Arvokas suomennos näkymä

76 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 3

Arvokas suomennos

Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 22/2013.

Kestävän kasvun mallia käsittele- vän kirjan ideat ovat alkusanojen mukaan syntyneet ja yhteistyö Ox- ford University Pressin kanssa al- kanut Suomen tulevaisuushank- keen kanssa solmitusta yhteistyös- tä riippumatta. Maksamiemme 0,7 miljoonan euron vastineiksi on si- ten oikeastaan saatu käsikirjoituk- sen suomennos, siihen liitetyt al- kusanat ja hätäisesti kirjoitettu yh- teenveto – sekä Pekka Himasen eräänlaisena välituotoksena teke- mä Sininen kirja.

Kirjan kokonaisannin kannalta avainasemassa on Castellsin ja Hi- masen esittelemä teoreettinen ke- hys. Se keskittyy lähinnä vain ker- taamaan hyvin tiivistetyssä muo- dossa Manuel Castellsin jo pari vuosikymmentä sitten kehittele- miä ajatuksia kapitalismin uudes- ta informationaalisesta kehitysvai- heesta, jota on täydennetty joillakin uusilla, lähinnä informationaalisen ja inhimillisen kehityksen yhteyk- siä koskevilla, ajatuksilla. Itse in- formationalismin luonnehdinta on tehty melko perinteisellä tavalla ot- tamatta erityisemmin huo mioon niitä monia uusia ilmiöitä – tieto- koneiden korvautumista erilaisilla mobiililaitteilla, sosiaalista mediaa, pilvipalvelujen yleistymistä, uusia teknologisen työttömyyden uhkia, valvontaa jne. –, joita siihen mei- dän aikanamme liittyy. Suurin puu- te on kuitenkin se, että nykyisen ke-

hityksen ylivoimaisesti suurin on- gelma eli ihmiskunnan taloudellis- ten toimintojen ajautuminen yhä pahenevaan ristiriitaan luonnollis- ten perustojensa kanssa ei saa kir- joittajilta lainkaan ansaitsemaan- sa huomiota. Ekologiset ongelmat kyllä mainitaan ohimennen, mutta niiden ilmeisesti oletetaan ratkea- van itsestään, kunhan informatio- naalisen kehityksen annetaan edetä riittävän pitkälle. Mitään Sinisessä kirjassa luvattua uutta suurta teo- reettista avausta luku ei sisällä.

Kirjan rungon muodostavat seitsemän tapaustutkimusta, joi- hin ei sisälly juurikaan keskinäis- tä vertailua. Yhteiseksi nimittäjäksi jää lähinnä se, että kirjoittajat käyt- tävät vaihtelevassa määrin hyväk- seen informationaalisen kehitys- mallin ideoita.

Annalee Saxenianin suppea analyysi Piilaakson nykytilanteesta keskittyy kuvaamaan, miten alueen aiempi menestystarina on jatkunut tai ollut jatkumatta maailmanta- louden viimeaikaisissa myllerryk- sissä. Hänen mukaansa taloudelli- sessa mielessä kehitys on kyllä jat- kunut, mutta sosiaalisesti raskaal- la hinnalla. Tämä on synnyttänyt kansalaisliikkeitä, jotka pyrkivät ohjaamaan kehitystä tasapainoi- seen suuntaan. Teksti on hyvä ja se on tehty kytkemättä analyysia mil- lään eksplisiittisellä tavalla Castell- sin ja Himasen informationaali- seen viitekehykseen.

Himasen Suomea käsittelevä lu- ku on kirjoitettu eräänlaisena päi- vityksenä analyysiin, jonka kirjoit- taja teki 2000-luvun alussa yhdessä Manuel Castellsin kanssa Suomen tietoyhteiskuntamallista. Luvun alkuosa pyrkii analysoimaan Suo- men taloudellisen ja yhteiskunnal- lisen kehityksen viimeaikaisia on-

gelmia, kun taas toinen osa esittää kirjoittajan ajatuksia ongelmien mahdollisista ratkaisuista. Teks- ti on lyhyt ja se on kirjoitettu ni- menomaan tietoyhteiskunnan nä- kökulmasta, jolloin oleelliset osat Suomen muusta kehityksestä jää- vät kokonaan tarkastelujen ulko- puolelle. Suppeana ulkomaisille lukijoille tarkoitettuna kuvauksena esitys ei ole vailla ansioita. Esimer- kiksi kuvaus Nokian ongel mien ke- hittymisestä on ihan kiinnostava, vaikka Suomen innovaatiojärjes- telmän kyvyttömyyteen tukea suo- malaisen tieto- ja viestintäteknisen klusterin uusiutumista (mistä An- nalee Saxenian on kirjoittanut aika- naan laadukkaan analyysin Charles Sabelin kanssa) ei kiinnitetä riittä- västi huomiota.

Teksti muuttuu selvästi ongel- mallisemmaksi Himasen siirtyes- sä esittelemään omia neuvojaan Suomen tulevan kehityksen on- gelmien ratkaisemiseksi. Perus- reseptejä ovat positiivinen ajatte- lu, yhteiskuntapolitiikan suurem- pi ennakoivuus, ihmisten subjek- tiuden korostaminen, ilmiöiden kokonaisvaltaisempi tarkastelu ja luopuminen liiallisesta valtiokes- keisyydestä. Ehdotuksia pyritään konkretisoimaan vaatimalla muun muassa lisää tuottavuutta, työhy- vinvoinnin edistämistä, luovuut- ta ja suurempaa kulttuurista avoi- muutta erityisesti suhteessa maa- hanmuuttajiin.

Manuel Castells, Isidora Cha- cón ja Pekka Himanen analysoi- vat eurooppalaisen hyvinvointi- valtiomallin kriisiä ja uusiutumis- ta. Käytännössä luku arvioi kuiten- kin lähinnä vain eurooppalaisten tietoyhteiskuntastrategioiden ete- nemistä sähköisen hallinnon, säh- köisen terveydenhuollon ja e-oppi-

misen ulottuvuuksilla. Tekstissä si- vutaan myös ekologista kestävyyt- tä, jonka kirjoittajat ymmärtävät tarkoittavan ”harkittua informaa- tiojärjestelmien organisoimista oh- jaamaan julkista politiikkaa ympä- ristönsuojelun kokonaisvaltaisesta näkökulmasta niin, että se parantaa ihmisen elämänlaatua” (134). Teks- tin lopussa toistetaan vielä teoreet- tisessa viitekehyksessä esitettyjä ajatuksia informationaalisen ja in- himillisen kehityksen välisistä yh- teyksistä sekä syytetään globaaleja finanssimarkkinoita, jotka kirjoit- tajien mukaan ”pakottavat Euroo- pan maat leikkaamaan hyvinvoin- tivaltion palveluja yhä enemmän”.

Heidän mukaansa käsillä on ”eu- rooppalaisten poliitikkojen koh- talonhetki määritellä, minkä ver- ran valtaa he antavat demokraatti- sen kontrollin ulkopuolella oleville rahoitusmarkkinoille” (140–141).

You-Tien Hsieng on kirjoitta- nut kiinnostavan analyysin inter- netin käytön roolista kiinalaisen yhteiskunnan modernisaatiokehi- tyksessä. Hän nojaa analyysissaan suhteellisen suoraan Castellsin ja Himasen tarjoilemaan informatio- naalisen ja inhimillisen kehityksen viitekehykseen. Kiinnostavuus tu- lee nimenomaan siitä, että kirjoit- taja on ilmeisen hyvin perehtynyt siihen keskustelukulttuuriin, joka kiinalaisissa tietoverkoissa ja nii- den välityksellä organisoituvissa kansalaisaktiviteeteissa nykyisin vallitsee. Hänen tekstistään ei vä- lity pohdintaa Kiinan todella vai- keisiin mittasuhteisiin kasvaneista ympäristöongelmista, mutta siihen sisältyy kutkuttava tarina kiinan- tiikeristä – jo hävinneeksi luullus- ta eläimestä, josta tehtiin tuoreik- si väitettyjä manipuloituja kuvia in- ternetiin – sekä tähän tapahtumaan

liittyvistä valheiden ja niiden pal- jastusyritysten ketjuista.

Nico Cloete ja Alison Gillwald lähtevät liikkeelle inhimillisen ar- vokkuuden ideasta Etelä-Afrikkaa käsittelevässä tapaustutkimukses- saan. Lähtökohta on luonteva sen vuoksi, että lupaus arvokkuuden palauttamisesta apartheid-kaudel- la oikeutensa maahan, vapauteen ja rauhaan menettäneille on sisäl- lytetty myös maan perustuslakiin.

Ongelmana kirjoittajien mukaan on kuitenkin se, että rotuerottelun lakkauttamisesta kuluneiden parin vuosikymmenen jälkeenkin maa joutuu kamppailemaan vaikeiden eriarvoisuus- ja köyhyysongelmi- en kanssa. Kirjoituksen varsinai- nen fokus kohdistuu Etelä-Afrikan tietoyhteiskuntakehityksen tarkas- teluun yhtäältä tieto- ja viestintä- politiikan ja toisaalta koulutuk- sen ulottuvuudella. Melko suoraan maan ajankohtaisiin poliittisiin de- batteihin kantaa ottaen kirjoitta- jat valittavat muun muassa poliit- tisen johdon vähenevää kiinnos- tusta kansallisten tietoyhteiskun- tastrategioiden eteenpäinviemistä kohtaan sekä sitoutumista liiaksi uusien eliittien ehdoilla harjoitet- tuun talouden uudenaikaistami- seen tähtäävään politiikkaan.

Fernando Calderón ja Castells päättävät tapaustutkimusten sar- jan Chilen viimeaikaista taloudel- lista ja yhteiskunnallista kehitystä käsittelevään analyysiin. Myös tä- mä analyysi on hyvin poliittinen – sen pääviestinä on selkeän eron tekeminen Augusto Pinochetin ja vuodesta 2010 vallassa olleen pre- sidentti Sebastián Piñeran kaudella harjoitetun markkinavetoisen sekä niiden välisenä aikana harjoitetun astetta vasemmistolaisemman po- litiikan välillä. Viimemainitun po-

litiikan katsotaan palvelleen mui- ta kausia paremmin pyrkimyksiä informationaalisen ja inhimillisen kehityksen samanaikaiseen edistä- miseen, ja siksi kirjoittajat asettavat toivonsa Michelle Bacheletin pa- luuseen valtaan vuoden 2014 pre- sidentinvaaleissa. Perusteita vallan siirtymiselle haetaan niin opiske- lijoiden lisääntyneestä aktiivisuu- desta kuin mielipidetutkimusten osoittamasta kansalaisten kasva- neesta tyytymättömyydestä ole- massaolevia vallanpitäjiä kohtaan.

Tapaustutkimusten ohella kir- jaan on sisällytetty kaksi kehityk- sen päämääriä käsittelevää lukua.

Ensimmäisessä Calderón erittelee inhimillisen arvokkuuden toteutu- miseen liittyviä ongelmia nykyises- sä maailmassa. Esseen varsinainen fokus on vaikeasti tavoitettavis- sa. Kirjoittaja lähtee liikkeelle eri- laisista globalisaation ongel mien synnyttämistä uusista protestiliik- keistä, mistä hän etenee hahmot- telemaan astetta yleisempää inhi- millisen kehityksen näkökulmaa.

Seuraavaksi hän pohtii yksilöiden kulttuurisen identiteetin muodos- tumista, arvokkuuden ja ihmis- oikeuksien käsitteitä sekä tieto- verkkoja uutena julkisena tilana, jonka kautta ihmiset voivat vaa- tia suurempaa arvokkuutta ja oi- keuksiensa tunnustamista. Mat- kan varrella hän suorittaa melko problemaattisen analyysin valtio-, markkina- ja ihmislähtöisistä nä- kökulmista yhteiskunnalliseen ke- hitykseen (256), pohtii ajankoh- taisten ympäristöongelmien ja so- siaalisen syrjäytymisen teemoja se- kä etenee inhi millisen kehityksen toimijuuden ideoiden kehittelyyn.

Esseen päättää ehdotus uudenlai- sen inhimillisen kehityspedagogii- kan kehittelystä, mutta kirjoitta-

78 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 3

ja ei juurikaan avaa, mitä ehdotus mahtaisi käytännössä tarkoittaa.

Se todetaan, että ”uusi pedagogiik- ka edellyttää menettelytapoja, jot- ka pyrkivät kohtaamaan subjek- tiudet, kulttuurit ja nykytodelli- suuden monimutkaisuuden ja siel- tä käsin määrittelemään uudelleen inhimillisen kehityksen päämäärät vaatimattomuuden ja rauhan hen- gessä” (276).

Himanen jatkaa omassa luvus- saan arvokkaan elämän pohdin- taa. Siinä hän erittelee John Rawl- sin oikeudenmukaisuus- ja Amar- tya Senin vapauskäsitteitä, joiden pohjalta hän päätyy nostamaan ar- vokkuuden tärkeimmäksi inhimil- lisen kehityksen päämääräksi. Yk- silön oman arvokkuuden rinnalle hän nostaa empatian eli toisista vä- littämisen, ja tällä tavoin laajenne- tun arvokkuuden käsitteen hän nä- kee myös kaikkien keskeisten us- kontojen tunnustamana ja siten uni- versaalina kehityksen päämääränä.

Ratkaistuaan näin – hieman ilkeäs- ti sanottuna – elämän tarkoituksen filosofimme etenee melko suorasu- kaisesti arvokkaan elämän edelly- tysten tarkasteluun. Näihin kuulu- vat muun muassa kestävä talous, kestävä ympäristö sekä kestävä hy- vinvointi. Jatkokehittelyissä tarkas- teluun tulee mukaan myös kulttuu- risen kehityksen ulottuvuus ja ta- louden kehitys täsmentyy infor- mationaaliseksi kasvuksi. Lopuksi kirjoittaja lähtee rakentamaan ole- massaolevien inhimillisen kehityk- sen ja onnellisuusindikaattoreiden kilpailijaksi omaa arvokkuusindek- siään, jota ei kylläkään kannata ot- taa kovin vakavamielisesti. Mikään yllätys ei liene Suomen sijoittumi- nen koerankkauksen ykkösmaaksi.

Kirjan suomenkieliseen ver- sioon on sisällytetty vielä Himasen

laatima yhteenveto. Sen päätarkoi- tus on tiivistää ”taustaselvityksen”

tuloksiin perustuvat johtopäätök- set valtioneuvoston omassa tule- vaisuustyössä hyödynnettäviksi.

Keskeisimpinä Suomen tule- vien vuosien tehtävinä kirjoittaja näkee julkistalouden kestävyysva- jeiden pienentämisen ja hyvinvoin- tivaltion uudistamisen. Lisäksi hän pitää tärkeänä siirtymää informaa- tioajan ekologiseen talouteen. Kir- joittajalla on hyvin optimistinen näkemys siitä, miten uusi teknolo- gia auttaa pienentämään toiminto- jemme ekologisia jalanjälkiä, kun taas teknologian aiheuttamista uu- sista riskeistä hän ei sano mitään.

Kirjoittaja haluaa kannustaa Suo- mea innovaatiopohjaiseen talous- kasvuun näkemättä tässäkään mi- tään vaaraa luonnon rajoihin tör- määmisestä. Tämän ohella Hima- nen peräänkuuluttaa luovuuden, välittämisen ja luottamuksen kult- tuurin vahvistamista niin kouluis- sa, työpaikoilla kuin koko yhteis- kunnassakin. Lopussa painotetaan visionäärisen poliittisen johtajuu- den merkitystä. Ennen kaikkea suomalaisiakin poliitikkoja patis- tetaan kapinaan globaalien finans- simarkkinoiden valtaa vastaan.

Kirjan sisällön perusteella on vaikea nähdä, miten sen yhteiskun- tateoreettiset ja filosofiset kehittelyt tai muiden yhteiskuntien viimeai- kaiseen kehitykseen kohdistetut ja näkökulmiltaan melko spesifit ana- lyysit ovat voineet tai voisivat jat- kossa palvella Suomen tulevaisuu- den keskeisten haasteiden ja nii- den hallintakeinojen pohdintaa.

Tässä mielessä kirjan anti jää vä- kisinkin vähäiseksi. Kannattaa ot- taa huomioon, että vaikka Castells on ollut aikanaan hyvin merkittä- vä yhteiskuntatieteilijä, hän on sit-

temmin kerännyt ympärilleen pie- nen koulukunnan, joka jatkaa edel- leen informationalismin ideoiden soveltamista lähinnä toistensa töi- hin viitaten. Sen sijaan yhteiskunta- tieteellisen keskustelun valtavirras- sa pohditaan enimmäkseen toisen- laisia asioita. Lisäksi nykytutkimus vierastaa aika lailla ajatusta, että ni- menomaan tietotekniikka olisi kai- ken yhteiskuntakehityksen tärkein liikuttaja. Sen merkitystä ei pidä vä- hätellä, mutta huomiota halutaan kiinnittää myös muihin tekijöihin.

Himanen tuo arvokasta elämää koskevia ideoitaan esiin hyvin kun- nianhimoisesti, mutta todellisuu- dessa niiden kantavuus on jäänyt pieneksi esimerkiksi verrattuna siihen keskusteluun, jota viime ai- koina on käyty ”hyvästä elämästä”

vaihtoehtona jatkuvasti korkeam- man taloudellisen kasvun tavoitte- lulle. Yhtenä sen avainpuheenvuo- rona on Robert ja Edward Skidels- kyn 2012 julkaisema How Much Is Enough -teos. Suurimmaksi on- gelmaksi jää kuitenkin se, että Hi- masen lanseeraamaa positiivisista ajattelua on jo muutoinkin tarjolla aivan riittämiin populaaripsykolo- gian ja erilaisten elämäntapaoppai- den välittäminä. Näin kirjoittaja on asemoinut itsensä väliinputoajaksi, jonka on vaikea saavuttaa todellis- ta uskottavuutta sen paremmin yh- teiskuntatieteilijänä kuin akatee- misena filosofinakaan.

Jos jälkiviisaus sallitaan, tu- levaisuusselonteon valmistelijoi- den olisi ehkä kannattanut tarjo- ta filosofi Himaselle mahdollisuus tulla muiden asiantuntijoiden ta- paan työpajakeskusteluihin esitte- lemään ideoitaan ja samalla kuule- maan muiden näkemyksiä. Castell- sin ja Himasen toimittaman kirjan olisi voinut antaa ilmestyä omilla

Parasta suomalaista tietokirjallisuutta

Richard Wrangham Tulella kypsennetty. Miten keittotaito teki meistä ihmisiä.

Ovh. 40,–

Daniel J. Levitin Musiikki ja aivot.

Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä

Ovh. 40,– Nouriel Roubini ja

Stephen Mihn Kriisitaloustiede

Ovh. 40,–

Nicholas Carr Pinnalliset. Mitä internet tekee

aivoillemme Ovh. 40,–

W. Brian Arthur Teknologian luonne. Mitä se on ja millainen

on sen evoluutio Ovh. 40,–

Stuart A. Kauffman Pyhän uudelleen keksiminen. Uusi näkemys

luonnontieteestä, järjestä ja uskonnosta

Ovh. 40,–

Kirjakaupasta tai suoraan kustantajalta TERRA COGNITA OY

www.terracognita.fi

Parasta suomalaista tietokirjallisuutta

Richard Wrangham Tulella kypsennetty.

Miten keittotaito teki meistä ihmisiä.

Ovh. 40,–

Daniel J. Levitin Musiikki ja aivot.

Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä

Ovh. 40,–

Nouriel Roubini ja Stephen Mihn Kriisitaloustiede

Ovh. 40,–

Nicholas Carr Pinnalliset.

Mitä internet tekee aivoillemme

Ovh. 40,–

W. Brian Arthur Teknologian luonne.

Mitä se on ja millainen on sen evoluutio

Ovh. 40,–

Stuart A. Kauffman Pyhän uudelleen keksiminen. Uusi näkemys

luonnontieteestä, järjestä ja uskonnosta

Ovh. 40,–

Kirjakaupasta tai suoraan kustantajalta TERRA COGNITA OY

www.terracognita.fi

80 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 6 / 2 0 1 3

ehdoillaan ja ostaa se sitten kirja- kaupasta.

Pääministerinkään ei olisi kan- nattanut innostua filosofin itsepro- mootiosta niin paljon, että jopa oi- keuskansleri joutui toppuuttele- maan. Suomen maine eturivin tie- toyhteiskuntana on ensinnäkin jo aika kaukana takanapäin, nimen- omaan sen kauttahan Castells ai- koinaan kiinnostui Suomesta. Li- säksi kokoomuslaisen pääministe- rin voi olla vaikea niellä kirjoitta- jien tärkeintä politiikkasuositusta.

He yhtyvät perinteiseen vasemmis- tolaiseen vaatimukseen globaalien finanssimarkkinoiden suitsimises- ta, mutta kertomatta, millä tavoin tämän tulisi tapahtua. Euroopas- sahan on jo viime aikoina pyritty aktiivisesti tiukentamaan rahoitus- laitoksiin kohdistuvaa ohjausta ja niiden vakavaraisuusvaatimuksia.

Tämän yhtenä seurauksena on ol- lut varsinkin eteläisessä Euroopas- sa pk-yritysten rahansaannin selvä kiristyminen, joka puolestaan on kasvattanut alueen työttömyyttä.

Olisikin ollut hyvä saada tarkem- paa ohjeistusta siitä, miten finans- simarkkinoiden kurittamisen tu- lisi teoksen kirjoittajien mielestä jatkossa tapahtua ja millä lihaksilla toimiin ryhdyttäisiin.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Työterveyslaitoksen van- hempi tutkija.

SÄHKÖN YÖ HEUREKASSA Sähkön yönä torstaina 5.12. Heu- rekassa on hauskaa ja innostavaa tiedeohjelmaa kaikenikäisille. Säh- kön ihmeellisiin ominaisuuksiin johdattavat työpajat avautuvat kel- lo 15 ja kipinät lentävät puoleen- yöhön saakka. Maksuttoman ta- pahtuman järjestävät yhteistyössä ABB ja tiedekeskus Heureka.

Iltapäivän ja alkuillan ohjelma sopii erityisesti lapsille ja perheil- le. Tarjolla on maksuttomia työ- pajoja, demonstraatioita, testauk- sia, luentoja ja erityisesityksiä pla- netaariossa. Myöhäisiltaa kohti oh- jelma muuttuu haastavammaksi ja sopii erityisen hyvin nuorille ja ai- kuisille.

Tapahtuman yhteydessä ovat puoleenyöhön saakka avoinna myös Heurekan näyttelyt, mm.

Määränpäänä Mars ja Heureka tu- lee hulluksi. Näyttelyihin on nor- maalit pääsymaksut. Tapahtuman koko ohjelma tulee näkyviin osoit- teeseen www.heureka.fi.

Lisätietoja:

Paula Havaste,

paula.havaste@heureka.fi, puh. 040 9015375

Siina Vasama, siina.vasama@heu- reka.fi, puh. 040 9015260

APURAHA

Osk. Huttusen säätiö ja Cambrid- gen yliopiston Clare Hall-college ovat perustaneet Osk. Huttunen Fellowship-nimisen apurahan.

Professoreille ja muille ansioitu- neille, vähintään dosenttitasoisille tutkijoille tarkoitettu Osk. Huttu- nen Fellowship mahdollistaa pää- sääntöisesti yhden akateemisen lu- kuvuoden mittaisen tutkimuskau-

den Cambridgen yliopistossa. Osk.

Huttusen säätiö myöntää tähän tar- koitukseen apurahan, jonka suu- ruus määräytyy tutkimuskauden pituudesta ja muista järjestelyistä.

Tyypillinen apurahan suuruus on 60.000 € (josta osa tulee hakijalle ja osalla katetaan collegen asumis- ja muita kuluja). Clare Hall huo- lehtii asumisjärjestelyistä ja tar- joaa mahdollisuuden monipuoli- seen osallistumiseen Cambridgen yliopiston toimintoihin.

Osk. Huttusen säätiö julistaa lukuvuoden 2014–2015 apurahat haettavaksi. Vapaamuotoiseen ha- kemukseen tulee liittää hakijan CV ja tutkimussuunnitelma (maksimi- pituus 5 sivua), rahoitussuunnitel- ma sekä kolme suosituskirjettä.

Yhden näistä tulee olla siitä Cam- bridgen yliopiston laitoksesta tai yksiköstä, jonka yhteydessä suun- niteltu tutkimuskausi on tarkoitus toteuttaa. Suosituskirjeet tulee toi- mittaa sähköisesti pdf-tiedostona suoraan säätiölle.

Hakuasiakirjat tulee lähet- tää sähköisesti yhtenä englannin- kielisenä pdf-tiedostona säätiön verkkosivuilla annettujen ohjei- den mukaisesti. Hakuaika päättyy 31.12.2013.

Lisätietoja:

Osk. Huttusen säätiön hallituk- sen puheenjohtaja, professori Ris- to Nieminen (risto.nieminen@aal- to.fi, puh. 050 350 0900) sekä asia- mies Timo Åvist (timo.avist@hel- sinki.fi, 09 191 22102).

www.oskhuttusensaatio.net www.clarehall.cm.ac.uk