PALUUT MARXIIN
Hans-Jorgen Schan• Karl Mar- xin teoria muurin murtumisen jälkeen. Suomentanut Tapani Hietaniemi. Tutkijaliitto, Hel- sinki 1996, 200 s.
Monestakin syystä on vaikea ryhtyä lukemaan klassikoita.
Toisinaan ei ole lähtökohdaksi tulkintahorisonttia, joka auttai- si löytämään teksteistä kiin- nostavat kohdat. Usein klas- sikoiden massiivisuus ja mai- ne tekevät niistä pelottavia lä- hestyä, ja joskus taas tekstei- hin kohdistuu niin paljon ennakkoluuloja, että lukemi- sen vaiva ei tunnu houkutte- levalta. Kaikki nämä syyt osal- taan ovat vaikuttaneet siihen, miksi Marxia on viime aikoi- na luettu verrattain vähän.
Tuskin kenenkään muun yh- teiskuntateoreetikon nimeen yhdistyy yhtä paljon ennakko- luuloja. Samalla hänen suurta tuotantoaan tuntemattoman on vaikea tietää, mikä siinä on miltäkin kannalta tärkeää. Täl- laisten ongelmien kannalta Hans-Jorgen Schanzin kirja.
Marxista on erinomainen esi- luenta, se johdattaa Marxin ajattelun päävaiheisiin sekä intellektuaalisiin perinteisiin, joista ponnistaen tämä onnis- tui synnyttämään jotain oma- peräistä.
LUKEMATTOMAT MARXIT
Odotettavissa on, että Schan- zin kirja on vuosien ajan keskeinen Marxin ajattelun yleisesitys maassamme. Ensin- näkin suomeksi ei ole tätä en- nen ollut tiivistä oppi- ja käsi- kirjakäyttöön soveltuvaa teos- ta, joka esittäisi Marxin teo- reettista ajattelua asiantun- tevasti mutta kriittisesti. Esi- merkiksi David McLellanin monella tapaa ansiokas Marx-
elämäkerta' on kuitenkin lii- an lavea tätä tarkoitusta var- ten. Toiseksi vuoden 1989 tapahtumien jälkeen yhteis- kunnallinen ja kulttuurinen ti- lanne, jossa voidaan lukea Marxia, on täysin muuttunut.
Kirjan otsikon sana jälkeen onkin olennainen: Schanzin mukaan "jokainen nykyajan tulkinta lähtee horisontista, johon muurin murtuminen osaltaan liittyy" .2 Kolmanneksi tämä kirja puhuttelee sitä uutta akateemista yleisöä tai suku- polvea, joka ei aiemmin ole Marxin tekstejä lukenut ja jol- le ne eivät ole olleet itsestään- selvä ajattelun viitepiste. Esi- tellessään kriittisesti Marxia uusille lukijoille Schanzin ta- voitteena on samalla saada loppumaan "se lähes syste- maattinen unohdus ja tietä- mättömyys, joka on yleisesti vallinnut muurin murtumisen jälkeen — ja itse asiassa jo kauan aikaisemminkin — suh- teessa yhteen teoreettiseen kantaan ja ajatukseen, joka kaikesta huolimatta on elänyt kulttuuripiirissämme ja inspi- roinut sitä yli vuosisadan ajan."3 Näin hän haluaa estää sitä itseaiheutettua tyhmenty- mistä, jolle lännen voitto kyl- mässä sodassa on ihmiset altis- tanut suhteessa Marxiin.
Kirjan saatesanoissa Arto Noro kertaa keskeisiä maas- samme vaikuttaneita Marxin tulkintatapoja ja asettaa nämä suhteeseen sekä Schanzin tuo- tantoon että yleisemmin Marx- tutkimuksen perinteeseen. Sa- malla tulee ilmi, minkälaisia odotuksia parikymmentä vuot- ta sitten Marxiin asetettiin, miksi Marx oli kovin houkut- televa teoreetikko, jolta odo- tettiin jopa kohtuuttoman pal- jon. Noro ryhmittelee 60- ja.
70-lukujen paluut Marxiin kol-
meksi toisistaan poikkeavaksi suunnaksi: ranskalaiseksi, sak- salaiseksi ja anglo-amerikka- laiseksi. Olennaista varsinkin kahdessa ensin mainitussa oli Marxin tuotannon katkosten paikantaminen ja niiden mer- kityksen arviointi. Uudet tul- kinnat ja Marxin tuotannon sisäisten erojen korostukset
— niin Althusserin kuin pää- omaloogisten tulkintojenkin vaiheteoriat — perustuivat sii- hen, että Marxin tuotanto oli vihdoin saatavilla lähes koko- naisuudessaan ja sitä luettiin laajalti. Aiemmin lukemattomi- en tekstien moninaisuus ja nii- den sisäiset ristiriitaisuudet in- noittivat nyt lukemattomiin uusiin tulkintoihin.
KATKOKSET JA VAIHEET
Schanzin kirja on Marx-esit- telynä myös aikoinaan Poh- joismaissa voimakkaana vai- kuttaneen "pääomaloogisen koulukunnan" eräänlainen tilinpäätös. Marxin tuotannon jakaminen kolmeen olennai- sesti toisistaan eroavaan vai- heeseen on Schanzin Marx- tulkinnan avain.' Nuoren Mar- xin ajattelulle oli ominaista työn käsitteen perustalta ke- hitetty antropologinen kritii- kin ja tieteen käsitys. Toises- sa vaiheessa tämä malli hylät- tiin, ja Saksalaisen ideologian ja Kommunistisen manifestin kirjoittaja kehitteli myöhem- min historialliseksi materialis- miksi kutsuttua historianfilo- sofista perusajatusta, jonka avainkäsitteet ovat luokkatais- telu sekä tuotantovoimat ja -suhteet. Lopulta Pääoman
"kypsässä vaiheessa" hän ir- taantui immanentin kritiikin kautta poliittisesta talous- tieteestä ja esitti oman teori- ansa kapitalistisesta tuotantota-
vasta. Tärkeimmät käsitteet tässä kolmannessa vaiheessa ovat tavaran kaksinaisluonne, lisäarvo ja työvoiman arvo.
Schanzin ankarin Marx-kri- tiikki kohdistuu toiseen vai- heeseen ja sen käsitykseen tuotantovoimista eräänlaisena
"fundamentaaliselityksenä", johon perustuen kaikki kult- tuuri nähdään pelkkänä seu- rausilmiönä, ideologisena päällysrakenteena. Erityisen ongelmalliseksi tämä näkemys muodostui siksi, että se tuli aikoinaan virallisen marxilai- suuden omaksumaksi ja kri- tiikin ulottumattomissa olevak- si opinkappaleeksi ja sellaise- na laajalti vaikutusvaltaiseksi.
Schanzin mukaan Marxin täs- sä vaiheessa korostuu hänen sokeutensa kaikkea sitä koh- taan, mitä yleisesti voidaan pitää kulttuurisen tai kielelli- sen tiettynä itsenäisyytenä, eikä tämä sokeus Marxin tuo- tannossa missään vaiheessa väisty.
Vaiheteorian kaikkein tär- kein merkitys Schanzin mu- kaan oli alunperin se, että
"lähes kaikki vakiintuneen marxismin dogmit saatettiin kritisoida rikki Marxin itsensä avulla" .5 Kolmannen vaiheen.
ekonomiakritiikissä Marx tu- lee Schanzin mukaan osoit- taneeksi edellisen vaiheen uni- versaalihistorialliset hahmo- telmat perusteettomiksi, his- toriallisen materialismin itse- ymmärrys ja käsitteellinen pysyvyys "dekonstruoidaan".6 Nyt vihdoin "historian itses- sään oletetaan olevan histori- an tuotetta".7 Ei ole "tuotan- toa yleensä" eikä "historiaa yleensä".
Katkosten tarkastelu auttaa ymmärtämään myös Marxin työn keskeistä pyrkimystä: tut- kia kriittisesti sekä aikalais-
yhteiskuntaa että sen ajattelua hallitsevia teorioita. Luonteel- taan tällainen hanke ei ollut maailmankatsomusta rakenta- va — marxismia kokonaissys- teeminä rakensivat muut kuin Marx itse. Lähinnä se pani yhä uudestaan kysymään myös itse projektin perusteita, ryhty- mään uudelleen, vaikka Marx itse toki katsoi jatkavansa sa- maa kysymyksenasettelua.
Schanzin mukaan katkosten korostaminen synnyttääkin lopputuloksenaan käsityksen, jonka mukaan "Marxin itse- ymmärrykseen sisältyvä käsi- tys hänen tuotantonsa läpi käyvästä jatkuvuudesta ei ole ainoastaan kyseenalainen, vaan selvästi virheellinen".8 Koko hänen tuotantonsa koostaminen joksikin homo- geeniseksi "marxismiksi" on vähintäänkin ongelmallista ellei täysin virheellistä. Etienne Balibar on ilmaissut tämän painottamalla sitä, että Marx jätti jälkeensä useita työmaita, työprosessien katkoksia. Bali- barille Marx onkin "ikuisen uudelleenaloittamisen filo- sofi" .9
PALUU KLASSIKKONA
Marxia luettiin paljon muuta- ma vuosikymmen sitten, mutta myöskään Schanzin kirja ei ole syntynyt ajattelun tyhjiössä.
On jälleen alettu keskustella siitä, minkälainen ajattelija Marx oli.'" Mutta vaikka Mar- xia luetaan taas, tällä kertaa näin ei tehdä yhtä täynnä in- toa, odotuksia ja toivoa kuin kaksi- ja kolmisenkymmentä vuotta sitten. Oikeastaan nyt ei voimakkaasti palata, nyt selvitellään itse palaamista: sitä että Marx on palannut ennen ja palaa yhä. Viime vuosina suhdetta tähän klassikkoon
ovat työstäneet varsinkin ne, joilla oli aktiivinen suhde hä- nen töihinsä jo edellisen pa- luun aikana.
Esimerkiksi Ranskassa Louis Althusserin työtoveri ja oppilas Etienne Balibar on kirjoittanut Marxin filosofisen ajattelun erinomaisen uudel- leenarvion, joka tiiviin ja johdatuksenomaisen luon- teensa tähden rinnastuu Schanzin teokseen. Palaami- sesta Marxiin kertoo monessa mielessä myös Jacques Derri- dan kirja Spectres de Marx,"
jossa kaikkine varauksineen on hyvin Marx-myönteinen sävy. Yhtäältä Derrida tuo Marxin nimeen liitettävän yh- teiskuntakriittisen jännitteen ajankohtaisuuden esiin: vaik- ka muuri on murtunut ja reaalisosialismi menettänyt voimansa, ei liberalismi ole tuonut historiaa päätepistee- seensä, vapaiden ihmisten onnelaan. Toisaalta Derrida lähilukee Marxia ja pohtii ni- menomaan palaamisen tee- maa. Minkälaisina Marxin aaveet näyttäytyvät meille? Ja minkälainen on Marxin hen- ki? Näiden teosten rinnalla voi vain arvailla, kuinka innostu- nut olisi se käsikirjoitus, joka Gilles Deleuzeltä jäi kuolles- saan kesken ja joka kantoi ni- meä Le grandeur de Marx.
Arto Noro on joskus toden- nut, että "meillä on klassikois- samme kroonisia sulattamis- vaikeuksia".12 Jos Marxin tuo- tantoa taas märehditään, mil- tä se maistuu ja miksi? Onko uutta vain tulkitsemisen tilan- ne vai "löydetäänkö" Marxis- ta jälleen jotain ennen ajatte- lun käyttämättömäksi jäänyt- tä? Esimerkiksi Schanzin ja Balibarin tulkintoja lukiessa huomaa, että heillä on Mar- xin suhteen eri perinteistä
juontuvat makunsa ja koros- tuksensa. Kun Schanzin kir- jasta heijastuu viileä kohtuus, tilinteon maku, Balibar ak- tiivisesti työstää Marxista ajan- kohtaista ajattelijaa, innostuu tästä. Schanzille olennaisinta on nykytilanteen luoma Uusi näkökulma. Hän ei kuitenkaan varsinaisesti hae Marxin teks- tien sisältä sellaista, mitä hän ei sieltä olisi löytänyt jo pari- kymmentä vuotta sitten. Bali- barille puolestaan Marx on edelleen tärkeä kriittisen ajat- telun väline ja kumppani, jon- ka ajattelusta ei pidä ainoas- taan muistuttaa, sitä tulisi yrit- tää jatkaa aktiivisesti.
Yhteistä uusille Marxia kä- sitteleville kirjoille on kriitti- nen mutta positiivinen Marxin tekstien käsittely ilman, että näitä tekstejä pyhitettäisiin.
Schanz painottaa, että muurin murtaminen samalla murtaa Marxin nimeen kytketyn ajat- telun vapaaksi monista ennak- koluulojen kahleista. Nyt on mahdollista lukea Marxia il- man, että hänen ajatteluunsa kohdistuisi kohtuuttomia odo- tuksia tai toiveita, ilman intohi- moista kohkaamista suuntaan tai toiseen. Vihdoin Marx on.
enää "vain" kiinnostava ajat- telija ja klassikko, jolle olem- me paljon velkaa. Marx ei ole enää historian tuomari mutta häntä ei edes tarvitse pitää his- torian tuomiolla. On "jotain uutta ja ennennäkemätöntä", että "Marxia voidaan nyt lu- kea niin kuin ketä tahansa muuta klassikkoa".13 Tässä Schanzin muotoilussa on myös ongelmansa: jos Marx muut- tuu "keneksi tahansa" klassi- koksi, hänen nimensä "pes- tään" ja neutraloidaan täysin epäpoliittiseksi ja kliinisen akateemiseksi. Klassikko, jon- ka nimi ei ole erityinen eikä
herätä jänniteitä, ei ole jännit- tävä eikä ehkä edes lukemi- sen arvoinen.
Ne tekstit ovat klassikoita, joihin yhä uudestaan palataan yhä uusista tilanteista käsin.
Samalla tekstit palaavat erilai- sina ja uudennäköisinä, eikä niiden vaikutus ole sama kuin aikaisemmin. Paluu niihin on kuitenkin aina suhteessa edel- lisiin palaamisiin. Jos pääoma- looginen intellektuaalinen vir- taus on nyt "kuollut"," kuten Noro esittää, mikä on tämä Schanzin tekstissä palaava Marx? Onko kyse perinnöstä, joka asetetaan esille, tehdään muistoksi ja samalla siirretään menneisyyden asiaksi? Vai onko Marxin ajattelu edelleen osa elävää ajattelun perinnet- tä? Viime aikojen kiinnostavis- sa Marx-tulkinnoissa selvästi kyse on tästä jälkimmäisestä siinä mielessä, että kirjoissa yritetään jälleen kerran tiivis- tää se, mikä Marxin ajattelus- sa on kiinnostavaa ja ajankoh- taista ja mikä ei. Perinne jat- kuu, kun se ei ole täysin hal- lussa, kun se on yhä avoin, kun sitä on työstettävä ja aja- teltava, kun siinä on jotain eri- tyistä, mikä pakottaa palaa- maan, esittelemään uudestaan ja arvioimaan. Kiinnostuksessa klassikoihin on mieltä, kun niiden vaikutus säteilee edel- leen tavalla tai toisella ajatte- luun, kun ne eivät jää vain museaalisiksi jäänteiksi ja kuriositeeteiksi. Mikä Marxin ajattelussa mahtaisi olla tällais- ta edelleen elävää perinnettä?
Marxin keskeinen opetus on yhteiskunnallisen tuotan- non ja sen rinnalla syntyvän subjektiuden muutoksenalai- suuden näkeminen: edes ta- lous ei toimi yleisten lakien ehdoilla, olkoonkin, että jot- kin "lait" voivat tietyssä his-
toriallisessa muodostelmassa olla yleisiä kaikille. Vastaavasti kriittinen yhteiskunta-analyy- sikään ei voi asettua ylihis- torialliseen näkökulmaan.
Marxin tapa tarkastella yhteis- kuntaa onkin immanentti: se- littäviä tekijöitä ei etsitä kul- loisenkin yhteiskunnallisen tuotannon ulkopuolella. Sa- malla analyysi on positiivista:
pohditaan sitä, minkälaiset mekanismit tuottavat nykyto- dellisuutta ja miten. Myös Mar- xin kritiikki sekä klassista po- liittista taloustiedettä että va- listusajattelua kohtaan on im- manenttia siinä mielessä, että hän ei asetu täysin näiden pe- rinteiden ulkopuolelle vaan ennemminkin luo tilaa ja mah- dollisuutta asettua näihin näh- den kriittiseen ja osittain ul- kopuoliseen asemaan. Olen- naisinta lieneekin juuri tämä ajattelun tilan luominen, ei täy- sin toisaalle vaan tarkastelta- van yhteiskunnan sisälle.
Marxilta ei ehkä kannata- kaan etsiä valmiita vastauksia siihen, mikä on nyky-yhteis- kunnan perustava konstituuti- on muoto. Edelleen arvokas- ta on kuitenkin hänen tapan- sa esittää kysymyksiä tästä yhteiskunnan luonteesta, ku- ten Schanz toteaa kirjansa lo- pussa: "Marxin teoreettiset
`maastokuvauksee ovat sen arvoisia, ettei niitä tule vain unohtaa ja torjua. Ne kuulu- vat kulttuurisiin matkatava- roihimme. — — Monet Marxin kapitalismille esittämistä ky- symyksistä ovat oikeita hänen itse tarjoamiensa vastauksien
oikeellisuudesta riippumat- ta.'
Tässä on se, mitä edel- leen voimme oppia Marxilta:miten kysyä oman yhteiskun- tamme rakentumista, miten avautua epätietoisesti suhtees- sa siihen, miten valistua siitä
viitteet KIRJALLISUUS
ilman läpivalaisemisen toivoa tai pakkoa?
Modernin maailman tule- minen "asuttavaksi" — tämä on Schanzille nyky-yhteiskun- nan tärkein luonteenpiirre
— ei tarkoita kriittisen ajatte- lun muuttumista turhaksi, päinvastoin. Edelleen tarvitaan vallan analytiikkaa, itsestään- selviltä näyttävien vallan sol- mukohtien avaamista. Kuten Michel Foucault jo aikoinaan keskellä suurta Marx-renes- sanssia totesi, Freudin ja Nietzschen ohella juuri Marxin työn kautta "tulkinnasta on vihdoin tullut ääretön tehtä- vä".1' Selviöinä esittäytyvien ilmiöiden ja merkkien perus- tassa ovat tulkinnat ja valta- suhteet, jotka pyrkivät osoit- tamaan itsensä oikeutetuiksi ja ainoiksi mahdollisiksi. Tällais- ten suhteiden analyysin perin- teen olennainen hahmo on ollut Marx.
Schanzin kirja on väline, jonka avulla on hyvä palata tähän klassikkoon nykytilan- teesta käsin mutta jonka avul- la tämä klassikko voi myös tehdä uuden "paluun" ja tulla luetuksi ensimmäistä kertaa.
Avatessaan uuden lukemisen mahdollisuuden Schanzin teoskin on oppikirjana enem- män kuin "muistutus" koulu- kunnasta tai Marxista. Jos ja kun klassikoissa todellakin on aina kroonisia sulattamis- vaikeuksia, niitä koskevat tilin- päätöksetkään eivät ole lopul- lisia.
1. McLellan 1990.
2. Schanz 1996, 91 3. Mt, 26.
4. Tahän tulkintaan sitoutuu myos toinen hiljan suomeksi ilmestynyt Marx-johdatus, Juk- ka Gronowin artikkeli teokses-
Sosiologian klassikot; ks.
Gronow 1996. Noro puoles- taan on täysin vakuuttunut sil- ta, että "tuo tulkinta on edel- leen järkevin Marxista tehty";
Noro 1996, 18.
5 Schanz 1996, 90.
6. Mt., 140.
7. Mt , 138 8. Mt., 71.
9 Balibar 1993, 8.
10. Filosofiset keskustelut Marxis- ta eivat kylla ole missaan vai- heessa taysin lakanneetkaan;
ks. esim. Gronow 1993.
11. Dernda 1993.
12. Noro 1993, 106.
13 Schanz 1996, 91 14. Noro 1996, 17.
15. Schanz 1996, 200.
16 Foucault 1994, 569. Talle aja- tukselle on sukua Noron muo- toilu, jonka mukaan Marxin
"yleinen kriittinen momentti"
voi edelleen olla sen esittami- nen, kuinka "yhteiskunnallisil- la muodoilla (esim. raha) on epamiellyttävä taipumus itse- naistyä meille vieraiksi mah- deiksi." Noro 1996, 18
Balibar, Etienne (1993): La philo- sophie de Marx. Editions La Decouverte, Paris
Derrida, Jacques (1993): Spectres de Marx LEtat de la dette, le travail du deuil et la nouvelle Internationale Galilee, Pans.
Foucault, Michel (1994). Nietz- sche, Freud, Marx. Teoksessa Das et ecrits. Gallimard, Paris.
Ilmestynyt alunperin vuonna 1967
Gronow, Jukka (1993): Kritiikin mittapuun ongelma Marxilla ja pääoman antimoraalinen va- linpitamattämyys. Tiede &
edistys 3/1993.
Gronow, Jukka (1996): Karl Marx
— yksilon vieraantumisesta poliittisen taloustieteen kritiik- kiin Teoksessa Gronow, Juk- ka, Arto Noro & Pertti Tottö (toim.): Sosiologian klassikot.
Gaudeamus, Tampere.
McLellan, David (1990): Karl Marx elcema ja teokset. Suomentanut Antero Tiusanen. Love kirjat, Helsinki.
Noro, Arto (1993): Postfranzenia.
Tutkijaliitto, Helsinki Noro, Arto (1996): Muistelmia
paåomalogiikasta. Teoksessa Schanz, Hans-jorgen: Karl Marxin teoria muurin murtu- misen jälkeen. Tutkijaliitto, Helsinki.
Schanz, Hans-Jorgen (1996). Karl Marxin teoria muurin murtumi- sen jälkeen. Tutkijaliitto, Hel- sinki.
Turo-Kimmo Lehtonen
