Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaalihuolto- lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi sosiaa-
lihuoltolakiin sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskeva säännös. Ehdo- tuksen mukaan kunnan tulee huolehtia siitä, että sosiaalihuollon henkilöstö peruskoulu- tuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toi- menkuvasta riippuen osallistuu riittävästi sil- le järjestettyyn täydennyskoulutukseen. Sosi- aali- ja terveysministeriö voisi antaa asetuk-
sella tarvittaessa tarkemmat säännökset täy- dennyskoulutuksen sisällöstä, laadusta, mää- rästä, järjestämisestä, seurannasta ja arvioin- nista.
Esitys liittyy valtion vuoden 2005 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä elokuuta 2005.
—————
PERUSTELUT 1 . N y k y t i l a
Voimassa olevassa sosiaalihuollon lainsää- dännössä ei ole henkilöstön täydennyskoulu- tusta koskevia säännöksiä. Kansanterveysla- kiin (66/1972) ja erikoissai raanhoitolakiin (1062/1989) sellaiset lisättiin 28 päivänä marraskuuta 2003 annetuilla laeilla kansan- terveyslain muuttamisesta (992/2003) ja eri- koissairaanhoitolain 10 §:n muuttamisesta (993/2003).
Alun perin sosiaalihuoltolaissa (710/1982) oli 53 §, jossa säädettiin täydennyskoulutuk- sesta seuraavasti: ”Milloin sosiaalihallitus pi- tää sitä tarpeellisena, kunta on velvollinen määräämään sosiaalilautakunnan alaisen ammatillisen henkilöstön tämän toimialaa koskevaan sosiaalihallituksen hyväksymään täydennyskoulutukseen, kuitenkin vähintään kerran kymmenessä vuodessa.” säännöstä tiukennettiin 17 päivänä tammikuuta 1991 annetulla lailla (93/91), jonka mukaan kunta
oli velvollinen huolehtimaan siitä, että sosi- aalilautakunnan alainen henkilökunta osallis- tuu toimialansa täydennyskoulutukseen sosi- aali- ja terveyshallituksen ohjeiden mukaises- ti vähintään kerran viidessä vuodessa.
Täydennyskoulutusta koskevat säännökset kumottiin sosiaalihuoltolaista ja kansanter- veyslaista valtionosuusuudistuksen yhteydes- sä vuonna 1992. Valtionosuusuudistusta kos- kevassa hallituksen esityksessä (HE 216/
1991 vp.) todettiin, että henkilökunnan täy- dennyskoulutus on toiminnan tuloksellisuu- den kannalta välttämätöntä, joten kunnan edun mukaista on huolehtia siitä. Esityksen perustelujen mukaan täydennyskoulutusvel- vollisuus ehdotettiin kumottavaksi, koska kuntien uskottiin huolehtivan henkilökunnan tarpeellisesta täydennyskoulutuksesta silloin- kin, kun tähän ei ole lakisääteistä velvolli- suutta.
Nykyisin täydennyskoulutusta koskevia suosituksia sisältyy esimerkiksi Kunnallisen
työmarkkinalaitoksen ja kunta-alan pääsopi- jajärjestöjen 30 päivänä marraskuuta 2002 al- lekirjoittamaan kunnallista henkilöstökoulu- tusta koskevaan suositussopimukseen. Sopi- muksen 4 § kuuluu: ”Täydennyskoulutuksen tarkoituksena on ylläpitää ja lisätä viranhalti- jan ja työntekijän ammattitaitoa. Täydennys- koulutus liittyy kiinteästi työtehtäviin ja nii- den kehittämiseen. Täydennyskoulutustarvet- ta arvioitaessa ovat määräävänä kunnan ta- voitteet. Lisäksi on otettava huomioon eri- tyislainsäädännön määräykset ammattihenki- lön omasta velvollisuudesta ylläpitää ja ke- hittää ammattitaitoaan sekä työnantajan vel- vollisuudesta luoda edellytykset ammatti- henkilön osallistumiselle täydennyskoulutuk- seen.”
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutusta järjestetään monin eri muodoin. Se on perinteisesti ollut lyhytkes- toista koulutusta, jota on annettu työpaikoil- la, erillisissä koulutustilaisuuksissa sekä op- pilaitoksissa. Nykyisin kaikissa yliopistoissa toimii täydennyskoulutuskeskus, jo ka järjes- tää erimuotoista ja -pituista täydennyskoulu- tusta lyhytkursseista 20—40 opintoviikon laajuisiin erikoistumisopintoihin. Koulutus on pääosin maksullista. Kesäyliopistot järjes- tävät erityisesti avointa yliopisto -opetusta, kielikursseja mutta myös ammatillista täy- dennyskoulutusta. Myös ammattikorkeako u- lut järjestävät muun opetustoimintansa ohella täydennyskoulutusta maksullisena palvelu- toimintana.
Kuntien sosiaalihuollon tehtävissä työsken- teli kunnallisen henkilörekisterin mukaan vuonna 2003 arviolta 102 600 henkilöä ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hallin- non palveluksessa 16 000 henkilöä. Vuonna 2001 sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö osallistui täydennyskoulutukseen keskimää- rin 3—4 päivää vuodessa. Tilastokeskuksen kuntasektorin työvoimakustannuksia koske- van selvityksen mukaan vuonna 2000 kunti- en ja kuntayhtymien koulutusmääräraha oli 0,7 % kokonaispalkoista.
2 . Nykytilan arviointi
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on pitänyt erityisen kiireellisenä täydennys-
koulutusvelvoitteen ulottamista myös sosiaa- lihuollon henkilöstöön. Tämä ilmenee valio- kunnan mietinnöstä (StVM 14/2003), joka koskee hallituksen esitystä laeiksi kansanter- veyslain ja erikoissairaanhoitolain 10 §:n muuttamisesta (HE 65/2003 vp). Mainittu esitys johti täydennyskoulutusta koskevien säännösten lisäämiseen terveydenhuollon lainsäädäntöön.
Täydennyskoulutuksen kehittämistarpeisiin on kiinnitetty huomiota monissa muissakin yhteyksissä. Valtioneuvoston hyväksymä so- siaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimin- taohjelm a vuosille 2000 —2003 sisälsi suosi- tuksen, jonka mukaan kuntien ja kuntayhty- mien oli määrä seurata henkilöstön täyden- nyskoulutuksen tarvetta ja tarjota riittävät mahdollisuudet osallistua siihen.
Sosiaali- ja terveysministeriö teetti vuonna 2002 selvityksen sosiaali- ja terveydenhuol- lon henkilöstön täydennyskoulutuksen nyky- tilasta ja parhaista käytännöistä (työryhm ä- muistioita 2002:23 STM). Selvityksestä käy ilmi, että sosiaalihuollon henkilöstölle on tar- jolla runsaasti täydennyskoulutusta, mutta kunnissa ei ole ollut riittävän pitkäjänteistä täydennyskoulutussuunnittelua. Selvityksen mukaan henkilöstöllä ei ole ollut mahdolli- suutta osallistua koulutuksiin täydennysko u- lutukseen varattujen määrärahojen niukkuu- den ja lyhytkestoisten, määräaikaisten työ- suhteiden vuoksi. Henkilöstön täydennysko u- lutustarve koettiin suureksi, sillä sosiaali- huollon työtehtäviin ja ammatilliseen osaa- miseen on kohdistunut jatkuvasti suuria vaa- timuksia laajentuneiden ja uusien tehtävien vuoksi. Lisäksi selvityksestä ilmenee, että täydennyskoulutuksen seuranta ja vaikutta- vuuden arviointi on ollut puutteellista.
Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojek- tin selvitysmiehet kiinnittivät raportissaan (työryhmämuistioita 2003:11 STM) huomio- ta sosiaalialan henkilöstön osaamisen tur- vaamiseen ja kehittämiseen, sillä valtion- osuusuudistuksen myötä poistunut kuntien velvoite huolehtia henkilöstön täydennysko u- lutuksesta on johtanut siihen, että osa sosiaa- lialan henkilöstöstä ei ole saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana lainkaan täyden- nyskoulutusta huolimatta työelämän vaati- musten muuttumisesta. Selvitysmiehet ehdot- tivat täydennyskoulutusvelvoitteen palautta-
mista kunnille niin, että henkilöstön osaami- sen kehittäminen olisi systemaattista ja pitkä- jänteistä.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä sosi- aalialan tulevaisuuden turvaamiseksi tode- taan, että sosiaalialan henkilöstön täydennys- koulutus lakisääteistetään ja toteutetaan as- teittain siten, että henkilöstöllä on tehtävien luonteesta ja laadusta riippuen oikeus noin 3—10 päivää kestävään vuotuiseen täyden- nyskoulutukseen. Periaatepäätöksen mukaan täydennyskoulutuksen kustannusvastuu on työnantajalla.
Myös valtioneuvoston hyväksymässä sosi- aali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimin- taohjelmassa vuosille 2004—2007 todetaan, että sosiaalihuoltolakiin lisätään vuonna 2005 säännökset sosiaalihuollon henkilöstön mah- dollisuudesta täydennyskoulutukseen. Oh- jelma sisältää suosituksen, jonka mukaan kunnat varautuvat täydennyskoulutusvelvoit- teen toteuttamiseen.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k ei - set ehdotukset
Esityksen tavoitteena on edistää sosiaali- huollon henkilöstön ammattitaidon ylläpitä- mistä ja uusiutumista. Tavoitteen toteuttami- seksi sosiaalihuoltolakiin ehdotetaan lisättä- väksi uusi täydennyskoulutusta koskeva 53 § kumotun pykälän tilalle.
Ehdotetun pykälän ensimmäisen virkkeen mukaan kunnan tulisi huolehtia siitä, että so- siaalihuollon henkilöstö peruskoulutuksen pi- tuudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvas- ta riippuen osallistuu riittävästi sille järjestet- tyyn täydennyskoulutukseen. Se vastaisi voimassa olevien kansanterveyslain 41 §:n ja erikoissairaanhoitolain 10 §:n muotoilua ja edistäisi siten osaltaan tavoitetta yhdenm u- kaistaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsää- däntöä.
Kunnan velvollisuus huolehtia sosiaali- huollon henkilöstön riittävästä osallistumi- sesta täydennyskoulutukseen merkitsee muun muassa, että täydennyskoulutuksen kustan- nusvastuu olisi kunnilla, kuten valtioneuvo s- ton periaatepäätöksessäkin todetaan. Sama tulkinta on omaksuttu myös terveydenhuol- lon täydennyskoulutusta koskevien lakien
säätämiseen johtaneessa hallituksen esityk- sessä.
Riittävällä täydennyskoulutuksen määrällä tarkoitetaan lähtökohtaisesti valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista määrää, joka on keskimäärin 3—10 päivää vuodessa henkilöä kohden. Tältäkin osin tulkinta vastaa tervey- denhuollon täydennyskoulutusvelvoitteiden säätämiseen johtaneessa hallituksen esityk- sessä omaksuttua tulkintaa. Ehdotettu sään- nös koskee kaikkia kunnan sosiaalihuollon tehtävissä toimivia henkilöitä, mutta täyden- nyskoulutuksen riittävä määrä määriteltäi siin yksilöllisesti ottaen huomioon henkilön pe- ruskoulutuksen pituus, työn vaativuus ja toi- menkuva.
Täydennyskoulutuksen tavoitteena on yllä- pitää ja lisätä sosiaalihuollon henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista. Tarkoitus on, että täydennyskoulutus on ammattia tukevaa ja suunnitelmallista, sosiaalihuollon tarvetta ja muuttuvia vaatimuksia vastaavaa lyhyt- tai pitkäkestoista koulutusta. Sen tulisi kytkey- tyä toimintakäytäntöjen ja palvelujärjestel- män uudistamiseen sekä sosiaali- ja tervey- denhuollon valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin kehittämisstrategioihin.
Jotta täydennyskoulutus täyttäisi sille ase- tetut tavoitteet, sen tulisi perustua henkilös- tön koulutustarpeiden analysointiin. Siksi olisi tärkeää, että kunnat pyrkisivät nykyistä tarkemmin arvioimaan henkilöstön osaamista ja sen kehittämistarpeita. Koulutustarpeiden analysointi antaisi myös hyvän pohjan täy- dennyskoulutuksen seurannalle ja vaikutta- vuuden arvioinnille. Jotta täydennyskoulu- tuksella olisi edellytykset olla vaikuttavaa, sen tulisi o lla myös laadukasta.
Täydennyskoulutuksen järjestämis- ja to- teuttamistapa olisi kuntien harkinnassa. Tar- koitus on, että täydennyskoulutus voidaan to- teuttaa sekä yksilöllisenä että ammattiryhmä- tai työpaikkakohtaisena koulutuksena ja että se voidaan järjestää myös alueellisena tai seudullisena yhteistyönä. Sosiaalialan osaa- miskeskukset samoin kuin syntymässä olevat seudulliset kehittämisyksiköt, jotka ovat kun- tien, seutukuntien tai järjestöjen toimiyksi- köitä, voivat tulevaisuudessa olla kuntien tu- kena myös täydennyskoulutuksen alueelli- sessa suunnittelussa ja kehittämisessä.
Ehdotetun pykälän toinen virke sisältää
valtuutuksen, jonka mukaan sosiaali- ja ter- veysministeriö voi antaa asetuksella tarvitta- essa tarkempia säännöksiä täydennyskoulu- tuksen sisällöstä, laadusta, määrästä, järjes- tämisestä, seurannasta ja arvioinnista. Sa- manlainen valtuutus sisältyy myös kansan- terveyslain ja erikoissairaanhoitolain täyden- nyskoulutusta koskeviin säännöksiin. Niiden nojalla on annettu sosiaali- ja terveysministe- riön aset us terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta (1194/2003), joka si- sältää osin varsin yleisluontoiset säännökset asetuksen antovaltuutuksessa mainituista asi- oista.
Sosiaalialan kehittämishankkeen yhteydes- sä on tarkoitus laatia kuntien tueksi opas täy- dennyskoulutuksen suunnittelusta ja toteut- tamisesta sekä tarvittaessa myös valtakunnal- liset suositukset täydennyskoulutuksesta.
4 . Esityksen vaikutukset
Esitys parantaisi sosiaalihuollon henkilös- tön mahdollisuuksia saada täydennyskoulu- tusta ja tukisi siten henkilöstön ammatillisen osaamisen ylläpitämistä ja kehittämistä.
Henkilöstön ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen edistäisi puolestaan sitä, että sosiaalihuollon asiakkaat saavat tarvitseman- sa palvelut laadukkaina sekä tehokkaasti ja taloudellisesti toteutettuina.
Koska täydennyskoulutuksen kustannus- vastuu kuuluisi ehdotuksen mukaan kunnille, kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valti- onosuuksia on tarpeen lisätä, jotta riittävä täydennyskoulutuksen taso saavutettaisiin.
Kunnille täydennyskoulutuksen järjestämi- sestä aiheutuviksi vuositason lisäkustannuk-
siksi on arvioitu 51 750 000 euroa, kun ote- taan huomioon kuntien nykyisin jo sosiaa- lialan henkilöstölleen järjestämä täydennys- koulutus. Koska ehdotettu laki tulisi voimaan elokuun alusta vuonna 2005, kyseisen vuo- den lisäkustannukset olisivat arviolta 21 560 000 euroa, josta valtion osuus olisi 7 113 000 euroa. Valtion vuoden 2005 talo- usarvioesityksessä on esitetty kuntien sosiaa- li- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin vas- taavaa lisäystä lakimuut oksen johdosta.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
Esitys on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä ja sitä on käsitelty kun- nallistalouden ja hallinnon neuvottelukun- nassa.
6 . M u i t a e s i t y k s e e n v a i k u t t a v i a s e i k k o j a
Esitys liittyy valtion vuoden 2005 talousar- vioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
7 . Voimaantulo
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päi- vänä elokuuta 2005. Lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voitaisiin ryh- tyä jo ennen sen vo imaantuloa.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo- tus:
Lakiehdotus
Laki
sosiaalihuoltolain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään 17 päivänä syyskuuta 1982 annettuun sosiaalihuoltolakiin (710/1982) lailla 736/1992 kumotun 53 §:n tilalle uusi 53 § seuraavasti:
53 §
Kunnan tulee huolehtia siitä, että sosiaali- huollon henkilöstö peruskoulutuksen pituu- desta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen osallistuu riittävästi sille järjestet- tyyn täydennyskoulutukseen. Sosiaali- ja ter- veysministeriö voi antaa asetuksella tarvitta- essa tarkemmat säännökset täy dennyskou-
lutuksen sisällöstä, laadusta, määrästä, järjes- tämisestä, seurannasta ja arvioinnista.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2005.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpi- teisiin.
—————
Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 2004
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
