Puttolan talo Petruman kylässä ostettiin Laukaan kunnan vaivaistaloksi 1892, jo k a avattiin marraskuussa 1895. Tällaiselta näytti Puttolan kunnalliskoti 1973 kesällä. Joulukuussa samana vuonna asukkaat muuttivat kunnan nykyiseen vanhainkotiin.
E rkki Vihavainen
Vaivaishoidon uudistus Laukaassa 1890-luvulla
V u od en 1865 kunnallisuudis- tus merkitsi sitä, että seurakun
nan rinnalle luotiin uusi m aalli
nen yhteisö, kunta, jo n k a tuli toim ivaltansa puitteissa hoitaa kunnan jäsenten yhteisiä talous- ja hallintoasioita. Kunnallisase
tuksessa luetteloitiin k u n tako
kouksen tehtävät. N eljäntenä kohtana luettelossa mainittiin vaivaishoidon järjestäm inen.
V aivaish oid on jo h d o n tuli kuu
lua kunnallislautakunnalle, jo k a asetuksen m ukaan oli yleinen
toim eenpaneva elin kunnassa.
Erityinen vaivaishoitohallitus voitiin kyllä edelleenkin kun
taan asettaa, mutta se riippui kuntakokouksen harkinnasta.
” JOKAINEN K U N T A H O IT A K O O N O M A T V A IV A S E N S A ”
T äm ä lentävän lauseen tapai
nen sanom us elää vieläkin kan
san, varsinkin v a n h ojen kunnal
lismiesten keskuudessa. S a n o
mus poh jau tu u vuonna 1817 annettuun julistukseen ” K erjää
misen estämisestä” . Julistukses
sa tuotiin painokkaasti esille p i
täjän huoltovelvollisuus sekä korostettiin sitä, että jok aisen pitäjän oli pidettävä huolta om ista köyhistään, ''jo k a ise n Seurakunnan wälttäm ätön w elw ollisuus, että h olh oa a ja ylläpitää W aiw asen s” .
10
K öyhä savolainen vainio kahden pie- nokaisensa kanssa. Carl Sjöstrandin vuonna 1858 tekemä piirros kuvaa yh teiskunnan äärirajoilla eläviä ihmisiä juuri niihin aikoihin, jo llo in M ikkelin maalaisseurakunnan m aatila-vaivaistalo alkoi hahm ottua.
VU O D E N 1879
V A IV A ISH O IT O A S E T U S JA L A U K A A
V aivaishoitoasetuksen uudis
tus toteutettiin 1879. U udistuk
sen keskeisenä tavoitteena oli köyhäinhoitorasituksen pienen
täminen. Sehän oli nim en
om aan nälkävuosina ja niiden jälkeen tunnettu ahdistavaksi.
Asetuksen mukaisesti m yös Laukaan kunnassa ryhdyttiin uudistam aan vaivaishoitoa 1880-luvun alussa. U udistuspyr
kimyksiin vaikutti epäilem ättä asetuksen ohella m yös M ikkelin maalaiskunnan esim erkki. Siellä näet oli ensim m äisenä k o k o maassa perustettu vu onn a 1868 vaivaistalo. T äm ä tarjosi vaih
toeh d on perinteiselle ru otu hoi- dolle.
1880- ja 1890-luvuilla viran
om aiset tekivät parhaansa saa
dakseen kunnat toteuttam aan m aatilavaivaistalon ajatusta.
1880-luvun puolivälistä lähtien yhä useammat kunnat alkoivat
kin sitten perustaa vaivaistalo
ja . T oisaalta asetus antoi kun
nille m ahdollisuuden kehittää järjestelm äänsä vaivaishoitopii- reittäin entistä kirjavam m aksi.
Laukaan silloisissa oloissa m u o dostui vaivaishoidon järjestäm i
nen yli vuosikym m eneksi tuntei
ta kuohuttavaksi kysym ykseksi.
V u on n a 1883 kunnallislauta
kunta toi ku ntakokou ksen p o h dittavaksi ajatuksen, että kun
taan perustettaisiin "yh tein en vaivasten talous” . A sia oli esil
lä lokakuun 2. pnä pidetyssä kuntakokouksessa. V ilkkaan keskustelun jälkeen k ok ou s to tesi vaivaishoidon vaativan k o r jausta, sillä varsinkin kerjäläis
ten esiintyminen todettiin epä
kohdaksi. K okouksessa läsnä olleet kuntalaiset päättivät, että
"v a iv a ista lou s” saattaisi olla paikallaan poistam aan m ierolai- suutta. Samalla m uukin vaivais
h o ito saattaisi k orjaantua. K un
tak ok ou s aik oi kuitenkin edetä varovasti, sillä kysym yksessä oli uusi asia ja sen seuraukset tun
tem attom at. A siaa valm istele
m aan valittiin valiokunta, j o hon tulivat kuulum aan m aanvil
je lijä F .F . E kqvist, talolliset Heikki Riipinen, Taavetti Sal
minen, Jeremias H ok k an en , A b el O llila, E ero T orik k a , K al
le P iilon en, A d o l f Peura ja kanttori R önn m an (R oin ila ).
V aliokunnan oli hankittava täy
delliset tiedot niistä kunnista, joissa oli perustettu vaivaistalo, ja tehtävä sitten ehdotus kunta
kokoukselle.
V aliokunta esitti alustavan ehdotuksen kuntakokoukselle helmikuussa 1884, vaikka p yy
dettyjä tietoja M ikkelistä ei vie
lä oltu saatukaan. Ehdotuksessa valiokunta tu o esille m m .:
"P oista a k seen tuota ihm is
kuntaa turmelevaa ja rasittavaa kerjääm istä, sekä inhoittavaa ihmism yyntiä huutokaupoissa on valiokunta yksimielisesti tul
lut siihen päätökseen, että kun
ta ostaisi pitäjän keskipalkoilta hyvä etuisen talon, jo h o n pe
rustettaisiin kunnan yhteinen vaivaistalous” .
Esityksensä perusteluina to i
mikunta toteaa, että kunnalle ei
vaivaistalon perustamisesta ai
heutuisi taloudellista rasitusta.
V aivaistaloa varten otettaisiin kruununlaina, m ikä kuoletettai
siin 30 vuodessa. T alou tta h o i
tamaan otettaisiin kykenevä ja kristillismielinen pariskunta.
V alioku n ta esitti k u n ta k ok ou k selle, että valittaisiin talolliset H . Riipinen, A . Ollila sekä kunnan esimies Kasper M enerus ja lautakunnan esimies F .F . Ekqvist etsimään sopivaa taloa.
K okouksessa esiintyi runsaasti puoltavia, mutta m yös kielteisiä k an nan ottoja. A sia päätettiin lykätä seuraavaan k ok ou k seen , koska M ikkelistä pyydetyt tie
d ot puuttuivat. T odellisuudessa lykkäys kuitenkin merkitsi sitä, että asia sekä pitkistyi että m ut
kistui.
Lokakuussa 1884 ku ntako
kous päätti, että jok a in en luku- kinkeri m u od osta a vaivaishoito- piirin. M on ien vaiheiden jä l
keen kesäkuussa 1886 todettiin, että ku vernööri o n jättänyt vah
vistamatta kunnan vaivaishoito- oh jesään n ön. Samassa kesä
kuun kokouksessa hyväksyttiin R autalam m in mallin m ukainen uusi oh jesä ä n tö, jo n k a m ukaan kunta oli yhtenä vaivaishoito- kuntana ja h o ito tapahtuisi yh
teisen vaivaiskassan varoilla.
V aivaishoitokunta jaettiin 32 h oitopiiriin , jo in a olivat kinke- rikunnat. K u vern ööri vahvisti oh jesä ä n n ön , mutta itselliset valittivat senaattiin, ja o h je sääntö kum outui. Näin kunta
k ok ou s jou tu i kerran toisensa jälkeen toteam aan, että vaivais
h oito jä ä kunnassa ennalleen.
Täm ä merkitsi sitä, että vaivais
huutokaupat Laukaassa ja tku i
vat entiseen tapaan. Rautalam min mallin mukaisella o h je säännöllä oli n im enom aan py
ritty poistam aan vaivaisten huu
tokaupat.
Joulukuussa 1891 kunta kääntyi vaivaishoid on ylitarkas
tajan p u oleen pyytäen häneltä oh jeita 10 000 asukkaan kun
nan vaivaishoidon järjestäm i
seksi. Ylitarkastaja Helsingius toimitti helmikuussa 1892 ällis
tyneiden kunnan m iesten nähtä
väksi vaivaistalon piirustukset.
K u n takokou s ei hyväksynyt eh
dotusta, vaan päätti pyytää pii
rija k o on perustuvaa suunnitel
m aa ylitarkastajalta. Helsingius vastasi välittöm ästi ja kehoitti
” mitä pon tevim m asti” kunta
11
* L aakaan pitäjä. (10.240 asuit.)
P u tto la n talo ( l/ g m a n it.) Pctrn>nar. k y lä s sä o s te ltiin !805?
v a iv a is ta lo k s i, j o k a av attiin 1895. L a ito s sija itsee P e tr u m a jä r v e n r a n n a lla v a lta m a a n tie n v arrelta, 5 ki l oi n, k ir k o n k y lä s tä , n iissä p o s tik o n tto r i j a a p te e k k i o v a t. J y v ä sk y lä n k au p u n k iin o n 3 3 k i
lo n i. j a L a u k a a n r a u ta tie n a s e m a ile 4 k ilon i. — A s u in r a k e n n u k sia o n : 1) p ä ä r a k e n n u s 5 0 h o id o k k a a lie ; 2 ) h o u r u in h u o n e , m issä o n 4 k o p p ia j a h o ita ja n h u o n e ; se k ä 3 ) s a ir a s h u o n e , t a lo n en tin en a s u in r a k e n n u s , jo s s a o n 5 h u o n e tta 15 sa ir a s v u o le e lia . P ä ä r a k e n n u s o n te h ty v a iv a is h o id o n ta rk a stelija n m a llip iiru stu k sien l u u k aa n . — T a lo s s a elä tetä ä n 10 le h m ä ä j a - h e v o s ta . — P c n is lu s - k u s t a u » u k s e t : P-5,tM)0 m k., jo s t a ta ion la n ta : l.i,o;> o m k. ''a i t i o - la in a : 2 0 ,0 0 0 m k. — Luit»»kse*.*n p a lk ataan jo h ta ja ta r 1. 150 m k.
y»m ä r u o k a ), 2 ren k iä , n a isp a lv elija j;i h o u r i e n h oita jatar.
J o h ta ja ta r : A n n a W iita n e n .
V uon na 1897 painettu Suom en vaivaistalojen matrikkeli sisältää Laukaan osalta seuraavat tiedot. M atrikkelin tekijä on merkinnyt tähdellä ne laitokset, jo tk a yleensä ovat tarkoituksenmukaisesti järjestetyt.
laisia luopum aan p iirija k oon perustuvasta vaivaishoidosta.
K irjelm ä aiheutti k u n ta k ok ou k sessa 28.3.1892 vilkkaan m ieli
piteiden vaih d on , m inkä jälkeen päädyttiin yksimielisesti p u olta m aan vaivaiskodin tai talon hankkim ista. Samalla k u n tako
kous valitsi toim ikunnan hank
kim aan tietoja vaivaishoidon järjestelyistä ja laatimaan vielä kerran ehdotuksen vaivaishoi
d on ohjesäännöksi.
UUSI O H JE SÄ Ä N T Ö JA SEN TO TE U TTA M IN EN T oim ik un ta antoi j o to u k o kuussa 1892 laajan, 55 pykälää käsittävän ehdotuksen vaivais
talon ja -h o id o n järjestäm iseksi eli ehdotuksen kunnan vaivais
h o id o n ohjesäännöksi.
V aivaistaloon otettaisiin h o i
dettaviksi apua tarvitsevia täy
si-ikäisiä henkilöitä, jo ih in kuu
luisivat m yös lievästi m ielisai
raat. Lapset oli tarkoitus sijoit
taa elätettäviksi hyviksi tunnet
tuihin perheisiin. Eri su k u p u o
let oli pidettävä vaivaistalossa tarkoin erillään, mutta a v iop a reille oli pyrittävä järjestäm ään yhteinen huon e.
Vaivaistalon asukkaat osallis
tuisivat kykynsä m ukaan töihin ja askareihin. Sen vu oksi talolla tuli olla riittävästi metsää sekä p elto- ja niittym aata, jo tta v o i
taisiin elättää kaksi hevosta ja 12— 15 lehm ää. V aivaistalon perustamiskustannukset to im i
kunta arvioi 20 000 m arkaksi.
T oim ikunnan ehdotuksessa oli nimetty useita Petrum an tai V alkolan kylissä olevia ta loja , jo id e n hankkimista oli eh d otu k sen m ukaan harkittava.
K untakokouksessa Ekqvist asettui sille kannalle, että ennen oh jesään n ön hyväksym istä oli ensin päätettävä, ostetaanko vaivaistalo. A sia ratkaistiin ää
nestyksellä. T ällöin vaivaistalon ostam inen hyväksyttiin 476 ää
nellä 111 ääntä vastaan. T äm ä periaatepäätös merkitsi sitä, et
tä asioiden käsittelyjärjestys m uuttui. Vaivaistalon ostam i
nen nousi nyt tärkeäm m äksi k y
symykseksi. O hjesääntö jä i sen rinnalla toisarvoiseksi asiaksi.
O hjesääntöä valmistellut toim i
kunta sai nyt uusia tehtäviä, sil
lä kaikki käytännön toim et jä tettiin tälle toim ikunnalle.
Näyttää siltä, että Ä ä n e k o s
ken seudun talollisilla oli jo tu o h on aikaan eristäytymispyr- kim yksiä. Tähän viittaa O tto Juho A h o la n , M atti H arjun , W ilhelm Rantasen ym . kuver
nöörille lähettämä valitus. Siinä valittajat ilm oittivat, etteivät he halua osallistua kunnan vaivais
ta loo n . Sen vu oksi he pyysivät, että näistä kylistä (Ä ä n ek osk i ja Paadentaipale) m uodostettaisiin o m a vaivaishoitopiiri. Kuver
n ööri hylkäsi valituksen.
Syyskuussa 1892 asiaa val
mistellut toim ikunta toi kunta
k ok ouk sen käsiteltäväksi e h d o tuksen P uttolan tilan ostam ises
ta vaivaistaloksi. T oim ikun ta oli tarkastanut talon rakennuk
set, metsät ja viljelysm aat ja antoi näistä yksityiskohtaisia tietoja kuntakokoukselle. Tilan hinnaksi toim ikunta arvioi 14 289 m k. A rviolaskelm an m u
kainen hinta oli lähellä p yydet
tyä 15 000 m k :n määrää. Siksi toim ikunta katsoi, että p yyn tö ö n kannatti suostua.
E hdotus aiheutti k u ntako
kouksessa vilkkaan keskustelun.
P äätökseksi pöytäk irjaan k irjat
tiin, että tila ostetaan. O stoa vastustivat talolliset Kalle R uta
nen ja M atti Peura, joista jä l
kim m äisellä oli vielä kolm en m uun valtakirjat.
Kalle R utanen ja muut vas
tustajat valittivat o sto p ä ä tö k sestä ku vernöörille, jo k a antoi välipäätöksen asiasta 25.10.
1892 ja lopullisen päätöksen seuraavan vu od en tou kokuu ssa.
P äätöksen m ukaan valitus hy
lättiin ja ku ntakok ou k sen pää
tös pysytettiin voim assa. Kun valitusta aiottiin jatkaa senaat
tiin saakka, syntyi k u n ta k o
kouksessa 29.5.1893 merkillinen näytelm ä. Nim ism ies K .J . K e
k on i huom autti, etteivät valitta
jat saaneet olla laatimassa ala
maista esitystä senaatille. M atti Peura oli kuitenkin toista m iel
tä ja esitti seitsemän eri valta
kirjaa, m itkä tekivät yhteensä 50 ääntä. H än ilm oitti halua
vansa yhtyä Kalle Rutasen vali
tukseen ja olla m ukana valitse
massa edusm iehiä senaatille teh
tävässä anom uksessa. A sia rat
kaistiin äänestäm ällä, jo llo in kunnan asiamiehiksi valittiin M ik k o R iipinen ja kauppias Jaakko L u u k k on en 299 äänellä valittajien eh dokk aiden Kalle Peuran ja M atti Frim anin saa
dessa 61 ääntä.
Valitus ei tuottanut tulosta.
Seuraavassa vielä m uutam ia luettelom aisia tietoja vaivaista
lon perustamiseen liittyvistä to i
m enpiteistä:
— Joulukuussa 1892 päätet
tiin ta loon ottaa isännöitsijä se
kä valittiin rakennustoim ikunta, jo h o n tulivat H . H änninen, M . R iipinen, E .G . E erola, Kasper Flyktm an ja kauppias J. L u u k konen. R akennustöitä ei kuiten
kaan voitu aloittaa, k osk a Kalle 12
SSaajft» lä ä n in Ä uroentöövin vefolutioni S a u ta a u tu n n o n fu n n a ttis la u to fu n ta n fa eji- inteS ÄaSpcv SKanetuffcn ta n tta tä ä ltä tcfc=
m ä ä n anom utfeen toaljnnStnffen faam ifcSta m i)ötäliitcti)llc tjteifeSfä tuntato to u tfeS ja 1 9 p äiroänä ■ ‘p elm ifu u ta tä n ä antona tavfaä*
tctuUe ja critpifiU ä m u utotfilla ^yiuäffvjtgUe e^boituffctle' oljjejääunötfi g le is tä tuatroaiS;
t)oitoa lödrtcn ja n o tu s ta funnaS fa; ollen Janottu etjboituS cbelläm ainittuine m uutotfU neon, täl)än jäljen n etty n ä, itäin f u u lu r a a :
Cauhnait kunnan luaiuinteljoito- oljjefaäntö.
I Sufn.
^ itu a i& ljo ito lja llitu S , Ijoito ja tarfaStuS.
1 § .
St of o tu itta on i)tfi jafantaton luaituiuS^oito*
i)l)bi)ofunta, jo n ta la itti apua tarn n tfe ro at t)oi*
toetaan fitä vuavten lu u ta a n p e ru ste tu sta roaiiuniö=
t a l o j a , fu iten fin n iillä poiEfcutfiUa, m itä täSfä alem p an a cvi p u fä lis jä jä äb e tään .
lii Öufu.
5Sairaai&I)oiison eri lajeista ja migfä rcaittmifia f e f i toöcllifcSti apua tartuitfettia fjoitictaoii.
22 §.
Siuotutunuat ja laitti roairoaiSijuutofaupat totonaan lattautetaau. äIkmt>ais£)oitoa ja apua annetaan ainoastaan puuttecnalaijttte ja tobelli- feöti apua tavroitfeiuitle jota: a) ottamalla lieitä totonaan etätettäroiffi tuiman n>ainiaiS= ja Ujo- taloon tafji l>) fioittamalta fjeitä elätteefle t)i)=
nuiji tuiuietuiljin pevljeifiin, jota roiime mainittua elatuStapaa on fäi)tettäwä etenfin tapfiIle, jotta on>at atte 15 rouotta. JoS lapfi, jota on alle 1 5 tuuoben, on niin rampa tal)i micleuiuifaincix ettet läätävi moi toiiooa pätien parantuman, oit l)äu niaituaiSfobiSja t>oibcttaiua, joS luaircaiS*
ijoitoljaltituS fen niin jjyrcätfi uätee; c) feltaifille fairaitle, jotta omat mielentuifaifia taf)i muutoin pittälliStä tautia fairaStarcia ja joibeit läätäri to im o o parantuman jetä ifänjä ja ntuiben jufy=
teiben rouofjt, läätäri ja roaiinatStjoitoljaltituS falfoo tavpeellifeffi fyoibon muualla tuin mairaaiS»
IjuoneeSfa, on mairoaiSljoitotialUtuS f)anffiroa §ä*
nelle apua läätärin määväämäSfä laitotjeSja;
b) antamalla fatunmiista apua joto taEjaSfa luon=
Rutasen tekem ä valitus oli v i
reillä.
— V altiolta anottiin 30 000 m arkan suuruinen kuoletuslai
na. Kalle R utanen ei yhtynyt tä
hänkään päätökseen, vaan il
m oitti, että ” hän maksaa mikä hänelle kuuluu om illa rahoil
laan” .
— Rakentam inen toteutettiin vuosina 1894— 95. Syyskuussa 1895 suoritettiin töiden lop p u tarkastus. Tehtävään valittiin lautakunnan esimies Kalle R u
tanen sekä talolliset A d o l f P eu
ra ja H eikki L uu k k on en.
— V a iv a ish oid on tarkastajik
si valittiin k olm eksi vuodeksi kahden m arkan päivärahalla m aanviljelijä H eikki L u u k k o nen ja emäntä N aim i Bergm an, varalle m aanviljelijä F .F . Ek- qvist ja emäntä A m a n d a R uta
nen. H eidän avukseen valittiin tarkastuksia tekem ään kinkeri- kuntien kylänvanhim m at pal
katta.
Ensimmäiset asukkaat eli h ol
h okit muuttivat vaivaistaloon
marraskuussa 1895. M uuttopäi- vää oli määrä juhlistaa läänin- rovasti A .O . Stenrothin puheel
la.
T oim ikun n an laatima e h d o tus kunnan vaivaishoidon o h je säännöksi tarkastettiin ja käsi
teltiin helm ikuun 19. pnä 1893 pidetyssä kuntakokouksessa.
O hjesääntö ei tunne mitään vai- vaish oitopiirejä, vaan sen 1
§:ssä nim enom aan sanotaan:
” K o k o kunta on yksi ja k a m a ton vaivaishoitoyhdyskunta, jo n k a kaikki apua tarvitsevat hoidetaan sitä varten kuntaan perustetussa vaivaistalossa, kui
tenkin niillä poikkeuksilla, mitä tässä alem pana eri pykälissä säädetään” .
O h jesäänn ön 22 §:ssä taasen sanotaan m m .:
"R u otu k u n n a t ja kaikki vai
vaishuutokaupat k ok on aan lak
kautetaan. V aivaish oitoa ja apua annetaan ainoastaan puut
teenalaisille ja todellista apua
tarvitseville jo k o : a) sijoittam al
la heitä k ok on aa n elätettäväksi kunnan vaivais- ja ty ö ta lo on ta
hi b ) sijoittam alla heitä eläneel
le hyviksi tunnettuihin perhei
siin, jo ta viime mainittua ela- tustapaa o n käytettävä etenkin lapsille, jo tk a ovat alle 15 v u o t
ta --- ” .
O hjesääntö on vahvistettu Vaasan lääninhallituksessa, Ni- kolainkaupungissa huhtikuun 20. pnä 1893 ja julistettu tie
dok si L aukaan kirkossa 30. pnä huhtikuuta 1893.
Näin yli kym m enen vuotta kestänyt, tunteita kuohuttanut ja m on ia valituksia aiheuttanut vaivaishoidon uudistus saatiin Laukaassa toteutetuksi 1890-lu- vun alkupuolella. Silloin vai
vaishuutokaupat ja ru otu h oito kunnassa lakkautettiin. Silloin perustettiin m yös P uttolan vai
vaistalo, jo ta käytettiin kunnal
liskotina vu od en 1973 jo u lu kuuhun saakka eli n oin 80 vuotta.
13
