Miikka Roos
ASUINKERROSTALON LVI-SANEERAUKSEN VAIHTOEHDOT HANKESUUNNITTELUVAIHEESSA
Rakennustekniikan koulutusohjelma
2013
ASUINKERROSTALON LVI-SANEERAUKSEN VAIHTOEHDOT HANKESUUNNITTELUVAIHEESSA
Roos, Miikka
Satakunnan ammattikorkeakoulu Rakennustekniikan koulutusohjelma Toukokuu 2013
Ohjaaja: Sirén, Pekka Sivumäärä: 28
Liitteitä: 1
Asiasanat: hankesuunnittelu, putkiremontti, talotekniikka
____________________________________________________________________
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää asuinkerrostalon LVI-saneerauksessa hyödynnet- täviä toteutusvaihtoehtoja. Lisäksi tavoitteena oli kehittää LVI-saneerauksen tilaaja- osapuolen teknistä tietämystä. Tutkimuksen osaongelmia oli 1) selvittää saneeraus- tarpeen määräytyminen, 2) selvittää toteutusvaihtoehtoja ja niiden kustannuksia ja 3) tuottaa opinnäytetyön tilaajalle runko palvelumarkkinointiin.
Työssä käsiteltiin korjaustarvetta, saneeraushankkeen osapuolia, hankesuunnittelun vaihtoehtoja sekä energian säästöön tähtääviä toimenpiteitä. Työssä on hyödynnetty erityisesti alan kirjallisuutta ja asennusoppaita.
Työ lähti liikkeelle kohdeyrityksen tarpeesta palvelumarkkinoinnin lisäämiseen. Tu- loksena on tarveselvityksestä hankesuunnitteluvaiheeseen etenevä opas, jota voidaan käyttää palvelumarkkinoinnin pohjana selvittämään tilaajaosapuolelle LVI-
saneerauksen tuomia mahdollisuuksia kiinteistön kehittämiseen.
THE OPTIONS OF PROJECT PLANNING IN MULTISTOREY APARTMENT HOUSE’S PIPE RENOVATION PROJECT
Roos, Miikka
Satakunnan ammattikorkeakoulu, Satakunta University of Applied Sciences Degree Programme in Construction Engineering
May 2013
Supervisor: Sirén, Pekka Number of pages: 28 Appendices: 1
Keywords: project planning, pipe renovation, heating, plumbing and ventilation ____________________________________________________________________
The purpose of this thesis was to clarify the exploitable alternatives in a HPAC reno- vation project in multistory apartment houses and also to improve the technical knowledge of the renovations client party. The partial challenges of this study were 1) To clarify the requirement of renovation; 2) To clarify the alternatives of realiza- tion and their costs; 3) To create a framework for the service marketing in the target company.
The topics discussed include needs for repair, parties of the renovation project, alter- native realization options and also the measures aiming for energy conservation. This thesis relies especially on professional literature and installation manuals.
The thesis was started by the needs for service marketing of the target company. As a result of this study is a guidebook progressing from the requirements of renovation to the project planning. The guidebook can be used for clarifying to the customer about the possibilities of HPAC renovation considering property improvement.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 5
2 LVI-SANEERAUSHANKE ... 6
2.1 Saneeraustarpeen selvittäminen ... 6
2.2 Korjaustarpeen kolme tasoa ... 8
2.3 LVI- saneerauksesta päättäminen ... 9
3 HANKESUUNNITTELU... 11
3.1 Yleiskatsaus ... 11
3.2 Esimerkki toteutusvaihtoehdoista ... 12
3.3 Materiaalit... 14
3.3.1 Käyttövesi- ja lämmitysputket... 14
3.3.2 Viemäriputket ja vaihtoehtoiset kunnostusmenetelmät ... 18
4 ILMANVAIHTO-, LÄMMITYS- JA SÄHKÖJÄRJESTELMÄT... 19
4.1 Sähkölinjasaneeraus ... 19
4.2 Lämmitysjärjestelmä ... 20
4.3 Ilmanvaihtojärjestelmä ... 22
5 YHTEENVETO ... 24
LÄHTEET ... 26 LIITTEET
1 JOHDANTO
Suomen kerrostalokannasta valtaosa on tullut peruskorjausikään ja korjaustarpeet kasvavat vuosi vuodelta. Erityisesti vesi- ja viemärijärjestelmien elinkaari alkaa olla loppuun kulunut. Tällä vuosikymmenellä linjasaneerausten määrät ovat kolminker- taistuneet ja tulevat lisääntymään entisestään seuraavan kymmenen vuoden aikana (Repo 2009).
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä LVI-saneeraushanke tarveselvitykses- tä hankesuunnitteluun ja muodostaa yhtenäinen kuva saneerausprojektista ja sen ete- nemisestä. Tavoitteena on antaa taloyhtiöille ja isännöitsijöille tietoa tarve- ja hanke- suunnitteluvaiheeseen, jotta lopputuloksena saataisiin osapuolten toiveet täyttävä energiatehokas ja toimiva ratkaisu. Työssä pyritään käsittelemään myös pitkän täh- täimen ratkaisuja, jotka hankintavaiheessa aiheuttavat lisäkustannuksia, mutta jotka vuosien kuluessa maksavat investoinnin takaisin.
Työn tilaaja on Uusikaupunkilainen yritys LVI-suunnittelu Pyhämaan Laineet, joka suunnittelee muun muassa asuinkerrostalojen linjasaneerauksia. Työn tilaajan halusi opinnäytetyön, jota voidaan tulevaisuudessa hyödyntää markkinointiin ja jota voi- daan käyttää isännöitsijöiden ja taloyhtiöiden teknisen tietämyksen parantamiseen.
2 LVI-SANEERAUSHANKE
2.1 Saneeraustarpeen selvittäminen
Käyttövesisaneeraus lähtee liikkeelle tarpeesta, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Yk- sittäisen asukkaan kohdalla tarve voi muodostua halusta päivittää märkätilojen ilmet- tä. Taloyhtiötä ajatellen tarve voi muodostua vedeneristyksen uusimisesta tai putki- vuotojen aiheuttamista ongelmista. Taustalla voi olla myös monta uusittavaa osaa, jolloin puhutaan LVI-saneerauksesta. Nämä osat voidaan kunnostaa käyttövesisanee- rauksen yhteydessä kuten sähkönousujohtoremontti ja ilmanvaihdon parantaminen tai sen hyödyntäminen. LVI-saneeraushanke koostuu tarveselvityksestä, hankeval- mistelusta, hankesuunnittelusta, LVI-suunnittelusta, saneerausurakan valmistelusta, urakan toteutuksesta ja työn vastaanotosta. Tässä työssä aihe on rajattu käsittämään hanke tarveselvityksestä hankesuunnitteluun.
Saneeraustarpeen selvittämiseksi taloyhtiön hallituksen tulee tietää tämän hetkinen putkiston kunto ja odotettavissa oleva tekninen käyttöikä. Kunnon selvittämiseksi on olemassa teknisiä apukeinoja, kuten kuntoarvio, kuntotutkimus, sekä vuotovahinko-, korjaus-, ja huoltohistorian seuranta eli huoltokirja (Laksola & Palsala 2005, 14).
Kuntoarvio ja kuntotutkimus teetetään asiantuntijalla, jotta saadaan tarkempaa tietoa päätöksentekoon. Kuntoarvioissa, kuntotutkimuksissa ja vastaavissa dokumentoin- neissa hyödynnetty termi tekninen käyttöikä tarkoittaa käyttöönoton jälkeistä aikaa, jolloin toimivuusvaatimukset täyttyvät rakennusosan tai järjestelmän osalta. Tekni- nen käyttöikä perustuu kokemuksiin ja olemassa oleviin tietoihin. Kun tekninen käyt- töikä päättyy, on tarkoituksen mukaista korvata vanhentunut uudella. (RT 18-10922 2008, 2.)
Kuntoarvio on asiantuntijan tekemä ainetta rikkomaton silmämääräinen tarkastus, josta selviää asuinkiinteistön kunto, korjaustarpeet ja korjaukset kustannusarvioi- neen. Kuntoarvioon kuuluu kiinteistössä tehtävä katselmus, jossa selvitetään raken- nuksen korjaushistoria sekä riskirakenteet, -järjestelmät ja -laitteet yhteistyössä tilaa- jan kanssa. Myös kiinteistön ylläpidosta ja huollosta vastaavan henkilökunnan haas- tattelu, sekä asukkaille ja osakkaille tehtävä kirjallinen kysely kuuluvat kuntoarvi-
oon. Asukaskyselyllä selvitetään mielipiteet korjaustarpeista, viihtyvyydestä ja tur- vallisuudesta, sekä järjestelmien ja laitteiden toimivuudesta. (Levamo 2009, 22.) Kuntoarvio perustuu aistinvaraisiin havaintoihin ja se suoritetaan ainetta rikkomat- tomin menetelmin. Kuntoarviosta saadaan tietoa rakennuksen ja talotekniikan nykyi- sestä kunnosta ja tulevista korjaustarpeista. Kaikkia kuntoon vaikuttavia asioita ei voida aistinvaraisesti arvioida täysin luotettavasti ja kuntoarvion tekijä saattaa suosi- tella kuntotutkimusta.
Kuntotutkimuksessa mennään pintaa syvemmälle. ”Kuntotutkimus on menettely, jos- sa rakennuksen jokin rajattu osa-alue, rakennusosa tai laitteisto tutkitaan asiantunti- jan toimesta sellaisilla menetelmillä ja siinä laajuudessa, että kyseisen osa-alueen kunto, vauriomekanismit, soveltuvat korjausmenetelmät ja korjausten suositeltava ajankohta saadaan selville riittävällä tarkkuudella” (Taloyhtio.net www-sivut 2013).
Kuntotutkimus voidaan siis rajata koskemaan pelkästään lvi-järjestelmien kuntoa, jolloin esimerkiksi putkiremontin ajankohta, korjaustarve ja -laajuus sekä remontin aloitusajankohdan siirtymiseen liittyvät riskit, korjaustavat ja kustannukset tarkentu- vat. Lisäpalveluna kuntotutkijalta on mahdollisuus saada lausunto putkien pinnoitus- ja sujutusmahdollisuuksista sekä selvitys- ja lisätutkimustarpeista. (Levamo 2009, 23.) Kuntotutkimus on kuntoarviota raskaampi selvitys, jonka kustannukset ovat huomattavasti suuremmat. Kuntoarviossa saadaan paikannettua vaurioituneet ja huo- nokuntoiset osuudet esimerkiksi röntgenkuvauksella ja sisäpuolisilla videokuvauksil- la. Röntgenkuvauksella saatava tieto on yksityiskohtaista, mutta sitä voidaan käyttää ainoastaan putkiin, jotka ovat näkyvillä. Sisäpuolisten videokuvausten avulla vaurioi- tuneet kohdat on helppo havaita, mutta seinämäpaksuuksia on mahdotonta saada sel- ville putkien pinnoitusta ajateltaessa. (Linnermo, Rantala, Sirén, Tiainen & Åström 2009, 58-59.)
Edellä mainittujen ohella päätöksentekoon saadaan lisää tietoa huoltokirjasta, mikäli sitä on ylläpidetty tarkasti ja riittävän pitkältä ajalta. Vanhempaa tietoa voi löytyä taloyhtiön arkistosta sekä vakuutusyhtiön asiakirjoista. Aikaisemmat hallituksen jä- senet ja kauan talossa asuneet asukkaat saattavat myös muistaa menneitä korjauksia.
2.2 Korjaustarpeen kolme tasoa
Putkiston kunnon perusteella tehtävä korjaustarpeen kartoitus voidaan jakaa kolmeen päätasoon. Ensimmäinen taso sijoittaa uusinta-ajankohdan ennaltaehkäisevästi. Uu- sinta tehdään, ennen kuin vahinkoja on esiintynyt. Perusteita ennaltaehkäisevään uu- sintaan on esimerkiksi teknisen käyttöiän huomioiminen tai sattuneet vuotovahingot muissa alueelle rakennetuissa saman ikäisissä taloissa. Tällöin säästytään väliaikaisil- ta korjauskustannuksilta, joissa raha menee täysin hukkaan, sillä lopullisessa putkis- touusinnassa korjausrahoista ei saada mitään hyödynnetyksi. (Laksola & Palsala 2005, 16.) Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton ilmoittama keskimääräinen vuotovahinko on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2008 vuotovahinko tuli mak- samaan keskimäärin 4000 euroa (Finanssialan keskusliiton www-sivut 2013).
Toinen taso uusii putkiston vaiheittain. Ensin uusitaan ne putkiston osat, joissa on ollut tai joihin oletetaan tulevan vuotoja tai käyttöhäiriöitä. Putkiremontti on myös mahdollista vaiheistaa, jolloin esimerkiksi vesi- ja viemärijohtoja uusitaan jaksoit- tain. Uusiminen aloitetaan kellarikerroksen pohjajohdoista ja tontilla sijaitsevista putkista. Tämän jälkeen siirrytään asuinkerroksissa oleviin putkiin ja perusteellisista syistä voidaan putkiston uusintaa jakaa vielä pienempiin osiin. Osituksessa on huo- mioitava lopullinen kustannussäästö, sillä pidemmän päälle se tulee kalliimmaksi kuin kerralla tehty kokonaisvaltainen putkiremontti. (Laksola & Palsala 2005, 19.)
Kolmas taso muodostuu elinkaaren loppuun käyttämisestä. Tilanteessa on monia haittapuolia, kuten lisääntyneet vuotovauriot, korjaus- ja huoltokustannukset sekä asumishaittojen lisääntyminen. (Laksola & Palsala 2005, 19.) Riskinoton vaikutukset saattavat ylettyä jopa kiinteistövakuutuksiin asti. Vakuutusyhtiö Pohjolan voimassa- olevissa kiinteistövakuutusten yleisissä sopimusehdoissa mainitaan, että vakuutusyh- tiöt saattavat irtisanoa kiinteistövakuutuksen, mikäli hoitoa laiminlyödään (Kiinteis- tövakuutukset, yleiset sopimusehdot 2006, Pohjola).
Monesti korjaustarpeeseen vaikuttaa myös osakkaiden halu saada asuintilat vastaa- maan nykystandardeja sekä parantaa asuinviihtyvyys- ja turvallisuustekijöitä. Keitti- öitä ja kylpyhuoneita ei kuitenkaan lähdetä modernisoimaan, mikäli lähitulevaisuu- dessa on tulossa putkiremontti. Tulevassa putkiremontissa ei yleensä pystytä hyödyn-
tämään asukkaan toimesta uusittuja kylpyhuoneita, sillä putkiremontissa uusitaan seinä- ja lattiarakenteissa olevat putket ja viemärit. Tällöin joudutaan uusimaan ve- sieristeet sekä tekemään purkutöitä. Ainoastaan etukäteen sovituista huoneistoremon- teista, joissa on noudatettu hyvää rakennustapaa taloyhtiön ja mahdollisesti raken- nusvalvonta viranomaisen valvonnassa, voidaan hyödyntää taloudellisesti ja ajalli- sesti putkiremontissa. (Laksola & Palsala 2005, 20.)
Vesi- ja viemärijohtoja ei ole kustannustehokasta uusia pelkästään ekologisista syis- tä, mutta putkiremontin yhteydessä on hyvä miettiä energiainvestointeja, kuten läm- pöjohtoverkoston perussäätöä, ilmanvaihtojärjestelmän päivittämistä koneelliseksi tai varustaa oleva poistoilmajärjestelmä lämmöntalteenottimella ja lämpöpumpulla, jol- loin puhutaan taas LVI-saneerauksesta. Perussäätö lisää asuinmukavuutta ja tuo pien- tä säästöä lämmityskustannuksiin. Perussäätötyöhön kannattaa ryhtyä, mikäli huone- lämpötilat poikkeavat enemmän kuin +/- 1,5 °C. Koneellisen tuloilman lisääminen parantaa sisäilman laatua sekä energiatehokkuutta, kun poistoilmasta saadaan energi- aa talteen tuloilman lämmitykseen, eikä talvitilanteessa enää jouduta tuomaan kyl- mää pakkasilmaa huonetiloihin. Poistoilman hyödyntäminen käyttöveden esilämmi- tyksessä ja patteriverkoston paluuveden lämmityksessä on lähivuosina pinnalle nous- sut vaihtoehto. Kyseistä ratkaisua tarjoaa mm. Recair Economizer- järjestelmä.
Huoneistokohtainen vedenmittaus vähentää tutkitusti vedenkulutusta jopa 30 % ja sitä kautta myös lämpimän veden kulutusta ja pienentää lämpölaskua (Vexve:n www-sivut 2013.) Asukkaiden vedenkulutus saattaa poiketa toisistaan huomattavasti.
Erot voivat olla satoja litroja päivässä. On ajan- ja oikeudenmukaista, että jokainen maksaa vedestä oman kulutuksensa mukaan.
2.3 LVI- saneerauksesta päättäminen
Saneerauksessa taloyhtiö toimii hankkeeseen ryhtyvänä eli käytännössä rakennutta- jana ja tilaajana. Rakentamishankkeeseen ryhtyvän toimia ohjaa Maankäyttö- ja ra- kennuslaki. Siinä edellytetään, että hankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että han- ke suunnitellaan ja toteutetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman säännösten ja määräysten mukaisesti. Taloyhtiön päätösvalta kuuluu osakkeenomistajille yhtiöko-
kouksen kautta, etenkin kun kyseessä on toimi, joka vaikuttaa olennaisesti asumiseen ja asumiskustannuksiin. (Asunto-osakeyhtiölaki 1599/2009, 31 §.)
LVI-saneerauksessa on mukana neljä osapuolta, hallituksen jäsen, osakasasukas, vuokralainen ja sijoittaja. Edellä mainituista hallituksen jäsen on läheisimmässä suh- teessa putkiremonttiin, sillä hänellä on kontaktit eri osapuoliin ja heidän näkemyk- siinsä. Mikäli hallituksen tekninen tietämys ei ole riittävää, voi tukena tai tilalla olla palkattu projektinjohtaja. Osakasasukkaalla rasite putkiremontista on suurin, sillä hän kohtaa asumisen häiriön sekä taloudellisen rasitteen. Vuokralaiselle ei tule taloudel- lista rasitetta, vaan ainoa rasite on asumishäiriöt. Sijoittajan näkökulmasta putkire- montti ei ole kiinnostava muuta kuin kustannusten osalta. (Rahtola & Soini 2009, 17.)
Projektinjohtajan tehtävä on haastava, sillä hänen tulee olla monialaosaaja. Sanee- raushankkeen sujuva läpivienti edellyttää projektinjohtajalta rakennus- lvi- ja sähkö- teknistä osaamista. Projektinjohtajan tyypillisiin tehtäviin kuuluu muun muassa osal- listuminen hankeneuvotteluihin, työmaa- ja asukaskokouksiin sekä tiedottaminen hallituksen jäsenille projektin etenemisestä. Lisäksi projektinjohtaja laatii tai laaditut- taa hallituksen päätöksentekoa varten saneerauksessa tarvittavat asiakirjat. (Linner- mo, ym. 2009, 40.)
Kun osakkaat ovat päättäneet taloyhtiön kehittämisen suunnan, voi hallitus ottaa oh- jat käsiinsä ja johtaa taloyhtiötä yhtiökokouksen päätösten mukaisesti. Tässä vai- heessa on tiedossa alustavasti saneerauksen sisältö, laajuus, tavoitteet, aikataulu ja mahdolliset osakas- ja asukaskyselyt. Taloyhtiön tarpeet ovat selvillä ja hanke etenee suunnittelijan palkkaamisen kautta hankesuunnitteluun.
3 HANKESUUNNITTELU
3.1 Yleiskatsaus
Hankesuunnittelussa etsitään sopivia ratkaisuja hankkeen toteutukselle ennen varsi- naisen suunnittelun aloittamista. Hankesuunnittelussa on mietittävä kattavasti mah- dolliset ja erilaiset toteutustavat, koska niiden kautta vaikutetaan toimivuuteen, käyt- tökustannuksiin ja jopa koko kiinteistön elinkaareen. Kokonaiskustannuksista hanke- suunnittelun osuus on pieni, joten siihen kannattaa panostaa, jotta vältytään yllättä- vistä muutostarpeista ja sitä kautta lisäsuunnittelukustannuksilta ja aikataulun piden- tymisiltä. Kun alustava hankesuunnittelu on saatu valmiiksi ja hankkeen pääsisältö on määritelty, tiedossa on seuraavat asiat:
- perustiedot kiinteistöstä - tiedot kiinteistön nykytilasta
- vanhat piirustukset ovat sähköisessä muodossa - putki- ja sähköjärjestelmän lisätutkimustarpeet - saneerauksen laajuus
- kohteeseen soveltuvat toteutusvaihtoehdot ja niiden kustannusarviot - hankkeen toteutusvaihtoehtojen hyödyt ja haitat
- toteutusmuoto
- arvio riskeistä ja turvallisuusasioista (Linnermo ym. 2009, 67.)
Yhtiökokous päättää saneerauksen sisällöstä ja taloyhtiön hallitus käynnistää varsi- naisen hankesuunnittelun. LVI- suunnittelijalla on selvillä edellä mainitut asiat sekä taloyhtiön toiveet ja tarpeet joiden pohjalta hän lähtee työstämään suunnitelmaa koh- teeseen soveltuvista korjausvaihtoehdoista. Tehtävä edellyttää yhteistyötä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa, kuten arkkitehdin tai rakennesuunnittelijan. Kun luonnokset ovat valmiina, ne esitetään tilaajalle, joista yhtiökokous valitsee soveltu- vimman vaihtoehdon. Hankesuunnitelmassa on hyvä esittää seuraavat asiat:
- tekninen toteutustapa ja ominaisuudet - kustannusarvio, takaisinmaksuaika
- arvio käyttöiästä
- viranomaisvaatimusten noudattaminen - hankkeen aikataulu
3.2 Esimerkki toteutusvaihtoehdoista
Hankesuunnittelussa vaihtoehdot voidaan karkeasti jakaa kolmeen pääryhmään. I- vaihtoehtona on nykyisen tason säilyttävä ja osittain uusiva malli, jossa viemärit pin- noitetaan tai sukitetaan ja uudet vesijohtoputket asennettaisiin asennuselementteihin tai teknisiin koteloihin. Lopputuloksena on uusi käyttövesiverkosto ja vanhojen vie- märeiden parantuneet virtausominaisuudet. Huonona puolena on, ettei pinnoituksen elinkaarta tarkkaan tiedetä. Vaihtoehdossa rakennusteknisten töiden osuus on pienin.
Tässä vaihtoehdossa ei yleensä ajantasaisteta kylpyhuoneita, vaikka se on täysin mahdollista. On vain huomioitava, ettei viemärikalusteiden paikkaa voida muuttaa.
Kustannuksista vuonna 2013 viemäreiden pinnoituksen osuus oli Vakka-Suomen alueella 50–90 €/m2 ja vesijohtojen uusiminen asennuselementeillä nostaa kokonais- kustannukset noin 300 euroon asuinneliötä kohden, kun viemäreiden pinnoitus laske- taan mukaan.
II-vaihtoehtona suunnittelutyöltään haastava asennusseinien hyödyntäminen, joka on luonteeltaan tasoa nostava. Tässä vaihtoehdossa ajantasaistetaan kylpyhuoneet, jol- loin niiden toimivuus ja visuaalisuus paranevat. Myös elinkaari on tarkemmin tiedos- sa, kun vanhat viemärit korvataan uusilla. Samalla saadaan parannettua kylpyhuonei- den sähköjärjestelmät. Ratkaisua tarjoaa esimerkiksi Uponorin Cefo-järjestelmä.
Vuoden 2013 hintatasolla rakennustöiden kustannukset ovat noin 200 euroa asuinne- liötä kohden, jolloin kokonaishinta liikkuu 500 euron tietämissä neliötä kohden.
Viimeisenä III-vaihtoehtona tarjotaan niin sanottua perinteistä putkiremonttia, jossa vesijohdot ja viemärit asennetaan vanhojen tilalle. Tässä yhteydessä kylpyhuoneet on mahdollista ajantasaistaa ja vaihtoehto on aiemmin mainituista varmin ja todennäköi- sesti myös kallein. Paljon rakennusteknisiä töitä sisältävän remontin hinnaksi tulee vuoden 2013 hintatasolla noin 500–600 euroa asuinneliötä kohden.
Kuva 1. Komposiittiputket pipemodul-asennuselementeissä (Miikka Roos 2013.)
3.3 Materiaalit
LVI- saneerauksen suunnittelussa on olennaista punnita eri materiaalien kustannuk- sia ja asennustyön suorittamista. Esimerkiksi komposiittijärjestelmän mainostetaan olevan helppo ja nopea asentaa, kun taas siitä on vain vähän käyttökokemusta Suo- men olosuhteissa. Kupariputken elinkaari oikein juottamalla on todistetusti noin 50 vuotta. Mikäli viemärit uusitaan, on muoviviemäreiden kokemusperäinen käyttöikä 50 vuotta, samoin valurautaviemäreiden (RT 18-10922 2008, 21-22). Sujutus- ja pin- noitusmenetelmillä ei ole tiedossa tarkkaa käyttöikää. Jäljempänä on esitelty tyypilli- simmät LVI-saneerauksessa käytettävät materiaalit.
3.3.1 Käyttövesi- ja lämmitysputket
Kupariputki on kestävä, pitkäikäinen ja suosittu materiaali käyttövesi- lämmitys- ja jäähdytysasennuksiin kaikenlaisissa asuin- ja liikerakennuksissa. Syynä kuparin suo- sioon on hyvä työstettävyys ja kustannustehokkuus. Kupari on kevyt materiaali, joka ei vaadi samaa seinämäpaksuutta kuin saman sisähalkaisijan teräs- tai kierreputket.
Käytännössä kupariputkea on halvempi kuljettaa ja asennettaessa se vie vähemmän tilaa. Muotoiltavuutensa ansiosta kuparia on helppo taivuttaa ja muokata, jotta asen- nustyössä säästetään liittimiä. Kupari sopii erityisesti saneerauskohteisiin. Kapillaari liitokset säästävät materiaalia ja aikaansaavat vahvan ja vuotamattoman liitoksen.
Niiden rinnalle on tullut myös puristusliitoksia monilta eri valmistajilta. Kupari ei pala, ylläpidä palamista, eikä hajoa myrkyllisiksi kaasuiksi. Kupari kestää hyvin kor- roosiota ja mekaanista rasitusta, kuten myös korkeita lämpötiloja. Kuparia voi kier- rättää loputtomasti ilman, että sen ominaisuudet muuttuvat. (Copper Tube Handbook 2010, 9.)
PEX-putki on saanut tyyppihyväksynnän käyttövesiputkeksi Ruotsissa vuonna 1973.
Tämän jälkeen se on hyväksytty yli 30 maassa. Käyttövesijärjestelmä soveltuu piilo- asennuksiin puu- betoni- kevytbetoni- ja tiiliseiniin sekä pinta-asennettavaksi putki- siltaan kellaritiloihin. Järjestelmän etuihin kuuluu myös suojaus vesivahingoilta; vuo- toturvallisuus muodostuu siten, että virtausputki suojaputkineen asennetaan jakotu- kilta vesipisteille ilman jatkoksia. Mikäli jakotukki sijoitetaan lattialle, asennetaan jakotukkikaapista ylivuotoputki lattiakaivolle, jolloin mahdollinen vuotovesi on no- peasti havaittavissa. PEX-putket helpottavat asennustöitä sillä ne ovat kevyitä, jous- tavia eikä tulitöitä tarvita. Liitokset ovat yksinkertaisia, katkaisu on helppoa ja putki on käsin taivutettavissa. PEX-putket kestävät myös suuria virtausnopeuksia, eivätkä ne johda ominaisuuksiensa ansiosta ääntä. Lämpötilan kestävyys saa olla hetkellisesti enintään 95 °C ja jatkuva lämpötila 70 °C. Putkista ei irtoa makua, hajuja eikä ter- veydelle haitallisia aineita, vaikka veden pH olisi matala. Happimolekyylit pystyvät tunkeutumaan putken läpi (happidiffuusio), joten se ei sovellu lämmitysjärjestelmien veden jakeluun. Lämmitysputkistoissa on käytettävä diffuusiosuojattua putkea. Mate- riaalin etuja on myös paineiskujen vaimentaminen, joka syntyy kun esimerkiksi hana suljetaan nopeasti. Joustavan materiaalin ansiosta paineisku on 30 % pienempi kuin metalliputkessa. PEX-putket ovat valmistettu turvallisesta polyeteenistä, jonka pala- mistuotteena syntyy vain hiilidioksidia ja vettä. Ne eivät palaessaan kehitä myrkylli- siä kaasuja. (Uponor-PEX-käyttövesijärjestelmä 2009, 3-9.)
Kuva 2. Kupariputken mustesuihkumerkintä (Cupori www-sivut 2013)
Kuva 3. PEX-putkien merkinnät (Uponor-PEX-käyttövesijärjestelmä 2009, 7)
Komposiittijärjestelmä rantautui Suomen markkinoille 2000-luvun alussa. Kompo- siittiputki on alumiinivaipalla vahvistettu monikerroksinen muoviputki, joka yhdistää metallin ja muovin hyviä ominaisuuksia. Sama putki soveltuu erinomaisesti eri käyt- tötarkoituksiin kuten käyttövesi-, lämmitys-, lattialämmitys-, jäähdytys- ja sammu- tusjärjestelmiin. Muovinen sisäpinta on PEX-putken tavoin korroosionkestävä. Puris- tusliitosten tekoon, putkien katkaisuun ja taivuttamiseen on kehitetty erikoistyökalu- ja, jolloin asentaminen on nopeaa ja tulitöitä ei tarvita. Monikerrosrakenne ja elasti- suus vaimentaa veden virtauksen äänet, sekä pattereista toiseen johtuvan äänen.
Alumiinikerroksen ansiosta saavutetaan diffuusiosuojaus, jonka ansiosta komposiit- tiputki soveltuu käytettäväksi myös lämmitysjärjestelmissä. Ulkopuolinen muoviker- ros, alumiiniydin ja sisäpuolen muovikerros on yhteenliitetty erikoisliimalla. Kom- posiittijärjestelmä soveltuu hyvin uudis- että saneerauskohteisiin. Se voidaan asentaa ilman hitsaus- ja juotostöitä, jolloin asennuksen jälkeistä pintakäsittelyä ei vaadita.
(Uponor-komposiittijärjestelmän suunnittelu ja asennus 2010, 5-9.)
Sähkösinkitystä teräsputkesta käytetään yleisesti nimitystä Mannesmann. Se on ohut- seinämäinen tarkkusteräsputki, jonka ominaisuuksiin kuuluu puhtaus ja matala hiili- pitoisuus. Sähkösinkittyjä teräsputkia käytetään suljetuissa järjestelmissä veden jake- luun, koska materiaali on sisäpuolisesti korroosiokestävää. Muita käyttökohteita ovat paineilmaputkistot ja sammutuslaitteistot. Ulkopuoliselta korroosiolta suojaa sinkki- kerros. Putki soveltuu suljettuihin järjestelmiin, joissa menoveden lämpötila on välil- lä -20- 120 °C. (Puristusliitinjärjestelmän asennusohjeet 2002. 6,13).
Kuva 4. Käyttövesiverkoston komposiittiputket ja lämmitysverkoston sähkösinkitty teräsputki saneerauskohteessa (Miikka Roos 2013)
3.3.2 Viemäriputket ja vaihtoehtoiset kunnostusmenetelmät
Perinteisessä putkiremontissa viemäriputket asennetaan joko vanhojen paikalle tai uusille reiteille. Putkien sijainnit on tarkastettava, sillä piirustusten oikeellisuudesta ei voida olla täysin varmoja. On huomioitava myös, että rakennusvaiheen muutoksia ei ole välttämättä päivitetty piirustuksiin. Perinteinen putkiremontti on tunnetusti asukkaille raskas ja pitkäkestoinen hanke, joka sisältää paljon rakennusteknisiä töitä.
Markkinoille on tullut sisäpuolisia korjausmenetelmiä, jotka pidentävät viemäriput- ken käyttöikää. Sisäpuoliset korjausmenetelmät voidaan jakaa pinnoitus-, sukitus- ja sujutusmenetelmiin. Etuja perinteiseen putkiremonttiin nähden ovat siisteys, työn lyhytkestoisuus ja yleensä pienempi hinta. Huono puoli on, ettei sisäpuolisilla korja- uksilla todennäköisesti saavuteta uuden viemäriputken käyttöikää. (Jaakkola, Lind- stedt & Junnonen 2010, 34-35.)
Perinteisessä putkiremontissa käytettävät polypropeenista valmistetut muoviviemärit on tarkoitettu korvaamaan PVC- ja valurautaviemärit. Polypropeeni (PP) on ympäris- töystävällinen materiaali PVC:tä kehittyneemmillä ominaisuuksilla. PP-viemäri kes- tää hyvin kuumaa ja kylmää ja on vaivaton asentaa myös ahtaissa paikoissa. Se kes- tää hyvin kemikaaleja ja on syöpymätön. Materiaali ei johda ääntä ja tarkat liitokset mahdollistavat virtauksen pysyvän laminaarisena. PP-viemärit soveltuvat jäte- ja sa- devesien johtamiseen pois rakennuksista. Ne soveltuvat pien- ja rivitaloihin, asuin- kerrostaloihin, liikerakennuksiin sekä teollisuusrakennuksiin. PP-viemäreitä käyte- tään uudisrakentamisessa, peruskorjauksessa ja perusparantamisessa. (Uponor kiin- teistöviemäröintijärjestelmän suunnittelu ja asennus 2007, 5.)
Pinnoituksessa putken sisäpinta pitää puhdistaa mekaanisesti. Tämä tapahtuu esimer- kiksi hiekkapuhaltamalla tai jyrsimällä. Puhdistuksen jälkeen kuivunut sisäpinta pin- noitetaan elastisella massalla, joka tavallisimmin on epoksi-, polyesteri tai polyure- taanipinnoite. Menetelmä soveltuu niin vaaka- kuin pystyviemäreille. Viemäriputkis- ton kunto pitää kuitenkin olla tiedossa, sillä sen pitää kestää puhdistuksen aiheuttama mekaaninen rasitus. Myöskään rikkoutuneita liitoksia pinnoite ei korjaa. Vakuutus- yhtiöt suhtautuvat vaihtelevasti pinnoitusmenetelmiin, sillä niiden uutuuden vuoksi kestävyydestä ei ole varmaa tietoa. Sukituksessa putken sisäpinta puhdistetaan ja ko- vetettava sukka painuu tiiviisti olemassa olevan putken seinämille eikä minkäänlaista
välitilaa pääse syntymään. Sukituksessa viemärin halkaisija pienenee hieman, mutta menetelmä parantaa putken virtausominaisuuksia. Suurempia putkikokoja varten on olemassa muotoputkisujutus, joista tunnetuin on Uponorin Omega-Liner. Muotoput- kisujutuksessa saneerattava viemäriputkisto korvataan uudella, kestävästä ja jousta- vasta muovista valmistetulla putkistolla. Sujuttaminen tapahtuu pienentämällä uuden muoviputken poikkileikkauspinta-alaa kokoon taittamalla. Tämän jälkeen putki pa- lautetaan alkuperäiseen muotoon lämmittämällä ja paineen avulla putki saadaan van- han putken seinämiä vasten. Menetelmä on käytössä pääasiassa kunnallisteknisten viemäriputkien saneerauksessa, mutta se soveltuu myös kiinteistön tonttiviemäreihin, jolloin säästytään pihan kaivamiselta. (Falck 2011, 26-30.)
4 ILMANVAIHTO-, LÄMMITYS- JA SÄHKÖJÄRJESTELMÄT
4.1 Sähkölinjasaneeraus
Remontin laajuutta on mahdollista lisätä I, II ja III-vaihtoehtoihin lähes samansuurui- sella kustannuksella. Yhtenä esimerkkinä sähkötekniikan nousujohtoremontti, jonka arvioitu kustannuslisä vuonna 2007 oli noin 100 euroa asuinneliötä kohden (Laksola 2007, 24). Usein vanhoissa asuinkerrostaloissa ei ole nykyasukkaalle riittävästi säh- köpisteitä eikä puhelin- tai antennipistorasioita. Nousujohtoremontin kustannukset, ovat pitkälti riippuvaisia siitä, mitkä kaikki järjestelmän osat halutaan uusia.
Yleisimmät sähköjärjestelmän korjaukset koskevat sähköasennuksia, valaistusta, vi- kavirtasuojausta, suojaetäisyyksiä, pesukoneiden kytkemistä oman ryhmän taakse sekä lattialämmityksen asentamista. Vanhat sähkökaapelit ovat usein upotettu raken- teisiin, jolloin on etsittävä uudet asennusreitit. Kustannuksiltaan pinta-asennukset ovat edullisempia verrattuna uppoasennuksiin, joilla taas saavutetaan miellyttävämpi ulkonäkö. Perusparannuksen yhteydessä voidaan harkita yleiskaapelointia, joka toi- mii sähköverkon ohella tietoliikenneverkkona. Tällöin mahdollistetaan laajakaista- palvelut, sekä kiinteistön ohjaus, seuranta ja turvallisuusjärjestelmien rakentamisen.
(Jaakkola ym. 2010, 43.)
Ohessa on listattu esimerkkejä kerrostalon sähkösaneerauksessa toteutettavista korja- uksista:
- Vanhat sähköasennukset puretaan ja asennetaan uudet standardien mukaiset valaisimet, valaisimien ohjaukset sekä pistorasiat
- Mittarikeskukset ja pääkeskus vaihdetaan uusiin
- Huoneistoihin tuodaan uudet syötöt ja asunnot muutetaan 3-vaiheisiksi ja vanhat ryhmäkeskukset vaihdetaan uusiin
- Pesuhuoneissa valaistus ja pesukoneen sähkönsyöttö muutetaan vikavirralli- seksi.
- Keittiöissä lieden syöttö muutetaan 3-vaiheiseksi ja jääkaapille sekä astian- pesukoneelle asennetaan pistorasiat omien syöttöjen taakse. Asennetaan uu- det keittiön työtasovalot ja muut pistorasiat asennetaan vikavirrallisen ryh- män taakse
- Valokuitu- tai CAT6 -järjestelmä asennetaan kiinteistöön
- Palovaroitinjärjestelmän lisääminen kiinteistöön (Suominen 2010, 23-29).
4.2 Lämmitysjärjestelmä
Kaukolämmön osuus Suomen asuinkerrostaloista on 85 % (Jaakkola ym. 2010, 11).
Lämmönsiirtimet sijaitsevat lämmönjakohuoneessa mittauslaitteiden, säätölaitteiden ja pumppauslaitteiden kanssa. Lämmitysputkien ja -pattereiden käyttöikä vaihtelee 50–100 vuoden välillä. Pääsääntöisesti lämmitysverkkoa ei ole tarvetta uusia, vaikka yksittäiset putket ja patterit saattavat olla huonokuntoisia. Linjasaneerauksen yhtey- dessä uusitaan usein patteri- linjasäätö- ja sulkuventtiilit, sillä niiden elinikä on kes- kimäärin 20–25 vuotta (LVI 03-10368). Tällä varmistetaan säädön luotettavuus, sillä vanhojen venttiilien toiminnasta ei voida olla varmoja. Kaukolämpölaitteiden käyt- töikä on normaalisti 20–25 vuotta. Käyttöiän vaihtelu voi kuitenkin olla huomattavaa johtuen laitteista, suunnittelusta, asennuksesta, käytöstä ja veden laadusta Vanhojen lämmönsiirtimien hyötysuhde laskee vuosi vuodelta syntyvien kerrostumien vuoksi.
Tästä syystä yli 20 vuotta vanha kaukolämpökeskus on energiatehokasta uusia korja- uksen sijaan, jotta turvataan lämmön riittäminen rakennukseen. (Jaakkola ym. 2010, 13.)
Rakennuksen lämmitysverkoston perussäätö tasapainottaa vesikiertoisen lämmitys- järjestelmän. Tämä tarkoittaa, että painehäviöt ovat yhtä suuret jokaiselle patterille.
Mikäli painehäviöt ovat erisuuret, kuten usein puutteellisesti perussäädetyissä kiin- teistöissä, vesi pyrkii menemään helpointa reittiä. Kuvassa 5 on havainnollistettu, minkälainen on perussäädetty kiinteistö verrattuna perussäätämättömään. Kuvasta voidaan havaita, että ylemmät kerrokset jäävät vaille lämpöä ja alemmissa kerroksis- sa korkea lämpötila haittaa asumismukavuutta. Perussäädön avulla varmistetaan ta- saiset lämpöolot kerroksissa, jolloin asumismukavuus paranee ja energiaa säästyy.
Arvioiden mukaan kolme neljäsosaa Suomen asuinrakennuskannasta on puutteelli- sesti perussäädetty. Perussäätämättömissä kiinteistöissä lämpötilaerojen arvioidaan olevan keskimäärin yli 3 °C, mutta yli 6 °C:n lämpötilaerotkaan eivät ole harvinai- sia. Lämmitysjärjestelmän perussäätö vaikuttaa merkittävästi lämmitysenergian ku- lutukseen erityisesti kiinteistöissä, joissa on useita asuntoja. Perussäädön avulla kiin- teistön energiankulutusta voidaan vähentää 10-15 %
Kuva 5. Perussäädön vaikutus asuinkerrostalon huonelämpötiloihin (Miikka Roos 2013)
4.3 Ilmanvaihtojärjestelmä
Ilmanvaihtojärjestelmän korjaaminen energiatehokkaaksi on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää rakennuksen lämmitysenergian kulutusta, sillä ilmanvaihdon osuus kulutuksesta on jopa 30–40 %. Kaikki ilmanvaihdon korjaamisesta saatavat hyödyt eivät koske vain energiankulutusta vaan ne vaikuttavat myös asumismukavuuteen ja terveyteen.
Painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä on rakennettu arvioiden mukaan 30 %:iin 1960-luvun asuinkerrostaloista ja 10 %:iin 1970-luvun asuinkerrostaloista. (Jaakkola ym. 2010, 18). Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilma liikkuu ulko- ja sisäilman lämpötilaerojen sekä tuulen vaikutuksesta. Korvausilma saadaan useimmissa tapauk- sissa ulkoseinillä sijaitsevista venttiileistä. Ilmanvaihtoa ei pystytä hallitsemaan ja vedon tunne on yleistä. Kaikki poistettava ilma on puhdasta lämpöhukkaa.
Koneellinen poistojärjestelmä on yleisin saneerattavissa asuinkerrostaloissa ja se kä- sittää jopa 70 % 1960-luvulla rakennetuista ja yli 90 % 1970-luvulla rakennetuista asuinkerrostaloista (Jaakkola ym. 2010, 19). Poistopuhaltimen avulla saadaan ilma- virtaus venttiileissä halutuksi. Tällöin myös kanavakoot pienentyvät verrattuna pai- novoimaiseen ja niiden sijoitus on vapaampaa, kun vaakavetojen tekemisessä ei ole rajoituksia. Poistettavan ilman lämpösisältöä ei tässäkään järjestelmässä saada hyö- dynnettyä mihinkään.
Yksi tapa parantaa ilmanvaihdon energiatehokkuutta ja asumisviihtyvyyttä on asen- taa lämmöntalteenottimella varustettu koneellinen tulo- ja poistojärjestelmä. Järjes- telmä voi olla keskitetty, jolloin laitteet sijaitsevat katolla tai ullakolla. Keskitetyssä järjestelmässä yksi ilmanvaihtokone hoitaa usean huoneiston. Ongelmana järjestel- män toteuttamiselle on löytää tilaa tulokanaville. Vanhoja poistokanavia voidaan hyödyntää, mikäli ne huolletaan ja tiivistetään. Toinen vaihtoehto on rakentaa huo- neistokohtainen ilmanvaihtojärjestelmä, jossa jokaisessa huoneistossa on omat il- manvaihtokanavat ja ilmanvaihtokone. Huoneistokohtainen ilmanvaihto on sopiva ratkaisu, mikäli olemassa olevaa hormistoa ei kannata enää käyttää. Järjestelmä vaa- tii alas lasketut katot osaan asuinhuoneistoa ja ilmanvaihtokone vie oman tilansa.
Recair Economizer on ratkaisu, jossa poistoilman hukkalämpö ohjataan lämmöntal- teenottimeen ja lämpöpumpun kautta hukkalämpö saadaan hyödynnettyä lämmitys- piirin paluulämpötilaa nostamalla sekä esilämmittämällä lämmintä käyttövettä. Jär- jestelmä ei paranna asumisviihtyvyyttä vaan sen ainoa tarkoitus on alentaa energian- kulutusta. Käyttövesi esilämmitetään, jolloin käyttöveden kaukolämpöventtiiliä jou- dutaan avaamaan mahdollisimman vähän. Käyttöveden esilämmitys on mahdollista myös kesällä, jolloin säästöjä saadaan vuoden ympäri. Tietyillä lämpötiloilla voidaan koko rakennuksen tarvitsema lämmitysteho tuottaa Economizer-järjestelmällä. Jär- jestelmä vaatii tilaa sisäyksikölle ja energiavaraajalle, sekä katolle asennettavalle ul- koyksikölle. Ulkoyksikkö korvaa vanhan poistopuhaltimen. (Recair www-sivut 2013.)
Kuva 6. Recair Economizer-pilottikohteen kaukolämmön normitettu kulutus ensim- mäisen vuoden aikana (Recair www-sivut 2013)
Recair Economizer-järjestelmän pilottikohde on Lohjalla sijaitseva vuonna 1998 ra- kennettu kuusikerroksinen asuinkerrostalo, jossa on 32 huoneistoa. Kohde on ollut toiminnassa 19.1.2012 alkaen ja vuoden seurantajaksosta voidaan todeta järjestelmän tehokkuus. (Recair www-sivut 2013.)
Järjestelmän pilottikohteessa on saatu säästöjä jopa 54 % normitetusta kaukolämmön kulutuksesta. Normitettu kulutus tarkoittaa lämmitysenergian kulutusta korjattuna lämmitystarveluvulla, jotta voidaan vertailla rakennuksen energiankulutusta eri kuu- kausina tai vuosina, sekä vertailla eri paikkakunnilla olevia rakennuksia (Motivan
www-sivut 2013). Rahallisesti kohteessa on säästetty noin 5300 euroa vuodessa, kun huomioidaan myös kasvanut sähkönkulutus. Mittausten mukaan järjestelmän hyö- tysuhde tai suorituskerroin (COP, Coefficient of Performance) on ollut vuositasolla jopa 3,4. (Recair www-sivut 2013.)
5 YHTEENVETO
Työn tavoitteena oli luoda isännöitsijöitä ja taloyhtiöitä ajatellen hankeopas, jossa on käsitelty pääpiirteittäin vaihtoehtoja, joita voidaan hyödyntää saneeraushankkeessa.
Työ on suunniteltu erityisesti isännöitsijöille, joiden tekninen tietämys on vähäistä.
Aloitin projektin työstämisen tutkimalla aikaisempia opinnäytetyön tilaajan kohteita ja niiden toteutustapaa. Niistä kävi ilmi, että usein taloyhtiöillä ei ole riittävää tar- veselvitystä eikä hankesuunnittelua. Taloyhtiö palkkaa LVI-suunnittelijan puutteelli- silla lähtötiedoilla ja tämän seurauksena suunnittelija joutuu laskuttamaan erikseen työn aikana tulleista muutostöistä. Tarveselvityksen ja hankesuunnittelun puutteelli- suudesta johtuen saneerauskohteessa toteutetaan vain välttämättömimmät asiat, eikä tarkastella energian säästöön ja asumismukavuuteen tähtääviä vaihtoehtoja, joiden parantaminen linjasaneerauksen yhteydessä olisi suositeltavaa.
Työssä käytetyistä menetelmistä alan kirjallisuuden hyödyntämisellä oli keskeinen osa. Taloyhtiöille suunnattuja oppaita ja kirjallisuutta putkiremontista on melko kat- tavasti ja pyrin niistä tiivistämään oleellisimman tiedon tätä työtä ja tilaajan tarpeita ajatellen. Toinen keskeinen menetelmä oli laite- ja materiaalivalmistajien tuote- ja asennusoppaat, joiden teknisiä tietoja hyödynsin ajatellen saneerausvaihtoehtoja. Py- rin kuvaamaan vain keskeisimmät asiat ja jättämään sivummalle yksityiskohtaisem- mat kuvaukset, sillä muuten työn laajuus olisi kasvanut kohtuuttomasti ja luettavuus olisi kärsinyt.
Työprosessissa tiedon hakemisen osuus oli aikaa vievää, mutta oman oppimisen kan- nalta palkitsevaa. Työn rungon määrittäminen oli haastavaa, sillä monesta yksittäi- sestä asiasta olisi saanut tehtyä laajemmankin tutkimuksen. Työn tilaajan arkistoissa oli runsaasti aikaisemmista projekteista otettuja kuvia, joista selvisi yleisimpiä asen-
nustapoja ja käytettyjä materiaaleja. Lisäksi hyödynsin omia työmailta ottamiani ku- via. Näiden kuvien pohjalta päätin ottaa työhöni pienen osuuden saneerauksissa käy- tettävistä materiaaleista.
Työn tuloksena on kokonaisuus, jota työn tilaaja pystyy tulevaisuudessa hyödyntä- mään markkinoidessaan palvelujaan taloyhtiöille. Työn pohjalta luodaan sen hetkisen tarpeen mukaan jaettavia esitteitä tai taloyhtiöissä ja isännöitsijätoimistoissa pidettä- viä esityksiä. Työtä voidaan myös hyödyntää tarveselvitysvaiheessa, jolloin asunto- osakeyhtiö tai isännöitsijä on tietoinen erilaisista mahdollisuuksista, joita saneeraus- kohteessa voidaan suorittaa. Kun tarveselvityksessä on päätetty alustavat toimenpi- teet, on hanketyöryhmän helpompi valmistella omaa osuuttaan ja näin saadaan suun- nittelijalle riittävät lähtötiedot ja saneerauksen laajuus on tiedossa. Yllättäviltä kus- tannuksilta ja muutoksilta vältytään. Saneeraustarve on tarkastettu koko LVI- järjestelmän osalta ja järjestelmän kunto on tiedossa.
LÄHTEET
Falck, T. 2011. Nykyaikaiset putkiremonttimenetelmät Suomessa 2011. Lohja: Suo- men Lehtiyhtymä Oy/Kirjapaino Uusimaa.
Laksola, J. & Palsala, A. 2005. Onnistunut putkistoremontti. Helsinki: Kiinteistöalan kustannus.
RT 18-10922. 2008. Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot. Helsinki:
Rakennustieto.
Levamo, H. 2009. Suunnittelu on putkiremontin tärkein vaihe. Teoksessa Työkalu putkiremonttiin –opas taloyhtiöille. Helsinki: Rakennusteollisuuden kustannus RTK Oy.
Taloyhtio.net www-sivut 2013. Viitattu 10.1.2013. http://www.taloyhtio.net Laksola, J. 2007. Onnistunut putkistoremontti osa 2. Jyväskylä: Kiinteistöalan kus- tannus.
Finanssialan keskusliiton www-sivut 2013. Viitattu 10.1.2013. http://www.fkl.fi Kiinteistövakuutukset, yleiset sopimusehdot. 2006. Pohjola.
Vexve:n www-sivut. Viitattu 12.2.2013. http://www.vexve.com
The Copper Tube Handbook. 2010. New York: Copper Development Association.
Viitattu 21.3.2013.
http://www.copper.org/publications/pub_list/pdf/copper_tube_handbook.pdf
Uponor-komposiittijärjestelmän suunnittelu ja asennus. 2010. Nastola: Uponor Suo- mi Oy. Viitattu 7.2.2013.
http://www.uponor.fi/~/media/Files/Uponor/Finland/MLCP/Installation%20manuals/
9001_Komposiitti_kasik_010610.pdf
Uponor-PEX-käyttövesijärjestelmä. 2009. Nastola: Uponor Suomi Oy. Viitattu 7.2.2013.
http://www.uponor.fi/~/media/Files/Uponor/Finland/Tap%20water%20PEX/Brochur es/PEX_Kasikirja_2009.pdf
Uponor kiinteistöviemäröintijärjestelmän suunnittelu ja asennus. 2007. Nastola:
Uponor Suomi Oy. Viitattu 20.2.2013.
http://www.uponor.fi/~/media/Files/Uponor/Finland/Soil-
waste/Installation%20manuals/37003Kiintviemksikirja022007.pdf
Puristusliitinjärjestelmän asennusohjeet. 2002. Espoo: Lyngson Oy. Viitattu 20.2.2013.
http://www.lyngson.fi/pdf/Asennusohje.pdf
Jaakkola, T., Lindstedt, T. & Junnonen, J-M. 2010. Energiatehokas asuinkerrostalo- jen talotekniikkakorjaus. Helsinki: Suomen rakennusmedia Oy.
LVI 03-10368. Asuntoyhtiön kaukolämpölaitteiden uusiminen. 2004. Helsinki: Ra- kennustieto.
Recair Economizer www-sivut. Viitattu 17.4.2013.
http://www.economizer.fi
Asunto-osakeyhtiölaki. 2009. L 22.12.2009/1599 muutoksineen.
Linnermo, S., Sirén, K., Tiainen, M. & Åström, G. 2009. Asuinkerrostalojen lin- jasaneeraus. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry.
Suominen, J. 2010. Kerrostalon sähkösaneeraus. AMK-opinnäytetyö. Mikkelin am- mattikorkeakoulu.
Repo, H. 2009. Putkiremonttien määrä kasvaa kolinalla. Tekniikka & talous 2.6.2009. Viitattu 27.4.2013.
http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset Motivan www-sivut. Viitattu 27.4.2013.
http://www.motiva.fi
