KUNTOUTUS 2 | 2016 61
RAIJA KERÄTÄR
LECTIO PRAECURSORIA
MONIALAINEN TYÖKYVYN JA
KUNTOUTUSTARPEEN ARVIOINTI TUNNISTAA TYÖTTÖMIEN HEIKENTYNEEN TYÖKYVYN
Väitöskirjatyöni sai alkunsa kliinisen, työ- kykyarvioita tekevän lääkärin ihmettelys- tä: ”Kuinka kummassa näillä työttömillä on näin paljon työkykyä heikentäviä sairauksia ja kuinka huonossa kunnossa he ovatkaan.”
Olin toteuttanut työkyvyn arviointeja lääkä- rille poikkeuksellisessa ympäristössä, TE-toi- mistossa. Vaikka kliinisen tutkimuksen mah- dollisuudet tavallisessa konttorihuoneessa oli- vat vaatimattomat, huomasin pian, että työ- kyvyn arvioinnin näkökulmasta siellä oli pal- jon enemmän kuin tavanomaisilla lääkärin vastaanotoilla. Siellä oli käytettävissä yksi- tyiskohtaista tietoa asiakkaan selviytymises- tä koulutuksista ja opinnoista sekä armeijas- ta, pärjäämisestä aiemmissa työsuhteissa tai työharjoitteluissa ja monenlaisia muita asiak- kaan tuntevan virkailijan tietoja ja kokemuk- sia. Myöhemmin työvoiman palvelukeskuk- sissa sain käytettäväkseni myös tietoja asiak- kaan sosiaalisesta taustasta, sosiaalisesta ver- kostosta, taloudellisesta tilanteesta ja muis- ta sosiaalihuollon asiakkuuksissa kertyneistä tiedoista. Nämä tiedot ovat lähtökohtatietoja monialaisessa työkyvyn arvioinnissa.
Laaja-alainen toimintakykytieto vaikutti hyödylliseltä ja biopsykososiaalisen toiminta- kyvyn viitekehykseen sopivalta. Ristiriita sii- nä, että suuri osa työikäisen väestön työkykyä heikentävistä sairauksista oli jäänyt hoitamat-
ta ja tunnistamatta, herätti kiinnostuksen tut- kia lähemmin työkyvyn arvioinnin käytäntöjä sekä näiden käytäntöjen taustalla olevia teo- rioita ja käsitteitä.
Väitöskirjatyöni on monimenetelmätutki- mus, enemmänkin monografia, jossa pohdin kolmen osatyön tulosten avulla työkyvyn kä- sitettä, työkyvyn arvioinnin eri käytäntöjä ja käytäntöjen taustalla vaikuttavia eroja ottaen samalla huomioon pitkäaikaistyöttömien työ- kykyisyyden ja syrjäytymisen ilmiöt.
Mitä työkyky oikeastaan on?
Työkyvystä ei ole kirjallisuudessa yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Sen todetaan ole- van monesta osa-alueesta koostuva kokonai- suus, jossa eri osat vaikuttavat toisiinsa. Työ- kykyä mitattaessa tai arvioitaessa pitäisi kui- tenkin tietää, mitä mitataan, jotta voisi tietää, mitä mittaria kannattaa käyttää. Mittarin va- linnan ei tulisi olla ensisijaista. Tällä pohdin- nalla päästään työkyvyn arvioinnin taustalla vaikuttaviin tieteenfilosofisiin näkökulmiin.
Perinteisesti lääketieteessä tieto pohjautuu luonnontieteen menetelmillä hankittuun tie- toon, jossa objektiiviset havainnot ovat ar- vostettuja. Ihmistieteiden tutkima tieto ja to- dellisuus ovat luonteeltaan merkityksellisiä ja edellyttävät siksi ymmärtämistä tutkittavan omasta näkökulmasta. WHO on hylännyt sai-
62 KUNTOUTUS 2 | 2016
rauksien seurauksista lähtevän toimintakyky- ajattelun (aiempi vaurioiden, toiminnanvaja- vuuksien ja haittojen kansainvälinen luoki- tus ICIDH) määrittelemällä sen tilalle uuden kansainvälisen toimintakyvyn, toimintara- joitteiden ja terveyden luokituksen ICF:n. Sii- nä toimintakyky koostuu ruumiin ja kehon toiminnoista, suorituksista ja osallistumises- ta terveyden, ympäristötekijöiden ja yksilö- tekijöiden dynaamisessa vaikutuksessa. Tästä viitekehyksestä lähtien tarvitsemme työkyvyn arvioinnissa sekä biomedikaalisen ihmisen ar- viointiin ja mittaamiseen liittyviä menetelmiä että ymmärtävän ihmistieteen soveltavia me- netelmiä.
Esitän väitöskirjani tulokset seuraavasti:
1) Pitkäaikaistyöttömien joukossa on run- saasti työkyvyttömiä ja sellaisia, joiden työ- kykyä on mahdollista parantaa hoidolla ja kuntoutuksella.
2) Sairauslähtöinen toimintakyvyn arvio näyttää perustuvan terveyden biomedikaali- seen ja ICIDH-malliin, kun monialainen poh- jautuu ICF-malliin. Intresseissä ja sisällöissä on eroja. Sairauslähtöinen, asiakkaan koko- naistoimintakyvyn huomiotta jättävä arvioin- ti ei luo riittävää kuvaa työkyvystä ja hukkaa oleellisia työkyvyn tukemisen mahdollisuuk- sia.
3) Informaatio ei-medikaalisista työkyvyn osa-alueista on merkittävää lisätietoa työky- vyn ja kuntoutustarpeen kokonaistulkinnassa.
Pitkäaikaistyöttömien monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi
Monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pohjautuu ICF-viitekehykseen ja toi- mijuuden modaliteettien (halun, pystyvyyden ja mahdollisuuksien) hyödyntämiseen arvi- oinnissa. Tässä toimintatavassa kerätään in- formaatiota laajasti asiakkaan toimintakyvyn historiasta ja siinä esiin tulleista häiriöistä ja voimavaroista, käytännön työssä selviyty- misestä ja työllistymisyrityksistä, aiemmas- ta terveydentilasta, hoidosta ja kuntoutukses- ta ja asiakkaan motivaatiosta sekä määritel- lään toimintakykyä havainnoimalla ja tutki-
muksilla. Lääkärin tehtävä on selvittää, onko toimintakyvyn heikkenemisen taustalla jokin sairaus ja mitkä ovat tämän sairauden hoidon ja kuntoutuksen mahdollisuudet. Työkyvyn ja kuntoutustarpeen arvioinnissa lääkäri tekee tulkinnan työ- ja toimintakyvystä sekä kuntoutustarpeesta kerätyn informaation, tutkimusten ja kontekstuaalisten tietojen poh- jalta.
Työttömien terveydentila on heikompi ja he käyttävät vähemmän terveyspalveluja kuin muu samanikäinen väestö. He syrjäytyvät yh- teiskunnassa myös hoidon ja kuntoutuksen palveluista. Pitkäaikaistyöttömien työmarkki- natukien kustannuksista vastaavat yhä enem- män kunnat, ja nämä kustannukset ovat val- tavat. Pitkäaikaistyöttömien työkykyyn, hoi- toon ja kuntoutukseen tulisi kiinnittää selvästi enemmän huomiota.
Lopuksi
Väitöskirjatyössäni raportoin havaintojani, joita syntyi lääkärin vastaanotolla. Ajauduin käsitteiden ja teorioiden viidakkoon ja tarkas- telemaan kriittisesti työkyvyn arvioinnin ny- kykäytäntöjä. Monialainen toimintakykytieto näytti hyödylliseltä työkykyä arvioitaessa, ja näitä havaintoja tuki WHO:n ICF-viitekehys.
Tutkimuksen aikana kehittynyt tapa arvioida työkykyä ja kuntoutustarvetta voi olla erittäin merkittävä niin väestön työkykyisyyden kuin kansantaloudenkin kannalta, jos tässä tutki- muksessa saadut tulokset ovat vahvistettavis- sa laajemmin.
Raija Kerätär, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri, kuntoutuksen ja hallinnon erityispätevyys
”Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän. Mo- nialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen ar- viointi pitkäaikaistyöttömillä.” Väitöskirja 22.1.2016. Oulun yliopisto.
