Tuomo Koho & Pinja Tamminen
6.- JA 7. -LUOKKALAISTEN HARRASTUKSET JA VAPAA-AJANKÄYTTÖ – PILOTTITUTKIMUS KOULUIKÄISTEN VAPAA-AJAN JAKAUTUMI- SESTA
Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Syyskuu 2020 Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta Osasto
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijät
Tuomo Koho ja Pinja Tamminen Työn nimi
6.- ja 7.-luokkalaisten harrastukset ja vapaa-ajankäyttö – pilottitutkimus koululaisten vapaa-ajan jakautumi- sesta
Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Kasvatustiede Pro gradu -tut-
kielma X 09/2020 34 + liitteet 8 sivua
Sivuainetutkielma Kandidaatin tut- kielma
Aineopintojen tut- kielma
Tiivistelmä
Tämä pilottitutkimus on tarkoitettu selvittämään suomalaisten lasten ja nuorten vapaa-ajanviettoa ja teknolo- gian integroitumista harrastuksiin. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vastaajien vapaa-aikaan kuuluu usein paljon muutakin, kuin mitä vastaajat itse kuvailevat ja että nuoret integroivat teknologiaa vapaa- aikaansa yhä kasvavissa määrin. Tämä tutkimus osoittaa kuudesluokkalaisten ja seitsemäsluokkalaisten eroja harrastus- ja teknologiakäytössä, tutkii teknologian integrointia eri harrastuksiin sekä eri harrastemuotojen välisiä yhteyksiä. Tulokset osoittavat, että erityisesti luovat harrastukset (esimerkiksi kuvataide, kuvaaminen, kirjoittaminen ja musiikki) ovat yhteydessä toisiinsa ja että tietokonepelaaminen rajoittaa muuta harrastelua.
Lisäksi 12- ja 13-vuotiaiden sosiaalisen median käyttö on vielä melko vähäistä, mutta kasvaa iän myötä. Sosi- aalisen median sovellukset kuitenkin korreloivat useiden harrasteiden kanssa.
Avainsanat
vapaa-aika, teknologia, harrastaminen
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty
Philosophical Faculty School
School of Applied Educational Science and Teacher education Author
Tuomo Koho ja Pinja Tamminen Title
Distribution of leisure time activities of Finnish youth: a pilot study
Main subject Level Date Number of pages
Educational science Pro gradu -tut-
kielma X 09/2020 34 + 8 pages of appendices
Sivuainetutkielma Kandidaatin tut- kielma
Aineopintojen tut- kielma
Abstract
This pilot study is aimed to explore the leisure time of Finnish children and adolescents. It highlights the leisure time activities as well as integration of information technology to the leisure time activities. The ear- lier studies have showed that often the leisure time of participants combines more elements than what the participants describe themselves. This study illuminates the differences between 6th and 7th graders in both their leisure time activities as well as in their information technology usage, demonstrates the integration of information technology to leisure time activities and portrays correlations between leisure time activities.
The results illustrate, for example, that there is a correlation within and between creative activities (such as arts, photographing, writing and music) and that computer gaming hinders the participation to other leisure time activities. In addition, twelve and thirteen-year-olds do not seem to use social media markedly although the usage is increasing with older participants. Social media applications do, however, correlate with various leisure time activities.
Keywords
Leisure time, information technology, hobbies
Sisällys
1 JOHDANTO ... 1
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ... 4
2.1 Harrastukset ja vapaa-aika ... 4
2.2 Luovuus harrastuneisuudessa ... 7
2.3 Sosiaalinen media ... 8
3 MENETELMÄT JA TUTKIMUSAINEISTO... 12
4 TULOKSET ... 17
4.1 Harrastuneisuuden jakautuminen ... 17
4.2 Harrastuneisuuden jakautuminen luokka-asteittain ... 18
4.3 Harrastusmieltymysten keskittyminen ... 21
4.4 Aktiivisten kuvaajien, pelaajien ja liikkujien muu aktiivinen toiminta ... 22
4.5 Harrastuneisuuskategorioiden väliset yhteydet ... 23
5 TULOSTEN LUOTETTAVUUS JA EETTISET RATKAISUT ... 26
6 POHDINTA ... 28
LÄHTEET ... 32 LIITTEET ...
1 JOHDANTO
Tämän pilottitutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa kuudes- ja seitsemäsluokkalaisten vapaa-ajan käyttöä, sekä tarkastella tieto- ja viestintätekniikan (esimerkiksi älypuhelin, tietokone tai tabletti) näyttäytymistä niissä. Tavoitteena on selvittää, kuinka nuorten va- paa-aika jakaantuu eri harrastuneisuusmuotojen (liikunta, musiikki, draama, kuvaaminen, kuvataide, käsityöt ja koneisiin ja moottoreihin liittyvät harrastukset ja harrasteet) välille ja kuinka tietotekniikkaa hyödynnetään tai integroidaan näissä vapaa-ajan elementeissä.
Yhteiskunnan digitalisoituessa entistä enemmän, on aiheellista kartoittaa vapaa-ajankäy- tön ja eri harrastuneisuusmuotojen rakennetta ja niiden suhdetta teknologiaan ja sosiaali- seen mediaan.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tutkittaessa harrastuksia ja vapaa-aikaa, vastaajat eivät miellä kaikkea vapaa-ajantoimintaa harrastuksekseen. Esimerkiksi Mylly- niemi ja Berg (2013, s. 39–40) sekä Merikivi, Myllyniemi ja Salasuo (2016, s. 56) kuvaa- vat ilmiötä, jossa kuntoliikuntaa tai omatoimista liikuntaa säännöllisesti harrastavista vas- taajista osa, sekä jopa kolmasosa mediaharrastuksia omaavista sanoo, etteivät harrasta mitään, huolimatta kysymyksen asettelun väljyydestä: ”Onko sinulla jokin harrastus, ai- van mikä tahansa” (Myllyniemi & Berg, 2013, s. 39–40) ja ”Onko sinulla jokin harrastus, aivan mikä tahansa? … [H]arrastuksella ei tarkoiteta vain ohjattua toimintaa vaan mitä tahansa sellaista, mitä pitää itse harrastuksenaan, vaikka sitä tekisi esim. yksin kotona”
(Merikivi ym., 2016, s. 56). Toisaalta esimerkiksi Luomasen (2006, s. 74–75) narratiivi- tutkimus osoittaa, että vastaajat kuvasivat harrastuksia ”pitkäkestoisina ja vakavina toi- mintoina, joihin liitetään myös henkilökohtaisen kehittymisen elementtejä” ja erottelevat spontaanisti harrastukset ”satunnaisista ja pinnallisista ajanvietteistä, joita ei haluta ku- vailla vakavina harrastuksina”. Vaikuttaisi siis siltä, että vastaajilla on suhteellisen
pysyviä mielikuvia siitä, mikä on harrastamista ja mikä ei, huolimatta tutkijoiden asette- lemista reunaehdoista tai kuvauksista.
Yhteiskunnan ollessa medioitunut (Lehtonen, 2020) ja sosiaalisen median arkipäiväisty- essä osaksi myös nuorten elämää, on syytä tarkastella sosiaalisen median roolia vapaa- ajan ja harrastusten kentällä. Uusimpien kartoitusten mukaan sosiaalinen media näyttäy- tyy isossa roolissa nuorten keskuudessa. Esimerkiksi tutkimuksen 13–17-vuotiaista 23 prosenttia käyttää sosiaalista mediaa viikoittain 15–20 tuntia. (Ebrand, 2019).
Huolimatta aiemman kaltaisista tutkimustuloksista, vapaa-ajankyselyt eivät silti erottele harrastuksia ja muuta vapaa-ajantoimintaa toisistaan. Tämän pilottitutkimuksen tavoite on korostaa vastaajien koetun vapaa-ajan vieton ja tutkitun vapaa-ajanvieton eroja ja avata tilaa tulevaisuuden tutkimuksille, jossa harrastusten ja muun vapaa-ajantoiminnan käsitteiden eroja pystytään tutkimaan tarkemmin ja tehokkaammin.
Yhtenä hypoteesina pidetään älypuhelimilla kuvaamisen olevan yleistä arjessa, ja sen vahva yhteys sosiaalisen median kuvapohjaisiin kanaviin, esimerkiksi Instagramiin ja TikTokiin. Kuudesluokkalaisten arvellaan pelaavan enemmän kuin seitsemäsluokkalais- ten, sillä pelaaminen näyttää valtakunnallisen tilaston mukaan vähenevän sitä mukaa mitä vanhempi pelaaja on (Tilastokeskus, 2017). 2015 tehdyn pelaajabarometrin (Mäyrä, Kar- vinen & Ermi, 2015) mukaan 10–19 –vuotiaat käyttävät pelaamiseen aikaa keskimäärin 4,17 tuntia viikossa, joten hypoteesina pidetään pelaamisen olevan muuta harrastunei- suutta hieman rajoittava tekijä. Myös päinvastoin aktiivisen liikunnan arvellaan rajoitta- van tietokonepelien pelaamista. Vuonna 2018 tehdyn lasten liikuntakäyttäytymistä kos- kevan tutkimuksen (Kokko, Martin, Villberg, Ng & Mehtälä, 2019, s. 24) mukaan liki puolet 11–15 –vuotiaista lapsista käytti liikkumista mittaavaa sovellusta, joten hypotee- sina tässä tutkimuksessa on, että aktiiviset liikkujat käyttävät paljon liikunnan eri muotoja mittaavia laitteita tai sovelluksia.
Tämän tutkimuksen tutkimusongelmaa lähestytään kohdistamalla teoreettinen viitekehys vapaa-ajan ja harrastuneisuuden käsitteiden ympärille sekä avaamalla lisäksi sosiaalisen median käsitettä tämänhetkisessä yhteiskunnassa. Tutkimusta varten luotu lomakekysely pyrkii tarttumaan edellä mainittujen teemojen yksityiskohtiin, ja selvittämään vastaajien
todellista vapaa-ajankäytön sisältöä. Tutkimusongelman pohjalta tutkimukselle muodos- tettiin neljä tutkimuskysymystä:
1. Kuinka koettu vapaa-ajan harrastuneisuus eroaa tutkitusta vapaa-ajan toimin- nasta?
2. Miten eri harrastamis- ja harrastemuodot ovat yhteydessä keskenään?
3. Miten aktiivinen harrastaminen rajoittaa muiden harrasteiden parissa toimimista?
4. Miten sosiaalisen median käyttö jakautuu osana harrastuneisuutta?
Ensimmäinen, toinen ja kolmas tutkimuskysymys keskittyvät harrastuneisuuteen ja pyr- kivät antamaan kuvan vastaajajoukon vapaa-ajan jakautumisesta. Viimeinen tutkimusky- symys pyrkii selvittämään sosiaalisen median ja tietotekniikan roolia nuorten elämässä ja selvittämään, kuinka nuoret hyödyntävät tai käyttävät tietotekniikkaa harrastuneisuutensa tukena.
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS
2.1 Harrastukset ja vapaa-aika
Robert Stebbins jakaa vapaa-ajantoiminnan kahteen alakategoriaan; satunnaiseen vapaa- ajantoimintaan ja vakavaan vapaa-ajantoimintaan riippuen aktiviteetin luonteesta ja teki- jän pyrkimyksistä aktiviteetin suhteen. Satunnainen vapaa-ajantoiminta on välittömästi palkitsevaa toimintaa, mistä saatu hyvänolontunne ei kestä pitkään, eikä siitä nauttimi- seen vaadita erillistä harjoittelua (Stebbins, 2001, s. 53). Esimerkkejä voisivat olla passii- vinen viihde (kirjat, elokuvat, sosiaalinen media) ja lyhytkestoiset pelit ja aktiviteetit (kortti-, arpa- ja kännykkäpelit). Vakava vapaa-ajantoiminta taas on systemaattista pyrki- mystä kehittyä, hankkia tietoa ja ilmaista taitojaan aktiviteetissa, joka vaatii erityistaitoja, -tietoja ja -kokemusta (Stenbbins, 2001, s. 53).
Kuten johdannossa kuvailtiin, lapset ja nuoret eivät koe kaikkea vapaa-ajantoimintaa har- rastuksikseen, huolimatta niiden toistuvuudesta. Lisäksi harrastaminen mielletään usein sosiaalisena tapahtumana. Esimerkiksi yksinäistä musiikin luomista (soittamista tai lau- lamista ainoastaan itseään varten, omaksi ilokseen) tutkinut Killick (2006, s. 273–274) huomauttaa, ettei kyseiselle aktiviteetille ole edes termiä: aktiviteettia kuvataan käyttäen negatiivisilla mielleyhtymillä varustettuja adjektiiveja kuten yksin tai yksinäinen, jotka usein vihjaavat, että yksinäinen musiikin luominen on korvike yhteisölliselle musiikin harrastamiselle. Lisäksi hän huomauttaa, ettei aktiviteettia voi kutsua ”harjoitteluksi”, mikä viittaisi sen olevan valmistautumista esiintymistä tai muuta yhteisöllistä tapahtumaa varten. Tätä harrastusten sosiaalisen puolen mieltymystä tukee myös esimerkiksi Paaja- sen (2001, s. 42) perhebarometrin tulokset vanhempien nimeämistä syistä lasten harras- tusten tärkeydelle. Kaksi tärkeintä syytä lapsien harrastamiselle olivat sosiaalistuminen ja samanhenkisten ystävien hankkiminen. Näin ollen yksin harrastamisen ilmenemis- muotoja ei välttämättä mielletä harrastamiseksi, huolimatta niiden mahdollista vakavan
vapaa-ajantoiminnan piirteistä, kuten sitoutumisen määrästä, toistuvuudesta, halusta ja pyrkimyksestä kehittyä aktiviteetissa tai muista terveyshyödyistä kuin sosiaalisesta kans- sakäymisestä.
Harrastusten käsityksen muuttuminen ohjatuista ja organisoiduista tapahtumista kohti it- senäistä harrastamista vaikuttaisi tapahtuvan teini-iässä. Kuten aiemmin kuvailtiin, lapset ja nuoret eivät mieltäneet esimerkiksi kuntoliikuntaa harrastukseksi (Myllyniemi & Berg, 2013, s. 39–40; Merikivi ym., 2016, s. 56), toisin kuin aikuiset (vrt. Merikivi ym., 2016, s. 92–93). Osa harrastuksista, etenkin liikuntaharrastuksista, näyttäytyy niin kutsut- tuina varhaisen harrastamisen lajeina (Merikivi ym., 2016, s. 93). Näitä ovat esimer- kiksi jalkapallo, uinti, salibandy ja ratsastus. Lisäksi uusina ilmiöinä Merikivi tutkijakol- legoineen mainitsee trampoliinilla hyppimisen ja potkulautailun (2016, s. 93). Nämä var- haisen harrastamisen lajit antavat tietä teini-iässä kuntosaliharrastukselle, juoksulle ja lenkkeilylle (Myllyniemi & Berg, 2013, s. 67–69; Merikivi ym., 2016, s. 93). Samaan ai- kaan liikuntaharrastusten määrä vähenee ja mediaharrastusten määrä kasvaa (Merikivi ym., 2016, s. 64). Esimerkiksi, kuten aiemmin mainittiin, Mäyrä, Karvinen ja Ermi (2015, s. 33) näyttävät, että 10–19-vuotiaat käyttävät huomattavan määrän aikaa tietokonepelaa- miseen.
Aiemmin kuvailtujen ilmiöiden vuoksi on olennaista erotella toisistaan vapaa-ajantoimin- tojen eri käsitteitä. Tässä tutkimuksessa erotellaan toisistaan harrasteet ja harras- telu sekä harrastukset ja harrastaminen. Kuten aiemmin Luomasen (2006, s. 74–75) tut- kimuksessa osallistujat erottelivat toisistaan pitkäkestoiset ja kehitykseen pyrkivät toi- minnat satunnaisista ajanvietteistä, Metsämuuronen (1995, s. 16) jakaa nämä kaksi ulot- tuvuutta nojaten Itkosen (1982, s. 150) kuvaukseen, jonka mukaan harrasteilla on ”viih- teen omainen” tai vähättelevä sävy, etenkin muodossa harrastelu. Myös Nykysuomen sa- nakirja kuvailee harrastelijaa määritelmällä ”henkilö, joka vain huvikseen harjoittaa jo- takin”, mikä antaa ymmärtää, ettei aktiviteettiin sitouduta. Samoin harrastelun yhteydessä on käytetty vähätteleviä esimerkkejä ”harrastella vähän piirustusta” ja ”hän harrasteli yhtä ja toista tieteenhaaraa, mutta ei erityisesti syventynyt mihinkään”, kun taas harrastamista kuvataan jatkuvana toiminnan suuntaamisena kohti mieltymystä tai pyrkimystä ylläpitä- vää kohdetta ja jonkin asian ahkerana harjoittamisena. (Sadeniemi, 1990, s. 375).
Metsämuuronen esittelee harrastuksille useamman aiemmissa tutkimuksissa ilmestyneen määritelmän, joille yhteistä on vapaa-aika, kiinnostus sekä määrätietoinen ja jatkuva suuntautuminen aktiviteettia kohtaan (vrt. Luomasen, 2006, s.74–75, tulokset, sekä Sade- niemi 1990, s. 375). Näiden määritelmien pohjalta Metsämuuronen luo harrastuneisuu- den käsitteen:
”[h]arrastuneisuus on suhteellisen pysyvä tietyntyyppisiin toimintoihin po- sitiivissävyisenä toimintavalmiutena yksilön toiminnallisella, kognitiivi- sella ja affektiivisella alueella ilmenevä jatkuva omaehtoinen suuntautumi- nen” ja jatkaa harrastusten olevan harrastumisen kohdentumista ”tiettyyn asiaan, lajiin, tekniikkaan, välineeseen tai osa-alueeseen” (Metsämuuronen, 1995, s. 20–22).
Metsämuuronen sanookin, että ”keskeisesti kyse lienee harrastuksen intensiteetistä, jonka voimakkuutta on mahdoton arvioida pelkästään aktuaaliseen toimintaan käytetyn ajan pe- rusteella” ja antaa esimerkin patikoinnista: mikäli henkilö patikoi kerran vuodessa, ei hä- nen välttämättä voida sanoa harrastavansa patikointia. Mutta mikäli kyseinen henkilö esi- merkiksi kokoontuu säännöllisesti muistelemaan tai suunnittelemaan patikointia, lukee alan lehtiä tai kirjallisuutta, hankkii ja huolta varusteita seuraavia patikointeja varten, tai on ajatuksissaan ja tunteiltaan omistautunut patikoinnille, voidaan puhua jo harrastami- sesta. (1995, s. 19–20.)
Metsämuurosen (1995, s. 16–23) määritelmien perusteella harrastuneisuuden yläkäsitteen alle sijoittuvat siis harrastaminen ja harrastelu, joiden toteumia ovat harrastukset ja har- rasteet. Metsämuurosen kuvauksen pohjalta on laadittu seuraava käsitteellinen jako har- rastuneisuuden alakäsitteistä (Kuvio 1).
Kuvio 1: Harrastuneisuuden alakäsitteet
Kuten Metsämuuronen (1995, s. 21) kuvaa, harrastuneisuus voidaan käsittää orientoitu- misena johonkin mielenkiinnon alueeseen. Harrastaminen on harrastuneisuutta, johon si- toudutaan määrätietoisesti toiminnan ja ajatuksen tasolla ja harrastamisen kiintopiste on harrastus, jossa pyritään systemaattisesti kehittymään. Harrastelu taas koetaan viihteen- omaisena, tilapäisenä tai kevyempänä harrastuneisuuden alle putoavana toimintana, missä ei välttämättä pyritä systemaattiseen kehitykseen tai johon ei panosteta tunne- ja mentaalitasolla (Metsämuuronen, 1995, s. 16, 21). Harrastelun toiminnoista puhuttaessa viitataan harrasteisiin. Täytyy myös huomata, että harrastamisen ja harrastelun välillä voi tapahtua liikettä: jotkin harrastukset taantuvat harrasteiksi, esimerkiksi henkilön lopetta- essa jalkapallojoukkueessa toistuvan harjoittelun, kun taas toisista harrasteista voi syntyä harrastuksia, kun siihen sijoitettu aika ja intensiteetti nousevat.
2.2 Luovuus harrastuneisuudessa
Luovuuden määrittely on haasteellista, sillä yksiselitteistä määritelmää sanalle luovuus ei ole olemassa, ja siksi sitä on pidetty yhtenä psykologian alan haastavimmista määriteltä- vistä käsitteistä (Uusikylä & Piirto, 1999, s. 12). Luovuudesta on luotu useita erilaisia teorioita, jotka voivat erota toisistaan paljonkin. Teorioiden verrattainen ero johtuu käsit- teen laajuudesta, sillä luovuutta voi olla yksilön arkinen ajatuksen kehittyminen tai yh- teiskunnallinen keksintö (Kozbelt, Beghetto & Runco, 2010, s. 20). Tämän vuoksi käsite tulisi avata aina asiayhteyteensä nähden parhaimmalla tavalla. Tässä yhteydessä käsitettä tarkastellaan harrastuneisuuteen liittyvän luovuuden näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa luoviksi harrastuksiksi tai harrasteiksi voidaan lukea ne toiminnat, joissa henkilö tuottaa jotain uutta tai käyttää omaa tulkintaansa tuotoksen toteuttamiseen. Tällaisia ovat esimer- kiksi kuvaaminen, kuvataide, kirjoittaminen, musiikin tuottaminen ja käsityöt. Toisaalta luovuuden määritelmän mukaan jokaisessa ihmisen toiminnassa on luovuutta esimerkiksi ongelmanratkaisun muodossa.
Luovuuden tutkimus tarvitsee onnistuakseen monitieteellisen tutkimusotteen, sillä jokai- sen yksilön kasvu- ja elinympäristö on erilainen ja siten myös luovuus on moninaista.
Luovuudesta puhuttaessa ei kannata keskittyä vain sanaan luovuus, vaan sen sijaan voi- daan puhua esimerkiksi luovasta prosessista, luovasta työstä tai luovasta yksilöstä
(Uusikylä, 2012, s. 55). Luovaa prosessia pidetään osittain ihmisen tiedostamattomana toimintana, ja sen tuloksena on yleensä uuden ajatuksen tai idean tuottaminen. Prosessin ideasta aiheutuva tuotos on yksilön tuottama produkti. Kaikista helpoiten luovuutta voi- daan lähestyä tarkastelemalla prosessia, produktia ja persoonaa, ja näihin osatekijöihin vaikuttaa esimerkiksi omaperäisyys ja nerokkuus. (Uusikylä, 2012, s. 59). Tutkimuksessa tarkasteltavassa luovassa harrastuneisuudessa henkilön omaperäisyys näkyy yksilöllisenä tuloksena (esimerkiksi havainnoitava tuotos piirtämisestä tai kuvaamisesta).
2.3 Sosiaalinen media
Merikivi tutkijakollegoineen (2016, s. 6) toteaa, että vain murto-osa nykynuorista mää- rittää mediankäyttöään internetin kautta. Sen sijaan he puhuvat älypuhelimista, sosiaali- sesta mediasta ja sovelluksista, joiden käytön internet mahdollistaa. Lisäksi he huomaut- tavat, että ”lasten ja nuorten mediasuhde [ei] rajoitu enää yhteen välineeseen tai edes te- kemiseen, vaan vahvasti verkottunut viestintäympäristö läpäisee koko elämys- ja koke- musmaailman” (Merikivi ym., 2016, s. 5) ja ”melkein millä tahansa harrastuksella voi olla medioitunut muotonsa esimerkiksi blogin kautta” (Merikivi ym., 2016, s. 58). Lisäksi esimerkiksi videoiden jakoon tarkoitettu sivusto YouTube sisältää miljardeja videoita, joita voi hyödyntää taitojen tai tietojen oppimiseen, kuin myös esimerkiksi musiikin kuunteluun (YouTuben sisältöön, tutustu Statista, 2020) ja Garrett (2016, s.320) huo- mauttaa, että YouTube on usein ensimmäinen sivusto, jolta internetkäyttäjät etsivät ohje- videoita sen ollessa maailman suosituimpia sivustoja (YouTube on Amazon Alexan, 2020, mukaan toiseksi suosituin sivusto Googlen jälkeen). Clement (2020) arvioi, että vuonna 2019 joka minuutti YouTubeen ladattiin 500 tuntia videosisältöä ja kokonaisuu- dessaan YouTubessa on miljardeja videoita. On siis ymmärrettävää, että YouTubesta löytyy videoita jokaiseen tässä tutkimuksessa mainittuun harrastuneisuuskategoriaan, ja sivuston suosion huomioon ottaen voidaan olettaa nuorten olevan tietoisia YouTuben mahdollisuuksista. Näin ollen on perusteltua selvittää, miten sosiaalista mediaa integroi- daan harrastuneisuuteen.
Sosiaalinen media voidaan määritellä internetin palveluksi tai sovellukseksi, jonka kana- vissa eri käyttäjien välinen kommunikaatio ja henkilökohtainen sisältö jaettuna
yhdistyvät. Sosiaalinen kuvaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ja media käyttäjän luo- maa informaatiota sekä jaettua materiaalia. (Hintikka, n. d.) Tässä tutkimuksessa sosiaa- lisella medialla tarkoitetaan internetin sovelluksia, joiden kautta käyttäjä etsii tietoa, seu- raa muita käyttäjiä ja jakaa mahdollisesti omaa sisältöään (ks. kuvio 2 teknologian hyö- dyntämisestä vapaa-ajalla ja harrastuneisuudessa). Tällaisia sosiaalisen median kanavia ovat esimerkiksi Instagram ja YouTube. Sosiaalisen median kanavat toimivat yleensä in- ternetpohjaisilla alustoilla tai erilaisten applikaatioiden kautta, ja ne ovat ladattavissa eri- laisille yleisesti käytössä oleville älylaitteille. Yleisimpien applikaatioiden käyttö on il- maista (Matikainen, 2008, s. 26).
On tavallista, että sosiaalisen median kanaviin tulee luoda oma käyttäjätunnus, ja yleensä näissä on myös ikäraja. Esimerkiksi Instagramin ja TikTokin ikäraja on 13-vuotta (In- stagram, 2019; TikTok, 2019), mutta todellinen käyttäjien ikähaarukka laajenee sen ala- puolelle. Suomen mittakaavalla tehdyt kartoitukset sosiaalisen median kanavien käytöstä kohdistuvat ikärajojen yläpuolelle, esimerkiksi Tilastokeskuksen tieto- ja viestintäteknii- kan käyttöä koskevassa kartoituksessa nuorin tutkittu ikäryhmä on 16–24-vuotta (Tilas- tokeskus, 2019). Tieteellistä näyttöä alaikärajaa nuorempien sosiaalisen median käytöstä ei ole löydettävissä, mutta esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto antaa nettisi- vuillaan lasten sosiaalisen median käyttöä koskevan oppaan vanhemmille (MLL, 2019), josta voidaan päätellä lasten olevan sosiaalisen median parissa. Tieteellisen tutkimusnäy- tön puuttuessa tähän tutkimukseen ei ole löydettävissä vertailudataa todellisesta alakou- luikäisten käyttäjien määrästä sosiaalisessa mediassa.
Peter Kollockin (1999) mukaa voidaan määritellä neljä erilaista motiivitekijää, jotka pe- rustelevat verkkoyhteisöihin osallistumista; vastavuoroisuus, suosio, kyvykkyyden tunne ja tarve. Vastavuoroisuudella tarkoitetaan yksilön odotusta siitä, että itse tuottamia sisäl- töjä vastaan verkkopalvelusta saa itsekin hyötyä. Jos henkilö esimerkiksi jakaa vinkkejä tai tietosisältöjä, hän odottaa saavansa niitä joskus muilta takaisin. Suosiolla tarkoitetaan verkkopalvelun avulla kerrytettyä hyvää mainetta, joka voi kasvaa tuotetun sisällön ansi- osta. Kyvykkyyden tunne yksilöllä verkkopalvelujen suhteen tarkoittaa sitä, että tuotettu- aan sisältöä muiden ihmisten nähtäville tai itselle, yksilö kokee omaavansa vaikutusta verkkoympäristöön ja muihin ihmisiin. Kyvykkyyden tunteesta voi tulla positiivinen kierre, joka kerta toisensa jälkeen uudelleen motivoi tuottamaan sisältöä ja osallistumaan
keskusteluihin. Edellä mainittujen lisäksi tietynlaisen sisällön tarve voi toimia motivaa- tiona sisällön tuottamiseen. (Kollock, 1999, s. 225–229).
Kuvio 2. Teknologian hyödyntäminen ja integrointi vapaa-aikaan ja harrastuneisuuteen
Ebrandin (2019) tekemän laajan kyselytutkimuksen (N = 6247) mukaan sosiaalisen me- dian osallistumismotiivit jakautuvat sosiaaliseen ja tiedonhaulliseen osa-alueeseen. Vuo- den 2019 tärkein yksittäinen motiivi käyttää sosiaalista mediaa oli sen mahdollistama keskusteluyhteys ihmisten kanssa. Lisäksi sosiaalisiin suhteisiin liittyvän tiedon sekä asiatiedon etsintä koettiin yhtenä tärkeänä syynä käyttöön. Verraten Kollockin (1999) motiivitekijöihin Ebrandin (2019) saamat tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen me- dian käytön syyt pysyvät samankaltaisina, vaikka alustat muuttuvat, eivätkä siten ole toi- siinsa verrattavissa. Kollockin (1999) motiivitekijöiden lisäksi vuoden 2019 tutkimuk- sessa lisätekijäksi on ilmentynyt riippuvuuden piirteitä. Tutkimuksessa 74 prosenttia vas- taajista kertoo käyttävänsä sosiaalista mediaa tavan vuoksi. Yksinäisyyden takia taas so- siaalista mediaa käytti lähes viidesosa (19 %) vastaajista. (Ebrand, 2019). Sosiaalisen me- dian yhteisöihin rekisterin luominen ja keskusteluihin osallistuminen voivat toimia yksi- näisyyttä helpottavana tekijänä. Sosiaalisessa mediassa voi olla helpompi rakentaa sosi- aalisia verkostoja, mutta mikäli sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa tapahtuu
ainoastaan siellä, voi fyysisen kanssakäymisen kynnys kasvaa entisestään ja aiheuttaa näin emotionaalista kuormittavuutta (Junttila, Jyrkkä & Tolmunen, 2016, s. 25).
Digitaalisten resurssien käyttö on yleistynyt viime vuosien aikana perusopetuksessa (Harju, Sainio & Ängeslevä, 2019, s. 30), mikä harjaannuttaa lapsia käyttämään sovel- luksia. Digitaalisuuden lisääntyessä perusopetuksen vastuu moniluku- ja medialukutai- don opetuksesta kasvaa, ja se näkyy myös tuoreimmassa Opetushallituksen Perusopetuk- sen opetussuunnitelman perusteissa (2014) Sivuilla 22–23 selostetaan monilukutaidon sekä tieto- ja viestintäteknologian osaamisen laaja-alaisista tavoitteista, ja painotetaan nii- den opettelemista läpi kaikkien ikäryhmien. Monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsi- tykseen tekstistä, sen tulkitsemisesta, tuottamisesta ja arvottamisesta. Yläkouluikäisten (7–9-luokkalaisten) opetussuunnitelman perusteissa mainitaan myös erikseen medialuku- taito, jossa painotetaan eri lähteistä saadun tiedon oikeellisuuden arvioimista sekä kan- nustetaan oppilasta ilmaisemaan itseään monipuolisesti. (Opetushallitus 2014, s. 22, s.
283).
3 MENETELMÄT JA TUTKIMUSAINEISTO
Käsillä oleva tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivista ja kvalitatiivista dataa yhdis- tävä monimenetelmällinen tutkimus (katso esimerkiksi Johnson, Onwuegbuzie & Turner, 2007). Monimenetelmällistä lähestymistapaa voidaan perustella tutkimuksen pilottiase- man vuoksi: tutkimus pyrkii lähestymisellään keräämään mahdollisimman kattavaa dataa aiheesta sekä tätä tutkimusta että tulevaisuuden tutkimuksia varten. Erityisesti datanke- ruulomakkeen toimintaa arvioidaan tulevaa, suurempaa vapaa-ajan tutkimusta var- ten. Tutkimusasetelmalla pyritään sekä löytämään kvantitatiivista yleistävää dataa nuor- ten vapaa-ajanviettotavoista että löytämään diginatiiveille ominaisia ”uusia” ajanvietto- malleja. Avoimilla vastauksilla tutkimusasetelma pyrkii avaamaan nuorten vapaa-ajan- vietosta näkökulmia, joita tutkijat eivät ole osanneet suljetuilla kysymyksillä kysyä, sekä keräämään syvempää tietoa näiden uusien ajanviettotapojen kulttuureista ja toimintamal- leista.
Tutkimuksen aineisto kerättiin suomalaisen yhtenäiskoulun 6.- ja 7.-luokkalaisilta. Kyse- lyyn (katso liite 1) osallistui yhteensä kuusi luokkaa, joista kolme oli kuutosluokkia ja kolme seiskaluokkia. Vastauksia saatiin yhteensä 119 (62 6 lk. ja 57 7 lk.) (Taulukko 1).
Kuudesluokkalaisia oli yhteensä koulussa 68 ja seitsemäsluokkalaisia 73. Näin ollen kuu- desluokkalaisten vastaajaosuus oli 91 prosenttia ja seitsemäsluokkalaisten vastaajaosuus oli 78 prosenttia. Yhteensä 84 prosenttia kohdejoukosta vastasi kyselyyn.
Pilottitutkimuksen ikäryhmä, 12–14-vuotiaat, valikoitui taustateorian oletuksista, että tä- män ikäisillä olisi paljon harrastuksia, ja että teini-ikään yhdistetty murrosvaihe harras- tusten käsittämisessä voisi näkyä tuloksissa. Lisäksi tietotekniset taidot ja sosiaalisen me- dian käyttö saattaa jo osalla heijastua tuloksiin.
Taulukko 1. Tutkimusaineiston jakauma
Tyttö Poika Muu Yhteensä
6 lk. 33 23 6 62
7 lk. 35 19 3 57
Yhteensä 68 42 9 119
Datankeruu toteutettiin sähköisellä lomakekyselyllä toukokuussa 2020. Oppilaat vastasi- vat kyselyyn omilla mobiililaitteillaan oppitunnin aikana ja tutkimusryhmän jäsen oli pai- kalla esittelemässä tutkimusaihetta ja vastaamassa oppilaiden mahdollisiin kysymyksiin.
Kysely lähetettiin alun perin oppilaille sähköpostiin maalis-huhtikuun (2020) valtakun- nallisen etäopetusjakson aikana, mutta valvomattomalla kyselyllä ei saatu riittävästi vas- tauksia, minkä vuoksi päädyttiin toteutettuun toimintamalliin.
Sähköinen kysely koostui yhdeksästä eri harrastuneisuuskategoriasta, jotka olivat 1. liik- kuminen ja urheilu, 2. musiikkitoiminta, 3. draama- ja teatteritoiminta, 4. kirjoittaminen, 5. valokuvaus ja kuvien muokkaus, 6. kuvataide, 7. pelaaminen, ohjelmointi ja älylaittei- den käyttö, 8. käsityöt ja rakentelu sekä 9. koneet ja moottorit. Nämä teemaluokat vali- koituivat aiempien tutkimusten pohjalta (katso esimerkiksi Berg & Myllyniemi 2013;
Halme, Hedman, Ikonen & Rajala, 2018). Teemaluokat oli jaettu kahteen eri alaluokkaan, toimintaan ja verkko-osuuteen. Toimintaosiossa kartoitettiin vastaajien harrastuneisuutta näiden kategorioiden sisällä ja verkko-osuuksissa pyrittiin selvittämään, kuinka nuoret integroivat informaatioteknologiaa, internettiä ja sosiaalista mediaa kyseisen harrastunei- suuskategorian osalta. Esimerkiksi lomakekyselyssä kysyttiin musiikkitoiminnan osuu- dessa ”Soitatko jotain instrumenttia, mitä?” ja musiikkitoiminnan verkko-osuudessa
”Jaatko musiikkiaiheista materiaalia internetiin?” ja ”Harjoitteletko lajitaitoja internet- materiaalin avulla?”.
Vapaa-ajanviettomieltymysten keskittyneisyyden takia tuloksien tilastollinen testaami- nen oli haasteellista ja tuloksissa keskitytään harrastuneisuusmuotojen välisiin korrelaa- tioihin. Useimmat vastaajat viettivät aikaansa yhden tai kahden eri harrastuneisuuskate- gorian parissa ja merkkasivat muihin kategorioihin toistuvasti Likert-asteikolla ”en kos- kaan” (Likert-asteikon vaihtoehtojen ollessa en koskaan, joskus, kuukausittain, viikoit- tain, päivittäin ja useamman kerran päivässä). Tämä on toisaalta ymmärrettävää, hyvin harvat ihmiset jakavat mielenkiintoaan kaikille aiemmin mainituille kategorioille, mutta toisaalta vastausten laatu ja epätasainen jakautuminen on haastava tilastollisen päättelyn kannalta. Jatkossa esiteltävissä taulukoissa ja tuloksissa on tarkasteltu koko kerättyä
dataa, ellei erikseen mainita käytettävän rajattua osaa siitä, esimerkiksi tiettyjä harrastu- neisuuskategorioita.
Seuraavassa taulukossa (Taulukko 2.) on kuvattu vastaajajoukon harrastuneisuus vastaa- jamääränä (n) ja kokonaisotoksen prosenttiosuutena (%). Taulukkoon 2. on sisällytetty vastaajat, jotka ovat raportoineet edes yhteen harrastekategorian väittämistä muuta kuin
”en koskaan”, toisin sanoen, taulukkoon on sisällytetty vastaajat, jotka harrastelevat jo- tain kategorian osa-aluetta edes joskus.
Taulukko 2. Harrastuneisuuskategorioiden jakautuminen otoksessa N = 119.
Harrastuneisuuden toteuma n %
Liikunta 105 88
Instrumentin soitto 21 18
Perinteiset musiikkiharrastukset 37 31
Draama 14 12
Kirjoittaminen 42 35
Kuvaaminen 82 69
Kuvataide 68 57
Tietokonepelaaminen 80 67
Käsityöt 44 37
Koneet ja moottorit 5 4
Internetiin tai sosiaaliseen mediaan liittyvä toiminta, esim. materiaalin jakami-
nen.
Liikunta 16 13
Musiikki 44 37
Musiikki (sis. musiikin kuuntelu*) 66 55
Draama 11 9
Kirjoittaminen 19 16
Kuvaaminen 49 41
Kuvataide 38 32
Tietokonepelaaminen 49 41
Käsityöt 21 18
Koneet ja moottorit 7 6
*Avoimista kysymyksistä manuaalisesti erotellut vastaukset, joista ilmenee vastaajan musiikinkuunteluso- velluksen käyttö.
Tätä harrastuneisuuden jakautumista tutkitaan tarkemmin vertaamalla luokka-as- teita toisiinsa harrastuneisuuden ja sosiaalisen median käytön näkökulmasta. Lisäksi eri vapaa-ajanviettotapojen keskittyneisyyttä tutkittiin erottelemalla vastaajajoukosta aktii- viset harrastajat yksi harrastuneisuuskategoria kerrallaan. Esimerkiksi datasta eroteltiin vastaajat, jotka raportoivat pelaavansa tietokonepelejä viikoittain tai useammin (n = 59) ja tarkasteltiin, kuinka tämä joukko jakautuu muiden harrastuneisuuskategorioiden suh- teen. Lopulliseen raporttiin valikoituivat kolme suosituinta harrastuskategoriaa; liikunta, tietokonepelaaminen ja kuvaaminen, joiden jakautumista kuvataan tarkemmin luvussa
Harrastusmieltymysten keskittyminen. Kuvaajien, pelaajien ja liikkujien välisiä eroja tut- kittiin khiin neliö testeillä (X2), sekä tarkemmin standardoiduilla residuaaleilla (std.res).
Poikkeamat raportoidaan, mikäli standardoidun residuaalin itseisarvo on yli 1,66.
Harrastamisen ja harrastelun välisten tarkempien parametrien puuttuessa tässä tutkimuk- sessa viikoittain tai useammin toistuva toiminta nimetään harrastamiseksi ja harvemmin tapahtuva toiminta harrasteluksi. Luokittelu on puutteellinen sen mitatessa ainoastaan harrastamisen määrää, jättäen ulkopuolelle muun harrastamisen kuin itse toiminnan (vrt.
Metsämuuronen, 1995, s. 16–23), mutta toisaalta korostaa myös tarpeellisuutta näiden kahden ulottuvuuden erottamiselle tieteellisesti.
Aiemmin esiteltyjen laajempien harrastuneisuuskategorioiden lisäksi aineistosta nousi esiin yksittäisiä muuttujia, joihin yli 95 prosenttia oli vastannut Likert-asteikon vaihtoeh- don ”en koskaan”. Musiikin, kuvataiteen, käsitöiden, kirjoittamisen sekä sovellustenkäy- tön osalta löytyi yksittäisiä muuttujia, joita vain alle kuusi (6) kertoo harrastelevansa.
Merkittävimpiä huomioita kuitenkin tehtiin draaman ja teatterin sekä koneiden ja moot- toreiden kategorioissa, joista nousi esiin useita täysin harrastelun ulkopuolelle. Koneiden ja moottoreiden toimintoja käsittelevä kategoria oli selvästi vähiten suosittu, sillä 97 pro- senttia vastaajista valitsi jokaiseen vastausvaihtoehtoon vastauksen ”en koskaan”. Draa- man ja teatterin kohdalla lukema ei ole yhtä korkea verrattuna edelliseen, mutta siinäkin 96 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon ”en koskaan” puoleen kategorian väittämistä.
Vastausten yksimielisyyden vuoksi väittämien varianssia testattiin SPSS-ohjelmiston (IBM Corp., 2017) boxplot -ominaisuudella, jotta datasta pystyttiin poimimaan ne muut- tujat, joissa varianssia on. Väittämät, joista löytyi riittävästi varianssia jatkotutkimuksia varten, on kerätty seuraavaan taulukkoon (Taulukko 3). Taulukossa 3 merkitty vastaus- vaihtoehtojen vaihteluväli tarkoittaa lomakekyselyssä ollutta Likert-asteikkoa, jonka vaihtoehdot olivat en koskaan (1), joskus (2), kuukausittain (3), viikoittain (4), päivittäin (5) tai useamman kerran päivässä (6). Liikunnan määrää kartoitettaessa ei käytetty 6-por- taista Likert-asteikkoa, vaan määrää kuvattiin tunteina viikossa. Vastausvaihtoehdot 1–7 kuvaavat lukuina, kuinka monta tuntia viikossa vastaaja toimii yhden lajin parissa, ja vas- taus 8 kuvaa vaihtoehtoa ”enemmän kuin 7 tuntia viikossa”.
Taulukko 3. Harrastuneisuuskategorioiden vastausten keskiarvo (KA), keskihajonta (KH) ja vastausvaihtoehtojen vaihteluväli (VV)
Harrastuneisuuden toteuma KA KH VV
LIIKUNTA
Liikunnan määrä 3,43 1,64 1–8
Harjoittelen lajia internetin avulla 2,01 1,92 1–6
Harjoittelen lajia applikaation avulla 1,84 1,37 1–6
Keskustelen lajiin liittyvistä asioista internetissä 1,97 1,3 1–6 Katselen lajiin liittyvää materiaalia internetissä 2,87 1,78 1–6
Seuraan lajin tapahtumia verkossa 2,61 1,7 1–6
MUSIIKKI
Hyödynnän musiikkisovelluksia 1,94 1,73 1–6
Kuuntelen musiikkia netin välityksellä 2,83 2,19 1–6
KIRJOITTAMINEN
Kirjoitan päiväkirjaa 1,42 0,83 1–5
Kirjoitan kertomuksia tai tarinoita 1,36 0,69 1–6
Katselen aiheeseen liittyvää materiaalia 1,19 0,64 1–4
KUVAAMINEN
Otan valokuvia ja muokkaan niitä 2,31 1,5 1–6
Kuvaan ihmisiä 2,04 1,49 1–6
Kuvaan eläimiä 2,05 1,32 1–6
Kuvaan itseäni 2,25 1,51 1–6
Kuvaan maisemia 2,09 1,31 1–6
Kuvaan arkipäiväisiä asioita 1,81 1,35 1–6
Jaan tekemääni materiaalia internetiin 1,83 1,4 1–6
Teen videoita. 2,46 1,8 1–6
KUVATAIDE
Maalaan vesi- tai pastelliväreillä 1,57 1,01 1–6
Piirrän lyijykynällä tai tusseilla 2,41 1,62 1–6
Jäljennän maalauksia tai kuvia 1,65 1,12 1–6
Opettelen maalaamaan itsenäisesti 1,7 1,23 1–6
Katselen aiheeseen liittyvää materiaa 1,68 1,32 1–6
TIETOKONEPELAAMINEN
Pelaan tietokonepelejä 3,27 1,98 1–6
Katson muiden pelisuorituksia 2,59 1,78 1–6
Seuraan alan tapahtumia verkossa 1,82 1,51 1–6
Katselen aiheeseen liittyvää materiaalia verkossa 1,96 1,65 1–6 Harjoittelen lajin taitoja internetin välityksellä 1,6 1,15 1–6
SOSIAALISEN MEDIAN SOVELLUKSET
Instagram 1,27 0,44 1–2
Spotify 1,64 0,47 1–2
YouTube 1,47 0,5 1–2
Mobiililaitepelit 1,59 0,49 1–2
Sports Tracker 1,27 0,44 1–2
TikTok 1,26 0,45 1–2
4 TULOKSET
4.1 Harrastuneisuuden jakautuminen
Kuten teoriaosuudessa kuvattiin, vastaajien koettu vapaa-aika ja tutkittu vapaa-aika eivät aina kohtaa. Seuraavaksi verrataan vastaajien itsenimettyjä vapaa-ajan harrasteita tutkit- tujen harrastuneisuuskategorioiden esiintyvyyteen.
Kyselylomakkeen ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä vastaajat kertoivat omin sa- noin mitä harrastavat tai mitä tekevät vapaa-ajallaan. Kuvioon 2 on tiivistetty vastaaja- joukon nimeämät harrastukset ja harrasteet kategorioihin. Niihin on kerätty vastaajien osuus, jotka ovat nimenneet vähintään yhden harrastuksen tai harrasteen kategoriasta.
Esimerkiksi 67 prosenttia vastaajista on nimennyt vähintään yhden liikuntaharrastuksen tai -harrasteen. Sosiaaliset harrasteet kattavat esimerkiksi ystävien tai perheen kanssa oleskelun “hengaan kavereiden kanssa” sekä “pidän yhteyttä kauempana asuviin kaverei- hin”. Mediaharrasteisiin lukeutuvat muun muassa suoratoistopalveluiden käyttö kuten
“katon Netflixii” ja spesifioimaton puhelimen käyttö “oon puhelimel”.
Kuvioon 3 on listattu kyselylomakkeella tutkitut harrastuneisuuskategoriat ja vastaaja- joukon osuus, jotka vastausten perusteella harrastavat kyseisen kategorian parissa viikoit- tain tai useammin. Poikkeuksena ovat liikunta ja instrumentin soitto. Liikunnan määrää mitattiin tunteina viikossa Likert-asteikon sijaan. Instrumentin soitto taas on dikotominen kyllä-ei muuttuja. Kuviossa 3 esiintyvä 62 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään tunnin päivässä. Liikunnan harrastamisen raja-arvona pidettiin UKK instituutin ja Opetusminis- teriön (Heinonen ym. 2008, s. 18–19) 12–18-vuotiaiden liikuntasuositusten alarajaa (1 tunti päivässä). Vastaajista lähes viidesosa (18 %) raportoi soittavansa vähintään yhtä instrumenttia joko ohjatusti tai itsenäisesti, eli he harrastavat soittamista.
Kuvio 2. Vastaajien nimetyt harrastuneisuus Kuvio 3. Tutkitun harrastamisen jakautuminen
Vertaamalla kuvioita 2 ja 3 nähdään, että vastaajajoukon nimeämä harrastuneisuus ja tut- kittu harrastaminen kohtaavat parhaiten liikunnan ja musiikin kategorioissa. Kaksi kol- mannesta (67 %) vastaajista on nimennyt jonkin liikuntaharrastuksen tai -harrasteen ja yli puolet (62 %) liikkuvat vähintään yhden tunnin päivässä. Musiikkiharrasteen on nimen- nyt noin neljännes (23 %) vastaajista ja viidesosa (18 %) soittaa jotain instrumenttia. Ero voi selittyä sillä, että osa vastaajista nimesi musiikin kuuntelun vapaa-ajan toimintaansa.
Mediaharrasteiden ja kuvataiteen osalta erot nimettyjen ja tutkittujen aktiviteettien välillä ovat suurempia. Erityisesti tietokonepelejä ei vastaajien toimesta nimetty vapaa-aikaan.
Minkä tahansa mediaan liittyvän harrasteen on nimennyt hieman yli kolmannes (35 %), mutta sekä kuvaamista että tietokonepelejä harrastaa vastausten perusteella yli puolet vas- taajista. Tietokonepeleihin lukeutuvat myös mobiilipelit ja konsolipelit. Samoin vain 13 prosenttia vastaajista mainitsi kuvataiteeseen liittyviä vapaa-ajanviettotapoja, mutta tu- losten mukaan lähes kolmannes (29 %) harrastaa jotain tai joitain kysyttyjä kuvataiteen muotoja viikoittain. Draaman, kirjoittamisen, koneharrasteiden ja käsitöiden osalta suurta muutosta ei ole havaittavissa. Lisäksi yli kolmasosa vastaajista (35 %) mainitsi sosiaalisten suhteiden ylläpidon, kavereiden tai perheen kanssa oleskelun olevan osa va- paa-aikaa, jota ei myöhemmin mitattu.
4.2 Harrastuneisuuden jakautuminen luokka-asteittain
Seuraavaksi harrastuneisuuden jakautumista tarkastellaan luokka-asteittain. Kuvioon 4 on kerätty viikoittain tai useammin harrastavien osuus tutkittujen harrastuneisuuskatego- rioiden mukaan sekä erikseen tietotekniikan hyödyntäminen vapaa-ajalla.
67%
23%
13%
3%
35%35%
4% 3% 10%
3% 5%
10%0%
20%30%
40%50%
60%70%
62%
18%
50% 53%
5% 6%
29%
3% 4%
10%0%
20%30%
40%50%
60%70%
Kuvio 4. Viikoittain tai useammin harrastavien osuus sekä sosiaalisen median sovellusten käyttäjien osuus luokka-asteittain
Harrastuneisuuskategorioiden välillä ei ole suurta prosentuaalista eroa luokka-asteiden välillä. Suurimmat erot ovat instrumentin soitossa, jossa seitsemäsluokkalaiset soittavat 10 prosenttia enemmän kuin kuudesluokkalaiset. Kuudesluokkalaisista taas kahdeksan prosenttia pelaa enemmän kuin seitsemäsluokkalaisista. Muissa kategorioissa ero on alle 5 prosenttia. Huolimatta näkyvistä eroista, eivät erot ole tilastollisesti merkitseviä (p-arvo on suurempi kuin .05).
Sosiaalisen median sovellusten käytössä taas erot ovat näkyvämpiä. Kuten kuviosta 4 nähdään, seitsemäsluokkalaiset käyttävät enemmän kaikkia avoimissa vastauksissa mai- nittuja sosiaalisen median sovelluksia. Erot ovat joidenkin sovellusten kohdalla huomat- tavia. Esimerkiksi seitsemäsluokkalaisista viidennes (20,6 %) enemmän käyttää Spotifyta ja lähes kolmannes (31 %) enemmän käyttää Sports Trackeria. Myös Instagramin ja Snap- chatin käytössä erot ovat yli kymmenen prosenttia. Kuvioon 3 on kerätty kaikki sovelluk- set, joita käyttää yli 10 prosenttia jommankumman luokka-asteen vastaajista. Näistä eroista tilastollisesti merkitseviä ovat erot Sports Trackerin (X2(1) = 14,2 p <.001), Snap- chatin (X2(1) = 6,336, p = .011) sekä Spotifyn (X2(1) = 5,518, p = .019) käytössä. Sports Trackerin kohdalla kuudesluokkalaiset ovat selvästi aliedustettuja (std. res. -2,217) ja seitsemäsluokkalaiset yliedustettuja (std. res. 2,312). Sovelluksissa toimivat mobiilipelit jätettiin kuvion 4 ulkopuolelle avoimien vastausten puutteellisuuden vuoksi; vastaajista suuri osa kertoi pelaavansa jotain, mutta ei tarkentanut mitä pelaa, joten mobiilipelejä ei voida vastausten perusteella erottaa tietokonepelaamisesta.
52%
58%
53%
29%
13%
6% 6% 5%
0%
7%
13%
21%
45%
26%
11%
55%
47%
40%
68%
30%
23%
4% 5% 4%
5%
12%
44%
35%
51%
28% 30%
75%
0%
10%
20%
30%
40%
50%
60%
70%
80%
6lk. (n=62) 7lk. (n=57)
Tietotekniikan hyödyntämisen jakautumista tutkittiin myös harrastuneisuuskategorioit- tain. Tulokset perustuvat kyselylomakkeen avoimiin vastauksiin, joihin vastaajat ovat pystyneet kertomaan miten hyödyntävät tietotekniikkaa eri kategorioissa. Sovelluksia tai käyttötapoja mainittiin liikunnan, musiikin, kuvataiteen, pelaamisen ja kuvaamisen yh- teydessä. Tätä vahvistaa merkitsevät korrelaatiotulokset (kaikissa p-arvo korkeintaan 0,001), joita havaittiin esimerkiksi YouTuben käytön ja musiikin kuuntelun välillä (r = .36), videoiden tekemisen ja Spotifyn käytön välillä (r = .40) Sports Trackerin ja videoi- den tekemisen väliltä (r = .35). Käsityö-, draama-, kirjoitus- ja kone- ja moottorikatego- rioiden yhteydessä erillisiä sovelluksia ei mainittu.
Eniten eri sovelluksia mainittiin musiikin (n=13), pelaamisen (n=9) ja liikunnan (n= 8) kategorioissa. Kuvataiteen yhteydessä mainittiin kuusi (6) sovellusta ja kuvaamisen yh- teydessä neljä (4). Lisäksi esimerkiksi Instagramin huomattiin korreloivan merkitsevästi valokuvaukseen liittyvien toimintojen kanssa (otan valokuvia r = .34, kuvaan ihmisiä r = .32 ja kuvaan itseäni r = .31), joissa kaikissa p-arvo oli korkeintaan 0,001. Lisäksi erilaisia mobiili- ja tietokonepelejä mainittiin yhteensä 51. Sovellusten käyttö harrastuneisuuden yhteydessä ei ole tulosten mukaan kovin yleistä.
Harrastuneisuuskategorioiden sisällä ainoastaan musiikissa YouTubea (33 %) ja Spoti- fyta (66 %) hyödynsi yli kolmasosa vastaajista ja pelaamisen yhteydessä 60 prosenttia mainitsi jonkin mobiili- tai tietokonepelin. Lähes kolmasosa (29 %) käytti Sports Tracke- ria liikkuessaan, ja muita sovelluksia harrastuneisuuskategorioittain hyödynsi vastaajista 20 prosenttia tai vähemmän.
Huolimatta sovellusten vähäisestä käyttöasteesta, Instagram, Snapchat ja TikTok mainit- tiin kaikissa aiemmin mainituissa viidessä harrastuneisuuskategoriassa ja YouTube mai- nittiin kaikkien paitsi kuvaamisen yhteydessä. Tulokset heijastavat osaltaan aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan tietotekniikka integroituu kokonaisvaltaisesti nuorten elä- mään (vrt. Merikivi ym., 2016, s. 5, s. 58). YouTuben puuttuminen kuvaamisen yhtey- destä voi kertoa osaltaan siitä, ettei kuvaamisessa pyritä aktiivisesti kehittymään (nuoret eivät hyödynnä YouTubea kuvaustaitojen opettelussa) eivätkä aktiivisesti jaa sisältöä YouTubeen (eivät kuvaa YouTubea varten).
Lisäksi, kuten aiemmin kuvailtiin, sosiaalisen median sovellukset osoittivat positiivisia korrelaatioita eri harrastuneisuusmuotoihin. Esimerkiksi Spotifyn käyttö korreloi
merkitsevästi internetin avulla urheilulajin harjoittelemisen muuttujan kanssa (r = .31), ja musiikkisovellusten hyödyntäminen sekä YouTuben käyttö korreloivat sovellusten avulla urheilulajin harjoittelemisen muuttujan kanssa (r = .30 ja r = .32). Myös netin välityksellä kuunneltavan musiikin muuttujan ja kertomusten kirjoittamisen muuttujan välille syntyi merkitsevä korrelaatio (r = .31). Kaikissa aiemmin mainituissa korrelaatioissa p-arvo on korkeintaan 0,001.
4.3 Harrastusmieltymysten keskittyminen
Kuten metodiosuudessa kuvailtiin, harrastusmieltymysten keskittymistä tutkittiin suodat- tamalla vastaajajoukosta aktiivisesti (viikoittain) harrastuneisuuskategorian parissa toi- mijat ja tarkastelemalla, kuinka tämä joukko jakaantuu muun harrastuneisuuden suhteen.
Tarkemman tarkastelun kohteeksi valikoituivat lopulta kolme suosituinta harrastuskate- goriaa: liikunta, pelaaminen ja kuvaaminen (katso kuvio 3), joita harrasti vähintään 50 prosenttia vastaajista.
Taulukko 4. Aktiivisten kuvaajien, pelaajien ja liikkujien jakautuminen muissa harrastuneisuuskategori- oissa
Kuvaajat (n = 59)
Pelaajat (n = 59)
Liikkujat (n = 19)
Khiin neliö (X2)
p-arvo
% % %
Soittaminen 26 14 32 3,921 .140
Perinteiset musiikkiharrastukset 22 10 21 3,259 .196
Liikuntaa yli 1 h päivässä 71 56 - 2,161 .142
Kuvaaminen - 46 74 4,494 .034
Kuvataide 51 22 31 7,434 .024
Tietokonepelaaminen 60 - 59 0,059 .809
Draama 12 4 11 3,055 .217
Kirjoittaminen 44 14 26 13,534 .001
Koneet ja moottorit 4 5 5 0,243 .885
Musiikin kuuntelu 98 85 89 5,119 .077
Käsityöt 20 5 10 6,388 .041
Taulukon 4 mukaan kuvaaminen tuntuu rajoittavan muuta harrastuneisuutta vähiten. Pro- sentuaalisesti aktiivisesti pelaavista, liikkuvista ja kuvaavista vastaajista kuvaavia vastaa- jia löytyy eniten perinteisten musiikkiharrastusten, kuvataiteen, draaman, kirjoittamisen, musiikin kuuntelun ja käsitöiden kategorioista. Lisäksi kuvaajat harrastivat enemmän lii- kuntaa kuin pelaajat ja hiukan enemmän pelaamista kuin liikkujat. Soittajia löytyi eniten aktiivisista liikkujista, ja aktiivinen pelaaminen vaikuttaisi rajoittavan eniten muuta
harrastuneisuutta; aktiivisia pelaajia löytyy vähiten kaikista kategorioista ja aktiiviset pe- laajat liikkuvat vähemmän kuin aktiiviset kuvaajat, ja lisäksi he kuvaavat vähemmän kuin aktiiviset liikkujat. Aktiivisista kuvaajista, pelaajista ja liikkujista lähes kaikki kuuntele- vat musiikkia hyödyntäen eri musiikkisovelluksia, yleisimmin Spotifyta. Aktiivisista ku- vaajista vain yksi vastaaja (2 %) ei raportoi kuuntelevansa musiikkia. Samoin aktiivisista liikkujista kaksi (11 %) ja aktiivisista pelaajista yhdeksän (15 %) eivät kuuntele musiik- kia. Liikunnan osuus näyttäytyy myös aktiivisena toimintana vertaillessa näitä kolmea kategoriaa; aktiivisista kuvaajista yli kaksi kolmasosaa (71 %) ja pelaajista puolet (56 %) liikkuu suositusten mukaan vähintään yhden tunnin päivässä. Khiin neliö -testin mukaan tilastollisesti merkitseviä eroja ovat kuvaamisen (X2(2) =4,494, p = .034), kuvataiteen (X2(2) =7,434, p = .024), kirjoittamisen (X2(2) =13,534, p <.001) ja käsitöiden (X2(2)
=6,388, p =.041) väliset erot. Erityisesti kirjoittamisessa pelaajat olivat aliedustettuja (std.res. -2,146) ja kuvaajat yliedustettuja (std.res. 2,2). Lisäksi kuvaajat ovat hieman yli- edustettuja käsityökategoriassa (std.res. 1,7).
4.4 Aktiivisten kuvaajien, pelaajien ja liikkujien muu aktiivinen toiminta
Kuten aiemmin mainittiin, pelaaminen tuntuu rajoittavan muun harrastuneisuuden parissa toimimista eniten. Seuraavaksi tutkitaan, kuinka aktiivinen kuvaaminen, pelaaminen ja liikkuminen rajoittavat muuta harrastamista.
Alle (taulukko 5) on koottu aktiivisesti kuvaavien, pelaavien ja liikkuvien vastaajien jou- kosta viikoittain tai useammin muissakin harrastuneisuuskategorioissa harrastavien mää- rät. Poikkeuksina liikunnan määrä, johon poimittiin yli seitsemän tuntia viikossa liikkuvat vastaajat. Lisäksi, kuten edellä, musiikin kuuntelu on dikotominen kyllä-ei muuttuja mu- siikin kuuntelun ja Spotifyn sekä muiden musiikkisovellusten käytöstä. Kuten taulukosta 5 nähdään, aktiivisesti tietokonepelejä pelaavat ovat edelleen alimpana kaikissa katego- rioissa paitsi koneet ja moottorit -kategoriassa.
Taulukko 5. Aktiivisten kuvaajien, pelaajien ja liikkujien muu harrastaminen
Harrastaminen
Kuvaajat (n = 59)
Pelaajat (n = 59)
Liikkujat (n = 19)
Khiin neliö (X2)
p-arvo
% % %
Soittaminen 21 14 32 3,921 .141
Perinteiset musiikkiharrastukset 2 0 0 1,112 .514
Liikuntaa yli 1 h päivässä 71 56 - 2,161 .142
Kuvaaminen - 13 36 1,684 .194
Kuvataide 2 0 5 2,807 .246
Tietokonepelaaminen 32 - 48 1,436 .231
Draama 2 0 0 2,683 .261
Kirjoittaminen 0 0 0 - -
Koneet ja moottorit 2 2 0 0,327 .849
Musiikin kuuntelu 98 86 89 5,119 .077
Käsityöt 3 3 5 2,556 .278
Aktiivisesti liikkuvat vastaajat tuntuvat harrastavan aktiivisesti myös muita aktiviteetteja.
Esimerkiksi kolmasosa (32 %) aktiivisista liikkujista soittaa jotakin, hieman yli kolmas- osa (36 %) kuvaa viikoittain tai useammin, ja lähes puolet (48 %) aktiivisista liikkujista myös pelaa tietokonepelejä aktiivisesti. Tulosten mukaan pelaaminen vaikuttaisi rajoitta- van eniten muuta harrastamista ja liikunta vähiten, joskaan tulokset eivät olleet tilastolli- sesti merkitseviä.
4.5 Harrastuneisuuskategorioiden väliset yhteydet
Harrastuneisuuskategorioiden välillä havaittiin korrelaatioita (katso liite 2), ja niistä mer- kitsevimmät on esitelty seuraavissa kappaleissa. Tämä luku vastaa tutkimuskysymykseen 2. Dataa analysoidessa on tarkasteltu Spearmanin korrelaatiokerrointa, ja esiteltävät lu- kemat ovat korrelaatiokertoimeltaan vähintään 0,3 ja niiden tilastollinen merkitsevyys eli p-arvo on korkeintaan 0,001. Pelaamisen, kuvaamisen ja kuvataiteen kategorioiden koh- dalla korrelaatioita löytyi useiden muuttujajoukkojen kanssa, kun taas muiden kategori- oiden kohdalla merkitseviä korrelaatioita oli vain yksittäisten muuttujien kanssa. Seuraa- vaksi tarkastellaan, minkä eri kategorioiden kanssa pelaamisen, kuvaamisen ja kuvatai- teen kategoriat muodostavat merkitseviä korrelaatioita.
Tietokone- ja mobiilipelien sekä muiden pelaajien pelisuoritusten seuraamisen muuttu- jien merkitsevät korrelaatiot kuvaamisen ja kuvataiteen kategorioiden välillä ovat aino- astaan negatiivisia. Positiivisia merkitseviä korrelaatioita pelaamisen ja muiden kategori- oiden väliltä ei löydy. Pelaamisen ja kuvaamisen eri osa-alueiden välillä olevien
negatiivisten korrelaatioarvojen vaihteluväli on -0,42– (-0,30), ja nämä osa-alueet ovat itsensä ja muiden ihmisten kuvaaminen, eläinten kuvaaminen sekä videoiden tekeminen.
Tietokonepeleillä pelaaminen korreloi negatiivisesti myös vesi- tai pastelliväreillä maa- laamisen kanssa (r = -.32).
Kuvaaminen kategoriana korreloi useiden muuttujien kanssa positiivisesti. Kuvaamisen yksittäiset eri osa-alueet näyttävät korreloivan päiväkirjan sekä kertomusten kirjoittami- sen kanssa. Lähes jokainen kuvaamisen osa-alue (otan valokuvia, kuvaan itseäni, kuvaan ihmisiä, kuvaan maisemia, jaan tekemääni materiaalia verkkoon) korreloi päiväkirjan kir- joittamisen kanssa (korrelaatioiden vaihteluväli .30–.41). Kertomusten kirjoittaminen taas korreloi itsensä kuvaamisen (r = .31) sekä maisemien kuvaamisen (r = .33) kanssa.
Musiikkisovellusten hyödyntäminen korreloi myös kolmen kuvaamisen osa-alueen kanssa, ja ne ovat itsensä kuvaaminen (r = .35), arkipäiväisten asioiden kuvaaminen (r = .30) ja kuvaamiseen liittyvän materiaalin jakaminen verkkoon (r = .37). Edellä mainittu- jen lisäksi itsensä sekä muiden kuvaaminen näytti korreloivan kirjoittamiseen liittyvien materiaalien katselemisen (esim. blogien lukeminen) kanssa (r = .31 ja r = .35).
Korrelaatioanalyysissä on huomattavissa selvä merkitsevien korrelaatioiden joukko ku- vataiteen eri osa-alueiden kohdalla. Kaikki kuvataiteen toiminnot (opettelen maalaamaan itsenäisesti, jäljennän maalauksia tai kuvia, piirtelen lyijykynällä, tussilla tai muilla ky- nillä, maalaan vesi- tai pastelliväreillä sekä katselen kuvataiteeseen liittyvää materiaalia verkossa) korreloivat merkitsevästi päiväkirjan ja kertomusten kirjoittamisen muuttujien kanssa, vaihteluväli korrelaatioilla on 0,30–0,50. Kuvataide kokonaisuutena korreloi myös useiden kuvaamisen toimintojen kanssa. Kuvaamiseen liittyvien korrelaatioiden vaihteluväli on 0,31–0,52. Musiikin kuuntelu netin välityksellä korreloi “opettelen maa- laamaan itsenäisesti” (r = .30) ja “jäljennän maalauksia tai kuvia” (r = .31) kanssa. Lisäksi kolme kuvataiteen muuttujaa korreloi merkitsevästi kirjoittamiseen liittyvien materiaa- lien katselemisen kanssa, ja nämä muuttujat ja niiden korrelaatiokertoimet ovat ”opettelen maalaamaan itsenäisesti” (r = .32), ”maalaan vesi- tai pastelliväreillä” (r = .38) ja ”katse- len kuvataiteeseen liittyvää materiaalia verkossa” (r = .42).
Edellä esiteltyjen yhteyksien mukaan kuvataide näyttäisi olevan suurin korreloiva harras- tuneisuusmuoto, ja sen useimmat osa-alueet korreloivat merkitsevästi useiden muiden ka- tegorioiden muuttujien kanssa. Kuvaaminen näyttäytyy toisena ryhmänä, jossa useat muuttujat korreloivat kategorian ulkopuolisten muuttujien kanssa. Pelaaminen taas on
ainoa kategoria, joka tuottaa negatiivisia korrelaatioita muiden kategorioiden muuttujien kanssa.
5 TULOSTEN LUOTETTAVUUS JA EETTISET RATKAISUT
Ensimmäinen aineistonkeruu pyrittiin tekemään vuoden 2020 koronaviruspandemian ai- kaan sähköisenä etäkyselynä. Näin ei kuitenkaan saatu kuin 42 prosenttia lopullisten vas- tausten määrästä ja vastausten laadusta nähtiin, ettei kyselyyn ollut keskitytty. Näin ollen aineistonkeruu päätettiin tehdä uudelleen samalle otannalle niin, että aineistonkerääjä on fyysisesti läsnä, esittelee itsensä ja kertoo tutkimuksen tavoitteista suullisesti sekä vastaa mahdollisiin kysymyksiin tutkimuksen aikana. Menettely tuotti kattavamman aineiston ja ehkäisi useita väärinymmärryksiä lomakekyselyn suhteen.
Huolimatta aineistonkerääjän läsnäolosta, vastauksista löytyy epäjohdonmukaisuuksia.
Epäjohdonmukaisuudet ovat onneksi pieniä ja kertovat useissa tapauksissa luultavasti enemmän näppäinvirheestä kuin kysymyksen huomioimattomuudesta. Toisaalta useissa tapauksissa epäjohdonmukaisuudet ilmenevät suljettujen ja avoimien vastausten välillä ja voivat kertoa vastaajien ajatusmallin eroista. Esimerkiksi vastaajat, jotka ovat ilmoitta- neet, etteivät jaa materiaalia internetin välityksellä, ovat avoimissa kohdissa raportoineet käyttävänsä erilaisia sosiaalisen median sovelluksia, joista suuri osa perustuu sisällön ja- kamiseen. Voi olla, että vastaajat eivät koe sosiaalisen median kanavien käyttöä internetin kautta jakamiseksi (vrt. Merikivi ym., 2016, s. 6) vaan voivat esimerkiksi mieltää inter- netin käytön internetselaimien käytöksi ja raportoivat, etteivät jaa materiaalia verkkosi- vuille.
Eritoten musiikinkuuntelua koskevat väittämät olivat ristiriidassa avoimien vastausten suhteen. 49 prosenttia vastaajista ilmoitti suljetuissa kysymyksissä, ettei koskaan kuun- tele musiikkia netin välityksellä tai sovellusten avulla, mutta avoimeen kohtaan on mai- ninnut käyttävänsä Spotifyta. Näissä tapauksissa tutkijat ovat muokanneet dataa avoimen vastauksen mukaiseksi tekemällä uuden dikotomisen muuttujan. Jos sovellus mainittiin
avoimessa kohdassa (esimerkiksi vastaaja 11: “Kuuntelen musiikkia Spotifysta” tai vas- taaja 28: ”Kuuntelen musiikkia useamman kerran päivässä esim. Spotifylla tai Sound- Couldilla”), sai vastaus arvon 2, mikäli sovellusta taas ei mainittu, sai vastaus arvon 1.
Kuten aiemmin mainittiin, tämä jako voi myös kertoa enemmän siitä, kuinka vastaaja- joukko kokee Spotifyn käytön; voi olla, että nuoret pitävät internetiä niin itsestäänselvyy- tenä, etteivät koe Spotifyn käyttöä internetin välityksellä musiikin kuunteluksi. Kysy- myksen asettelun voisi jälleen ymmärtää esimerkiksi internetselaimien hyödyntämiseksi.
Huolimatta epäjohdonmukaisuuksista, myös näiden vastaajien kohdalla näkyy, että he ovat lukeneet ainakin suurimman osan kysymyksistä. Useissa tapauksissa useiden ”en koskaan” vastausten välissä on yksittäisiä vastauksia, jotka viittaavat siihen, ettei kysy- myksiin ole vastattu lukematta kysymyksiä. Esimerkiksi kuvataiteen kategoriassa useat vastaajat vastasivat ”en koskaan” kaikkeen muuhun paitsi lyijykynällä piirtelyyn.
Tulosten luotettavuutta voi parantaa myös tuttu aineistonkerääjä tai aineistonkerääjän läs- näolo. Suullisen palautteen myötä kävi ilmi, että oppilaat kannustivat toisiaan tekemään tutkimuksen huolella aineistonkerääjän läsnäolon vuoksi. Lisäksi verrattaessa alkupe- räistä, etänä kerättyä aineistoa lopulliseen aineistoon, nähtiin selkeä laadun parantuminen jälkimmäisessä, huolimatta siinä esiintyvistä ristiriitaisuuksista.
Tutkimus on toteutettu alusta saakka eettiset periaatteet silmällä pitäen (Vilkka, 2014) Tutkittavan otoksen vastatessa sähköiseen lomakekyselyyn on heidän henkilöllisyytensä pysynyt salassa, sillä missään vaiheessa ei ole kysytty henkilökohtaisia tietoja, esimer- kiksi nimeä. Tutkimusaineistoa on käsitelty ainoastaan tutkimusryhmän kesken, eikä ai- neisto ole vapaasti luettavissa kenelle tahansa. Tutkimuksen päätyttyä aineisto tullaan hä- vittämään. Aineiston analyysissa tutkittavien henkilöiden profiilia ei pysty tunnistamaan luokka-astetta lukuun ottamatta.
6 POHDINTA
Tämän pilottitutkimuksen tavoitteena oli tarkastella kuudes- ja seitsemäsluokkalais- ten vapaa-ajanvieton jakautumista ja kokemusta siitä. Samalla tutkittiin eri harrastunei- suusmuotojen vaikutusta toisiinsa sekä sosiaalisen median käyttöä niissä. Tutkimus on- nistui tuottamaan ymmärrystä eri harrastuneisuusmuotojen jakautumisesta tutkittavien ikäryhmien keskuudessa sekä valottamaan sosiaalisen median kanavien käyttöä niin ylei- sesti kuin harrastuneisuudessakin. Harrastuneisuuskategorioista eniten keskityttiin aktii- visen kuvaamisen, pelaamisen ja liikkumisen vaikutuksiin muuhun harrastuneisuuteen nähden. Lisäksi tarkasteltiin harrastuneisuusmuotojen välisiä yhteyksiä merkitsevien kor- relaatioiden kautta ja niitä saatiin poimittua etenkin kuvataiteen ja kuvaamisen kategori- oissa.
Lomakekyselyn ensimmäinen avoin kysymys kohdistui vastaajan käsitykseen omasta harrastamisesta ja vapaa-ajankäytöstä. Suuri osa vastauksista piti sisällään ohjattujen har- rastusten, tietokonepelien pelaamisen tai yleiseen oleskeluun liittyvän luettelon. Aiem- pien tutkimusten tavoin (katso esimerkiksi Luomanen, 2006; Myllyniemi & Berg, 2013, s. 39–40; Merikivi ym., 2016, s. 56) tässäkään tutkimuksessa vastaajat eivät avanneet kaikkea vapaa-ajan toimintaansa kysymyksenasettelusta huolimatta, kuten kävi ilmi lu- vussa Harrastuneisuuden jakautuminen. Jatkotutkimuksissa harrastukset ja harrastelu tu- lee erottaa kysymyksenasettelussa toisistaan, jotta niitä voidaan tutkia ja verrata kvanti- tatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Molemmat ulottuvuudet vaativat lisätutkimusta, jotta nii- den välistä eroa voidaan paremmin hahmottaa.
Vapaa-aikaa ja harrastuneisuutta koskevissa jatkotutkimuksissa voisi myös harkita har- rastamista ja harrastelua koskevien avoimien kysymysten paikkaa. Hyvä vertailukohta voisi olla samojen kysymysten esittäminen lomakkeen alku- sekä loppupäässä
