Muistiinpanoja suomennoksesta

1/2017 niin & näin 87

F

Husserl vietti aikaa buddhalaisten tekstien kanssa joululomallaan 1924–1925¹. Mün- cheniläinen kustantaja Piper oli vuonna 1922 ottanut uusintapainoksia saksankielisistä Suttapitakan, eli var- haisimpien kirjattujen Buddhan opetuspuheiden kokoel- man, osien käännöksistä². Käännökset oli vuosisadan vaihteessa tehnyt suoraan paalin kielestä eurooppalaisen buddhalaisuuden edelläkävijä Karl Eugen Neumann (1865–1915). Husserl kirjoitti teoksista arvion ”Über die Reden Gotamo Buddhos”, joka ilmestyi julkaisijan mainoskatalogissa keväällä 1925³. Kirjoitus on vain lyhyt mainosteksti, mutta se on silti poikkeuksellisen myö- tämielinen buddhalaisuutta kohtaan. Husserl innostuu jopa puhumaan buddhalaisuudesta transsendentaalisena filosofiana, ei vain transsendenttina uskontona.

Aihe jäi mietityttämään Husserlia, ja seuraavan talven seminaareissaan hän palasi asiaan. Seminaarin nimi oli

”Valikoituja loogisia ongelmia edistyneille”. Kokoontu- misissa oli jo aiemmin käsitelty fenomenologisen tutki- muksen tekemisen motivaatiota, ja alkanut talvi jatkui samalla teemalla. Luentomateriaaleihin sisältyy opetus- teksti ”Sokrates–Buddha”⁴. Husserl lienee halunnut sel- ventää oman ajattelunsa sekä itämaisen ajattelun eroja ja yhteyksiä. Husserl puhuu ”intialaisesta ajattelusta”, mutta todennäköisesti hän tunsi vain aiemmin mainitut buddhalaiset tekstit.

”Sokrates–Buddha” alkaa ja loppuu kreikkalaisen ja buddhalaisen ajattelun vertailulla. Nämä kohdat on suomennettu ohessa⁵. Husserl päätyy pitämään kreikka- laista ajattelua intialaista parempana, mutta selityksestä tulee varsin monimutkainen. Tekstin polveileva keskiosa rakentaa siltaa Husserlin omiin kysymyksiin tieteen pe- rustasta, järjestä sekä teoreettisen ajattelun ja perinteen välisestä vuorovaikutuksesta. Husserl palaa näihin tee- moihin kuuluisassa Wienin luennossaan ”Filosofia ja eurooppalaisen ihmisyyden kriisi” (1935)⁶ sekä viimei- sessä, postuumisti julkaistussa suurteoksessaan Eurooppa- laisten tieteiden kriisi ja transsendentaalnen fenomenologia (1936/1954)⁷.

”Sokrates–Buddhan” vertailevan osan Husserl aloittaa pohtimalla sokraattisen ”itsensä tuntemisen” mene- telmää sekä buddhalaista sisäänpäin kääntynyttä itse- tarkastelua. Kummassakin vapaudutaan arkipäiväisestä tietämisestä. Siksi kummatkin edustavat erityistä teo- reettista tiedollista asennetta, joka ei palvele arkielämän tavoitteita. Husserlin asteikolla tämä on korkeimman

asteen universaalin käytännön tarpeen takia syntyvä teo- reettinen asenne. Samanlaista roolia Husserl hienosäätää myöhemmin Wienin luennoissaan fenomenologisen reduktion käytännölle ihmiskunnan palveluksessa⁸.

Husserlin mukaan intialaisessa ajattelussakin onnis- tutaan – transsendentaalisen fenomenologian sulkeis- tamisen askelta vastaavasti – kieltämään koko maailma, mutta buddhalainen asenne ei kuitenkaan ole aidosti transsendentaalinen vaan hyytyy lopulta eettis-uskon- nolliseksi. Buddhan asenne ei takaa tieteen teoreettista universaaliutta. Sisäisestä johdonmukaisuudesta, ennak- koluuloista vapauttamisen pyrkimyksestä ja luonnol- lisen elämänasenteen sivuun siirtämisestä huolimatta buddhalaisuus syntyy ja palautuu käytännön elämän palvelukseen. Buddhalaisuudessa universaaliin maaliin (kärsimyksen lopettamiseen, vapautumiseen) pyritään suoraviivaisesti luonnollisessa maailmassa eikä loogisen metodin käytäntö ja muodon universaali tiede (asenne totuuteen totuuden vuoksi, teoria) kehity. Kreikkalaisessa filosofiassa tahtomismaailman aiheuttamat irrationaali- suudet kumotaan universaalilla tieteellä, ei kieltämällä kaikki maailmaan kohdistuva tahtominen.

”Sokrates–Buddhassa” merkittävä ero ajatustavoissa ei synny Sokrateen ja Buddhan välille vaan suhteessa Sokra- testa seuranneeseen kreikkalaiseen ajatteluun. Husserlin mukaan eurooppalaisen tieteen mahdollistanut epistemen ja doxan erottaminen tapahtuu vasta Platonilla ja Aristo- teleella. Hieman arveluttavasti Husserl tekee Sokrateesta lähes Buddhan ja toisaalta erottaa tämän kauas Plato- nista ja Aristoteleesta⁹. ”Sokrates–Buddhaa” hiotummissa teksteissään Husserl oli vielä selvemmin sitä mieltä, että vain puhdasta teoriaa varten tuotettu älyllinen toiminta on filosofiaa ja ainoastaan eurooppalainen ajattelu kantaa universaalin absoluuttisuuden ideaa. Husserl jatkaa siis länsimaisten filosofien hyväksi kokemalla linjalla, jonka mukaan Intian ja Kiinan ajatteluperinteet ovat vain käy- tännöllisiä antropologisia sovelluksia¹⁰.

Husserlin erilaiset kommentit ”Sokrates–Buddhan”

aiheeseen eri ajanjaksoilta heijastavat hänen oman ajat- telunsa painotuseroja fenomenologisen metodin käytän- nöllisyyden, universaalin teorian merkityksen sekä ih- miselon, perinteen ja kulttuurin merkityksen välillä.

Nyt suomennettu teksti on viimeistelemätön käsikir- joitus, mikä tekee siitä kielellisesti vaikean ja monitulkin- taisen. Suomennosta on muokattu alkutekstiä lukijaystä- vällisemmäksi ja luettavuuden varmistamiseksi on tehty tulkinnallisia valintoja. Johtavana ajatuksena tulkinnoissa on yhteensopivuus Husserlin muissa kirjoituksissaan il- maiseman ajattelun sekä tekstin kokonaisuuden kanssa.

Kreeta Ranki & Jussi Omaheimo

Muistiinpanoja suomennoksesta

Timo Kelaranta,Juego

88 niin & näin

Viitteet & K irjallisuus 1 Karl Schuhmann, H usserl and I ndian Thought. Teoksessa Phenomenolog y and Indian Thought . T oim. D. P . Chatto - padhyaya. S tate U niv ersity of N ew Yor k Pr ess, N ew Yor k 1992, 20–43. 2 Die R eden G otamo B uddhos. A us der mittler en S ammlung M ajjhimanikay o des Pali-Kanons zum ersten M al übers. v on Kar l E ugene N eumann . P iper , München 1922. V er kossa: ar chiv e.org/details/die - redengotamobu03neumuoft 3 Teksti on myöhemmin julkaistu osana H usserlin koottuja teoksia, ks. E dmund H usserl, A ufsätz e und Vor träge 1922–1937 . H usser liana , Bd. 27. Toim. Thomas N enon & H. R. S epp . Kluw er , D or dr echt 1989, 125–126. 4 E dmund H usserl, S okrates–B uddha. An U npublished M anuscript fr om the Ar chiv es E dited b y S ebastian L uft. H us - ser l S tudies . V ol. 26, N o. 1, 2010, 1–4. 5 Suomennos koko käsikirjoituksesta julkaistaan niin & näin 1/2017:n ver kko-osiossa osoitteessa: netn.fi/lehti/ niin-nain-117 6 E dmund H usserl, F ilosofia ja eur ooppa - laisen ihmisyy den kriisi (D ie Krisis der eur opäischen M enschentum und der Philosophie, 1935). S uom. T imo M ietti - nen. Teoksessa Uudistuminen ja ihmisyys . Tutkijaliitto, H elsinki 2006, 129–176. 7 E dmund H usserl, Eur ooppalaisten tie - teiden kriisi ja tr anssendentaalinen feno - menologia (D ie Krisis der eur opäischen W issenschaften und die transz endentale Phänomenologie, 1954). S uom. M ar kku Lehtinen. G audeamus, H elsinki 2011. 8 H usserl 2006, 151. 9 Schuhmann 1992, 29; ks. myös H usserl 2006, 154. 10 Schuhmann 1992, 33–34.

M ikä asema tiedolla on intialaisessa ajattelussa ? M ite n in tia lai ne n aja tte lu suhteutuu sokr aattiseen ajatteluun? In - tialainen ajattelu pyr kii saavuttamaan va pa ut um ise n, on ne llis uu de n, in tre s- sittömän tiedon avulla. Siinä siis myös oletetaan, että on olemassa itsessään pätevä totuus. M yös intialainen kult - tuurielämä johdattaa siten autonomiaan – autonomiseen tie to on , jo nk a av ull a vo id aa n sa av ut ta a on ne llis uu tee n jo ht av a its ess ää n to si tie ja o ik ea a to im in ta a ko sk ev a totuus sinänsä, autonominen totuus eettis-uskonnolli - sista normeista. M yös Sokr ateelle t eo ria n – t ied on y m - m ärr ett yn ä ait on a tie to na – y ks in om ais en a te ht äv än ä on luoda tiedolle todenmukainen käyttö ja normit

. H än k yll ä ole tta a ob jek tiiv ise n ko sm olo gis en to tu ud en – yle ise m m in sa no ttu na to sia sia llis en o lem ise n its ess ää n pät evän totuu den – m uttei p idä si tä univ er saali sti ti e- dettävissä olev ana; [v aan] ainoastaan siinä määrin [tie - de ttä vis sä o lev an a] ku in s itä ta rv ita an k äy tä nn öll ise en jär ke en p eru stu va ssa to im in na ssa ; S ok ra tee n m uk aa n ei ko vinkaan suurissa määrin . V oidaan sanoa, että koke - m uk se n su ht ee llin en to tu us r iit tä ä; ka ik ki se n yli ttä vä on käytännössä epäolennaista ja siksi oikeastaan saman - tekevää. M eiltä ei siis puutu m itä än , v aik ka ti ed ett äv yy s jääkin vajaaksi. O nko intialainen ajattelu luonut olemistieteen tai aja - tellut sitä mahdollisuutena? O nko se pitänyt sitä epäolen - naisena ja siksi jättänyt sen kehittämättä? O nko se aja - tel lu t ole m ist ied ett ä pe ru sta va nla atu ise sti u ud en lai se na , jo sk in k ok em uk se en ju ur tu ne en a, ku ten o li se n tie tee n laita, joka jo htaa onn ellisuute en? Intialaine n ei kui - ten ka an te e m uo do llis ta (j a n iin sa no tu sti lo og ist a) ero a va pa ut um iso pil lis en a jat te lu n ja lu on no llis en a jat te lu n välille, vaan er o on seurauksissa, ennakkoluulottomuu - de ssa , l uo nn oll ist en e läm än in tre ssi en sa m m ut ta m ise en suuntautuv assa päättäväisyy dessä ja intr essittömässä ar - vio in nis sa se kä [s iin ä, m ite n] a rv io t i lm ais ta an o lem ist a koskevissa ar vostelmissa. Kr eikkalaisessa filosofiassa sen sijaan erityinen tieteel - linen ajattelu tai tietäminen er oaa radikaalisti elämän tie - tämisestä pääasialliselta loogiselta muodoltaan ja menet - tel ylt ää n. So kr ate s a nt oi sill e tie tä m ätt ää n en sim m äis en sy sä yk se n. P lat on lu o dia lek tii ka ssa an m en ete lm än ideoiden näkemiseen sekä ideoita koskev aan ja niihin pe - ru stu va an ti eto on . H än p an i a lu lle te or ee tti sen ti ed on ja tie tee n uu de ssa ti ete ell ise n, id eo ih in p eru stu va n tie do n ja loogisen tieteen mer kityksessä ja sai aikaan sen läpi - murr on. Y ht eis öll ise ssä e läm äss ä teo re ett in en in tre ssi e i ero a käytännöllisestä intr essistä myöskään kr eikkalaisilla, eikä myöhemminkään. Se er oaa siitä ainoastaan filosofien am - m att iel äm äss ä. T iet ee nt ek ijä t tek ev ät tie de ttä p uh ta ast i tieteen takia, [ja tämä koskee] myös tiedettä oikeasta elä - mänmuodosta. H e jättävät muiden – kuten yksilöiden ja poliitikkojen – tehtäväksi etsiä sille mahdollisesti jotakin käyttöä, mutteivät itse välitä sellaisesta, eivätkä myöskään omasta ”sielunter vey destään ”. H e tekevät filosofista tie - de ttä o lem att a its e filo so fej a, ja he e iv ät ole fi lo so fej a, koska he rakentav at elämänsä normeista lopulta filoso - fis en t eo ria n m ut te iv ät filo so fis ta e läm ää ( to isi n ku in muinaiset filosofit). […] In tia lai ne n sa no o, ett ä ta hd on yk sim iel isy ys vo i ke nt ies o lla o ik ein h yv ä [a sia ], m ut ta se e i t uo e läm ää n Edmund Husserl Sokrates–B uddha (21. & 22.1.1926)