen parantamiseen sekä lannoittamiseen.
– Tämä maan rakenteen parantaminen on meilläkin ykkös- motiivi koko ajan, Jarno Suominen sanoo.
– Meillä ei ole näissä maisemissa soita eikä turvetta, jota voisi käyttää peltomaan rakenteen parantamiseen. Apua tähän pää- tettiin hakea lannasta.
Nautakarjaa on kuitenkin vain harvalla tilalla lounaisessa Suo- messa.
– Kun olimme päättäneet kokeilla lannan käyttöä, rupesim- me etsimään mahdollista lannan luovuttajaa, Jarno Suominen kertoo ponnistuksista parin vuoden takaa.
Viidentoista kilometrin päästä löytyikin sopiva yhteistyö- kumppani. Salmensuun tilalla kasvatetaan muun muassa Here- fordeja. Siellä on myös panostettu lannan luovuttamiseen sekä kehitetty lannan käsittelyn ja kuljetuksen teknologioita. Tilalla syntyykin vuosittain emolehmien kuivalantaa lähes 4000 kuu- tiota.
Kalliit kumipyörät
Ensimmäiset kuivalantakuormat tuotiin Vähämariken tilalle syk- syllä 2013 ja levitettiin syysviljamaalle ennen kylvöä.
– Pellon puinnin jälkeen levitettiin lanta, muokattiin kultivaat- torilla ja kylvettiin syysvilja, jotta lannanlevitys olisi mahdolli- simman tehokasta, Jarno Suominen kertoo.
Vaikka lanta ei vastaanottajalle maksa mitään, tulee isoja kustan- nuksia kuljetuksesta ja levityksestä.
– Tänä vuonna päästiin vähän halvemmalla, kun käytimme kul- jetukseen omaa kuorma-autoa.
Sillä jouduttiinkin ajamaan pari- kymmentä kuormaa viidentoista kilometrin päästä lantaa luovutta- valta tilalta.
– Lannan levityskalustoa ei man- sikkatilalla ole, joten urakoitsija kävi levittämässä lannan.
Jarno Suominen sanoo, että vielä on vaikea arvioida, miten tehokas- ta lannan käyttäminen maanparan-
nukseen mansikkapelloilla on. Lantaa on levitetty vasta kahtena syksynä. Pelloilla kasvatetaan vielä viljaa. Peltojen kasvukunto nähdään ja testataan vasta, kun niille seuraavan kerran istute- taan mansikkaa.
– Ja silloinkin onnistuminen on niin monesta tekijästä kiinni;
säästä, sateista ja suhdanteista.
Ajoitus tarkasti
Vähämariken tilalla uskotaan ravinnekierrätykseen ja halutaan pitää valumia kurissa. Siksi peltomaan rakenteeseen ollaan val- miita panostamaan. Lannassa on myös ravinteita kasvien kas- vamiseen.
– Säkissä ostettuna lannoite on paljon helpompi käyttää. En- nen kaikkea sen käyttö vaatii selvästi pienempää työpanosta.
Mutta toisaalta nyt tehdyt toimet vaikuttavat pitkälle tulevai- suuteen, sanoo mansikanviljelijä, jonka perheessä kasvaa kaksi pientä lasta. Isäntä laskeskelee, että tänä syksynä lantaa levitet- tiin noin 20 hehtaarille.
Lannankäytön haasteisiin kuuluvat myös oikea ajoitus ja sää.
Isäntä Jarno Suominen kertoo, että ensimmäisenä vuonna levi- tys onnistuttiin tekemään erittäin kuivaan maahan, ja vältyttiin maan haitalliselta tiivistymiseltä.
Mansikkatilan kiire keskittyy kesään. Vähämariken sesonki al- kaa toukokuussa ja päättyy syyskuun loppuun.
– Kiivaimpaan mansikka-aikaan ei ole mitään mahdollisuuk- sia keskittyä lannan kuljetukseen tai levitykseen, Emmi Ali-Huo- kuna sanoo.
Isäntä on samoilla linjoilla ja toteaa, että mikäli syyslevitys kiellettäisiin, hän ei onnistuisi enää ajamaan lantaa pelloilleen.
– Keväällä lannan ajaminen peltoihin on muutenkin vähin- tään haasteellista. Maa on usein märkää, ja raskas vaunu aiheut- taisi maan tiivistymistä. Se ei olisikaan maan rakenteen paran- tamista.
– Emme tarkalleen vielä tiedä, mitä vaikutuksia tällä lannan ajamisella toiselta tilalta meidän pellolleimme on. Sen tiedäm- me, että töitä se teettää ja kustannuksia tulee.
Teksti ja kuvat Hia Sjöblom Mansikkakuva BigStockPhoto
Mansikkapellot
parempaan kuntoon lannalla
”Kuljetus ja levitys ei ole
halpaa hommaa”
- Lannan sisältämä orgaaninen aines on erinomaista maanparannukseen. Tällä kylällä ei tuo- tantoeläimiä tai niiden lantaa juuri näy. Viidentoista kilometrin säteeltä löytyi kuitenkin Salmen- suun tila, josta lantaa luovutetaan. Heillä on myös kuljetus- ja levityskalusto. Myös ravinteet py- syvät kasvipeitteisessä pellossa talven yli, eivätkä valu vesiin ja sitä kautta Itämereen. Viljan oljet paalataan ja levitetään seuraavana kesänä mansikkapelloille estämään marjojen kuraantu- mista, Jarno Suominen sanoo ja tarkastelee oraalle noussutta syysvehnää.
Vähämarike
Perheessä Jarno Suominen ja Emmi Ali-Huokuna, kaksi lasta ja koira
Mansikka- ja viljatila:
25 ha mansikkaa 2 ha vadelmaa
80 ha vehnää, josta puolet syysvehnää
17
Nauta
Itämeren pelastusoperaatiossa
Pihvilehmä paskoo, pieree ja puhdistaa
Tottakai lähes tuhat kiloa painava nauta aiheuttaa kaikenlaista kulkiessaan
rannoilla ja niityillä tankkaamassa itseään syötävään kuntoon. Kyse onkin siitä, mikä on näiden tekojen ja
vaikutusten saldo. Epäilemättä nauta vaikuttaa ympäristöön, mutta ennen kaikkea myönteisesti.
- Nauta on todella tärkeä eläin ympäristönhoidolle ja ravintei- den kierrätykselle laiduntaessaan, Järki-hankkeen projektikoor- dinaattori Eija Hagelberg sanoo.
- Sillä on paljon enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaiku- tuksia. Laiduntajaa tarvitaan hiilen sitomiseen, eroosion estämi- seen ja moneen muuhun monimuotoisuustekoon.
Itse asiassa märehtijä on tärkeä lenkki Itämeren pelastajien ketjussa. Tätä työtä tehdessään se samalla tuottaa ruokaa ihmi- sille. Aikamoinen yhdistelmä!
Teksti Hia Sjöblom Kuva Hia Sjöblom
Maalaismaisemassa kävelevä karja on monimuotoisuuden hoitaja ja lähiruokaa parhaimmillaan.
18 19
Tuleva ympäristökorvausjärjestelmä tuo mukanaan merkit- täviä parannuksia sopimusperusteisiin toimenpiteisiin ja ym- päristöinvestointeihin. Lisäksi lohkokohtaisesti valittavissa toi- menpiteissä löytyy laiduntamalla hoidettavia vaihtoehtoja.
Tässä pähkinänkuoressa niiden mahdolliset ympäristökorvaus- toimenpiteet:
Ympäristöinvestoinnit
Perinnebiotoopeille ja luonnon monimuotoisuuskohteille saa jatkossakin investointitukea alkuraivaamiseen ja aitaamiseen.
Hyvillä perusteilla tukea voi saada myös petoaitaan. Investointi pitää toteuttaa kahden vuoden aikana. Sen jälkeen tehdään vii- sivuotinen hoitosopimus.
Kosteikkoinvestointien korvaukset nousevat ja tukiehdot hel- pottuvat. Kosteikot voi suunnitella laidunnus mielessä.
Ympäristösopimukset
Perinnebiotooppeja, luonnonlaitumia ja reunavyöhykkeitä voi laiduntaa. Perinnebiotooppi on keto, kuivan maan niitty, ranta- niitty, hakamaa tai metsälaidun, jonka lajisto kertoo aiemmasta laidunnushistoriasta.
Luonnonlaitumesta voi tehdä maisemanhoitosopimuksen, jos sillä on muusta ympäristöstä erottuvia luonto- tai maise- ma-arvoja, joita laidunnus edistää. Luonnonlaitumen pitää olla maatalousmaisemassa.
Myös reunavyöhykkeet ja metsäsaarekkeet käyvät, jos niitä voidaan hoitaa raivaamalla tai laiduntamalla. Uudessa ohjel- massa reunavyöhykkeet voivat olla keskimäärin 40 metriä le- veitä, jos niillä on erityisiä luonto- ja maisema-arvoja. Ne voivat mahdollisesti olla vieläkin laajempia, mikäli niitä hoidetaan lai- duntamalla.
Tukitasot tulevat todennäköisesti olemaan kiinteitä, eli jatkos- sa ei tarvita kustannusarviota hoitosuunnitelman kylkeen.
Lohkokohtaisesti valittavat toimenpiteet
Ympäristönhoitonurmet
Suojavyöhykkeet siirtyvät ympäristönhoitonurmiin. Leveys- vaatimuksiin tulee joustoa. Vesiensuojelukriteerit täyttävä suo- javyöhyke voi olla yli kolmemetrinen ja jopa koko lohkon käsit- tävä, jos perustelut löytyvät.
Suojavyöhykkeitä on laidunnettava erillään lannoitetuista kyl- vönurmista.
Luonnonhoitopeltonurmet voivat olla myös pitkään nurme- na olleita, niittymäisiksi kehittyneitä lohkoja.
Luonnonhoitopeltoja kannattaakin jatkossa pitää osana tilan laidunkiertoa ja soveltuvilla kohteilla pyrkiä luomaan normaalia luonnonhoitopeltoa pitkäikäisempää ja monilajisempaa nur- mea.
Monivuotiset ympäristönurmet
Tuet kohdennetaan Länsi-Suomen turve- ja multamaille tai happamille sulfaattimaille. Ne poikkeavat vain vähän tavan- omaisista tuotantonurmista ja niitä voi hoitaa myös laidunta- malla.
Muut laidunnettavaksi soveltuvat alat
Pysyvien nurmien säilyttämisvelvollisuus on jatkossa osa viher- ryttämisehtoja koko maassa. Pysyviä nurmia voi hoitaa laidun- tamalla ja niille voi hakea investointitukia ja hoitosopimusta.
Uudella ohjelmakaudella kohteet saavat aiemmasta poiketen myös LFA-tukea, joten kohteilla on mahdollisuus varsin korkei- siin korvaustasoihin.
Pysyvillä laitumilla tulee jatkossakin olemaan 50 puun enim- mäishehtaarirajoitus.
Teksti Kimmo Härjämäki
Olet mitä syöt
Ihminen on sitä mitä hän syö… Senhän me kaikki tiedämme.
Sama pätee muihinkin luontokappaleisiin, myös tuotantoeläi- miin. Pihvikarjan rehulla on väliä. Se tuntuu maussa ja ympä- ristövaikutuksissa. Ne taas riippuvat siitä, mistä karjan rehu on peräisin.
Nauta on mahtava eläin. Se muuttaa ihmisravinnoksi kasvilli- suutta, joka ei ihmisen mahaan sellaisenaan sovi. Pajuja, heiniä, järviruokoa ei juuri ruokalautasella näy.
Globaalin ruuantuotannon kannalta on kannatettava ajatus syöttää eläimille sellaista ravintoa, joka ei sovi ihmisille. Nurmiin, niittyihin ja suojavyöhykkeisiin perustuvalla ruokinnalla on jopa positiivisia ympäristövaikutuksia.
Mutta miten on asian laita, jos rehuna käytettävä soija on tuo- tettu esimerkiksi Etelä-Amerikan sademetsiin ja savanneille rai- vatuilla alueilla?
Suomen oloissa laiduntaminen lisää aina luonnon monimuo- toisuutta ja nurmet kuuluvat monipuoliseen viljelykiertoon.
Nurmet vähentävät eroosiota, sitovat hiiltä maahan ja paranta- vat maan kasvukuntoa eli vähentävät ravinteiden huuhtoutu- mista vesistöihin. Voidaan jopa sanoa, että märehtijät ovat vält- tämättömiä kestävän ruuantuotannon ketjussa.
Kaikkein ympäristöystävällisimmän tuotantomuodon kulta- mitalin voittaa niittylihan eli luonnonlaidunlihan tuotanto. Sii- nä pihvikarjan tuotanto perustuu niittyjen ja muiden pellon ul- kopuolisten alueiden hyödyntämiseen laidunnuksessa.
WWF ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ovat viime vuonna laatineet kriteerit suomalaiselle luonnonlaidunlihalle.
Suomalaisen pihvikarjan kasvattajan kannattaa hyödyntää pel- lon ulkopuolisten alueiden sekä suojavyöhykkeiden tarjoamat mahdollisuudet myös tulevassa ympäristökorvausohjelmassa.
Luonnonlaitumien käyttöä kannattaa hyödyntää myös markki- noinnissa, ja sen kuuluu näkyä myös lihan myyntihinnassa.
Esimerkkejä löytyy maailmalta. Ruotsissa on Naturbeteskött- tuotemerkki. Euroopassa suoramyyntitilat käyttävät niittylihan brändiä onnistuneesti markkinoinnissa. Yhdysvalloissa on jopa haettu vaihtoehtoja feedlotien maissinaudoille markkinoimalla Grass-fed Beefiä ja Grass-fed Milkiä.
Ruoka- ja ympäristökeskustelu käy kuumana. Kuluttajille olisi tärkeää viedä oikeaa viestiä: Syö vähemmän lihaa, mutta kun syöt, valitse laadukasta ja ympäristöystävällisesti tuotettua ko- timaista märehtijöiden lihaa. Ilman märehtijöitä meillä ei olisi ympäristön kannalta arvokasta laidunnusta, eikä viljelykierrolle arvokkaita nurmia.
Teksti Eija Hagelberg Pirrokset Toinen Keksi Oy
Kirjoittaja on JÄRKI –hankkeen projektijohtaja Baltic Sea Action Groupissa.
LISÄTIETOA:
Suomen luonnonlaidunlihan kriteerit ja taustatietoa:
http://wwf.fi/alueet/suomi/metsalaidunhanke/luonnonlaidunliha/
Luonnonlaidunliha Ruotsissa:
http://www.naturbete.se/
Yhdysvaltalainen ruoholla syötetyn lihan yhdistys:
http://www.americangrassfedbeef.com/grass-fed-natural-beef.asp Epävirallinen lista luonnonlaidunlihan tuottajista, tule mukaan listalle:
http://perinnemaisemat.fi/tietolaari/perinnemaisematuotteita/
JÄRKI-hankkeen sivustolle tulossa neuvonta-asiaa talven 2015 kuluessa: www.jarki.fi
Raivaamiseen ja aitaamiseen tukieuroja
Uusi ympäristö-
korvausjärjestelmä tuo
muutoksia tullessaan
Korsirehun popsija vapauttaa peltoja ruuantuotantoon ihmiselle.
Naudan kuivalanta on lyömätöntä maanparannusainetta.
Laiduntaja lisää luonnon monimuotoisuutta.
Maisemanhoito ja perinne- biotooppien ylläpito onnistuu.
Laiduntajan koti on yleensä energiapihi pihatto.
Nurmet ja muut vihreät kasvustot sitovat
hiiltä tehokkaasti.
Nurmet ja muu kasvipeitteisyys on olennainen osa eroosiontorjuntaa.
Rannalla laiduntava nauta tuo rannoilta pois
enemmän ravinteita kuin sinne vie.
Laiduntaja hyötykäyttää suojavyöhykkeitä: Vesistöihin viettävät vyöhykkeet pysyvät
kasvipeitteisinä, jolloin ravinteiden valunta
vesiin vähenee.
21 Itämeri voi huonosti. Viime kesän
levämassat antoivat siitä haisevan todistuksensa. Vähäsuolainen ja matala meri tarvitsee hoitoa laajalla rintamalla.
Kaikesta huolimatta viime vuosina on alkanut ilmetä merkke- jä siitä, että Itämeren tuhoisa kehitys on hidastunut. Tunnelin päässä näkyy valoa. Se voi sammua hetkessä esimerkiksi suu- reen tankkerionnettomuuteen. Itämerellä sattuu havereita lai- voille keskimäärin kerran viikossa. Vaaratilanteita on paljon use- ammin.
Meren syvänteet kärsivät hapen puutteesta, joka lykkää poh- jaan vuosien saatossa kertyneet ravinteet kohti pintaa. Levä- puuro lähtee taas kiehumaan. Se käyttää ravinteita, päästää typpeä, painuu pohjaan, säilöö sinne uusia ravinnemääriä ja noidankehä pyörii.
Samaan aikaan lisää ravinteita pulppuaa jokivesien mukana mereen. Lähes koko Suomi on Itämeren valuma-alueella. Ilman tehokkaita toimia vesistöihin joutuneet ravinteet saattavat pää- tyä Itämereen. Ongelma puristuu Tanskan salmiin. Vesi Itäme- ressä ei juurikaan vaihdu.
Typpeä ja fosforia päätyy Itämereen sekä vesitse että ilma- laskeumana. Helcomin mukaan valtaosa vesitse tulevista ra- vinteista on peräisin hajakuormituksesta. Siitä taas suurin osa tulee ruuan tuotannosta. Yli 70 prosenttia Suomen jokivesissä virtaavasta typestä ja 60 prosenttia fosforista on peräisin maa- taloudesta.
Onneksi päästöjä on mahdollista pienentää ja hallita tehos- tamalla ravinteiden kierrätystä tiellä kohti kestävää ruuantuo- tantoa. Ruokaa on syötävä. Sitä on tuotettava. Siksi on järkevää ponnistella päästöjen vähentämiseksi.
Teksti Hia Sjöblom Piirros Toinen Keksi Oy Peltokuva Hia Sjöblom, joutsenkuva BigStockPhoto
Itämeri huohottaa leväkuormassaan –
toimenpiteitä tarvitaan laajalla rintamalla
• Itämereen valuva typen kokonaiskuorma vuodessa on lähes 900 000 tonnia. Vesitse Itämereen valuu vuodessa lähes 40 000 tonnia fosforia. Valumalistan kärjessä ovat Puola, Venäjä, Ruotsi ja Latvia. Suomi on viidentenä sekä fosfori- että typpivaluttajien listalla 8 prosentin osuudella kokonaiskuormituksesta. Viides sija rantavaltioiden välillä ei ole kunniakas.
• Vaarallisia aineita valuu mereen esimerkiksi jäteveden- puhdistamojen kautta sekä kaatopaikoilta. Lääkejäämät ja muovit aiheuttavat ongelmia meren eliöstölle.
• Meriliikenne, joka koko ajan paisuu, synnyttää päästöjä.
Kasvava tankkeriliikenne on jatkuva öljypäästöjen riski.
Pienen kaupungin kokoisilla Itämerellä seilaavilla ristei- lijöillä ei vieläkään ole velvollisuutta jättää käymälä- ja muita käyttövesiään satamaan.
• Aina kannattaa toimia. Esimerkiksi Pietarin jätevesistä yli 90 prosenttia käsitellään puhdistamossa. Tulokset näky- vät itäisen Suomenlahden aiempaa kirkkaampana vete- nä.
• Pieniäkään tekoja ei kannata väheksyä. Jokainen oikeaan suuntaan otettu askel vie kohti Itämeren parempaa voin- tia ja varmistaa luonnon monimuotoisuutta. Monimuo- toisuuteen ja ravinteiden kierrätykseen panostava maa- talous poikii nykyistä sinisempiä jokia, järviä ja merivettä.
• Ravinteiden kierrätys on työlästä. Se voi olla myös talou- dellista. Se tekee hyvää tuottajan kukkarolle samalla kun se hoitaa monimuotoisuutta ja pitää vesistöjä puhtaana.
Itämeren valuma-alueella asuu yli 85 miljoonaa ihmistä yhdeksässä rantavaltiossa.
Ihmisen toiminnan seurauksena Suomen vesistöihin joutuu vuosittain reippaasti enemmän typpeä ja fosforia kuin luonnonhuuhtoumana.
N P
22 23
kb hereford
hyväsukuisia jalostuseläimiä
henrik jensen 0400 124 364 www.inkere.fi
Myytävänä tiineitä Hereford ja Baldie -hiehoja ja vuoden ikäisiä hiehoja astutukseen.
Ota yhteyttä!
Antti Toivonen, p. 0500 785 543 www.salmensuu.com
RAHTITEURASTUS JA PALOITTELUPALVELUT
SAVO-KARJALAN LIHA Puh. 017 261 8919 www.savokarjalanliha.fi
• Eläinvaakoja
• Muita vaakoja
• Rehuleikkuri
• Monia muita edistyksellisiä työvälineitä
Suoraan maahantuojalta
JuhaniRahkonen.fi tai 0500 318201
myös iltaisin / vkonloppuisin
P rehusta mahaan...
Eläin tarvitsee fosforia (P). Sitä on – ja pitää olla – rehussa. Mai- toa tuottava nauta tarvitsee kuusinkertaisen määrän fosforia verrattuna nautaan, jota ei lypsetä.
Fosfori on tärkeä luiden rakennusaine. Sitä tarvitaan myös aineenvaihdunnassa ja kudoksissa. Märehtijällä ylimääräinen fosfori erittyy sylkeen ja sitä kautta joko uudelleen käyttöön tai ulosteen mukana pois kehosta.
Tutkimukset osoittavat, että yli puolen vuoden ikäiset li- hanaudat eivät tarvitse fosforilisää. Rehu sellaisenaan riittää.
...mutta ei maahan
• minimoi rehuhävikki
• täsmäruoki (ei liikaa eikä liian vähän)
• estä valumat laidun- ja jaloittelualueilta
• järjestä lannanlevitys pelloille järkevästi ja vältä ylilannoi- tusta
N rehusta nautaan
Nauta popsii rehun seassa itseensä typpeä (N), joka enimmäk- seen poistuu virtsan ja sonnan mukana.
• vältä nurmien liiallista typpilannoitusta
• minimoi sekä rehun että tuotoksen hävikki
• punnitse lisävalkuaisrehukilosta saadut hyödyt
• vältä typen liikalannoitusta rehupelloilla
• pidä mielessä, että liiallinen typpipitoisuus tekee sen hy- väksikäytön naudalle vaikeaksi
Lähde: MMM Marjukka Lamminen/Järki-hanke
TIETOISKU
Tulppa valumille
Moni varmaan pohtii, miten niitä valumatulppia voi rakentaa. Miten ihmeessä rahanarvoiset ravinteet saa- daan pidettyä pellossa, tuottamassa ruokaa?
Keinoja on useita. Täytyy vain löytää ne oikeat omalle tilalle ja laitumelle.
• Yksi keino on valumia keräävä kosteikko, joka sa- malla voi houkutella riistaa rannoilleen
• Salaojituksessa voi löytyä korjattavaa, etteivät ravinteet pyrskähdä putkien päistä vesiin
• Parhaasta päästä on talviaikainen kasvipeittei- syys ja nurmi, jotka pidättävät esimerkiksi rank- kasateiden aiheuttamia ravinnevalumia
• Ykkösjuttu on myös maan hyvästä kasvukun- nosta ja rakenteesta huolehtiminen
Jankkurointi on yksi keino ohjata vesiä va- lumaan juuri sinne, mistä ne eivät päästä kallisarvoisia ravinteita vesistöihin.
Nastolan Vaaka ja Kone Oy
15560 Nastola
puh/fax (03) 762 4736, auto 0400 313 929 vaaka96@saunalahti.fi
VAAKOJA – uudet ja käytetyt, vaakojen huollot
– MYÖS PALKKI- JA ELÄINVAA’AT –
25 Kosken kartanon isäntäpari Fredrik ja
Helena von Limburg Stirum palkittiin tänä vuonna vesistöystävällisen maatalouden edelläkävijyydestä.
Kaikki tilalla tehtävät toimenpiteet tähtäävät haitallisten ympäristö- vaikutusten vähentämiseen.
Kun Perniötä kohti mutkitteleva maantie kohtaa Kiskonjoen laakson, eteen avautuu niittymaisema, jossa käyskentelee sa- tapäinen Hereford-karja. Avarat laitumet kuuluvat Kosken kar- tanoon, joka palkittiin kesällä WWF:n Itämeri-ympäristöpalkin- nolla.
Laiduntaessaan niityillä Herefordit oikeastaan ahkeroivat ym- päristönhoitotyössä. Lehmät pitävät maiseman avoimena, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta ja ehkäisee rantaniittyjen umpeenkasvamista. Tästä hyötyvät linnuston lisäksi myös mo- net taantuneet hyönteiset ja kasvilajit, jotka saavat lisää elintilaa.
Maisemanhoito ei kuitenkaan ole täysin jäänyt karjan vastuul- le. Vanhojen laidunalueiden avaamisen lisäksi tilalla on tehty
Suomen ympäristöystävällisin maatila 2014
Puhtaan veden
puolustajat
Kosteikot ja suojavyöhykkeet vähentävät ravinnevalumia sekä metsistä että pelloilta. Samalla ne edistävät luonnon monimuotoisuutta.
26 27
metsien ja peltojen väliin vaihettumisvyöhykkeitä, jotka tarjo- avat monille riistaeläimille suojapaikkoja. Tila on mukana myös vanhojen metsien suojeluohjelmassa.
Valumat kuriin ja järjestykseen
Vesistöystävällinen maatalous tarkoittaa käytännössä useita eri ympäristötekoja, joita toteutetaan suunnitelmallisesti. Viljelijöil- le tuttuja keinoja ovat esimerkiksi nurmiviljely, talviaikainen kas- vipeitteisyys ja asfaltoidut jaloittelualueet eläimille. Lannan kä- sittelyssä noudatetaan perussääntöä: oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan.
Tilalla on vähennetty vesistöjä rehevöittäviä ravinnevalumia perustamalla kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä. Kosteikoista van-
hin on perustettu noin kymmenen vuotta sitten, ja kaikkiaan niitä on yhdeksän. Kilometrien pituiset suojavyöhykkeet joki- varressa suojaavat eroosiolta ja estävät ravinteiden valumista vesistöön.
Kiskonjoen vesistö kuuluu Natura-verkostoon, ja heti Kosken voimalaitoksen alapuolelta se on arvokkaan luontonsa vuoksi liitetty osaksi valtakunnallista suojeluohjelmaa. Alueella pesii monia harvinaisia vesi- ja riistalintuja, muun muassa harmaa- haikara. Rannat ja kosteikot tarjoavat oivallisia pesimä- ja piilo- paikkoja linnuille.
Kiskonjoki laskee Itämereen, jonka suojelu on isäntäparin sy- däntä lähellä. Ympäristöpalkinnon saamisen kriteerinä on myös se, että viljelijä viestii maatalouden ympäristöystävällisisistä käy- tännöistä. Kosken kartano on toiminut mallitilana Baltic Deal -hankkeessa vuodesta 2010 ja on sitoutunut työskentelemään puhtaamman Itämeren puolesta myös Elävä Itämeri -säätiön kautta.
Herefordien pioneeri
Kosken kartano tunnetaan karjankasvattajapiireissä erityisesti Suomen vanhimmasta Hereford-karjasta. Luomutuotannossa olevat noin 300 eläintä ovat tilan tärkein tulonlähde. Pihvilihaa myydään suoraan kuluttajille muun muassa pääkaupunkiseu- dulla.
Hiljattain valmistunut uusi puurakenteinen pihatto on tehty laajentamismahdollisuuksia silmällä pitäen. Suojaisan metsärin- teen juurella sijaitseva rakennus on suunniteltu siten, etteivät puhtaat luonnonvedet sekoitu pihaton nesteiden kanssa. Puh- das vesi ohjataan pihaton ohi, ja se suodattuu hiekkapitoiseen maaperään.
Jaloittelualueiden kallistukset ja viemärikaivot keräävät ra- vinnepitoisen veden, joka puolestaan tullaan ohjaamaan ve- densuodattimena toimivalle pajuistutusalueelle. Projekti to- teutetaan vuonna 2015 pilottihankkeena yhteistyössä erään suomalaisen ympäristöalan yrityksen kanssa.
Ympäristöteot tuottavat lisäarvoa
Vaikka Kosken kartanossa arvostetaan luomua, isäntäpariskun- nalle tärkeämpää on ympäristöystävällisyys sen kokonaisvaltai- sessa merkityksessä, osana kannattavaa ja järkevää liiketoimin- taa.
– Meille tämä on vastuunkantoa tilasta, eläimistä ja luon- nosta. Olemme osa meidän perheemme lähes 200-vuotiasta tarinaa näissä maisemissa, mutta ympäristötyöstämme voivat nauttia monet seudulla asuvat ja tilan läpi kulkevat ihmiset, sa- noo Fredrik von Limburg Stirum.
Työ on pitkäjänteistä ja vaatii viitseliäisyyttä, mutta se myös palkitsee. Lihan markkinoinnista vastaava Helena von Limburg Stirum kertoo, että kuluttajilta saatu palaute kannustaa jatka- maan työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta. – Koros- tamme ympäristöystävällisyyttä osana tuotteen laatua. Monet asiakkaistamme arvostavat sitä, että tuon sanan takana on aito- ja tekoja, joilla on todellista vaikutusta elinympäristöön.
Teksti: Susanna Heikkinen Kuvat: Kosken kartano
ITÄMEREN VILJELIJÖIDEN YMPÄRISTÖPALKINTO
Itämeren viljelijöiden ympäristöpalkinnon tarkoituksena on välittää tietoa parhaista käytännöistä ympäristöystävällisessä viljelyssä. Tunnustus annetaan viljelijöille, jotka ovat edellä- kävijöitä innovatiivisten, varsinkin vesistöjä rehevöittäviä ravinnevalumia pienentävien menetelmien käytössä.
Kilpailun järjestää WWF Suomi yhdessä maataloustuottaja- järjestöjen MTK:n ja SLC:n kanssa. Palkinto jaetiin nyt viidettä kertaa.
Ympäristöystävällisimmät viljelijät aiempina vuosina:
• 2013: Peppi ja Marko Laine, Halikko (Salo)
• 2011: Toni ja Mari Haapakoski, Saarijärvi
• 2010: Teppo Heikkilä, Loimaa
• 2009: Katariina Vapola ja Jyrki Ankelo, Kalanti (Uusikaupunki)
• Vuonna 2012 valintaa ei tehty
Uuden puurakenteisen pihaton rakentamisessa on huomioitu sekä vesiensuojelu että laajenta- mismahdollisuudet. – Monet erilaiset maanviljelyä säätelevät puitteet ja säännökset pitäisi ny- kyistä paremmin sovittaa yhteen, jotta kokonaisuuden kehittäminen ympäristön hyväksi olisi helpompaa, sanoo Fredrik von Limburg Stirum.
Kosken Hereford-luomulihan ostajat tietävät, mitä syövät. Eläinten ja ympäristön hyvinvointi on monelle kuluttajalle tärkeä asia.
Fredrik ja Helena von Limburg Stirumin mielestä maatilan ympäristötyössä on tärkeää löytää kokonaisvaltaisia ja toimivia ratkaisuja, jotka ovat myös liike- taloudellisesti kannattavia.
29 Naudanlihantuotannon ympäristökuormitusta voidaan pienentää
samansuuntaisilla toimenpiteillä, joilla voidaan parantaa myös tuotannon taloudellista kannattavuutta. Esimerkiksi valkuaislisän käyttö kasvavien nautojen ruokinnassa aiheuttaa yleensä vain tarpeetonta kustannusta ja ympäristökuormitusta. Käytöstä luopuminen on askel kohti ympäristö- ystävällisempää tuotantoa.
Naudanlihantuotannon tehokkuus ja
ympäristöystävällisyys eivät sulje toisiaan pois
Laidun on keskeisessä asemassa emolehmätuotannon ekologista kestävyyttä arvioitaessa.
Kuva: Johanna Jahkola.
30 31
Nautoihin perustuvaa kotieläintuotantoa harjoitetaan ympä- ri maailmaa. Nauta tuottaa ravintoa, ravinteita ja energiaa sekä lukuisia sivutuotteita, mm. nahkaa ja erilaisia johdannaisia lää- keteollisuudelle. Naudat pystyvät muuntamaan kuitupitoista kasvibiomassaa maidoksi ja lihaksi. Märehtijöiden ruuansulatus- kanavan ainutlaatuisia ominaisuuksia hyödyntämällä pystytään tuottamaan ihmisravitsemuksen kannalta arvokasta proteiinia hyvin erilaisilla alueilla. Usein rehukasvien viljely, kuten esimer- kiksi nurmentuotanto Suomessa, onnistuu huomattavasti laa- jemmalla maantieteellisellä alueella kuin viljan viljely. Toisaalta naudat pystyvät laiduntamaan myös niitä alueita, jotka eivät so- vellu laisinkaan koneelliseen kasvinviljelyyn.
Suomessa naudanlihantuotanto sijoittuu voimakkaimpana niille alueille, joilla pellon hyödyntäminen on järkevintä ja osin mahdollistakin ainoastaan nurmiviljelyn kautta. Märehtijöiden käyttö elintarviketuotannossa lisää näin käytettävissä olevaa peltoalaa. Märehtijät pystyvät hyödyntämään elintarviketuo- tantoon nurmialaa, jota tarvitaan etelässäkin vesistönsuojeluun ja pellon kasvukunnon ylläpitämiseen ja monipuolistamaan vil- jelykiertoja.
Edellä esitetyt näkökohdat puoltavat kotimaisen naudan- lihantuotannon oikeutusta, mutta ne eivät poista tuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia. Rehuviljelyn päästöt ovat il- mastonmuutosta edistäviä kasvihuonekaasupäästöjä (hiilidiok- sidi ja typen oksidit) sekä rehevöitymistä ja vesien tilaa heiken- täviä ravinnepäästöjä (typpi ja fosfori). Märehtijöiden ruokinta synnyttää muista eläinlajeista poiketen omana haasteenaan myös rehujen fermentoitumisen yhteydessä syntyvän metaa- nin. Lannan talteenotto, varastointi ja levitys aiheuttaa sekä kas- vihuonekaasupäästöjä että ravinnepäästöjä.
Tehokas tuotanto hillitsee päästöjä
Kirjallisuuden perusteella päästöjä voidaan vähentää tehok- kaasti vähentämällä tuotettua lihakiloa kohti kuluvaa rehumää- rää. Siten naudanlihantuotannon tuottavuuden ja kestävyyden kehittäminen voidaan periaatteessa toteuttaa samoilla toimen- piteillä. Nautojen nopea kasvu ja lyhyt kasvatusaika ovat ym- päristön kannalta edullisia. Korkeiden teuraspainojen tavoittelu aiheuttaa enemmän ympäristökuormitusta kuin eläinten teu- raskypsyyden saavuttaminen nopeasti ennen kasvun taittumis- ta.
Biologinen optimi teuraspainon saavuttamisessa on noin 75
% eläimen aikuispainosta. Lyhyen kasvatusajan saavuttaminen karkearehuvaltaisella ruokinnalla voi olla haasteellista. Karkeare- hun ravitsemuksellisen ja säilönnällisen laadun tulisi olla koko kasvatuskauden ajan erinomaista. Sulavuudeltaan tulisi tavoi- tella rehua, jonka D-arvo on noin 680–700 g/kg ka. Eläinten tuli- si käyttää rehut mahdollisimman hyvin hyväksi, jolloin lannassa olisi mahdollisimman vähän ympäristökuormitusta aiheuttavia ravinteita. Nopeassa kasvatuksessa muodostuu vähemmän lan- taa. Ympäristön kannalta on edullista, että lantaa varastoidaan vain rajoitettu aika tai/ja sitä prosessoidaan eteenpäin.
Vältä turhaa valkuaista
Nautojen valkuaisruokinnassa on selkeästi tarkastelun paikka sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Yksimahaiset muunta- vat valkuaisen syötäväksi tuotteeksi huomattavan tehokkaasti märehtijöihin verrattuna. Valkuaisrehut ovat rehustuksen kal- leimpia komponentteja. Ylimääräisen valkuaisruokinnan vä- hentäminen on kannattavaa sekä ympäristön että tuottajan kannalta.
Ruokinnan matalampi valkuaistaso vähentää virtsan ja son- nan typpipäästöjä. Suomessa tyypillisesti käytettävillä, säilöre- hua ja viljaa sisältävällä ruokinnoilla yli 200 kg:n painoisten kas- vavien nautojen pötsimikrobien typen tarve täyttyy säilörehun ja viljan kautta. Jos pötsin mikrobisynteesi ei jostain syystä tuo- ta riittävästi mikrobivalkuaista (esimerkiksi erittäin heikko karke- arehu ja matala väkirehun saanti), tilanne voidaan korjata lisää- mällä rehuannokseen kohtuullinen määrä viljaväkirehua.
Tutkimusaineistojen perusteella valkuaislisällä saadut tuotan- nolliset hyödyt liittyvät nimenomaan tilanteisiin, joissa eläin- ten energian saanti ja kasvu ovat heikkoja perusruokinnalla eli eläimet on ruokittu heikkolaatuisilla karkearehuilla ja vähäisellä määrällä väkirehua. Tällöin voidaan valkuaislisää vastaavat hyö- dyt saavuttaa pelkästään eläimen energian saantia (väkirehun määrää) lisäämällä. Säilörehua ja viljaa sisältävällä ruokinnalla pötsimikrobien typen tarve täyttyy perusrehujen kautta.
Valkuaisruokintaa tarkentamalla saadaan ympäristökuormi- tusta pienennettyä. Tutkimusaineistojen perusteella noin 90
% valkuaislisän sisältämästä typestä eritetään virtsan mukana.
Virtsan typpi on huomattavasti sonnan typpeä herkempää sekä huuhtoutumisen että haihtumisen kautta tapahtuvalle hävikille.
Yhdistelmätuotanto on ympäristötehokasta
Yli 80 % Suomessa tuotetusta naudanlihasta tuotetaan maidon- tuotannon sivutuotteena. Ympäristöjalanjälki on sivutuotteena tuotetussa naudanlihassa pienempi kuin emolehmiin perustu- vassa erikoistuneessa naudanlihantuotannossa, koska kuormi- tus jakaantuu sekä maidon- että naudanlihantuotannolle.
Emolehmätuotannon ympäristöjalanjälkeä lisää emon pitkä ylläpitokausi, jossa emojen ruokinta perustuu usein ravintoar- voltaan heikkoihin karkearehuihin. Sulavuudeltaan heikoista karkearehuista muodostuu runsaasti metaania. Emojen ylläpi- tokauden matala ravintoaineiden tarve asettaa haasteita ruo- kinnan suunnittelulle. Emojen ruokinnan toinen haaste onkin matala ylläpitoajan ravintoaineiden tarve, jossa yliruokinta aihe- uttaa ravintoaineiden hukkaantumista. Ravintoaineiden ylimää- rä lisää lannasta muodostuvia kasvihuonekaasuja. Emolehmien tuotanto-ominaisuudet, ravintoaineiden tarve, kasvatusolo- suhteet ja markkinoiden preferenssi tulisi yhteen sovittaa mah- dollisimman tarkasti. Emolehmätuotannon ympäristöä kuor- mittavia ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöjä voidaan saada pienennettyä suomalaisissa kasvatusolosuhteissa kahdella eri- laisella strategialla.
Ensimmäisessä strategiassa hyödynnetään vajaatuottoisten alueiden käyttöä kasvukauden laidunnuksessa. Kevätpoikivilla emoilla kunnostus tapahtuu tässä strategiassa sisäruokintakau- della, jolloin mahdolliset ravinnepäästöt sitoutuvat kuivikkee- seen ja kierrätetään pellolle. Toisessa strategiassa hyödynnetään hyvätuottoisten peltolaitumien käyttöä kasvukauden laidun- nuksessa. Emojen ruokinta suunnitellaan siten, että kuntoluok- ka laskee sisäruokintakaudella kuntoluokkaan 2,0–2,5. Emojen ravintoaineiden tarve on laidunkaudella korkea maidontuotan- nosta ja kunnostuksesta johtuen, jolloin ravintoaineiden pidät- tyminen on mahdollisimman suurta. Ravinnepäästöt sisäruo- kintakaudella sitoutuvat kuivikkeisiin ja kierrätetään pelloille.
Molemmissa strategioissa hyödynnetään emolehmän kunto- luokka, erilaiset laidun- ja pelto-olosuhteet, hyvä kuivitus sisä- ruokintakaudella ja mahdollinen rotu tai risteytys.
Suomalaisessa emolehmätuotannossa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota tilakohtaisiin karjan rotu- ja/tai risteytys- valintoihin. Rotutyypin tulisi sopia tilan tuotanto-olosuhteisiin mahdollisimman hyvin. Jos tilalla on paljon hyvätuottoista pel- tolaidunta, runsaammin ylläpitoenergiaa tarvitsevat isojen ro- tujen emot ovat ympäristön kannalta edullisempia. Luonnon- laitumia ja muita heikkotuottoisia alueita hyödyntävillä tiloilla keskikokoisten rotujen käyttö olisi ympäristön kannalta suota- vampaa. Emolehmätuotannon vahvuus voi olla niin sanottu ekologinen ja sosiaalinen kestävyys.
Tuotannon kannattavuus on kestävyyden tukijalka
Naudanlihantuotannon yhteiskunnallinen haaste on kulutta- jien tietoisuus maataloustuotannon aiheuttamasta ympäris- tökuormituksesta. Tuotantoon tulisi muodostaa käytännöllisiä toimintatapoja, joilla ympäristökuormitusta saadaan yksinker- taisesti pienemmäksi. Ruokinnan tarkkuus, pötsi- ja maamikro- bien parempi tunteminen ja ravinteiden kierrätys voivat olla ta- poja kuormituksen pienentämiseksi.
Maatalouden tulisi tavoitella kestäviä tuotantomuotoja. Tuo- tannon kestävyyttä voidaan lähestyä lukuisista eri näkökul- mista. Tuotannon kestävyys muodostuu kolmesta päälähes- tymisalueesta, joihin voi liittyä lukuisia ala-alueita. Tuotannon kestävyyden tärkein tukijalka on tuotannon kannattavuus, yrit- täjän toimeentulon on tultava tuotannosta.
Naudanlihan laatu voi olla merkittävä osa tuotannon kan- nattavuutta, jos sillä saavutetaan kuluttajatyytyväisyys. Nau- danlihan kuluttajatyytyväisyyteen eniten vaikuttava tekijä on mureus. Maku, mehukkuus ja väri koetaan myöskin tärkeiksi.
Varmimmin kuluttajatyytyväisyys saavutetaan, kun naudanli- han laatu pysyy tasaisena aina lautaselle saakka.
Tuotannon kannattavuus on tae tuotannon kehittymiselle ja kokonaisvaltaiselle kestävyydelle. Laadukasta tuotetta voidaan myydä mielikuvilla ja käyttöä suunnata erikoistilanteisiin. Haas- teena on laadullisten standardien muodostaminen, niissä pysy- minen ja tasaisen laadun saavuttaminen.
Rodun tai rotutyypin tulisi sopia mahdollisimman hyvin tilan tuotanto-olosuhteisiin.
Kuva: Johanna Jahkola.
On lohdullista, että naudanlihantuotannon ympäristökuor- mitus pienenee samansuuntaisilla toimenpiteillä, joilla voidaan parantaa tuotannon taloudellista kannattavuutta. Ympäristö- jalanjäljen pienentämisessä korostuu kokonaisuuden hallinta.
Yksittäisillä toimenpiteillä voidaan saavuttaa pieniä vaikutuksia, mutta kokonaisuuden hallitsemisella ympäristökuormitus voi muodostua huomattavasti pienemmäksi. Tuottajien kannattaa sijoittaa kestäviin eläimiin, jotka ovat valmiimpia ympäristön ai- heuttamiin muutoksiin. Olemassa olevien resurssien mahdol- lisimman hyvä hyödynnys parantaa kannattavuutta, mutta on myös ympäristöteko.
InnoTietoa! –hankkeessa toteutetun kirjallisuusselvityksen tu- lokset ovat luettavissa kokonaisuudessaan MTT Raportti –sarjan sähköisestä julkaisusta osoitteessa: http://www.mtt.fi/mttra- portti/pdf/mttraportti156.pdf
Teksti: Maiju Pesonen ja Arto Huuskonen, MTT
• tuotteiden laatu
• eläinten metabolinen tehokkkuus
• karjakoko
• yrityksen talous
TUOTANNON SOSIAALINEN HYVÄKSYNTÄ
TUOTANNON TALOUDELLINEN
KESTÄVYYS YMPÄRISTÖLLINEN
KESTÄVYYS JA SUOJELU
• maaseudun kehittäminen
• eläinten hyvinvointi
• maiseman hoito
• kasvihuonekaasut
• typpipäästöt
• muut huuhtoumat
• luonnon monimuo- toisuus
TUOTANNON KESTÄVYYS
Tuotannon kestävyys muodostuu kolmesta päälähestymisalueesta ja näiden tasapainosta
Milka juomarehut on valmistettu laadukkaista ja monipuolisista raaka-aineista ja ne soveltuvat perinteisen juoton lisäksi hyvin myös hapan- juottoon sekä automaattiruokintaan. Milka juomarehut sisältävät Protection Plus järjes- telmän, joka tukee vasikan ruoansulatusta ja vastustuskykyä monin eri tavoin mm.
prebiooteilla sekä probiooteilla.
Vasikan ruokinnan perusta!
Milka Instant on täyspainoinen pienen vasikan juomarehu heti ternimaitokauden jälkeen. Milka Instantissa on korkea valkuais- määrä ja rehuyksikköarvo.
Milka Basic on edullinen vaihtoehto pienen vasikan juottoruokintaan.
EDULLINEN
PIKKUVASIKOIDEN JUOMAREHU
TÄYSIPAINOINEN PIKKUVASIKOIDEN JUOMAREHU
Milka Milka BASIC Milka Milka INSTANT
Yrittäjäntie 20, 03600 Karkkila puh. (09) 225 2560 www.biofarm.fi biofarm@biofarm.fi
Kysy lisää rehukaup- piaaltasi tai suoraan meiltä!
MITÄ?
Nautaparlamentti on perinteikäs, vuosittainen tapahtuma kaikille nau- danlihantuottajille. Vuonna 2015 sen järjestävät Pihvikarjaliitto ja Rotuyh- distykset yhdessä. Lisää päivämäärät jo kalenteriisi. Lisätietoja tulossa Pih- vikarjaliiton nettisivuille osoitteeseen:
www.pihvikarjaliitto.fi
MISSÄ?
Vuonna 2015 Nautaparlamentti järjeste- tään Tampereella.
MILLOIN?
23. – 24. heinäkuuta 2015.
