■ I Il
TYÖVÄENYHDISTYKSEN
VIISIVUOTINEN
TOIMINTA.
3 2 9 .1 4 /.1 5 (48 0) K KU O
Vv. 1889—93.
KUOPTOSSA,
KUOPION UUDESSA KIRJAPAINOSSA, 1894.
ci ei
TYÖVÄENYHDISTYKSEN
VIISIVUOTINEN
TOIMINTA.
Tv. 1889-93.
TYÖVÄENLIIKKEEN KIRJASTO
1290666318
329.14/.15(480) K KUOPION
Kuopion työväenyhdistyksen viisivuotinen toi
KUOPIOSSA,
KUOPION UUDESSA KIRJAPAINOSSA, 1S94.
H^NYTeKlHYiOÄVÖY.
A r PII M I c.«T
■
1
Alkulause...
Ammattiosastot ...
Huoneisto...
Huvit...
Hyviä toiveita...
Johtokunta...
Jouluavun keräykset...
Jäsenluettelo...
Kaupungin hallituksen puoleen...
Kielletty työväen kokous...
Kirjasto...
Kunnalliset vaalit...
Kuukauskokoukset...
Käsityö oppikurssit miehille...
Lahjat...
Laulukunta...
Lyhennysotteet yhd. tileistä...
Naisosasto...
Opetuskurssit ja luennot...
Sairas- ja hautausapurahasto...
Sähkösanomat...
Tilastolliset tiedot...
Toimikunnat...
Työtoimisto...
Työväen asuntoyhtiöt...
Työväen kestitseminen rautatien avausjuhlassa . . V ahtimestari... ...
Valtiopäivämiesten evästykset...
Vuosikokoukset...
Yhdistyksen lausuntoja ja apua...
Yhdistyksen oma talo...
Yhdistyksen perustaminen...
Äänimäärän rajoitus kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa...
sv. 1.
12.
7.
9.
47.
19.3.
48.
26.
35.
13.
32.
7.
15.
17.
12.
44.
12.
13.
22.
18.
19.
5.
20.
32.
21.
11.
34.
8.
24.
23.
3.
34.
Kun Kuopion Työväenyhdistys nyt on päättänyt ö:n toimintavuotensa, tahtoo se täten lyhyellä selvänteolla näyt
tää mitä se on toiminut, mitä aikaansaanut, ja mihin suun
taan sen harrastukset yleensä käyvät.
Ja ilman tätäkin on yhdistyksen, joka vakavalla ja tyynellä työllä koettaa aste asteelta kohottaa työkansaa henkisesti ja aineellisesti, jossain muodossa koottava töit
tensä tulokset. Se on tarpeellista jo senkin vuoksi, että ne uudet työvoimat, joita yhdistys toivon mukaan säännölli
sesti saavuttaa, saavat selvän mihin asti asiaa on ennen ajettu ja mistä sitä nyt lähdetään. Hajanaisista papereista ja pöytäkirjoista siihen ei ole niinkään helppo perehtyä.
Etupäässä näillä syillä olemme kaikkien maamme vir
keämmin toimivien työväenyhdistysten esimerkkiä noudat
taen tämän kertomuksen toimistamme antaneet.
Ensimäinen julkinen kokous Työväenyhdistyksen perustamiseksi Kuopioon pidettiin Kunnallishuoneella 30 p. tammik. 1887, jossa valittiin toimikunta sääntö
ehdotusta valmistamaan y. m. perustavia puuhia toimeen
panemaan. Tähän toimikuntaan valittiin maist. B. Granit, ins. J. Zidbäck, arkit. L. Ikonen, kultaseppä F. W. Lind
roos, yliopp. A. Pelkonen, suutari A. W. Sutinen, satula- seppä K. Räisänen, työmiehet S. Lehtonen, D. Taskinen, K. Koponen ja A. Kieman.
Sääntöjen valmistuttua lähetettiin ne asianomai
seen paikkaan vahvistettavaksi. Kulettuaan useita ker
toja senaatin ja lääninhallituksen väliä, viipyi vahvistus niin kauvan, että perustava kokous voitiin pitää vasta elokuun 4 p:ä 1889, josta päivästä siis yhdistyksen varsi
nainen toiminta voidaan sanoa alkaneen. Keskustelua johti tässä kokouksessa kultaseppä F. W. Lindroos.
Jäseninä yhtyi yhdistykseen jo tällä kertaa 32 henkilöä.
Johtokuntaan
valittiin perustavassa kokouksessa 1889 kultaseppä F. W. Lindroos, rakennusmestari A. Haggren, ekonomi J. Koivisto, satulaseppä K. Räisänen, työmies K. Ko
ponen, rakennusmestari H. ^Vepsäläinen, suutari M. Hak
karainen ja työmies S. Lehtonen. Ensimäisessä vuosi
kokouksessa erosi arvan kautta 4 viimeksi mainittua, ja valittiin heidän sijaansa: insinööri K. J. Karlsson, sanomalehdentoimittaja (»sepänpoika«) A. B. Mäkelä sekä neidit Augusta Soininen ja Hulda Mielikäinen.
1891 valittiin eroavain Lindroosein, Räisäsen, Haggrönin ja Koiviston sijaan kaksi viimeksi mainittua uudelleen,
sekä arkitehti L. Ikonen ja työmies S. Lehtonen. 1892 valittiin neitien Augusta Soinisen, Hulda Mielikäisen, ins. Karlssonin ja toimittaja Mäkelän sijaan kaksi vii
meksi mainittua uudestaan sekä suutari O. W. Reini
kainen ja kirjanpainaja E. Vainio. Kun sitten toimittaja Mäkelä saman vuoden syksyllä poistui paikkakunnalta*), valittiin hänen sijaansa rakennusmestari P. J. Pitkänen.
1893 valittiin eroavien herrain Ikosen, Koiviston, Leh
tosen ja Haggrön’in sijaan kolme ensinmainittua uudel
leen ja neljänneksi kippari E. Hämäläinen. Osan johto
kunnan jäseniä ollen kesäisin pois paikkakunnalta, va
littiin viime kesän ajaksi johtokuntaan varajäseniksi puuseppä G. A. Lindh ja työnjohtaja Nousiainen.
Johtokunnan tehtävä on hoitaa yhdistyksen asioita, valmistella ja pohjustella esille tulevat kysymykset y. m.
Näin ollen ei sen työ suinkaan ole vähäinen. Ensi- mäisinä vuosina oli vielä tapana hoitaa yhdistyksen rahoja lainailemalla niitä pikku vekselilainoina, ja sai johtokunta silloin kokouksia pitää tuhka tiheään. Nämät diskontti-istunnot ovat kuitenkin jo kolmisen vuotta sitten johtokunnan päätöksestä lopetetut, mikä toimi tosin on osassa yhdistyksen jäseniä synnyttänyt tyytymättö
myyttä.
Puheenjohtajana on ollut:
Vuonna 1889 kultaseppä F. W. Lindroos, vv. 1890—91 ins. K. J. Karlsson, ja vv. 1892—93 arkit. L. Ikonen.
Varapuheenjohtajana:
V. 1889 satulaseppä K. Räisänen, vv. 1890—92 toimittaja A. B. Mäkelä, ja v. 1893 insinöri K. J. Karlsson.
Sihteerinä:
Vv. 1889—91 rakennusm. A. Haggren, ja vv. 1892—93 kirjanp. E. Vainio.
*) Toimittaja Mäkelää kiitti yhd. erityisellä kirjeellä siitä työstä, jota hän yhdistykselle oli tehnyt. Kiitos kirje ähetettiin hra M:n uuteen olinpaikkaan, Viipuriin.
Sitäpaitse varasihteerinä ja pöytäkirjurina v. 1893 rakennusm. P. J. Pitkänen.
Rahastonhoitajana:
Vv. 1889—93 ekonomi J. Koivisto.
Taloudenhoitajana:
Alkuaikoina kauppias O. Holopainen.
Vuod. 1892 alkaen työmies S. Lehtonen.
Rahastonhoitaja on kolmena viime vuotena naut
tinut 60 mk. vuosipalkkaa, muut toimimiehet ovat pal
kattomia.
Toimikuntia
on yhdistyksellä ollut kaikkia huvia, vuotuisia joulu- avun keräyksiä, vaaleja y. m. varten. Sitäpaitse on erityinen toimi- eli valiokunta ollut valmistamassa ja lausuntoa antamassa seuraavista asioista:
1) Vastaamaan Helsingin työväenyhdistyksen lei
puri-osaston kirjeeseen, jossa tiedusteltiin ammatin tä
käläisiä oloja (K. Räisänen, K. Koponen, J. Holopai
nen, 1889).
2) Lausunnon antamiseksi kaupungin uudesta ra
kennus ohjesäännöstä (J. H. Haggrön, K. J. Karlsson, J. Koivisto, A. B. Mäkelä, O. Reinikainen, J. Pitkänen, F. W. Lindroos, S. Lehtonen, 1890).
3) Yhteydessä Käsityö- ja Tehdasseuruuden va
litseman toimikunnan kanssa kokoomaan Työväen va
kuutus komitean tilastoa (P. Tikkanen, J. H. Haggrön.
K. Hämäläinen, F. Koski, M. Hakkarainen, A. J. Mie
likäinen, 1890).
4) Yhdistyksen oman talon rakennusasiaa varten (Z. Walmari, J. V. Johnsson, F. Ohmann, L. Ikonen, J. Zidbäck, K. J. Karlsson, P. Ranin, I. Löf, K. Kil
linen, A. B. Mäkelä, J. Koivisto, A. Haggrön, 1890).
5) Vastaamaan kysymykseen: »Miten saataisiin varsinainen työkansa innokkaammin puoltamaan ehdok
kaitansa vaaleissa (J. Zidbäck, J. V. Haggren, O. W.
Reinikainen, D. Mykkänen, D. Karttunen, 1891).
6) Oppikurssien järjestämiseksi (K. J. Karlsson, A. B. Mäkelä, M. ^Väisänen, K. Brofeldt, S. Lehtonen,
1891).
7) Vastaamaan Helsingin työväenyhdistyksen ky
symyksiin täkäläisen työväen asumuksista (P. J. Pitkä
nen, D. Mykkänen, S. Lehtonen, A. Haggrön, 1891).
8) Sairas- ja Hautausapukassan sääntöjen muutta
miseksi niin, että kassa samalla olisi Eläkekassa (J. V.
Johnsson, P. Ranin, K. J. Karlsson, L. Ikonen, J. Koi
visto, A. B. Mäkelä, O. W. Reinikainen, S. Lehtonen, T. Taskinen, A. Pulkkinen, 1892).
9) Antamaan lausunnon kielletyn työväenkokouk- sen niistä kysymyksistä, joita ei ennätetty ajoissa ylei
sesti keskustella (J. Zidbäck, P. J. Pitkänen, P. Tikka
nen, J. Kantele, A. B. Mäkelä, 1892).
10) Antamaan hallitukselle lausunnon työväen sai
rasvakuutus asiassa (J. Kantele, P. Ranin, J. Koivisto, S. Lehtonen, L. Ikonen, 1892).
11) Tilasto valiokunta (L. Ikonen, P. J. Pitkänen, A. Haggren, S. Lehtonen, D. Mykkänen, P. Haatainen, P. Tikkanen, 1892).
12) Ottamaan selkoa ja antamaan lausunnon Kuo
pion vaivaishoidosta (L. Ikonen, J. Koivisto, A. Borg, E. Hämäläinen, D. Mykkänen, P. Haatainen, 1893).
13) Antamaan hallitukselle lausunnon vakuutus- komitean eläkekassan mietinnön johdosta (L. Ikonen, P. Ranin, E. Vainio, A. Pulkkinen, neidit I. Sellainen, E. Hämäläinen). (Sama valiokunta antanut myöskin lausunnon tapaturmavakuutus mietinnöstä).
14) Yhdistyksen edustajat valtiopäivämiesvaali val
mistuksissa (L. Ikonen, J. Kantele, J. Koivisto, A. Pulk
kinen, 1893).
15) Miesten käsityökursseista (S. Lehtonen, G. A.
Lindh, J. Zidbäck, 1893).
Kaikki muut asiat on johtokunta valmistanut ja lausunnon antanut, kuin myöskin hoitanut niiden perille ajamisen.
Valtuusmiesten valitsemassa valiokunnassa lausun
non antamiseksi työväen vakuutuskomitean mietinnöstä,
sai myöskin yhd. pitää edustajansa. Ja oli sellaisina ins: K. J. Karlsson ja kivenh. A. Pulkkinen.
Huoneisto.
Ensimäiset kokouksensa piti yhd. Kunnallishuo- neella, jota sittemminkin on aina silloin käytetty, mil
loin on ollut syytä odottaa suurempaa osanottaja määrää.
Ensimäiseksi varsinaiseksi kokoushuoneeksi hyy- rättiin lokak. 1889 huone kauppias Niskasen talosta, joka sopimuksen mukaan tuli olemaan yhteinen Rait- tiusseuran kanssa. Yhteinen hyyrimäärä oli 25 mk.
kuukaudessa. Seuraavaksi vuodeksi vuokrattiin huone kultaseppä F. W. Lindroosin talosta 240 mkan vuosi- hyyriä vastaan. Kun tämä vuosi päättyi, ei yhd. enää ole erityistä huonetta ollut, vaan on kokouksia ja oppi- kurssia pidetty Teollisuuskoululla, joka hyvänt. luvalla on saatu ilmaiseksi käytettäväksi.
Kuukauskokouksia
on pidetty kerran kuukaudessa, paitsi kesällä ja milloin poistamattomia esteitä on ollut. Niitä on yleensä koetettu saada niin kodikkaiksi ja miellyttäviksi kuin mahdollista. Puhe, lausuntoa, laulua y. m. sekä usein teen juontia. Yleisöä on aina ollut runsaanlaisesti.
Keskusteltu on monellaisista kysymyksistä ja yh
distyksen asioista, joista tärkeimmät tässä kirjasessa lyhyesti mainitaan. Parlamentaarinen keskustelumuoto on kyllä ollut aivan vieras, vaan puheenjohtajain ohjaa
mana on viiden vuoden ajalla tähänkin jo paljo kehitytty.
Muutkin kuin yhdistyksen jäsenet ovat saaneet ottaa osaa keskusteluihin, vaan ei äänestyksiin.
V. 1891 tammikuun kokouksessa päätettiin kui
tenkin että vasfedes olisi ruvettava enemmän suletuksi seuraksi, ja että voitaisiin jos tahdotaan estää osanotto muilta kuin yhdistyksen jäseniltä tahi siksi aikovilta.
Ensimäisen toimintavuoden ajalle ei kuukaus- kokouksia ennättänyt kuin 4. Puheen tahi esitelmän pitäjinä esiintyi tällä ajalla lehtori Kantele, toimittaja Mäkelä, ylioppilas Hätinen ja kultaseppä Lindroos.
Lausujana mainittakoon faktori Puttonen.
V. 1890 pidettiin 12 kuukauskokousta. Esitelmiä ja puheita eri asioista pitivät ins. K. J. Karlsson, toi
mittaja A. B. Mäkelä, johtaja Kust. Killinen, kultas.
F. W. Lindroos ja työmies S. Lehtonen.
V. 1891 on kuukauskokouksissa puhujina esiin
tynyt ins. Karlsson, arkit. Ikonen, johtaja Zidbäck ja toimittaja Mäkelä.
V. 1892 on puheita kokouksissa pidetty tavallista vähemmän, koska suurimman osan talvea vei kielletyn työväenkokouksen asiakirjain keskustelu, joissa yhd.
jäsenet olivat tilaisuudessa lausua mielipiteensä useissa päivän kysymyksissä.
V. 1893 mainitaan puhujina: tirehtööri J. Kan
tele, arkitehti L. Ikonen, rakennusm. P. J. Pitkänen, teollisuuskoululainen O. Leander ja kirjanp. E. Vainio.
Vuosikokoukset
ovat sääntöjen mukaan pidettävät helmikuulla. Ensi- mäinen oli 9 p. helmik. 1890 Kunnallishuoneella. Pu
heen ranskalaisen tiedemiehen Comten synnyttämästä työ
väen kysymyksen suunnasta piti kirjanpainaja E. Vainio, sekä kaupungissa samaan aikaan perustetun »suutarien kauppa-osakeyhtiön« merkityksestä työmies S. Lehtonen.
Paitsi tavallisia säännöissä määrättyjä asioita, kuultiin vielä laulua ja soittoa.
1891 oli vuosikokous saman kuun 22 p:nä Kun
nallishuoneella. Esitelmän piti maist. B. Granit työ
väen velvollisuuksista sivistystyöhön ja sivistyslaitoksiin katsottuna. Puijon lauluseura lauleli.
1892 vuoden vuosikokouksen yhteydessä 28 p.
helmik. pidettiin tavallinen huvi-iltama seurahuoneella, josta toisessa kohden.
1893 pidettiin vuosikokous 19 p. helmik. Paitsi laulua y. m., piti siinä puheen » sivisty ksestä« työmies S. Lehtonen ja rakennusmestari Pitkänen luki erään hauskan kertomuksen.
Kun yhdistys sitten 25 p. helmik. 1894 piti viiden
nen vuosikokouksensa, oli siinä se huomattava ero, että läsnä oli m. m. suuri joukko naisia, jotka kaikki olivat yhd. jäseniä. Äsken perustettu naisosasto tulee var
maankin kaikin puolin antamaan uutta eloa ja merki
tystä yhdistykselle. Puheen tässä vuosikokouksessa keski-ajan ammattikunnista piti teollisuuskoululainen O. Leander. Viulunsoitto ja laulu keskustelujen välissä antoi sille vaihtelua.
Johtokunnan ja tilintarkastajain kertomukset sekä vaalit y. m. ovat säännöissä määrättyjä vuosikokouksen asioita.
Huvit
ovat yhdistyksellä kaiken aikaa olleet enemmän sivu
asiana. Se vähä mikä niitä, verraten toisten paikka
kunnan yhdistysten toimintaan, on pidetty, on etupäässä ollut pienten käyttövarojen hankkimiseksi ja siten saa
dakseen yhd. liittymään nuortakin väkeä ja heitä vähi
tellen innostumaan yhd. vakavimpiin tehtäviin.
Varsinaista huvitoimikuntaa ei tästä syystä ole pidetty, kuten muiden paikkakuntain työv. yhdistyksissä, vaan on kutakin huvia varten valittu erityinen toimi
kuntansa. Vasta viime kesästä tämän vuoden vuosiko
koukseen on huvitoimikunta ollut olemassa. Oli nim. yh
distyksestä erkaantunut joukko jäseniä, »kun ei huvia pidetty ollenkaan«, ja perustaneet toisen yhdistyksen.
Ettei moite saisi oikeutettua merkitystä, valittiin mainittu toimikunta, joka huolti että sopivia huviakin jonkun kerran toimeenpantiin.
Huviluettelo kertomuksen alaisella ajalla alkaa ja päättyy arpajaisilla, -— Ensimäiset huvit olivat marrask.
30 p. 1889, arpajaiset, jotka erittäin hyvin onnistuivat.
Suuret määrät maalaisiakin oli saapunut kaupunkiin arpa
jaisiin, saadakseen koetella vasta kulkemaan lähtenyttä
höyryhepoa. Lähemmä tuhat määrä arvellaan arpajai
sissa olleen osanottajia. Puheen piti esimies F.W. Lind
roos, jossa hän m. m. ilmoitti että arpajaisten voitto- rahat ovat etupäässä aijotut perusteella olevalle sairas- ja hautausapukassalle. Näyteltiin pieni näytelmä, luet
tiin eräs Vänrikki Stoolin tarina y. m. Tulot tekivät kaikkiaan 869 mk. 45 p., josta yhd. päätti luovuttaa 700 mkaa edellä mainitulle apurahastolle.
Saman vuoden joulukuun 29 p:nä oli ensimäinen iltama, kaupungin huoneella. Väkeä oli vähänlaisesti ja ohjelmakin kovin »kuiva«. Puheen entisajan kulku
neuvoista piti ylioppilas Hätinen.
6 p. heinäk. 1890 tehtiin »Tähti«-laivalla huvi- matka Tuovilanlahteen. Kun osanottomaksu oli niin huokea, 1 mk. ja 50 p., olisi lähtijöitä ollut paljoa enem
män kuin laivaan ja veneeseen voitiin ottaa.
Toisen kerran pani yhdistys arpajaiset toimeen 2 p. Marrask. 1890, hankkiakseen varoja etupäässä soittokoneen ostamiseen, jonka puute lauluharjoitusten vuoksi oli hyvin tuntuva. Arpajaiset onnistuivat nytkin hyvin. Puheen piti yhd. silloinen esimies, insinööri K. J. Karlsson. Salia koristi m. m. kilpi, jossa luet
tiin: »Edistäkää köyhän kansan henkisiäkin pyrin- nöitä«.
Seuraavana kevännä, laulujuhlan aikaan, aikoi yh
distys toimeenpanna arpajaiset opetuskurssi-rahastonsa hyväksi, vaan luopui myöhemmin tästä aikeesta. Elo
kuulla toimeenpantiin huvimatka Haapalahteen ja joulun jälkisunnuntaina iltama. Siinä v. 1891 huvit, jotka ai
neellisesti y. m. näkyvät hyvin onnistuneen. Puheen viimeksi mainitusta iltamassa työväen itsenäisestä toimin
nasta piti sanomal. toim. Mäkelä.
1892 ei yhdistys toimeenpannut mitään muuta huvi-iltamaa kuin sen, jonka se vietti vuosikokouksensa yhteydessä. Tässä tilaisuudessa piti insinööri J. Zid- bäck perusteellisen esitelmän vesijohdon merkityksestä, joka esitelmä, kun se sitten U. Savossa julkaistiin, antoi
paljon puheenainetta kaupunkilaisille.
Saman vuoden keväällä tehtiin taas huvimatka Tuovilanlahteen, vaan sattuneen huonon ilman vuoksi
se epäonnistui. Myöhemmin heinäkuulla pidetty kansan
juhla sen sijaan tuotti yhd. noin 150 mk. tulon. Pu
heen kansanjuhlassa piti arkitehti Ikonen, luettiin eräs Kaapro Jääskeläisen kertomus y. m. Kilpailuja run
saasti.
Tässä mainittakoon, että vaikkei yhdistys v. 1892 siis pitänyt yhtään tanssi-iltamaa ja ensimäisen v. 1893 vasta toukokuulla, niin ilmestyi kuitenkin Anniskelu- yhtiön kokouksessa huhtikuulla 1893 puhuja, joka vas
tusti lahjan antamista meille ja sanoi meidän tanssivan kaikki rahamme. Tämän oikaisi yhdistys paikkakunnan sanoma-lehdissä.
Mainitussa toukokuun iltamassa 1893 oli joukkoa vähän, ohjelmaa paljo. Esitelmän piti maisteri Siilänen, puheen yhdistyksen tarkoituksesta arkitehti Ikonen.
Laulua, soittoa, hauskoja juttuja y. m.
Kesällä toimeenpani yhdistys kansanjuhlan ja teki huvimatkan Kortejoelle.
Viime syksynä pidetty iltama seurahuoneella oli myöskin hyvin ohjelmarikas. Puheen piti ylioppilas Vainikainen. Hauskoja pikkunumeroita oli useampia.
Arpajaiset, jotka viime vuoden huvitoimikunta piti tämän vuoden tammikuulla, markkina-aikana, onnistui
vat hyvin. Puheita pitivät ins. K. J. Karlsson ia tireh
tööri J. Kantele. Kevyttä pikkuohjelmaa nytkin run
saasti.
Huvitoimikunnan esimiehenä oli teollisuuskoulu- lainen Oskar Leander.
Vahtimestaria
ei yhd. alun pitäen ollut, vaan päättivät jäsenet vuoro
tellen toimittaa sen tehtävät. Pian tähän kuitenkin kyllästyttiin, koska jo lokak. 1889 otettiin maalari D.
Mömmö yhd. vahtimestariksi 25 mk. vuosimaksulla.
Kun sitten yhdistys siirtyi vuokraamiinsa huoneisiin kultaseppä Lindroosin talossa, muutettiin palkka niin että hän sai vapaasti asua pienessä keittiöhuoneessa.
Hänen tuli pitää huoneet lämpiminä omilla puillaan.
Valoa varten sai hän 10 kannua öljyä ja 10 kynt-
teliä. Kokouspaikan siirtymisaikaan Teollisuuskoululle otettiin mainitun koulun vahtimestari Pietiläinen myös
kin yhcl. vahtimestariksi 50 mk. vuosipalkalla. Opetus- kurssin vuoksi kerääntyneen lisätyön takia annettiin hänelle sittemmin lisäpalkkiota 12 mk. 50 p.
Laulukunta
oli yhdistyksellä alku aikoina aivan omantakeinen. Sitä johti suutari H. Keinänen. Tehtävänsä otti hän harras
tuksen vuoksi, eikä hänen kanssaan siis mitään palkka- sopimustakaan ollut. Vaan kun hän myöhemmin, noin vuoden perästä, tästä erosi, pyysi hän kuitenkin 50 mk.
palkkiota. Useissa kokouksissa asiasta neuvoteltua, ei yhd. suostunut palkkion maksuun.
Sittemmin valittiin 20 m. palkalla kuukaudessa laulunjohtajaksi rouva E. Mäkelä. Kun laulukuntaa ei näinkään voitu pystyssä pitää ja kun yhdistysten ko
kousten katsottiin tarvitsevan tällaista henkistä, virkis
tävää ohjelmaa, sovittiin syksyllä 1891 Kirkollislaulu- seuran kanssa, joka 150 mkalla vuodessa otti laulaakseen yhdistyksen kokouksissa ja huveissa. Myöhemmin ko
rotettiin maksu 200 mk. vuodessa. Vaan tämän helmi
kuun vuosikokouksessa päätettiin tämäkin laulu lak
kauttaa, koska yhdistyksen varat ovat nykyään sellaiset, ettei niillä voi mitään maksuja suoritella.
On syytä toivoa oman lauluseuran pian nousevan uuteen eloon!
Ammattiosastoja
ei yhd. ole, vaikka kyllä niistä on usea kerta ollut ky
symys. Ei ole näyttänyt mahdolliselta saada niitä on
nistumaan. Sen sijaan on juuri tämän kertomuksen kä
sittämän ajan, 5:nen vuoden päätyttyä, perustettu
Naisosasto,
jossa heti alusta aikain on ollut huomattavan paljo jä
seniä. Puheenjohtajana on siinä neiti L. Asehan.
Kirjaston perustaminen
on myöskin ollut yhd. mielessä alusta alkaen. Sitä on tahdottu etupäässä sellaiseksi, josta olisi lainattavana ammatti- ja helppotajuista oppi-kirjallisuutta, joita, jos rahoja tähän tarkoitukseen ilmestyy, ostettaisiin. Sel
laista kirjallisuutta, jota löytyy yleisestä y. m. kirjas
toista saatavana, ei hankittaisi, paitsi mikäli yhd. onnis
tuu lahjoina niitä saamaan.
Puhe omasta kirjastosta nousikin jo yhd. toisessa kuukasikokouksessa, jossa esiteltiin että pyydettäisiin entisen Kansallislauluseuran kirjastoa yhdistykselle.
Huhtikuulla 1890 päätti yhdistys pyytää Käsityö
läisten sunnuntaikoulun kirjastoa jonka viimein, v. 1892, saimmekin täkäläiseltä Käsityö- ja Tehdasseuruudelta.
Kirjastossa on 402 suomalaista ja 30 ruotsalaista nidettä.
Kun yhdistys tähän asti ei ole kyennyt kirjastoa täy
dentämään uudemmalla ja etupäässä ammatti-kirjallisuu
della, ei säännöllistä lainausta ole alotettu. Kirjastossa on nim. suuri osa ikivanhaa ja muutenkin arvotonta kirjallisuutta, lisäksi vielä sellaista, jota kyllä löytyy muissakin kirjastoissa. On sen vuoksi kuukauskokouk
sissa lainattu niille, jotka ovat halunneet, vaan muuten annettu säännöllisen järjestämisen olla toistaiseksi. Yhd.
on nim. alun pitäen aikonut kirjastoonsa etupäässä käy
tännön ja ammattien kirjallisuutta, jota yleisistä kirjas
toista paljo puuttuu.
Kirjaston hoitajana on ollut työmies S. Lehtonen.
Opetuskurssit ja luennot
ovat viime aikoina yhä enemmän ja enemmän alkaneet saada yhdistyksen, ja, kuten näkyy, yleisönkin hellimpää huolta. Ne alotettiin syksyllä 1890. Ensin olivat ne järjestetyt siten, että samana iltana oppitunnin jälkeen pidettiin lyhyt esitelmä, vaan epäkäytännöllisenä jätet
tiin tämä myöhemmin pois samasta yhteydestä. Luen
toja onkin sen jälestä vasta äskettäin toimeenpantu, kun
sen sijaan opetuskurssit ovat aivan säännöllisesti jat
kuneet.
Ensimäinen työjärjestys oli kokonaisuudessaan seu
raa va:
1. Äidinkieli: sisälukua ja sisällön selittämistä. — A. B- Mäkelä.
2. Oikeinkirjoitus, alkaen tavuttain kirioittamisella. — K. H. Hätinen.
3. Kaunokirjoitus: harjoituksia. — O. Koponen.
4. Kirjanpito: laskujen ja yksinkertaisten tilien teke
mistä, asioimiskirjoitusten kaavoja, yksinkertaista kirjan
pitoa. — K. Brofeldt.
5. Luvunlasku: neljä laskutapaa kokonaisilla, kymmen- murtoluvut, uudet laatuluvut. — E. Vainio.
6. Mittausopi: alkeita, pinta-alojen ja kappalten mit
tausta. — M. Wäisänen.
Oppituntien jälkeen noin 1/3 tuntia kestävissä esitel
missä seuraavia aineita seuraavat määrät:
7. Rakennuspiirustusta ja rakennusoppia: projektiooni- opin alkeet, rakennuspiirustusten käsittäminen, perustamis-, huonerakennus-, vesi-, tie- ja siltarakennusoppia. — K. J.
Karlsson.
8. Historiaa: sekä Yleisestä että Suomen historiasta jär
jestettyjä kuvauksia vaikuttavimmista tapauksista ja henki
löistä, isänmaan taloudellinen kehitys varsinkin viime vuosi
satana. — K. Killinen ja A. B. Mäkelä.
9. Maatiedettä: Suomen ja yleinen maatiede pääpiir
teissään. — M. Wäisänen.
10. Laki- ja talousasioita: elinkeino- ja kunnallisase
tuksia, talous- ja raha-asioista sekä niitä varten perustetuista laitoksista. — K. Brofeldt.
11. Luonnontiedettä ja terveysoppia: ihmisruumiin ra
kennus ja hoito, kemian ja fysikan alkeita. — K. H. Hätinen.
Tätä ohjelmaa noudatettiin pienemmillä muutok
silla ensimäinen vuosi. Luentojen pitäjille jaettavaksi sai yhdistys 150 mk. tähän tarkoitukseen määrätyistä viinaverorahoista.
Sittemmin ovat aineet supistuneet pääasiallisesti kirjoitukseen, luvunlaskentaan ja piirustukseen.
Kun oppikurssit keväällä 1892 päätettiin ja kun yhdistys oli vähää ennen saanut anniskeluyhtiöltä tähän tarkoitukseen 500 mk.*), päätti johtokunta kiitollisuuden
*) Edellisenä vuonna oli „Uusi Savo" ankarast; moit
tinut anniskeluyhtiötä kun kieltäysi antamasta varoja,tähän tarkoitukseen, „koska kaupungissa on kouluja kylliksi?,
osoitteena antaa pieniä palkintoja opettajille, jotka koko vuoden olivat palkatta tehneet työtä oppikursseissa.
Siten annettiin kurssin johtajalle ja opettajalle ins. Karls- sonnille muistoksi J. V. Snellmanin rintakuva, teolli- suuskoululaiselle J. Ikäläiselle Sjöströmin kirja Maa
talousrakennuksista, Opettaja O. Koposelle 30 mk., vliopp. Vainikaiselle 25 mk. ja maist. A. Bergrothille 20 mk. rahaa.
Näissä samoissa aineissa on oppikurssia sittemmin säännöllisesti jatkettu. Opettajille on maksettu 1 mk.
tunnilta, ja on sellaisina ollut yliopp. M. Pelkonen, kanslisti R. Putkonen, insinöörit P. Turunen ja I. Borg, opettaja J. Stenman sekä rakennusm. P. J. Pitkänen.
Oppilasluku oli viime vuosikokouksessa 27.
Myöskin on alotettu toimeenpanna kansantajuisia sarjaluennoita, ja on Isänmaallinen seura tähän tarkoi
tukseen käytettävänään olevista varoista luvannut luen- nonpitäjän palkkion suorittaa. Ensimäinen sarja, Fy
siikka 4:ssä luennossa, alkoi jo viime vuoden lopulla.
Sen pitäjä oli maist. A. Bergroth.
Käsityöoppikurssit miehille.
Syksyllä 1893 nousi yhd. kysymys, eikö olisi mah
dollisuutta saada talven ajalla toimeen käsityöoppikurssia miehille. Asiaa valmistamaan valittiin toimikunta, vaikka heti oltiin selvillä ettei yhd. omasta puolestaan asialle mitään voi.
Mainittu toimikunta antoi seuraavan lausunnon:
Työ väenylidistykselle.
Kokouksessaan Lokakuun 8 p. valitsi työväenyhdistys allekirjoittaneet lähemmin valmistamaan sitä ehdotusta, jonka herra S. Lehtonen oli tehnyt, että nimittäin työmie
hille hankittaisiin opetusta yksinkertaisissa miesten käsi- teollisuuteen kuuluvissa töissä, ja saamme tämän johdosta esiintuoda seuraava:
Kaupungissamme on nykyään toimessa käsitöiden oppikurssi ylhäisemmällä poikakansakoululla niille, jotka tahtovat kehittää kansakoulussa saamaansa käsityötaitoa.
Opetusta annetaan siinä kaikenlaisten puutöiden valmista
misessa ja kurssi vastaa niinmuodoin jotenkin sitä mitä
herra Lehtonen on ehdottanut. Vaan koska siinä nyt jo työskentelee parikymmentä oppilasta, ei siihen ahdingon vuoksi voi ottaa useampia lisää kuin ehkä viisi. Rinnak
kaiskurssia ei herra Isotalo, joka on pannut tämän kiitet
tävän homman toimeen, myöskään sano ennättävänsä opas
taa, eikä siihen myöskään soveltuisi kansakoulun työhuone, joka jo nykyään on kovin ahkeraan käytetty ja sitä paitsi täynnä oppilaitten tekeleitä. Tästä syystä pidämme hyvin suotavana, että täkäläinen Rouvasväenyhdistys, joka Annis- keluyhtiöltä sai suurenmoisen lahjan käsiteollisuuden edis
tämiseksi paikkakunnallamme, ottaisi huoleksensa pitää tar- j ona käsityöopetusta työmiehillemme, niinkuin se huoltaa nais- töiden opettamista. Sopivimpia ja hyödyllisimpiä käsitöitä, joita tulisi opettaa, olisi veistotyö. Veiston esineinä pitäisi olla kaikenlaiset tarvekalut kirvesvarresta työkärryihin ja työrekeen asti, kuten herra Lehtosen omat sanat sattuivat.
Paitsi veistoa voisi työmiehillemme opettaa muitakin käsi
töitä niinkuin pärevasujen, harjojen, kynnysmattojen, verk
kojen ja metallilankatöiden tekoa.
Yksinkertaisimmatkin huone- ja talouskalunsa, lapiot, puuastiat, leipäkorit, harjat y. m. hankkii meillä työmies nykyään itsellensä ostamalla, — ja jospa tätä tavaraa edes ostamalla aina saisi! Mutta niin ei ole kaikin ajoin laita, sillä tämmöistä tavaraa ei pidetä säännöllisesti kaupaksi.
Jos niitä tarvitset, niin pitää kärsivällisesti odottaaksesi, siksi kunnes tänä tahi tulevana tahi jonakin toisena vuonna joku maan ukko, tahi venäläinen taikka mahdollisesti unka
rilainen tuo niitä torillemme kaupaksi. — Joka tapauksessa on tässä olemassa epäkohta ja varojen tuhlaus, jota ei kau- vemmin saisi sallia, kun työväkemme toimeentulo muutenkin on huono. Työnpuutetta ja kallista aikaa tulee kaikista merkeistä päättäen kestämään kaupungissamme pitkin aikoja, ja varmaankin tulee etenkinpäin monella työmiehellä ole
maan suuri vastus yksin leivänkin hankkimisessa. Hyvä olisi semmoisina aikoina, että jokainen osaisi tehdä jonkun
laista käsityötä edes oman kotinsa tarpeeksi. Ehkäpä siitä sitten ura aukeaisi uusille tulolähteillekin sitä myöten kun kätevyys kasvaisi. Onko työmiehillämme sitten aikaa ope
tella käsitöitä. Varmasti on, sillä paremmin ei työmies voi käyttää pitkiä syys- ja talvi-iltoja kuin käsitöihin. Huo
mauttaen siis yleensä että käsityötaito olisi suureksi tu- keeksi työväen taloudelliselle toimeentulolle.
Ehdotamme, että T. y. kääntyisi R. y. puoleen pyyn
nöllä että tämä niin pian kuin suinkin panisi toimeen mies
ten käsityökoulun, jossa heille syys- ja talvi-iltoina opetet
taisiin tekemään kaikenlaisia yksinkert. käsitöitä, etupäässä kuitenki puutöitä.
Kuopiossa 20 p. Marrask. 1893.
JohnZidbäck. S. Lehtonen.
Tähän vastasi Rouvasväen yhdistys seuraavasti:
Arv. Työväenyhdistyksen Johtokunta Kuopiossa.
R. yhd. ei katso voivansa perustaa tänne koulua, jota arv. Työv. yhd. ehdottaa, syystä etfeivät sen varat sitä myönnä. R. yhd. ei nim., ilman apua ulkoapäin, voi edes nykyistä omaa kouluansakaan ylläpitää. R. yhd. on kum
minkin kernas antamaan huoneita, sen mukaan kun siltä semmoisia riittää, semmoista koulua varten, ei kumminkaan ennen kesäkuuta t. v. — Kokouksessa eilen lausuttiinkin että on toivomuksia tämmöisen koulun perustamisesta.
Tiedettiin että läänin Maanviljelysseura on K. Senatilta anonut varoja koulua varten miesten käsitöille, joka koulu sijaitseisi Kuopion kaupungissa; niinikään on n. k. Käsi- teollisuus seura tänne Kuopioon perustumaisillaan. — Niin pian kuin tämmöinen toivottu koulu tänne perustetaan, saa R. yhd. keskustella sen seuran tai yhdistyksen kanssa, joka sen perustaa, ja sopia ehdoista joilla R. yhd. voi huoneita
antaa. „ , , , . , t .
Bo uv. yhd. puheenjohtaja Hanna Lignell.
Nykyään onkin hyvä toivo saada tämä homma pian toteutumaan, sillä tänne äsken perustettu käsiteol- lisuusyhdistyksen haaraosasto on sen ottanut ohjel
maansa.
Lahjoja
on yhdistys saanut useampia. Kun kauppaneuvos G. Ra
nin oli ollut 50 vuotta kauppiaana, lahjoitti hän yh
distyksen sairas- ja hautausapukassaan 3,000 mk.*);
samaan tarkoitukseen lahjoitti Kansallislauluseura rahas
tonsa, 423 mk.
Anniskeluosakeyhtiöltä on eri vuosina saatu: v.
1890 Sairas- ja hautaus-apukassaan 500 mk; samoin v. 1891 samaan tarkoitukseen 1,000 mk; v. 1892 opetu3- kurssirahastoon 500 mk. ja v. 1893 samaan rahastoon
*) Tämän lahjan johdosta lähetti yhd. 3-miehisen lä
hetystön herra Kauppaneuvosta kiittämään ja pyytämään yhd. kunniajäseneksi.
350 mk. sekä yhtiön vararahaston kokonaan, sitten kuu loppukustannukset on suoritettu ja Rouvasväen yhdis
tykselle 1,000 mk. eroitettu. Tästä lahjasta on Annis- keluyhtiö pyytänyt kaupungin valtuusmiehiä suoritta
maan 2,000 mk. sekä sen oma jako-osuus tulee, sano
malehtien mukaan, olemaan 1,027 mk. 2 p.
Lahjaksi on yhdistys sitäpaitse saanut toisessa kohden mainitun kirjaston, moniaita täydennyksiä siihen y. m. pientä sekä — paljon ilmaista työtä asiamme hyväksi.
Sähkösanomilla
on yhdistys moniaan kerran onnitellut kanssayhdistyk- siään y. m.
Senaattori L. Meclielirtin erottua Senaatista lä
hetti yhdistys hänelle lyhyen tunnustussanoman, ja sai vastaanottaa näin kuuluvan kirjeen:
Helsingissä Heinäk. 13 p. 1890.
Kuopion Työväenyhdistykselle.
Kaikesta sydämestäni kiitän Teitä siitä ystävällisestä sähkösanomasta, jonka olette lähettäneet minulle virkaeroni johdosta.
Surkealta kyllä tuntui jättää vaikutusalaa, jossa oli niin paljon tehtävää erittäinkin työväen olojen suhteen.
Vaan kehoitettuna niillä luottamuksen osoituksilla, jotka olen saanut kansalaisiltani vastaan ottaa, tahdon vast
edeskin olla työssä ja toimessa, rakkaan isänmaan palvelijana.
Kuopion Työväenyhdistykselle toivotan menestystä pyrinnöillenne edistää taitavuutta, sivistystä, vaatimatto
muutta ja jalomielisyyttä työväen riveissä.
Suurella kunnioituksella L. M e c h e 1 i n.
Useat työväenyhdistykset ovat meidänkin elin
aikanamme päässeet siihen asemaan, että ne ovat voineet viettää oman talon vihkiäisjuhlaa. Seuraaville, jotka olivat edeltäpäin antaneet näistä tiedon, on yhdistys lä
hettänyt onnittelusähkösanoman:
Tampereen, vietetty 21 p. Syysk. 1890.
Porin, vietetty 8 p. Lokak. 1893.
Joulu av un keräys työkansan köyhille
on ollut yhd. jokavuotisena tehtävänä. Ja joka vuosi on yleisö osoittanut tälle myötätuntoisuutta.
Kun puutteenalaisia työväen luokassa yleensäkin on paljo, ja kun he eivät vielä ole saaneet itsestääneläjän ylpeyden tunnetta, on luonnollista että keräyksen kerran tultua tietoon, avunanojia on ollut kovin runsaasti, enem
män kuin mitä on voitu auttaa — ja enemmän kuin tositarpeessa olevia. Tämä kaikki on voinut aikaan saada pieniä vastuksia ja ikävyyksiä, sillä kokonaan mahdoton on ollut estää joitakin sellaisiakin apua saa
masta, jotka sitä eivät ole siveellisesti tahi muuten oi
keutetut näistä kerätyistä avuista saamaan. Mutta poikkeuksia lukuunottamatta, on jako joka vuosi käynyt hiljaisesti ja lahjat joutuneet tosi tarpeessa oleville.
V. 1889 kerättiin kaikkiaan 590 markkaa 10 penniä, jotka toimikunnan ja kerääjien määräysten mukaan jaettiin noin 200 köyhälle perheelle. Suurin määrä yh
delle perheelle oli 5 mk., alin 1 mk.
V. 1890 kerääntyi 768 mk. 15 pää, jotka jaet
tiin samalla tavoin kuin edellisenäkin vuonna.
V. 1891 kerääntyi ja jaettiin 938 mk. 60 pää.
V. 1892 sai yhd. osan lahjoituksista jauhoina, ja tehtiin jaossakin se muutos että annettiin kaikki luon
nossa. Niinpä sai 27 henkeä 25 kiloa jauhoja ja 1 ki
lon voita, 127 henkeä 15 kiloa jauhoja ja 1/2 kiloa voita ja 17 henkeä 10 kpl. soppakoulun ruokalippua.
V. 1893 oli jakamistapa aivan muutettu. Ei hiis
kuttu sanaakaan koko jaosta, otettiin vaan yksityisesti selvä tosiköyhistä perheistä ja vietiin lahja heille. Jaet
tavana oli 582 m. 35 p. rahaa, 17 säkkiä 5 kilog. jau
hoja, ’/2 tynn. silliä, 25 kpl. Uutta testamenttia ja 1 nahka vuota.
Tilastollisia tietoja
työväkemme oloista ryhdyttiin tammikuulla 1893 ko
koomaan ja tuli tilaston käsittää vuosi 1892. Joukko
painettuja blanketteja oli sitävarten hankittu ja pari sunnuntai-iltapäivää teki usea kokooja ahkeraa työtä.
Ensi päivänä oli huoneet täysi ilmoittajia, sitten ne harvenivat ■— ja viimein loppuivat. Vuosikertomuk
sesta tältä vuodelta sanotaan:--- »Tulokset olivat kovin hämärät, ilmoitukset epäiltävät ja nekin lakkasi
vat, kun tuli tiedoksi, ettei siitä vielä huomenna leipää anneta.»
Suuren »kansain vaelluksen» sai yhdistys aikaan myöskin syksyllä 1892, jolloin se, kun huonoa aikaa ja työttömyyttä kovin alettiin valittaa, tahtoi ottaa sel
koa paljoko työtöntä työväkeä todellakin oli kaupun
gissa. Kehoitettiin työttömiä kahtena iltana ilmoittau
tumaan, ja noudatti tätä 177 »työtöntä». Ammatiltaan olivat ne: muuraria ja kivityömiehiä 47, puutyömiehiä 42, maatyömiehiä 58, hevosmiehiä 26. Kaikkiaan oli heillä ilmoituksen mukaan 352 alaikäistä lasta, mainit
sematta vaimoja y. m. perhekuntaa. Kaikki valittivat.
Harva oli joka sanoi edellisen kesän tuloilla päässeensä edes kesää velkaantumatta, 3/4 sen sijaan sanoi »kesäl
läkin täytyneen tehdä velkaa».
Keräyksellä tarkoitettiin yksinomaan ulkotyövä- keä, kuitenkin oli ilmoittautuneissa m. m. pari käsityö- läismestaria, jotka ilmoittivat itsensä ja verstaansa mie
het olevan »melkein ilman työtä».
Tuloksen tästä toimestaan ilmoitti yhdistys täkä
läiselle hätäaputoimikunnalle, joka teki kaupungin val
tuustolle pyynnön hätäaputöistä.
Yleensä nämätkin ilmoitukset epäilyttivät, vaan kuitenkin pantiin niihin suuri huomio. Vasta sitten seurannut talvi kaikkine hätäapupuuhiueen avasi silmät huomaamaan ettei meidän työkansan suurin osa vielä ole kehittynyt sille kannalle että se voi tällaisia ilmoi
tuksia käsittää ja että sen ilmoituksiin on luottamista.
Työtoimisto,
joka välittää työtä yhd. jäsenille ja työmiehiä tarvitse
ville, perustettiin vuonna 1891, ja otti arkitehti Ikonen
sen maksutta hoitaakseen. Jokaisen työhön pyrkivän tulee suorittaa toimistoon 1 mk. ilmoitusmaksua. Ko
vin moni ei tätä välitystä ole käyttänyt, ja viime ai
koina on se kokonaan jäänyt unehduksiin. — Kerty
neet ilmoitusmaksut eivät riittäneet sanomalehti-ilmoi- tuksiinkaan, joten hankkeesta tuli yhdistykselle hiukan rahallista tappiota. — Suurimmat urakkatyöt, mitä toimis
ton välityksellä v. 1892 tehtiin, olivat Puutarhayhdistyk- sen rakennus Harjulan lähelle ja Matkailijayhdistyksen rakennuttama paviljonki Härköniemeen, joista kaiken tu
lon saivat työssä olleet miehet. Urakoista on silloin nähdyn vaivan lisäksi edellinen tuottanut ikävyyksiä toi
miston hoitajalle vielä vuosien perästä. Puutarhayhdis- tys on näet manuuttanut hänet oikeuteen vaatien kor
vausta niistä virheistä, joita työmiesten, joiden moraalisella vastuulla työ tietysti kävi, sanotaan tehneen. Omituista tässä jutussa on se, ettei korjausta annettu tahi edes ilmoitettu kuten kontrahti määrää toimiston tehtäväksi, joten miehet itse olisivat saaneet jälkensä parantaa, vaan työn tehtyä velotaan sen hoitajaa, joka kontrahdin alle oli nimensä pannut. Ja lisäksi: tämä velkominen toimitetaan — ei laskun lähettämisellä, kuten on ta
vallista, vaan — oikeuteen käskemisellä!
Työväen kestitseminen rautatien avausjuhlassa.
Anniskeluyhtiö oli tätä tarkoitusta varten aika- semmin myöntänyt 5000 markkaa. Muutamia viikkoja ennen Työv. yhd. perustumista oli kaupungissa pi
detty yleinen työväenkokous, jossa oli päätetty pyy
tää mainittua summaa käytettäväksi jotakin muuta tar- . koitusta varten, esim. sairasapukassan perustamiseksi Kuopion kaupungin työväelle, ja jota rahastoa hoita
maan mainittu kokous, raittiusseurat ja Kansallinen Seura olivat esittäneet Työv. yhdistystä. Ensimäisessä kokouksessaan päätti yhdistys tehdä saman pyynnön Anniskeluyhtiölle, joka pyyntö kuitenkin jäi huomioon ottamatta.
Sairas- ja hautausapurahasto.
Yhd. huomatuimpia töitä on sairas- ja hautaus- apurahaston perustaminen. Ikävä vaan että se osottaa meikäläisen työkansan vielä elävän huolta pitämättä huomisesta, ja miten vaikea yhd. tällaisissa oloissa on saada mitään näkyväistä aikaan.
Meillä on nim. lahjoitusten y. m. kautta kokoon- saatu tähän rahastoon yli 6000 mk. Meillä on valmiit säännöt ja vastakirjat, rahastonhoitaja velvollinen viik- komaksujen kantoon, vaan meillä ei ole siinä yhtään jäsentä. Tästä selvään näkyy miten siunausta tuot
tava työkansalle vapaaehtoinen sairasvakuutus on, jota nyt, kun valtio on ottanut asiaa valmistaakseen, mo
net, etupäässä suurtehtailijat, innolla puoltavat.
Sanotaan että meillä on liian korkeat jäsenmak
sut ja kun se ei samalla ole eläkekassa, niin syy, ettei osanottoa ole, olisi tässä. Osa voi tässä olla oikeutet- tuakin, vaan paremmin on syytä luulla ettei liika tun
gos näitten epäkohtien poistettuakaan haittaisi — paitsi jos apuja annettaisiin ilman mitään ennakkomaksuja.
Meillä olisi nim. seuraavat jäsenmaksut:
l:ssä luokassa 50 p. viikolta.
2:ssa » 25 » »
3:ssa » 15 » »
4:ssä » 25 » kahdelta viikolta.
Sairasapiaina jaettaisiin:
l:ssä luokassa 2 mk. päivältä ja hautausapuna 80 mk.
2:ssa » 1 » » » » 45 »
3:ssa » 75 p. » » » 32 »
4:ssä » 50 p. .» » » 28 »
Meidän työväki pitää liikana maksaa terveenä ollessaan 25 P- kahdessa viikossa, saadakseen sai- rauden sattuessa jotain apua. Sattuvasti selitti yhd.
esimies kuukauskokouksessa 23 p. marrask. 1890, jol
loin tämä rahasto alotti vakuutuksien vastaanoton, että jättämällä viikossa pois puntin papyrossia tahi yhden kapakassa käynnin, voi perheenisä lisäkuluitta olla osal
lisena l:ssä luokassa. Juomalla kupin kahvia vähenin män päivässä, voi äiti kuulua 2:een luokkaan j. n. e.
Mutta yhdenkään ei näy tämän vuoksi kannattaneen luopua näistä herkuista. »Pitäähän köyhän pysyä edes kahvissa ja tupakassa.»
Valituksia kuullen valitsi yhd. kokouksessaan 27 p. maaliskuuta 1892 valiokunnan, jonka tuli laatia eh
dotus kassan muuttamisesta samalla eläkekassaksi. Tämä valiokunta ei kuitenkaan ole ehdotustaan antanut, koska on tahdottu ensin nähdä miten hallituksen esityksille yleisestä laista tällaisille kassoille, lopullisesti käypi.
Yhdistyksen omaa taloa
on tietysti meilläkin uneksittu, vaikka viime aikoina lienee se puuha kokonaan sammunut. V. 1890 oli valittu valiokunta, jonka tuli antaa lausuntonsa siitä, ryhtyisikö yhdistys yhteiseen rakennuspuuhaan rait
tiusseurain kanssa. Valiokunta sanoi lausunnossaan, jonka yhd. hyväksyi, seuraavasti:
Yhdistyksen talon tulee olla semmoinen, että sen tuottamat vuokrat hyvästi riittävät kustannusten kuoletta
miseen. Tätä varten tulee talon sisältää kannattavia lai
toksia, etenkin mallikelpoisia työväen asuntoja, työväen saunahuoneita j. n. e. Kuitenkin tulisi jossain rakennuk
sessa löytyä kokoushuone, jossa voisi työväelle antaa ope
tusta ja jossa yhdistys voisi kokoontua j. n. e.
Yhtymällä raittiusseurain rakennusliommaan näyttää toimikunnan mielestä Työväen yhdistykselle käyvän vai
keaksi toteuttaa edellämainittuja periaatteita.
Toimikunta esitti sen vuoksi että niin pian kuin mahdollista ryhdyttäisiin oman talon hankkimiseen, jota varten silloin jo valittiin 12 jäseninen toimikunta, ja joka asia luultavasti siihen päättyi — toistaiseksi.
Tämän ohessa mainittakoon myöskin meidän yhd.
olevan yksi niistä, jotka välipuheen mukaan saavat
»ilmaiseksi kokoontua» vasta rakettavassa palokunnan talossa.
Yhdistyksen lausuntoja ja apua
ovat halunneet:
Työväen vakuutuskomitea, kootessaan tilastollisia tietoja työväen oloista, varsinkin sattuvista tapaturmista.
Tämän asian hoito oli erityisellä valiokunnalla, jo
hon myöskin Käsityö- ja Tehdasseurue oli valinnut edustajat.
Helsingin Työväenyhdistyksen Leipuri-osasto, joka v. 1890 tahtoi tietää ammattinsa työajoista, pal
koista y. m. Kuopiossa.
Teollisriushallitus, useammista työväkeä koske
vista asioista.
Suomen Naisyhdistys pyysi syksyllä 1891 meitä yhtymään heidän vastalauseesensa prostitutioni asiassa.
Kun yhdistyksen jäsenet myönsivät heiltä puuttuvan omantakeisia tietoja asiassa, ei se antanut aihetta mihinkään toimenpiteeseen.
//elsmz/m Työväenyhdistys pyysi joulukuussa 1891 vastauksia tarkkoihin kysymyksiin työväen asunto- suhteista. Yhdistys vastasi kaikkiin kohtiin erityisen valiokunnan harkinnan mukaan.
Läänin Hätäaputoimikunta syksyllä 1892, joka kehoitti yhd. keräämään varoja hätää kärsiville. Ei antanut aihetta mihinkään, koska yhdist. jäsenet olivat jo muulla tavoin keruupuuhissa osallisina.
Suomalaisen Yhteiskoulun perustajat kysyivät talvella 1892 josko voitaisiin luvata mainitulle koululle jonkinlaista aineellista kannatusta. Ei katsottu varain tätä mitenkään myöntävän, vaikka kyllä käsitettiin kou
lun suuri merkitys, ja toivottiin jäsenten yksityisesti tekevän parastaan sen hyväksi.
Keis. Senaatti, joka v. 1893 halusi yhd. lausun
toa Työväen vakuutuskomitean eri mietintöjen johdosta.
Sairasvakuutus asiaa valmistamaan valittu toimi
kunta antoi seuraavan lausunnon:
Kuopion Työväenyhdistyksen asettaman komitean lausunto työntekijäin
sairasvakuutuksesta.
Komitea, johon ovat kuuluneet herrat J.
Kantele, P. Ranin, S. Lehtonen. J. Koivistoi
nen ja L. Ikonen ja joista hra Ikonen on ol
lut puheenjohtajana ja pöytäkirjan tekijänä, on pitänyt kaksi kokousta t. k. 3 ja IS p:nä.
Jälkimäisessä kokouksessa ei hra Koivistoi
nen ollut läsnä.
Sittekun komitea aluksi oli päättänyt ettei se ryhdy seikkaperäisesti tarkastamaan niitä asetusehdotuksia, joita Työväenvakuutuskomitea ja sen vähemmistö ovat senaatille antaneet, vaan ainoastaan lausuu ajatuksensa siitä seikasta jos työtekijäin sairasvakuutuksen tulee olla pakollisen tai vapaaehtoisen. Kun tästä, kuten sanottiin kahdessa eri ko
kouksessa oli kuskusteltu ja keskustelun päätyttyä toimitet
tiin äänestys, puolustettiin pakollista vakuutusta 3 äänellä (hrat Kantele, Lehtonen ja Ikonen) jota vastoin 1 ääni (hra Ranin) kannatti vapaehtoista vakuutusta.
Ylipäätään puolustivat jäsenet mielipiteitään samoilla perusteilla, kuin samoja oli hallituksen asettamassa komi
teassa kannatettu.
Vaikka siis tämä komitea puolustaa pakollista sairas
vakuutusta sen asetusehdotuksen mukaan, jonka vakuutus- komitean vähemmistö on antanut, ehdottaa se kuitenkin sellaista muutosta tähän asetukseen, että valtio antaisi sa- mallaista kannatusta hyväksytyille kassoille, kuin vakuu
tuskomitean enemmistön ehdotuksessa on määrätty.
Vakuudeksi Leander Ikonen.
Kun tämä yhd. esitettiin, aikaan sai se vilkkaan keskustelun, jossa molempia esityksiä puolustettiin. Ää
nestyksessä pääsi se mielipide pieneen enemmistöön, joka puolusti vapaaehtoista vakuutusta.
Eläkekassoja koskevassa lausunnossaan yhdistys erityisen toimikunnan esityksen mukaan yhtyi inten
dentti Gripenbergin vastalauseeseen.
Kun ilmoitus lausunnon antamisesta tapaturma
vakuutuksesta joutui yhdistykselle kovin vähää aikaa ennen kun se oli annettava, ei yhd. mitään lausuntoa ennättänyt antaa.
Kaupungin hallituksen puoleen on yhd. useampia kertoja kääntynyt.
Kokouksessaan 16 p. marrask 1889 päätti se ai
van yksimielisesti maistraatilta pyytää ettei vastaisuu
dessa annettaisi lupaa panoraamani pitoon, koska ne ovat vahingollisia, siveettömyyden levittäjiä. Samaan pyyntöön kehoitti se muitakin kaupungin seuroja yhty
mään.
9 p. Maaliskuuta 1890 keskusteltiin aineesta, »mi
ten saataisiin työväen ääni enemmän kuulluksi hal
litsevissa piireissä». Huomautettiin kuinka tärkeä työ
kansan oloihin verraten on silloin tekeillä ollut uusi rakennusjärjestelmä, ja valittiin toimikunta, joka antoi asiasta seuraavan lausunnon, joka sittemmin valtuus
miehille jaettiin:
Paitse useimpain kaupunkimme talonomistajain vähä
varaisuutta, näyttää nykyisen Bakennussäännön sopimatto
muus meidän oloihimme olevan yhtenä syynä siihen, että kaupungissamme on niin paljo pieniä ja huonoja rakennuk
sia, jotka eivät ollenkaan ota korjautuakseen sen mukaan kuin ajan vaatimukset kasvavat. Nykyisessä Rakennussään- nössä on näet se uusia rakennusyrityksiä ehkäisevä mää
räys, ettei n. s. vanhan kaupungin neljännestonteilla olevia puurakennuksia saa uudistaa eikä suurentaa. Moni, joka muuten olisi saattanut purkaa entisen puurakennuksensa ja tehdä uuden paremman sijaan tai lisärakennuksilla pa
rantaa entistä, ei ole voinut sitä tehdä, kun ei hänellä ole ollut varoja tai halua rakentaa kivestä, sillä kokemuksesta on nähty, ettei varsinkaan vähempivaraisten vielä kannata rakentaa kivihuoneuksia kaupungissamme. Hänellä siis ei nykyisissä oloissa ole muuta neuvoa kuin joko jäädä talot- tomaksi taikka säilyttää entistä rakennustaan niin kauvan kuin se suinkin pysyy pystyssä. Ja suurin osa n. s. vanhaa kaupunkia on nykyisen Bakennussäännön ankarista mää
räyksistä huolimatta tätä nykyä jaettuna neljännestonttei- hin. Pitäisihän niille myös saada rakentaa muustakin kuin kivestä. Koska armollinen asetus maalisk. 18 p:ltä 185(1, koskeva kaupunkien uudestaan järjestämisen ja rakentami
sen perusteita, 32 §:ssä myöntää semmoisia poikkeuksia tehtäväksi asetuksen määräämistä perusteista, joita kunkin paikkakunnan erikoisolot vaativat, olisi Työväen yhdistvk- sen mielestä meidän köyhässä kaupungissamme tarpeeksi syytä käyttää hyväkseen tätä asetuksen myönnytystä. Ei
hän kaupunkimme sittekään voisi tulla liian umpeen raken-
netuksi, koska täällä joka tontti, eikä niin kuin muualla joka kortteli, on kadulla tai kujalla toisesta tontista eroi- tettu. Sitä paitse on meillä se poikkeusmyönnytys jo ole
massa, että v. 1880 annetun armollisen käskykirjeen mu
kaan n. s. vanha kaupunki saapi tonttien ja katujen puo
lesta olla nykyisessä tilassaan. Miks’ei se myös tonttijaon suhteen saisi poiketa yleisen asetuksen määräyksestä siihen suuntaan, joka kaupungillemme kokemuksesta on näyttä
nyt olevan luonnollisinta
Kun rakennuslupia myöntäissä vaan pidetään silmällä, että vksi kahden neljänneksen yhteinen sivu aina jätetään auki "ja että pihamaaksi jää rakennussäännössä määrätty ala, jota ehkä sopisi vähän lisätäkin, eivät nämä tontit tu
lisi sen tiheämmästi rakennetuiksi kuin nykyisenkään ra
kennusjärjestyksen mukaan. Hankkimaimme tietojen mu
kaan voisi n. s. vanhan kaupungin neljännestonteille mah
tua — paitse tarpeellisia ulkohuoneita •— asuinrakennuksia.
joihin tulisi vähintäin 12 tavallista asuinhuonetta ja niihin kuuluvat keittiöt, konttorit y. m. Pihamaata jäisi vielä enemmänkin kuin nykyinen Rakennussääntö vaatii. Sem
moiset puurakennukset eivät suinkaan enää olisi katsotta
vat kaupungin rumennukseksi.
N. s. kirkkotontit olisivat tästä määräyksestä kuiten
kin erotettavat, niin että'niitä saisi jakaa ainoastaan kah
tia ja vaan puoliskoille tehdä puurakennuksia. Semmoista tonttipuoliskoa tulisi ympäröimään, paitse säädetty 10 jalan levyinen palokatu, kaksi katua, joten ei olisi pelättävänä mitään tulen vaaraa niiden rakentamisesta puolitontittain.
Nykyinen Rakennussääntömme on niiltä ajoilta, jol
loin vaillinaisten paloaseiden vuoksi pelättiin tulipaloja enemmän kuin niitä enää nykyään tässä suhteessa tapahtu
neen suuren edistyksen takia on syytä pelätä. Sen tähden näyttävät Rakennussääntöön muun ohessa tulleen määräyk
set kivijalan ja asuinhuoneiden korkeudesta niin vaatimat
tomiksi, että nekin ovat omiansa synnyttämään ei ainoas
taan huonon näköisiä vaan myös terveydellisessä suhteessa epäiltäviä rakennuksia. Tämän epäkohdan seurauksista kärsii varsinkin köyhempi työväki, jonka monilukuiset per
heet useasti ovat pahoitetut asumaan kovin matalissa ja maata vasten olevissa rakennuksissa. Palosammutuslaitok- semme nykyiseen kuntoon nähden voinee vaaratta tehdä semmoisia terveydellisessäkin suhteessa tärkeitä muutoksia puurakennusten korkeudessa, että niiden ulkonäkö paranisi ja etteivät ne sattuvissa katujen tasoituksissa joutuisi maa
perään. Koska niinkin nuoressa kaupungissa kuin esim.
Vaasassa on rakennussäännön luvalla paljo kaksinkertaisia puurakennuksia, voisihan niitä kenties suvaita täälläkin, hehän suuresti parantaisi kaupungin ulkomuotoa, joka tois
taiseksi melkein kokonaan tulee riippumaan puurakennus-
ten komeudesta, kun ei ole suurta toivoa kivirakennusten syntymisestä.
Tarpeetonta rasitusta tuottavat myös nykyisessä Ra- kennussä-innössä olevat määräykset rakennuslupien myön
tämisestä, jotka pienempiin rakennusyrityksiin sovitettuina ovat kovin monimutkaiset ja kalliit. Nykyisen asian laajan käsittelyn ehdottaa Työväen yhdistys säilytettäväksi ainoas
taan silloin, kun on kysymys uuden asuinkartanon raken
tamisesta, mutta pienempiin fasaadimuutoksiin, uuden tu
lisijan, lankun, aitauksen ja portin rakentamiseen tai siir
tämiseen saisi Maistraati piirustuksen perustuksella antaa luvan ilman syyniä. Tulisijoja olisi kuitenkin yhden Maist
raatin jäsenen ja nuohojan tarkastettava, sitte kun ne ovat valmiit. Samoin saisi Maistraati lopullisesti päättää ulko- kartanon rakentamisesta ja entisen jatkamisesta, jonka ra
kennuksen tarkastaisi valmiina yksi Maistraatin jäsen ja paloasiamies, viimeksi mainittu ilman eri palkkiota.
Edellä mainittujen perusteiden nojalla ehdottaa Työväen yhdistys seuraa- via muutoksia tehtäväksi alempana lueteltuihin Eakennussäännön pykäliin:
§ 1 että nykyiset neljä kaupungin osaa kuuluisivat varsinaiseen kaupun
kiin. Esikaupungit tulisivat vasta tehtäväin määräysten alaisiksi.
§ 7 että ne tontit, joiden ala on 50,384 n. jalkaa, saisi jakaa neljään yhtä suureen osaan ja niille rakentaa puurakennuksiakin, kun vaan kahden sellaisen tonttiosan yhteinen sivu jätetään auki. Ne tontit taas, joiden ala nousee 35,344 n. jalkaan, voidaan jakaa ainoastaan kahtia, ellei niille rakenneta kivi- tai kalk
ki ruukkiliuoneita. Näin muodostetulla tonttiosalla (isompain tonttien neljännek
sellä ja n. s. kirkkotonttien puoliskolla) on pihamaaksi jätettävä vähintäin 2,160 n. jalkaa. Jos yhdelle rakentajalle kuuluu suurempi tonttiala, on pihan avaruus oleva samassa suhteessa suurempi.
§ 8 että yhdistettäväksi olisi määrättävä ainoastaan edellisessä pykälässä mainittuja määräyksiä pienemmät tonttiosat.
§ 13 että kaupungin lunastettavaksi olisi annettava ainoastaan semmoiset tonttiosat, joiden ala ei nouse 12,596 n. jalkaan.
§ 14 että ulkohuoneet ovat sovitettavat yhteen riviin tontin poikki, niin että syntyy kaksi puoli tonttia, joiden sisässä ei ole rakennuksia.
§ 16 että ajoportiu yläpuolella ei saa olla puurakennuksia.
§18 että myönnetään rakennettavaksi myös kaksinkertaisia puurakennuk
sia. jossa tapauksessa korkeus kivijalasta räystääseen saisi nousta 32 jalkaan.
Sama korkeuden määräys sovitetaan myös semmoiseen rakennukseen, jonka ala
kerta on kivestä ja yläkerta puusta.
§ 22 että asuinhuoneen korkeus on oleva vähintäin 11 jalkaa.
§ 23 ettei puisten asuinrakennusten kivijalan korkeudesta ole pantava muuta määräystä kuin että se on oleva vähintäin 3 jalkaa, ellei maanlaatu vält
tämättömästä vaadi sitä matalimmasta kohdasta vähennettäväksi:
ja että kivijalka on pantava huolellisesti tehdylle vahvalle perustalle.
§ 24 että kivisen asuinrakennuksen seinä ei ylemmissä kerroksissakaan saa olla ohuempi kuin 24 tuumaa, koska ohuempiseinäiset rakennukset tällä seu
dulla muuten ovat kovin kylmät.
§ 25 että siirrettävillä uuneilla (kamiinoilla, silitysuuneilla y. m.) pitää olla säännöllinen uunin ja palomuurin väli.
§ 27 että uuninpiipun aukon sisäseinät eivät saa olla lähempänä toisiaan kuin 6 tuuman päässä, kakluuneissa sekin:
ja että piipun pitää ylettää vähintäin 5 jlk. katon pinnasta.
§ 28 että ulkohuoneiden yliset ovat joko luukuilla tahi kitatuilla lasi- ikkunoilla varustettavat.
§ 29 lyhyesti niin kuuluvaksi, että katot ovat asetusten myöntämistä ai
neista tehtävät.
§ 30 ettei taide- eli mansardikattoja kielletä kaupungissa.
§ 33 että määräys ulkorapuista tarpeettomana jätetään pois.
§ 35 että öljyvärillä on maalattava katujen ja torien värisillä olevat sekä kartanot että lankut, mutta vuoraamattomiin rakennuksiin saa väliaikaisesti käyt
tää vesiväriä; . . . .
että nurkkakartonoissa on oleva kirjoitus, joka vaan osottaa kadun nimen;
ja että osoitenumerotkin ovat kaupungin kustannuksella pantavat.
'§ 36 ettei määräys koske pienempiä fasaadimuutoksia eikä uuden tulisi
jan lankun, aitauksen ja portin rakentamista tai siirtämistä, jotka Maistraati saa piirustuksen perustuksella lopullisesti tutkia. Kun uusia uunia rakennetaan tai siirretään, toimittaa sen valmistuttua syynin Maistraatin jäsen ja nuolioja, muissa tässä mainituissa tapauksissa Maistraatin jäsen yksin.
§ 3S että Maistraatti saa lopullisesti päättää ulkokartanon rakentamisesta ja entisen jatkamisesta;
ja että rakennuksen valmistuttua toimittaa syynin yksi Maistraatin jäsen ja paloasiamies, viimemainittu ilman eri palkkiota.
§ 39 että määräys syynistä tulisi ainoastaan silloin käytettäväksi, kun on kysymys uudesta asuinkartanosta, ja siinäkin syynissä olisi paloasiamielien oltava läsnä ilman eri palkkiota.
§ 6t että keskelle kaupunkia ja yleisten paikkojen varsille olisi asianomais
ten valvonnalla varsinkin, koetettava aikaa myöten saada syntymään kunnollisia rakennuksia.
Näihin muutosehdotuksiin on Kuopion Työväenyh- distys, joka sääntöjensä mukaan on velvollinen edistämään työväen toimeentuloa kaupungissamme, katsonut syytä ole
van, jättäen sikseen vähempiarvoiset muodolliset, kielelliset y. m. s. korjaukset
Syksyllä 1892 olivat täkäläiset raittiusseurat jät
täneet valtuusmiehille pyynnön ettei uuden väkijuoma- asetuksen voimaan tultua ‘ 1893 alusta toukokuuhun olisi huonon ajan vuoksi kenellekään myönnetty annis
keluoikeuksia kaupungissa. Kokouksessaan 22 p:nä lo
kakuuta mainittuna vuonna päätti yhdistys tätä pyyn
töä kannattaa ja yhtymisensä valtuusmiehille ilmaista.
Kuten muistetaan hylättiin nämät pyynnöt valtuustossa hyvin pienellä enemmistöllä.
Keväällä 1893 jätti yhd. valtuuskunnalle näin kuuluvan kirjeen:
Herroille Kaupunginvaltuusmiehille Kuopiossa.
Seuraten sääntöjemme määräystä, että tämän yhdis
tyksen on edistettävä työmiesten parasta sekä aineellisessa että henkisessä suhteessa, olemme näinä, varsinkin työmie
hille tukalina aikoina, ottaneet hiukan tarkastaaksemme erästä laitosta, joka on hyvin lähellä työtöntä, puutteen
alaista työmiestä, — vaivaishoitoa. Vaikka ei kelienkään kunnan jäsenelle saata olla yhden tekevää, miten tällainen laitos, johon kunnan kassa kymmeniä tuhansia vuodessa saa uhrata, on järjestetty ja hoidettu, niin täytyy aiattele- van työmiehen sitäkin suuremmalla hartaudella sen kehitystä
seurata, ei ainoastaan sen vuoksi että hänenkin roponsa sieltä kautta kulkevat puutteenalaisten toveriensa hätää lieventämään, vaan vielä enemmän, koska tuo laitos usein
kin tulee olemaan hänen toveriensa ainoana siveellisenä kasvatuslaitoksena.
Asian tutkimista varten asetimme valiokunnan, joka antoi meille lausuntonsa. Hyvin tietäen että Te valvotte työmiehen niinkuin muidenkin kuntalaisten parasta, emme tahdokaan millään lailla sekaantua toimiinne, tekemällä suoranaisia ehdotuksia. Pyydämme vaan kunnioittaen Teille täten saada antaa tiedon' sanotun lausunnon sisällöstä, siinä toivossa, että, jos siinä jotakin varteen otettavaa huomaatte, ette sitä unohduksiin jättäisi.
Kuopion Työväenyhdistyksen puolesta:
Leander Ikonen.
Kirjettä seurasi pitkä luettelo niistä henkilöistä, jotka yhd. mielestä olivat aiheettomasti apua nauttineet sekä seuraava valiokunnan lausunto:
Kuopion Työväenyhdistyksen kokoukses
saan Maaliskuun 26 p:nä 1893 asettaman va
liokunnan lausunto vaivaishoito-asiasta. Va
liokuntaan ovat kuuluneet hrat Assar Borg, J. Koivistoinen, P. Haatainen, D. Mykkänen, E. Hämäläinen ja L. Ikonen, joista kuitenkin hra Hämäläinen ei ole ottanut valiokunnan töihin osaa. Sen sijaan on hra P. J. Pitkä
nen ollut valiokunnalle suurena apuna. Pu
heenjohtajana on ollut L. Ikonen, joka myös teki pöytäkirjan.
Valiokunnan esimäinen toimi oli luettelon tekeminen niistä perheistä ja henkilöistä, jotka viime kesän ja viime talven aikana ovat Harjulasta saaneet leipäapua. Nämä luettelot ovat tehdyt niiden lappujen mukaan, joilla leipä on Harjulasta saatu ja joihin myös on merkitty milloin ja kuinka paljon on leipää annettu.
Näihin tekemimsä luetteloihin on valiokunta sitte kunkin henkilön kohdalle merkinnyt ne tiedot henkilön elannon ja olosuhteista, mitkä valiokunnan tietoon ovat tulleet.
Näisä tutkimuksista luulee valiokunta saaneensa sel
ville, että
l:o) Apua on annettu, riittävästi tutkimatta avunpyy- täjän elämänsuhteita ja tarpeita kuten vaivaishoitoasetuksen 13 § säätää. Näin on usea saanut liian paljo apua ja sil
loinkin kun hän ei tositarpeessa ole ollut. Joillekuille tie
detään puutteen syntyneen pelkästään siitä syystä, ettei työhön viitsinyt mennä. Tehdyistä leipäavun luetteloista merkityistä henkilöistä näyttää ani harva olevan sellaisia,
