"Keskus.” - 'Yhdistän.”
Muistoja Haarlan puhelinkeskuksesta
Wanhan Laukaan kotiseutuyhdistys sai kesällä 2012 lahjoituksena Mauri Ju
tilan perikunnalta Lievestuoreella toi
mineen Haarlan selluloosaosakeyhtiön vanhan puhelinkeskuksen. Mauri Jutila toimi pitkään tehtaalla vuoromestarina ja pelasti keskuksen kaatopaikkakuor- masta. Haarlan keskuksen lisäksi Lie
vestuoreen alueella oli puhelinkeskuk
sia kylän keskustassa, Varikolla, Saari- lammella, Saviolla ja Metsolahdessa.
Nykyiseen sähköiseen viestintään ver
rattuna entisaikojen puhelinkeskusten toiminta vaikuttaa hitaalta ja kömpe
löltä, mutta omana aikanaan puhelin oli huomattava edistysaskel tiedonku
lussa. Kaikki puhelut toimivat keskus
ten välittäminä, ja ainakin vanhojen suomalaisten elokuvien mukaan kes
kusten hoitajat, ” Sentraali-Santrat” , olivatkin kylien varsinaisia tietotoimis
toja, koska he pystyivät halutessaan kuuntelemaan kaikki puhelut.
Haarlan puhelinkeskus sijaitsi tehtaan konttorirakennuksessa. Keskuksessa oli tilaa 50 puhelimelle, ja muutamasta luukusta voi vieläkin erottaa nimiä:
6 ostopäällikkö Herranen, 7 Pyhälä asunto, 17 tehtaan sauna, 3 insinöö
ri Myyrä...
Nykyisin Heinolassa asuva Pirkko Jo
ensuu (o.s. Jutila) toimi puhelinvälittä
jänä tehtaan keskuksessa vuosina 1944 - 1947 työparinaan Hilja Lätti. ” 01in Kirja-Hilmassa jouluapulaisena, kun minua pyydettiin keskuksenhoitajaksi.
Olin silloin 16-vuotias. Edeltäjäni Rau-
Puhelinkeskukseen voi käydä tutustumassa Kallunta
lon museon aukioloaikoina.
ha Luhanko opetti minua muutaman päivän, ja siitä se sitten lähti. Tarkka ja nopea piti olla. Insinööri Rouni piti meitä keskuksen tyttöjä silmällä ja hä
nellä olikin tapana soittaa juuri ennen työajan päättymistä varmistaakseen, että olemme varmasti vielä paikalla.
Työtä tehtiin kahdessa vuorossa, aamu
vuoro oli klo 8 - 1 4 , iltavuoro 14 - 20.
Kohteliaskin piti muistaa olla. Satuin kerran sanomaan, että käsken soitta
maan, joh on isännöitsijä Pyhälä kor
jasi oitis, että pitää sanoa: minä pyy
dän soittamaan. Vuorineuvos Haarla kävi tehtaalla muutamia kertoja vuo
dessa tarkastuskäynnillä. Näitä käynte
jä hieman jännitettiinkin, kun Haarla delegaatioineen tarkisti paikat ja toi
minnan” , muistelee Pirkko Joensuu.
Puhelinvälittäjänä vuosina 1949-1954 toiminut Eila Lätti (o.s. Malinen) aloit
ti keskuksenhoitajana j o 14-vuotiaa- na. "Rippikoulunkin kävin työn ohella.
Korhosen Kerttu vanhempana työn
tekijänä opetti esimerkiksi sen, miten käyttäydytään. Tittelin mainitseminen oli hyvin tärkeää. Ei saanut sanoa, että yhdistän Siukoselle, vaan että yhdis
tän konttoripäällikkö Siukoselle.” Teh
taan puhelut olivat työpuheluja, jotka eivät nuoria tyttöjä kiinnostaneet. Siksi puheluja ei kuunneltu, paitsi ”jos pu
helu tuntui kestävän kovin kauan, pi
ti varmistaa, onko siellä todella vielä keskustelu käynnissä.”
Työpäivän aikana ei varsinaisesti ollut mitään taukoja, joten eväitäkin keskuk
sen tytöt söivät silloin kun ehtivät, ja vessassakin piti käydä pikaisesti. Kun keskus sulkeutui iltaisin klo 20, laitet
tiin päälle yökytkentä. Tällöin osas
ta tehtaan puhelimista saattoi soittaa suoraan kylän keskukseen, joka oli au
ki vuorokauden ympäri. Työtä tehtiin myös lauantaisin klo 12 asti. Sairaus
lomia ei juuri tunnettu. ” Kun jalkani nyrjähti voimistelussa, minut työnnet
tiin potkurilla töihin” , Eila Lätti muis
telee. Haarlan keskuksesta Eila siirtyi kylän keskuksenhoitajaksi, ja kaiken kaikkiaan puhelinalalla vierähtikin yh
teensä 44 vuotta.
Tehtaan sähkömiehenä toiminut Leo Asikkala arvelee kotiseutuyhdistyksel
le lahjoitetun puhelinkeskuksen olleen käytössä 1940-luvun lopulta noin vuo
teen 1960. "Olen korjannut tätä monta monituista kertaa. Keskuksen tyttöjä oli aina mukava käydä katsomassa” , muistelee Leo pilke silmäkulmassaan.
Senja Matilainen
< Laukaan Joutu 1Z
