Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena

(1)

Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena

Ilmastonmuutoksen Pohjois-Karjala -projekti

Lohilahti Hanne, Hokkanen Timo J., Aho Juha, Kolström Taneli, Mustonen Anna (toim.)

(2)

(3)

Julkaisu 124 2009

Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena

Ilmastonmuutoksen Pohjois-Karjala -projekti

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Joensuu 2009

(4)

Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena Ilmastonmuutoksen Pohjois-Karjala -projekti

Hanne Lohilahti Timo J. Hokkanen Juha Aho Taneli Kolström Anna Mustonen

Painosmäärä 315

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pielisjoen linna, Siltakatu 2 80100 JOENSUU

Puhelin (013) 267 4700

Faksi (013) 267 4730

kirjaamo@pohjois-karjala.fi www.pohjois-karjala.fi/maakuntaliitto

Taitto Laura Jussila

Kuvat Kansi:

Reino Pelkonen/Vastavalo Keijo Penttinen

Kimmo Mustonen/Vastavalo

Rauno Jussila 4, 46

Tarmo Sotikov 7, 8, 22, 25, 38, 49, 55, 56 Hanne Lohilahti 12, 41, 45, 51

Jouko Parviainen 24, 53, 58 Eero J. Laamanen/Vastavalo 26

Keijo Penttinen 36

Laura Jussila 42

Anu Laakkonen 59

Painopaikka Kopijyvä Oy, Jyväskylä 2009

ISBN (nid.) 978-952-5717-38-9 ISBN (PDF) 978-952-5717-39-6 ISSN 1795-5610

(5)

Esipuhe

Kansainväliset ilmastoneuvottelut huipentuvat tämän vuoden joulukuussa pidettävään Kööpenhaminan il- mastokokoukseen. Kokouksessa on määrä saada aikaan sellainen ilmastosopimus, joka sitoisi kaikki maat ilmastotalkoisiin niin sanotun Kioton kauden jäl- keen, vuodesta 2013 eteenpäin.

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen alla myös maakunnallinen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja siihen vaikuttamisesta on käynnistynyt. Viime helmikuus- sa järjestettiin maakunnallinen ilmastonmuutosse- minaari. Sen jatkotoimenpiteenä on maakuntaliiton koordinoimana koottu nyt käsillä oleva julkaisu. Li- säksi on perustettu erityinen työryhmä miettimään, miten pitkäjänteinen ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumisprosessi käynnistetään ja organisoidaan maakunnassa.

Pohjoiskarjalaisittain vuoden yhtenä kohokohtana on lokakuun lopulla järjestettävä Koli Forum -huippu- kokous. Joukko merkittäviä eurooppalaisia vaikutta- jia kokoontuu Kolille pohtimaan luonnonvarojen kes tävään käyttöön liittyviä kysymyksiä. Erityistee- moina ovat uusiutuva energia sekä ilmastomuutok- sen hillintä.

Pohjois-Karjalan ilmastonmuutostyöryhmä esittää, että maakunta kantaa vastuunsa Kioton jälkeisten velvoitteiden täyttämisestä asettamalla EU:n tavoitteita suuremmat kasvihuonekaasupäästöjen vähen- tämistavoitteet. Energiaomavaraisuudella ja uusiutuvan energian osuudella mitattuna Pohjois-Karjala ylittää jo nyt kirkkaasti mitkä tahansa sekä EU-tason että kansallisen tason lähivuosikymmenille asettamat ilmastotavoitteet. Laajat metsävarat ja energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvä potentiaali antavat tilai- suuden pienentää maakunnan hiilijalanjälkeä enti- sestään. Sopeutuminen kiristyviin ilmastotavoitteisiin on meille vaivattomampaa kuin useimmille muille alueille.

Alueellisista vahvuuksistamme huolimatta ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyössä riittää myös runsaasti haasteita. Näitä ovat uusiutuvan energian osuuden edelleen kasvattaminen ja monipuolistami- nen, energiatehokkuuden lisääminen sekä liikentee- seen ja aluerakenteeseen liittyvät kasvihuonepääs- töjen vähentämismahdollisuudet ja uudet ratkaisut.

Tarvitaan uusia avauksia, innovatiivisuutta ja roh- keutta sekä toimijoiden sitoutumista yhteiseen nä- kemykseen, jotta asetetut ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa.

”Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena”

-julkaisu on maakunnallisen ilmastotyön lähtötilanne- katsaus. Siinä esitellään vuoden 2007 maakunnan kasvihuonekaasupäästöt, tarkastellaan päästöjä ja niiden vähentämismahdollisuuksia Pohjois-Karjalan ilmastolukujen kannalta tärkeimmillä toimialoilla sekä esitellään käynnissä olevia ilmasto- ja energia-alan hankkeita ja prosesseja.

Julkaisun viimeisessä osassa kuvataan Ilmaston- muutoksen Pohjois-Karjala -projektin työryhmän visio siitä, miten pitkäjänteinen ilmastotyö käynnistetään ja organisoidaan maakunnassa. Esitys käsittää myös työryhmän näkemyksen ilmastonmuutoksen tuomista mahdollisuuksista vahvistaa osaamista, erikoistumis- ta ja verkottumista. Näiden toimien avulla maakunta pystyy profiloitumaan ilmasto- ja energia-alan vahva- na kansainvälisenä toimijana ja osaajana sekä hyö- dyntämään ja kehittämään biotalouden tuomia uusia mahdollisuuksia.

Pentti Hyttinen maakuntajohtaja

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

(6)

(7)

Sisältö

Esipuhe

1. Johdanto...4

2. Kansallinen ja kansainvälinen ilmastopolitiikka...7

3. Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt...11

3.1 Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt ja -nielut vuonna 2007...11

3.2 Energiatuotantolaitosten ja liikenteen fossiiliset CO₂-päästöt Pohjois-Karjalassa...16

3.3 Pohjois-Karjalan energiatuotannon tulevaisuus hiilinäkökulmasta...21

3.4 Ilmastonmuutoksen hillintä maankäytön suunnittelulla...25

3.5 Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt...32

3.6 Metsät hiilinieluina...35

3.7 Suot, turvemaat ja kasvihuonevaikutukset...37

4. Tilannekatsaus menossa olevista prosesseista ja hankkeista...41

4.1 Kunnat...41

4.2 Yritykset...44

4.3 Tutkimus- ja kehityshankkeet...55

5. Esitykset Pohjois-Karjalan tavoitteiksi 2020...59

(8)

1. Johdanto

Timo J. Hokkanen

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Pohjois-Karjalan biosfäärialue

Pohjois-Karjala on ilmastonmuutos- ja metsätutki- muksen keskus, jolla on hyvät kansainväliset yh- teydet ja verkostot. Ilmastonmuutoksen hidasta- minen ja sen vaikutuksiin sopeutuminen vaatii tut ki mus tietoa, tiedon muuttamista kansalaisten elämänpiirin huomioon ottavaksi tietoisuudeksi ja valmiutta asian vaatimiin päätöksiin. Kansan- terveyttä vaalinut Pohjois-Karjala projekti näyt- ti, kuinka pohjoiskarjalaisella aloitteellisuudella ja yhteis työllä voidaan päästä suuriin saavutuk- siin. Tämä julkaisu hahmottelee suuntaviivoja Il- mastonmuutoksen Pohjois-Karjala -projektille.

Tavoitteena on luoda ilmastonmuutoksesta maa- kuntaan sen monipuoliseen osaamiseen perustu- va vahvuus sekä vahvuuksiin perustuvan arvo- johtajuuden ja myönteisen ajattelun kulttuuri, joi den varassa sekä talous että yhteiskunta voi- vat kehittyä tasapainoisesti.

Säätä ei ole koskaan voinut itse valita, mutta nykyi- sin muutokset ovat entistä nopeampia ja jyrkempiä – ja mahdottomia ennustaa. Saksassa tulvivan joen vesi voi olla kahdeksan metriä tavanmukaista korkeammal la ja vahingot miljardeja euroja. Samaa vettä lasketteluyrittäjät odottivat turhaan edellisenä talvella lumena Alpeille. Olemme turtuneet uutisoin- tiin, joka kertoo usein kaukana tapahtuneista inhimil- lisistä, ekologisista ja taloudellisista katastrofeista.

Saman aikaisesti myymme näille alueille tuotteitam- me ja käytämme niiltä tulevia tavaroita. Taloutemme on sekä hyvässä että pahassa entistä tiukemmin si- doksissa siihen mitä muualla tapahtuu.

Pohjois-Karjalassa talvi on perinteisesti ollut lumi- nen ja kesä lämmin. Talvella on päässyt hiihtämään ja pilkkimään. Kunnolla routaantunut maa on mah- dollistanut puun korjuun pehmeäpohjaisilta alueilta.

Heinäkuussa on kesäloman aika. Suursäätilassa on kuitenkin ollut yllättäviä muutoksia ja taloudesta on monilta aloilta esimerkkejä toiminnallisista vaikeuk- sista ja kustannusten noususta. Ilmastonmuutok- sen lasketaan kasvattavan hakkuumahdollisuuksia

Suomessa (esim. Carter ym. 2007), mutta saman- aikaisesti sen kielteis ten biologisten vaikutusten on ennustettu olevan havumetsävyöhykkeellä erittäin merkittäviä. Puu voi kasvaa nopeammin, mutta syö- vätkö tuhot, myrskyt ja kasvaneet korjuukustannuk- set lisäkasvun vai jäädäänkö plussalle? Voidaanko kielteiseen muutokseen vaikuttaa?

Talouden ja tekniikan kehitys on nopeuttanut ilmaston muutosta, mutta tekniikka ja talous tulevat olemaan keskeisiä myös muutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa. Talouden ketjussa ihminen tekee kaikki päätökset – eivät vain huipputason päät täjät vaan kaikki ihmiset, jotka syövät, juovat, matkus tavat, asuvat, ostavat… Muutos on mahdol- linen tätä kautta.

”Rojektien” maakunta

Pohjois-Karjala -projekti on maailmalla tunnetuin esimerkki siitä, miten pieni Pohjois-Karjala voi toimia asiois sa, jotka ovat suurillekin vaikeita. Pohjois-Kar- jalassa kuoltiin 1970-luvulla muuta Suomea useam- min sydän kohtaukseen. Pohjois-Karjala -projektin kun nian himoisena tavoitteena oli muuttaa ihmisten elintapoja ja tätä kautta heidän terveyttään. Projekti onnistui, tuotti paljon tietoa (Puska ym. 1995) ja loi positiivisen otteen elämäntapojen korjaamiseksi.

Muutoksessa oli kyse henkilökohtaisista asioista, jotka olivat yhteiskunnallisesti tärkeitä. Hanke vaikutti koko elintarvikeketjuun ja Siukosen (2009) arvioiden mukaan hankkeella on pelastettu jopa 250 000 ih- mishenkeä. Maakunnan oma tahto ja edelläkävijyys käynnistivät yhteiskunnallisen muutoksen, joka ei ole pysähtynyt. Pohjois-Karjala -projektin tulokset ovat tehneet maakunnasta paremman paikan elää, ja ne tulevat elämään kanssamme pitkälle tulevaisuuteen, koska olemme nyt paremmin tietoisia siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä. Tuloksista ovat hyötyneet myös muut alueet. Toimintaan on käyty tutustumassa Afri- kasta asti.

(9)

Nyt on toisen Pohjois-Karjala -projektin aika. Ilmaston- muutoksen torjuminen ja väistämättömiin vaikutuksiin sopeutuminen vaativat toimintaa, esikuvia ja en- nen kaikkea ymmärrystä ja valmiutta muutokseen.

Tilanne ei ole vielä missään mahdoton, mutta no- pea muutos on katsottu kansainvälisesti välttämättö- mäksi. Meidän täytyy ensimmäisen Pohjois-Karjala -projektin tavoin tulla tietoisiksi tarvittavista muutok- sista sekä omista vahvuuksistamme ja toimia tieto- jemme mukaan. Koska ilmastonmuutos koskee koko maailmaa, on pohjoiskarjalainen tieto ja osaaminen käypää kauppatavaraa kaikkialla. Meillä on malli osaa misesta ja tahdosta, meillä on myös käytettävis- sämme oivallinen maakunnallinen infrastruktuuri ja paljon älyllistä pääomaa, jonka kautta voimme nostaa ilmastonmuutokseen liittyvät asiat maakunnalli- seksi vahvuudeksi. Tarvitaan tahto ”tämän me teem- me!” Asialla voi oman maakuntamme ja maamme lisäksi olla merkittävä vaikutus koko maailmassa.

Järkevään talouteen positiivisella otteella Ensimmäisestä Pohjois-Karjala -projektista on jää- nyt perinnöksi halu olla arvojohtajana asiassa, jonka merkityksen jo lähes jokainen tietää ja on omassa elämässään kokenut. Näkökulma ilmastonmuutokseen on maakunnallinen: haluamme elää täällä ja yl- läpitää sekä kehittää rakenteita, joita eläminen vaatii.

Ilmastonmuutos sitoo maakunnan toimet aktiiviseksi osaksi Suomen, Euroopan ja koko maailman kehitys- kulkuja ja luo uusia mahdollisuuksia.

Talouden ”vihertyminen” on järkevää – tuottoja ja ta- loudellista kestävyyttä saadaan säästämällä energiaa ja raaka-aineita, kierrättämällä, välttämällä turhia kuljetuksia, suunnittelemalla tuotteet paremmin jne.

Nämä asiat ovat keskeisiä myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Monet yritykset eivät halua leimau- tua ”vihreiksi”, mutta yrityksen tulos on hyvä konsultti osoittamaan toiminnan järkeväksi (Makower 2009).

Kaikilla yrityksillä on myös mahdollisuus ottaa huomioon niitä asioita, joita ilmastonmuutokseen varau-

tuminen ja sopeutuminen sekä kestävä kehitys vaativat (Epsterin, 2008, Hichcock & Willard 2008).

Ilmastonmuutos on ensimmäistä kertaa ihmiskun- nan historiassa tuonut kaikki yhtä aikaa saman on- gelman eteen. Ainoa tapa saada aikaan muutos on uskoa, että ongelma voidaan ratkaista. Ilmastonmuu- tosta vas taan voi toimia pienissä, suurissa sekä niin suurissa ja monimutkaisissa asioissa, että niitä on vaikea hahmottaa. Kaikkien on kuitenkin toimittava (ks. esim. Toiviainen 2007). Jokaisella on oma osan- sa, jos ei muuta niin olla hengessä mukana eikä vas- tustaa muutosta.

Myönteinen ajattelu on tärkeä osa muutosproses- sia, jossa auttaa että ymmärtää mitä ilmastonmuutos merkitsee ja millaisia mahdollisuuksia se voi antaa.

Kielteinen ajattelu on vaistomaista kun kohtaamme ongelmia, mutta myönteisyydellä voitamme ongel- mat helpoimmin ja varmimmin (Tahkokallio 2003).

Muutos voi alkaa vain sieltä missä ajatellaan, ja kaikki ajattelijat ovat vallankäyttäjiä. Talous siirtyy kohti merkitystaloutta, jossa tiedon välityksellä on muuta- kin merkitystä kuin viihtyminen (Aalto-Setälä 2005).

Merkitystaloudessa vallankäyttäjiä ovat yritysjohtaji- en ja poliitikkojen lisäksi media, meklarit, sijoittajat ja ammattiyhdistysliike, kansalaisjärjestöt, asiantuntijat ja tutkijat, oikeuslaitos sekä papit ja muut hengelliset johtajat. Olemme kaikki jollain tavoin mukana.

Ilmastonmuutoksen Pohjois-Karjala -projekti

Tämä julkaisu luo taustaa Ilmastonmuutoksen Poh- jois-Karjala -projektille, jonka tavoite on yhdistää maa kunta toimimaan myös vapaaehtoisesti ilmastonmuutosta vastaan ja samalla sopeutumaan sen vaikutuksiin. Maakunta voi hyötyä prosessista monin tavoin – kehitämme osaamista, uutta maakunnallista kestävän kehityksen identiteettiä ja myönteistä ajat- telua sekä uusia vientituotteita. Säästämisestä tulee jälleen hyve, yhteisöllisyys ja yhteistyö lisääntyvät,

(10)

hyötyliikuntaa arvostetaan. Toimet kertautuvat eri ta- soilla yksityisten ihmisten tekemisistä suurten yritys- ten strategioihin. Asennemuutosta tarvitaan, mutta myönteisen ajattelun mukaisesti muutoksen ei tarvit- se olla hyvinvoinnista tinkimistä. Valot voi sammuttaa siksi aikaa kun huoneessa ei oleskella. Ilmastonmuu- toksessakin on terveyden tapaan kyse henkilökohtai- sista asioista, jotka ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä.

LÄHTEET

Aalto - Setälä, P. 2005. Merkitystalous. Kirjapaja. Helsinki. 239 s.

Carter, T.R. 2007. Assessing the adaptive capacity of the Finnish environment and society under the changing climate: FINADAPT. Summary for policy makers. Finnish Environment Institute (SYKE), Helsinki.

76 p.

Epsterin, M. J. 2008. Making sustainability work: best practices in managing and measuring corporate social, environmental and economic impacts. Greenleaf Publishing Ltd. Sheffield. 288 p.

Hichcock, D & M. Willard 2008. The step-by-step guide to sustainability planning. How to create and implement sustainability plans in any business or organization. Earthscan. London – Sterling V.A. 173 p.

Makower, J. 2009. Strategies for the Green Economy. Opportunities and challenges in the new world of business. McGraw Hill. New York –Chigago – San Francisco. 290 p.

Puska, P., J. Tuomilehto, A. Nissinen, E. Vartiainen 1995. The North Karelia Project: 20 Years Results and Experiences. KTL, Helsinki. 363 p.

Siukonen, T. 2009. Pohjois-Karjala –projekti pelastanut neljännesmiljoonaa ihmistä. Helsingin Sanomat 19.1.2009

Tahkokallio, K. 2003. Ajattele myönteisesti. Avaimia muutokseen. WSOY. Helsinki. 204 s.

Toiviainen, P. 2007. Ilmastonmuutos. Nyt. Otava. Keuruu. 423 s.

(11)

Anna Mustonen

EU on sitoutunut kasvihuonekaasupäästöjen vä - hen tämiseen 20% vuoden 1990 tasosta sekä uu- siutuvien energialähteiden lisäämiseen 20%:iin energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.

Nämä päätökset ohjaavat kansallista toimin- taa ja niiden tukena on lukuisia eri alojen direk- tiivejä. Päästökauppa on keskeinen mekanis mi suurten laitosten päästöjen hillinnässä. Pääs- tökauppasektorin ulkopuolisten päästövähennys- tavoitteiden (rakennusten ja rakentamisen ener- giankäyttö, liikenne, jätehuolto, maatalous, eräät teol lisuusprosessit) saavuttamisen ta voista jä- sen valtiot voivat pääosin itse päättää.

Maakunnallisia ilmastotoimia ohjaa kansainvälinen ja kansallinen ilmastopolitiikka. Vuonna 1994 voimaan tulleen YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopi- muksen (UNFCCC) tavoitteena on saavuttaa ilmake- hässä sellainen kasvihuonekaasupitoisuuksien taso, jolla estetään ihmisen aiheuttama vaarallinen häiriö ilmastossa. Sopimuksen on vuoteen 2009 mennessä ratifioinut 192 maata, Suomi mukaan lukien.

Ilmastosopimuksen tavoitteita toteuttava Kioton pöy- täkirja velvoittaa kehittyneitä maita vähentämään kasvi huonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta vä- hintään 5 % vuoteen 2013 mennessä. Suomi on osa- na Euroopan unionia hyväksynyt ja ratifioinut Kioton pöytäkirjan. Suomen osatavoitteena on päästöjen vakiinnuttaminen vuoden 1990 tasolle. Kioton pöy- täkirjan mukainen kansallinen kasvihuonekaasura- portointi tehdään vuosittain ja raportoinnissa nou- datetaan hallitusten välisen ilmastopaneelin (IPCC) ohjeistusta. IPCC on tieteellinen hallitusten välinen elin, joka tuottaa objektiivista tietoa ilmastonmuutoksesta. Tilastokeskus toimii Suomessa kansallisena kasvihuonekaasuinventaarioyksikkönä. Päästöt on jaettu osa-alueisiin energia, teolliset prosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous, metsätalous ja muu maan- käyttö sekä jätteet. Vuoden 2009 lopussa Kööpenha-

minassa pyritään sopimaan vuoden 2012 jälkeisestä maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta.

EU:n tavoitteena on rajoittaa lämpötilan nousu enin- tään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan il mas tonmuutosohjelman tavoitteena on löytää kus- tannustehokkaita toimia Kioton pöytäkirjan tavoitteiden täyttämiseksi. Eurooppa-neuvosto on sopinut jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvi- huonekaasupäästöjä 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. EU on sitoutunut myös lisää- mään vuoteen 2020 mennessä uusiutuvan energian osuuden energiankulutuksesta 20 %:iin, lisäämään biopolttoaineiden osuuden ajoneuvopolttoaineista 10 %:iin sekä vähentämään energiankulutusta 20 %.

Vuonna 2008 hyväksytty EU:n ilmasto- ja energiapa- ketti sisältää päästökauppadirektiivin uudistamisen, jäsenmaiden välisen ponnistustenjako -päätöksen, direktiivin hiilen talteenotosta ja varastoinnista sekä direktiivin uusiutuvista energiavaroista.

EU:n sisäinen päästökauppajärjestelmä rajoittaa 11 500 laitoksen hiilidioksidipäästöjä EU:n alueella.

EU:n kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 % tulee pääs tö kauppajärjestelmään kuulumattomilta toimi- aloilta, kuten rakentamisesta, rakennusten lämmi- tyksestä, asumisesta, maataloudesta, liikenteestä sekä jätehuollosta. Suomen on vähennettävä pääs- tökaupan ulkopuolella olevien toimialojen päästöjä 16 % vuoden 2005 päästömääristä. Jäsenvaltiot voivat pääosin itse päättää, miten ne saavuttavat niille asetetut päästökauppasektorin ulkopuoliset päästö- vähennystavoitteet. Liikkumavara kuitenkin kapenee asteittain. EU-standardeja tullaan asettamaan muun muassa autojen hiilidioksidipäästöille sekä energiatehokkuuden edistämiseen muun muassa palveluis- sa ja rakennuksissa.

2. Kansallinen ja kansainvälinen

ilmastopolitiikka

(12)

Kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa (TEM 2008) määrittellään linjaukset energia- ja ilmastopoli- tiikalle vuoteen 2020 sekä ehdotukset toimista EU:n tavoitteisiin pääsemiseksi. Lisäksi on esitetty arvioi- ta toimista vuoteen 2050 asti. Ilman uusia ilmasto- poliittisia toimia Suomen kasvihuonekaasupäästöt kasvaisivat noin 20 % vuoden 1990 päästötasoa kor- keammalle energiantuotannon ja teollisuusprosessien päästöjen kasvaessa. Ilmasto- ja energiastrategian visiossa uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa Suomessa noin 60 %:iin vuoteen 2050 men- nessä. Suomella on strategian mukaan mahdollisuudet siirtyä lähes päästöttömään energiatalouteen.

Tämä edellyttää, että uusia, pääpolttoaineena fossiilisia polttoaineita käyt täviä voimalaitoksia tai läm- pökeskuksia ei rakenneta ilman hiilidioksidin tal- teenottoa, ja että päästöttömät energiaratkaisut ovat laajasti käytössä myös liikenteessä.

Kunnilla on suuri merkitys ilmastonmuutokseen hil- litsemisessä erityisesti alueidenkäytön ja liikenteen suunnittelussa, energian tuotannossa ja käytössä sekä yhdyskuntien jätehuollon järjestämisessä. Il- masto- ja energiastrategian mukaan ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta on välttämätöntä tarkastella yhtä kuntaa laajempaa, kaupunkiseudun tai maakunnan kokonaisuutta. Valtioneuvosto edellyttääkin, että maakunnat ja kaupunkiseudut laativat omat ilmasto- ja energiastrategiansa sekä niiden toteutusohjelmat valtakunnallisen ilmasto- ja energiastrategian pohjal- ta. Lisäksi ympäristöhallinto tehostaa maakuntien ja kuntien alueidenkäytön ohjausta kansallisen strategian tavoitteiden toteuttamiseksi.

Ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko 2050 täydentää ilmasto- ja energiastrategiaa ja sisäl- tää toimenpide-ehdotuksia. Selonteko kattaa sekä ilmastonmuutoksen torjunnan että sen vaikutuksiin sopeutumisen. Selonteossa tarkastellaan energiantuotannon lisäksi energian käyttöä, liikennettä ja metsien roolia kasvihuonepäästöjen hillitsemisessä sekä muita päästöjen kannalta keskeisiä aloja.

Päästökauppa

Kasvihuonekaasujen päästökauppa koskee Suomes- sa noin 600 laitosta. Pohjois-Karjalassa päästö kaup- palain soveltamisalaan kuuluvat nimelliseltä pääs tö- teholtaan yli 20 MW:n polttolaitosten ja niiden kanssa samaan kaukolämpöverkkoon liitettyjen pienempi- en polttolaitosten, metsäteollisuuden massatehtaan sekä paperi- ja kartonkitehtaiden hiilidioksidi päästöt.

Pohjois-Karjalassa päästökaupan piirissä on Fortum Power and Heat Joensuun voimalaitos ja sen kanssa samassa kaukolämpöverkossa olevat 9 kaukoläm- pölaitosta sekä 12 muuta lämpö- ja teollisuuslaitos- ta (taulukko 1).

Ilmastonmuutossopimukseen ja Kioton pöytäkirjaan liittyvässä EU:n sisäisessä päästökaupassa¹ määrite- tään tietyn yhdisteen sallittu kokonaispäästötaso alueella ja sen jälkeen kiintiö jaetaan osiksi. Tavoitteena on saavuttaa asetettu päästötaso mahdollisim man kustannustehokkaasti. Päästökaupan piiriin kuu luva laitos tarvitsee päästöluvan, jonka nojalla sillä on oi-

1 Päästökauppadirektiivi 2003/87/EY, KOM(2008)0016, Päästökaup- palaki 683/2004

(13)

keus päästää hiilidioksidia ilmakehään. Päästöluvan lisäksi päästökaupan toiminnanharjoittaja tarvitsee päästöoikeudet, jotka määrittelevät laitokselle myön- netyt hiilidioksidin päästömäärät vuosittain. Jos laitoksen päästöt ylittävät sen saamien päästöoikeuksien määrän, on laitoksen joko vähennettävä päästöjään tai ostettava markkinoilta lisää päästöoikeuksia. Vas- taavasti yritys voi myydä ylimääräiset päästöoikeu- tensa tai säästää ne seuraavalle vuodelle. Uuden tai päästöjään lisäävän laitoksen on ostettava toimin- taansa varten tarvittava päästöoikeusmäärä.

Kullakin jäsenmaalla on lisäksi määrälliset päästö- jen vähennysvelvoitteet päästökaupan ulkopuolisille toimialoille kuten rakennusten ja rakentamisen ener- giankäytölle, liikenteelle, jätehuollolle, maataloudel- le ja eräiden teollisuusprosessien kasvihuonekaa- supäästöille. Päästökauppadirektiiviin sisältyy lisäksi säännöt niin sanotun hiilivuotoriskin huomioon otta- misesta. Hiilivuoto tarkoittaa tilannetta, jossa paljon energiaa käyttävä teollisuus mahdollisesti siirtää tuo- tantoaan EU:n ulkopuolelle päästörajoitusten takia.

Hiilivuodolle alttiit teollisuusalat saavat ilmaisia pääs- töoikeuksia Euroopan laajuisen arvioinnin perusteella (Kuusiniemi ym. 2005).

Ilmastonmuutossopimukseen sisältyvässä yhteisto- teutuksessa toteuttajavaltio ja/tai sen yritykset si- joittavat varoja ja asiantuntemusta päästöjä rajoitta- viin tai nieluja lisääviin toimiin toisessa valtiossa tai Suomessa. Ympäristöministeriö voi myöntää poik- keuksen, jos toiminnanharjoittaja toteuttaa ympäris- tönsuojelutoimia, joiden johdosta päästöt tai niiden vaikutukset kokonaisuutena olennaisesti vähentyvät.

Tavoitteena on turvata se, että asetuksesta myönnet- tävällä poikkeuksella tuotetaan olennaisia lisävähen- nyksiä ja että toiminnanharjoittaja, haittoja kärsivät ja yleinen ympäristönsuojelun etu hyötyvät järjestelystä (Kuusiniemi ym. 2005).

Vuonna 2008 uudistettu päästökauppadirektiivi tuo muutoksia päästökauppaan vuoden 2013 alusta läh- tien. Päästöoikeuksien määrä supistuu vuosi vuodelta, jotta päästökauppajärjestelmän kattamia päästöt pystytään vähentämään 21 prosenttia vuoden 2005 päästömääristä. Uudistuksen myötä päästöoikeuksi- en pääasiallisimmaksi jakomenetelmäksi tulee huu- tokauppa. Sähköntuotannon päästöt ovat pääsään- töisesti huutokaupan piirissä vuodesta 2013 lähtien.

Lopulta ilmaisista päästöoikeuksista on tarkoitus luo- pua kokonaan. Tällä hetkellä päästökaupan ulkopuolella oleva lentoliikenne tulee mukaan jo vuoden 2012 alusta (Ympäristöhallinto 2009).

Taulukko 1. Päästökauppalaitokset Pohjois-Karjalassa (Lähde: Energiamarkkinavirasto 2009)

Laitos Toiminnanharjoittaja

1 Hasaniemen lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 2 Hukanhaudan lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 3 Keskussairaalan lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 4 Joensuun voimalaitos Fortum Power and Heat Oy 5 Käpykankaan lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 6 Noljakan lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 7 Pötkän lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 8 Rantakylän lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 9 Ukonmäen lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 10 Utran lämpökeskus Fortum Power and Heat Oy 11 Uimaharjun voimalaitos Fortum Power and Heat Oy 12 Enocell Oy:n sellutehdas Enocell Oy

13 Puhoksen lämpökeskus Hexion Specialty Chemicals Oy

14 Vuonoksen tehdas Mondo Minerals B.V. Suomen sivuliike

15 Ritoniemen lämpökeskus Nurmeksen Lämpö Oy 16 Vinkerlahden lämpökeskus Nurmeksen Lämpö Oy 17 Miilun lämpökeskus Outokummun Energia Oy 18 Pankakosken kartonkitehdas Pankaboard Oy 19 Joensuun vaneritehdas UPM-Kymmene Wood Oy 20 Kevätniemen voimalaitos Vapo Oy

21 Rantakylän lämpölaitos Vapo Oy 22 Teollisuuskylän lämpökeskus Vapo Oy

LÄHTEET

Kuusiniemi, K., Ekroos, A., Kumpula, A. & Vihervuo- ri, P. 2005. Ympäristöoikeus.

Juridiikkaonline. WSOY.

Ympäristöhallinto 2009. Ympäristöhallinnon Internet- sivut. http://www.ymparisto.fi.

(14)

(15)

Anna Mustonen

Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt asu- kasta kohden laskettuna olivat 8,7 tonnia hiili- dioksidiekvivalenttia¹ (CO₂-ekv.) vuonna 2007, kun vastaava luku Suomessa oli 14,8 tonnia.

Energiantuotanto ja liikenne olivat suurimmat päästölähteet ja vastasivat yhdessä noin 80 % hiilidioksidi-, metaani- ja ilokaasupäästöistä.

Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt energia-, maatalous- ja jätesektoreilta vuonna 2007 olivat 1 600 000 tonnia CO₂-ekv. Energiantuotanto ja liikenne olivat suurimmat päästölähteet vastaten yhdessä 82 % kasvihuonekaasupäästöistä (kuva 1). Puusto ja maaperä toimivat Pohjois-Karjalassa hiilinieluna² sitoen yhteensä noin 2,2 milj. tonnia CO₂-ekv. (kts.

kuva 4.)

Liikenne 40 %

Kaukolämpö 19 % Rakennusten

erillislämmitys 17 % Muu sähkö

6 % Maatalous

16 %

Jätehuolto 2 %

Kuva 1. Kulutusperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen päästölähteittäin Pohjois-Karjalassa vuonna 2007.

1 Tulokset ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Hiilidioksidiek- vivalentti kertoo kaasujen yhteenlasketun lämmityspotentiaalin sadan vuoden aikajänteellä. Laskennassa on käytetty IPCC:n hyväksymiä määritelmiä Global Warming Potential -kertoimille: hiilidioksidi 1, metaani 23 sekä typpioksiduuli 296 (Ramaswamy 2001).

2 Pohjois-Karjalan puuston ja metsämaan nielu on yhteensä noin 3 milj tn CO2-ekv, sen muodostavat puubiomassan, kivennäismaan ja karik- keen nielut, mutta nielua pienentävät päästöt turvemailta.

Taulukko 1. Energia-, maatalous- ja jätesektoreiden kas- vihuonekaasupäästöt (tn CO₂-ekv.) Pohjois-Karjalassa ja Suomessa vuonna 2007.

Pohjois- Karjala

Suomi P-K:n

osuus %

Liikenne 638 000 14 700 000 4,3

Energiateollisuus 306 000 30 400 000 1,0 Muu energia 666 000 18 500 000 3,6

Maatalous 245 000 5 500 000 4,5

Jätehuolto 25 000 2 400 000 1,0

Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt energia-, maatalous- ja jätesektoreilta olivat noin 2,6 % Suo- men vastaavista päästömääristä (taulukko 1). Poh- jois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt asukasta koh - den laskettuna olivat 8,7 tonnia CO₂-ekv. vuonna 2007. Vastaava luku Suomessa oli 14,8 tonnia. Vuo- den 2006 bruttokansantuotteeseen verrattuna kulutusperusteiset päästöt Pohjois-Karjalassa olivat 390 tonnia CO₂-ekv./milj. €. Vastaava luku Suomessa vuonna 2007 oli 469 tonnia CO₂-ekv./milj. €.

Kasvihuonekaasulaskennan periaatteet Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästölaskennas- sa on käytetty vuoden 2007 lähtötietoja. Laskenta on tehty YK:n ilmastosopimukselle tehtävän kasvihuo- nekaasuraportoinnin periaatteita noudattaen (IPCC 2003, IPCC 2006, Statistics Finland 2009). Pääs- töt energia-, maatalous- ja jätesektorilta on laskettu Suomen ympäristökeskuksen laatimalla Kasvener- laskentaohjelmalla. Laskennassa on huomioitu hiilidioksidi-, metaani- sekä dityppioksidipäästöt. Poh- jois-Karjalassa ei ole sellaisia teollisuusprosesseja, jotka kuuluvat päästöraportoinnin piiriin.

3. Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt

3.1 Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt ja

-nielut vuonna 2007

(16)

Liuottimien ja hiilivetyjen käytön aiheuttamia päästö- jä ei selvitetty. Laskelmassa ei myöskään selvitetty maakuntaan tuotujen tuotteiden, ruuan ja juoman kasvihuonekaasupäästöjä. Nämä päästöt sisältyvät ilmastosopimuksen mukaisessa raportoinnissa kunkin tuottajamaan päästöihin ja muodostavat merkittä- vän osan pohjoiskarjalaisessa hiilijalanjäljessä.

Metsätalous- ja turvetuotantoalueiden osalta on käy- tetty kansallisen raportointiin tai tutkimuskirjallisuu- teen perustuvia kertoimia. Pohjois-Karjalan osalta on laskettu myös ojittamattomien soiden hiilinielu sekä metaanipäästöt ojittamattomilta soilta järvistä. Nämä päästöt luonnontilaisilta alueilta eivät kuulu kasvihuo- nekaasuraportoinnin piiriin.

Laskelman lähtötiedot on koottu pääosin ympäristö- hallinnon VAHTI- ja HERTTA -tietokannoista, VTT:n LIPASTO -laskentajärjestelmästä, Tilastokeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen, Tiehallinnon ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen tilas- toista sekä eri teollisuuslaitoksilta ja tuottajilta suo- raan. Pohjois-Karjalan maakunta käsittää 21 584 km² alueen, josta on maa-alaa 17 763 km² (Maanmitta- uslaitos 2009). Pohjois-Karjalassa oli asukkaita vuoden 2007 lopulla yhteensä 166 744 (Väestörekisteri- keskus 2009). Työpaikat jakaantuivat vuoden 2006 tarkastelun mukaan toimialoittain seuraavasti: alku- tuotanto 7,8 %, jalostus 26,5 % sekä palvelut 64,5 % (Tilastokeskus 2009). Pohjois-Karjalan bruttokansan tuote vuonna 2006 oli 4 044 miljoonaa euroa (Tilas- tokeskus 2008).

Energiantuotanto ja -kulutus

Energiantuotantolaitokset ja teollisuuden energiantuotanto

Energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa huomioitiin maakunnan kolme kaukoläm- pöä ja sähköä tuottavaa energialaitosta, kaksi kauko- lämpö- ja prosessivoimalaitosta, maakunnallisessa omistuksessa olevat vesivoimalaitokset sekä 21 eril- listä kaukolämpölaitosta ja 18 teollisuuden omaa lämpölaitosta. Lisäksi huomioitiin pienten alle 5 MW:n lämpölaitosten käyttämät puuperäiset polttoaineet, joita Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen arvion mukaan käytettiin noin 1,34 GWh:n edestä vuonna 2007 (Hassinen 2009).

Energiantuotantolaitosten ja teollisuuden energiantuotannon päästöt olivat yhteensä 540 000 tonnia CO₂-ekv. Kappaleessa 3.2 on käsitelty suurten ener giantuotantolaitosten fossiilisen hiilidioksidin päästöjä.

Rakennusten lämmitys

Rakennusten erillislämmityksen päästöt on laskettu Tilastokeskuksen rakennuskanta- ja lämmitystapa- tietoja hyväksikäyttäen. Asuinrakennuksista 20 % oli puulämmityksellä ja 18 % lämpeni kevyellä polttoöl- jyllä (kuva 2). Muista rakennuksista puolet oli kau ko - lämmön piirissä (kuva 3). Rakennusten lämmitykseen käytettiin maakunnassa sähkön ja kaukolämmön li- säksi noin 750 GWh:n edestä kevyttä poltto öljyä ja 940 GWh:n edestä puuta.

Kauko- tai aluelämpö 25 %

Öljy, kaasu 18 % Sähkö

36 % Puu, turve 20 %

Maalämpö 1 %

Kuva 2. Asuinrakennusten lämmönlähteet

Kauko- tai aluelämpö 50 %

Öljy, kaasu 20 % Sähkö

14 % Puu, turve

5 %

Muu, tuntematon 11 %

Kuva 3. Muiden rakennusten lämmönlähteet

(17)

Liikenne

Liikenteen päästöt muodostuvat tie-, juna-, laiva- ja lentoliikenteen sekä työkoneiden päästöistä. Tielii- kenteen päästöt on laskettu tiehallinnon tiesuoriteti- lastojen avulla käyttäen VTT:n LIISA -laskentajärjes- telmää. Muut liikenteen päästöt on noudettu HERTTA -tietokannasta ja ne perustuvat vuoden 2006 lähtö- tietoihin. Työkoneiden päästöt on laskettu TYKO- laskentajärjestelmän valtakunnallisesta työkoneiden kokonaisenergialähteiden käytöstä painotettuna asu kasmäärällä. Liikenteen päästöt ovat yhteen- sä 640 000 tonnia CO₂-ekv., muodostaen yhteen- sä 40% maakunnan kulutusperusteisista päästöistä.

Tieliikenne muodostaa 66 % ja työkoneet 25 % liikenteen päästöistä. Tieliikenteen ajosuoritteista 87 % on henkilöautoliikenteestä. Suomen liikennepäästöistä Pohjois -Karjalan osuus on noin 4 %.

Maatalous

Maatalouden kokonaispäästöt olivat 245 000 tonnia CO₂-ekv. Maatalousmaan dityppioksidipäästöt muodostavat puolet näistä päästöistä. Pohjois-Kar- jalan osuus Suomen maatalouden kokonaispäästö- määrästä on 4,5 %. Maatalouden päästöt muodostuvat kotieläinten ruuansulatuksen metaanipäästöistä, lannan käsittelystä johtuvista metaani- ja dityppiok- sidipäästöistä sekä maatalousmaiden dityppioksidi- päästöistä. Suopeltojen osuudeksi Pohjois-Karjalas- sa oletettiin 20 %. Suopeltojen osuus maatalouden päästöistä oli 17 %. Kotieläinten ruuansulatuksen päästöistä nautakarja muodostaa 97 %.

Jätteet

Jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2007 olivat 26 600 tonnia CO₂-ekv. Jätteiden kasvihuo- nekaasupäästöt sisältävät metaanipäästöt yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamoista ja keräämättömistä kotitalouksien jätevesistä, yhdyskuntien ja teollisuuden kaatopaikoilta sekä metaani- ja dityppioksidipäästöt kompostoinnista. Lisäksi päästöihin on laskettu kalankasvatuksen dityppioksi- dipäästöjen aiheuttama typpikuorma vesistöön. Koti- kompostoinnin päästöt perustuvat laskennalliseen ar- vioon maakunnassa yhdyskuntien kompostoitavasta jätteen määrästä. Kaatopaikkajätteiden ja kompos- toidun jätteen päästöt muodostavat 72 % jätehuollon

päästöistä. Pohjois-Karjalan kokonaispäästömääräs- tä jätehuollon osuus on alle 2 %.

Maankäyttö ja metsätalous

Puuston, metsämaan ja turvetuotantoalueiden osalta laskennassa noudatettiin kansallisen kasvihuonekaasulaskennan mukaisia periaatteita. Laskennassa ei huomioitu maankäyttöluokkien muutoksesta ai- heutuvia päästöjä eikä metsäpalojen tai metsälan- noituksen päästöjä. Myöskään vuosittain kertyvien puutuotteiden aiheuttamaa hiilinielua ei ole huomioitu. Metsätalouden tiedot perustuvat pääosin valta- kunnan metsien inventointi 10 tietoihin.

Puubiomassan hiilinielu

Hiilivaraston muutos elävässä puubiomassassa on laskettu runkopuun tilavuuden vuosittaisen lisäyk- sen sekä poistuman avulla. Puun runkotilavuus sekä poistuma on muutettu puubiomassaksi ja hiileksi käyttämällä kansallisia kertoimia (Karjalainen & Kel- lomäki 1996). Kansallisessa laskennassa on lisäksi huomioitu pintakasvillisuuden hiilinielu, jota ei arvi- oitu maakunnallisesti. Vuonna 2007 puubiomassan kasvu oli 8 230 000 m³ ja puuston kokonaispoistuma 6 060 000 m³. Puubiomassan hiilinielu oli yhteensä 2 800 000 tonnia CO₂-ekv.

Metsämaa

Kivennäismaan metaaninielu sekä kivennäismaan dityppioksidipäästöt laskettiin kirjallisuudesta löytyvil- lä keskimääräisillä kertoimilla (Kuusisto ym.. 1996).

Kivennäismaan hiilinielu oli 13 700 tonnia CO₂-ekv.

Turvemaiden vanhan turpeen hajotus toimii kasvi- huonekaasulähteenä. Pohjois-Karjalassa turvemaita on 383 000 hehtaaria. Turvekankaiden hiilidioksidi- päästöt laskettiin prosentuaalisena osuutena valtakunnallisesta päästöluvusta. Laskentaan otettiin lisäksi mukaan turvemaiden metaani- ja dityppioksi- dipäästöt, jotka eivät ole vielä mukana kansallisessa päästöluvussa. Metaani- ja dityppioksidipäästöt laskettiin keskimääräisiin kertoimiin perustuen (Alm ym.

2007).

(18)

Laskennassa käytettiin turvekangastyypeittäin jaotel- tuja pinta-aloja Pohjois-Karjalassa Larmolan (2007) tutkimukseen perustuen. Turvemaiden kasvihuo- nekaasupäästöt vuonna 2007 olivat 850 000 tonnia CO₂-ekv.

Maanpäälliseen ja maanalaiseen tuoreeseen karikkeeseen sitoutunut hiili laskettiin prosenttiosuutena Suomen kokonaisluvusta vuodelta 2007 kivennäis- ja turvemaiden pinta-aloilla painottaen. Pohjois-Kar- jalan osuus kivennäismaasta on noin 6,5 % sekä turvemaista 8,9 %. Karikkeeseen sitoutui 230 000 tonnia CO₂-ekv.

Turvetuotantoalueet

Pohjois-Karjalassa oli turvetuotannossa, tuotanto- kunnossa sekä käytöstä poistuneena kasvittomana alana 4 400 hehtaaria vuonna 2007. Turvetuotanto- alueiden kasvihuonekaasupäästöt laskettiin kansallisen inventoinnin kertoimien mukaisesti. Kasvihuone- kaasupäästöt turvetuotantoalueilta oli 74 400 tonnia CO₂-ekv.

Ojittamattomien soiden hiilenkertymä ja metaanipäästöt

Ojittamattomat suot eivät kuulu ilmastosopimuksen raportoinnin piiriin. Ojittamattomia soita on Pohjois- Karjalassa 129 600 hehtaaria. Koska sara- ja koho- soiden pinta-alajakaumaa Pohjois-Karjalassa ei tun- neta, hiilen kertymän ja metaanipäästöjen arviot on esitetty näille suoekosysteemeille tyypillisten kerty- mäarvojen ja metaanipäästöjen vaihteluvälin avulla (Tolonen & Turunen 1996, Saarnio ym. 2007). Hii- len kertymän vaihteluväli ojittamattomilla soilla on 71 300–95 000 tonnia CO₂-ekv. vuodessa. Metaa- nipäästöt ojittamattomilta soilta on vaihteluvälillä 200 000–520 000 tonnia CO₂-ekv. vuodessa.

Metaanipäästöt järvistä

Järvien kasvihuonekaasupäästöt tai -nielut eivät kuulu myöskään ilmastosopimuksen piiriin. Laskelmassa arvioitiin järvien metaanipäästöt tutkimuskirjallisuu- teen perustuvien keskimääräisten kertoimien avulla (Juutinen ym. 2009, Juutinen ym. 2003).

Kuva 4. Kasvihuonekaasupäästöt (tn CO₂-ekv.) ja -nielut Pohjois-Karjalassa vuonna 2007

Pohjois-Karjalan vesipinta-ala on yhteensä 3 803 km², josta järvien ala on 3 600 km². Rantaviivaa Poh- jois-Karjalassa on yhteensä 13 500 km (Antikainen ym. 1996). Järvien metaanipäästöt ovat vaihteluvälil- lä 16 000–19 000 tonnia CO₂-ekv. vuodessa.

Kasvihuonekaasupäästöjen ja -nielujen vaihtelu

Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöt vaihtele- vat Suomessa taloussuhdanteiden, energiantarjon- nan sekä sääolosuhteiden mukaan. Vuonna 2007 Suomen kasvihuonekaasupäästöjä alensivat läm- min sää sekä vesivoiman ja maahantuodun sähkön lisääntynyt käyttö. Maanlaajuisesti maatalouden ja jätteiden päästöt ovat olleet laskussa vuodesta 1990 lähtien. Maankäytön, maankäytön muutosten sekä metsätalouden osalta Suomi on ollut vuodesta 1990 lähtien hiilinieluna. Syynä tähän on pääosin metsien vuotuinen kasvu, joka ylittää hakkuumäärät ja luon- taisen kuolleisuuden. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Suurimpana päästölähteenä maankäy- tön sektorilla ovat suometsien ja suopeltojen päästöt (Statistics Finland 2009). Metsätalouden hiilinielua pienensi vuonna 2007 poikkeuksellisen suuret hak- kuumäärät. Hakkuut ylsivät koko maassa 57,7 milj. m³ (Metsätilastollinen vuosikirja 2008).

-3000000 -2000000 -1000000 0 1000000 2000000 3000000

Kulutusperusteiset päästöt

Turvetuotanto

Turvemaan turpeen hajotus

Maan päällinen ja maanalainen tuore karike

Puubiomassan kasvu

(19)

LÄHTEET

Alm, J., Shurpali, N., Minkkinen, K. & Laine, J. 2007.

Soiden maankäytön päästökertoimet, epävarmuus- tarkastelu ja jatkotutkimustarpeet. Teoksessa Tur- peen ja turvemaiden käytön kasvihuonekaasuvaiku- tukset Suomessa. Tutkimusohjelman loppuraportti.

Maa- ja metsätalousministeriö 11/2007. 46–51.

Antikainen, M., Heiskanen, A., Koikkalainen, A., Mannio, J., Mononen, P., Niinioja, R., Savolainen.

J., Tanskanen, T. & Vuorenmaa, J. 1996. Vedet.

Teoksessa Hämäläinen, J., Mononen, P. & Vänskä, T. (toim.). 1996. Ympäristön tila Pohjois-Karjalassa.

Joensuu: Pohjois-Karjalan ympäristökeskus.

Hassinen, U. 2009. Metsäkeskus Pohjois-Karjala.

Henkilökohtainen tiedonanto 2.2.2009.

IPCC 2006. 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories. Eggleston, S., Buendia, K., Ngara, T. and Tanabe, K. (eds.).

Hayama: IGES.

IPCC 2003. Good Practice Guidance for Land Use, Land-Use Change and Forestry. Penman, J., Gytarsky, M., Hiraishi, T., Krug, T., Kruger, D., Pipatti, R., Buendia, L., Miwa, K., Ngara, T., Tanabe, K. and Wagner, F. (eds.). Hayama: IGES.

Juutinen, S., Rantakari, M., Kortelainen, P., Huttunen, J. T., Larmola, T., Alm, J., Silvola, J. &

Martikainen, P. J. 2009. Methane dynamics in differ- ent boreal lake types. Biogeosciences 6, 209–223.

Juutinen s., Alm J., Larmola t., Huttunen J.T., More- ro M., Martikainen P.J., Silvola J. 2003. Major impli- cation of the littoral zone for methane release from boreal lakes. Global Biogeochemical Cycles 17(4).

Karjalainen, T. & Kellomäki, S. 1996. Greenhouse gas inventory for land use changes and forestry in Finland based on international guidelines.

Mitigation and Adaptation Strategies for Global Climate 1: 51–71.

Kuusisto, E., Kauppi, L. & Heikinheimo, P (toim.).

1996. Ilmastonmuutos ja Suomi. Yliopistopaino.

Helsinki.

Larmola, T. 2007. Pohjois-Karjalan kasvihuonekaa- suinventaarion laskenta. Teoksessa Kolström, M.

& ym.. 2007. Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet.

Joensuun yliopisto, Ekologian tutkimusinstituutin raportteja N:o 2. 161–163.

Maanmittauslaitos. 2009. Suomen pinta-ala kunnit- tain 1.1.2009. http://www.maanmittauslaitos.fi

Metsätilastollinen vuosikirja. 2008. Puukauppa ja hakkuut. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous 2008.

Helsinki: Metsäntutkimuslaitos.

Ramaswamy, V. (ed.). 2001. 6 Radiative Forcing of Climate Change. Teoksessa Houghton, J.T., Ding, Y., Griggs, D.J., Noguer, M., van der Linden, P.J., Dai, X., Maskell, K. & Johnson, C.A. (eds.).

2001. Climate Change 2001: The Scientific Basis.

Intergovernmental Panel on Climate Change.

Cambridge: Cambridge University Press, 351–416.

Saarnio, S., Morero, M., Shurpali, N. J., Tuittila, E., Mäkilä, M. & Alm, J. 2007. Annual CO2 and CH4 fluxes of pristine boreal mires as a background for the lifecycle analyses of peat energy. Boreal environment research 12, 101–113.

Statistics Finland. 2009. Greenhouse Gas Emis- sions in Finland 1990 –2007. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol.

Tilastokeskus. 2008. Aluetilinpito. Taulukko 1. Alue- talouden indikaattorit 2000…2006. Tuotanto ja työllisyys.

Tilastokeskus. 2009. Työpaikat toimialan mukaan alueittain 1993-2006. http://pxweb2.stat.fi

Tolonen, K. & Turunen, J. 1996. Accumulation rates of carbon in mires in Finland and implications for climate change. The Holocene 6 (2), 171–178.

Väestörekisterikeskus. 2009. Asukasluku maakunnittain. Asukasluku vuodenvaihteessa 2007-2008.

http://www.vaestorekisterikeskus.fi

(20)

Juha Aho, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Anna Mustonen, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto

Energiantuotannon ja liikenteen päästöt muo- dostavat 82 % Pohjois-Karjalan kasvihuonekaa- supäästöistä. Maakunnan tuotantoperusteisista¹ päästöistä 35 % tulee liikenteestä, 32 % kauko- lämpö- ja kaukolämpövoimalaitoksista, 13 % ra- kennusten erillislämmityksestä ja 2 % muun teol- lisuuden energiankäytöstä.

Energiantuotanto

Bioenergialla on merkittävä osuus Pohjois-Karjalan energiasektorilla. Vuonna 2007 kaikista energiantuotannon lähteistä 65 % muodostui puuperäisistä polttoaineista ja turpeesta. Yhteensä 58 % käytetyis tä energianlähteistä oli uusiutuvia energialähteitä²(kuva 1). Nestemäisiin fossiilisiin polttoaineisiin kuuluvat liikenteen polttoaineet sekä lämmityksessä käytettävät kevyt ja raskas polttoöljy. Turpeen poltto muodostaa Pohjois-Karjalassa lähestulkoon kokonaan kiinteän fossiilisen polttoaineen päästöt.

Suuret ja keskisuuret energialaitokset (polttoaineteho yli 5 MW) ja teollisuuden energiatuotanto muodostavat valtaosan maakunnallisista kasvihuonekaa- supäästöistä (taselaskelma, kuva 2). Nestemäisten fossiilisten polttoaineiden, lähinnä raskaan polttoöl- jyn käyttö vähenee. Turpeen käyttö on laskenut hieman 90-luvun puolivälin huippuvuosista muutamaa viime vuotta lukuun ottamatta. Puuta on voitu polttaa oleellisesti aiempaa enemmän kun mm. Joensuun voimalaitoksessa turpeen poltinpoltto uudistettiin lei- ju kerrostekniikaksi.

1 Päästöihin lasketaan mukaan ainoastaan maakunnassa tuotettujen päästöjen määrät, ei sisällä maakuntaan ostetun sähkön tuotannosta aiheutuneita päästöjä.

2 Jako uusiutuviin ja uusiutumattomiin polttoaineisiin perustuu ympä- ristöhallinnon ympäristötietojärjestelmän luokitteluun, joka noudattaa YK:n ilmastosopimuksen mukaisia määritelmiä.

Öljyt, foss.

32 %

Puu 55 %

Muu uusiutuva 1 %

Turve 10 % Tuuli, vesi

2 %

Kuva 1. Energiasektorin polttoainejakauma Pohjois-Karja- lassa vuonna 2007 (Lähde: Mustonen 2009.)

Ei-fossiilisiin nestemäisiin polttoaineisiin luettava mustalipeä on energiamäärältään merkittävin poltto- aine. Mustalipeän käyttö kasvoi merkittävästi vuonna 1993, kun Uimaharjun sellutehdasta laajennettiin.

Sen jälkeen energiamääräinen mustalipeän käyt- tö on pysynyt kutakuinkin vakiona, noin 10 000 TJ (2778 GWh) vuodessa. Ei-fossiilinen kiinteä polttoai- ne pitää sisällään lähinnä muut puuperäiset polttoaineet. Puuperäisten polttoaineiden määrän kasvuun vaikutti 2000-luvun vaihteessa edellä kuvattu Joen- suun voimalaitoksen prosessimuutos.

Fossiilisten polttoaineiden polton kasvihuonekaasupäästöt

Fossiilisten polttoaineiden käytön synnyttämät kasvi- huonekaasupäästöt Pohjois-Karjalassa ovat peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä. Maantie-, raide-, vesi- ja lentoliikenteen osuus maakunnan kasvihuo- nekaasupäästöistä oli yhteensä 30 % vuonna 2007 (Mustonen 2009).

3.2 Energiantuotantolaitosten ja liikenteen fossiiliset

CO

₂

-päästöt Pohjois-Karjalassa

(21)

Pohjois-Karjalan merkittävin fossiilisen polttoaineen aiheuttaman hiilidioksidin päästölähde on Joensuun voimalaitos, jonka osuus on lähes 50 % ympäristölu- pavelvollisten laitosten hiilidioksidipäästöistä.

Fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksi- dipäästöt ovat olleet hienoisessa laskussa vuodesta 1996 lähtien paria poikkeamavuotta lukuun ottamatta (kuva 3). Enocellin sellutehtaan ja sen yhteydes- sä toimivan Fortumin Uimaharjun voimalaitoksen yh- teenlaskettu energiantuotanto nostaa maakunnan uusiutuvan energian osuutta huomattavasti ja on energiakapasiteetiltaan selvästi suurin laitoskokonai- suus. Uimaharjun laitoskokonaisuuden polttoaineteho on yli 500 MW eli yli kaksi kertaa suurempi kuin laajennusvaiheessa olevan Fortumin Joensuun voimalaitoksen polttoaineteho.

Laitoskokoon suhteutettuna Uimaharjussa toimivi- en laitosten fossiiliset hiilidioksidipäästöt ovat oleellisesti pienemmät kuin Joensuun voimalaitoksen vastaavat päästöt mikä on pääteltävissä kuvan 3 perusteella. Tämä johtuu mm. siitä, että Uimaharjussa käytetään erittäin vähän turvetta polttoaineena. Jo- ensuun voimalaitoksen laajennus eli kiinteän polttoaineen kapasiteetin lisääminen ei tule vähentämään tämän laitoskokonaisuuden tuotantoon suhteutettua fossiilista hiilidioksidipäästöä sillä turpeen osuus tu-

lee olemaan jatkossakin merkittävää luokkaa. Sen sijaan raskaan polttoöljyn osuus tulee todennäköisesti vähenemään Joensuussa ko. muutoksen myötä.

Joensuun voimalaitos on ratkaisevassa asemassa maakunnan kasvihuonekaasupäästöjen kehitykses- sä. Kuvan 3 kahdessa viimeisessä pylväässä on esitetty laitoksen lupapäätöksen mukaiset pienimmän ja suurimman mahdollisen turpeenkäytön päästöt. Pe- rusvuotena on käytetty vuoden 2007 tietoja.

Tieliikenteen fossiiliset hiilidioksidipäästöt ovat olleet merkittävästi pienemmät kuin energialaitosten vastaavat päästöt joskin niiden suhteellinen osuus on kasvanut viime vuosina (kuva 3). Tieliikenne- määrän tasaantuminen vuositasolla sekä ajoneuvo- kannan uusiutuminen ovat näkyneet viime vuosien päästötilanteessa.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ajettua kilometriä kohden vähenivät Pohjois-Karjalassa 1990-luvun ajan, mutteivät enää 2000-luvulla. Katalysaattorien yleistymisen myötä dityppioksidipäästöt ovat muo- dostuneet ongelmaksi, sen sijaan muiden pakokaa- sujen päästöt ovat vähentyneet. Dityppioksidipäästöt nelinkertaistuivat vuodesta 1990 vuoteen 2006 men- nessä. (Larmola, 2007.)

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007

Eifossiiliset/Kaasu Fossiiliset/Kaasu Eifossiiliset/Kiinteä Eifossiiliset/Neste Fossiiliset/Kiinteä Fossiiliset/Neste

Kuva 2. Polttoaineiden käytön jakauma suurissa ja keskisuurissa laitoksissa Pohjois-Karjalassa. Vuonna 2007 100% vastaava eri polttoaineiden yhteen laskettu energiamäärä oli noin 22 200 TJ ( 6180 GWh).

(Lähde: VAHTI 2009)

(22)

Suomessa liikenteen päästöihin vaikuttavat merkittä- västi pitkät välimatkat sekä harvaanasuttu maaseutu.

Tieliikenne muodostaa 88 % Suomen liikenteen kas- vihuonekaasupäästöistä. (Statistics Finland, 2009).

Liikenteen päästöjen jakautuminen liikennemuodoit- tain Suomessa ja Pohjois-Karjalassa vuonna 2007 on jaoteltu taulukossa 1.

Taulukko 1. Liikenteen päästöt (tn CO₂-ekv.) liikennemuo- doittain Pohjois-Karjalassa ja Suomessa vuonna 2007.

(Lähde: LIPASTO 2007, Mustonen 2009.)

Pohjois-

Karjala Suomi P-K:n osuus % Tieliikenne 421 500 13 000 000 3 Rautatieliikenne 10 600 110 000 10

Vesiliikenne 21 281 590 000 4

Ilmaliikenne 24 305 310 000 8

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä energiasektorin päästöjen osuus on yhteensä 81 %. Energia- sektorin suureen osuuteen ovat syynä muun muassa energiaintensiivinen teollisuus, pitkä lämmityskausi sekä pitkät välimatkat. Päästömäärien vuosittaiset vaihtelut johtuvat pääasiassa taloustilanteesta, eri polttoaineiden saatavuudesta sekä sääolosuhteista.

Kansallisesti suurimmat energiasektorin päästöjen kehitykseen vaikuttavat tekijät ovat muutokset maahantuodun sähköenergian määrässä sekä fossiilisil-

la polttoaineilla tuotetun lauhdevoiman määrässä.

Energiasektorin päästöt ovat kasvaneet 16 % vuodesta 1990. Suurimpina syinä tähän ovat energiate- ollisuuden 60 % sekä liikenteen 15 % päästömäärien kasvu vuodesta 1990. (Statistics Finland, 2009.)

Jätteiden energiakäyttö

Jätteiden käsittelyvaihtoehdoilla voidaan vaikuttaa maakunnalliseen kasvihuonekaasutaseeseen. Jä- tehuollon päästöt ovat käytettävissä olevien tieto- jen perusteella vain 2 % maakunnallisista päästöistä, mutta jätteiden energiakäytöllä voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Jätevesilietteiden käsittelyssä syntyvä biokaasu, kaatopaikalla järjestetty biokaasun keräily sekä tulevaisuudessa myös jätteenpolt- to voivat vaikuttaa enenevässä määrin maakunnalliseen energiavalikoimaan. Pohjois-Karjalassa yhdellä jäteveden puhdistamolla, Joensuun Kuhasalossa, on järjestetty biokaasun hyödyntäminen. Kuhasalossa tuotetaan vuosittain noin 783 000 m³ biokaasua, ja se hyödynnetään jätevedenpuhdistamolla (Kuittinen ym.. 2007). Lisäksi Kontiosuon kaatopaikalla on jär- jestetty kaatopaikkakaasun keräily ja sen johtaminen edelleen polttoon Fortumin Joensuun voimalaitoksen n. 2,5 MW :n kaasupolttimessa. Vuonna 2007 poltet- tiin kaatopaikkakaasua 2 733 000 m³ eli energiaksi muunnettuna noin 35 TJ (9,7 GWh).

0 100000 200000 300000 400000 500000 600000 700000 800000 900000

1996 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Fortum

Jns CO2 MAX

Fortum Jns CO2 MIN

Liikenteen CO2 päästöt Muut

Pankaboard Oy

Vapo Oy, Kevätniemen voimalaitos Mondo Minerals, Vuonoksen tehdas Stora Enso Enocell Oy + Fortum Fortum Power and heat oy, Jns:n voimalaitos

Kuva 3. Isojen ja keskisuurten laitosten sekä liikenteen fossiiliset CO₂ -päästöt (tn) Pohjois-Karjalassa. Vertailuvuonna 1990 hiilidioksidipäästöt olivat 514 000 tn. (Lähde: VAHTI 2009)

(23)

Itä-Suomen jätesuunnitelman yhtenä painopistealu- eena on jätteiden energiakäytön lisäys. Energiakäy- tön vaihtoehtoina tarkastellaan kierrätyspolttoaineen rinnakkaispolttoa olemassa olevissa laitoksissa, lää- nin omaa polttolaitosta sekä jätteen kuljetusta muualla Suomessa oleviin polttolaitoksiin. Lisäksi pai- nopisteenä on biohajoavien jätteiden käsittelyn kehittäminen, jossa vaihtoehdoiksi tulevat mädätys, kompostointi sekä poltto. (Ympäristöhallinto, 2009b.) Pohjois-Karjalassa on Kiteellä rakenteilla ja Juuassa suunnitteilla biokaasuntuotantoa. Lisäksi Kiteellä on voimassa oleva ympäristölupa jätteenkäsittelylaitok- selle ja Lieksassa on tehty jätteenpolttokokeita jät- teen rinnakkaispolton toteuttamiseksi.

Tulevaisuus

Tulevaisuuden päästökehitykseen vaikuttavat kes- keisesti polttoaineiden saatavuus ja valinta. Puupe- räisten ja kasviperäisten polttoaineiden saatavuus ja hinta sekä turpeen asema lämmön ja sähkön tuotannossa tulevaisuudessa määrittävät maakunnan bioenergian tuotannon kasvihuonekaasupäästöjä.

Polttoaineiden hinnanvaihtelu vaikuttaa merkittäväs- ti kunkin tarkasteluvuoden päästöihin. Toisaalta suh- dannevaikutukset teollisuudessa saattavat vaikuttaa kasvihuonepäästöjen kehitykseen. Tästä esimerkki-

nä mainittakoon Enocell Oy:n ja mekaanisen metsä- teollisuuden tuotantokatkokset. Kivihiilen koepoltto Joensuun voimalaitoksessa antaa puolestaan viittei- tä polttoainevalikoiman laajentamisesta poikkeusti- lanteita ajatellen, mikä puolestaan voi vaikuttaa sekä hiilidioksidi- että rikkipäästöihin.

Päästöjen kehitykseen vaikuttavat myös käytettävän tekniikan kehitys, energiansäästö- ja energiatehok- kuustoimenpiteet, energian hinta sekä kaavoitus- ja rakentaminen. Tehostuneella lämmön talteenotolla ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönotolla (BAT) voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähen- nyksiä niin teollisuudessa, julkisissa laitoksissa kuin kotitalouksissakin. Pohjois-Karjalan fossiilisen hiilidioksidin laitospäästöt ovat olleet hieman korkeammat kuin Kainuulla ja Etelä-Savolla, mutta matalammat kuin Pohjois-Savolla (kuva 4). Etelä-Savon päästöta- so on hyvä tavoitetaso myös Pohjois-Karjalan lupa- velvollisten laitosten fossiilisille hiilidioksidipäästöille.

Tulevaisuudessa liikenteen fossiilisia päästöjä voidaan vähentää erilaisilla viestintäteknologian tarjoa- milla mahdollisuuksilla. Myös etätyön tekeminen helpottuu kun tietoverkkojen kattavuus paranee ja tiedonsiirto nopeutuu.

Kuva 4. Isojen ja keskisuurten laitosten fossiiliset C0₂ -päästöt (tn) maakunnittain (Lähde: VAHTI 2009)

0 1000000 2000000 3000000 4000000 5000000 6000000 7000000 8000000 9000000 Uusimaa

Pohjois-Pohjanmaa Satakunta Pohjanmaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Pirkanmaa Kymenlaakso Lappi Etelä-Karjala Pohjois-Savo Päijät-Häme Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Kanta-Häme Kainuu Pohjois-Karjala Keski-Pohjanmaa Etelä-Savo

(24)

LÄHTEET

Energiamarkkinavirasto 2009. http://www.energiamarkkinavirasto.fi

Kuittinen, V., Huttunen, M. J. & Leinonen S. 2007. Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 11. Tiedot vuodelta 2007. Joensuun yliopisto, Ekologian tutkimusinstituutin raportteja. N:o 4. Joensuu: Joensuun yliopisto.

Larmola, T. 2007. Ilma. Teoksessa Kolström, M., ym. 2007. Pohjois-Karjalan ympäristö – nykytila, uhat ja mahdollisuudet.Joensuun yliopisto, Ekologian tutkimusinstituutin raportteja. N:o 2. 61-72.

Mustonen, A. 2009. Pohjois-Karjalan kasvihuonekaasupäästöt ja -nielut vuonna 2007. Opinnäyte.

Statistics Finland. 2009. Greenhouse Gas Emissions in Finland 1990 –2007. National Inventory Report under the UNFCCC and the Kyoto Protocol.

Ympäristöhallinto 2009. Itä-Suomen jätesuunnittelu. http://www.ymparisto.fi

(25)

Lauri Sikanen Joensuun yliopisto

Pohjois-Karjala on yksi maailman johtavia bio- energian käyttäjiä, mutta parantamisen varaa on vielä paljon. Maakunnallinen bioenergiastrategia luo hyvät suuntaviivat lämmitysöljystä vapaal- le Pohjois-Karjalalle. Tavoitteen saavuttaminen vaatii suunnitelmallisuuden ja määrätietoisuuden lisäksi käytännön tavoitteiden jakamista kaikkiin kuntiin.

Johdanto

Pohjois-Karjala on jo nyt johtavia bioenergian käyt- täjiä maailmassa (kuva 1). Tavoite on säilyttää tämä johtoasema myös tulevaisuudessa ja näyttää muulle maailmalle mallia, kuinka asioita voidaan edistää te- hokkaasti määrätietoisella alueellisella toiminnalla.

0 10 20 30 40 50 60 70

EU Maailma Suomi PK

Kuva 1. Pohjois-Karjala on yksi bioenergian tuotannon ja käytön globaaleja suunnannäyttäjiä.

Pohjois-Karjalan energiantuotannon tulevaisuuteen on katsottu mm. huolella rakennetussa Pohjois-Kar- jalan bioenergiaohjelmassa (Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 2007). Taulukosta 1 käy ilmi mm. että suhteellisesti suurinta kasvua toivotaan metsähakkeelle, pelletille, liikenteen biopolttoaineille sekä muille uu-

siutuville energialähteille vuoteen 2015 mennessä.

Mekaanisen metsäteollisuuden tähteiden tuotannon ennakoidaan hieman supistuvan. Mustalipeän tuotannon, eli selluteollisuuden, oletetaan pysyvän vuoden 2004 tasolla. Suhteellisesti suurin pudotus ennakoidaan tapahtuvan öljyn lämmityskäytössä.

Taulukko 1. Eri energiamuotojen osuudet Pohjois-Karjalan energiantuotannossa 2004 ja tavoite vuoteen 2015.

2004 MWh

2015 MWh

Metsähake 283 000 800 000

Teollisuuden puutähteet 1 850 000 1 540 000

Mustalipeä 2 764 000 2 900 000

Kiinteistöjen polttopuu 770 000 890 000

Pelletti 5 000 120 000

Liikenteen biopolttoaine 0 90 000

Vesivoima 954 000 860 000

Muu uusiutuva 10 000 188 000

Sähkön nettotuonti 311 000 185 000

Turve 650 000 600 000

Polttoöljy ja muut fossiiliset 1 396 000 430 000 Liikenteen fossiiliset 1 400 000 1 110 000 10 400 000 9 713 000 2004

MWh

2015 MWh

Metsähake 283 000 800 000

Teollisuuden puutähteet 1 850 000 1 540 000

Mustalipeä 2 764 000 2 900 000

Kiinteistöjen polttopuu 770 000 890 000

Pelletti 5 000 120 000

Liikenteen biopolttoaine 0 90 000

Vesivoima 954 000 860 000

Muu uusiutuva 10 000 188 000

Sähkön nettotuonti 311 000 185 000

Turve 650 000 600 000

Polttoöljy ja muut fossiiliset 1 396 000 430 000 Liikenteen fossiiliset 1 400 000 1 110 000 10 400 000 9 713 000

Energiantuotannon hiilitase

Energiantuotannon hiilitasetta tarkastellaan laske- malla, kuinka paljon hiilidioksidia vapautuu ilma- kehään tuotettaessa yksi megawattitunti (MWh) energiaa. Tarkasteluun ei oteta mukaan vain polttota- pahtumaa vaan myös polttoaineen tuotannon ja sen seurannaisvaikutusten päästöt. Tarkkojen laskelmien tekeminen on monimutkaista ja vaikeaa.

Vain puun polttaminen on sovittu kansainvälisin so- pimuksin hiilineutraaliksi edellyttäen, että metsäta- loutta harjoitetaan samaan aikaan kestävästi. Polt- toaineen hankintaketjut aiheuttavat päästöjä mm.