182
AIKUISKASVATUS 2/01 Pia-Lena Leskisen väitös-kirja kytkee yrittäjyyden yh- teiskunnan murrokseen osana ammattikorkeakoulun tai laa- jemminkin ammatillisen op- pimisen tavoitejärjestelmää.
Hän asemoi työnsä osaksi ajankohtaista keskustelua, mi- ten oppia ja opettaa yrittä- jyyttä. Leskinen onnistuukin varsin napakasti perustele- maan yrittäjyyden yhteiskun- nalliset kytkennät ja sen roo- lin osana ammatillisen koulutuksen murrosta. Meto- dologisena ratkaisuna tekijä päätyi fenomenografiaan, koska hän halusi tietää lähem- min, minkälaisia ajatuksia opiskelijoilla on yrittäjyydestä ja miten kaupallinen koulutus yritysprojektin muodossa vai- kuttaa näihin ajatuksiin. Teos on tervetullut avaus kasvatus- tieteen puolella vielä häm- mästyttävän niukkaan yrittä- jyyskasvatusta käsittelevään kirjallisuuteen.
Yrittäjyyden ilmiötä käsitellään monipuolisesti eri tieteenalojen lähtökohdista.
Tekijä määrittelee yrittäjyyden ilmiön holistiseksi ja dynaa- miseksi prosessiksi, jolle on ominaista toimintasidonnai-
Yrittäjyyskasvatuksen olemus ja oppiminen
Pia-Lena Leskinen (1999).
”Yrittäjällä on koko elämä kiinni yritykses- sä – Opiskelijoiden yrittäjyyskäsitykset ja niiden muutokset yritysprojektin aika- na”. Acta Wasaensia.
No 71 Liiketaloustiede 27. Johtaminen ja or- g a n i s a a t i o t .
VAASAN YLIOPISTO
suus, kontekstuaalisuus ja vuorovaikutteisuus. Tarkaste- lussa on oivaltavuutta yrittä- jyyden näkemyksen laajentu- misesta ja kytkeytymisestä op- pimiseen. Ilmiön tarkastelu orientoi yrittäjyyskasvatuksen kuvaamiseen.
Yrittäjyyskasvatus on tekijän mukaan samantyyppi- sen ongelman edessä kuin itse yrittäjyyskin. Käsite elää ja muotoutuu parhaillaan. Eri- tyisesti yrittäjyyskasvatuksen pohdinnassa lukijaa viehättää kyseenalaistaminen ja siihen liittyvä uuden ja syvemmän ymmärryksen etsiminen yrittäjyyskasvatuksen perustak- si. Tekijä pohtii yrittäjyyden erityislaatuisuutta muuhun kokemukselliseen ja aktiivi- seen toimintaan nähden. Sa- malla painopiste alkaa suun- tautua yrittäjämäiseen oppi- miseen, käyttäytymiseen ja yrittäjyyden ydinkysymyk- seen, yksilön oikeuteen ja ky- kyyn tehdä itseään ja elä- määnsä koskevia valintoja.
Kiinnittymisen prosessimai- seen yrittäjyyden käsitteeseen voi havaita myös tekijän oma- na prosessinomaisena tulkin- nan painopisteen siirtymänä ja reflektiivisenä prosessina, joka yrittäjämäiseen tapaan al- kaa luoda jotakin uutta. Yrit- täjyyskasvatuksen käsitteelli- nen pohdinta päättyy oival- lukseen siitä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa yrittä- jyyskasvatusta, vaan se on aina kontekstisidonnainen, toi- mintaan ja toimijoihin sitou- tuva, yhteistoiminnallinen prosessi.
Vertailusta toteutettuihin
yrittäjyyskasvatushankkeisiin, opettajan rooliin ja opetuksen historialliseen perimään nou- see pohdinta koulun ja yrittä- jyyden välisestä liitoksesta.
Tekijä alkaa kuljettaa metafo- raa ”yrittäjyyden ja kouluyrit- täjyyden välisestä erosta”. Kä- sitteellisessä yhteenvedossa päädytään positiiviseen usko- mukseen kasvatuksen mahdol- lisuuksista auttaa oppilaita kohti yrittäjämäistä toimintaa, joskin ehdoksi asetetaan mel- koiset muutokset nykyiseen toimintaan verrattuna.
Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan kahden kokeiluhankkeen vaikutuksia 22 oppilaan yrittäjyyskäsityk- siin. Toinen hanke kuului laajaan ”Nuori yrittäjyys-kam- panjaan”, jonka kuluessa pe- rustetaan puoli vuotta toimi- via yrityksiä. Se toteutettiin kauppaoppilaitoksen kaksi- vuotisella merkanttilinjalla.
Toinen taas oli ammatti- korkeakoulussa toteutettu osuuskuntapohjainen kimppayritys. Molemmat hankkeet olivat osallistujille pakollisia.
Tuloksista nousee esiin lähtöasetelman paradoksaali- suus, joka seuraa oppilaiden yrittäjyysnäkemyksissä läpi projektin. Yrittäjyyskäsitykset eivät paljonkaan muuttuneet hankkeiden edetessä vaan pi- kemminkin vahvistuivat. Vah- vistumisen suunta oli negatii- vinen. Usko yrittäjyyden deterministiseen selitykseen vahvistui, uskon kasvatuksen vaikutukseen jäädessä taustal- le. Opiskelijoiden negatiivi- nen suhde riskiin myös vah- K I R J A - A R V I O I T A
AIKUISKASVATUS 2/01
183
vistui. Lukijalle hätkähdyttävä havainto liittyi tuntematto- maan kohdistettavaan pel- koon ja yrittäjyyteen liitettä- vään työn raatamisen ideolo- giaan. Taloudellisen riskin rinnalle nousi psyykkinen ris- ki. Opiskelijat kokivat ahdis- tavana oudon ja ristiriitaisen tilanteen ja näkivät projektien päättyessä aloitushetkeä itses- sään vähemmän yrittäjämäisiä ominaisuuksia. Tulokset nos- tivat esiin ristiriidan ”koulu- yrittämisen”, koulun ehdoista määrittyvän yrittäjyyskas- vatuksen ja aidon yrittäjyyden premisseistä nousevan yrittä- jyyden välille.
Tutkija rakentaa
yrittäjyyden teorioiden poh- jalta löydöksistään yrittäjyy- den ”Neliapilan”, eli yrit- täjyyskasvatuksen opetuksen työvälineen. Se pohjaa kah- teen perusjännitteeseen. Toi- nen on vision ja toiminnan, mahdollisuuksien havaitsemi- sen ja niiden toteuttamisen välinen suhde, toinen auto- nomian, omatoimisen selviy- tymisen ja vuorovaikutuksen välinen paradoksi. Näistä nel- jästä muodostuvat yrittäjyy- den neliapilan lehdet, jotka jättävät keskiöönsä yrittäjyy- den ytimen, riskikentän. Te- kijän mukaan yrittäjyyteen liittyy riski, joka syntyy visi- on ja toiminnan, autonomian ja interaktion prosessinomai- sessa vuorovaikutuksessa. Hä- nen mukaansa voidaan ajatella edelleen, että mahdollisuuksi- en ja muutosten tavoitteluun sisältyy riski, jolloin riskikent- tä on myös muutoksen ja op- pimisen kenttä. Minkä tahansa neliapilan lehden liiallinen korostuminen muodostuu ongelmalliseksi. Hän ehdot- taakin, että yrittäjän herkkyys
ja kyky yhdistellä näitä aspek- teja on keino hallita riskiä.
Tässä kehyksessä koulussa järjestetyt yrittäjyysprojektit tuottivat paradoksaalisesti ris- tiriidan kentän, todellisen yrittäjyyden sijaan. Siitä muodostui kouluyrittäjyys- kokeilu, ei aito yrittäjyyden oppimishanke. Lukija muo- dostaa hankkeen kuvauksista käsityksen, jossa ongelmia syntyi eri aspektien sovelta- misesta oppimiseen kaikissa vaiheissa. Lähtökohdiltaan hankkeet muovailtiin yrittäjyyden ominaisuuksien vastaisesti, eri vaiheissa opet- tajien tuki tai sen puute nosti autonomisuuden vaateen lii- an korkeaksi. Kouluympäristö taas rajoitti vuorovaikuttei- suuden mahdollisuuksia jne.
Niin oudolta kuin saattaa kuulostaakin yrittäjyyskasva- tuksen nimissä toteutettiin hankkeet, joilla oli hyvin vä- hän tekemistä yrittäjyyden perusolemuksen kanssa. Se asettaa melkoiset haasteet tu- levalle yrittäjyyskasvatuksen oppimiselle ja oppijoiden tu- kijoiden kasvattamiselle yrit- täjyyteen, kuten tutkija lo- pussa toteaakin.
Pia Lena Leskisen teos on varsin arvokas avaus nuo- ren yrittäjyyskasvatuksen il- miön tutkimuksessa. Kasvatus- tieteen näkökulmasta yrittä- jyydestä on kirjoitettu ja sitä on tutkittu niukasti, vaikka se on nostettu esiin sekä pe- ruskoulun opetussuunnitel- missa, että ammattikorkea- kouluopetusta koskevassa ase- tuksessa. Yrittäjyyden nivou- tuminen ohje- ja lainsäädän- nön tasolla luonnolliseksi osaksi virallisia oppisisältöjä viestii yhteiskunnan halusta edistää yrittäjämäistä toimin-
taa. Vielä vallitsee kuitenkin hämäännys siitä, mitä yrittä- jyydellä tarkoitetaan ja toisaal- ta miksi se juuri nyt on marssinut mukaan opetuksesta käytävään keskusteluun. Tähän liittyvät kysymykset: miksi ja miten yrittäjyyttä halutaan opettaa ja oppia. Tähän kes- kusteluun Pia Lena Leskinen tuo kontribuutionsa. Yrittä- jyys ei ole vain substanssi vaan siihen liittyy keskeisesti ihmisten toiminta, jonka tut- kimisessa kasvatustiede on avainasemassa.
Kokonaisuutena ottaen tutkimusraportti on laaja, hiukan raskas ja rönsyilee ehkä tarpeettomastikin. Teos kuitenkin löytää tavoitteensa ja kokoaa yrittäjyyskasvatuksen keskustelua ansiokkaasti. Sen antina on pohtiva ja kyseen- alaistava yrittäjämäinen ote il- miöön, jonka ansiosta löytyy uusia aineksia yrittäjyyskasva- tuksen toteutukseen. Ilokseni sainkin tietää, että tekijä on jo puuttunut näihin on- gelmiin. Väitöskirjasta ilmes- tyy vielä ennen vuoden vaih- detta Editan julkaisema, hel- pommin luettava teos, ennak- kotietojen mukaan nimellä
”Yrittäjyyttä etsimässä”. Suo- sittelen sitä mielelläni yhdeksi yrittäjyyskasvatuksen peruste- okseksi niille, jotka ovat omassa toiminnassaan pohti- massa yrittäjyyskasvatuksen to- teuttamista, joko opettajina, päätöksentekijöinä tai vaikut- tajina. Samoin se soveltuu mielestäni oppikirjaksi kor- keakouluasteelle.
Paula Kyrö
