AIKUISKASVATUS 1/2001
71
Jyrki Kasvin ja Matti Vartiaisen kirjan lähtökohtana on olettamus, että työn oppi- minen tapahtuu parhaiten työn ääressä, mutta työsuori- tuksen tueksi tarvitaan tieto- tukea. Tätä tukea voi saada omaan muistiin varastoitu- neesta kokemuksesta, tekemi- sen ja ymmärtämisen apuna ja tunnetukena sosiaaliselta ym- päristöltä, tarkoituksenmukai- sesti muotoillulta fyysiseltä ympäristöltä ja tehokkaalta informaatioympäristöltä. Työn tietointensiivisyyden lisäänty- essä ja tuotteiden elinkaaren lyhentyessä perinteinen työn- opastus, muistilaput, laatu- kansiot, ohjekirjat tai työ- paikkakoulutus eivät pysty reagoimaan tarpeeksi herkästi ja nopeasti lisääntyneeseen tekijän tiedon tarpeeseen.
Organisaatiossa on apua etsit- tävä modernin informaatio- teknologian tukemasta infor- maatioympäristöstä.
Näkökulman vaihtaminen työnopastuksesta ja perehdyt- tämiskoulutuksesta tietotu- keen on sopusoinnussa sen kanssa, että näkökulma yleen- säkin on vaihtunut opettami- sesta oppimiseen. Työssä tar- peellisen tiedon tarpeen mää- rittelee työntekijä itse samoin kuin sen, milloin hän mitäkin tietoa tarvitsee. Tietotuen järjestelmästä muodostuu näin työntekijälle eräänlainen apu-
muisti. Työntekijä jalostuu tiedon kuluttajasta tiedon tuottajaksi vuorovaikutteisissa tietotukijärjestelmissä, hän kun voi kirjoittaa järjestel- mään omia kokemuksiaan ja havaintojaan muiden jaetta- vaksi. Yrityksen tasolla kartu- tetaan organisaatiopääomaa tai, niin kuin tekijät prosessia kutsuvat, organisaation muis- tia. Kirjoittajat määrittelevät organisaation muistin tietotu- en informaatio(tieto)kannaksi.
Tietotuen he määrittelevät työ-, menetelmä- ja tuotetie- don hallinnaksi, välittämisek- si, ja kumuloimiseksi, jota toimintaa tietotekniikan so- velluksin voidaan tuntuvasti tehostaa.
Sulautetussa tietotuessa tuki on upotettu itse työpro- sessiin jonkin toisen järjestel- män osana niin, että työnte- kijä ei aina edes huomaa tu- keutuvansa siihen. Erillinen tietotukijärjestelmä on kysy- myksessä esimerkiksi silloin, kun tietokone ei ole ensisi- jainen työväline. Ohjelma voi opastaa esimerkiksi monimut- kaisen kokoonpanon työvai- heissa. Linkitetty järjestelmä on yhteydessä varsinaiseen sovellukseen. Tyypillinen on tekstikäsittelyohjelman help - ohjeohjelma, johon tekstikä- sittelyä suorittaessaan voi turvautua. Langattomat verk- koyhteydet, kehittyneet ja monipuoliset käyttöliittymät (esimerkiksi puheella tai sil- mänliikkeellä ohjattavat) ja puettavat tietokoneet silloin, kun tekijän käsien on oltava vapaana ja tietokoneen on seurattava mukana kaikissa työvaiheissa hankalissakin
paikoissa, mahdollistavat yhä monipuolisemman, nopeam- man ja tehokkaamman tieto- tuen käyttöön oton. Ja kysy- mys ei ole vain tietoteknisistä utopioista. Kirjassa esitellään monin esimerkein valaistusta käytännön kehittämistyöstä, jota kirjoittajat Teknillisen korkeakoulun Työpsykologian ja johtamisen laboratoriossa ovat yli vuosikymmenen ajan tehneet. Tietotuen käyttöön- otossa ja soveltamisessa on monia vaikeuksia, mutta teki- jät esittelevät myös keinoja näiden vaikeuksien vähentä- miseksi. Kokoava johtopäätös on, että tämäkin muutospro- sessi vaatii aktiivisen ja visi- onäärisen muutosagentin ja hänelle delegoidun vastuun, jotta tietotuki saavuttaa sille asetetut tavoitteet. Tekijät varoittavat uuden teknologian käyttöönotosta pelkästään sen imagoarvon vuoksi.
Kirjan kieli on viileätä, jopa kuivaa, ja se varoo heh- kuttamasta liikaa uuden tek- niikan puolesta. Paikoin teki- jät kuitenkin luiskahtavat ylioptimistisiin odotuksiin, esimerkiksi olettaessaan tieto- tekniikan olevan uusi ase kaiken hiljaisen tiedon eksplikointiin ja käyttöönot- toon koko yrityksessä. Tiedon hierarkiassa viisaus määritel- lään kovin praktisesti uuden tiedon tuottamiseksi, ja laina- usmerkit termin “viisaustek- nologia” ympärillä eivät pal- jon pelasta. Heikoimmillaan ja kapeimmillaan teksti on pu- huessaan tietotuen psykologi- sesta perustasta ja oppimisesta.
Lähteet ovat vanhoja, ja käsit- teet jäävät päälle liimatuiksi Kasvi, Jyrki J. & Vartiai-
nen, Matti (toim.) 2000. Organisaation muisti. Tieto työn tu- kena. Helsinki:
EDITA
Työntekijä tiedon kuluttajasta sen tuottajaksi
72
AIKUISKASVATUS 1/2001 K I R J A - A R V I O I T Animilapuiksi (esim. konstruk- tivismi.). Keskeisiksi mallinta- viksi näkökulmiksi on valittu eklektisesti satunnaisia lähtei- tä (toiminnan säätelyn “teo- ria”, toimintojen helpottami- sen malli). Esimerkiksi Euro- pean Science Foundationin projekti Learning in Humans and Machines on kuudessa loppuraportissaan tuottanut erinomaista tietoa tietotuen kehittämisenkin näkökulmas- ta. Yliopistojen laitosten ja laboratorioiden työssä on yleensäkin ongelmana kapea- alaisuus. Kehittämistiimit tarvitsisivat moni- ja poikki- tieteistä asiantuntijuutta.
Kirjan käyttämät käsitteet avautuvat yleensä hyvin luki- jalle. Paljon palstatilaa saaneen redundanssin käsitteen tar- peellisuudesta olen kuitenkin kirjoittajien kanssa eri mieltä.
Sillä on vakiintunut käyttönsä tekniikassa (esimerkiksi re- dundanssi- l. varajärjestelmä), kielitieteessä ja psykologiassa, ja käyttö poikkeaa täysin kir-
jassa käytetystä redundanssin käsitteestä. Epäselväksi lisäksi jää, mitä kirjoittajat tarkoitta- vat käsitteellä. Sitä on käytetty ainakin neljässä merkityksessä:
joustoa, lisäkapasiteettia, mo- nitaitoisuutta tai -toimisuutta sekä yleensä toimivuutta ku- vaamaan. Käsite sekoittaa ar- tikkelien sisältämän selkeän
“juonen”.
Kirja esittää myös terävää kritiikkiä tietotukijär- jestelmien käyttöä kohtaan.
Erityisesti Electronic Perfor- mance Support System -järjes- telmässä (EPSS) nähdään työn- tekijän kontrolloimisen, työn osittamisen ja köyhtymisen, luovuuden tappamisen ja yleensäkin osaamisen katoa- misen vaara. Järjestelmä vaatii usein raskaita teknisiä ratkai- suja, joiden käytön opettelu kuormittaa lisää työntekijöitä tai käyttö laskee tuottavuutta.
Uhka pakkotahtisen työn lisäämisen on olemassa. Käyt- täjän tarpeisiin tapahtuva räätälöinti on usein puutteel-
lista ja päivittäminen hidasta.
Tietotukijärjestelmä jää usein integroimatta yrityksen mui- hin tiedonhallintajärjestelmiin ja saattaa aiheuttaa yhteenso- pivuusongelmia.
Kirjan tekstiä tukee runsas selventävä kuvitus, uutta asiaa edeltävät esijäsen- täjät ja erinomainen hakemis- to. Tekstin lomaan on ujutet- tu runsaasti (usein varottavas- ta näkökulmasta) esimerkkejä ja tekijöiden tutkimusekskur- siota. Tarpeeksi yksityiskoh- taista tietoa kirja ei anna sii- hen, että lukija voisi ryhtyä kilpailemaan kirjoittajien kanssa tietotukimarkkinoilla, mutta hyvän ja tiiviin taustan kehittämistyölle ja sen ym- märtämiselle teos tarjoaa. Mie- lenkiintoisia kytkentöjä se tarjoaa myös äly- ja organisaa- tiopääoman sekä hiljaisen tiedon ja kognitiivisten taito- jen tutkijalle.
Reijo Raivola
