taloudellisesti tukeneet seuraavat yhteisöt:
Säkylän Kalastuskunta Säkylän Nuorisoseura Säkylän Opettajayhdistys Säkylän Maalaisliiton Naiset
Säkylän Maatalousnaiset Säkylän Manttaalikunta
Säkylän Säästöpankki
K. J.Gummerus Osakeyhtiön kirjapainossa Jyväskylässä 1970
SÄKYLÄN
HISTORIA
RAILI NURMINEN
KUSTANTAJAT
SÄKYLÄN KUNTA JA SEURAKUNTA
Sisällys Alkusanat Lukijalle
I SÄKYLÄN HARJUMAAT JA SEN VARHAISIMMAT ASUKKAAT
PYHÄJÄRVEN RANNALLA 19 1. Säkylä muodostuu merestä 22 2. Kivikausi 28
Kampakeraaminen kulttuuri 28
- Vasarakirveskulttuuri 29
3. Metallikausien keskusten liepeillä 32
II KESKIAIKA JA UUDEN AJAN ALKUPUOLI
I UUDISRAIVAAJISTA VAKAIKSI TALONPOJIKSI .... 41
1. Kristinusko saapuu jaasutus vakiintuu 41
2. Keskiajan kirkollisverotuksen antamattiedot asutuksen iästä44 3. Uudisraivauskausi loppuu:tilanne v. 1540 46
II SÄKYLÄN PITÄJÄ JA SÄKYLÄN KAPPELI 53
I. Säkylän seutukirkko 53 2. Kruunun otetiukkenee 60 3. Pitäjän rajat 71
111 JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄ 77
1. Peltoviljelysalueen keskellä 77
- Sarkajako ja vainiopakko 77
- Viljelyskasvit 79
- Raivaus jatkuu 81
- Niittyjen omistus 85
- Karjanhoito, pelastava sivuelinkeino 87
- Leivän jatkoksi 90
2. Talonpoika köyhtyy, talot autioituvat 92
- Verorasituksen kasvu 1500-luvun lopulle 92
- Autioituminen ja varallisuudessa tapahtunut kehitys 95
- Autioitumisen seuraukset 98
111 AUTIOIDEN ASUTTAMISESTA ISOONVIHAAN
I ASUTUS JA VÄESTÖ 106
1. Autiot asutetaan 106
2. Väestöryhmät ja väkiluku 113
- Väkiluku kasvaa hiljalleen 113
- Väestöryhmät 116 3. Talonpojan omaisuus 120
II ELINKEINOELÄMÄ MUUTTUU 126
1. Maatalous 126
- Maanviljelys 126
-Karjanhoito 129
- Myllyt 135
- Metsät 138
- Hiilen-ja tervanpoltto 141
- Puutavara 149
- Kalastus 149
2. Käsiteollisuuden nousu; myllynkivet 152 3. Tiet ja teiden käyttäjät 157
- Liikenne ja teiden kunnossapito 157
- Kauppa ja kauppamatkat 161
111 SÄKYLÄ EURAN OSANA 164
1. Käräjät -paikallisen itsehallinnon elin 164
- Noituutta 170
2. Maallisen esivallan edustajat 174 3. Verotus 178
- Talonpojan suorittamat verot 178
- Verojen kanto 180
- Läänityslaitos Säkylässä 182 4. Suurvaltaa tukemassa 185
- »Verivero» 185
- Porin kuninkaallinen rykmentti 187
- Rusthollit ja rakuunat 190
- Ruotujakolaitos 193
IV KIRKKO JA KANSAN ELÄMÄ 198
1. Säkylän kappelinkirkkoherra 198 2. Kirkko japappila 200
3. Paimen ja seurakunta 202
- Seurakunnan muuttyöntekijät 207
- Opinkäynti 207
- Kirkkokuri 208 4. Kristillinen vaellus 210
- Kirkko valvoo 212
IV ISOVIHA
1. Onnettomuudet ennenmiehitystä: kadot jaraskaat verot 219 2. Suuri Pohjan sota 221
3. Isonvihan aikaSäkylässä 224
- Mielialoja 224
- Venäläisten hallinto javerotus 228
- Kirkko 233
4. Jälleenrakennuksen kausi 235
- Sota loppuu 235
- Rauhanteon jälkeen 236
- Tutkijakomitean työ jasen aiheuttamat toimenpiteet 239
- Sodan vaurioiden korjaantuminen 241
- Isonvihan merkitys Säkylälle 244
V SÄKYLÄN ITSENÄISYYDEN AIKAA
I VÄESTÖKEHITYS VAPAUDENAJALTA VIIME VUOSISA-
DAN PUOLEENVÄLIIN 247
1. Syntyvyys jakuolleisuus 247 2. Väkiluku 250
- Ikärakenne 253
- Sukupuolijakautuma 253 3. Muuttoliike 254
4. Avioliitot 259
5. Väestön sosiaalinen rakenne 261
- Yhteiskuntaryhmät 261
- Säätyläiset 263
- Talonpojat 264
- Torpparit jatorpat -maata maattomien käyttöön 265
- Käsityöläiset 273
- Palkolliset 278
- Mäkitupalaiset 281
- Köyhät 282
- Velkasuhteet eri sosiaalisten ryhmien välisen kosketuksen kuvastajina 290
II ELINKEINOELÄMÄ 293
1. Talonpojat, heidän maansa jamantunsa 293 A. Maanomistusolot 293
- Tilojen omistusoikeus ajan aatevirtauksissa 293
- Säkylän tilojen perinnöksiostot 295
- Talojen jakaminen 298
B. Isonjaon toimeenpano Säkylässä 300
- Sarkajaon haitat 300
- Isonjaon alkuvaiheet 301
- Isonjaon tulokset 308
C. Maanviljelys-pääelinkeino 310
- Peltoala kasvaa 310
- Raivaus 311
- Viljelymenetelmät 313
- Viljelyskasvit 316
- Myllyt 317 Karjanhoito 322 D. Kalastus jametsästys 325 2. Metsät tulon lähteenä 327
A. Hiilenpolttovelvollisuus Kauttuan ruukille 327 B. Säkylän tervapräkärit 334
C. Muita metsänkäyttömahdollisuuksia 339 3. Palveluelinkeinot 341
A. Käsityö 341
- Säkylän ykssilmäset - myllynkivien hakkaajat 341 B. Kauppa 345
- Kauppamatkat 345
- Säkylän ensimmäiset maakauppiaat 347 C. Varallisuus Ruotsin vallan lopulla 348
- Rakenteellisia vaikeuksia 351
111 UKKO KRUUNU 352
1. Hallintoalueet 352
A. Paikallishallinnon piirit 352 Kihlakuntajako 352
- Kihlakunnankäräjät muuttuvat 352
- Nimismiespiiri 356 B. Kruunun palvelijat 356
- Nimismies 356
- Silta-ja jahtivoudit 358 C. Maantiet ja matkustus 359
2. Pitäjänkokous -pitäjän itsehallintoelin 364 A. Pitäjänkokouksen synty ja luonne 364 B. Uusia tehtäviä 370
- Pyhäjärven pintaa lasketaan 371
- Makasiinin eri vaiheet 372
- Palovakuutusyhtiö 380 Terveydenhoito 381
3. »Jumala, kuningas ja isänmaa-rykmentin kunnia» 384
- Rykmentin vaiheita 384
- Sotamiehen elämänolot 387
IV KRISTILLINEN ESIVALTA 393
1. Seurakuntaäiti 393 A. Kehdosta hautaan 393
- Kristinopin opetus 393
Rippikoulu ja ehtoollinen 396
- Kihlaus ja avioliitto 398 Hautaus 402
- Jumalanpalvelus 403 B. Kirkon hallinto 408
- Säkylä jaKöyliö 408
- Piispan-ja rovastintarkastukset 410
- Pitäjänkokous ja kirkkoneuvosto 412
- Kuudennusmiehet jakirkonisännät 414
- Lukkarit 416
C. Hengellinen elämä sisäistyy 420 Isonvihan jälkeinen käymistila 420
Rauhallisen kehityksen ja herätysliikkeen aika: Laihiander ja Elgfooth 423
- Papisto vv. 1786-1868 425
- Hurmoksellinen pietismi herättää sieluja 429
Nuoriso-ongelma patriarkaalisen yhteiskunnan lopulla 437 2. Valistuson viritetty 445
A. Opintielle lähteneitä 445 B. Kirjoitusmiehiä 446 C. Kiertokoulu 449
- Kirjasto 454
3. Seurakunnan omaisuus 455 A. Kirkon talous 455
Papiston palkkaus 455
Kirkon rahavarat: kirkonkassa, viinikassa ja vaivaiskassa 457 B. Kiinteistöt 459
- Pappila 459
- Säkylän vanha kirkko 464
- Vanhan kirkon tuho 471
Kuningas Kustaa 111 :n kirkko 473 Säkylän kirkko, kuuluisa taideteos 477
V ARKENA JA PYHÄNÄ 482
1. Asumukset 482 2. Vaatetus 491
3. Työvuosi ja työpäivä 496 4. Ruoka ja juoma 500
5. Suhtautuminen omaisuuteen 505 Säkyläläinen Säkylässä ja Suomessa 509
Mittayksiköltä 511 Lyhenteet 512
Lähdejulkaisut ja kirjallisuus 514 Lähteet 520
Henkilöhakemisto 560 Paikannimihakemisto 566
Säkylän historian kirjoittamisesta on käyty keskusteluja 1940-luvulta läh- tien. Asiassa päästiin alkuun kuitenkin vasta vuonna 1963, jolloin kunnan kotiseutulautakunta päätti lähteä toteuttamaan hanketta.
Aluksi perustettiin erityinen historiarahasto mahdollisia tarkoitukseen osoitettuja lahjoituksiavarten ja ryhdyttiin tekemään asiaa tunnetuksi. Kun- nanvaltuustollejakirkkovaltuustolle lautakuntaesitti, että ne hyväksyisivät historian kirjoittamishankkeen toteutettavaksi javastaisivat sen kustannuk- sista.
Kumpikin valtuusto oli yksimielisesti myönteinen asialle. Sovittiin, että seurakunta osallistuu yhdellä kolmanneksella teoksen kustannuksiin ja kunta vastaa kahdesta kolmanneksesta. Sovittiin myös, että asetetaan tar-
koitusta varten historiatoimikunta, johon seurakunta valitsee kaksi jäsentä ja kunta kaksi jäsentä ja puheenjohtajan. Toimikuntaan tulivat tällöin vali- tuiksi kunnan edustajina maanviljelijä Osvald Hela, joka nimettiin puheen- johtajaksi, ja maanviljelijät Toivo Uotila ja Matti Mäkitalo sekä seurakun- nan edustajina rovasti Toivo Holloja koulunjohtaja Mauno Routama. Toi- mikunnan sihteerinä on ollut kunnanjohtaja Jaakko Takakarhu. Rovasti Toivo Hollonerottua tehtävästä vuoden 1969 lopulla on toimikunnassa sen jälkeen ollut seurakunnan toisena edustajana kirkkoherra Pentti Raunio.
Varsinainen historian kirjoitustyö pääsi alkuun vasta vuonna 1967, jol- loin Paikallishistoriallinen Toimisto ilmoittitoimikunnalle, että fil. kand.
Raili Nurminen ottaisi tehtävän suorittaakseen. Heinäkuun 5 päivänä mai- nittuna vuonna allekirjoitettiin sopimus, jonka mukaan maisteri Nurminen kirjoittaa I osan Säkylän historiaa ajanjaksolta, joka päättyy 1860-luvulle,
eli kunnallishallinnon syntymäajoille saakka.
Toimikunta on seurannut työn edistymistä tiiviisti. Se on myösrohjennut esittääkirjoittajalle lukuisia viitteitä ja toivomuksia, joihin hän on suhtau- tunut varsin myötämielisesti. Työn kestäessä on tultu huomaamaan, että tehtävä on ollut vaikea ja suuritöinen, sillä tietoja Säkylän menneisyydestä
on ollut niukasti javaikeasti saatavissa. Kaikesta huolimatta maisteri Nur- minen on onnistunut löytämään Säkylän vaiheista paljon mielenkiintoista kerrottavaa ja historiallisesti pätevää tietoutta. Onnittelemme ja kiitämme kirjoittajaa hyvin suoritetusta työstä.
Toimikunta haluaa tässä yhteydessä kiittää myös Paikallishistoriallisen Toimiston entistä sihteeriä, rehtori Antero Penttilää kaikesta avusta, mitä hän on asian yhteydessä toimikunnalle antanut, sekä professori Mauno Jokipiitä historian käsikirjoituksen tarkastamisesta. Kiitämmemyöskaikkia kuntalaisia, jotka ovat antaneet toimikunnalle arvokasta apua kirjoitusten, vanhojen asiakirjojen, valokuvienja haastattelujen muodossa, sekä kaikkia
lahjoittajia, jotka hyväntahtoisesti ovat historiarahastoa kartuttaneet.
Kaikille muillekin, jotka tavalla tai toisella ovat olleet mukana tämän teoksen aikaansaamisessa, toimikunta lausuu parhaimmat kiitoksensa. Toi-
mikunta toivoo, että Säkylän historia löytää monia tyytyväisiä lukijoita.
Säkylässä 28 päivänä elokuuta 1970
Historiatoimikunta
Nimestään huolimatta esipuhe kirjoitetaan tavallisesti viimeiseksi. Jos se laadittaisiin ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä, siinä voitaisiin esitellä kaikki ne näkemykset, metoditjakunnianhimoiset päämäärät, joidenavulla historiateos on tarkoitus rakennella. Näkemykset joutuvat muuttumaan, metodien käy samoin, ja kunnianhimoisista päämääristä toteutetaan vain
osa tai ne jäävätkokonaan toteuttamatta. Esipuhe-jälkisanoissa on verraton mahdollisuus selittelyihin. Esitän vain yhden: lähdemateriaalin niukkuus aina 1700-luvunpuoliväliin saakka. Valtionarkistonpäälähdesarjojen avulla on varhaisemmistakin ajoista muotoutunut jonkinlainen kuva.
Osittain toteuttamatta lienee jäänyt kunnianhimoinen päämäärä kirjoit-
taa sellainen historiateos, joka täyttäisi tieteellisyyden vaatimukset ja olisi samalla pitäjäläisten toiveet täyttävä. Nämä päämäärät eivät periaatteessa ole ristiriitaiset, sillä tieteellisyys jaymmärrettävyys eivät sulje toisiaan pois.
Selvästi sanottu on selvästi ajateltu. Pitäjänhistoriassa on kuitenkin sellai- siakin jaksoja, jotka perinpohjaisuutensa vuoksi tuntuvat lukijasta pitkä- piimäisiltä. Nehän voi aina jättää lukematta. Pitäjänhistoria sisältäämonen- kaltaista tietoa, joista itsekukin valitkoon omasta mielestään kiinnosta- vimman.
Lukija kaivannee teokseen enemmän värikkäitä kertomuksia. Vakuutan kuitenkin, että olen käyttänyt kaiken mahdollisen aineiston teoksen elävöit- tämiseksi. Säkyläläiset elelivät rauhallisesti, eikä pitäjässä sattunut kovin- kaan monta tuomiokirjoihin, tuohon yleensä ehtymättömään juttuvaras-
toon, joutunutta tapausta. Säkyläläisten siivollisuus minulle anteeksi an- nettakoon.
Säkylän menneisyys on ollut monessa suhteessa mielenkiintoinenkirjoit-
tamisen kohde. Säkylän selväpiirteinen pitäjä- ja kylärakenne - neljä kylää, jotka kaikki yhdessä muodostavat kiinteän pitäjäkokonaisuuden - on ihan- teellinen tutkimuskohde, koska pitäjä oli yhtenäinen sosiaalinen, hallinnol- linenja taloudellinenpienoisyhteisö. Se on siksi pieni, että siihen voi pereh- tyä hyvinkin tarkkaan. Paikallishistorian tutkimuksen kohteeksi saattaa toivoa tulevan myös pienten yhdyskuntien mahdollisimman tarkka kartoit- taminen eri tieteenalojen metodeista kehitettyjen menetelmien avulla.
Tiivistä yhteisöä tutkiessani olen yrittänyt päästä lähelle kunkin aika- kauden ihmisen elinympäristöä ja ajatustapoja. Toisaalta olen yrittänyt etsiä myös niitä piirteitä, joissa Säkylä eroaa naapureistaan, ja tässä perus- erona on selvästi Säkylän elinkeinorakenne. Säkylän maatalous sai jo var- hain rinnalleen tuottoisan tervanpolton ja myllynkivien hakkuun. Näin- ollen pitäjäläisillä oli mahdollisuus katovuosien sattuessa saada tuloja selvitäkseen parempaan aikaan. Talousrakenteen monipohjaisuus johti hiljalleen vaurastumiseen, jota osoittaa muun muassa perintötalojen huo- mattavan suuri osuus jo 1600-luvun puolella. Ympäristöstä eroava elin- keinorakenne yhdisti säkyläläisiä toisiinsa, niin että pitäjä oli omaleimainen yhteisö arvonsa tuntevine asukkaineen.
Mieluinen velvollisuutenion tässä yhteydessä kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet minua työskentelyni eri vaiheissa. Säkylän historiatoimi- kunnan kanssa olen istunut monissa rattoisissa kokouksissa ja saanut sen
jäseniltä ja muilta säkyläläisiltä sellaista tietoa, joka muutoin olisi ollut minulta saavuttamattomissa. Historiatoimikunnan kanssa on ollut todella miellyttävää työskennellä. Professori Mauno Jokipii, joka on teokseni tar-
kastaja, on antanut monia hyviä neuvoja ja sallinut minun käyttää histo- rian laitoksen kokoelmia ja tiloja. Apulaisprofessori Erkki Lehtiseltä olen saanut tarkoituksenmukaisia ohjeita. Tohtori L. O. Ervi auttoi Säkylän geologiaa ja kasvistoa koskevissa kysymyksissä ja antoi käyttööni kartta- aineistoa.
Edelleen kiitän Keski-Suomen maakunta-arkiston johtajaa FK Raimo Viikkiä ja muuta maakunta-arkiston henkilökuntaa, valtionarkiston vir- kailijoita (erityisesti vahtimestareita kärsivällisyydestä maalta tullutta tut-
kijaa kohtaan, joka kannattaa heillä suunnattoman määrän materiaalia yhdellä kertaa) FM JussiKuusanmäkeä avioliittotaulukon materiaalin ko-
koamisesta, Turun maakunta-arkiston ja maanmittauskonttorin arkiston sekä maanmittaushallituksen arkiston henkilökuntaa. Jyväskylän yliopis-
ton kirjastossa olen saanut apua monissa epäselvissä tapauksissa. Lopuksi lämpimät kiitokset jyväskyläläisille historiantutkijoille ja muille ystävilleni ja sukulaisilleni, joita olen vaivannut yhdellä jos toisellakin asialla.
Jyväskylän yliopiston kahviossa 1.7.1970 Raili Nurminen
ja sen varhaisimmat asukkaat
2 Säkylä
Säkylän harju laskee loivasti Pyhäjärven rantaa kohti, jaaavan, lähes saa- rettoman sisäjärventienoo muistuttaa merellistä maisemaa matalinepuineen
ja hiekkaisine rantoineen. Seudun ainoana suurena järvenä Pyhäjärvi eli Säkylän järvi herätti pakanallisissa vaeltajissa outoa pelkoa, joka sai heidät kunnioittamaan sitäpyhänä. Sanan»pyhä» merkitys oli pakanallisella ajalla
hieman toinen kuin kristillisellä. Pyhää aluetta koskivat monet käyttäyty- missäännöt, joiden tarkoituksena oli välttää pyhän vahingoittava vaikutus.
Pyhä oli vaarallinen paikka, jossa piti noudattaa erityistä varovaisuutta.1 - Varsinkin myrskyn aikana nykyinenkin kulkija saattaa saada aavistuksen
samasta lumouksesta. Puolitoista tuhatta vuotta sitten Pyhäjärvi kiehtoi ulkonäkönsä lisäksi myös melkoisella kalaisuudellaan, ja uudisraivaajat joutuivat kristinuskon saapumiseen saakka pohtimaan ongelmaa, olisiko parempi uhmata pyhyyttä ja nauttia runsaista kalansaaliista vai pysytellä varovaisesti turvallisemmilla seuduilla.
Järven idänpuoleinen ranta on pohjoisosistaan karua kangasta, eikä siellä käynyt karjan laiduntaminen. Kaakkoispuolella taas on laajoja soita. Kalas-
tusta ja karjanhoitoa harjoittavien asukkaiden ensimmäiseksi haltuunottamia alueita olivatkin ilmeisesti Pyhäjärven rannat, joita jokakeväiset tulvat lan- noittivat. Peltojen raivaus kävi hitaasti, eikä viljavaa maata ollut paljon.
Toimeentulo olikin melko heikkoa aina 1600-luvunpuolelle saakka, jolloin säkyläläiset rupesivat käyttämään hyväkseen seudun tarjoamia ylimääräisiä etuja: hiekkakiveä ja metsiä sekä näiden ohessa edullista sijaintia Ala-Sata- kunnan vauraan piirin liepeillä. Metsissä poltettiin tervaa ja sittemmin veis- tettiin myös lehtereitä, hiekkakiveä hakattiin kärsivällisesti jataitavasti myl- lynkiviksi.
kunnan kok.
Tervakaupan ja myllynkivien hakkuun vähennyttyä säkyläläisten elin- keinoelämä koki oman sisäisen lamansa. Nykyisin Säkylä on noussut vuosi- satamme alkupuolella vallinneesta aallonpohjasta yritteliäisyytensä turvin.
Säkylästä on tullut vireä, teollistuva kunta.
Pääasiassa Pyhäjärven itäpuolella sijaitseva Säkylän pinta-ala on ilman vesiä 156km2. Huomattavan osan pitäjän pinta-alasta muodostaakin Pyhä- järvi, koskarajat kulkevat järven yli lounaisrannalleKolvaan ympäri. Pitä- jänsuurinpituus länsiluoteesta itäkaakkoon on 29km jasuurin leveys poh- joiskoillisesta etelälounaaseen 17 km. Rantaviivaa Säkylässä on lähes seit- semänpeninkulmaa. Pyhäjärvi antaakin seudullejossakinmäärinrannikko- pitäjän tuntua.
Toinen Säkylälle leimaa-antava piirre on Säkylänharju, ympäröivästä tasaisesta maastosta selvästi nouseva parinkymmenen metrin korkuinen valli. Pitäjän pohjoisosassa se seuraa rantaviivaa, mutta etelämpänä se kul-
kee kauempana. Etäämpänä rannasta maasto on rantaa korkeampaa ja ko- hoaa vähitellenVirttaankangasta kohti. Tämä Salpausselän jatkoalkaa mah- tavana harjuna Alastaron puolelta ja jatkuu Köyliönjärvelle saakka. Säky- lässä sen korkein kohta, Yallistonharjun Kloppi, nousee noin 100 metriä Pyhäjärvenpinnan yläpuolelle, siis lähes 150 metriämerenpinnan yläpuolelle.
Luontonsa puolesta Säkylä voidaan jakaakahteen, kolmeen osaan, jotka poikkeavat toisistaan. Koko pitäjän Pyhäjärven itäpuolella oleva osa on melko karu. Kaakkoisosan harju- ja kangasmaat muodostavat oman yhte- näisen alueensa, joka on ehkä hieman rehevämpää kuin karut pohjoisosan kankaat. Pyhäjoen - Löytäneen - Sydänmaan maastossa on myösrunsaasti korpia ja suometsiä, kun taas pohjoisempana tapaa tavattoman karuja jäkä- läkankaita. Säkylän avosoista huomattavimmat ovat Isosäkylän ja Karhu- suon kylien välillä sijaitseva Karhusuo, Vähäsäkylän suo sekä Löytäneen pohjoispuolella oleva Latvasuo. Suuria soitaovat myös LokonsuojaMuuras- suo Pyhäjoen ja Vähäsäkylän kylien alueilla, ja pienempiä nevoja jarämeitä
on siellätäällä. Näistä kolmesta pääalueesta erottuu Pyhäjoen ranta kuiten- kin kasvistonsa puolesta. Pitäjän lukuisat lehdot, joista vielä on vähäisiä merkkejä jäljellä, on raivattu pelloiksi luultavasti melko varhaisessa asutus-
vaiheessa, sillä lehtevästä maasta on ollutpuutetta. (Viljelysmaiden humus- pitoisuus on melko pieni, yleensä alle 15 %). Karjakin on turmellut ranta- lehtoja syömällä pensaiden nuorta kasvustoa. Varsinainen Emä-Säkylä on karu, mutta Kolvaan alue Pyhäjärven lounaisrannalla sensijaan poikkeaa siitä saniaislehtoineen ja pähkinäpensasesiintymineen. Selitys tähän ilmiöön piilee kallioperustassa: Emä-Säkylän varsinainen kallioperusta on graniittia, Kolvaassa »Laitilanrapakiveä». Kolvaassa tavataan myös pitäjän ainoat
olivinidiabaasiesiintymät.2
Pyhäjärvi on pääasiassa tasaisen matala, noin 5-8 metriä syvä, vaikka sen länsiosassa on muutamia 25-30 metrin syvänteitä. Kalaisa Pyhäjärvi palveli entisiä Säkylän asukkaita melkoisena tulonlähteenä, sillä siinä viihtyivät siiat jalohet. Nämä hävisivät kalakannasta 1700-luvunalussa, mutta muuta kalaa järvi antoi vielä senkinjälkeen. Pyhäjärveen laskevaPyhäjoki on sekin ollutpitäjän asukkaiden elinkeinoelämälle tärkeä. Sen rantaniityt ja lehdot tekivät karjankasvatuksen kannattavammaksi kuin karummilla seuduilla naapurikylissä ja niitäraivattiin pelloiksi asutuksen tihentyessä. Varhaisem- min Pyhäjoki on ollut nykyistä vuolaampi ja sitä on voitu käyttää kulku- reittinä Pyhäjärvelle tultaessa ja edelleen järven yli Euraan mentäessä.
1. Säkylä muodostuu merestä
Koko Suomen maisema on pääasiassa jääkauden muovaama. Poikkeuksel- lisesti vain Pyhäjärven allas ja hiekkakivi kertovat aikaisemmista ajoista.
Pyhäjärven allas on niin kutsuttu hautalaskeuma, joka jatkuukauemmaksi- kin itään ainaKöyliöön asti, mutta Pyhäjärven altaanpatoaa itärantaa kier- tävä Säkylän harju. Hautalaskeuma syntyi jo ennen jääkautta siten, että maanjäristys sai maankuorenrepeämään, jakahden murtumalinjan välinen osa vajosi ympäristöään syvemmälle. Ikivanhaakallioperää, hiekka-ja rapa- kiveä vajosi näin mannerjään kuluttavan vaikutuksen ulottumattomiin. Tä- mä kivilaji peitti ennen jääkautta koko Suomen, ja sitä esiintyy kaikkialla Euroopassa, missä jääkautta ei ole ollut. Myös Ruotsissa ja Norjasssa sitä on säilynyt samalla tavoin pelastuneena kuin Satakunnassakin. Säkylän tu-
levaisuudelle tällä onnellisella sattumalla oli huomattava merkitys, sillämyl- lynkivien valmistukseen soveltuva hiekkakivi säästyi säkyläläisten kilku- teltavaksi.
Hiekkakivi on muodostunut jotunisella aikakaudella, noin 1300 miljoo- naa vuotta sitten. Hiekkakiven ikä on voitu määritellä vertaamalla sitä vas- taaviin skandinaavisiin esiintymiin. Siinä ei nimittäinesiinny juuri lainkaan kivettymiä, joiden perusteella geologinen aikakausi voitaisiin todeta helpos- ti, Verrattaessa sitä Ruotsin vastaaviin muodostumiinon voitu päätellä se ns. prekambriselta kaudelta peräisin olevaksi.
Kivilajien muutokset kuvaavat paljonkin kaukaisten aikojen ilmastoa.
Hiekkakivi on syntynyt graniittisesta peruskalliosta, mutta sen muodostu- minen on vaatinut kemiallisia reaktioita. Näiden vaatima ilmasto taas on ollut varsin erilainen kuin nykyinen. Hiekkakivi kertoo kuumasta aavikko- ilmastosta, jossa kivilajien pehmeämmät ainekset muuttuivat tomuksi, ja vain kvartsi jäi jäljelle. Jokaista kvartsikidettä ympäröi hienopunainen, rau-
tapitoinen tomu, joka on täkäläisen hiekkakiven tunnusmerkillisen värin ai- heuttaja. Prekambrisella kaudella ennen jääkautta nämäkiteet muodostivat erämaan dyynien hiekan. Se ei voinut olla merenrantojen ajohiekkaa, sillä
aallot, kuten sadevesikinolisivat huuhtoneetrautapitoiset yhdisteet kiteiden ympäriltä. Näin käy nykyisin, kun sadeirroittaa punaisen värin, ja se värjää kulkijan ja hänen matkavarusteensa. -Kasvillisuus oli vähäistä. Liikkuma-
ton kuumuus ja rajut hiekkamyrskyt vaihtelivat. Aikojen kuluessa hiekka- dyynit kivettyivät rapakiveksi, joka puristui hiekkakiveksi.3 Hiekkakivien suurin esiintymisalue on Isosäkylässä, mutta kivenlohkareita tapaa muual- takin pitäjästä ja sen rajojen ulkopuolelta. Näitä myllynkivien hakkaajat etsivät metsistä irtaimen maalajin alta pitkillä seipäillään.
Siellätäällä Ala-Satakunnassa, Säkylää lähinnäPyhäjärven pohjoisosassa, rapakivinen maankuori on halkeillut, ja syvältä maan sisästä on tullut esille toista Satakunnalle ominaista kivilajia, olivinidiabaasia, jota kivikauden ihmisetkäyttivät raaka-aineena työkaluissa.
Jääkauden aikanapainava jää siloitti kalliot ja tasoitti korkeita vuoria ja syviä laaksoja. Sulaessaan jää muodosti harjuja ja järvien altaita, jopa siirsi suuria lohkareita kauas emäkalliostaan. Sen valtava massa painoi maanka-
maraa niin, että se yhä jatkaa hidasta palautumistaan entistä korkeuttaan kohti. Kaikki tämä näkyy Säkylässä erittäin selvästi, mutta poikkeukselli-
sesti täällä on merkkejä mainituista vanhemmistakin geologisista kausista.
Mannerjää on kuitenkin muovannut kankaat ja suuret harjut harjukuoppi-
neen ja -järvineen.
Laajimmillaan mannerjää peitti alleen koko Pohjois-Euroopan ja osia Keski-ja Itä-Euroopasta. Sen sulaminen oli aluksi hidasta, mutta nopeutui sittemmin. Suomen eteläosan jään reuna saavutti noin 15000 eKr. Tämän jälkeen sulaminen keskeytyi pariin otteeseen, jolloinmuodostuivat molem-
mat Salpausselät. Salpausselkävaiheiden välisenä aikana sekä niidenjälkeen jäähupeni hyvin nopeasti. Ala-Satakunnassa jään reuna peräytyi jopa puoli kilometriä vuodessa.4 Sulavasta jäästä lähti rajuja virtoja, joiden mukana huuhtoutui veteen hiekkaa, soraa jakivilohkareita. Nämä kerääntyivät mo-
nentyyppisiksi muodostelmiksi jäävirtojenrannoille ja sulaneen jään jättä- män veden pohjalle.
Säkylän harju on reunoiltaan poikkeuksellisen jyrkkä. Se alkaa Pyhäjär- ven pohjoisosista ja jatkuu Virttään kankaana kauaksi kaakkoon. Koska se parhaimmillaan kohoaa huomattavasti ympäröivää seutuakorkeammalle,
se tekee varsin mahtavan vaikutuksen. Harjun harvinaisen jyrkkyyden on
selvitellyt L. O. Ervi5 harjun alle louhitun tunnelin antamien viitteiden pe- rusteella. Jäävuoren alla on ilmeisesti sijainnut korkea kallio. Tämä on pu- ristanut jäätäkiilan tavoin jalopulta saattanut sen halkeamaan. Tämä jään
sisässä ollut suuri onkalo on sittemmin saattanut täyttyä kivimassalla. Har-
jun reunat ovat muodostuneet jyrkiksi tämänkaltaisessa pitkäaikaisessa muotissa, sekä harjussa olevakanjonimainen laakso samalla tavoin suppilon keskelle hautautuneestajäälohkareesta. Harju syntyi jäänsisässä suunnilleen niihin aikoihin, jolloin jäänreuna oli vielä Salpausselkien kohdalla noinvuo- den 8850 paikkeilla eKr, Baltian jääjärven aikana.
Baltian jääjärvi muuttui Yoldia-mereksi, kun jäät sulivat noin 8200 eKr Keski-Ruotsista, ja vedet pääsivät purkautumaan valtamereen sitä kautta.
Vuoden 8000 eKr vaiheilla veden pinta oli nykykorkeuteen verrattuna 137- 138 metriäkorkeammalla, joten Säkylän harjusta oli esillä jomuutama saari.
Vuoden 7000paikkeilla vesi oli laskenut korkeuskäyrän 130vaiheille, jahar- justa näkyi noin 8 km:n pituinen saari. Yoldia-meren kaudella ilmastoläm- peni huomattavastijaveden sulaminenjatkuientistä kiivaammin. Pienempi jäämässä sitoi yhä vähemmän lämpöä sulamiseen.
Tällä kaudella maahamme levisi etelästä ja kaakosta joukko runsaasti valoa ja lämpöä tarvitsevia kasveja, kuten kangasraunikki, Gypsophila fas- tigiata. Tämä Säkylässä tavattava kasviharvinaisuus viihtyy vieläkin harjun laen etelärinteellä. Se on valkokukkainen, monivuotinen kasvi, jolla on
kapeat, tyvestä usein sinipunertavat lehdet ja muistuttaa hieman siankärsä- möä.
Vedenpinta kohosi yhä, kun jääsuli nopeasti, ja ennenpitkää se saavutti valtameren pinnan tason. Veden noustua edelleenmeriveden sekoittuminen lakkasi, jaYoldia-meri muuttui Ancylus-järveksi. Tähänaikaan, noin 6000- 7000 eKr, ilmasto oli edelleen lämmin ja uusien kasvien leviäminen maa- hamme jatkui. Vedenpinta oli silloin 117 metrin vaiheilla. Säkylästä näkyi jyrkkärantainen saari, jokaolinoin 12km pitkä jakilometrin levyinen. Tälle saarellelevisi Kangasmasmalo, Anthyllis vulneria spfennica, jonka täkäläi- nen esiintymä onkin Suomen laajin jarunsain. Seviihtyy noin 130-140met- riä korkealla olevilla lounaaseen kallistuvilla harjunrinteillä, mutta on levin- nyt muuallekin erityisesti metsäpalojen jälkeen. Samanaikainen on vuori- munkki, Jasione montana, noin 20 cm:n korkuinen, kaksivuotinen ruoho- kasvi, joka sinipunervine mykeröineen muistuttaa hieman ruiskaunokkia.
Ancylus-aikana harjukuoppa oli suolattomana sisäjärvenä, mutta jakau- tui kahtia veden aletessa. Sen rannoilla kasvoi monenlaisiarantakasveja, joita harjukuopan pohjasta tapaa vieläkin. Vuoden 6500 paikkeilla ranta-
viiva sijaitsi 105 metrinkohdalla, ja saari oli silloin 16km pitkä ja paikoin
2 km leveä. Sen kaakkoispäähän oli muinainen jääkokkare synnyttänyt sy- vänteen, joka on nykyisen Kankaanjärven altaana.
Vuoden 5000 tienoilla Ancylus-järvi muuttui Litorina-mereksi, kun Itä- meren allas joutui Tanskan salmien kautta meriyhteyteen valtameren kans- sa. Vaikka veden pinta kohosi, maakin kohosi siksi paljon, että yhä enem- män maata paljastui veden alta. Säkylän harjun muodostama saari oli vuo- den 6000paikkeilla joutunut maayhteyteen Virttaankankaalle ulottuvan ma-
teren kanssa. Litorina-meren rantakiviä tapaa 62-63 metrin korkeudessa Huovinrinteen kasarmialueella ja toisaalla Kankaanpäähän johtavan tien varressa. Myöhempiä Litorina-meren rantakiviä on vielä 54-55 metrinja 46 metrin korkeudessa. Vanhoja rantakivikolta voidaan seurata Säkylän har- junkupeessa pitkiä matkoja. Ne ovat vaakatasoistakivikkovöitä, jotka ovat noin kuusi metriä nykyistä veden pintaa korkeammalla. Kolme kilometriä Säkylän kirkolta luoteeseen tie nousee pienelle kummulle, jonka molem-
millä sivurinteillä on selvä terassi, niinikään kuuden metrin korkeudessa.
Läheltä Pyhäjärven nykyistä pintaakin on eräiltä soilta löytynyt turveker- roksen alta savea, jokatodistaa, että meri on aikoinaan tulvinut maalle.
Pyhäjärvi oli Litorina-meren lahti. Kaikki rannikkoalueet olivat vielä veden alla. Kokemäenjoki olikapeana lahtena aina Siuroon saakka, Loimi- joki Lauttakylään. Niiden länsipuolella olivat Säkylänharjusta Köyliöön päin pistävä niemija sitävastapäätä Satakunnanselästä Kynsikankaan suun-
taan kulkeva niemi.
Litorina-meri muuttui vähitellen Itämereksi, kun Tanskan salmetkävivät maan kohoamisen takia ahtaammiksi jasuolapitoisuus siisväheni. Ilmasto- kin muuttui. Entinen lämmin jakostea muuttui ensin kuivemmaksi, ja sen
jälkeenpronssikaudella se kylmeni. Nykyisin vallitseva ilmasto on suunnil- leen samanlainen, ehkä hieman lämpimämpi.6
Maisema oli muuttunut suunnilleen nykyiseksi niiden vaiheiden kautta, joista Säkylässä tavatut harvinaiset kasvit antavat kuvan. Jääkaudenvaiku-
tus ei kuitenkaan loppunut siihen, että jää oli sulanut javeden pinta laske-
nut. Jää oli painanut maan kuopalle, ja painon hävittyä se alkoi nousta en- tistä korkeuttaan kohti. Maannousu oli voimakkainta heti sulamisen jäl- keen, ja se jatkuu edelleenkin, tosin vähäisenä. Maan kohoaminen on voi- makkainta rannikolla, mutta sisämaassa vähäisempää. Tämä tosiasia vai- kuttaa historiallisella ajalla veden virtauksia muuttavasti. Kokemäenjoki, joka aikoinaan oli suuri, muuttui hiljalleen vähävetisemmäksi, kun sen suu- puolella tapahtunut maannousu muutti maan kaltevuutta veden virtaami- selle epäedulliseen suuntaan. Samoin on käynyt pienempien jokien, Eura- joen ja Pyhäjoen.
Ensimmäisiä historiallisia tietoja maankohoamisesta Satakunnassa on Euran kirkkoherran Henrik Laihianderin, Säkylän samannimisen kirkko- herran pojan, antama 1700-luvunpuolivälissä. Hän oli iäkkäiltäseurakunta- laisilta saanut tietää, että jotkut hänen aikaisensa suot olivat varhemmin olleetkuivia niittyjä. Hän kertoo myös Säkylän-ja Köyliönjärvistä: »Huoli-
matta siitä, ettäne purkautuvat matalienniittyjen halki mereen, ei vesi niissä kuitenkaan ole vähentynyt, vaan päinvastoin huomattavasti lisääntynyt.
Sillä Köyliönjärvessä sijaitsee heidän muinaisen kirkkonsa perustus pienellä saarella, joka nyt, kuivimpana suvena, on aivan veden alla, Pyhäjärvessä on myös aivan selviäjäännöksiätaloista sekäkivi-ja tiiliuuneista, joistamuuta-
Säkylän kohoaminen merestä alkoi muutamien saarien ilmestymisellä mereen. Vanhin maa on kartassa merkitty mustalla. Saaret kasvoivat hiljalleen yhteen ja n.6000 eKr. Sä- kylä oli yhteydessä mantereeseen.Vielän. 5000 eKr. rantaviiva oli melko kaukana nykyi- sestä. (KarttapiirrosL. O. Ervin mukaan).
matnyt ovatkuudenkymmenen kyynärän päässärannasta jakaksi kyynärää syvälläveden alla.»7Laihiander joutui ongelman eteen, eikä hänen aikaisensa tieteen saavutuksilla sitä voitukaan selittää. Hän oli aikaisemmin olettanut, että alue olisi joitakin satoja vuosia sitten ollut saaristoa ja suot olisivat ol- leet vanhoja merenlahtia. Uusien havaintojensa vuoksi hän joutui luopu- maan tästä olettamuksesta. Maankohoamisen ongelma oli hänen aikanaan joutunutpohdinnan alaiseksi, jahänellä oli siitäilmeisesti varsin tuoreet tie- dot, mutta ilmiön luonnetta ei vielä tarkemmin tunnettu.
Vaikka Laihiander liioittelikin vahvasti veden kohoamista Köyliössä ja Säkylässä, se osoittaa, ettäilmiöstä oli vähitellen tullut näiden seutujen väes- tölle ongelma. Eurajoen suupuolen kohoaminen vähensi sitä vesimäärää, jonka se pystyy vetämään, ja samaan aikaan sisemmällä maassa tapahtunut maanpinnan ehkä vähäisempi nousu aiheuttivat yhdessä sen, että Pyhäjär-
ven ja Köyliönjärven pinta jossakinmäärin nousi. Pyhäjärven laskua alettiin suunnitella jo 1800-luvunalkupuolella ja vuonna 1855 pintaa laskettiinkin kaksi metriä. Vuosisadan vaihteessa onnistuneen hankkeen seuraukset kui- tenkin havaittiin huonoiksi, ja asiakorjattiin nostamalla veden pintaa.
2. Kivikausi
Kampakeraaminen kulttuuri
Esihistorialliselta ajalta Säkylästä on perin vähän löytöjä. Alue oli rikkaan Ala-Satakunnan laitamaa, jonne muuallaasuvat tekivät pyyntiretkiä. Euran ja Köyliön tultua asutetuksi Säkylä oli näiden metsästäjien ja kalastajien pyyntipaikkana.
Ensimmäiset ihmiset lienevät liikkuneet Säkylän mailla jo hiomattomien kiviaseiden aikana. Metsästykseen ja kalastukseen perustuva elinkeinora- kenne vaati laajat alueet käyttöönsä, joten retket ulottuivatkauaksikin. Sa- masta syystä kulttuurikin oli laaja-alainen. Sen sisällätapahtui jakautumista paikallisiin kulttuurialueisiin. Säkylää lähinnä oli tärkeä Jäkärlän kulttuuri (n. 3000-2300 eKr), joka on saanut nimensä parhaan löytöpaikkansa mu- kaan Maarian Jäkärlässä. Asuinpaikkana oli Maariassa sijaitseva keskus- alue, mutta löytöjä on tehty Pyhäjärvenkin ympäristöstä. Metsästäjät liik- kuivat Satakunnassa ja aina Etelä-Pohjanmaalla saakka. Jäkärlän kulttuuri
jatkuivoimakkaana vielä senkin jälkeen,kun tyypillinenkampakeraamiikka voimistui.
Satakunnan rikkaus sai alkunsa kaupasta. Kampakeraamisen ajan ihmi-
nen ei harjoittanut maanviljelystä, joten maan viljavuus ei häntä vetänyt puoleensa. Enemmän asutuksenvoimistumiseen vaikuttivat hyvät kauppa- yhteydet sekämaitse ettävesitse. Sitäpaitsi Satakunnalla oli omakinkauppa- artikkeli tarjottavanaan, Satakunnan olivinidiabaasi, vihreänharmaa liuska- kivi. Aikaisemmin vain lohkaisemalla teräviksi saadut kiviaseet olivat pa- rantuneet, kun niitä oli alettu hieman hioa terästään. Kovien ainesten hio- minen olihidastaja vaivalloista työtä, mutta Satakunnan liuske olipehmeätä
ja siten helppoa muotoilla. Kivikaudella sitä louhittiin Hinnerjoen Rivan- maalla, missä osa esineistä veistettiin ja hiottiin valmiiksi, osa lähetettiin raaka-aineena kaupattavaksi. Vaikka metsästyksellä toimeentuleva kivikau- tinen väestö ei yleensä ryhmittynytkään kyliin, Euran ja Köyliön alue muo- dostaa poikkeuksen. Selitys on Satakunnan kauppa.*
Säkylän kivikautinen asutus vaikuttaa hieman runsaammalta kuin myö- hempien metallikausien. Löytöjä ei kuitenkaan ole kuin parisenkymmentä, ja kivikautta kesti liki neljätuhatta vuotta. Määrä on mitätön verrattuna
Köyliön samanaikaisiin.Löytöjen vähyys saattaa ollanäennäistä, sillä Säky- lää ei ole tutkittu siinä määrin järjestelmällisesti kuin Köyliötä. Enin osa Säkylän löydöistä on Pyhäjoen varrelta, nykyisten Pyhäjoen, Korven ja Löy- täneen kylistä, joten Pyhäjärven rantoja mahdollisesti vielä kartettiin. Ran- nalta on tehty vain hajanaisia löytöjä, jotka saattavat olla metsästäjien ka- dottamia esineitä. Pyhäjoen rannoilla on mahdollisesti ollut asutustakin.
Tilapäinen asutuksen olemassaolo on mahdollinen myös Isosäkylässä, joka kuului kiinteästi Köyliön piiriin.
Vasarakirveskulttuuri
Kampakeraamisen kulttuurin rinnalle ilmestyi n. 2000-1900 eKr uusi kulttuuri, jonka edustajat olivat jo omaksuneet maanviljelyksen ja karjan-
hoidon. Tämän kulttuurin edustajat elivät paimentolaisten tapaan etsien
Isosäkylästä löydetty vasarakirvaskult- tuurin olivinidiabaasinen oikokirves. Esi- neen pituus on 9,8 cm. Säkylästä löytyy jatkuvasti erilaisten kaivaustöiden yhtey- dessä kivi- ja metallikautisia esineitä.
- Valok. Sat. Mus. kok.
uusia asuinsijoja. He asuttivat Suomesta sen osan maata, joka ilmastonsa puolesta on sopivinta maanviljelykselle ja karjanhoidolle. Heille ei vesien läheisyys ollut niin ratkaisevan tärkeätä kuin kampakeraamiselle väestölle,
w #
'
... .
vaan löydöt on tehty hiekkamailta ja savitasankojen läheltä.
Vasarakirveskulttuuri otti käyttöönsä myös Pyhäjärven pohjoispuolella olevat viljavat tasangot. Tältä ajalta on peräisin löytöjä mm. Köyliöstä.
Säkylästäkin on Korven kylästä löydetty hienosti hiottu vasarakirves, jonka löytöpaikka tutkittiin. Kaivauksista ei kuitenkaan löytynyt tulen sijoja eikä muita esineitä, mutta selvästi oli havaittavissa asutuksesta todistava kult- tuurikerros. Koska löytöjä on mahdotonta ajoittaa täsmällisesti, ei voida päätellä, onko Pyhäjoen rannan asuttu alue kuulunut kampakeraamiseen vai vasarakirveskulttuuriin, sillä täällä tehdyt löydöt olivat osaksi kampa- keraamisia. Itse Pyhäjoen ranta-alue olisi maaperänsä puolesta hyvinkin
saattanut kelvata vasarakirveskulttuurin väestön harjoittamalla karjanhoi- dolle ja alkeellisellemaanviljelykselle.
Kampakeraamisena aikana alkanut diabaasiesineiden valmistus jakauppa jatkui vasarakirveskulttuurin aikana. Ala-Satakunta oli edelleen vauras kauppakeskus. 9 Näitä esineitäkaupattiin laajalle alueelle. Eniten niitä on löytynyt Ala-Satakunnasta, Varsinais-Suomesta jaUudenmaan länsiosista, jonkin verran myös Suomenlahden ja Pohjanlahden Suomenpuoleisilta ran- noilta. Tämä n. 1800-1000 eKr kukoistanut kulttuuri, jota nimitetään Kiu- kaisten kulttuuriksi erään suuren löytöpaikkansa mukaan, oli erittäin elin- voimainen. Sen vaikutus jatkui voimakkaana seuraavallakin aikajaksolla, pronssikaudella.10
Säkylästä löydetyt kivikautiset esineet
Kansallismuseon kortiston mukaan KANSALLISMUSEO
m3640:9 Tasataltta tummanharmaatakiveä, teränsuu hiukan viistossa, 81 mm pitkä, 37 mm leveä, 17 mm paksu. Löydetty Pyhäjoen kylän Paavolan talon pellosta, n. 50 syltä
torpasta länteen,löytänyt Kustaa Paavola jamyynyt hänen poikansa Kustaa Paavola.
Lunastettu valtion kokoelmiin v. 1898.
5050:1 Oikokirves, Isosäkylästä Jaakkolan talon alueelta.
7858 Veneenmuotoinen vasarakirves, Korven kylän Kivikoskelta. Löytänyt savenvalajan poika Yrjö Äimänen 1921. Löydetty Korven kylästä Knuutin talon maalta Kivikoski nimisestä paikasta, jokaon 1,5km etelään Knuutin talosta jan. 20mlänteen livariÄimä- senasumuksesta, lähellämaantietä, jokeen länteen 30m. Löytökohdassa oli hienoa hiek- kamaata, jokeen viettävää, 1 m syvässä. Löydetty hiekanotossa. Ailio kävi tutkimassa paikkaa vuonna 1923. Kulttuurikerrosta oli0,9 metrin syvyyteen asti. Tulensijasta eita- vattu merkkejä, eikä muita löytöjä.
9508 Kivikirves, löydetty Isosäkylästä Uuden Perttulan mailta. Mv Urpo Ojala lah- joitti sen v. 1932 kansallismuseoon. »Ajellumontt vuatta nurkissa».
10446Kourutaltta,Korven kylästä Vihtori Aarnion pihamaalta Pyhäjoen rannasta n. 50 mjoesta, tervahaudan ulkoreunanalta, hiekkamaasta 60 cm;n syvyydestä. Kansallismu- seolle lunastettu v. 1936.
13779 Oikokirves. Löytänyt K. T. Sinkko v. 1955 Kolvaasta Pirjolan tilan maalta lapion- pesän syvyydestä. Maaperä on hiekkaa, soraa jasavea, esine oli savessa.
14355 Kaksi kappaletta hioimia. Löysi Hannu Ala-Pappila Vähäsäkylästä, Niilo Vii- talan päärakennuksen takaa maanpinnasta, puutarhamaasta. Maaperä on hiekkamultaa.
TURUN KAUPUNGIN HISTORIALLINEN MUSEO Säkylästä löydetythioimet
HÄMEEN MUSEO, Tampere
807:2 Iso reiällinen piikivi
RAUMAN MUSEO
1597:13 Poikkikirves olivinidiabaasia, isohko tasasoukka ja tanakka, paksukantainen, toinen lape melkeintasainen, toinen kauttaaltaan mykevä yhtyen pyöreästi kylkeen, te- ränlasku yksipuolinen mykevältä lappeelta. Esineen löysi suutari Juho SilanderLöytäneen kylän Alasentalon mailta(nyk. Alatalo)SilanderintorpanMyllyumpaita nimisestä pellosta Haverinojan suulta 1900-luvunensimmäiselläkymmenellä. Saatu maisteri Europaeuksen kautta 1911.
1597:14 Oikokirves, olivinidiabaasia. Löytänyt talonpoika Kalle Loise Pyhäjoen kylän Loisen talon maalta Vihelänmaa nimisestä suoperäisestä paikasta vuonna 1909, saatu maist. Europaeuksen kautta.
1597:15 Oikokirves Pyhäjoen kylänEelan talon Vahalantorpan pellosta.
2019 Poikkinainen reikäkirves Löytäneenkylästä syks. 1929.Löytänyt Kalle Rihko n. 60 cm syvältä saviperäisestä maasta.
2020 Kivitaltta Löytäneenkylästä v. 1928metsämaatapelloksi raivattaessa n. 30cm:n sy- vyydestä.Löytäjä torppari Heikki Kulmanen.
2021 Kivitaltta ruskehtavantummaakarkeata kiveäLöytäneenkylästä v. 1920.
SATAKUNNAN MUSEO, PORI
2234:tasataltta, lattea jaleveä, reunoilta tasainen. Löysi torppari Alfred Samulinpoika Kotvaan kylän Mäenpääntorpan pellosta, 1890-luvulla.
2397 Kiviaseen jäännös, muodottomaksi lohkottu. Saatu Kajanderin torpan mieheltä Kaarle Kajanderilta, joka sai sen Isosäkylästä torpan mieheltä JuhoÄärilältä. Käy-
tetty koinsohtonaym., 1897.
9659 Oikokirves, länsisuomalainen kaunis kappale, olivinidiabaasia. Löysi talollinen Os kari Halme Isosäkylästä talonsa pellosta vuonna 1913.
9660 Tasataltta, maasälpäporfyriittia, löysi torppari Vilho Tuomala Vähäsäkylästä
3. Metallikausien keskusten liepeillä
Kivikautta seuraa aikakausien kaavan mukaanpronssikausi, jonka merki- tys Suomessa kuitenkin on melko vähäinen. Vauras ja kehityskelpoinen Kiukaisten kulttuuri jatkui pronssikautisena kulttuurina, ja Ala-Satakunta oli edelleen huomattavakauppakeskus. Ilmeisesti Kiukaistenkulttuuria yllä- pitänyt väestö omaksui uusia vaikutteitakäymänsä kaupan välityksellä, kos- kapa sen asuttamilta paikoilta on löytynyt kivikautisten hautojen lisäksi
myös pronssikaudelle, nimenomaan skandinaaviselle pronssikauden kult- tuurille ominaisia hautakumpuja. Niistä tehdyt pronssikauden löydöt sisäl- tävät ulkomaista alkuperää olevia esineitä, jotka kertovat organisoidusta kaupasta. 11
Yleisesti ottaen Suomen pronssikausi kuitenkin on melko löydötöntä ai- kaa, ja pronssikauden jälkeinen aika, n. 500 eKr-Krs, melkein löydötöntä.
Tämä voi johtua siitä, että ilmasto muuttui kylmemmäksi, jolloinväkeä
muutti pois. Kulttuurikin on saattanut taantua, joko ilmaston muutoksen seurauksena tai muista syistä, jolloin ennen pronssista tehtyjä esineitä olisi tehty luusta tai puusta eivätkä ne niin ollen olisi säilyneet. Lisäksi ulkonai-
set, kaupalliset ja poliittisetkin syyt lienevät mahdollisia selitettäessä Suo-
men esihistorian hiljaiseloa ennen rautakauden alkua.
Pronssikauden jälkeen harvaan asuttu Suomenniemi joutui Virossa asu- neiden heimojen kiinnostuksen kohteeksi. Pieni Viro ei ilmeisesti riittänyt
turvaamaan toimeentuloa kasvaneelle väestölle. Suomeen tehtiin metsästys- ja kalastusretkiä. Varsinkin turkiskauppa oli vilkasta Rooman vallan lois- ton päivinä. Ensin Suomenkävijät rakensivat erämajoja tilapäistä oleskelua
varten, mutta hiljalleen Suomeen siirtyi vakinaisesti asuvia perhekuntia. En- simmäiset erämiehet nousivat maihin Lounais-Suomessa, Satakunnan ran- nikolla ja Etelä-Pohjanmaalla Kyröjoen suussa. Todennäköistä on, että Kokemäenjoen suu ja siitä etelään sijaitsevat oivalliset luonnonsatamat oli- vat heillä vilkkaassa käytössä. Ylä-Satakunnan eräperinne jatkuikauan his- toriallisellakinajalla.
Varhaisimmat suomalaiset olivat melko sidottuja vanhaan balttilaiseen kulttuuriinsa, mahdollisesti sitä kautta kulkevien kauppayhteyksien vuok-
sikin. Vasta kansainvaellusajalla, n. 400-600 jKr suomalainen uudisasutus itsenäistyi. Balttilainen vaikutus väheni, mutta skandinaavinen lisääntyi. 12 Kansainvaellusajalta ovat peräisin myös ensimmäiset merkit Euranrauta-
kautisesta asutuksesta. Sitä ennen asutus oli jo levinnyt Kokemäenjoen keskivaiheilleja sen vesistöjen varsille. Siellä asutuksenpainopiste sijaitsikin koko rautakauden, joskin Eura ja Köyliö olivat tärkeitä välietappeja mat- kalla Vakka-Suomeen. Vilkaskauppa synnytti nämäkeskukset. Asutuksen luonteva leviämisreitti on käytössä ollut tieverkosto, joiden varsille uudis- asutus ensin syntyi. Asutuksen leviämisen muistomerkkejä ovat Kauttaan Harolan vanhat hautakummut, jotka muodostavat noin 40 hautaa käsittä- vän kansainvaelluskaudelta olevan kalmiston. Eurasta itään asettui ensim- mäisiä asukkaita noin vuoden 600 tienoissa, siis pari sataa vuotta asuttami- sen jälkeen. Idän suunnalla keskukseksi muodostui Köyliönsaari. Saman- aikaisesti asutettiinmyös Köyliönjärven pohjoispuoli.
Euran ja Köyliön seudut olivat välietappeja kuljettaessa Kokemäenjoki- laaksosta Varsinais-Suomen keskuksiin. Näin ne keräsivät väestöä, joka
taas niistä käsin siirtyi harvemmin asutuille seuduille niiden lähelle, kernaasti
3 Säkylä
käytettyjen teiden varsille. Varsinais-Suomeen kuljettiin kesäiseen aikaan pääasiassa meritse. Vaikka Kokemäenjoen kosket ovatkinmahtavat, ne ei- vät kuitenkaan olleet niin voimakkaita, ettei veneitä olisi voitu miesvoimin kiskoa niiden ohi. Näin ollen sinänsä vaivalloiset maatiet jäivät merkittä- viksi ainoastaan paikallisessa liikenteessä Vakka-Suomen jaSatakunnan vä- lillä.13 Talvisin niitä käytettiin enemmän kuin kesällä. Kokemäeltä Vakka- Suomeen kuljettaessa lienee käytetty rannikkotietä, joka kulki satamien, Laitilan ja Kalannin kautta. Talvisin, jolloin satamien kautta kiertäminen ei ollut välttämätöntä, Pyhäjärven yli Yläneenjokea etelään kulkeva tie oli käyttökelpoisin. Epätietoista sen sijaan on, milloin on syntynyt Huovintie, jotapitkin pääsi Köyliöstä Säkylänharjua Virttaalle ja edelleenPöytyälle ja Turkuun. Tie seuraa luonnollisia maaston antamia ehtoja, se kulkee hyviä kankaita pitkin ja kiertää soisempia alueita. Keskiajalla Huovintie oli suo- situmpi kuin Pyhäjärven länsipuolitse meneväreitti, mutta sen syntymä voi- daan olettaajorautakaudella tapahtuneeksi. 14
Rautakaudella Laitila ja Kalanti, luonnolliset merisatamat, olivat voi- makkaitakauppakeskuksia. Varsinkin Kalannin Männäistenjoen suu on ol- lut meritse kulkevien ulkomaalaistenkauppiaiden suosimaa seutua. Teiden käyttö riippui luonnollisesti asutuskeskusten välisestä yhteydenpitotarpees- ta, jostakauppa muodosti suurimmanosan. Keskusalueilta toiselle kulkevat tiet olivat vanhimmat, samoin kalastus- ja erätiet. Etäisimpiä voimakkaita asutuskeskuksia olivat Köyliö ja Huittinen, ja näiden voimistumisen ja tie- tynsuuruisen itsenäistymisen ajankohtana lienee syntynyt Huovintie, joka toimi suorimpana yhteytenä Euran-Köyliön suunnalta Turkuun. Koska myös yhteydet Euraan ja Köyliöön olivat muualtaAla-Satakunnasta hyvät, tämä hieman pitempi, mutta sitä hyväkuntoisempi tie syrjäytti hiljalleen ran- nempana olleet tiet. Satakunnan asuttu alue laajeni pääasiassa itään ja poh- joiseen Ylä-Satakuntaan, jonne Huittisista johti tie. Ajan oloon laajenemi- nen otti Säkylänkin asutun alueen piiriin.
Säkylän asuttaminen lienee alkanut rautakauden lopulla, jolloin Ala-Sa- takunnan asutuskeskusten väkiluku kasvoi niin paljon, että uudisraivaus oli välttämätöntä. Ensimmäisinä Säkylään muuttivat oletettavasti ne metsästä- jät ja kalastajat, jotka jo aikaisemmin olivat rakennelleet seudulletilapäisiä asumuksiaan. Nämä olivat kotoisin Eurasta ja Köyliöstä.
Vähäsäkylän kalmistolöytö on samanaikainen kuin Kauttuan Harolan
kansainvaellusajalta (v. 550—800) peräisin olevat kummut. Ne sijaitsevat Kirkkoharjun pohjoisrinteellä noin 20—30 metrin päässä toisistaan. Kal-
misto on pieni Harolaan verrattuna, vain kolme kumpua. 15 Haudat saatta- vat olla Eurasta kotoisin olleiden tilapäisten matkalaisten tai kalastajien hautoja, mutta saattaa olla mahdollista, että Vähäsäkylässä on ollut pieni kalastajien tukikohtakin. Joka tapauksessa seutu kuului euralaisten nautintaan. Hautalöydön mielenkiintoa lisää se, että perimätiedon mukaan paikalla on sijainnut pitäjän vanhin kirkko, jonkarauniotkin voidaan osoit-
taa. Usein kristilliset kirkot rakennettiin samalle paikalle, missä ennen oli ollut pakanallinen palvontapaikka, ja palvontapaikka sijaitsi usein kalmis-
ton yhteydessä. Molemmat olivat pyhällä maalla. Nimistökin viittaa paka- nalliseenuhripaikkaan. Vieressä olevaa Vätin moisiota on sanottu vanhaksi hautausmaaksi, ja moisio taas tarkoittaa hyvin vanhaa raivausta. Ympä- ristössä on myös hiisi-alkuisia paikannimiä. Hiisi-sanan alkuperäinen mer- kitys on juuri lehto, kalmisto, ja vasta kirkon vaikutus muutti sen merki- tyksen pahuuden haltijaa jahelvettiätarkoittavaksi.16 Jonkun matkan pääs- sä on vielä suuri Pyhäjärvi, jonka olemassaolo tukee olettamusta.
Vastaavanlainen, joskaan ei tässä määrin yhteiskunnallisesti merkittävä
on Kolvaan kylästä tehty rautakautisten hautojen löytö.17 Sekin lienee saa- nut alkunsa kalastajien asumusten muodostamasta pienestä kylästä.
Iso-Säkylä lienee sensijaan kuulunut suorastaan Köyliön asutuskeskuk- sen piiriin. Kirkon läheltä Isosäkylästä löydettiin neljä samanlaista ruumishautaa kuin Köyliön vanhankartanon maalta. Köyliön vastaavat haudat on ajoitettu merovinkiajalle (600—800 j.kr.), ja Säkylän haudat kuuluvat samaan kauteen.
Kaikki rautakautiset esinelöydöt ovat Pyhäjoen kylästä. Niitä on niin vähän, että tuskin voidaan väittää Pyhäjoen kylää silloin olemassa olleeksi.
Luukelan talon mailta tosin löydettiin rautakautinen hautakin kellaria rakennettaessa. Siitä löydettiin esineitä, joista osa päätyi kansallismuseon kokoelmiin. Hautaa tutkittaessa ei tavattu palaneita luita eikä saviastian palasia,18 mikä taas kertoo ruumishautauksesta. Pakanalliset suomalaiset käyttivät yleensä polttohautausta, mutta juuri Ala-Satakunnan alueella tavatuista haudoista on ajallisesti rinnan sekä poltto- ettäruumishautausta jokauan ennen kristinuskon tuloa.19 Luukelan talosta löydetty heittokeihäs eli ango on peräisin merovinkiajalta (Kansallismuseo n;o9082: 1). Ango on
Moision harjua Vähäsäkylässä. Tällä paikalla perimätieto kertoo Säkylän vanhimman kirkon sijainneen. - Valok. T. Siltanen.
suomalaisen asesepäntaidon mestarinäyte, jonka alkuperäkin on suoma- lainen. Se on kehittynyt roomalaisesta ns. pilum-keihäästä.20 Kaikki muutkin Säkylän esinelöydöt ovat Pyhäjoelta ja ne ovat kirveitä, luulta- vasti viikinkiajalta. Pyhäjoen rannoilla on ilmeisesti ollut rautakauden lopulla vähäistä asutusta, ja joki on kalaisuudellaan ja rantaniityillään hou- kutellut väkeä. On ajateltavissa, että nämäihmiset ovat käyttäneet palvonta- paikkanaan Vähäsäkylän uhrilehtoa. Pyhäjoen kylä on maakirjojen al- kaessa 1540 muita Säkylän kyliä voimakkaampi. Pakanallisen Pyhän Järven vaikutus ei näköjään ulottunut Pyhäjoen rannoille saakka, mutta syrjäisenä
alue asutettiin varsinaisesti vasta vähän ennen kristinuskon saapumista.
Rautakauden tärkeimpiä elinkeinoja oli kalastus, ja sen tähden Koke- mäenjoen kalaisten koskien ympärille syntyikin vahvoja keskuksia. Vasta myöhemmin Pyhäjärven kalastus tuli ajankohtaiseksi, kun Kokemäenjoki ei enää riittänyt kasvaneelle väestölle. Kalastuksen rinnalla harjoitettiin karjanhoitoa, jaalavatruohoiset niityt olivatsilloisten asukkaidensuosiossa.
