Pitkäaikaissairaiden sekä vammaisten lasten ja nuorten koettu fyysinen kompetenssi

(1)

Marianna Kaski ja Petter Punnonen

PITKÄAIKAISSAIRAIDEN SEKÄ VAMMAISTEN LASTEN JA NUORTEN KOETTU FYYSINEN KOMPETENSSI

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma Toukokuu 2020

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta

Osasto

Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijät

Kaski Marianna & Punnonen Petter Työn nimi

Pitkäaikaissairaiden sekä vammaisten lasten ja nuorten koettu fyysinen kompetenssi

Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä

Erityispedagogiikka Pro gradu -tutkielma x 8.5.2020 58

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä

Tässä tutkielmassa selvitettiin yleisopetuksen piiriin kuuluvien viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä nuorten koettua fyysistä kompetenssia, joka muodostuu omien fyysisten kykyjen henkilökohtaisesta arviosta. Tarkastelimme yhdeksän erillisen sairausluokan- sekä sukupuolen ja iän yhteyttä koettuun fyysiseen kompetenssiin aineistossamme, josta N= 3323 vastanneen osalta itseraportoituja lääkärin toteamia pitkäaikaissairauksia tai vammoja oli yhteensä N= 870.

Teoriaosuudessa käsittelemme pitkäaikaissairauksia, vammaisuutta, ICD-10-tautiluokitusta, itsetuntoa, fyysistä itsetuntoa sekä koettua fyysistä kompetenssia. Tuomme esille pitkäaikaissairauksien, vammojen, sukupuolen sekä iän yhteyksiä koettuun fyysiseen kompetenssiin aikaisemman tutkimuksen valossa.

Tutkielman kvantitatiivinen aineisto oli Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU)- tutkimusta (2018) varten kerätty, määrällisesti sekä maantieteellisesti kattava otos perusopetuksen piirissä opiskelevista lapsista ja nuorista. Tutkielmassa on käytetty viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten vastauksia.

Tulokset osoittavat, ettei yhteenkään yhdeksästä sairausluokkaan kuuluminen ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kokonaisvaltaisen fyysisen kompetenssin kokemukseen. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt olivat kuitenkin sairausluokista ainoana merkitsevästi yhteydessä kolmeen viidestä, koettua fyysistä kompetenssia mittaavaan väittämään. Lapset sekä nuoret, jotka raportoivat itsellään mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön, kokivat fyysisen kompetenssinsa kolmen väittämän osalta muita todennäköisemmin heikoksi. Sukupuoli ja ikä olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä fyysisen kompetenssin kokemukseen.

Tulosten valossa pojat kokivat fyysisen kompetenssinsa tyttöjä todennäköisemmin korkeaksi ja seitsemäs- sekä yhdeksäsluokkalaiset kokivat fyysisen kompetenssinsa viidesluokkalaisia todennäköisemmin heikoksi.

Johtopäätöksenä tutkielmamme tuloksista voidaan todeta, että varsinkin ikää ja sukupuolta koskevat tulokset ovat varsin yhteneväisessä linjassa aikaisempien tutkimustulosten kanssa. Tieto tyttöjen sekä seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten heikommasta koetusta fyysisestä kompetenssista antaa mahdollisuuden kehittää opetusta sekä opetuksen suunnittelua positiivisen fyysisen itsetunnon kehittymistä tukevaksi.

Avainsanat

pitkäaikaissairaus, vammaisuus, sairausluokat, lapset ja nuoret, koettu fyysinen kompetenssi, fyysinen itsetunto, itsetunto, sukupuoli, luokkataso, ikä

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty

Philosophical Faculty

School

School of Educational Sciences and Psychology Author

Kaski Marianna & Punnonen Petter Title

The perceived physical competence of adolescents with long-term illnesses and disabilities

Main subject Level Date Number of pages Special Education

Pro gradu -tutkielma x 8.5.2020 58 Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Abstract

The aim of this thesis was to study the perceived physical competence of adolescents with long-term illnesses and disabilities. The quantitative data were collected from the 2018 Finnish School-aged Physical Activity- study (FSPA; Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa - LIITU 2018). Our study includes 3323 5th, 7th and 9th graders from the general education settings. There were in all 870 self-reported diagnoses, which were categorized in nine different diagnosis groups. The main objective of this thesis was to study the associations between the diagnosis groups, age, gender and the perceived physical competence.

The theoretical part of the thesis focused on the definitions of long-term illnesses, disabilities, self-esteem, physical self-esteem, perceived physical competence and the associations between these concepts in earlier studies.

The results from our present study showed that there was no statistical significance between the diagnosis groups and overall perceived physical competence. However, we found a statistically significant association between the group of mental and behavioral disorders and three out of five statements measuring overall perceived physical competence. Adolescents reporting mental or behavioral disorders found their perceived physical competence lower than the reference group on these three statements. Both age and gender had a statistically significant effect on the perceived physical competence. Boys estimated higher perceived physical competence compared to girls. As the age is concerned, between 5th, 7th and 9th graders, higher age seems to estimate greater probability for lower perceived physical competence.

In conclusion, we can find converging results with previous studies especially about the effect of gender and age on the perceived physical competence of adolescents. Knowledge of girls’ lower perceived physical competence compared to boys as well as the ninth and seventh graders lower perceived competence compared to fifth graders gives the opportunity to develop teaching and its’ strategies to support the development of positive physical self-esteem.

Keywords

long-term illnesses, disabilities, diagnosis groups, adolescents, perceived physical competence, physical self- esteem, self-esteem, gender, grade, age

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 1

2 PITKÄAIKAISSAIRAUDET JA VAMMAISUUS... 4

2.1 WHO:n kansainvälinen tautiluokitus ICD-10 ... 4

2.2 Pitkäaikaissairaudet ... 5

2.3 Vammaisuus... 6

3 ITSETUNTO, FYYSINEN ITSETUNTO JA KOETTU FYYSINEN KOMPETENSSI ... 7

3.1 Itsetunto ... 7

3.2 Fyysinen itsetunto ... 8

3.3 Koettu fyysinen kompetenssi ... 9

4 PITKÄAIKAISSAIRAUKSIEN JA VAMMOJEN YHTEYS KOETTUUN FYYSISEEN KOMPETENSSIIN ... 11

5 SUKUPUOLEN JA IÄN YHTEYS KOETTUUN FYYSISEEN KOMPETENSSIIN ... 14

6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 17

7 MENETELMÄ... 19

7.1 LIITU- tutkimus, tutkimusjoukko, aineisto ja aineistonkeruu ... 19

7.2 Mittarit ... 20

7.3 Pitkäaikaissairauksien ja vammojen luokittelu tutkielmassamme ... 21

7.4 Aineiston analyysi ... 24

7.5 Analyysimenetelmät ... 25

8 TULOKSET ... 27

8.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot ... 27

8.2 Koettua fyysistä kompetenssia mittaavien Likert-asteikollisten väittämien keskiarvot ja keskihajonnat ... 28

8.3 Koettua fyysistä kompetenssia koskevien vastausten prosentuaalinen jakautuminen ... 30

8.4 Pitkäaikaissairauksien ja vammojen yhteys lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin ... 31

8.5 Sukupuolen ja iän yhteys lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin ... 35

9 POHDINTA ... 36

9.1 Pohdintaa: Sairausluokat, ikä ja sukupuoli koetun fyysisen kompetenssin selittäjinä ... 36

9.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 43

9.3 Tutkimusetiikka ... 46

9.4 Jatkotutkimusideoita ... 46

10 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 49

LÄHTEET ... 51 LIITTEET (3)

(5)

1

1 JOHDANTO

Pro gradu - tutkielmamme tarkoituksena on selvittää yleisopetuksen piirissä opiskelevien viidesluokkalaisten, seitsemäsluokkalaisten sekä yhdeksäsluokkalaisten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä nuorten koettua fyysistä kompetenssia. Tutkimme diagnoosien pohjalta luotujen sairausluokkien, sukupuolen sekä iän yhteyttä fyysisen kompetenssin kokemukseen ja selvitämme, onko johonkin sairausluokkaan kuuluvilla lapsilla todennäköisemmin keskiverrosta eroava koettu fyysinen kompetenssi.

Tutkielmassamme käytämme vuoden 2018 LIITU- tutkimuksessa kerättyä aineistoa, joka tarjoaa tutkielmaamme kattavan aineiston yleisopetuksessa opiskelevista oppilaista.

Olemme kiinnostuneita aiheesta, sillä tulevina erityisopettajina haluamme huomioida opetuksen järjestämisessä kaikkia oppilaita, myös niitä, joilla ei ole tehostetun tai erityisen tuen päätöksiä. Haluamme luoda tutkielmamme avulla tietoutta siitä, onko pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin kiinnitettävä erityistä huomiota opetuksessa ja opetuksen järjestämisessä.

(6)

2

Erillinen pitkäaikaissairaiden ja vammaisten suomalaisten kouluikäisten koetun fyysisen kompetenssin tutkimus on vähäistä, vaikka suomalaisten lasten ja nuorten koettua fyysistä kompetenssia on aiemmin tutkittu yleisellä tasolla (Esim.

Heikinaro-Johansson 1995). Myös kansainvälisesti tutkimukset ovat keskittyneet fyysiseen kompetenssiin pääasiassa diagnoosispesifisti ilman, että koettua fyysistä kompetenssia olisi tutkittu samanaikaisesti usean eri diagnoosin tai sairausluokan osalta (Esim. Ekornås, Lundervold, Tjus & Heimann 2010; Hatamizadeh, Ghasemi

& Kazemneiad 2008; Sung, Yu, Lam & Hau 2005; Southall, Okely & Steele 2004).

Tutkielma on tarpeellinen, sillä se antaa tärkeää erityispedagogista tietoa erityisesti liikuntakasvatuksen kehittämistä varten. Toivomme, että tieto lasten ja nuorten erilaisten diagnoosien mahdollisista yhteyksistä koettuun fyysiseen kompetenssiin mahdollistaa erityisesti liikunnanopetuksen parempaa suunnittelua sekä ymmärrystä erilaisten lasten tuen tarpeista.

Toivomme myös, että tutkielmamme kohdistuminen pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä nuorten fyysisen kompetenssin kokemuksiin auttaisi hahmottamaan yleispätevää kuvaa koetun fyysisen kompetenssin mahdollisista vaikutuksista lasten ja nuorten hyvinvointiin myös koulukontekstin ulkopuolella, kuten harrastetoiminnassa. Tutkielmassamme käsittelemme fyysisen kompetenssin kokemuksen yhteyttä fyysiseen itsetuntoon sekä kokonaisvaltaiseen itsetuntoon ja näin ollen lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (Esim. Fox & Corbin 1989; Harter 1993; Harter 2006; Rosenberg, Schooler, Schoenbach & Rosenberg 1995). Koetulla fyysisellä kompetenssilla on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteys esimerkiksi lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan mielekkääksi kokemiseen niin koulussa kuin vapaa-ajallakin (Esim. Carrol &

Loumidis 2001; Sarlin 1995; Sollerhed, Apitzsch, Råstam & Ejlertsson 2008 & Gao 2008), joten jäljitettäessä kompetenssien mahdollisia eroja ja syitä näiden erojen taustalla, pystytään toivottavasti tarkastelemaan myös eroja sekä syitä lasten liikunta-aktiivisuuden taustalla.

Sukupuolen ja iän vaikutukset koettuun fyysiseen kompetenssiin ovat tärkeää tietoa opettajille sekä muille lasten parissa työskenteleville. Tiedostamalla mahdolliset

(7)

3

erot sukupuolen ja iän välillä on opetusta mahdollista kehittää ja suunnitella entistä laadukkaammin, huomioiden kohdejoukon tarpeet mahdollisimman hyvin. Niin koulumaailmassa kuin harrastetoiminnassakin on tärkeää, että lasten sekä nuorten kehityksessä iän myötä tapahtuvia seurauksia ymmärretään, jotta niihin reagoiminen on mahdollista. Vaikka sukupuolen ja iän yhteyttä fyysiseen kompetenssin kokemukseen on tutkittu aiemmin, on yhteyden tutkiminen säännöllisin väliajoin mielestämme arvokasta sekä tarpeellista, jotta opetuksen järjestäminen sekä suunnittelu pysyy ajan tasalla jatkuvasti muuttuvassa koulumaailmassa.

(8)

4

2 PITKÄAIKAISSAIRAUDET JA VAMMAISUUS

Pitkäaikaissairauksia ja vammoja voidaan määritellä ja luokitella eri tavoin ja eri näkökulmista. Tässä luvussa esittelemme tutkielmamme kannalta olennaiset määritelmät sekä luokitukset.

2.1 WHO:n kansainvälinen tautiluokitus ICD-10

Maailman terveysjärjestö, World Health Organization (WHO), on julkaissut joukon erilaiseen käyttöön tarkoitettuja kansainvälisiä terveyteen liittyviä luokituksia.

Luokitusten on määrä täydentää toisiaan ja niitä ovat muun muassa International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems (ICD) sekä International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF).

Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus ICF tarjoaa eri alojen ammattilaisten tueksi ja käyttöön yhteneväisen toimintakyvyn luokittelun, käsitteistön ja kielen. (WHO 2004.)

Koska keskitymme tutkielmassamme toimintarajoitteiden näkökulman sijaan erilaisten pitkäaikaissairauksien ja vammojen yhteyksiin koettuun fyysiseen kompetenssiin, päädyimme käyttämään ICD-10- tautiluokitusta tutkielmamme

(9)

5

sairausluokkien muodostamisen pohjana. International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems- 10th revision (ICD-10) on WHO:n, jäsenmaittensa käyttöön julkaisema kansainvälinen tautiluokitus. Luokituksessa taudit ja terveysongelmat on käännetty numerokoodeiksi ja tautiluokituksen tarkoituksena on helpottaa terveysongelmien kuvaamista yhdenmukaisella tavalla kansallisesti sekä kansainvälisesti. Suomessa ICD-10 on otettu käyttöön vuonna 1996 ja siitä on tehty suomenkieliset painokset vuosina 1996, 1999 sekä 2011, WHO:n tekemien täydennyksien sekä muutoksien seurauksena. WHO on julkaissut myös uuden ICD-11 tautiluokituksen, mutta sitä ei ole otettu vielä Suomessa käyttöön, joten käytämme tutkielmamme sairausluokkien muodostamisen pohjana ICD-10 tautiluokitusta. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, THL 2011.)

2.2 Pitkäaikaissairaudet

Pitkäaikaissairauksien (Long-term illnesses, Chronic illnesses, Chronic conditions) vähimmäiskestoa on määritelty vaihtelevasti, mutta yhteistä määritelmille on sairauden keston pitkäaikaisuus, eli kroonisuus (Perrin, Newacheck, Pless, Drotar, Gortmaker, Leventhal, Perrin, Stein, Walker & Weitzman 1993, 787).

Pitkäaikaissairauksina voidaan pitää diagnosoituja sairauksia, jotka ovat oireiltaan tai hoidon tarpeen kestoiltaan vähintään 6 kuukautta, ilman nopeita muutoksia tai nopeaa etenemistä ja ne vaativat pysyviä muutoksia henkilön päivittäiseen elämään.

(Hopia 2006, 16; Williams 1997, 312; Rintala, Grönroos, Välimaa, Tynjälä &

Kokkonen 2013). Yhdysvaltojen National Center for Health Statisticsin määritelmän mukaan pitkäaikaissairaus on kestoltaan vähintään 3 kuukautta, pois lukien jotkin sairaudet, kuten reuma, diabetes, syöpä ja sydänsairaudet, joiden katsotaan kuuluvan pitkäaikaissairauksiin kestoltaan riippumatta (Adams, Kirzinger & Martinez 2013, 69). On arvioitu, että vähintään 12 prosentilla nuorista on jokin krooninen sairaus (Sawyer, Drew, Yeo & Britto 2007, 1481).

(10)

6

2.3 Vammaisuus

Vammaisuus on kehittyvä käsite, johon liittyy fyysisen- tai psyykkisen toimintakyvyn rajoitteita, jotka muodostuvat ruumiillisista-, henkisitä-, älyllisistä- tai aisteihin liittyvistä vammoista (Rintala ym. 2013; United Nations Convention on the Rights of Persons with Disabilities, CRPD 2006). Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee vammaisuutta raportissaan (World Report on Disability 2011) monimutkaiseksi, moniulotteiseksi ja dynaamiseksi käsitteeksi, joka pitää sisällään sekä erilaiset vammat että yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa syntyvät rajoitukset yksilön aktiivisuudessa sekä osallisuudessa (WHO 2011, 3-4). Nämä rajoitteet voivat estää vammaisten henkilöiden tasavertaisen sekä tehokkaan osallistumisen yhteiskuntaan (CRPD 2006). Vammaisuus voidaankin nähdä ihmisten toimintakyvyn vaihteluna, joka voi aiheutua niin yksilön elimellisestä vauriosta, toiminnan rajoituksista, osallistumisen rajoituksista tai näiden yhteisvaikutuksista (Vehmas 2005, 113; Burke 2008, 12).

(11)

7

3 ITSETUNTO, FYYSINEN ITSETUNTO JA KOETTU FYYSINEN KOMPETENSSI

Seuraavaksi määrittelemme tutkielmamme kannalta olennaisia itsetunnon, fyysisen itsetunnon ja koetun fyysisen kompetenssin käsitteitä, tuoden esille käsitteiden välisiä yhteyksiä.

3.1 Itsetunto

Itsetuntoa (self-esteem ja self-worth) on määritelty monin eri tavoin. Itsetunto käsitteeseen voidaan katsoa sisältyvän kokonaisvaltainen itsetunto (Global self- esteem) sekä osa-alueittainen itsetunto (Spesific self-esteem). (Rosenberg ym.

1995; Harter 2006, 144-145). Harter (2006, 144-145) määrittelee kokonaisvaltaista itsetuntoa tarkoittamaan henkilön kokemaa arvokkuutta itsestään persoonana.

Itsetunto on tunne, joka rakentuu henkilön positiivisista sekä negatiivisista kokemuksista itsestään (Keltikangas-Järvinen 1994,17-19). Henkilö, jolla on hyvä itsetunto, hyväksyy ja kunnioittaa itseään sellaisenaan kuin on, sekä pitää itseään

(12)

8

arvokkaana, tiedostaen kuitenkin omat heikkoutensa. (Rosenberg 1989, 30-31;

Keltikangas-Järvinen 1994,17-19.)

Kokonaisvaltainen itsetunto koostuu useista itsetunnon osa-alueista, jotka jakautuvat edelleen pienempiin osiin (Lindwall & Asci 2014, 86-87; Koivisto 2007, 33; Fox & Corbin 1989, 427). Koiviston (2007, 33) esittelemän, Burnsia (1982), Shavelsonia ym. (1976) sekä Rosenbergia ym. (1995) mukailevan, hierarkkisen itsetuntomallin mukaan itsetunnon osa-alueita ovat fyysinen itsetunto, sosiaalinen itsetunto, suoritusitsetunto sekä emotionaalinen itsetunto. Kokonaisvaltainen itsetunto on vahvasti yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, kun osa-alueittainen itsetunto on puolestaan kokonaisvaltaista itsetuntoa suurempi vaikuttaja henkilön suoriutumiseen ja käyttäytymiseen. Henkilön kokemukset omasta osaamisestaan tietyllä alueella kertovat hyvin vähän kokonaisvaltaisesta itsetunnosta, eikä puolestaan korkeasta kokonaisvaltaisesta itsetunnosta voida päätellä henkilön kokemuksia osaamisestaan jollakin tietyllä osa-alueella. (Rosenberg ym. 1995.) Hyvään kokonaisvaltaiseen itsetuntoon ei tarvitakaan kokemusta siitä, että olisi taitava kaikilla itsetunnon osa-alueilla. Suojellakseen korkeaa itsetuntoa saatetaan vähätellä jonkin heikon osaamisen osa-alueen tärkeyttä tai vältellä sitä. Henkilöt, joilla on heikko kokonaisvaltainen itsetunto, pitävät usein sitä osa-aluetta tärkeänä, jossa eivät ole hyviä. Tästä voi seurata ristiriita koetun tärkeyden ja -osaamisen välillä, johtaen oman arvon alentamiseen. (Harter 2006, 144-145; Lintunen 2000, 85.) Kahdella eri henkilöllä voi olla yhtä korkea itsetunto, vaikka heidän hyvän ja huonon osaamisen osa-alueet olisivat hyvinkin erilaiset tai päinvastaiset (Harter 2006, 145; Harter 1993, 99; Harter 1982, 88).

3.2 Fyysinen itsetunto

Fyysinen itsetunto (physical self-esteem, physical self-worth) on yksi kokonaisvaltaisen itsetunnon osa-alueista. Fyysisellä itsetunnolla tarkoitetaan

(13)

9

tyytyväisyyttä omaan ulkonäköön, sekä fyysisiin taitoihin -ja suorituksiin (Keltikangas-Järvinen 2006, 158-160). Fox ja Corbin (1989) ovat luoneet koetun fyysisen itsetunnon mallin, jonka mukaan kokonaisvaltainen itsetunto toimii yläkäsitteenä alapuolelle sijoittuvalle fyysiselle itsetunnolle. Fyysinen itsetunto muodostuu edelleen neljästä osa-alueesta: liikunnallinen/ fyysinen kompetenssi (sport/physical/athletic competence), kehonkuva (body attractiveness), fyysinen voima (physical strenght) ja fyysinen kunto (physical condition) (Ks. Kuvio 1.).

(Fox & Corbin 1989, 427.) Harter (1993) on tuonut esille, että fyysinen itsetunto vaikuttaa kaikista itsetunnon osa-alueista eniten kokonaisvaltaisen itsetunnon muodostumiseen.

Kuvio 1. Fyysisen itsetunnon malli Foxia ja Corbinia (1989, 427) mukaillen

3.3 Koettu fyysinen kompetenssi

Tutkielmassamme olemme kiinnostuneita lasten ja nuorten koetusta fyysisestä kompetenssista (perceived physical competence, athletic competence, sport competence). Koetulla fyysisellä kompetenssilla tarkoitetaan henkilökohtaista,

(14)

10

kokonaisvaltaista arviota omista fyysisitä kyvyistä (Schipper ym. 2017, 61; Hamari ym. 2017, 3; Bell 1997, 3), mielekkyydestä oppia uusia liikuntapelejä ja -leikkejä sekä halusta osallistua liikunta-aktiviteetteihin sivusta seuraamisen sijaan (Harter 1982, 88.). Harterin (1982, 88) luomassa lapsille suunnatussa koetun kompetenssin mittarissa fyysisen kompetenssin arviointi keskittyy liikuntaan, urheiluun sekä ulkopeleihin, eikä koettu fyysinen kompetenssi ole sidoksissa ainoastaan koululiikuntaan. On tärkeää huomata, että kyseessä on koettu, subjektiivinen näkemys omista kyvyistä, joka saattaa poiketa henkilön todellisista kykytasoista (Bell 1997, 3).

Koettu fyysinen kompetenssi on yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Lapset sekä nuoret, joiden kokemus omasta fyysisestä kompetenssista on hyvä, ovat fyysisesti aktiivisempia koulun liikuntatunneilla sekä koulun ulkopuolella, verrattuna heikon koetun fyysisen kompetenssin omaaviin lapsiin. Lapset, jotka kokevat fyysisen kompetenssinsa korkeaksi, harrastavat joukkue- sekä yksilöurheilua alhaisen koetun kompetenssin lapsia merkitsevästi enemmän. (esim. Carroll & Loumidis 2001, 31-34; Sollerhed, Apitzsch, Råstam & Ejletsson 2008, 132; Gao 2008, 368- 369.) Tieto koetun fyysisen kompetenssin vaikutuksista fyysiseen aktiivisuuteen on tutkielmamme kannalta tärkeää, sillä haluamme tarkastella ja tuoda esille pitkäaikaissairaiden sekä vammaisten lasten ja nuorten koetun fyysisen kompetenssin mahdollisia vaikutuksia eri osa-alueille, kuten fyysiseen aktiivisuuteen. Kouluilla sekä urheiluseuroilla on tutkimustiedon avulla mahdollisuus tukea lapsia ja nuoria yksilöllisemmin fyysisen itsetunnon ja - kompetenssin osa-alueilla, ohjaamalla, kannustamalla sekä antamalla mahdollisuuksia fyysiseen aktiivisuuteen ja liikunnan mielekkäänä kokemiseen.

(15)

11

4 PITKÄAIKAISSAIRAUKSIEN JA VAMMOJEN YHTEYS KOETTUUN FYYSISEEN KOMPETENSSIIN

Pitkäaikaissairauksien ja vammojen yhteyksiä lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin on tähän mennessä tutkittu pääsääntöisesti keskittyen spesifeihin diagnooseihin. Yhteys alhaiseen koettuun fyysiseen kompetenssiin on aikaisemmissa tutkimuksissa löydetty ainakin ahdistuneisuushäiriöllä, ylipainolla, kuulovammalla, ärtyneen suolen oireyhtymällä ja fyysisillä toimintarajoitteilla.

Sekä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät 8-11 -vuotiaat lapset, että kuulovammaiset lapset, raportoivat fyysisen kompetenssinsa merkitsevästi alhaisemmaksi, kuin kontrolliryhmän lapset, joilla ei ollut psyykkistä sairautta tai kuulovammaa (Ekornås ym. 2010, 274; Hatamizadeh ym. 2008, 792-793). Kuulovammalla on myös todettu olevan yhteys huomattavan alhaiseen itsetuntoon (Pinquart 2013).

Ylipainolla sekä alhaisella koetulla fyysisellä kompetenssilla on löydetty yhteys 8- 12- vuotiaiden lasten osalta (Sung ym. 2005, 101-106; Southall ym. 2004, 19).

Koetun fyysisen kompetenssin lisäksi, myös todellisen fyysisen kompetenssin on todettu olevan ylipainoisilla lapsilla normaalipainoisia lapsia heikompi (Southall ym. 2004, 15). Mielenkiintoista Sung ym. (2005, 101-106) tutkimustuloksissa oli se, että ylipainoiset lapset eivät kokeneet olevansa normaalipanoisia epäterveempiä, vähemmän voimakkaita tai -fyysisesti aktiivisia, vaikka heikon koetun

(16)

12

kompetenssin, todellisen kompetenssin sekä ylipainon on havaittu olevan yhteydessä alhaisempaan fyysiseen aktiivisuuteen (Southall ym. 2004, 22; Trost, Sirard, Dowda, Pfeiffer & Pate 2003, 834).

Etenkin useisiin tuki- ja liikuntaelinsairauksiin voidaan katsoa kuuluvan fyysisiä toimintarajoitteita, aiheuttaen mahdollisesti kömpelyyttä sekä motorisia haasteita.

Heikinaro-Johanssonin (1995, 40) tekemän tutkimuksen tulokset osoittavat, että peruskouluikäiset lapset, joilla on fyysinen toimintarajoite sekä vapautus liikunnanopetuksesta ja fyysisesti toimintarajoitteiset lapset, jotka osallistuvat normaaliin liikunnanopetukseen, kokevat fyysisen kompetenssinsa muita lapsia heikommaksi. Miyahara & Piek (2006) osoittavat tutkimustuloksissaan yhteyden kömpelyyden ja motorisen oppimisen haasteiden sekä alhaisen koetun fyysisen kompetenssin välillä.

Joidenkin diagnoosien osalta aiemmat tutkimustulokset tilastollisesti merkitsevän yhteyden löytymisestä koettuun fyysiseen kompetenssiin ovat olleet ristiriitaisia.

Lisäksi diagnoosin yhteys koettuun fyysiseen kompetenssiin on vaihdellut taudin vakavuuden perusteella. Verenvuototautia sairastavien 8-18- vuotiaiden lasten ja nuorten koettua kompetenssia koskevassa hollantilaisessa tutkimuksessa todetaan, että sairastavien koettu fyysinen kompetenssi ei yleisesti ottaen eroa terveistä vertaisista. Kuitenkin ne lapset ja nuoret, jotka sairastavat vakavaa verenvuototautia, kokivat kompetenssinsa lievästi sairastavia merkitsevästi heikommaksi. (Hegeman, Van Genderen, Meijer, Van Den Briel, Tamminga & Van Weert 2011, 85-89.) Kehityksellisen koordinaatiohäiriön omaavista päiväkoti- ikäisistä neljäsluokkalaisiin koostuvassa hollantilaistutkimuksessa lasten ja kontrolliryhmän lasten välillä ei löydetty merkitsevää eroa oman fyysisen kompetenssin kokemuksen suhteen, vaikka fyysinen aktiivisuus oli koordinaatiohäiriöstä kärsivillä verrokkiryhmää alhaisempi. Tutkimuksessa kuitenkin huomautetaan, että tulos ei ollut odotettu, sillä osassa tutkimuksista (Esim. Cocks, Barton & Donelly 2009; Skinner & Piek 2001) merkitsevä

(17)

13

eroavaisuus kompetenssissa on löytynyt. Tutkijat pohtivat voiko merkitsevien erojen puuttuminen tässä tutkimuksessa selittyä mahdollisella laadukkaalla lasten fysioterapialla (Noordstar, Stuive, Herweijer, Holty, Oudenampsen, Schoemaker &

Reinders-Messelink 2014, 3594-3595).

Osassa tutkimuksista yhteyttä pitkäaikaissairauden tai vamman sekä koetun fyysisen kompetenssin välillä ei ole löytynyt. Lapsilla (4-12 -vuotiailla), joilla on diagnosoitu ADHD, ei ole vertaisiaan alhaisempaa koettua fyysistä kompetenssia motorisella osa-alueella. Mitatut motoriset taidot olivat kuitenkin todellisuudessa verrokkiryhmää heikommat. (Fliers, de Hoog, Franke, Faraone, Rommelse, Buitelaar & Nijhuis-van der Sanden 2010.) Myöskään Scholtesin, Vermeerin ja Meekin (2002, 81), 4-9 –vuotiaille CP- vammaisille lapsille tehdyssä tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä koettuun fyysiseen kompetenssiin, vaikka CP- vamman on todettu olevan yhteydessä alhaiseen itsetuntoon (Pinquart 2013, 153-161).

Vammaisten ja lääketieteellisesti diagnosoitujen lasten ja nuorten fyysisen kompetenssin kokemusten tutkimista on ehdotettu jatkotutkimusaiheeksi aiemmissa fyysistä kompetenssia käsittelevissä tutkimuksissa.

Jatkotutkimusaihetta on perusteltu liikuntakasvatuksen kehittämisellä (Sarlin 1995, 118; Scholtes, Vermeer & Meek 2002, 86). Olemme pyrkineet huomioimaan tutkielmassamme aiempien tutkimusten puutteet liittyen diagnoosispesifiin otantaan, sisällyttämällä tutkimukseemme useita eri pitkäaikaissairauksia sekä vammoja. Varsin usein aiempi tutkimus on keskittynyt pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten kohdalla fyysisen kompetenssin sijaan fyysisen aktiivisuuden tutkimiseen. Fyysisen kompetenssin tutkiminen tukee sekä täydentää fyysisen aktiivisuuden tutkimusta, auttaen löytämään syy-seuraussuhteita matalan koetun fyysisen kompetenssin ja alhaisen fyysisen aktiivisuuden välillä.

(18)

14

5 SUKUPUOLEN JA IÄN YHTEYS KOETTUUN FYYSISEEN KOMPETENSSIIN

Aiemmassa tutkimuksessa on usein tarkasteltu sukupuolen ja iän yhteyttä koettuun fyysiseen kompetenssiin. Suurimmasta osasta fyysistä kompetenssia ja ikää sekä sukupuolta käsittelevistä tutkimuksista merkitsevä yhteys koettuun fyysiseen kompetenssiin on löytynyt, joten sukupuoli ja ikä vaikuttavat olevan merkittävässä asemassa koetusta fyysisestä kompetenssista puhuttaessa.

Tutkimukset ovat antaneet näyttöä siitä, että pojat kokevat fyysisen kompetenssinsa tyttöjä paremmaksi, heti ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien (Sarlin 1995, 89;

Sollerhed, Apitzsch, Råstam & Ejlertsson 2008, 125-136; Salmela 2006, 47;

Cairney, Kwan, Velduizen, Hay, Bray & Faught 2012, 1-7). Cairney ym. (2012) tutkivat 9- ja 10- vuotiaiden lasten koettua fyysistä kompetenssia ja sen vaikutusta liikuntatuntien mielekkyyteen. Tulokset osoittivat, että tyttöjen fyysinen kompetenssi on keskimääräisesti poikia alhaisempi, eivätkä tytöt koe liikuntatunteja yhtä mielekkäiksi kuin pojat. Mitä korkeammaksi fyysinen

(19)

15

kompetenssi koetaan, sitä enemmän lapset nauttivat liikuntatunneista, ollen motivoituneita koululiikuntaa kohtaan (Sarlin 1995, 104).

Sollerhed ym. (2008, 125-136) tekemässä tutkimuksessa 8-12 -vuotiaiden korkeaan koettuun fyysiseen kompetenssiin oli yhteydessä muun muassa nuori ikä, sukupuoli (poika) sekä liikuntatuntien mielekkäänä kokeminen. Salmela (2006, 47) viittaa tekstissään Harterin (1999) tutkimustuloksiin siitä, että tytöt ovat nuoruusiässä poikia tyytymättömämpiä ulkonäköönsä ja fyysiseen kompetenssiinsa. Erot tyttöjen ja poikien välillä näillä kahdella fyysisen itsetunnon alueella olivat merkittäviä.

(Salmela 2006, 47.)

Viitteitä sukupuolen vaikutuksesta koettuun fyysiseen kompetenssiin on saatu myös diagnoosispesifissä tutkimuksessa. Ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS) kärsivillä 11-23- vuotiailla nuorilla, lapsilla sekä aikuisilla erot koetussa fyysisessä kompetenssissa olivat merkitsevästi eroavaiset sukupuolten välillä. Miehillä sekä pojilla koettu fyysinen kompetenssi oli naisia ja tyttöjä korkeampi. Oireiden vaikutus alhaiseen koettuun fyysiseen kompetenssiin oli naisilla vahvempi kuin miehillä. (Claar, Walker & Smith 1999, 276-278.)

Sarlinin (1995, 88-89) mukaan poikien koettu fyysinen kompetenssi alkaa laskea selvästi kolmannella luokalla, kun tyttöjen kohdalla koettu fyysinen kompetenssi laskee vain hieman toisen ja kolmannen luokan aikana. Koetun fyysisen kompetenssin lasku on siis voimakkainta noin 8-9- vuoden iässä. Tutkimuksen perusteella koetussa fyysisessä kompetenssissa ei tapahdu merkitseviä muutoksia kolmannen ja yhdeksännen luokan välillä. Etenkin tyttöjen kohdalla koettu fyysinen kompetenssi vaikuttaa vakiintuvan alakoulun aikana. Kuudesluokkalaiset tytöt, jotka kokevat kuudennella luokalla kompetenssinsa hyvänä, kokevat samoin yhdeksännellä luokalla. (Sarlin 1995, 88-89.)

(20)

16

Lintusen (1999, 122-124) mukaan minäkäsityksessä, jonka yhtenä alakäsitteenä on koettu fyysinen kompetenssi, tapahtuu U- kirjaimen muotoinen kehitys lapsuuden ja nuoruuden aikana. Tämä näkemys poikkeaa hieman Sarlinin (1995) tuloksista, sillä Lintusen mukaan minäkäsitys lähtee selvään nousuun nuoruudessa. Sarlinin (1995) tuloksiin yhtenäinen näkemys on minäkäsityksen voimakas lasku 7-8- vuoden iässä, laskun tasoittuessa noin 11- vuoden tienoilla. Varhaisnuoruudessa minäkäsitys on alhaisimmillaan, kääntyen nousuun noin 13-14- vuoden iässä.

Nousu kestää koko nuoruuden ja jyrkin nousu tapahtuu myöhäisnuoruudessa.

(Lintunen 1999, 122-124.)

Aiempien tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että ikä ja sukupuoli vaikuttavat koettuun fyysiseen kompetenssiin siten, että pojat kokevat kompetenssinsa tyttöjä paremmaksi. Iän voidaan olettaa olevan yhteydessä koettuun fyysiseen kompetenssiin etenkin alakoulussa siten, että kompetenssi laskee ensimmäisten luokkien aikana. Aiemmat tutkimukset antavat ristiriitaista tietoa siitä, mitä koetulle fyysiselle kompetenssille käy siirryttäessä alakoulun lopusta yläkoulun loppuun.

Mielestämme koetun fyysisen kompetenssin muutoksia alakoulun jälkeen on tämän vuoksi tutkittava lisää ja tutkimuksemme antaa vastausjoukon suuruuden vuoksi kattavaa tietoa fyysisen kompetenssin kokemusten eroista 5-9- luokkalaisten välillä. Myös sukupuolen vaikutusta koettuun fyysiseen kompetenssiin on hyvä tutkia säännöllisesti, jotta koulumaailmassa pystytään reagoimaan mahdollisiin muutoksiin tutkimustuloksissa.

(21)

17

6 TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää iän, sukupuolen sekä sairausluokkien yhteyksiä yleisopetuksen piirissä opiskelevien viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten, pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin.

Tutkimuskysymyksiksemme muodostuivat:

1. Kuinka eri sairausluokat ovat yhteydessä lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin

2. Millainen vaikutus sukupuolella ja iällä on lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin

(22)

18

Hypoteesi 1. Aiempien tutkimusten pohjalta voidaan asettaa hypoteesi, jonka mukaan osalla pitkäaikaissairauksista ja vammoista on yhteys ja osalla ei lasten ja nuorten alhaisempaan koettuun fyysiseen kompetenssiin.

Hypoteesi 2. Aiempien tutkimusten perusteella voidaan asettaa hypoteesi, jonka mukaan sukupuoli vaikuttaa lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin siten, että pojat kokevat kompetenssinsa tyttöjä paremmaksi. Iän suhteen koettu fyysinen kompetenssi näyttää laskevan ensimmäisten kouluvuosien aikana.

(23)

19

7 MENETELMÄ

Luvussa perustellaan ja esitellään tutkimuksen menetelmällisiä ratkaisuja tutkimusjoukosta aineistonkeruuseen, tutkimusmenetelmiin sekä aineiston analyysiin.

7.1 LIITU- tutkimus, tutkimusjoukko, aineisto ja aineistonkeruu

Tutkielmamme aineisto (N=3323) on osa laajempaa (N=7132) vuonna 2018 kerättyä Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU)- tutkimuksen aineistoa. LIITU-tutkimus on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama tutkimus, jonka tarkoituksena on kerätä valtakunnallisesti kattavaa tietoa lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudesta, liikuntakäyttäytymisestä ja passiivisesta ajanvietosta, sekä tutkia näihin yhteydessä olevia tekijöitä. Aineistoa on kerätty vuosina 2014, 2016 ja 2018. Vuonna 2018 kerättyyn kyselyaineistoon osallistui 7132 yleisopetuksen piirissä olevaa lasta ja nuorta 302 koulusta. Kyselyyn osallistuneet lapset ja nuoret olivat iältään 7-, 9-, 11-, 13- ja 15- vuotiaita. LIITU- tutkimuksista on laadittu raportit, jotka ovat julkaistu vuosina 2015, 2016 sekä 2019. (LIITU 2018, 3.)

(24)

20

Koulut poimittiin LIITU-tutkimukseen satunnaisotannalla WHO:n koululaistutkimuksen protokollan mukaisesti. Tutkimukseen valittiin sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä kouluja. Tutkimuksessa käytetty vastausaineisto on kerätty internet- pohjaisella kyselylomakkeella. Kyselystä on 4 erilaista versiota, joista suppein on 1- luokkalaisille, hieman laajempi 3- luokkalaisille ja 5-, 7- ja 9- luokkalaisille laajin kyselylomake, sisältäen A- ja B- versiot. Puolet 5-9 luokkalaisista vastasivat A- versioon ja puolet B- versioon. A- ja B- lomake sisälsivät kuitenkin yhteisiä kysymyksiä sekä väittämiä, joita käytämme tutkielmamme aineistona, jättäen pois 1- ja 3- luokkalaisille tehdyt kyselyt, sekä A- ja B- lomakkeiden eriävät osat. A- lomake sisältää kysymyksiä sekä väittämiä liikunnan merkityksestä ja esteistä, kun B- lomake sisältää kysymyksiä sekä väittämiä liittyen koululiikuntaan, koettuun pätevyyteen sekä liikuntamotivaatioon.

Kyselyiden esitestaus on tapahtunut vuonna 2017 Jyväskylässä. (LIITU-raportti 2018, 10.) Käytämme tutkielmassamme LIITU –tutkimuksen kyselylomakkeen sukupuolta, luokkatasoa ja pitkäaikaissairauksia koskevia kysymyksiä sekä koettua fyysistä kompetenssia mittaavia väittämiä (Liite 1).

Tutkielmassamme olemme siis kiinnostuneita viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisista lapsista ja nuorista, jotka ovat vastanneet, että heillä on jokin lääkärin toteama pitkäaikaissairaus tai vamma, sekä kokonaisuudessaan saman ikäluokan lasten ja nuorten joukosta, jotka ovat vastanneet koettua fyysistä kompetenssia koskeviin väittämiin. Tutkielmamme kokonaisaineiston N= 3323 ja lasten ja nuorten raportoimien diagnoosien määrä N= 870.

7.2 Mittarit

Lasten ja nuorten lääkärin toteamia pitkäaikaissairauksia sekä vammoja mitattiin kysymyksellä ”Onko sinulla jokin lääkärin toteama pitkäaikainen sairaus tai vamma (kuten CP-vamma, diabetes, nivelrikko tai allergia)?”. Vastausvaihtoehdot

(25)

21

olivat ”kyllä” sekä ”ei”. ”Kyllä” vastauksen kohdalla jatkokysymyksenä kysyttiin

”Mikä?”. (Liite 1)

Koettua fyysistä kompetenssia mitattiin viidellä Likert-asteikollisella (vastausvaihtoehdot 1-5) väittämällä (Liite 1). Jatkossa tekstissä sekä taulukoissa käytämme väittämistä suluissa olevia lyhenteitä, jotka kuvaavat mitatun koetun fyysisen kompetenssin osa-aluetta. Väittämät olivat seuraavat: 1. Olen hyvä liikunnassa - Olen huono liikunnassa (Oma liikuntataito), 2. Olen mielestäni yksi parhaista liikunnassa - Kuulun taidoiltani heikoimpiin liikunnassa (Oma taito muihin verrattuna), 3. Olen itsevarma urheilutilanteissa - En luota itseeni urheilutilanteissa (Itsevarmuus urheilutilanteissa), 4. Olen kyvykkäimpien joukossa valittaessa oppilaita urheilutehtäviin - En kuulu niihin oppilaisiin, joita valitaan urheilutehtäviin (kilpailut, pelit ym.) (Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio) sekä 5.

Olen ensimmäisten joukossa, kun tarjoutuu mahdollisuus päästä suorittamaan urheilutehtäviä - Vetäydyn taka-alalle, kun tarjoutuu mahdollisuus päästä suorittamaan urheilutehtäviä (Oma-aloitteinen aktiivisuus).

7.3 Pitkäaikaissairauksien ja vammojen luokittelu tutkielmassamme

Tutkielmassamme luokittelemme lasten ja nuorten LIITU-tutkimuksessa itseraportoidut, diagnosoidut pitkäaikaissairaudet ja vammat ICD10- tautiluokitusta mukaillen. Päädyimme muodostamaan aineistostamme yhdeksän sairausluokkaa, joista osa on yhdistelmiä ICD10- tautiluokituksen ryhmistä. (Liite 2) Koimme järkeväksi muokata ICD-10-luokituksen ryhmiä omiksi sairausluokiksemme, jotta saimme muodostettua tutkielmamme analyysin kannalta tarpeeksi suuria ja diagnooseiltaan yhteneväisiä ryhmittelyjä. Yhteensä yksittäisiä diagnooseja tutkielmamme aineistossa on 870 kappaletta, kokonaismäärän lapsia ja nuoria ollessa 3323.

(26)

22

Sairausluokkien muodostamista ohjasi ICD-10-tautiluokitus.

Tarkoituksenmukaista oli saada luokista riittävän suuria, N vähintään 30, jotta testien tuloksia voitiin pitää luotettavina ja yleistettävinä. Sairausluokkien N voi olla kokonaismäärältään pienempi kuin ryhmän diagnoosien määrä, sillä osalla lapsista ja nuorista oli useampia yhtäaikaisia diagnooseja. Näin on esimerkiksi sairausluokka 2. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt kohdalla, jossa N= 49 ja diagnoosien määrä 57 kappaletta.

Tutkielmamme sairausluokat ovat:

1. Allergiat (N= 351)

2. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (N=49) 3. Hengityselinten sairaudet (N=140)

4. Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet ja vammat (N=83) 5. Umpieritys-, ravitsemus-, ruuansulatuselin- ja aineenvaihduntasairaudet (N=127)

6. Hermoston sairaudet (N=46)

7. Ihon ja ihonalaiskudosten sairaudet (N=40)

8. Veren, vertamuodostavien elinten ja verenkiertoelinten sairaudet sekä eräät immuunimekanismin häiriöt (N=18)

9. Aineistossa harvinaiset ja vaikeasti luokiteltavat pitkäaikaissairaudet ja vammat (N=16)

Sairausluokat 8. Veren, vertamuodostavien elinten ja verenkiertoelinten sairaudet sekä eräät immuunimekanismin häiriöt (N=18) ja 9. Aineistossa harvinaiset ja vaikeasti luokiteltavat pitkäaikaissairaudet ja vammat (N=16) jäävät kooltaan alle kolmenkymmenen, mutta halusimme sisällyttää ne

(27)

23

tutkielmaamme, sillä mielestämme ne sisälsivät tutkielmamme kannalta mielenkiintoisena pidettäviä diagnooseja sekä aspektin harvinaisempien sairauksien vaikutuksesta lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin.

Jätimme aineistostamme tarkastelun ulkopuolelle selvät pilailuvastaukset, sairaudet, jotka eivät ole luonteeltaan pitkäaikaissairauksia (esimerkiksi flunssa) sekä vaikeasti tulkittavissa olevat vastaukset. Tällaisia poistettuja vastauksia olivat muun muassa lioste, ebola, pidän normie meemeistä, malaria, kuppa ja kuus muuta sekä ei vittu kuulu sulle. Vastaukset, joissa oli kirjoitusvirheitä, mutta diagnoosi oli kuitenkin selkeästi pääteltävissä, sisällytettiin tutkielmassamme mukaan lopulliseen aineistoon. Poistettuja vastauksia aineistossa oli lopulta yhteensä 41 kappaletta (Liite 3)

Aloitimme luokittelun yhdistelemällä aineistomme samat diagnoosit omiksi ryhmikseen ja ilmoittamalla ryhmän yhteenlasketun diagnoosien määrän aineistossa (Esimerkiksi ADHD N=21, ADD N=10, reuma N=10 (sisältää reuma ja lastenreuma diagnoosit), migreeni N=38). Toimimme näin jokaisen aineistossa jäljellä olevan diagnoosin kanssa. Kun jokaisen diagnoosin N oli saatu selvitettyä, ryhdyimme jaottelemaan diagnooseja ICD-10 tautiluokituksen pohjalta. Omaksi ryhmäkseen muodostuivat suoraan tautiluokituksen pohjalta esimerkiksi ryhmä 2.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (N=49), joka sisälsi seuraavat diagnoosit: ADHD, ADD, ahdistuneisuus, ahdistuneisuushäiriö, masennus, anoreksia, asperger, kaksisuuntainen mielialahäiriö, syömishäiriö, pakko-oireet, keskittymishäiriö, paniikkihäiriö sekä OCD.

Esimerkkinä ICD-10- tautiluokituksesta yhdistyneistä ryhmistä aineistossamme on ryhmä 4. Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet ja -vammat (N=83), joka pitää sisällään diagnooseja neljästä ICD-10- tautiluokituksen ryhmästä (M00-M99 Tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudosten sairaudet N=66, S00-T98 Vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset N=14 ,

(28)

24

V01-Y98 Vammojen, sairauksien ja kuoleman ulkoiset syyt N=4 sekä Q00-Q99 Synnynnäiset epämuodostumat, epämuotoisuudet ja kromosomipoikkeavuudet).

Pidimme mielekkäänä yhdistää näiden ryhmien diagnooseja, sillä ne koskettivat kaikki osaltaan tuki- ja liikuntaelimistöä, ja näin ollen teimme oletuksen, että vaikutukset koettuun fyysiseen kompetenssiin voisivat olla diagnoosin tai vamman suhteen samansuuntaiset. Ilman yhdistämistä ryhmät olisivat myös jääneet N- kooltaan liian pieniksi. Yhdistetty sairausluokkamme sisältää muun muassa seuraavat sairaudet tai vammat: skolioosi (M40-M54), reuma (M08), ylimääräinen kudos polvessa (Q00-Q99), Perthesin tauti (M91-M94), rasitusvamma (X50-59), rustovaurio polvessa (S80-89) sekä Osgood Schlatter (M80-M94).

Ryhmä 1. Allergiat muodostui suoraan aineistomme pohjalta, eikä se perustunut ICD-10-tautiluokitukseen. Syynä tähän päätökseen oli erilaisten allergiadiagnoosien suuri määrä, ja niiden hajanainen sijoittuminen ICD-10- tautiluokituksessa.

7.4 Aineiston analyysi

Ennen aineiston analysoinnin aloittamista jouduimme tekemään muutoksia aineistoon parantaaksemme tutkimuksen luotettavuutta. Poistimme aineistosta selvät pilailuvastaukset sekä vastaukset, joiden tulkitseminen oli mahdotonta (Liite 3). Ennen vastausten poistamista aineiston koko oli N= 3323 ja 41 vastauksen poistamisen jälkeen lopullinen, koettua fyysistä kompetenssia mittaavissa testeissä käytettävän aineiston koko N= 3282.

Likert-asteikollisten väittämien (Liite 1) alkuperäinen asteikko käännettiin siten, että lopullisessa aineistossa vaihtoehto 1 tarkoitti huonointa mahdollista kompetenssia ja vaihtoehto 5 parasta mahdollista kompetenssia. Luokittelimme

(29)

25

väittämät muodostaen uudet muuttujat, jotka saivat kaksi arvoa, 0= “matala”

(matala kompetenssi) ja 1= “korkea” (korkea kompetenssi). Luokittelu tapahtui siten, että jokaisen väittämän kohdalla vastaukset 1-3 saivat arvon 0 ja vastaukset 4-5 arvon 1. Väittämien luokittelun avulla saimme tarpeeksi suuret vastausjoukot korkeille sekä matalille arvoille, parantaaksemme tutkimuksen luotettavuutta.

Prosentuaalisesti vastausten jakautuminen korkeaan ja matalaan koettuun fyysiseen kompetenssiin on esitelty taulukossa 6.

Jotta pystyimme mittaamaan kokonaisvaltaista koettua fyysistä kompetenssia, muodostimme uuden kaksiluokkaisen muuttujan, jossa otettiin huomioon kaikki koettua fyysistä kompetenssia mittaavat väittämät. Mikäli tutkimukseen osallistunut ei ole vastannut omaavansa korkeaa fyysistä kompetenssia yhdenkään väittämän osalta (Oma liikuntataito, Oma taito muihin verrattuna, Itsevarmuus urheilutilanteissa, Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio, Oma-aloitteinen aktiivisuus), kuuluu hän luokkaan “Ei yhtään kompetenssia” ja mikäli vastaajalla on korkea koettu kompetenssi vähintään yhden väittämän osalta, kuuluu hän luokkaan “Vähintään yksi kompetenssi”. Uusi muuttujan arvot ovat 0= “Ei yhtään kompetenssia” sekä 1= “Vähintään yksi kompetenssi”. Prosentuaalisesti jako luokkiin on esitelty taulukossa 7.

7.5 Analyysimenetelmät

Aineiston analyysissä käytettiin logistista regressioanalyysia. Regressioanalyysia on mahdollista käyttää silloin, kun selitettävän muuttujan on mahdollista saada vain kaksi arvoa, eli muuttuja on dikotominen. Tavanomaisesta regressioanalyysista poiketen, logistisessa regressiossa riippuvuussuhteiden ei tarvitse olla lineaarisia, vaan ne voivat olla esimerkiksi eksponentiaalisia tai logaritmisia. (KvantiMOTV 2009; KvantiMOTV 2014.)

(30)

26

Analysoimme logistista regressioanalyysia käyttäen todennäköisyyttä sille, onko itseraportoitujen lääkärin toteamien pitkäaikaissairauksien tai vammojen pohjalta luoduilla sairausluokilla vaikutusta lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin. Tarkastelimme myös sitä, että selittävätkö sukupuoli ja luokkataso koetun fyysisen kompetenssin eroja.

Analyysi toteutettiin jokaisen yhdeksän sairausluokan osalta erikseen kokonaisvaltaista kompetenssia mittaavan muuttujan suhteen sekä kaikkien viiden (Oma liikuntataito, Oma taito muihin verrattuna, Itsevarmuus urheilutilanteissa, Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio, Oma-aloitteinen aktiivisuus) koettua fyysistä kompetenssia mittaavan väittämän suhteen. Kaikkiin analyyseihin on sisällytetty myös vastaajan sukupuoli sekä luokkataso. Sukupuolen osalta verrokkiryhmänä ovat pojat. Luokkatasot, joita analyyseissa verrattiin, olivat viides-, seitsemäs- sekä yhdeksäs luokka. Luokkatasojen verrokkiryhmänä olivat viidesluokkalaiset.

(31)

27

8 TULOKSET

Tässä luvussa tarkastelemme tutkielmamme tutkimustuloksia tutkimuskysymysten mukaisessa järjestyksessä. Ensin perehdymme sairausluokkien ja sen jälkeen sukupuolen sekä iän yhteyksiin koettuun fyysiseen kompetenssiin.

8.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot

Tutkimukseen osallistuneet lapset ja nuoret olivat suomalaisia 5-, 7- sekä 9- luokkalaisia yleisopetuksen piirissä opiskelevia oppilaita. Lopullisen aineiston koko oli N= 3282, josta sukupuoleen sekä luokkatasoon vastanneiden (N= 3244) poikien osuus oli 48% (N=1560) ja tyttöjen osuus 52% (N= 1684). Viidennen luokan oppilaiden määrä vastanneista oli N= 1208, seitsemännen luokan oppilaiden määrä N= 931 ja yhdeksännen luokan oppilaiden määrä N= 1105. (Taulukko 1)

TAULUKKO 1. Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot

Sukupuoli 5lk. 7lk. 9lk. Total

Pojat 572 454 534 1560

Tytöt 636 477 571 1684

Total 1208 931 1105 3244

(32)

28

8.2 Koettua fyysistä kompetenssia mittaavien Likert-asteikollisten väittämien keskiarvot ja keskihajonnat

Tässä kappaleessa esitellään Likert-asteikollisten, koettua fyysistä kompetenssia mittaavien väittämien keskiarvoja sekä keskihajontoja. Vastausvaihtoehdot olivat 1-5 siten, että 1 vastaa matalinta koettua kompetenssia ja 5 korkeinta koettua kompetenssia. Lapset ja nuoret kokivat oman liikuntataidon kompetenssinsa korkeimmaksi (ka. 3,99, kh. 1,05) ja oma-aloitteisen aktivisuuden kompetenssinsa heikoimmaksi (ka. 3,25, kh. 1,26). (Taulukko 2)

TAULUKKO 2. Likert-asteikollisten väittämien keskiarvot sekä keskihajonnat kokonaisaineiston (N= 3282) osalta

Jokaisessa sairausluokassa oman liikuntataidon kompetenssi koettiin korkeimmaksi. Korkein keskiarvo oman liikuntataidon kokemusta mittaavassa väittämässä oli sairausluokkaan “allergiat” kuuluneilla (ka. 4,12, kh. 0,99). Lapset ja nuoret kaikista sairausluokista arvioivat kokemuksen omasta kyvykkyydestään ja liikunnallisesta suosiostaan tai kokemuksen oma-aloitteisesta aktiivisuudestaan matalimmaksi koetuksi kompetenssiksi. Sairausluokkaan “mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt” kuuluneet arvioivat oman kyvykkyyden ja liikunnallisen suosionsa matalaksi, keskiarvolla 2,79, joka oli alhaisin keskiarvo kaikkien koettua kompetenssia mittaavien väittämien osalta. (Taulukko 3)

KFK1 KFK2 KFK3 KFK4 KFK5

Ka. Kh. Ka. Kh. Ka. Kh. Ka. Kh. Ka. Kh.

Koko aineisto ^3,99 ^1,05 ^3,38 ^1,10 ^3,68 ^1,14 ^3,31 ^1,27 ^3,25 ^1,26

KFK1= Oma liikuntataito, KFK2= Oma taito muihin verrattuna, KFK3= Itsevarmuus urheilutilanteissa, KFK4= Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio, KFK5= Oma-aloitteinen aktiivisuus

(33)

29

TAULUKKO 3. Likert-asteikollisten väittämien keskiarvot sekä keskihajonnat sairausluokittain tarkasteltuna

Poikien vastausten keskiarvo oli tyttöjä korkeampi kaikilla koetun fyysisen kompetenssin osa-alueilla. Sukupuolten osalta oma liikuntataito oli korkeimmaksi arvioitu kompetenssi (Pojat ka. 4,04, Tytöt ka. 3,94). Heikoimmaksi kompetenssikseen pojat sekä tytöt kokivat oma-aloitteisen aktiivisuuden (Pojat ka.

3,39, Tytöt 3,12). (Taulukko 4)

TAULUKKO 4. Likert-asteikollisten väittämien keskiarvot sekä keskihajonnat sukupuolittain

Viidesluokkalaisilla oli seitsemäs- sekä yhdeksäsluokkalaisia korkeampi koettu kompetenssi kaikissa väittämissä. Kaikilla luokka-asteilla oman liikuntataidon kompetenssi koettiin korkeimmaksi. Viidesluokkalaisten matalimmaksi koettu kompetenssi oli kokemus kyvykkyydestä ja liikunnallisesta suosiosta, kun

Allergiat 4,12 0,99 3,47 1,07 3,74 1,12 3,38 1,24 3,33 1,22

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt 3,56 1,09 3,00 1,19 3,35 1,19 2,79 1,38 2,94 1,42

Hengityselinten sairaudet 4,09 0,99 3,49 1,18 3,79 1,09 3,46 1,32 3,31 1,31

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja vammat 4,05 0,97 3,49 1,04 3,59 1,28 3,36 1,26 3,41 1,19 Ruuansulatuselinten sairaudet 3,94 1,11 3,34 1,18 3,74 1,21 3,27 1,34 3,36 1,29

Hermoston sairaudet 3,85 1,25 3,39 1,26 3,65 1,30 3,22 1,43 3,43 1,41

Ihon- ja ihonalaiskudosten sairaudet 4,03 1,12 3,35 1,33 3,23 1,29 3,13 1,45 3,15 1,29 Verenkiertoelimistön sairaudet 3,67 1,19 3,11 1,08 3,67 1,14 3,18 1,13 2,83 1,04 Harvinaiset sairaudet aineistossa 3,69 1,14 3,13 1,20 3,63 0,96 3,07 1,39 2,88 1,15

Pojat 4,04 1,08 3,52 1,12 3,83 1,09 3,48 1,25 3,39 1,24 Tytöt 3,94 1,02 3,25 1,06 3,54 1,18 3,15 1,27 3,12 1,26

KFK1= Oma liikuntataito, KFK2= Oma taito muihin verrattuna, KFK3= Itsevarmuus urheilutilanteissa, KFK4= Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio,

KFK5= Oma-aloitteinen aktiivisuus

(34)

30

seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten matalin koettu kompetenssi oli oma-aloitteinen aktiivisuus. (Taulukko 5)

TAULUKKO 5. Likert-asteikollisten väittämien keskiarvot sekä keskihajonnat viides-, seitsemäs-, sekä yhdeksäsluokkalaisten osalta.

8.3 Koettua fyysistä kompetenssia koskevien vastausten prosentuaalinen jakautuminen

Koettua fyysistä kompetenssia mittaavat väittämät saivat arvot 0= “matala” (matala kompetenssi) sekä 1= “korkea” (korkea kompetenssi). Väittämät koskien omaa liikuntataitoa (KFK1) sekä oma-aloitteista liikunta-aktiivisuutta (KFK5) saivat prosentuaalisesti tarkasteltuna muita väittämiä huomattavasti vähemmän “matala”

vastauksia (29,4%). Väittämien prosentuaalinen jakautuminen luokkiin “matala” ja

“korkea” on esitelty taulukossa 6.

5lk ^4,09 ^0,99 ^3,45 ^1,03 ^3,81 ^1,06 ^3,42 ^1,18 ^3,44 ^1,16

7lk ^3,96 ^1,03 ^3,31 ^1,08 ^3,61 ^1,14 ^3,25 ^1,26 ^3,17 ^1,27

9lk ^3,92 ^1,12 ^3,36 ^1,18 ^3,60 ^1,21 ^3,25 ^1,37 ^3,12 ^1,32

KFK1= Oma liikuntataito, KFK2= Oma taito muihin verrattuna, KFK3= Itsevarmuus urheilutilanteissa, KFK4= Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio,

(35)

31

TAULUKKO 6. Koettua fyysistä kompetenssia mittaaviin väittämiin vastanneiden lukumäärä sekä korkean ja matalan kompetenssin omaavien prosentuaalinen jakautuminen

  KFK1 KFK2 KFK3 KFK4 KFK5 N 3229 3220 3200 3212 3229 Matala % 29,4 54,9 40,2 54,6 29,4 Korkea % 70,6 45,1 59,8 45,4 70,6

Kokonaisvaltaista koettua fyysistä kompetenssia mitattiin muuttujalla, joka sisälsi kaksi luokkaa: “Ei yhtään kompetenssia” sekä “Vähintään yksi kompetenssi”.

Mikäli vastaajalla on korkea kompetenssi vähintään yhdessä väittämässä, kuuluu hän luokkaan “Vähintään yksi kompetenssi”. Kaikista vastanneista vähintään yhden kompetenssin omaavia oli N= 2512, eli 77,7% vastaajista. Prosentuaalinen jakautuminen luokkiin “Ei yhtään kompetenssia” sekä “Vähintään yksi kompetenssi” on esitelty taulukossa 7.

TAULUKKO 7. Kokonaisvaltaisen koetun fyysisen kompetenssin jakautuminen luokkiin “Ei yhtään kompetenssia” sekä “Vähintään yksi kompetenssi”

8.4 Pitkäaikaissairauksien ja vammojen yhteys lasten ja nuorten koettuun fyysiseen kompetenssiin

Tutkimuksen analyysimenetelmänä toimi logistinen regressioanalyysi, jonka selitettävinä muuttujina olivat kokonaisvaltainen koettu fyysinen kompetenssi sekä

KFK1= Oma liikuntataito, KFK2= Oma taito muihin verrattuna,

KFK3= Itsevarmuus urheilutilanteissa, KFK4= Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio,

Kokonaisvaltainen kompetenssi N % Ei yhtään kompetenssia 722 22,3 Vähintään yksi kompetenssi 2512 77,7

Yhteensä   3234 100

(36)

32

koetun fyysisen kompetenssin väittämät (Oma liikuntataito, Oma taito muihin verrattuna, Itsevarmuus urheilutilanteissa, Kyvykkyys ja liikunnallinen suosio &

Oma-aloitteinen aktiivisuus). Selittäviä muuttujia olivat jokaisen sairausluokan lisäksi sukupuoli (0= Poika, 1= Tyttö) sekä luokkataso (5. luokka= 0, 7. luokka = 1, 9. luokka = 1). Sukupuolen vertailuryhmä oli 0= Poika ja Luokkatason vertailuryhmänä oli 0= 5. luokka. Tutkielman tulososiossa esitetyissä taulukoissa luokkatasot on nimetty seuraavasti: Luokkataso = 5. luokka, Luokkataso 1 = 7.

luokka ja Luokkataso 2 = 9. luokka. Taulukossa 8. esitetään tulokset sairausluokkien, sukupuolen sekä luokkatason yhteydestä kokonaisvaltaiseen koettuun fyysiseen kompetenssiin.

(37)

31

TAULUKKO 8. Pitkäaikaissairauksien ja vammojen- sekä sukupuolen ja luokkatason yhteys kokonaisvaltaiseen koettuun fyysiseen kompetenssiin sairausluokittain tarkasteltuna

Kokonaisvaltainen koettu fyysinen kompetenssi

OR 95% CI p-arvo

Allergiat 0,99 0,76-1,30 ,951

Sukupuoli (Tyttö) 0,79 0,67-0,94 ,006

Luokkataso ,000