kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi hyvin perus- tellulla tavalla puuttuen sekä teorian ongelmiin
(muodin, yleiskulttuurin ja nuorisokulttuurin käsitteiden ja käytön probleemi) että Soramäen sen tueksi esittämän empirian ohuuteen.
Jos käsillä olevaa raporttia yhdistää se myön- teinen piirre, että se prob~ematisoi kansallisen kulttuurin käsitettä, on muistutettava myös eräästä puutteesta: se miten "paikalliset, kan- salliset ja kansainväliset kulttuurin tasot vai- kuttavat toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisis- taan" (Littunen, s. 59) - ydinkysymys! - jää ko- koelmassa vaille~kehittelyä. Ongelma odottaa yhä ratkaisuaan.
Lukija jää kaipaamaan myös lisää konkreetti- sia tarkasteluja kulttuurien vuorovaikutuksesta.
Paljon tällaista tutkimusta ei Suomessa tosin ole tehty, mutta juuri siksi olisi ollut mielen- kiintoista kuulla tuloksia vaikkapa Turun yli- opiston historian laitoksella käynnissä olevas- ta amerikkalaiskulttuurin tuloa Suomeen käsitte- levästä projektista.
Heikki Hellman KIRJALLISUUS
LENIN, V.I. Artikkelista 'Arvostelevia huomau- tuksia kansallisuuskysymyksestä'. Teoksessa LENIN, V.I. Kirjallisuudesta ja taiteesta.
Moskova, Kustannusliike Edistys, 1973 (1913), s. 77-96.
MALMBERG, Tarmo. Viestintä ja kulttuuri. Teks- tejä viestinnän teorian ja tutkimuksen kulttuu- riteoreettisista perusteista (1978-1981). Tam- pereen yliopisto, tiedotusopin laitos, Julkai- suja, sarja C: 2, 1981.
PALDÅN, Leena. Kulttuuritutkimus brittiläisit- täi n. Sosiologia, 17 ( 4), 1980, s. 303-307.
PALMGREN, Raoul. Suuri linja. Arwidsonista val- lankumouksellisiin sosialisteihin: kansallisia tutkielmia. Helsinki, Kansankulttuuri, 1976
(1948).
SORAMAKI, Martti. Joukkoviihde muotina. Monikan- sallisen viihdeteollisuuden sosiologista tarkas- telua. Tiedotusopin lisensiaattityö, Tampereen yli opisto, 1980.
74
assikot lehdistöstä
Marx und Engels iiber die Presse 1839-1895. Ch.res- tomathie. Karl-Marx Universität Leipzig, Sektion Journalistik 1975. Teil I-II, 732 s.
Va ll ankumouk.se ll i sen työväenluokan ja kommu- nistisen lehdistön kehitys on erottamattomasti sidok.sissa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ni- miin. Yhdessä marxismin perustajat edustivat ensimmäisinä uudentyyppistä journalismia, joka pyrki muuttamaan säännöllisesti ilmestyvän leh- distön työväenluokan luokkataistelun aseeksi, uuden maailmankatsomuksen levittämisen, työväen- joukkojen poliittisen valistamisen ja kasvatta- misen välineeksi ja keinoksi niiden järjestämi- seksi luokaksi.
Marxin ja Engelsin käytännöllinen ja teoreet- tinen journalistinen työ merkitsee käännekohtaa journalismin historiassa. Tämä on proletaarisen lehdistön kehitystä erittelevän marxilais-leni- niläis.en tutkimuksen peruslähtökohta. Tämä muo- dostaa myös olennaisen motiivin Karl Marxin ja Friedrich Engelsin lehdistöstä esittämien lausun- tojen, johtopäätösten ja periaatteiden lukemis- ton julkaisemiselle.
Lukemiston venäjänkielisen alkuperäisteoksen laatija, dosentti S.M. Gurevi~ toteaa esipuhees- saan, että Marxin ja Engelsin lausunnot muodos- tavat suljetun peruskäsitysten ja ajatusten jär- jestelmän journalismin roolista ja tehtävästä, periodisen lehdistön olemuksen ja kehityksen lainalaisuuksista sekä journalistisen työn eri puolista. Tämä klassikoiden henkinen perintö muo- dostaa perustan, jolle koko va 11 ankumoukse 11 i sen marxilaisen, proletaarisen ja sosialistisen jour- nalismin järjestelmä on pystytetty. Marx ja En- gels eivät kuitenkaan koskaan kehittäneet mitään erityistä "lehdistöteoriaa".
Tässä arvostelussa kiinnitetään huomiota vain joihinkin olennaisiin aspekteihin, jotka ovat 'joh- dettavissa' lukemistoon sisältyvistä lehdistön tehtäviä käsittelevistä klassikoiden eri teosten ja artikkeleiden otteista sekä kirjeenvaihdosta.
Merkittäviä ovat tällöin Marxin ja Engelsin aja- tukset journalismin paikasta luokkayhteiskunnas- sa ja lehdistön merkityksestä yleensä yhteiskun-
nallisessa elämässä. Marx viittaa jo varhaistuo- tannossaan -jolloin hän oli vielä vallankumouk- sellinen demokraatti - siihen, että lehdistöllä - kuten muillakin yhteiskunnan instituutioilla - on omat "sisäiset kehityslakinsa", joille sen toiminta on alisteinen ja että se kehittyy "sen olemukseen perustuvien" vaiheiden kautta. Marx kirjoitti, että lehdistön kehitystaso vastaa ai- na kansan yhteiskunnallisen kehityksen tasoa ja että lehdistö on kansan "henkinen peili".
Marxin lausunnot lehdistön tehtävästä todelli- suuden heijastamisen sekä yhtenä tärkeimmistä poliittisen taistelun, yhteiskunnallisen itse- tietoisuuden muodostuksen ja kehittämisen väli- neenä tekee mahdolliseksi selvittää lehdistön syntymisen yhteiskunnalliset syyt. Karl Marx lä- hestyi jo 1840-luvun alussa yleisen mielipiteen muodostumisen monimutkaisen dialektisen proses- sin todellista tieteellistä ymmärtämistä selit- tämällä lehdistön roolin yhtäältä yhdeksi ylei- sen mielipiteen muodostuksen välineeksi ja sa- malla sen tuotteeksi.
Marxilais-leniniläisen publisistiikan teo- rian kehittämisen kannalta on suuri merkitys Marxin ja Engelsin yhteisen teoksen, "Saksalai- sen ideologian" (1845/46) perussisällöllä ja
"Kommunistisen puolueen manifestissa" (1848) se- kä "Kansantaloustieteen arvostelun" alkusanois- sa (1859) sekä muissa teoksissa kehitetyillä ajatuksilla ideologian luokkaluonteesta, hallit- sevan luokan herruudesta ei vain aineellisen tuo- tannon välineisiin, vaan myös henkisen tuotannon ja "ajatusten jaon" keinoihin ja yleensä kult- tuurin tuotannon alueeseen. Toteamus, että jon-
kin aikakauden hallitsevat ajatukset ovat hallit- sevan luokan ajatuksia, antaa ohjelmallisen pe- ruslähtökohdan koko sen ideologisen tuotannon ja jaon "sääntelyn" luokkaolemuksen ymmärtämiselle, jollaiseksi lehdistö ja sitä täydentämään myöhem- min syntyneet muut joukkotiedotusvälineet ovat muodostuneet.
Lukemistoon valitusta aineistosta käy selkeäs- ti ilmi perustelut vallankumouksellisen lehdis- tön proletaarisen puoluekantaisuuden periaatteel- le, jota V.I. Lenin on kehittänyt eteenpäin mm.
teoksessaan "Puoluejärjestö ja puoluekirjalli- suus". Jo ennen Kommunistisen manifestin julkai-
Karl Marx ja Friedrich Engels sekä Marxin tyttäret Laura, Eleanor ja Jenny Lontoossa toukokussa 1864
semista Marx ja Engels viittaavat puoluelehdis- tön erikoispiirteisiin. Saksalaisen pikkuporva- rillisen demokraatin, Karl Heinzenin kanssa käy- mässään polemiikissa Friedrich Engels muotoilee v. 1847 puoluelehdistön edessä olevat tehtävät. Artikkelissaan "Kommunistit ja Karl Heinzen" - mikä julkaistiin "Deutsch-BrUsseler-Zeitungissa" - hän kirjoittaa, että tällaisen lehdistön täy- tyy puolustaa ja perustella sen puolueen vaati- muksia, jonka etuja se ilmentää. Samalla sen täy- tyy taistella puolueensa vihollisia vastaan, tor- jua ja vastustaa niiden esittämiä vaatimuksia ja väitteitä.
Eräs vallankumouksellisen puoluekantaisuuden ilmaus on työväenluokan journalismin tieteelli- syys, "mikä muodostaa marxilaisuuden olemuksen, sen elävän ~hengen: konkreettisen tilanteen konk- reettisen erittelyn" (V.I. Lenin). Marx ja En- gels antavat uudenlaatuisen perustelun lehdis- tölle asettuville korkeille sisällöllisille vaa- timuksille. He korostavat yhä uudelleen, että proletaarisen lehdistön toimintalinja on perus- teltava tieteellisen maailmankatsomuksen pQhjal- ta. Vain siten se voi muodostua puolueen todelli- seksi "taistelulipuksi". Kun Friedrich Engels ilmoitti v. 1877 Marxille kieltäytyvänsä avusta-
75
kuitenkin asettaa kyseenalaiseksi hyvin perus- tellulla tavalla puuttuen sekä teorian ongelmiin
(muodin, yleiskulttuurin ja nuorisokulttuurin käsitteiden ja käytön probleemi) että Soramäen sen tueksi esittämän empirian ohuuteen.
Jos käsillä olevaa raporttia yhdistää se myön- teinen piirre, että se prob~ematisoi kansallisen kulttuurin käsitettä, on muistutettava myös eräästä puutteesta: se miten "paikalliset, kan- salliset ja kansainväliset kulttuurin tasot vai- kuttavat toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisis- taan" (Littunen, s. 59) - ydinkysymys! - jää ko- koelmassa vaille~kehittelyä. Ongelma odottaa yhä ratkaisuaan.
Lukija jää kaipaamaan myös lisää konkreetti- sia tarkasteluja kulttuurien vuorovaikutuksesta.
Paljon tällaista tutkimusta ei Suomessa tosin ole tehty, mutta juuri siksi olisi ollut mielen- kiintoista kuulla tuloksia vaikkapa Turun yli- opiston historian laitoksella käynnissä olevas- ta amerikkalaiskulttuurin tuloa Suomeen käsitte- levästä projektista.
Heikki Hellman KIRJALLISUUS
LENIN, V.I. Artikkelista 'Arvostelevia huomau- tuksia kansallisuuskysymyksestä'. Teoksessa LENIN, V.I. Kirjallisuudesta ja taiteesta.
Moskova, Kustannusliike Edistys, 1973 (1913), s. 77-96.
MALMBERG, Tarmo. Viestintä ja kulttuuri. Teks- tejä viestinnän teorian ja tutkimuksen kulttuu- riteoreettisista perusteista (1978-1981). Tam- pereen yliopisto, tiedotusopin laitos, Julkai- suja, sarja C: 2, 1981.
PALDÅN, Leena. Kulttuuritutkimus brittiläisit- täi n. Sosiologia, 17 ( 4), 1980, s. 303-307.
PALMGREN, Raoul. Suuri linja. Arwidsonista val- lankumouksellisiin sosialisteihin: kansallisia tutkielmia. Helsinki, Kansankulttuuri, 1976
(1948).
SORAMAKI, Martti. Joukkoviihde muotina. Monikan- sallisen viihdeteollisuuden sosiologista tarkas- telua. Tiedotusopin lisensiaattityö, Tampereen yli opisto, 1980.
74
assikot lehdistöstä
Marx und Engels iiber die Presse 1839-1895. Ch.res- tomathie. Karl-Marx Universität Leipzig, Sektion Journalistik 1975. Teil I-II, 732 s.
Va ll ankumouk.se ll i sen työväenluokan ja kommu- nistisen lehdistön kehitys on erottamattomasti sidok.sissa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin ni- miin. Yhdessä marxismin perustajat edustivat ensimmäisinä uudentyyppistä journalismia, joka pyrki muuttamaan säännöllisesti ilmestyvän leh- distön työväenluokan luokkataistelun aseeksi, uuden maailmankatsomuksen levittämisen, työväen- joukkojen poliittisen valistamisen ja kasvatta- misen välineeksi ja keinoksi niiden järjestämi- seksi luokaksi.
Marxin ja Engelsin käytännöllinen ja teoreet- tinen journalistinen työ merkitsee käännekohtaa journalismin historiassa. Tämä on proletaarisen lehdistön kehitystä erittelevän marxilais-leni- niläis.en tutkimuksen peruslähtökohta. Tämä muo- dostaa myös olennaisen motiivin Karl Marxin ja Friedrich Engelsin lehdistöstä esittämien lausun- tojen, johtopäätösten ja periaatteiden lukemis- ton julkaisemiselle.
Lukemiston venäjänkielisen alkuperäisteoksen laatija, dosentti S.M. Gurevi~ toteaa esipuhees- saan, että Marxin ja Engelsin lausunnot muodos- tavat suljetun peruskäsitysten ja ajatusten jär- jestelmän journalismin roolista ja tehtävästä, periodisen lehdistön olemuksen ja kehityksen lainalaisuuksista sekä journalistisen työn eri puolista. Tämä klassikoiden henkinen perintö muo- dostaa perustan, jolle koko va 11 ankumoukse 11 i sen marxilaisen, proletaarisen ja sosialistisen jour- nalismin järjestelmä on pystytetty. Marx ja En- gels eivät kuitenkaan koskaan kehittäneet mitään erityistä "lehdistöteoriaa".
Tässä arvostelussa kiinnitetään huomiota vain joihinkin olennaisiin aspekteihin, jotka ovat 'joh- dettavissa' lukemistoon sisältyvistä lehdistön tehtäviä käsittelevistä klassikoiden eri teosten ja artikkeleiden otteista sekä kirjeenvaihdosta.
Merkittäviä ovat tällöin Marxin ja Engelsin aja- tukset journalismin paikasta luokkayhteiskunnas- sa ja lehdistön merkityksestä yleensä yhteiskun-
nallisessa elämässä. Marx viittaa jo varhaistuo- tannossaan -jolloin hän oli vielä vallankumouk- sellinen demokraatti - siihen, että lehdistöllä - kuten muillakin yhteiskunnan instituutioilla - on omat "sisäiset kehityslakinsa", joille sen toiminta on alisteinen ja että se kehittyy "sen olemukseen perustuvien" vaiheiden kautta. Marx kirjoitti, että lehdistön kehitystaso vastaa ai- na kansan yhteiskunnallisen kehityksen tasoa ja että lehdistö on kansan "henkinen peili".
Marxin lausunnot lehdistön tehtävästä todelli- suuden heijastamisen sekä yhtenä tärkeimmistä poliittisen taistelun, yhteiskunnallisen itse- tietoisuuden muodostuksen ja kehittämisen väli- neenä tekee mahdolliseksi selvittää lehdistön syntymisen yhteiskunnalliset syyt. Karl Marx lä- hestyi jo 1840-luvun alussa yleisen mielipiteen muodostumisen monimutkaisen dialektisen proses- sin todellista tieteellistä ymmärtämistä selit- tämällä lehdistön roolin yhtäältä yhdeksi ylei- sen mielipiteen muodostuksen välineeksi ja sa- malla sen tuotteeksi.
Marxilais-leniniläisen publisistiikan teo- rian kehittämisen kannalta on suuri merkitys Marxin ja Engelsin yhteisen teoksen, "Saksalai- sen ideologian" (1845/46) perussisällöllä ja
"Kommunistisen puolueen manifestissa" (1848) se- kä "Kansantaloustieteen arvostelun" alkusanois- sa (1859) sekä muissa teoksissa kehitetyillä ajatuksilla ideologian luokkaluonteesta, hallit- sevan luokan herruudesta ei vain aineellisen tuo- tannon välineisiin, vaan myös henkisen tuotannon ja "ajatusten jaon" keinoihin ja yleensä kult- tuurin tuotannon alueeseen. Toteamus, että jon- kin aikakauden hallitsevat ajatukset ovat hallit- sevan luokan ajatuksia, antaa ohjelmallisen pe- ruslähtökohdan koko sen ideologisen tuotannon ja jaon "sääntelyn" luokkaolemuksen ymmärtämiselle, jollaiseksi lehdistö ja sitä täydentämään myöhem- min syntyneet muut joukkotiedotusvälineet ovat muodostuneet.
Lukemistoon valitusta aineistosta käy selkeäs- ti ilmi perustelut vallankumouksellisen lehdis- tön proletaarisen puoluekantaisuuden periaatteel- le, jota V.I. Lenin on kehittänyt eteenpäin mm.
teoksessaan "Puoluejärjestö ja puoluekirjalli- suus". Jo ennen Kommunistisen manifestin julkai-
Karl Marx ja Friedrich Engels sekä Marxin tyttäret Laura, Eleanor ja Jenny Lontoossa toukokussa 1864
semista Marx ja Engels viittaavat puoluelehdis- tön erikoispiirteisiin. Saksalaisen pikkuporva- rillisen demokraatin, Karl Heinzenin kanssa käy- mässään polemiikissa Friedrich Engels muotoilee v. 1847 puoluelehdistön edessä olevat tehtävät.
Artikkelissaan "Kommunistit ja Karl Heinzen" - mikä julkaistiin "Deutsch-BrUsseler-Zeitungissa"
- hän kirjoittaa, että tällaisen lehdistön täy- tyy puolustaa ja perustella sen puolueen vaati- muksia, jonka etuja se ilmentää. Samalla sen täy- tyy taistella puolueensa vihollisia vastaan, tor- jua ja vastustaa niiden esittämiä vaatimuksia ja väitteitä.
Eräs vallankumouksellisen puoluekantaisuuden ilmaus on työväenluokan journalismin tieteelli- syys, "mikä muodostaa marxilaisuuden olemuksen, sen elävän ~hengen: konkreettisen tilanteen konk- reettisen erittelyn" (V.I. Lenin). Marx ja En- gels antavat uudenlaatuisen perustelun lehdis- tölle asettuville korkeille sisällöllisille vaa- timuksille. He korostavat yhä uudelleen, että proletaarisen lehdistön toimintalinja on perus- teltava tieteellisen maailmankatsomuksen pQhjal- ta. Vain siten se voi muodostua puolueen todelli- seksi "taistelulipuksi". Kun Friedrich Engels ilmoitti v. 1877 Marxille kieltäytyvänsä avusta-
75
masta saksalaisen sosiaalireformistin, Höchber- gin perustamaa "Die Zukunft"-aikakauslehteä, hän totesi, että "ilman aivan määrättyä tieteellis- tä suuntaa" on mahdotonta julkaista sosialistis- tista tieteellistä aikakauslehteä tai jotain muu- ta todella vallankumouksellista lehteä. Marxil- le ja Engelsille tämä määrätty tieteellinen suun- ta oli myös journalismin alueella heidän kehit- tämänsä tieteellisen kommunismin teoria.
Ajankohtaista arvoa on aineistoilla, jotka koskevat opportunismin kanssa käytyjä moninaisia välienselvittelyjä lehdistön palstoilla. Tähän liittyen on perustava merkitys kirjeellä, jonka Marx ja Engels lähettivät syyskuun puolivälissä 1879 Bebelille, Liebknechtille ja muille Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johtajille ja jo- ka liittyi puolueen pää-äänenkannattajan, "Der Sozialdemokratin" julkaisemiseen Bismarckin hal- lituksen toimeenpaneman sosialistilain aikana.
Juuri tässä "kiertokirjeessä", joka on tullut tunnetuksi teoreettisen sisältönsä ansiosta, on erityisen selvästi luettavissa, että marxismin perustajat tarkastelivat journalistista toimintaa elimellisenä osana käytännöllis-vallankumouksel- lista puoluetyötä ja että publisistiikka kuului aina ja pysyvästi heidän teoreettiseen ja käy- tännölliseen kokonaistoimintaansa.
S.M. Gurevi~in toimittama lukemista, joka osoittaa julkaisijan erinomatseksi Marxin ja En- gelsin koko tuotantojen tuntijaksi, on eri lukui- hin johdattavine kommentteineen ja liitteineen tarkoitettu lähinnä journalistiikan opiskelijoil- le. Mutta se voi mielestäni lukuisten työväen- luokan journalistisen käytännön välittömiin kysy- myksiin tarttuvien aiheiden ansiosta, kuten esim.
joukkosidonnaisuus ja kansanomaisuus, kielenkäyt- tö ja tyyli, työväenluokan äänenkannattajien kan- sainvälinen yhteistyö, muodostua yhtä hyvin hyö- dylliseksi käsikirjaksi ammattitaitoaan kohotta- maan pyrkivälle toimittajalle työväenluokan luok- kaetuja ajavassa lehdistössä.
Lukemiston venäjänkielinen alkuperäisteos il- mestyi v. 1972 Moskovan valtionyliopiston journa- listiikan tiedekunnan ulkomaiden kommunistisen ja työväenlehdistön historian oppituolin opetusoh- jelmaan liittyvänä. Klassikoiden alkuperäisteks- tit on otettu Dietz Verlagin julkaisemista Karl
76
Marxin ja Friedrich Engelsin teoksista (Werke, Band l-39, Berlin 1956-68}.
Lukemista on julkaistu kahtena erillisenä ni- teenä ja aineisto on ryhmitelty seitsemään kro- nologisesti etenevään lukuun. Luku 1 (maaliskuu 1839 - elokuu 1844) sisältää mm. Marxin tärkeät lausunnot demokraattisen lehdistön tehtävistä, jotka julkaistiin "Rheinische Zeitungissa". Lu- kuun 2 (syyskuu 1844 - helmikuu 1848) on otettu olennaiset kohdat "Saksalaisesta ideologiasta"
sekä Kommunistien liiton ja Kommunistisen mani- festin syntyaikoihin liittyvät kirjoitukset.
~1arxin ja Engelsin merkittävä panos vallankumouk- selliselle journalismille "Neue Rheinische Zei- tungin" ilmestymisajoilta- porvarillis-demok- raattisen vallankumouksen olosuhteissa v. 1848/
49 - tulee näkyviin laajasta 3. luvusta (maalis- kuu 1848- joulukuu 1852}. Tästä, siihen asti
"ylittämättömästä vallankumouksellisen työväen- luokan äänenkannattajasta" (V.I. Lenin) otetut kirjeet ja erityisesti artikkeleiden katkelmat luonnehtivat tuona ajanjaksona luotuja sosialis- tisen journalismin perusteita. Luku 4 (tammikuu 1853 - elokuu 1864) heijastaa Marxin ja Engelsin ponnisteluja heidän yrittäessään käyttää hyväk- seen syvän taantumuksen vuosina porvariston edis- tyksellisiä liberaalisia ja demokraattisia leh- tiä yhteiskunnallisten "päiväntapahtumien" selit- tämiseen työväenluokan tieteelliseltä näkökannal- ta. 5. luvun aineistoa (syyskuu 1864 - kesäkuu
1873} hallitsevat Ensimmäisen Internationaalin merkitys kansainväliselle työväenlehdistölle ja lehdistön ansiot ensimmäisten kansallisten marxi- laisten joukkopuolueiden muodostamiselle - Sak- san sosiaalidemokraattinen työväenpuolue perus- tettiin Eisenachissa 1869. Luvun 6 aineisto ulot- tuu Haagin v. 1872 kongressista, jossa tehtiin päätökset työväenliikkeessä ilmennyttä lahkolai- suutta ja reformistisuutta vastaan, aina Karl Marxin kuolemaan asti (kesäkuu 1873 -maaliskuu 1883}. Viimeinen luku (huhtikuu 1883- elokuu 1895) heijastaa sitä korkeata arvonantoa, mitä Friedrich Engels nautti kansainvälisessä työväen- liikkeessä tieteellisen kommunismin toisena pe- rustajana. Työväenliikkeen johtohenkilöille ja lehtimiehille lähettämistään lukuisista kirjeis- tä voidaan arvioida tämän panoksen merkitystä.
Lukemiston liitteenä on neljä hakemistoa:
Marxin ja Engelsin journalistinen toiminta päi- vämäärien tarkkuudella, lehdistön luettelo ilmes- tymisaikoineen, henkilörekisteri ja asiahakemis- to. Erityisen hyvä on aakkosellinen lehdistöha- kemisto, johon on liitetty lyhyt luonnehdinta kunkin lehden linjasta. Asiahakemista jättää toi- vomisen varaa, eri käsitteiden ja termien keski- näisiä suhteita ei ole selitetty. Voidaan myös kritisoida usein hieman epäyhtenäisesti tehtyjä siirtymiä yksittäisissä tekstikatkelmissa, mistä johtuen alkuperäistekstin sisäiset suhteet jää- vät epäselviksi eräissä tapauksissa puuttuvien huomautusten takia.
Tämän hyödyllisen dokumenttikokoelman suhteel- lisen nopea julkaiseminen saksaksi on käytännöl- linen esimerkki neuvostotieteen hyödynnettävyy- destä journalistiikan alueella. Prahassa pääma- jaansa pitävä kansainvälinen lehtimiesliitto (IOJ) on julkaissut V.I. Leninin lehdistökäsityk- siä koskevan kokoomateoksen (Lenin about the Press, Prague 1970- myös saksaksi ja ranskaksi).
Kansankulttuuri Oy on julkaissut hieman vastaa- van työn (V.I. Lenin, Ideologinen työ, Pori 1970}. Kumpikin viimemainituista teoksista on koottu lehdistö- ja puoluetyön eri osa-alueiden käsitteiden perusteella eikä kronologisesti ku- ten nyt arvosteltu teos. Olisi paikallaan, että Marxin ja Engelsin lehdistöä koskevat lausunnot käännettäisiin myös suomeksi täydentämään Leni- nin erityisteosta. Tällöin olisi ehkä syytä laa- jentaa aineistoa kulttuurituotannon suuntaan ja järjestää aineisto aihepiireittäin.
Jyrki Jyrkiäinen
Veikko Pietilä
LAUSUNTO IRJA IDMANIN LISENSIAATTITY~STÄ
"OLEMINEN, TIET}{MINEN JA JOUKKOTIEDOTUS"
Yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle Olen tiedekunnan määräyksestä tarkastanut yht. kand. Irja Idmanin lisensiaatintyöksi tarkoi- tetun tutkielman "Oleminen, tietäminen ja jouk- kotiedotus: tutkimus kolmesta suomalaisesta arkitietoisuusmuodosta ja niiden muotoutumi- sesta" ja esitän siitä lausuntonani kunnioit- taen seuraavaa.
Työn tarkasteluun on tiedotusopilliselta kannalta luontevaa lähteä patkantamalla se aluk- si tiedotusopillisen tutkimuksen kenttåän. Takavuosina tämä kenttä oli tapana jäsentää ns. Lasswellin kaavan avulla: kuka sanoo mitä millä välineellä kenelle ja millä vaikutuksel- la. Tämän mukaan erotettiin joukkotiedotuksen lähettäjään, sanomaan, välineeseen, yleisöön ja vaikutuksiin kohdistuva tutkimus. Nyt tar- kasteltavana oleva työ sijoittuisi tässä kaa- vassa selvästi yleisö- ja vaikutustutkimuksen alueelle.
Kun suomalainen tiedotustutkimus 1960-luvul- la siirtyi yhdysvaltalaistyyppisen joukkotiedo- tustutkimuksen eli ns. mediasosiologian tutki- muslinjoi11e, merkftsi tämä juuri joukkotiedo- tuksen yleisöön ja vaikutuksiin kohdistuvan joukkotiedotuksen seuraamis- ja vastaanottotut- kimuksen kohoamista keskeisimpään asemaan. Tämä tutkimus oli yleensä aika epäteoreettista siinä
~ielessä, että tutkimuksissa etsittiin induktii- visesti joukkotiedotuksen seuraamisen ja sen vaikutusten alueella vallitsevia empiirisiä säännönmukaisuuksia, joita sitten pyrittiin se- littämään - sikäli kuin ylipäänsä ollenkaan- erilaisin ad hoc -hypoteesein. Tällaisena tut- kimus oli myös sangen kaavamaista.
1970-luvun alkupuolella tiedotusopinkin alueelle levinnyt ns. positivismikritiikki ai- heutti sen, että tämäntyyppinen epäteoreetti-
77
masta saksalaisen sosiaalireformistin, Höchber- gin perustamaa "Die Zukunft"-aikakauslehteä, hän totesi, että "ilman aivan määrättyä tieteellis- tä suuntaa" on mahdotonta julkaista sosialistis- tista tieteellistä aikakauslehteä tai jotain muu- ta todella vallankumouksellista lehteä. Marxil- le ja Engelsille tämä määrätty tieteellinen suun- ta oli myös journalismin alueella heidän kehit- tämänsä tieteellisen kommunismin teoria.
Ajankohtaista arvoa on aineistoilla, jotka koskevat opportunismin kanssa käytyjä moninaisia välienselvittelyjä lehdistön palstoilla. Tähän liittyen on perustava merkitys kirjeellä, jonka Marx ja Engels lähettivät syyskuun puolivälissä 1879 Bebelille, Liebknechtille ja muille Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen johtajille ja jo- ka liittyi puolueen pää-äänenkannattajan, "Der Sozialdemokratin" julkaisemiseen Bismarckin hal- lituksen toimeenpaneman sosialistilain aikana.
Juuri tässä "kiertokirjeessä", joka on tullut tunnetuksi teoreettisen sisältönsä ansiosta, on erityisen selvästi luettavissa, että marxismin perustajat tarkastelivat journalistista toimintaa elimellisenä osana käytännöllis-vallankumouksel- lista puoluetyötä ja että publisistiikka kuului aina ja pysyvästi heidän teoreettiseen ja käy- tännölliseen kokonaistoimintaansa.
S.M. Gurevi~in toimittama lukemista, joka osoittaa julkaisijan erinomatseksi Marxin ja En- gelsin koko tuotantojen tuntijaksi, on eri lukui- hin johdattavine kommentteineen ja liitteineen tarkoitettu lähinnä journalistiikan opiskelijoil- le. Mutta se voi mielestäni lukuisten työväen- luokan journalistisen käytännön välittömiin kysy- myksiin tarttuvien aiheiden ansiosta, kuten esim.
joukkosidonnaisuus ja kansanomaisuus, kielenkäyt- tö ja tyyli, työväenluokan äänenkannattajien kan- sainvälinen yhteistyö, muodostua yhtä hyvin hyö- dylliseksi käsikirjaksi ammattitaitoaan kohotta- maan pyrkivälle toimittajalle työväenluokan luok- kaetuja ajavassa lehdistössä.
Lukemiston venäjänkielinen alkuperäisteos il- mestyi v. 1972 Moskovan valtionyliopiston journa- listiikan tiedekunnan ulkomaiden kommunistisen ja työväenlehdistön historian oppituolin opetusoh- jelmaan liittyvänä. Klassikoiden alkuperäisteks- tit on otettu Dietz Verlagin julkaisemista Karl
76
Marxin ja Friedrich Engelsin teoksista (Werke, Band l-39, Berlin 1956-68}.
Lukemista on julkaistu kahtena erillisenä ni- teenä ja aineisto on ryhmitelty seitsemään kro- nologisesti etenevään lukuun. Luku 1 (maaliskuu 1839 - elokuu 1844) sisältää mm. Marxin tärkeät lausunnot demokraattisen lehdistön tehtävistä, jotka julkaistiin "Rheinische Zeitungissa". Lu- kuun 2 (syyskuu 1844 - helmikuu 1848) on otettu olennaiset kohdat "Saksalaisesta ideologiasta"
sekä Kommunistien liiton ja Kommunistisen mani- festin syntyaikoihin liittyvät kirjoitukset.
~1arxin ja Engelsin merkittävä panos vallankumouk- selliselle journalismille "Neue Rheinische Zei- tungin" ilmestymisajoilta- porvarillis-demok- raattisen vallankumouksen olosuhteissa v. 1848/
49 - tulee näkyviin laajasta 3. luvusta (maalis- kuu 1848- joulukuu 1852}. Tästä, siihen asti
"ylittämättömästä vallankumouksellisen työväen- luokan äänenkannattajasta" (V.I. Lenin) otetut kirjeet ja erityisesti artikkeleiden katkelmat luonnehtivat tuona ajanjaksona luotuja sosialis- tisen journalismin perusteita. Luku 4 (tammikuu 1853 - elokuu 1864) heijastaa Marxin ja Engelsin ponnisteluja heidän yrittäessään käyttää hyväk- seen syvän taantumuksen vuosina porvariston edis- tyksellisiä liberaalisia ja demokraattisia leh- tiä yhteiskunnallisten "päiväntapahtumien" selit- tämiseen työväenluokan tieteelliseltä näkökannal- ta. 5. luvun aineistoa (syyskuu 1864 - kesäkuu 1873} hallitsevat Ensimmäisen Internationaalin merkitys kansainväliselle työväenlehdistölle ja lehdistön ansiot ensimmäisten kansallisten marxi- laisten joukkopuolueiden muodostamiselle - Sak- san sosiaalidemokraattinen työväenpuolue perus- tettiin Eisenachissa 1869. Luvun 6 aineisto ulot- tuu Haagin v. 1872 kongressista, jossa tehtiin päätökset työväenliikkeessä ilmennyttä lahkolai- suutta ja reformistisuutta vastaan, aina Karl Marxin kuolemaan asti (kesäkuu 1873 -maaliskuu 1883}. Viimeinen luku (huhtikuu 1883- elokuu 1895) heijastaa sitä korkeata arvonantoa, mitä Friedrich Engels nautti kansainvälisessä työväen- liikkeessä tieteellisen kommunismin toisena pe- rustajana. Työväenliikkeen johtohenkilöille ja lehtimiehille lähettämistään lukuisista kirjeis- tä voidaan arvioida tämän panoksen merkitystä.
Lukemiston liitteenä on neljä hakemistoa:
Marxin ja Engelsin journalistinen toiminta päi- vämäärien tarkkuudella, lehdistön luettelo ilmes- tymisaikoineen, henkilörekisteri ja asiahakemis- to. Erityisen hyvä on aakkosellinen lehdistöha- kemisto, johon on liitetty lyhyt luonnehdinta kunkin lehden linjasta. Asiahakemista jättää toi- vomisen varaa, eri käsitteiden ja termien keski- näisiä suhteita ei ole selitetty. Voidaan myös kritisoida usein hieman epäyhtenäisesti tehtyjä siirtymiä yksittäisissä tekstikatkelmissa, mistä johtuen alkuperäistekstin sisäiset suhteet jää- vät epäselviksi eräissä tapauksissa puuttuvien huomautusten takia.
Tämän hyödyllisen dokumenttikokoelman suhteel- lisen nopea julkaiseminen saksaksi on käytännöl- linen esimerkki neuvostotieteen hyödynnettävyy- destä journalistiikan alueella. Prahassa pääma- jaansa pitävä kansainvälinen lehtimiesliitto (IOJ) on julkaissut V.I. Leninin lehdistökäsityk- siä koskevan kokoomateoksen (Lenin about the Press, Prague 1970- myös saksaksi ja ranskaksi).
Kansankulttuuri Oy on julkaissut hieman vastaa- van työn (V.I. Lenin, Ideologinen työ, Pori 1970}. Kumpikin viimemainituista teoksista on koottu lehdistö- ja puoluetyön eri osa-alueiden käsitteiden perusteella eikä kronologisesti ku- ten nyt arvosteltu teos. Olisi paikallaan, että Marxin ja Engelsin lehdistöä koskevat lausunnot käännettäisiin myös suomeksi täydentämään Leni- nin erityisteosta. Tällöin olisi ehkä syytä laa- jentaa aineistoa kulttuurituotannon suuntaan ja järjestää aineisto aihepiireittäin.
Jyrki Jyrkiäinen
Veikko Pietilä
LAUSUNTO IRJA IDMANIN LISENSIAATTITY~STÄ
"OLEMINEN, TIET}{MINEN JA JOUKKOTIEDOTUS"
Yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle Olen tiedekunnan määräyksestä tarkastanut yht.
kand. Irja Idmanin lisensiaatintyöksi tarkoi- tetun tutkielman "Oleminen, tietäminen ja jouk- kotiedotus: tutkimus kolmesta suomalaisesta arkitietoisuusmuodosta ja niiden muotoutumi- sesta" ja esitän siitä lausuntonani kunnioit- taen seuraavaa.
Työn tarkasteluun on tiedotusopilliselta kannalta luontevaa lähteä patkantamalla se aluk- si tiedotusopillisen tutkimuksen kenttåän.
Takavuosina tämä kenttä oli tapana jäsentää ns. Lasswellin kaavan avulla: kuka sanoo mitä millä välineellä kenelle ja millä vaikutuksel- la. Tämän mukaan erotettiin joukkotiedotuksen lähettäjään, sanomaan, välineeseen, yleisöön ja vaikutuksiin kohdistuva tutkimus. Nyt tar- kasteltavana oleva työ sijoittuisi tässä kaa- vassa selvästi yleisö- ja vaikutustutkimuksen alueelle.
Kun suomalainen tiedotustutkimus 1960-luvul- la siirtyi yhdysvaltalaistyyppisen joukkotiedo- tustutkimuksen eli ns. mediasosiologian tutki- muslinjoi11e, merkftsi tämä juuri joukkotiedo- tuksen yleisöön ja vaikutuksiin kohdistuvan joukkotiedotuksen seuraamis- ja vastaanottotut- kimuksen kohoamista keskeisimpään asemaan. Tämä tutkimus oli yleensä aika epäteoreettista siinä
~ielessä, että tutkimuksissa etsittiin induktii- visesti joukkotiedotuksen seuraamisen ja sen vaikutusten alueella vallitsevia empiirisiä säännönmukaisuuksia, joita sitten pyrittiin se- littämään - sikäli kuin ylipäänsä ollenkaan- erilaisin ad hoc -hypoteesein. Tällaisena tut- kimus oli myös sangen kaavamaista.
1970-luvun alkupuolella tiedotusopinkin alueelle levinnyt ns. positivismikritiikki ai- heutti sen, että tämäntyyppinen epäteoreetti-
77
