StVL 2/2011 vp — HE 60/2011 vp
SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 2/2011 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
Hallintovaliokunnalle
JOHDANTO
Vireilletulo
Eduskunta on 18 päivänä lokakuuta 2011 lä- hettäessään hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudes- ta annetun lain muuttamisesta sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (HE 60/2011 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.
Asiantuntijat
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
- hallitusneuvos Arto Luhtala ja neuvotteleva virkamies Arto Salmela, valtiovarainministe- riö
- hallitusneuvos Anne Kumpula, sosiaali- ja terveysministeriö
- kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen, Suo- men Kuntaliitto.
VALIOKUNNAN KANNANOTOT
Perustelut
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää taloudelli- sen tilanteen ja kestävyysvajeen vähentämisen kannalta perusteltuna, että kunnat osallistuvat julkisen talouden tasapainottamiseen nykyistä suuremmalla peruspalvelujen omarahoitusosuu-
man mukaiseen valtiontalouden tasapainottami- sen vuoksi tehtävään tilapäiseen muutokseen.
Tämän muutoksen vaikutus valtion menoihin on vuositasolla 631 miljoonaa euroa vuosina 2012—2015. Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnissa pyritään peruspalvelujen saatavuutta
milj. euroa).
Indeksikorotus, asukasluvun ja määräytymis- perusteiden muutokset, kustannustenjaon tarkis- tus sekä verotulomenetysten kompensaatio kas- vavat siten, että momentin loppusumma on 393,8 miljoonaa euroa kuluvan vuoden talousar- vion momenttia suurempi.
Kuntien käytettävissä oleviin voimavaroihin vaikuttaa myös lakiehdotuksen mukainen kiin- teistöveron poistaminen verotuloihin perustu- vasta valtionosuuden tasausmenettelystä. Valio- kunnan saaman selvityksen mukaan kolmen maakunnan arvioidaan hyötyvän muutoksesta ja muiden maakuntien lievästi häviävän. Valiokun- ta toteaa, että muutosten vaikutukset kuntiin ja- kautuvat kuitenkin epätasaisesti ja yksittäisen kunnan tulojen ja menojen tasapainottaminen voi esimerkiksi edellyttää merkittäviä korotuk- sia kiinteistöveron määrään.
rään perustuvan lastensuojelukertoimen ja työ- kyvyttömyysasteeseen perustuvan sairastavuus- kertoimen käyttämistä valtionosuuden perustei- na (esimerkiksi lausunnoissaan StVL 12/2010 vp, StVL 11/2010 vp ja StVL 17/2009 vp).
Valiokunta toistaa jälleen kantansa siitä, että valtionosuusjärjestelmää on kehitettävä kustan- nusvaikuttavaan toimintaan, laajempien palvelu- kokonaisuuksien muodostamiseen sekä ennalta ehkäisyyn, terveyden edistämiseen ja varhai- seen puuttumiseen kannustavaksi.
Lausunto
Lausuntonaan sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää,
että hallintovaliokunta ottaa edellä ole- van huomioon.
Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2011
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Juha Rehula /kesk
vpj. Anneli Kiljunen /sd
jäs. Outi Alanko-Kahiluoto /vihr Sanni Grahn-Laasonen /kok Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps Merja Kuusisto /sd
Sanna Lauslahti /kok
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Lasse Männistö /kok
Lenita Toivakka /kok Anu Vehviläinen /kesk Ulla-Maj Wideroos /r Erkki Virtanen /vas.
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Harri Sintonen.
StVL 2/2011 vp — HE 60/2011 vp Eriävä mielipide 1
ERIÄVÄ MIELIPIDE 1
Perustelut
Esitys laiksi kunnan peruspalvelujen valtion- osuudesta annetun lain muuttamisesta eriarvois- taa kuntia voimakkaasti. Mahdollisuudet rahoit- taa kuntien järjestämisvastuulla olevia sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja heikkenevät.
Vastoin sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön kantaa, emme pidä perusteltuna kuntien omavastuuosuuden kasvattamista tilan- teessa, missä päinvastoin kuntien taloutta ovat rasittamassa yhtäältä kasvavat menopaineet jo olemassa olevien peruspalveluiden tuottamises- sa ja toisaalta näköpiirissä sekä tiedossa olevat lisävelvoitteet kuntien vastuisiin tilanteessa, jos- sa niihin ei olla kohdentamassa riittäviä talou- dellisia voimavaroja.
Peruspalvelujen valtionosuusprosenttia ehdo- tetaan pienennettäväksi 2,70 prosenttiyksikköä, jolla toteutetaan hallitusohjelmaan kirjattu tavoite 631 miljoonan euron valtionosuusleik- kauksesta vuoden 2015 tasossa. Leikkaus toteu- tetaan etupainotteisesti ja koko määrällään jo vuodesta 2012 alkaen vähentämällä valtion- osuuksia tasasuuruisesti 118 eurolla asukasta kohti laskettuna.
Valtionosuusleikkauksen seurauksena kun- nan omarahoitusvastuu peruspalvelujen järjestä- misestä kasvaa mainitut 2,70 prosenttiyksikköä.
Vuoden 2010 tilinpäätöstiedoilla sen kunnallis- veroa korottava vaikutus on esimerkiksi Meri- järven kunnassa 1,3 prosenttiyksikköä, kun Kau- niaisten kaupungissa se on 0,4 prosenttiyksik- köä. Kuntakohtainen vaikuttavuusero on siis erittäin suuri. Kunnat ovat tulopohjaltaan erilai- sia. Huoltosuhde, koulutus- ja palkkataso ovat tekijöitä, joihin kuntien omat vaikuttamismah-
kästi kuntien välisiä suhteita. Puheena olevaan hallituksen esitykseenkin on kirjattu verotulo- jen tasausjärjestelmän tehtäväksi tasata kuntien tulopohjassa olevia eroja sekä turvata kaikille kunnille taloudelliset edellytykset järjestää asukkailleen yhdenvertaiset peruspalvelut koh- tuullisella kunnallisverorasituksella ja maksuta- solla.
Verotulojen tasausjärjestelmään ehdotetun muutoksen todelliset vaikutukset ovat kuntakoh- taisesti tarkasteltuna poikkeuksellisen suuret.
Suurimmillaan muutamat kunnat hyötyvät usei- ta satoja euroja asukasta kohti laskettuna, kun vastaavasti sata kuntaa menettää 50 euroa asu- kasta kohti tai enemmän. On kuntia, jotka me- nettäisivät jopa enemmän kuin kiinteistöveron tuottonsa. Asia on valmisteltu puutteellisesti.
Kiinteistöveron poisto verotulojen tasausjär- jestelmästä vaikuttaakin kuntiin hyvin eri taval- la. Selviä hyötyjiä ovat kunnat, joissa tonttien arvo on korkea ja kiinteistömassaa on paljon suhteessa väestöön. Kyse on tekijöistä, joihin kunnilla joko ei ole lainkaan tai on asian periaat- tellisuuteen nähden olemattomat mahdollisuu- det vaikuttaa. Tällaisia kuntia ovat erityisesti pääkaupunkiseudun kunnat, Lapin voimalaitos- kunnat sekä muutamat kesämökkikunnat. Melko neutraali verotulovaikutus uudistuksella olisi muille suurille kaupungeille ja Etelä-Savon mökkikunnille. Suurimpia häviäjiä olisivat kes- kusten ulkopuoliset kunnat, joissa tonttien arvo on alhainen ja kiinteistömassaa suhteellisen vä- hän.
Sen sijaan vahvan verotulopohjan kunnat, eri- tyisesti Helsinki ja Espoo, saisivat uudistuksen myötä lisätuloja määrän, joka vastaisi kunnallis-
saamisen muutoksen kielteiset vaikutukset koh- distuvat viime kädessä peruspalveluja tarvitse- viin asukkaisiin.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on tur- vattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveys- palvelut sekä edistettävä väestön terveyttä. Vas- tuunjakoa koskevan perustuslain tulkinnan no- jalla valtiovallan vastuulla on huolehtia, että
Mielipide
Edelä olevan perusteella esitämme,
että 1. lakiehdotusta muutetaan siten, että peruspalveluiden valtionosuutta ei leikata eikä kiinteistöveroa poisteta ve- rotulojen tasausjärjestelmästä.
Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2011 Juha Rehula /kesk
Anu Vehviläinen /kesk
StVL 2/2011 vp — HE 60/2011 vp Eriävä mielipide 2
ERIÄVÄ MIELIPIDE 2
Perustelut
Kuntaliitto on varoittanut, että hallituksen esi- tyksen mukaiset suunnitelmat pakottavat kuntia nostamaan veroasteitaan, mikä vauhdittaa enti- sestään tasaverokehitystä. Leikkauksien seu- rauksena kunnat joutuvat paitsi korottamaan ve- roja myös tinkimään peruspalveluiden laadusta ja saatavuudesta. Tämä tulee vaikeuttamaan lu- kemattomien kotitalouksien arkea.
Palveluiden heikentymisestä kärsivät erityi- sesti heikko-osaisimmat, joilla ei ole mahdolli- suutta hankkia tarvitsemiaan palveluita muual- ta. Vaihtelu julkisten palveluiden saatavuudessa on jo tällä hetkellä suurempi eriarvoisuutta lisää- vä tekijä kuin 1990-luvulta lähtien kasvaneet tu- loerot. Suomella onkin tutkitusti yksi OECD- maiden epätasa-arvoisimmista terveydenhuolto- järjestelmistä. Rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa ovat länsimaiden jyrkimpiä. Psykiat- risten palveluiden saatavuudessa on huomatta- via alueellisia eroja. Myös lapsiperheköyhyys on moninkertaistunut 1990-luvun jälkeen, ja perus- palveluiden heikentyminen koskettaa voimak- kaasti etenkin heitä. Olisi ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että julkinen sektori on riittävän vah- va turvaamaan kaikille kuntalaisille riittävät pe- ruspalvelut. Näin ei kuitenkaan ole. Hallituksen esityksen hyväksyminen ei auta taistelussa eriar- voistumista vastaan, vaan päinvastoin tulee li- säämään sitä. On huolestuttavaa, että emme pys- ty turvaamaan edes sosiaali- ja terveydenhuol- lon peruspalveluita tasavertaisesti kaikille ikä- ryhmille riippumatta asuinkunnasta ja sosioeko- nomisesta taustasta.
Kuten terveyserot kokonaisuudessaan, eriar- voisuus on lisääntynyt huomattavasti myös kou-
lijaterveydenhuolto vaatii erityistä huomiota.
Palveluiden saatavuus ja niiden piiriin saattami- nen on pystyttävä turvaamaan riittävän varhai- sessa vaiheessa. Lapsiin ja nuoriin kohdistettu laadukas terveydenhuolto vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia tulevaisuudes- sa. Nyt esitetyt säästöt tulevat kuitenkin vaikeut- tamaan koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon ti- lannetta entisestään sekä lisäämään alueellista eriarvoisuutta.
Suunnitteilla oleva vanhuspalvelulaki tuo li- sää vastuita ja velvoitteita kunnille. Hallitus ei huomioinut leikkauksia suunnitellessaan sitä, miten kunnat voivat vastata uusiin velvoitteisiin taloudelliset realiteetit huomioiden. Suunta, jos- sa kuntien velvoitteita lisätään, mutta samalla leikataan taloudellisia resursseja, on kestämä- tön. Pidämme erityisen huolestuttavana sitä, että vanhusten todellisten tarpeiden sijasta vanhus- palvelulain (ikälain) sisältö määritellään pahim- millaan suoraan kuntien tulevien resurssien läh- tökohdista. Vanhuspalvelulain on oltava vaiku- tukseltaan sellainen, että se todella parantaa ikäihmisten asemaa Suomessa. Ilman riittäviä taloudellisia resursseja tätä tavoitetta ei pystytä saavuttamaan.
Hallituksen suunnittelemat leikkaukset tule- vat kokonaisuudessaan heikentämään lukuisten kuntien tilannetta ja kaikenikäisten kuntalaisten asemaa. Leikkaukset vaarantavat monin tavoin kuntalaisten terveyden, hyvinvoinnin ja turvalli- suuden. Perussuomalaiset ei hyväksy kuntien peruspalvelujen valtionosuusprosentin laske- mista 31,42 prosenttiin, vaan se tulisi säilyttää ennallaan 34,11 prosentissa.
Arja Juvonen /ps Laila Koskela /ps
