LUPAPÄÄTÖS Nro 78/04/2 Dnro Psy-2002-y-38 Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2004

(1)

LUPAPÄÄTÖS

Nro 78/04/2

Dnro Psy-2002-y-38

Annettu julkipanon jälkeen 31.12.2004

ASIA Iijoen Soivionnivan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kuusamo

LUVAN HAKIJA Matti Manninen Lehtomannisentie 32

93999 KUUSAMO

(2)

SISÄLLYSLUETTELO

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4

LAITOS JA SEN SIJAINTI ... 4

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4

Ympäristöluvan hakemisen peruste... 4

Vesitalousluoahakemuksen peruste ... 4

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5

TOIMINTA... 5

Vesilain mukainen toiminta ... 5

Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6

Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma ... 6

Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset... 6

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ... 7

YMPÄRISTÖKUORMITUS ... 7

Päästöt pintavesiin... 7

Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt ... 7

Päästöt vuosina 2002 ja 2003 ... 8

Arvio tulevista päästöistä ... 8

Päästöt maaperään... 8

Päästöt ilmaan ja melu... 8

Jätteet ... 8

Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit ... 9

LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 9

Alueen hydrologia ... 9

Alueen luonto ja suojelukohteet ... 9

Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9

Vedenlaatu... 9

Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu... 9

Vedenlaatu vuonna 2003... 11

Kalatalous ... 14

Pohjavesiolot... 15

Liikenne... 15

Muut kuormittavat toiminnot... 16

TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN ... 16

Vaikutus pintavesiin ... 16

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon ... 17

Arvio muista ympäristövaikutuksista ... 17

TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 17

Käyttötarkkailu ... 17

Päästötarkkailu ... 18

Vaikutustarkkailu... 18

Vesistötarkkailu... 18

Kalataloustarkkailu... 19

POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 19

VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 20

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 20

Lupahakemuksen täydennykset ... 20

Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 20

Muistutukset ja vaatimukset... 20

Hakijan kuuleminen ja selitys... 31

Kuparivaaran osakaskunnan ilmoitus ... 33

Tarkastus ... 33

Lisäselvitykset... 33

MERKINTÄ ... 34

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 34

KÄSITTELYRATKAISU... 34

(3)

YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 34

VESITALOUSLUPARATKAISU ... 35

LUPAMÄÄRÄYKSET ... 35

Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 35

Päästöt vesiin ja maaperään ... 35

Päästöt ilmaan ... 35

Melu ja tärinä ... 36

Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 36

Varastointi... 36

Veden johtaminen laitokselle ... 36

Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 36

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 36

Toiminnan lopettaminen... 37

Vahinkoja estävät toimenpidevelvoitteet ja korvaukset... 37

Kalatalousmääräys ... 37

Haittojen lieventämisvelvoite ... 38

Korvausmääräykset ... 38

OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE ... 38

RATKAISUN PERUSTELUT... 38

Käsittelyratkaisun perustelut ... 38

Lupaharkinnan perusteet ... 40

Luvan myöntämisen edellytykset ... 40

Ympäristölupa... 40

Vesitalouslupa ... 41

Lupamääräysten perustelut ... 41

Määräykset pilaantumisen estämiseksi ... 41

Vesitalousluvan määräykset ... 41

Tarkkailu- ja raportointimääräys ... 42

Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 42

Toiminnan lopettaminen ... 42

Kalatalousmääräyksen perustelut... 42

Haittojen lieventämisvelvoitteen perustelut... 43

Korvausmääräysten perustelut ... 44

VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 45

LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 50

Päätöksen voimassaolo ... 50

Lupamääräysten tarkistaminen... 50

Korvattavat päätökset ... 50

Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 50

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 51

Ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoisuus ... 51

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 51

KÄSITTELYMAKSU... 51

Ratkaisu ... 51

Perustelut... 51

Oikeusohje ... 52

MUUTOKSENHAKU ... 53

(4)

HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO

Matti Manninen on ympäristölupavirastoon 26.3.2002 toimittamassaan hakemuksessa hakenut ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Iijoen Soivionnivan kalankasvatuslaitoksella voimassa olevan luvan ehdoin.

Hakija on ympäristölupavirastoon 30.4.2002 toimittamassaan hakemuksen täydennyksessä hakenut lisäksi lupaa perkaustoimintaan ja kalojen talviva- rastointiin.

LAITOS JA SEN SIJAINTI

Soivionnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Kuusamon kunnan Poussun ky- lässä Iijoen Rahkolammen rannalla hakijan omistamalla tilalla Tuomela RN:o 60:4.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Ympäristöluvan hakemisen peruste

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vä- hintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähin- tään 2 000 kg vuodessa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 10 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalastustuotteita käsittelevälle laitokselle, jonka tuotantokapasiteetti on vähintään 50 tonnia vuodessa.

Vesitalousluoahakemuksen peruste

Vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omista- jan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin ta- lousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämi- seen toisen vesialueella on haettava vesilain mukainen lupa.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA

Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 6) kohdan nojalla ja veden johtamista koskevissa vesilain mu- kaisissa lupa-asioissa vesilain 9 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 10 c) kohdan (621/2002) mukaan kalastustuotteita käsittelevällä laitoksella, jonka tuotantokapasiteetti on vähin- tään 50 tonnia vuodessa, on oltava ympäristölupa. Tällaisen laitoksen lupa-asian käsittelee ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 10 c) kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

(5)

Ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukaisesti kalankasvatus ja ympäris- tönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin 10 c) kohdassa mainittu toiminta, joksi perkaamotoiminta katsotaan, muodostavat toimintakokonaisuuden.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE

Vesioikeus on 27.2.1998 antamallaan päätöksellä nro 15/98/1 myöntänyt Matti Manniselle luvan johtaa vettä edelleen Rahkolammesta Soivionni- vassa sijaitsevalle kalankasvatuslaitokselle sekä luvan johtaa laitoksen jä- tevedet takaisin Iijoen Soivionjärven Mustalahteen. Lupa on koskenut jäte- vesiä kasvatettaessa noin 15 000 kg kalaa ja käytettäessä kalojen ruokintaan enintään 17 000 kg kuivarehua vuodessa. Lupaehdot velvoitettiin seuraavan kerran tarkistettavaksi vuoden 2002 maaliskuun loppuun mennessä vireille saatettavalla hakemuksella. Vesiylioikeus on 30.12.1998 antamallaan päätöksellä eräin osin muuttanut vesioikeuden päätöstä.

Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on 8.11.2000 antamallaan päätök- sellä hyväksynyt asettamillaan ehdoilla Matti Mannisen kalankäsittelytilat elintarvikehygienialain 15 §:n mukaiseksi laitokseksi.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on 9.10.2001 antamallaan päätök- sellä ilmoittanut rekisteröineensä Matti Mannisen kalankasvattamoa ja kä- sittelylaitosta koskevan ilmoituksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Elintarvikevirasto on 24.8.2001 antamallaan päätöksellä merkinnyt Matti Manninen-nimisen kala-alan laitoksen hyväksyttyjen kala-alan laitosten re- kisteriin ja antanut sille numeron F30560.

Kuusamon kaupungin terveystarkastaja on 12.3.2002 antamallaan pää- töksellä hyväksynyt Matti Mannisen kalankäsittelytilan omavalvontasuunni- telman (EhygL 21 §).

Soivionjärven rantatiloille Koivusalo RN:o 61:8 ja Hietaniemi 61:4 on laadittu rantakaava. Aluetta ei ole muutoin kaavoitettu.

TOIMINTA

Vesilain mukainen toiminta

Vesioikeuden päätöksen nro 15/98/1 lupaehto 2 kuuluu seuraavasti:

"Kalankasvatuslaitokselle saadaan johtaa vettä Rahkolammesta 1.5.–

30.11. välisenä aikana 0,3 m³/s ja muuna aikana 0,15 m³/s, ei kuitenkaan enempää kuin neljäsosa Iijoen kulloisestakin virtaamasta laitoksen kohdal- la."

Kalankasvatuslaitokselle johdetaan vettä Iijoen Rahkolammesta halkaisijal- taan 1,2 metrin suuruisen, neulapadolla varustetun rumpuputken avulla.

Kasvatuksessa käytetty vesi johdetaan takaisin Iijokeen Soivionnivan ala- puolelle. Laitoksella käytettävän veden määrää mitataan jälkiselkeytysal- taan alapäässä olevan mittapadon avulla.

Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.

(6)

Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta

Kasvatusaltaat ja tuotantosuunnitelma

Kalat kasvatetaan kahdessa maa-altaassa, joiden vesisyvyys on 1,4 m, pinta-ala 2 900 m² ja tilavuus noin 3 000 m³. Kasvatusaltaiden vesi johdetaan laskeutus- ja jälkiselkeytysaltaan kautta takaisin vesistöön.

Laitoksella kasvatetaan kirjolohta teuraskalaksi. Kasvatuksessa käytetään 17 000 kg/a kuivarehua, joka sisältää typpeä noin 1 150 kg ja fosforia 145 kg. Arvioitu vuotuinen kalojen lisäkasvu on noin 15 000 kg.

Kalat ruokitaan käsinruokintana siten, että 2-vuotiset kalanpoikaset ruokitaan kahdesti päivässä ja 3-vuotiset kerran päivässä niiden painaessa yli 0,5 kg. Noin 6 kuukautta kestävän talvikauden aikana ruokitaan ainoastaan 2-vuotisia poikasia kahden viikon välein vähäisellä rehumäärällä. Talviruo- kinta on välttämätön kalojen suoliston toiminnan kannalta.

Osa kasvatettavista kaloista perataan noin 2 km:n päässä laitokselta sijait- sevalla hakijan maatilalla olevassa perkaushallissa. Loput kaloista, noin 5 000 kg, jää laitokselle talvisäilytykseen. Kaloja perataan talvella kahden kuukauden aikana yhteensä noin 15 000 kg ja 30–1 000 kg kerrallaan ky- synnän mukaan. Perkaamon vesi otetaan Raakunharjun vesiosuuskunnan verkosta ja perkausvedet johdetaan kahden sakokaivon kautta maaimey- tykseen. Vettä käytetään noin 30 m³/a.

Rehunkäyttö- ja kuormitusrajoitukset

Voimassa olevan vesioikeuden päätöksen mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 17 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus saa olla enintään 1 %. Fosforipitoisuus on tarvittaessa sel- vitettävä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Laitokselta vesistöön pääsevän fosforin määrä saa olla enintään 87 kg vuodessa ja 0,65 kg vuorokaudessa kasvatuskauden keskiarvona laskettuna. Laitos on toiminut lupaehtojen mukaisesti.

Hakemuksen mukaan vuosina 1999–2001 laitoksella on käytetty rehua keskimäärin 16 917 kg/a ja kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna keski- määrin 15 270 kg/a eli rehukerroin on ollut keskimäärin 1,11. Kasvatus- kauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 0,23 kg/d ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 0,55 kg/d. Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 42 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 81 kg/a.

Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 4,6 kg/d ja vuositasolla 668 kg/a.

Edelleen päätöksen mukaan lietettä on poistettava lietekouruista kasvukauden aikana vähintään kolme kertaa viikossa ja laskeutusaltaasta vähin- tään kerran kuukaudessa. Poistettu liete on sijoitettava sellaiseen paik- kaan, mistä se ei pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpois- ta pohjavettä. Lietteen sijoittamisessa on lisäksi noudatettava jätehuoltovi- ranomaisen antamia määräyksiä. Hakemuksen mukaan lietettä on poistettu luvan mukaisesti.

Lupaa haetaan voimassa olevan luvan ehdoin.

(7)

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)

Kalankasvatusaltaat ovat maavaraisia ja selkeytysallas on varustettu liete- kouruin.

YMPÄRISTÖKUORMITUS

Päästöt pintavesiin

Hakemuksessa esitetyt lupakauden päästöt

Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuen- neena ja osa kiintoainekseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva liete hajo- aa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön.

Vesistökuormituksen suuruus riippuu käytettävän rehun määrästä ja laa- dusta sekä lietteenpoiston tehokkuudesta. Rehunkäyttö ja siten myös kuormitus on suurinta heinä–elokuussa, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja kalojen kasvu nopeinta. Kalojen kasvuajaksi ja tehokkaan ruokinnan ajaksi voidaan laskea kesä–syyskuu (122 d). Kirjolohen kasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä.

Laitoksen kuormitusta on tarkkailtu vuosina 1997–2001 neljä kertaa vuodessa. Talvitarkkailua ei ole suoritettu, joten vuosikuormitusta laskettaessa vuorokausikuormituksena on käytetty puolta kesäkauden keskimääräisestä vuorokausikuormituksesta.

Kuormitus on arvioitu myös laskennallisesti käytetyn rehun määrän ja laa- dun sekä kalan lisäkasvun perusteella kasvatuskaudella (122 d) keskimää- rin (kg/d) ja vuositasolla (kg/a). Laitoksella käytetään noin 90 % rehusta kesä–syyskuun välisenä aikana. Kalojen ruokintaan käytetyn rehun fosforipitoisuutena on käytetty 0,83–0,95 % ja typpipitoisuutena 6,1–6,9 %.

Kasvatettavan kalan lihan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Lietteenpoistoa tarkastelussa ei ole otettu huomioon.

Rehukerroin on ollut vuosina 1999–2001 keskimäärin 1,11. Kasvatuskau- den keskimääräinen fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 0,23 kg/d eli lähes puolta pienempi kuin tuotantotietojen perusteella laskettuna 0,55 kg/d. Käytetty vesimäärä on vaihdellut tarkkailu- kerroilla välillä 190–262 l/s. Vuositasolla fosforikuormitus on ollut mittaustulosten perusteella keskimäärin 42 kg/a ja tuotantotietojen perusteella laskettuna 81 kg/a. Laitos on toiminut vuonna 1999 voimaan tulleiden lupaehtojen mukaisesti. Typpikuormitus on ollut tuotantotietojen perusteella laskettuna kasvatuskaudella keskimäärin 4,6 kg/d ja vuositasolla 668 kg/a.

Laitoksen ominaiskuormitus kasvatettua kalakiloa kohden on ollut tuotantotietojen perusteella vuosina 1999–2001 keskimäärin 5,3 g fosforia ja 44 g typpeä. Laitos täyttää vuoteen 2005 asetetun vesiensuojelun tavoiteohjel- man mukaiset tavoitteet. Sen mukaan kalankasvatuslaitosten ominaiskuormitus koko maan keskiarvona voidaan saada tasolle 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohti.

(8)

Päästöt vuosina 2002 ja 2003

Iijoen yhteistarkkailun vuosien 2002 ja 2003 käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailun tulosten mukaan laitoksen fosforikuormitus on vuosina 2002 ja 2003 ollut seuraava:

Vuosi mitattu kuormitus (kg/d)

ainetaseen perusteella laskettu kuormitus (kg/d)

vuosikeskiarvo (kg/d)

kasvatuskauden keskiarvo (kg/d)

mitattu vuosi- kuormitus (kg/a)

laskettu vuosikuor- mitus (kg/a)

2002 0,12 0,20 0,12 0,24 45 73

2003 0,12 0,20 0,18 0,35 66 73

Vuonna 2002 rehua on käytetty 15 400 kg, rehukerroin on ollut 1,09 ja rehun fosforipitoisuus 0,84 %:ia ja vuonna 2003 rehua on käytetty 16 140 kg, rehukerroin on ollut 1,09 ja rehun fosforipitoisuus 0,83 %:ia. Edellä maini- tuilla rehumäärillä on kasvatettu kalaa lisäkasvuna ilmaistuna vuonna 2002 14 166 kg ja vuonna 2003 14 864 kg.

Arvio tulevista päästöistä

Lupaa haetaan nykyisen laajuiselle toiminnalle voimassa olevin lupaeh- doin, jolloin kuormitus tulee ennalta arvioiden olemaan jatkossa nykyistä tasoa.

Päästöt maaperään

Lietealtaan vedet imeytyvät maaperään ja myös perkausvedet imeytetään sakokaivojen jälkeen maahan. Muutoin maaperään aiheutuvien päästöjen määrää ei hakemuksessa ole arvioitu.

Päästöt ilmaan ja melu

Laitokselta ei aiheudu hajuhaittoja eikä melupäästöjä.

Jätteet

Syntyviä jätteitä ovat lietekouruista ja perkaamon sakokaivoista poistettu liete, kuolleet kalat, kalojen perkausjäte sekä rehusäkit ja muu jäte. Laitok- sella ei synny lainkaan jäteöljyä tai ongelmajätteitä.

Lietekouruista poistetaan lietevesiseosta traktorin pumpulla vähintään kolme kertaa viikossa kasvukauden aikana ja laskeutusaltaasta kerran kuukaudessa, yhteensä noin 10 m³ vuodessa. Lietevesiseos pumpataan lie- tesäiliöön ja ajetaan suoraan hakijan omistaman maatilan pelloille lannoitteeksi. Mikäli lietettä ei voida viedä suoraan pelloille, kerätään liete selkey- tysaltaan vieressä sijaitsevaan maakuoppaan. Maakuopasta vesi imeytyy hiekkapohjaiseen maahan ja altaan pohjalle jäävä liete ajetaan pelloille lannoitteeksi.

Perkaamon sakokaivoista poistettava liete, noin 0,5 m³, käytetään niin ikään maatilan peltojen lannoitukseen.

Kuolleet kalat, noin 150 kg vuodessa, kompostoidaan laitoksen kiinteistölle ja perkeet, noin 2 000 kg vuodessa, toimitetaan tuoreena turkistarhoille.

(9)

Muu jätehuolto tapahtuu hakijan maataloustoiminnan jätehuollon kautta Kuusamon kaatopaikalle.

Poltto- ja voiteluaineet sekä kemikaalit

Hakemuksen mukaan laitoksella ei säilytetä poltto- ja voiteluaineita eikä käytetä kemikaaleja.

LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ

Alueen hydrologia

Matti Mannisen Soivionnivan kalankasvatuslaitos sijaitsee Iijoen yläosan vesistöalueella Soivionnivan varrella. Valuma-alueen suuruus Poussunjär- ven Soivionnivassa on 352 km² ja järvisyys 16,3 %. Virtaaman keski- ja ää- riarvot Poussunjärven Soivionnivassa ja Poussunjärven vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot (N₆₀ +249,51 m) ovat vuosina 1961–1990 olleet seuraa- vat (F = 352 km², L = 16,3 %):

m³/s m

MQ 4,3 MW 86,8

HQ 22 HW 157

MHQ 11,8 MHW 129

MNQ 1,82 MNW 68

NQ 0,50 NW 52

MQ (elokuu) 4,1

Soivionjärven kokonaispinta-ala on noin 7,9 km² ja teoreettinen viipymä noin 50 d. Soivionjärven alapuolisia Pikku-Keroa ja Keski-Keroa säännös- tellään. Säännöstelyväli on 4 m.

Alueen luonto ja suojelukohteet

Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse suojelualueita.

Asutus ja muu rakennettu ympäristö

Laitoksen alapuolinen asutus on harvaa. Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse yleisiä uimarantoja.

Vedenlaatu

Hakemuksessa esitetty vedenlaadun tarkastelu

Laitoksen vesistövaikutuksia on tarkkailtu vuosille 1997–2002 laaditun Iijo- en yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Vedenlaatua on tarkkailtu Poussun- järvessä, Soivionjärven Mustalahdella, Soivionjärvessä, Raakunjär-vessä ja Pikku-Kerossa. Soivionjärven länsipäähän on lisätty tarkkailupiste ja Keski-Kerojärvi on poistunut tarkkailusta vuonna 1999. Lisäksi laitoksille tu-

(10)

levan veden fosforipitoisuutta on mitattu. Näytteet otetaan ohjelman mukaan maalis–huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa. Tulokset on raportoi- tu vuosittain Iijoen yhteistarkkailuraportissa.

Lisäksi laitosten ravinnekuormituksen verkkoja limoittavaa vaikutusta on tarkkailtu yhteistarkkailuohjelman mukaisesti havaskokein laitosten yläpuo- lella Iijärvellä (jäänyt pois tarkkailusta vuonna 1999), Poussunjärvellä, Mus- talahdella, Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa. Kokeet tehdään vuosittain kaksi kertaa kesässä heinä- ja elokuussa yhden vuorokauden inkubointina.

Vedenlaadun nykytilaa on tarkasteltu vuosien 1999–2001 vedenlaatutulok- sien perusteella. Tiedot on saatu vedenlaaturekisteristä ja täydennyksiä on tehty velvoitetarkkailuraporttien perusteella.

Vedenlaadun nykytila

Järvien vesi on melko kirkasta ja lievästi humuksista. Väriluku on noin 50 vesimassan pintaosissa. Levätuotannosta johtuen sameusarvot ovat kesäl- lä suurempia kuin talvella. Happitilanne on ollut talvella vesimassan pintaosissa hyvä tai tyydyttävä. Pohjan läheisyydessä happitilanne on jär- visyvänteille tyypilliseen tapaan heikentynyt, selvimmin Soivionjärven sy- vänteessä (2,0–2,6 mg/l) ja Raakunjärvessä (2,0–5,1 mg/l). Kesällä happitilanteen vaihtelu pohjan läheisyydessä on ollut äärevää; Soivionjärvessä 5,8–10,3 mg/l, Soivionjärven syvänteessä 4,4–9,8 mg/l ja Raakunjärvessä 0,8–10 mg/l. Pintaosissa happitilanne on ollut kesällä hyvä. Pieniä määriä fekaalisia koliformisia bakteereja järvissä on ajoittain kesällä todettu, mutta selvästi alle sosiaali- ja terveysministeriön uimavesinormin (500 kpl/

100 ml).

Kokonaisfosforipitoisuus on ollut talvella pintakerroksessa keskimäärin 8–

10 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 24 µg/l. Pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat olleet suurempia, mutta huomattavasta sisäisestä kuormituksesta ei ole havaintoa. Kokonaistyppipitoisuus on ollut pintakerroksessa keskimää- rin 372–436 µg/l, paitsi Pikku-Kerossa 838 µg/l. Pikku-Keron vedenlaatuun vaikuttaa säännöstely.

Kesällä kokonaisfosforipitoisuus on ollut järvissä keskimäärin 20–25 µg/l ja korkeimmillaan Mustalahdella. Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankasvatuslaitokselle tulevassa vedessä fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 13 µg/l ja Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksille tulevassa vedessä 19–22 µg/l. Pitoisuudet kuvastavat lievää rehevyyttä. Raa- kunjärvessä ajoittain heikko happitilanne on aiheuttanut fosforin vapautu- mista pohjasedimentistä. Typpipitoisuus on ollut pintakerroksessa 388–449 µg/l ja korkeimmillaan Pikku-Kerossa ja Mustalahdella. Keskimääräisten epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien suhteen (N/P) perusteella tuotantoa rajoittaa yleensä sekä fosfori että typpi. Mustalahdella tuotantoa rajoittava- na ravinteena on kuitenkin fosfori.

Levätuotantoa ja rehevyyttä ilmentävä a-klorofyllipitoisuus on ollut keski- määrin 5,2–13,0 µg/l ja korkeimmillaan Poussunjärvessä. Alimmillaan pitoisuudet ovat olleet Pikku-Kerossa ja Mustalahden länsipäässä ilmentäen lievää rehevyyttä. Muilla pisteillä pitoisuudet ovat reheville vesille tyypillisiä (7–40 µg/l).

(11)

Vedenlaadun kehitys

Vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu vuosien 1990–2001 vedenlaatuai- neiston perusteella happitilanteen osalta talvella ja kesällä sekä ravinteiden ja a-klorofyllipitoisuuden osalta kesällä.

Happitilanne on ollut talvella pintakerroksessa varsin hyvä ja se on pysytel- lyt melko vakaana. Pohjan läheisyydessä happitilanne on kehittynyt myön- teisesti selvimmin Raakunjärvessä ja Soivionjärven syvänteessä, joissa ei ole todettu enää hapettomuutta. Myös Poussunjärvessä happitilanne on ollut pohjan läheisyydessä viime vuosina parempi kuin 1990-luvun keskivai- heilla. Kesällä happitilanteessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa.

Poussunjärvessä happitilanne pysyttelee kesällä kohtuullisella tasolla myös pohjan läheisyydessä ja Soivionjärven syvänteessä happipitoisuus on ollut alimmillaan noin 4 mg/l. Raakunjärven pohjan läheisessä vesikerroksessa happitilanne vaihtelee laajasti ja ajoittain vesi on ollut lähes hapetonta.

Kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet kesällä pintakerroksessa melko vakaina, noin 20 µg/l, ja Soivionjärvessä sekä Raakunjärvessä ja Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat hienoisesti laskeneet kyseiselle tasolle. Poussun- järvessä pitoisuus on ollut keskimäärin 25 µg/l ja hienoista laskua on havaittavissa. Selvimmin pitoisuustrendi on laskeva Soivionjärven Mustalah- della. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet viime vuosina pääsääntöisesti alhaisia. Selvimmin pitoisuudet ovat laskeneet Mustalahdella. Typpipitoi- suuksissa on havaittavissa lievää kasvua selvimmin Pikku-Kerossa. Soi- vionjärven Mustalahdella ei ole havaittavissa kehityssuuntaa ja pitoisuus on ollut keskimäärin 400 µg/l.

Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden trendi on laskeva Poussunjärveä lukuun ottamatta jokaisessa järvessä. Varsinkin Pikku- Kerossa pitoisuudet ovat laskeneet lievää rehevyyttä ilmentävälle tasolle ja myös Mustalahdella lähennytään tätä tasoa (7 µg/l). Muilla pisteillä ollaan vielä lievästi rehevän puolella (7–40 µg/l).

Havastarkkailun tulokset

Havakseen kertyvän kiintoaineen ja a-klorofyllin määrä vaihtelee suuresti, mutta selvästi voimakkainta limoittuminen on ollut Soivionjärven Mustalah- della, jossa a-klorofylli on ollut keskimäärin 185 µg/g. Mustalahden havain- topaikan ongelmana on sen sijainti kapeikossa, jossa havakseen kertyneen kasvuston määrä on virtauksesta johtuen, mutta veden rehevyys- tasosta riippumatta paljon suurempi kuin liikkumattomassa vedessä inku- boitujen havasten. Mustalahden länsiosasta valitulla rinnakkaisella havaintopaikalla likaantuminen on ollut yleensä selvästi vähäisempää. Laitosten yläpuolella Iijärven Oijuslahdella limoittuminen on ollut a-klorofyllimäärän perusteella (9,4 µg/g) keskimäärin puolet pienempää kuin Pikku-Kerossa (20,6 µg/g), jossa likaantuminen on puolestaan ollut vähän lievempää kuin Soivionjärvellä (26,2 µg/g). Poussunjärvellä ja Mustalahden länsiosassa limoittuminen on ollut keskimäärin samaa tasoa (noin 60–70 µg/g).

Vedenlaatu vuonna 2003

Iijoen vuoden 2003 yhteistarkkailuraportin mukaan Iijoen vedenlaatua on tarkkailtu uuden tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2003 heinäkuun alusta lukien. Ohjelman mukaan Iijoen Lohiyhtymä Ay:n, Koillis-Suomen Lohi Oy:n ja Matti Mannisen kalankasvatuslaitokset ovat alueellisen tark-

(12)

kailun tarkkailukohteita Iijoen yläosalla. Lisäksi muita kuormittajia ovat kaksi turvesuota, kohtalaisen runsas loma- ja vakituinen asutus sekä haja- kuormitus. Lisäksi Raakunjärven ja Pikku-Keron välissä sijaitsee Raja- Ukon Kalan kalankasvatuslaitos (entinen Kuren Lohi), joka ei kuitenkaan ole ollut toiminnassa vuonna 2003. Iijoen yläosalla näytteitä on otettu Tas- kulammesta, Poussunjärven syvänteestä, Soivionjärven Mustalahdelta (länsiosa), Soivionjärven syvänteestä, Raakunjärvestä, Pikku-Kerosta, Irni- järven syvänteestä, Tyräjärvestä ja Iijoesta Taivalkosken jätevedenpuhdis- tamon yläpuolelta. Näytteitä on otettu kolme kertaa vuodessa; maalis–

huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa.

Vedenlaatu kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella

Talvella otetuissa näytteissä alueen kalankasvatuslaitosten kuormitus on vähäisempää kuin kesän kasvatuskaudella. Alueen järvien kerrostunei- suudesta johtuvat vedenlaadun muutokset voimistuvat talven kuluessa, mutta pääosa järviin tulevasta vedestä virtaa jään alla järvien läpi.

Päällysveden talvinen happitilanne oli tarkastelluissa järvissä pääosin vain tyydyttävä kyllästysasteen ollessa tasolla 50–60 %. Pikku-Kerossa vesi oli maaliskuussa kuitenkin hieman hapekkaampaa kuin muilla havaintopaikoil- la. Veden sameus oli aiempaan tapaan varsin alhainen ja väri kirkas, lukuun ottamatta talviaikaisia alusveden näytteitä. Hyvin lievää veden värin lisääntymistä alavirtaan oli jälleen havaittavissa, vaikka humuksen ja raudan pitoisuuksien vaihtelu ei täysin tätä selittänyt. Kemiallisen hapenkulu- tuksen arvot olivat varsin tasaisia vaihdellen välillä 3,7–4,5 mg O₂/l. Rauta- pitoisuus oli 100–150 µg/l, mutta Pikku-Keron vedessä rautaa oli talvella muita havaintopaikkoja enemmän, 250 µg/l.

Ravinnepitoisuudet olivat talvella alhaisia. Fosforia järvien päällysvedessä oli vain noin 10 µg/l. Typpipitoisuus oli Poussunjärvellä 300 µg/l, mutta pitoisuus kohosi alempana ja Pikku-Kerossa typpeä oli jo noin 460 µg/l. Typ- peä lukuun ottamatta vedenlaadun muutokset olivat talviaikana lieviä. Ve- sistöön laskee myös sivujokia, jotka muuttavat vedenlaatua, vaikka kalankasvatuksen päästöt olisivat pienet.

Kesällä järvien päällysveden happipitoisuus oli lähellä kyllästysastetta 100 %, pH oli lähes neutraali, sähkönjohtavuus matala, sameus melko pieni ja veden väri heikosti kellertävä. Humuksen ja muun hapettuvan ai- neen määrä vedessä oli hieman korkeampi kuin talvella, mutta melko tasainen lisääntyen vain vähän järvireitissä alavirtaan. Myös veden rautapitoisuus lisääntyi järvijaksolla Taskulammen ja Poussunjärven tasosta 90–

100 µg/l Pikku-Keron tasoon 400–700 µg/l.

Ravinteista fosforin pitoisuustaso oli Taskulammesta Raakunjärvelle koko kesän melko tasainen; heinäkuussa 20 µg/l ja elokuussa 26–27 µg/l. Eni- ten fosforia mitattiin kesällä järvijakson alimmalla havaintopaikalla Pikku- Kerossa, jossa pitoisuus oli heinäkuussa 31 µg/l ja elokuussa 42 µg/l. Hei- näkuussa pintaveden typpipitoisuus vaihteli välillä 320–440 µg/l. Typpipi- toisuudet olivat fosforin tavoin korkeimmillaan elokuussa, jolloin suurimmat typpipitoisuudet 520–590 µg/l mitattiin Soivionjärvellä ja Pikku-Kerossa.

Pikku-Keron päällysveden fosforipitoisuus oli suurempi kuin Raakunjärven päällysveden ja heinäkuussa myös typpeä oli Pikku-Keron vedessä enem- män. Vesi oli tummempaa Raakunjärvellä kuin Pikku-Kerossa, vaikka hu- muspitoisuudessa ei ollut suuria eroja.

Typen epäorgaanisia muotoja vedessä oli kesällä varsin vähän huolimatta kalankasvatuslaitosten kuormituksesta. Myös fosfaatin pitoisuus pysyi ko-

(13)

konaisfosforin lisäyksestä huolimatta erittäin pienenä. Selityksenä on va- paan fosforin sitoutuminen perustuotantoon, kuten klorofyllin pitoisuuden tasosta voidaan päätellä. Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet olivat tarkas- telualueella 7–16 µg/l eli keskimääräistä suurempaa rehevyyttä osoittavalla tasolla. Huomioon on kuitenkin otettava, että näytteet on otettu vain voi- makkaimman tuotannon tilanteessa. Klorofyllipitoisuudet olivat Soivionjär- ven syvännettä lukuun ottamatta korkeimmat elokuun havaintokerralla.

Talvella Poussunjärven syvänne oli kerrostunut, mutta alusveden happitilanne oli vielä maaliskuun lopulla kohtalainen, 5,1 mg/l. Alusvedessä ta- pahtui hyvin vähäisessä määrin raudan ja ravinteiden pitoisuuksien nousua hapen vähenemisestä johtuen.

Kesällä Poussunjärvessä ei havaittu veden lämpötilakerrostuneisuutta ja alusveden happipitoisuus pysyi hyvänä. Elokuussa happipitoisuus oli alus- vedessä hieman korkeampi kuin pintavedessä, mutta vedenlaatu ei sy- vemmällä kuitenkaan merkittävästi poikennut ylemmästä vesikerroksesta.

Soivionjärven syvänteessä happitilanne oli talvella selvästi heikompi kuin Poussunjärvessä johtuen suuremmasta vesisyvyydestä. Soivionjärven alusvesi oli maaliskuun lopulla lähes hapetonta, minkä vuoksi vesi oli sy- vemmällä tummempaa, sameampaa sekä rauta- ja typpipitoisempaa kuin päällys- ja välivesi. Fosforipitoisuus kasvoi alusvedessä kuitenkin vain vä- hän.

Kesällä heinäkuun lopulla Soivionjärven syvänteessä havaittiin kerrostu- neisuutta ja pohjan läheinen vesi oli jälleen lähes hapetonta. Heinäkuussa alusvesi oli sedimentistä vähähappisissa oloissa liuenneen raudan seura- uksena melko tummaa ja sameaa ja myös epäorgaanisista ravinteista ammoniumtypen ja fosfaattifosforin pitoisuudet olivat selvästi koholla. Ker- rostuneisuutta kesti luultavasti useita viikkoja keskikesällä, mutta elokuun 20. päivän näytteessä syvänteen vesi oli kuitenkin sekoittunut ja vesi oli koko syvyydeltään noin 16 °C lämmintä, hapekasta ja hyvälaatuista. Raa- kunjärven syvänteessä, joka on tarkkailun kohteena olevista järvistä syvin (näytesyvyys 11–12 m), happi oli talven aikana kulunut Soivionjärven tavoin lähes loppuun ja samalla alusveden sameus lisääntyi, rautapitoisuus kohosi ja ravinteidenkin pitoisuudet kasvoivat huomattavasti. Raakunjärven syvänne on pienialainen ja sen vesimassalla ei ole suurta merkitystä vesis- tön päällysveteen sekoittuessaan.

Raakunjärvi oli sekä heinä- että elokuussa voimakkaasti kerrostunut. Alus- vesi oli heinäkuussa jo hyvin vähähappista ja elokuussa täysin hapetonta, mikä vaikutti huomattavasti alusveden pitoisuuksiin. Rautaa oli runsaasti ja vesi oli ruskeaa ja sameaa. Ravinteista typen ja etenkin ammoniumtypen pitoisuudet olivat alusvedessä hyvin korkeita. Fosforitaso sen sijaan nousi alusvedessä kesällä melko vähän ja maksimipitoisuudeksi mitattiin 38 µg/l heinäkuussa. Raakunjärven luonne, jossa se kerää päällysvedessä läpi järven virtaavasta vedestä laskeutuvaa biomassaa ja alloktonistakin mate- riaalia, korostaa alusveteen kertyvien aineiden konsentroitumista.

Alusveden hapettomuusilmiöt ovat melko tavallisia järvissä ja niitä on havaittu Iijoen yläosan järvissä säännöllisesti kerrostuneisuuskausina. Järven ominaisuuksien lisäksi hapettomien olojen muodostumiseen vaikuttaa muun muassa hydrologiset tekijät. Talvella 2003 jääpeite muodostui vesis- töihin aikaisin ja alhaisista vedenkorkeuksista sekä tavallista korkeammista lämpötiloista johtuen veden happivarastot jäivät vajaiksi. Iijoen yläosan jär- vet ovat vedenlaadultaan pääosin hyvässä kunnossa ja kuuluvat yleiskäyt- tökelpoisuudeltaan luokkaan "hyvä". Koko Iijoen yläosan järvijakson mo-

(14)

lempien kesäaikana otettujen näytesarjojen veden hygieeninen laatu oli yleensä hyvä.

Havastarkkailun tulokset kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella

Kalankasvatuslaitosten verkkojen limoittumista aiheuttavien ravinnepäästö- jen vaikutusten selvittämiseksi havaskokeita 27 mm:n havaksella. Elo- kuussa perifytonkoe epäonnistui Soivionjärven syvännehavaintopaikalla tuuliolosuhteiden vuoksi.

Verkkohavasten limoittumiskokeiden tulokset ovat vuosittain vaihdelleet, mutta suuntaus on ollut yhtenevä ja runsaimmin levää on kasvanut ja kiintoainesta kertynyt laitosten alapuolella Soivionjärven Mustalahdella ollee- seen havakseen. Tulokseen on kuitenkin vaikuttanut Mustalahden kovempi virtaus, jolloin kertyneen kasvuston määrä on ollut moninkertainen muihin havaintopaikkoihin nähden. Mustalahden havaintopaikkaa on siirretty lah- den länsiosaan ja vuonna 2003 havaskokeita ei enää Mustalahden vanhal- la paikalla tehty. Vuoden 2003 tuloksissa ei ollut suuria vaihteluita havain- topaikkojen välillä ja havakseen kertyneet määrät olivat verrattain pieniä.

Heinäkuussa eniten kiintoainesta ja levää kertyi Pikku-Keron havakseen, jossa myös ravinnepitoisuudet olivat tällöin korkeita. Elokuussa eniten ai- nesta oli Mustalahden länsiosan havaksessa.

Kalatalous

Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitosten kalataloustarkkailu on toteutettu kalastuskirjanpitotarkkailuna vuosina 2000–2001, jolloin järvil- lä on ollut yhteensä 5 kirjanpitokalastajaa.

Saalis oli pääasiassa siikaa, haukea, ahventa ja särkeä. Muikkua on pyydetty vähän Soivionjärveltä verkoilla ja Poussunjärveltä nuotalla. Kotitarve- kalastuksen luonne huomioiden kalastajakohtainen saalis ilman nuottasaa- lista oli varsin suuri; Soivionjärvellä yli 300 kg ja Poussunjärvelläkin vuonna 2001 131 kg. Muikkusaalis nuotalla oli Poussunjärvellä vuonna 2000 vain 32 kg ja vuonna 2001 322 kg.

Pyydysten voimakasta limoittumista ei havaittu Poussunjärvessä vuosina 2000–2001. Vuoden 2000 heinäkuun lopulla kaloissa oli lievä makuvirhe.

Vuonna 2001 makuvirheistä ei kommentoitu.

Kalastajien mukaan pyydykset eivät limoittuneet voimakkaasti myöskään Soivionjärvessä vuonna 2000 eikä kaloissa esiintynyt makuvirheitä. Vuon- na 2001 limoittuminen vaikeutti kalastusta heinä–syyskuussa. Kahden ka- lastajan mukaan kaloissa oli lievä makuvirhe kesällä 2001; toisen mukaan touko–elokuussa ja toisen mukaan elo–syyskuun vaihteessa.

Soivionjärvellä toimii yksi ammattimaista kalastusta harjoittava nuottapo- rukka, joka on pyytänyt muikkua sekä talvella että kesällä.

Poussun osakaskunta on tilastoinut lupamyynnin yhteydessä saalistietoja järvikohtaisesti. Saalistietoja on käytettävissä vuoteen 1999 asti. Poussun- järvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 0,4–8,6 t vuodessa. Huomat- tava vaihtelu saaliskoossa johtuu lähinnä särkisaaliista, jota nuotattiin vuosikymmenen alkupuolella joinakin vuosina 3–6 t vuodessa. Muikkusaalis on järvellä vähentynyt ja vuosina 1998–1999 sitä ei pyydetty ollenkaan.

Muiden merkittävien saalislajien (siian, hauen ja ahvenen) kokonaissaalis on vaihdellut vuosittain ollen enimmillään muutamia satoja kiloja. Taimen- ta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan eli

(15)

enimmilläänkin muutamia kymmeniä kiloja. Saalistilastojen mukaan kalastajien määrä on jakson aikana ilmeisesti vähentynyt ja vuosien 1998–1999 saalis oli siten keskimääräistä pienempi.

Soivionjärvellä kokonaissaalis on 1990-luvulla ollut 2,5–21,0 t vuodessa.

Huomattava vaihtelu saaliissa johtuu pääasiassa särki- ja ahvensaaliista, jota on nuotattu joinakin vuosina huomattavia määriä, särkeä enimmillään 11 t. Muikkusaalis on järvellä vaihdellut huomattavasti vuosittain ollen yleensä 3–6 t vuodessa. Muita merkittäviä saalislajeja Soivionjärvellä ovat olleet siika, hauki ja ahven. Siikasaalis on ollut yleensä 200–800 kg vuodessa ja se näyttää parantuneen vuosikymmenen alun jälkeen. Haukisaa- lis on ollut pieni, noin 100–300 kg vuodessa. Ahvensaalis on vaihdellut vuosittain huomattavasti riippuen ilmeisesti nuotatun ahvenen määrästä.

Taimenta, harjusta ja madetta on saatu vähän koko vuosikymmenen ajan, vain muutamia kymmeniä kiloja vuodessa.

Poussunjärven ja Soivionjärven kalastoon kuuluvat ainakin siika, muikku, taimen, kirjolohi, harjus, hauki, ahven, made, säyne, särki, seipi ja kiiski.

Poussunjärveen ja Soivionjärveen on istutettu viime vuosina eri-ikäistä jär- vitaimenta muun muassa kalankasvatuslaitosten istutusvelvoitteena. Pous- sunjärveen on istutettu lisäksi pieni erä yksikesäistä harjusta vuonna 1998.

Vähäarvoisen kalan tehokalastus

Kuusamon "Rikkakalasta rahaksi" -hankkeen tavoitteena oli ravintoketjukunnostamisen toteuttaminen useilla Kuusamon järvillä ja lammilla. Pous- sunjärvellä ja Soivionjärvellä tavoitteena oli pyytää vähäarvoista kalaa kahden vuoden aikana yhteensä 104 t. Hanke toteutettiin pääasiassa nuot- taamalla vuosina 1998–2001, jolloin Soivionjärvestä pyydettiin kalaa 46,7 t (59,4 kg/ha) ja Poussunjärvestä 4,8 t (18,3 kg/ha). Saaliista noin puolet oli särkeä ja loput pääasiassa muuta vähäarvoista kalaa eli kiiskeä, seipiä ja säynettä.

Tehokas lähinnä särkikaloihin kohdistuva hoitokalastus voi parantaa rehe- vissä järvissä kalaston rakennetta ja järven kalataloudellista käyttöä.

Yleensä hoitokalastuksen tavoitteena voidaan pitää kalaston poistoa vä- hintään tasolla 200 kg/ha. Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä poistetut ka- lamäärät olivat varsin pieniä ja ne ajoittuivat neljälle vuodelle, joten niillä ei todennäköisesti ole merkittävää pitkäaikaista kalaston vääristymistä kor- jaavaa vaikutusta. Särki pystyy suotuisissa olosuhteissa tehokkaalla poi- kastuotannolla osin kompensoimaan poistettua kalabiomassaa.

Pohjavesiolot

Laitoksen vaikutusalueella ei sijaitse pohjaveden ottamoita.

Liikenne

Laitoksen toimintaan liittyvää henkilöautoliikennettä on kesällä kaksi kertaa päivässä ja talvella kerran päivässä. Lisäksi laitokselle tuodaan rehua kolme kertaa kesässä sekä kalalaatikoita ja kalanpoikasia kerran vuodessa.

Peratut kalat kuljetetaan kauppoihin omalla pakettiautolla kysynnän mukaan. Perkaamon ja kalankasvatuslaitoksen välissä sijaitsee yksi osittain käytössä oleva omakotitalo.

(16)

Muut kuormittavat toiminnot

Matti Mannisen kalankasvatuslaitoksen vastarannalla sijaitsee luparajoil- taan vastaavan kokoinen Koillis-Suomen Lohi Oy:n kalankasvatuslaitos ja Poussunjärven yläpuolella kooltaan kaksinkertainen Iijoen Lohiyhtymä Ay:n kalankasvatuslaitos. Kuren Lohen kalankasvatuslaitos Raakunjärven alapuolella lopetti toimintansa vuonna 1998.

Muu alueelle kohdistuva kuormitus on hajakuormitusta.

TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN

Vaikutus pintavesiin

Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä happea kulut- tavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä lähinnä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvän- teissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinne- kuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin vesi on lämpimintä ja perustuotanto voimakasta.

Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen että pintalevästön kasvua, mi- kä voi ilmetä rantojen ja kiinteiden kalanpyydysten limoittumisen lisäänty- misenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä.

Laitokselta vedet kulkeutuvat Soivionjärven Mustalahteen ja edelleen Soi- vionjärveen. Järvissä happitilanne on talvella pohjan läheisyydessä kehittynyt myönteisesti selvimmin Raakunjärvessä ja Soivionjärven syväntees- sä. Kesällä Raakunjärven pohjan läheisessä vesikerroksessa happitilanne vaihtelee laajasti ja viime vuosinakin vesi on ajoittain ollut lähes hapetonta.

Mustalahdella ja Pikku-Kerossa fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden suunta on ollut laskeva. Soivionjärvessä tilanne on pysynyt vakaampana fosforin suhteen, mutta a-klorofyllipitoisuuden suunta on ollut laskeva samoin kuin Raakunjärvessä. Typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievää kasvua Soi- vionjärveä lukuun ottamatta. Vesiekosysteemissä muutokset ovat hitaita ja onkin oletettavaa, että tilanne vesistössä edelleen paranee olettaen, että muu alueelle tuleva kuormitus ei kasva.

Laitoksen fosforikuormituksen (0,65 kg/d) laskennallinen vaikutus vesistön fosforipitoisuuteen laimentumissuhteen perusteella on Poussunjärven Soi- vionnivan virtaama-aseman virtaamien perusteella arvioituna keskivirtaamatilanteessa (4,3 m³/s) noin 2 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa (noin 2,3 m³/s) noin 3 µg/l. Fosforipitoisuus on ollut viime vuosina heinä–elokuussa Poussunjärvessä keskimäärin 23 µg/l, laitoksen alapuolella Mustalahdella 25 µg/l ja Soivionjärven pintaosissa 21 µg/l. Viime vuosien keskimääräisen typpikuormituksen (noin 4,6 kg/d) laskennallinen vaikutus keskivirtaamatilanteessa on noin 12 µg/l ja kesällä mahdollisessa alivirtaamatilanteessa on noin 23 µg/l. Soivionjärvessä pitoisuuden nousu on vähäisempää.

Happitilanteeseen vaikutus on pääosin välillinen johtuen ravinnekuormituksen aiheuttamasta levätuotannosta ja sen hajotessa tapahtuvasta hapen kulumisesta. Ennalta arvioiden happitilanne vesistössä ei ainakaan heik- kene nykyisestä.

Lupaa haetaan nykyisin luparajoin, joten jatkossa kuormitus ja laskennalli- set vaikutukset vesistössä ovat nykyistä suuruusluokkaa. Mahdollista on,

(17)

että vesistön hidas elpyminen aikaisemmasta kuormituksesta jatkuu ja tilanne vesistössä kohentuu. Rehulaatujen kehittyminen voi pienentää kuormitusta ja edelleen vesistövaikutuksia jonkin verran.

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon

Vesistövaikutusarvion mukaan kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormitus li- sää vesistön rehevyyttä ja samalla välillisesti heikentää jonkin verran vesis- tön happitilannetta.

Arvioitu rehevyyden kasvu ei vaaranna vesistön nykyistä kalastoa. Kevät- kutuisten kalojen kantoihin laitoksen kuormituksella ei liene merkittävää vaikutusta. Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien, kuten muikun ja siian lisääntymisongelmina. Arvi- oidulla kuormituksella haitat ovat kuitenkin epätodennäköisiä. Syvänteiden alusveden happitilanne on parantunut viime vuosina sekä Poussunjärvellä että Soivionjärvellä. Varsinaisilla kutualueilla happipitoisuus lienee riittävä mädin säilymisen kannalta. Kohonneesta rehevyydestä johtuva konkreetti- nen kalastushaitta on seisovien pyydysten lisääntyvä limoittuminen. Kirjan- pitokalastajien mukaan Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä nykyisin kalastusta haittaavia tekijöitä ovat pyydysten limoittuminen ja kalojen satunnai- set makuvirheet. Kalankasvatuslaitoksen kuormituksen aiheuttamasta kohonneesta rehevyydestä aiheutuvat makuhaitat kaloissa Soivionjärvellä ovat epätodennäköisiä. Tähän viittaavat myös kirjanpitokalastajien havait- semat lievät makuvirheet.

Arvio muista ympäristövaikutuksista

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muita merkittäviä ympäristövaiku- tuksia.

TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU

Laitoksen käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu on toteutettu hakemuksen oheen liitettyjen vuosille 1997–2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Hakemuksen mukaan laitoksen tarkkailu toteutetaan jatkossa- kin osana Iijoen yhteistarkkailua ja kuormitustarkkailu ympäristökeskuksen hyväksymän nykyisen käytännön mukaisesti.

Voimassa oleva Iijoen yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2003–

2005. Uuden ohjelman mukaan tarkkailu jatkuu pääpiirteittäin samankaltai- sena kuin edellisessä vuosina 1997–2002 toteutetussa ohjelmassa, mutta intensiivisen vesistötarkkailun alueellista painopistettä on siirretty Siuruan- joelle ja myös laajan alueellisen tarkkailun yhteydessä tehdyistä perifyton- kokeista on luovuttu.

Käyttötarkkailu

Kalankasvatuslaitosten käyttötarkkailu toteutetaan pitämällä laitoksella hoi- topäiväkirjaa. Kirjaan merkitään muun muassa rehun määrä ja laatu sekä fosforipitoisuus, käytetyt kemikaalit, lääkeaineet ja rokotteet, kalataudit se- kä kalakuolemat, käytetyn veden määrä sekä tiedot kasvatetuista ja siirre- tyistä kalamääristä sekä lietteenpoistosta. Käytetyn veden määrä havain- noidaan siten, kuin se on vesioikeuden päätöksessä edellytetty. Jos laitok-

(18)

sen toiminta vaatii vedenottovesistön säännöstelyä, siihen kuuluvat korke- ustiedot sisältyvät käyttötarkkailuun. Hoitopäiväkirjat säilytetään laitoksilla.

Hoitopäiväkirjat toimitetaan puolivuosittain asianomaisen ympäristökes- kuksen tarkastettavaksi.

Päästötarkkailu

Kuormitustarkkailussa otettavien näytteiden määrä riippuu paitsi laitoksen tuottamasta kalamäärästä, myös alapuolisen vesistön asettamista vaatimuksista ja laimentumisoloista. Pääpaino tarkkailussa ajoittuu kasvatuskauteen (kesä–syyskuu), jolloin pääosa kuormituksestakin syntyy.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjeen mukaan näytteet tulee ottaa vesioikeuden päätösten mahdollistaman kalankasvatusmäärän mukaan seuraavasti:

− > 60 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 10 kertaa vuodessa

− ≥ 30 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 6–7 kertaa vuodessa

− < 30 000 kg vuodessa, näytteitä tulisi ottaa 4–5 kertaa vuodessa

Kuormitustarkkailun vesinäytteet otetaan laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte ja laitokselta lähtevästä vedestä kokoomanäyte. yli 30 tonnin laitoksilla näytteet tulee ottaa automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteinä. Tätä pienemmillä laitoksilla kokoomanäyte voidaan kerätä käsin otettavilla osanäytteillä, joita tulee ottaa 6–8 kappaletta kahden tunnin välein klo 6–20 välisenä aikana. Osanäytteet on säilytettävä auringolta suojassa viileässä paikassa. Loka–huhtikuussa näytteet otetaan kertanäytteinä sekä tulevasta että lähtevästä vedestä. Näytteenoton yhteydessä tulee aina selvittää laitoksen käyttämä vesimäärä.

Kaksi kertaa kuussa tapahtuva näytteenotto voidaan korvata viikon kestävällä näytteenottojaksolla. Pitempijaksoisessa näytteenotossa vuorokausinäytteet pakastetaan ja otetaan näytteenottovuorokauden virtaama ylös. Näytteet lähetetään konsultille, joka yhdistää osanäytteet yhdeksi näytteeksi virtaaman suhteessa.

Niillä laitoksilla, joilla ei kuormitusmittausta suoriteta, kuormitus arvioidaan käyttö- ja hoitopäiväkirjanpidon, rehunkäytön ja kirjallisuustietojen perusteella.

Tarkkailuohjelman mukaan Matti Mannisen laitoksella kuormitusnäytteitä otetaan kaksi kertaa heinä- ja elokuussa eli laitoksella otetaan yhteensä 4 kuormitustarkkailunäytettä vuodessa.

Kuormitustarkkailunäytteistä analysoidaan lämpötila ja kokonaisfosfori.

Vaikutustarkkailu

Vesistötarkkailu

Vedenlaadun seuranta jakaantuu intensiiviseen tarkkailuun ja alueelliseen tarkkailuun. Näytteenottopaikat ja -ajankohdat on määritetty ohjelmassa.

Vesistötutkimusten näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita

(19)

(Mäkelä ym. 1992). Kaikki määritykset tehdään SFS-standardien mukaisesti ja/tai ympäristöviranomaisten hyväksymin menetelmin.

Intensiivinen tarkkailu

Vuosittain suorittavalla intensiivisellä tarkkailulla selvitetään vesistöalueen muutamien ydinpisteiden vedenlaadun ajallista vaihtelua ja ainevirtaamia mahdollisimman tarkasti. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, sähkön- johtavuus, pH, väri, COD_Mn, kiintoaine, kok.P, PO₄-P, kok.N, NO₂+NO₃-N, NH₄-N, Fe ja a-klorofylli (kesä–syyskuu).

Alueellinen seuranta

Vedenlaadun alueellinen seuranta toteutetaan Iijoen alaosalla, Siuruanjoel- la ja Livojoella pääsääntöisesti joka kolmas vuosi. Pääosalla Iijoen ylä- ja keskiosan, Korpijoen ja Kostonjoen alueita sekä muutamien muiden yksit- täisten kuormittajien tarkkailua jatketaan joka vuosi nykyisen käytännön mukaisesti.

Kolmen vuoden välein tehtävän alueellisen seurannan näytteistä määrite- tään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, väri, COD_Mn, sameus, kiintoaine, kok.P, kok.N, NH₄-N ja Fe. Lisäksi kesällä määritetään PO₄-P, NO₂+NO₃-N, a-klorofylli (järvet ja Siuruanjoen pääuoma) ja fekaaliset koliformiset bakteerit. Vuosittain tehtävän alueellisen seurannan näyt- teistä määritetään näkösyvyys, lämpötila, happi, sähkönjohtavuus, pH, vä- ri, COD_Mn, sameus (järvet), kiintoaine (joet), kok.P, kok.N, Fe (järvet), PO₄- P (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NO₂+NO₃-N (kesällä, Syöte jokaisella kerralla), NH₄-N (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla), a-klorofylli (järvet), fekaaliset koliformiset bakteerit (kesällä, Syöte ja Ranua jokaisella kerralla) ja alkaliniteetti (Näljänkäjärvi).

Mikäli kalalaitoksilla ei ole yläpuolista vedenlaadun havaintopaikkaa, laitoksille tulevasta vedestä määritetään vesistötarkkailun kanssa samanai- kaisesti tapahtuvan kuormitustarkkailun yhteydessä kok.P ja lisäksi kesällä kok.N, NH₄-N, NO₃-N ja PO₄-P, jolloin näyte toimii samalla yläpuolisen vedenlaadun vertailupisteenä.

Kalataloustarkkailu

Laitoksen kalataloustarkkailu on toteutettu vuosina 2000–2001 "Soivion- ja Poussunjärven kalankasvatuslaitosten kalatalousvaikutuksien tarkkailuoh- jelma" mukaisesti kirjanpitokalastuksena. Hakija on esittänyt tarkkailua jat- kettavaksi nykyisen ohjelman mukaisesti.

POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN

Poikkeuksellisia tilanteita voivat aiheuttaa kalasairaudet ja syksyllä suppo- vaara lehtien tukkiessa sihdit. Kalasairauksia pyritään ehkäisemään laitoksen huolellisella hoidolla ja kalanpoikasten hankinnalla tautivapailta kalalai- toksilta. Kuusamon kaupungin eläinlääkärille ja Pohjois-Pohjanmaan ym- päristökeskukselle ilmoitetaan, kun kaloja kuolee suuri määrä kerralla.

Kuolleet kalat toimitetaan Kuusamon kaatopaikalle. Pienet määrät kuolleita kaloja kompostoidaan laitoksella.

Hakijalla on ympäristövahinkovakuutus.

(20)

VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET

Voimassa olevien vesioikeuspäätösten mukaan hakija on maksanut kerta- korvaukset vuosilta 1984–1997 aiheutuneesta kalastuksen tuoton vähe- nemisestä ja rannan käytön vaikeutumisesta vuosilta 1984–2002. Vesioi- keuspäätöksen edunmenetysten korvaamista koskevissa perusteluissa to- detaan, että vaikka päästömääräyksiä tiukennetaan, rannan käytön vaikeu- tumista rakennetuille kiinteistöille aiheutuu vielä vuoden 2002 loppuun.

Oleellisesti pienentyneen kuormituksen vuoksi tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa ei jatkossa arvioida aiheutuvan.

Lupaehtojen mukaan hakijan on muun muassa osallistuttava toimenpitei- siin laitoksen alapuolisen vesistön sisäisen kuormituksen pienentämiseksi.

Poussunjärven ja Soivionjärven kalankasvatuslaitokset ovat osallistuneet yhteistyössä ravintoketjukunnostamisen toteuttamiseen Poussunjärvellä ja Soivionjärvellä Kuusamon Rikkakalasta rahaksi -projektin yhteydessä vuosina 1998–2001.

Lupaehtojen mukaan hakijan on istutettava kevätistutuksena vuosittain vä- hintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenen poikasia Soivionjärveen 270 kappaletta, Raakunjärveen 25 kappaletta ja Pikku-Keroon 35 kappaletta.

Oleellisesti pienentyneestä kuormituksesta johtuen kalataloudellinen va- hinkoalue on supistunut ja jatkossa hakijan velvoitteeksi esitetään 270 tai- menen poikasen istuttamista Soivionjärveen.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksen täydennykset

Hakija on 30.4.2002 täydentänyt hakemustaan toimittamalla ympäristö- ja vesitalouslupahakemuslomakkeen liitteineen ja 4.7.2002 toimittamalla vuosille 1997–2002 laaditun Iijoen yhteistarkkailuohjelman ja lupaehdon 4 mukaisen lietteenpoistosuunnitelman. Lisäksi hakija on esittänyt selvityk- sen kaavoituksesta, poikkeuksellisista tilanteista, liikennejärjestelyistä, jät- teistä, poltto- ja voiteluaineista sekä puuttuneista asianosaistiedoista.

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa ja Kuusamon kaupungissa 18.9.–18.10.2002 sekä eri- tyistiedoksiantona asianosaisille. Lisäksi kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 18.9.2002 Koillissanomissa.

Muistutukset ja vaatimukset

1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

Ympäristökeskus on katsonut, ettei hakemuksen mukaisen toiminnan jat- kaminen sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Lietteen poisto voidaan toteuttaa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Lietteen levittämises- sä pellolle tulee ottaa huomioon nitraattidirektiivi ja maataloussuositukset, ettei ravinteita kerry liikaa peltopinta-alaa kohti. Lupamääräykset on tarkis- tettava viimeistään 10 vuoden kuluttua.

(21)

2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus

Työvoima- ja elinkeinokeskus on katsonut, että lupa voidaan myöntää seu- raavin ehdoin:

Lupa myönnetään olemaan voimassa toistaiseksi. Hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi on jätettävä viimeistään vuonna 2009.

Laitokselle saa johtaa vettä Iijoesta 1.5.–30.11. välisenä aikana 300 l/s ja muuna aikana 150 l/s, ei kuitenkaan enempää kuin ¼ Iijoen kulloisestakin virtaamasta.

Laitoksella saa käyttää kuivarehua enintään 17 000 kg vuodessa.

Luvan saajan on istutettava vuosittain kevätistutuksena vähintään 22 cm:n mittaisia järvitaimenia Soivionjärveen 300 kappaletta.

Laitoksen ympäristövaikutusten tarkkailu voidaan tehdä esitettyjen ohjel- mien mukaisesti. Kalataloustarkkailu olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista yhdistää päivitettävänä olevaan Iijoen yhteistarkkailuohjelmaan.

3. Kuusamon kaupungin ympäristölautakunta

Ympäristölautakunta on katsonut, että lupa voidaan myöntää hakemuksen mukaisille luparajoille.

Ympäristölautakunta on esittänyt, että voimassa olevan vesioikeusluvan lupaehdon 3 toinen kappale korvataan velvoitteella poistaa purkuvesistöstä tai purkupaikan yläpuolelta sen välittömästä läheisyydestä särkikalaa 1 250 kg vuodessa tai vaihtoehtoisesti luvan saaja velvoitetaan maksa- maan vesialueen omistajalle purkuvesistön kunnostamista varten 625 eu- ron korvaus. Korvaukset on käytettävä vesistön kunnostukseen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

4. Keronkylän osakaskunta

Osakaskunta on vaatinut, että laitoksen alapuolisia vesistöjä rasittavien päästöjen määrää ensisijaisesti vähennetään nykyisestään tai toissijaisesti päästöjen määrä pysytetään ennallaan. Osakaskunnan mukaan päästöjä voidaan vähentää pienentämällä kasvatusmääriä tai muutoin hoitamalla laitosta niin, että päästöt pysyvät mahdollisimman pieninä.

5. Poussunkylän osakaskunta

Osakaskunta on ensisijaisesti vaatinut seuraavaa:

Hakijalle myönnetään enintään 5 vuoden määräaikainen lupa, jonka jäl- keen laitoksen jätevesien johtaminen alapuoliseen vesistöön kaikilta osin kielletään.

Siirtymäajan lupaehdoissa kasvatusmäärät ja rehunkäyttömäärät on supistettava 50 %:iin nykyisestä määrästä.

Siirtymäkauden ajaksi luvan saajalle on määrättävä vähintään 30 %:ia ny- kyistä velvoitetta suurempi kalatalousvelvoite.

Luvan saajan on maksettava Poussunkylän osakaskunnalle rahallinen korvaus laillisine korkoineen niistä tulevista kalataloudellisista vahingoista, joi-

(22)

ta ei voida kompensoida kalatalousvelvoittein. Korvauksen määrä jätetään ympäristölupaviraston harkittavaksi.

Luvan saajan on korvattava laitoksen toiminnasta edeltävällä lupakaudella aiheutuneet ennalta arvaamattomat kalataloudelliset vahingot laillisine korkoineen. Korvauksen määrä jätetään ympäristölupaviraston harkittavaksi.

Luvan saajan on korvattava osakaskunnan oikeudenkäyntikuluja 1 085,63 euroa laillisine korkoineen.

Osakaskunta on toissijaisesti vaatinut seuraavaa:

Hakemus on määrättävä katselmustoimitukseen.

Lupaehdoissa kasvatusmäärät ja rehunkäyttömäärät on supistettava 50 %:iin nykyisestä määrästä ilman siirtymäaikoja.

Luvan saaja on velvoitettava ottamaan käyttöön suljettuun vedenkäyttöön perustuva järjestelmä, tai toissijaisesti laitokselta poistuva vesi on puhdis- tettava biologisesti ja kemiallisesti. Fosforireduktion tulee olla vähintään 90 % ja typpireduktion vähintään 60 %. Menetelmä tulee ottaa käyttöön kahden vuoden kuluessa luvan myöntämisestä ja menetelmän käytölle on saatava Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksyntä uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

Luvan saajalle on määrättävä vähintään 30 %:ia nykyistä velvoitetta suurempi kalatalousvelvoite.

Luvan saajan on maksettava Poussunkylän osakaskunnalle rahallinen korvaus laillisine korkoineen niistä tulevista kalataloudellisista vahingoista, joita ei voida kompensoida kalatalousvelvoittein. Korvauksen määrä jätetään ympäristölupaviraston harkittavaksi.

Lupaehdot on määrättävä tarkistettavaksi viimeistään vuoden 2005 loppuun mennessä jätettävällä hakemuksella, johon tulee sisällyttää suunni- telma, jolla laitoksen typpi- ja fosforikuormitusta voidaan vähentää 50 %:lla nyt myönnettävään lupaan verrattuna vuoden sisällä seuraavan luvan myöntämisestä uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

Luvan saaja on nimenomaisilla, ehdottomilla ja yksiselitteisillä lupaehdoilla velvoitettava sekä oma-aloitteisesti käynnistämään että aktiivisesti osallis- tumaan vaikutusalueen sisäisen kuormituksen vähentämistä koskeviin hankkeisiin. Lupaehdoissa on määrättävä myös osallistumisvelvoitteen ra- hallisesta vähimmäismäärästä.

6. AA (Hietaniemi RN:o 61:4 ja Rantasalo RN:o 61:5, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut lupahakemuksen hylkäämistä. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, on muistuttaja vaatinut seuraavaa:

Ennen luvan myöntämistä on toimitettava katselmus.

Muistuttajalle on varattava tilaisuus vastata hakijan antamaan selitykseen.

Luvan saaja on velvoitettava palauttamaan vesistöt entiseen tilaansa.

Lupa on myönnettävä määräaikaisena, kuitenkin enintään viideksi vuodek- si.

(23)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 5 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

7. BB (Kotiaho RN:o 17:16, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800–

1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 1 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

Luvan saajan on lisäksi korvattava aikaisemmalla lupakaudella ennalta ar- vaamattomasta rannan käytön vaikeutumisesta aiheutunut haitta laillisine korkoineen.

8. CC (Huttu RN:o 18:12, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

9. DD ja EE (Anjala RN:o 23:5 ja Suopursu RN:o 113:3, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet lupahakemuksen hylkäämistä. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, ovat muistuttajat vaatineet seuraavaa:

Muistuttajille on varattava tilaisuus vastata hakijan antamaan selitykseen.

(24)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

10. FF ja GG (Ranta-aho RN:o 20:3, Ranta-aho I RN:o 20:7 ja Nöpölä RN:o 20:6, Kuu- samo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

Ympäristölupaviraston 14.9.2004 pitämän tarkastuksen yhteydessä EE2, joka edusti FF valtakirjalla, ilmoitti, että FF ja GG omistavat alkuperäisessä vaatimuskirjelmässä ilmoitettujen tilojen Ranta-aho ja Ranta-aho I lisäksi tilan Nöpölä RN:o 20:6, minkä perusteella kyseinen tila on lisätty tilaluette- loon.

11. HH ja II (Keskisoivio RN:o 19:5 ja Pikkusoivio RN:o 19:16, Kuusamo, Poussu) Muistuttajat ovat vaatineet lupahakemuksen hylkäämistä. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, ovat muistuttajat vaatineet seuraavaa:

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

12. JJ ja KK (Puirova RN:o 20:11, Kuusamo, Poussu)

(25)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 900 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 1 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

13. LL, MM ja NN (Koivuaho RN:o 61:3, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 500 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 2 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

14. OO ja PP (Nivanniemi RN:o 60:1, Kuusamo, Poussu)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 750 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 650 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

15. QQ (Koivusalo RN:o 61:8, Kuusamo, Poussu)

(26)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 3 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 5 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

16. RR (Piilopirtti RN:o 18:11, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 1 000 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 1 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

Ympäristölupaviraston 14.9.2004 pitämän tarkastuksen yhteydessä EE2 ilmoitti, että Piilopirtin tilan omistaa nykyisin SS. Kiinteistötietojärjestelmäs- tä 8.11.2004 tulostetun lainhuutotodistuksen mukaan SS:llä on lainhuuto 15.10.2003 / 1356 tilaan Piilopirtti RN:o 18:11. EE2 edusti SS:a tarkastuk- sessa ja ilmoitti SS:n yhtyvän RR:n aiemmin tekemiin vaatimuksiin Piilopir- tin tilan osalta.

17. TT (Purola RN:o 6:7, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 1 000 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

18. UU ja VV (Ojaniemi RN:o 6:11 ja Meskeri RN:o 6:10, Kuusamo, Poussu)

(27)

Muistuttajat ovat vaatineet korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 1 500 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

19. WW (Vitikkoniemi RN:o 4:7 ja Kotiaho RN:o 4:1, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut lupahakemusten hylkäämistä. Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, on muistuttaja vaatinut seuraavaa:

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

20. XX (Kumpula RN:o 6:2, Kuusamo, Poussu)

Muistuttaja on vaatinut korvauksena rannan käytön vaikeutumisesta 800 euroa vuodessa ja rantakiinteistön arvon alenemisesta 800 euroa vuodessa vuodesta 2003 alkaen.

21. YY ja ZZ (Hakala RN:o 27:2, Kujala RN:o 28:2 ja Yht.alue 878:16, Kuusamo, Pous- su)

Muistuttajille on maksettava korvausta rannan käytön vaikeutumisesta ja rantakiinteistöjen arvon alenemisesta.