Kadonneet henkilöt : empiirinen tarkastelu kadonneista henkilöistä sekä kadonneiden henkilöiden etsinnästä ja tutkinnasta Suomen paikallispoliisissa

(1)

KADONNEET HENKILÖT

Empiirinen tarkastelu kadonneista henkilöistä sekä kadonneiden henki- löiden etsinnästä ja tutkinnasta Suomen paikallispoliisissa

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos

Pro gradu - tutkielma 10.2.2017 Tekijä: Ina Muuriaisniemi 255284 Ohjaajat: Tolvanen Matti ja Kukkonen Reima

(2)

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos Tekijä

Ina Muuriaisniemi Työn nimi

Empiirinen tarkastelu kadonneista henkilöistä sekä kadonneiden henkilöiden etsinnästä ja tutkinnasta Suo- men paikallispoliisissa

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikol- lisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu - tutkimus

Aika 2017

Sivuja 126

Tiivistelmä

Pro gradu-tutkimuksen aiheena ovat kadonneet henkilöt Suomessa, sekä kadonneiden henkilöiden etsintä ja poliisitutkinta kadonneiden löytämiseksi Suomen paikallispoliisissa. Tutkin kadonneita henkilöitä, henkilöiden syitä katoamiseen ja rikollisuuden osuutta katoamisen syynä. Tutkimuksen toisena tavoitteena on kuvata minkälaisesta rikollisuudesta on kyse ja arvioida rikoksen tunnistamisen keinoja kadonneiden henkilöiden tapauksissa. Kolmantena tavoitteena on tarkastella poliisin toimintavelvollisuutta, toimivaltuuksia sekä laissa määriteltyjä käytettävissä olevia toimenpiteitä kadonneiden etsinnässä sekä poliisitutkinnassa kadonneiden löytämiseksi.

Tutkimus on empiirinen oikeustutkimus, jossa metodit ovat monimuotoisia, jotta tutkittavasta aiheesta saadaan laaja kuva. Metodit ovat sekä oikeusdogmaattisia, tutkimuksen pyrkien tulkitsemaan ja systematisoimaan kadonneisiin ja kadonneiden tutkintaan liittyvää lainsäädäntöä, että empiirisiä, tutkimuksen selvittäessä lainsäädännön toteutumista käytännössä. Tutkimus koostui kolmesta eri aineistosta, aineistojen valikoituen otantatutkimuksen menetelmin. Aineistot 1-2 käsittävät poliisin tietoasianjärjestelmästä, patjasta, saatavia tietoja ja aineisto 3 kerättiin suorit- tamalla kyselytutkimus poliiseille paikallispoliisilaitoksista.

Tutkimus osoitti, että kadonneet henkilöt ovat varsin heterogeeninen joukko, joskin Suomessa että kansainvälisesti joukosta on erotettavissa tiettyjä henkilöryhmiä sekä tiettyjä katoamisen syitä. Kadonneet henkilöt ovat nuorempia kuin väestö yleensä, teini-ikäisten ollessa erityisen ylikorostunut ryhmä. Kadonneissa henkilöissä on korostunut myös miesvaltaisuus ja ulkomaalaisuus. Katoamisen syyt ovat jaettavissa tahattomaan ja tahdonmukaiseen katoamiseen. Tahaton katoaminen johtuu esimerkiksi sairaudesta, kuten dementiasta tai yksikertaisesti eksymisestä, johon voi vaikuttaa myös esimerkiksi muuttuvat sääolosuhteet. Tahdonmukaisesti katoavat henkilöt ovat yleisesti ottaen haavoittuvia: alaikäisiä, mielenterveysongelmaisia, päihdeongelmaisia tai ongelmia pakoilevia. Ongelmat voivat olla esimerkiksi taloudellisia ongelmia tai sosiaalisia ongelmia.

Rikosperusteinen katoaminen on harvinaista, mutta sen tunnistamiselle tulisi löytää keinoja, sillä pahimmassa tapauksessa vakavia rikoksia kuten henkirikoksia jää piiloon, jos katoamistapaukset luokitellaan alusta alkaen poik- keuksetta tavanomaisiksi omaehtoisiksi katoamisiksi. Tutkimuksessa löydettiin elementtejä rikoksen tunnista- miseksi kadonneiden henkilöiden tapauksista.

Lain mukaan kadonneiden etsintä ja tutkinta tulee kohdistaa henkilöihin, ketkä ovat hengen tai terveyden vaarassa.

Näiden kadonneiden etsimiseksi poliisin on tehtävä etsintä- ja tutkintatoimenpiteitä tarpeellisin määrin. Tutkimuk- sessa havaittiin, että käytäntö poliisin toimenpiteissä ei suoranaisesti vastaa poliisihallituksen ohjetta kadonneiden löytämiseksi. Tutkimus myös korostaa tarvetta kansainväliselle mallille laatia riskiluokitus kadonneiden henkilöi- den tapauksille.

Avainsanat

kadonneet henkilöt, kadonneiden henkilöiden etsintä, poliisitutkinta, rikosperusteinen katoaminen, poliisin toimivaltuudet

(3)

SISÄLLYS

LÄHTEET ... VI LYHENNELUETTELO ... XIII KUVIOT JA TAULUKOT ... XIV

1 JOHDANTO ... 1

1.1 Tutkimusongelma ja tutkimuksen rajaukset ... 3

1.2 Tutkimuksen metodisuus ... 5

1.3 Tutkimusaineisto ja aineiston analyysi ... 7

1.4 Luotettavuuden arviointi ... 11

2 KADONNEET HENKILÖT ... 12

2.1 Kadonneet henkilöt Suomen lainsäädännössä ... 13

2.2 Kadonneiden henkilöiden ikä, sukupuoli ja kansalaisuus... 15

2.3 Ilmoitukset kadonneista henkilöistä ... 17

2.3.1 Kadonneen henkilön kuulutukset ... 19

2.3.2 Hälytysilmoitukset ... 19

3 KATOAMISEN SYYT ... 21

3.1 Sairauteen liittyvä katoaminen ... 22

3.2 Omaehtoisesti katoavat lapset ja nuoret ... 25

3.3 Vapauteen kohdistuvat rikokset katoamisen taustalla ... 28

3.3.1 Lapsikaappaukset... 28

3.3.2 ’Traffiking’, ihmiskauppa ... 29

3.3.3 Vapaudenriisto ... 31

3.4 Henkirikokset ... 32

3.4.1 Henkirikokset, joissa uhrin ruumis on kätketty ... 34

3.4.2 Henkirikoksiksi paljastuneita katoamistapauksia ... 35

3.5 Rikosmahdollisuuden arviointi ja esitutkinnan aloittamiskynnys ... 37

3.5.1 Esitutkinta ja sen funktio ... 37

3.5.2 Esitutkinnan aloittamiskynnys ... 39

3.5.3 Rikoksesta epäillyn aseman punninta esitutkinnan aloittamiskynnyksen perusteena ... 40

3.5.4 Rikosmahdollisuuden arvioinnista ... 41

(4)

4 KADONNEIDEN HENKILÖIDEN ETSINTÄ JA POLIISITUTKINTA

KADONNEIDEN HENKILÖIDEN LÖYTÄMISEKSI ... 42

4.1 Poliisin virkavelvollisuus kadonneen löytämiseksi ... 43

4.2 Poliisin toimivaltasäännökset kadonneen henkilön löytämiseksi ... 45

4.2.1 ”Tarpeellisiin toimenpiteisiin” kadonneen löytämiseksi ... 46

4.2.2 Terveyden tai hengen vaarassa oleva ... 47

4.2.3 Poliisin toiminnan yleiset periaatteet ja esitutkintaperiaatteet ... 50

4.3 Poliisitutkinta kadonneen henkilön löytämiseksi ... 51

4.3.1 Esitutkintalain soveltaminen poliisitutkinnassa... 54

4.3.2 Henkilöiden asema poliisitutkinnassa ... 54

4.4 Poliisin yleiset toimivaltuudet kadonneen henkilön etsinnässä ... 56

4.4.1 Vapaaehtoisten avustajien käyttö ... 56

4.4.2 Pääsy tapahtumapaikkaan tai tapahtuma-alueelle ... 57

4.4.3 Tiedonsaantioikeus ... 59

4.4.4 Kiinniottaminen henkilön suojaamiseksi... 59

4.5 Poliisilaissa ja pakkokeinolaissa säädetyt pakkokeinojen tyyppiset toimenpiteet 60 4.5.1 Televalvonta kadonneen löytämiseksi ... 63

4.5.2 Salaiset tiedonhankintakeinot ... 64

4.5.3 Toimenpiteiden edellytysten vertailusta poliisilain ja pakkokeinolain osalta 64 5 KADONNEET HENKILÖT JA KADONNEIDEN ETSINTÄ JA TUTKINTA EMPIIRISESSÄ TARKASTELUSSA ... 72

5.1 Kadonneet henkilöt empiirisessä tarkastelussa ... 72

5.1.1 Sukupuoli, ikä ja kansalaisuus ... 72

5.1.2 Elossa löytyneet, kuolleet, sekä kadoksiin jääneet. ... 76

5.1.3 Kadonneiden maantieteelliset kiintopisteet ... 76

5.1.4 Sairasperäiset syyt katoamisen taustalla ... 78

5.1.5 Kadonneiden rikoskäyttäytyminen ... 79

5.1.6 Poliisien käsitys kadonneista ... 79

5.2 Rikokset katoamisen taustalla empiirisessä tarkastelussa... 80

5.2.1 Rikoksen tunnistaminen poliisien vastauksissa ... 81

5.2.2 Tapausanalyysi rikostutkintaan edenneistä kadonnut henkilö- tapauksista .. 84

(5)

5.3 Kadonneen etsintä ja poliisitutkinta kadonneen löytämiseksi empiirisessä

tarkastelussa ... 94

5.3.1 Poliisin käyttämät toimenpiteet patja-aineistossa ... 94

5.3.2 Poliisin toimenpiteet kyselytutkimuksessa ... 98

5.3.3 Poliisien kokemukset kadonneiden etsinnästä ja poliisitutkinnasta kadonneiden löytämiseksi ... 99

5.3.4 Kirjaustapa ... 101

6 POHDINTA ... 102

7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 109

(6)

LÄHTEET KIRJALLISUUS

Aarni, Armi – Isaksson, Paavo – Khan, Anna-Maija – Räisänen, Tarja: Lapsikaappausuhka elämän varjona. Äitien kokemuksia suomalais-islamilaisesta perheestä. Helsinki 2008.

(Aarni ym.)

Alvesalo, Anne: Oikeudellinen toimija empiirisen tutkimuksen kohteena. Teoksessa: Anssi Keinänen – Mia Kilpeläinen – Ulla Väätäinen (toim.): Empiirisen oikeustutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Joensuu 2010, s. 175-185.

Brookman, Fiona: Homicide. Teoksessa Handbook on Crime. Toim. Fiona Brookman, Mike Maguire, Harriet Pierpoint ja Trevor Bennet. Willan Publishing, Devon, UK, 2010.

Eales, Naomi: Risk Assessment. Teoksessa: Greene, Karen Shalev – Alys, Llian: Missing Persons. A Handbook of research. Toim. Greene, Karen Shalev ja Alys, Llian. Kus- tantaja Routledge, New York 2017.

Ervasti, Kaijus:

- Oikeuden empiirisestä tutkimuksesta. Oikeus 1/2003 (31) s. 48-50. (Ervasti 2003) - Empiirinen oikeustutkimus. Teoksessa Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Toim.

Lindfors, Heidi. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 64. Hel- sinki 2004. (Ervasti 2004).

Fernandes-Alcantara: Missing Adults: Background, Federal Programs, and Issues for Cong- ress. Teoksessa Hawk, Phoebe (toim.). Locating Missing Adults: Background, Tech- nologies And Guidance. New York: Nova Science Publishers, Inc, 2014. eBook Col- lection (EBSCOhost). Web 18 Oct. 2016. (Fernandes-Alcantara 2013)

Flowers, R. Barri: Runaway Kids and Teenage Prostitution : America's Lost, Abandoned, and Sexually Exploited Children. Praeger Publisher. United States 2001.

Frände, Dan – Wahlberg, Markus – Matikkala, Jussi: Yksityisyys, rauha, kunnia ja vapaus.

Teoksessa keskeiset rikokset, kirjoittanut Dan Frände, Jussi Matikkala, Jussi Tapani, Matti Tolvanen, Pekka Viljanen ja Markus Wahlberg. Porvoo 2014.

Greene, Karen Shalev – Alys, Llian: Missing Persons. A Handbook of research. Toim.

Greene, Karen Shalev ja Alys, Llian. Kustantaja Routledge, New York 2017.

Hankilanoja, Arto: Poliisin salainen tiedonhankinta. Helsinki 2014.

Helminen, Klaus – Kuusimäki, Matti – Rantaeskola, Satu: Poliisilaki. Helsinki 2012. (Hel- minen ym. 2012)

Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viitanen, Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot. Helsinki 2014. (Helminen ym. 2014)

(7)

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. Helsinki 2001. (Hirs- järvi ym. 2001)

Häkkänen, Helinä – Hurme, Katri – Liukkonen, Markku: Maastoon sijoittuvat henkirikokset:

etäisyyskäyttäytyminen ja tekijöiden piirteet. Vantaa 2006.

Jokinen, Anniina – Ollus, Natalia – Viuhko, Minna: Ehdoilla millä hyvänsä. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa. European Ins- titute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations (HEUNI).

Publication Series No. 67. Helsinki 2011.

Kauppi, Arto: Potilastiedot ja poliisin tiedonhankinta. Tutkimus terveydenhuollon luotta- muksellisuuden suojan ja potilaan yksityisyyden suojan suhteesta poliisin potilastie- toihin kohdistuviin tiedonhankintavaltuuksiin. Helsinki 2007.

Kultalahti, Jukka: Empiirinen metodi oikeudellisen tulkinnan apuvälineenä. Teoksessa Anssi Keinänen – Mia Kilpeläinen – Ulla Väätäinen (toim.): Empiirisen oikeustutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Joensuu 2010, s. 15-43.

Kuosma, Tapio: Kadonneet. Livres ’Belles-Lettres’ 2011. Helsinki 2011.

Laitinen, Ahti: Katsaus empiirisen oikeustutkimuksen kehitykseen oikeussosiologian ja kri- minologian näkökulmasta. Teoksessa Anssi Keinänen – Mia Kilpeläinen – Ulla Vää- täinen (toim.): Empiirisen oikeustutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Jo- ensuu 2010, s. 1-13.

Launiala, Mika: Todisteet puolesta ja vastaan – Tasapuolisuusperiaate uudessa esitutkinta- laissa (805/2011). Edilex 17.10.2012. [www.edilex.fi] (12.11.2016).

Lehti, Martti: Henkirikoskatsaus 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, valtio- tieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Katsauksia 10/16.

Lehtimäki, Mari: Empiirinen tarkastelu rikosten tunnistamisesta ja poliisin tutkinnan sisäl- löstä vuoden 2007 palonsyyn tutkinta – ilmoituksissa. Teoksessa: Läpi tulen. Empiiri- nen tutkimus poliisin palosyyn tutkinnasta ja vakavien tulipalorikosten rikosprosessista. Toim. Mäkelä, Päivi – Tapani, Jussi – Lehtimäki, Mari – Frände, Dan. Sastamala 2013.

Lehtonen, Irma – Telén, Janne: Hatkassa. Selvitys nuorten luvattomista poissaoloista ja si- jaishuoltopaikkojen toimintakäytännöistä. Lastensuojelun Keskusliitto. Helsinki 2013.

Lönnroth, Kaarle – Rantaeskola, Satu: Poliisilaki: kommentaari. Toim. Rantaeskola, Satu.

Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjoja. Tampere 2014. (Lönnroth – Rantaeskola 2014).

Mikkola, Tuulikki: Kansainvälinen lapsioikeus. 2012.

(8)

Mäkelä, Päivi – Tapani, Jussi: Johdanto. Teoksessa Läpi tulen. Empiirinen tutkimus poliisin palosyyn tutkinnasta ja vakavien tulipalorikosten rikosprosessista. Toim. Mäkelä, Päivi – Tapani, Jussi – Lehtimäki, Mari – Frände, Dan. Sastamala 2013. (Mäkelä – Tapani 2013)

Nummenmaa, Lauri: Tilastolliset menetelmät. Sastamala 2009.

Pajuoja, Jussi – Salminen, Markku: Kadonneet henkilöt. Helsinki 1996.

Parviainen, Johanna – Rantaeskola, Satu:

- Yleiset toimivaltuudet. Teoksessa Poliisilaki. Toim. Rantaeskola, Satu. Poliisiam- mattikorkeakoulun oppikirjoja. Tampere 2014. (Parviainen – Rantaeskola 2014) - Soveltamisalasäännökset. Teoksessa. Esitutkintalaki – Kommentaari. Toim. Ranta- eskola, Satu. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjoja. Tampere 2014. (Parviainen – Rantaeskola 2014 b)

Parviainen, Johanna – Kortesalmi, Leo – Rantaeskola, Satu: Yleiset säännökset. Teoksessa Poliisilaki. Toim. Rantaeskola, Satu. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjoja. Tam- pere 2014. (Parviainen ym. 2014)

Pitkänen, Maija: Euroopan ihmisoikeussopimuksen valtion positiiviset toimintavelvoitteet ja suhteellisuusperiaatteen huomioiminen. Lakimies 1/2013 s. 55-73.

Roth, Venla: Suomessa seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan ei puututa.

Teoksessa: Orjuus tänään, (Toim.) Merja Saarni. Keuruu 2016.

Ruuska, Kirsti: Oma tupa, oma lupa. Kotirauha ja poliisin toimivalta. Helsinki 2007.

Shalev, Karen: Children who go missing repeatedly and their involvement in crime. Julka- isussa: International Journal of Police Science & Management Volume 13 Number 1, julkaistu 30.9.2010. (Shalev 2010)

Silverstein, Nina – Flaherty, Gerald – Tobin, Terri: Dementia and Wandering Behaviour:

Concern for the lost elder. Springer Publishing Company 2006.

Snow, Robert:

- Child Abduction. Prevention, Investigation and Recovery. Praeger Publishers, West- port, 2008. (Snow 2008).

- Finding Runaways and Missing Adults: When No One Else is Looking. Rowman &

Littlefield Publishers 2012. (Snow 2012).

Strong, Marilee: Erased. Missing women, murdered wives. Jossey-Bass, San Fransisco, CA 2008.

(9)

Tala, Jyrki: Lainsäädännän mallit ja informaatio-ongelmat. Teoksessa: Anssi Keinänen – Mia Kilpeläinen – Ulla Väätäinen (toim.): Empiirisen oikeustutkimuksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Joensuu 2010, s. 63-82.

Tapani, Jussi: Rikosvastuun perusteet. Turun yliopisto 2016.

Tarling, Roger – Burrows, John: The nature and outcome of going missing: the challenge of developing effective risk assessment procedures. International Journal of Police Science & Management Volume 6 Number 1 2004, s. 16-26.

Tolvanen, Matti: Empiirisen tutkimuksen hyödyntäminen rikoslainkäytössä. Teoksessa Anssi Keinänen – Mia Kilpeläinen – Ulla Väätäinen (toim.): Empiirisen oikeustutki- muksen kokemukset, haasteet ja tulevaisuus. Joensuu 2010, s. 83–95.

Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima: Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet. Hel- sinki 2011.

Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli: Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki 2002.

Ylhäinen, Marjo: Oikeussosiologia lainopin tutkimuksessa. Teoksessa: Heidi Lindfors (toim.), Empiirinen oikeustutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 64. Helsinki 2004, s. 41-52.

Woolnough, Penny S. – Stevenson, Olivia – Parr, Hester – Fyfe, Nicholas R.: Geography of Missing Adults. Teoksessa: Missing Persons. A Handbook of research. Toim. Greene, Karen Shalev ja Alys, Llian. Kustantaja Routledge, New York 2017. (Woolnough ym.)

VIRALLISLÄHTEET

HE 57/1994 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi la- eiksi.

HE 169/2005 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

HE 222/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi.

HE 224/2010 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Meripelastusohje 2010: Sisäministeriön meripelastusohje.

POHA Dno 2020/2013/3057: Poliisihallituksen 29.11.2013 päivätty ohje koskien kadonneen henkilön etsintää ja poliisitutkintaa.

(10)

VERKKOLÄHTEET

Candecca, Alessandra – Day, Laurie – Dimitrova, Dafina – Gosset, Martin: Missing chil- dren in the European Union Mapping, data collection and statistics. ECORYS Neder- land BV for the European Commission, General of Justice. Belgium, European Union 2013. Saatavilla osoitteesta: < http://ec.europa.eu/justice/fundamental-rights/fi- les/missing_children_study_2013_en.pdf > 13.10.2016. (Candecca ym. 2013)

European Commission: REPORT FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PAR- LIAMENT AND THE COUNCIL. Report on the progress made in the fight against trafficking in human beings (2016) as required under Article 20 of Directive 2011/36/EU on preventing and combating trafficking in human beings and protecting its victims. Brussels, 19.5.2016. (European commission 2016). Saatavilla osoitteesta:

< http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-we-do/policies/organized-crime-and-human-trafficking/trafficking-in-human-beings/docs/commission_report_on_the_prog- ress_made_in_the_fight_against_trafficking_in_human_beings_2016_en.pdf >

26.11.2016.

European Union: Conference on Missing Persons, Missing Information. Saatavilla osoit- teesta: < https://europa.eu/newsroom/events/conference-missing-persons-missing-in- formation_en > 6.12.2016

FBI: 2015 NCIC Missing Person and Unidentified Person Statistics. Saatavilla osoitteesta:

< https://www.fbi.gov/file-repository/2015-ncic-missing-person-and-unidentified- person-statistics.pdf/view > 12.10.2016.

Helsingin sanomat 2.2.2015: Poliisi epäilee Porissa kadonneen tytön joutuneen henkirikok- sen uhriksi. Saatavilla osoitteesta: < http://www.hs.fi/kotimaa/art- 2000002797477.html > 3.1.2017.

Helsingin sanomat 15.9.2015: Tutkinnanjohtaja: Kadonnut tšekkinainen vaikuttaa lähteneen omin päin Nuuksioon. Saatavilla osoitteesta: < http://www.hs.fi/kau- punki/a1305985487419> 14.9.2016.

Helsingin uutiset 25.10.2015: Kymmeniä kateissa Helsingin seudulla – Omaispomo: Byro- kratiasta lisää ongelmia. Saatavilla osoitteesta: <http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/329883-kymmenia-kateissa-helsingin-seudulla-omaispomo-byrokratiasta-lisaa- ongelmia> 17.9.2016.

Iltalehti 13.6.2016: Kadonnut Emil, 20, löytyi kuolleena. Saatavilla osoitteesta:

<http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016061321720589_uu.shtml> 14.9.2016.

(11)

Iltasanomat 1.12.2014: IL: Pizzerian työharjoittelija löydettiin surmattuna koirien hautaus- maalta Mikkelissä. Saatavilla osoitteesta: < http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art- 2000000842755.html > 28.1.2017.

Iltasanomat 10.3.2015: It-johtaja katosi kesken työmatkan - tytär kertoo oudosta puhelusta.

Saatavilla osoitteesta: < http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000891045.html

> 3.1.2017.

Keskisuomalainen 26.11.2015: Suomessa kadonnut 20 vuodessa 400 henkilöä – kaikkien tiedot nyt yhdessä paikassa. Saatavilla osoitteesta: < http://www.ksml.fi/kotimaa/Suo- messa-kadonnut-20-vuodessa-400-henkil%C3%B6%C3%A4-%E2%80%93-kaikkien-tiedot-nyt-yhdess%C3%A4-paikassa/380004> 18.9.2016.

Keskisuomalainen 17.12.2015: Kadonnut joutuikin henkirikoksen uhriksi – Keskusrikospo- liisi vangitsi epäillyn. Saatavilla osoitteesta: < http://www.ksml.fi/kotimaa/Kadonnut- joutuikin-henkirikoksen-uhriksi-%E2%80%93-Keskusrikospoliisi-vangitsi-

ep%C3%A4illyn/384495 > 3.1.2017.

MTV 20.12.2013: Ihmisiä katoaa Suomessa vuosittain selittämättömiin. Saatavilla osoit- teesta: < http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/ihmisia-katoaa-suomessa-vuosittain-selittamattomiin/2451502> 6.9.2016

MTV 3.5.2014: Yli 10 häviää jäljettömiin joka vuosi - näin poliisi etsii kadonneita. Saatavilla osoitteesta: < http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/yli-10-haviaa-jaljettomiin- joka-vuosi-nain-poliisi-etsii-kadonneita/3338842> 6.9.2016.

NCA: National Crime Agency. UK Missing Persons Bureau. Missing Persons High Level Data Report 2014-2015. Saatavilla osoitteesta: < http://www.nationalcrimea- gency.gov.uk/publications/654-missing-persons-high-level-data-report-2014-

2015/file > 3.11.2016 (NCA 2016)

NISMART:National Incidence Studies of Missing, Abducted, Runaway, and Thrownaway Children. National Estimates of Missing Children: An Overview. U.S. Department of Justice. Office of Justice Programs. Office of Juvenile Justice and Delinquency Pre- vention. Lokakuu 2002. Saatavilla osoitteesta : < https://www.ncjrs.gov/pdffiles1/oj- jdp/196465.pdf > 2.12.2016 (NISMART)

Turun sanomat 16.9.2016:MTV: Salossa kadonnut 16-vuotias poika pakoilee poliisia. Saa- tavilla osoitteesta: <http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/2782309/MTV+Salossa+kadonnut+16vuotias+poika+pakoilee+poliisia> 18.9.2016

(12)

UNODC: UNODC report on human trafficking exposes modern form of slavery. United Nations Office on Drugs and Crime report. Saatavilla osoitteesta:

<http://www.unodc.org/documents/Global_Report_on_TIP.pdf > 12.10.2016.

OIKEUSTAPAUKSET Turun HO 13.6.2005 Turun HO 2013:8 KKO 2007:4 KKO 2012:86 KKO 2013:86 KKO 2014:80 KKO 2015:89

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Rantsev v. Kypros ja Venäjä, 25965/04, 7.1.2010.

Marckx v. Belgia, 6833/74 13.6.1979.

Kurt v. Turkki, 24276/94, 25.5.1998.

Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset

AOA 2319/4/00 (12.3.2003): Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu asiassa hengenvaarassa olevan henkilön pelastustoimien käynnistäminen

AOA 3119/4/05 (15.12.2006) Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu asiassa rikoksesta epäillyn asema esitutkintakuulustelussa.

EOAK 1634/4/01 (18.12.2003): Apulaisoikeusasiamiehen päätös 18.12.2003 kanteluun poliisin toimittamasta rippikoululeirin tarkastuksesta

EOA 1585/4/03 (3.2.2005): Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös Alpo Rusin kanteluun.

EOAK 114/4/04 (31.8.2004): Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu kotietsinnän edellytyksistä.

EOAK 1324/4/08 (19.5.2009): Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu asiassa poliisin tulee ottaa lapsen etu huomioon kaikessa lapsia koskevassa virkatoiminnassa EOAE 2243/2/15 (31.5.2016): Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijaisen ratkaisu asi- assa poliisin tiedotteen sisältö.

(13)

LYHENNELUETTELO

AOA apulaisoikeusasiamies

Dno diaarinumero

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus

EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EOA eduskunnan oikeusasiamies

EOAK eduskunnan apulaisoikeusasiamies

EOAE eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen

ETL esitutkintalaki 805/2011

EU Euroopan unioni

HE hallituksen esitys

HO hovioikeus

KKO korkein oikeus

kts. katso

PKL pakkokeinolaki 806/2011

PL Suomen perustuslaki 731/1999

POHA poliisihallitus

PolA poliisiasetus 1112/1995

PolL poliisilaki 872/2011

RL Rikoslaki 39/1889

ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997

SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja

VPolL vanha poliisilaki 493/1995

JulkL laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999, JulkL

(14)

KUVIOT JA TAULUKOT

Kuva 1. Uhrin ruumiin hävittäminen henkirikoksissa 2003–2014.

Taulukko 1. Aika kadonneen löytymiseksi.

Taulukko 2. Kadonneiksi ilmoitettujen ikäjakauma verrattuna koko väestöön %.

Taulukko 3. Ilmoittaja aineiston ’kadonnut henkilö’ – sekalaisilmoituksessa.

Taulukko 4. Suurimmat henkilöryhmät kadonneista henkilöistä.

Taulukko 5. Rikosepäilyn herättävät tekijät.

Taulukko 6. Kadonneiden tapauksissa tehtyjen toimenpiteiden määrät.

Taulukko 7. Toimenpiteiden määrä henkilöryhmittäin.

Taulukko 8. Tapausten yhteenveto.

(15)

1 JOHDANTO

Henkilön katoaminen on globaali ilmiö ja humaani ongelma. Vaikka useimmat kadonneista löytyvät turvassa ja hyvinvoivana, osa joutuu vaaraan tai löytyy äärimmäisessä tapauksessa kuolleena¹, osan taas jäädessä ikuisesti kadoksiin.² Kadonneiden henkilöiden ongelma kaikessa kompleksisuudessaan on usein aliarvioitu, huonosti ymmärretty ja usein trivialisoitu päättävien henkilöiden taholta.³ Kadonneiden henkilöiden etsintää on myös usein pidetty poliisityössä välttämättömänä pahana ja ennemminkin pakonomaisena velvollisuutena kuin todellisena työtehtävänä. Toisaalta on selvää, että yksittäisille kansalaisille ja yhteiskunnalle kadonneiden henkilöiden etsintä on tärkeä sekä itseään koskettava asia. Poliisitoiminnassa onkin pohdittava sen resurssien käyttöä – missä määrin vastata kansalaisten odotuksiin et- sintätoimien laajuudesta.⁴

Kadonneista henkilöistä on tehty vähän tieteellisiä tutkimuksia ja ajankohtaisia tilastoja ei Suomessa ole julkisesti saatavilla.⁵ Ulkomainen tutkimuskenttä on myöskin suppea, varsin- kin suhteutettuna siihen, kuinka suuren osan poliisin ajasta katoamisten selvittäminen vie.⁶ Kattava tutkimus kadonneista henkilöistä osana poliisin toimintavelvollisuutta tehtiin Pa- juojan ja Salmisen toimesta vuonna 1996 tutkimusaineiston ajoittuessa vuoteen 1994, mikä on jäänytkin ainoaksi perusselvitykseksi kadonneista henkilöistä ja lainsäädännöstä koskien kadonneita henkilöitä. Ensimmäiset laintasoiset säädökset koskien kadonneita henkilöitä tu- livat voimaan vuonna 1995, edellä mainitun tutkimuksen kuitenkaan ehtimättä analysoida lainsäädännön käytännön vaikutuksia. Em. tutkimuksen, sekä Kuosman mukaan Suomessa

1 Greene – Alys 2017, s. 1; POHA Dno 2020/2013/3057, 29.11.2013, s. 1.

2 Greene – Alys 2017, s. Missing Persons ja xvii; NCA 2016 raportin mukaan Iso-Britanniassa kadonneista 74 % löytyy 24 tunnin aikana ja 96 % kadonneista saadaan kotiin turvassa, s. 8 ja 21.

3 Greene – Alys 2017, s xvii.

4 Pajuoja – Salminen 1996, s. 133.

5 Pajuojan ja Salmisen (1996) tutkimus on ainutlaatuinen tutkimus sen kohdistuessa kokonaisvaltaisesti kadonneisiin henkilöihin. Aiheesta löytyy muuten selvityksiä ja tutkielmia suurimmaksi osaksi, joissa on kartoi- tettu yksittäisiä osa-alueita. Tutkimukset ovat suurimmaksi osaksi Poliisiammattikorkeakoulu-tutkimuksia, osa Poliisiopiston ajoilta. Esimerkiksi matkustajalaivoilta tapahtuneita katoamisia on tutkittu vuonna 1981 ilmes- tyneessä tutkimuksessa Koivisto, Martti ja Kivimäki, Eino: Matkustajalaivoilta tapahtuneet henkilöiden katoa- miset vuosina 1961–1980 välillä Turku – Tukholma ja Naantali – Kapellskär. Tuoreimpia tutkimuksia on tehty aiheesta vuosina 2009 ja 2011 Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetöinä: Koskela, Janne: Käsikirja kadon- neen henkilön etsintään MSO-etsintämenetelmällä. Tampere 2012. Sekä Niemelä, Juha: Kadonneen henkilön maastoetsinnän operatiivinen johtaminen. Tampere 2009. Kuten otsikot antavan ymmärtää, tutkielmat painot- tuvat etsintämenetelmiin, joista jälkimmäinen tarkemmin johtamisrakenteeseen, organisaation toimintaan ja poliisitutkintaan kadonneiden henkilöiden maastoetsinnässä.

6 Greene – Alys 2017, s. 1; Woolnough ym. 2017, s. 124.

(16)

katoaa satoja henkilöitä vuosittain.⁷ Iltapäivälehtien lööpeistä ja artikkeleista saa jonkinlai- sen kuvan suhdanteista; siitä kuinka moni kadonneista löytyy, mikä on kadonneiden henki- löiden ikäjakauma, sukupuolijakauma tai yhdistääkö heitä muut piirteet. Kyseiset tiedot kuitenkin perustuvat vain yksittäisten virkamiesten haastatteluihin ja vaikkakin epäilyä virka- miehen lausuman todenperäisyydestä ei ole, ei tiedon tai sen lähteitten voida katsoa olevan tieteellistä.⁸ Kadonneet henkilöt nousevat kuitenkin mediassa toistuvasti esille herättäen myös yleistä mielenkiintoa ja tapauksia on useita.⁹ Keskustelutarvetta niin päättäjien kuin akateemisen keskustelun taholla sekä ilmiön huomioimista kaivataan laajalti. Myös lisätut- kimustarvetta on tuotu esiin erinäisissä tutkimuksissa, jotta ilmiöstä saataisiin spesifimpää ja ajankohtaista tietoa.¹⁰

Kadonneiden henkilöiden etsinnästä säädettiin vuonna 1995 voimaan tulleessa poliisilaissa (VPolL, 493/1995), jonka 15 §:n sisällössä määriteltiin mitä poliisin etsinnältä edellytettiin.

Kyseisessä säännöksessä säädettiin vaarassa olevan ja kadonneen henkilön etsinnästä, etsin- nän edellytyksenä ollen henkilöä koskeva hengen tai terveyden vaara. Aina ei ole helppoa kuitenkaan määrittää ketä on pidettävänä kadonneena sekä vaarassa olevana henkilönä, sillä katoamistilanteet ovat yleensä hetkessä tapahtuvia, kiireellisiä ja sallivat näin ollen huonot puitteet yksityiskohtaiselle tarkastelulle siitä kuinka reaalinen hengen tai terveyden vaara on.

Tiettyjen ihmisryhmien osalta hengen tai terveyden vaara oletetaan automaattisesti, mutta muiden osalta rajanvetoa henkeä ja terveyttä uhkaavaan tilanteeseen voi olla vaikea arvioida.¹¹ Ennen vuoden 1995 voimaan tullutta poliisilakia toimenpiteitä suoritettiin tavan- omaisoikeudellisen käytännön, hätävarjelun tai pakkotilan perusteella.¹²

7 Kuosma 2011, s. 15. Pajuoja – Salminen 1996, s. 29–30: Tutkimus oli laajamittainen selvitys, joka antoi tietoa kadonneista joukkona. Tutkimus valmistui vuonna 1996 ja edellisenä vuonna tapahtui kirjoittajien mukaan ’ratkaiseva lainsäädännöllinen muutos’, voimaan astunut poliisilaki (493/1995), jossa määritettiin poliisin toimivaltuuksia ja tehtäviä. Ensimmäistä kertaa kadonneiden etsintä ja tutkinta kirjattiin lakiin poliisille kuu- luviin tehtäviin, aiemman toiminnan olleen tavanomaisoikeuden pohjalta tapahtuvaa, s. 10–19.

8 Kts. esimerkiksi Keskisuomalainen 26.11.2015; MTV 3.5.2014; MTV 20.12.2013; Helsingin uutiset 25.10.2015.

9 Kts. esimerkiksi: Iltasanomat 10.3.2015; Iltalehti 13.6.2016; Turun sanomat 19.6.2016. Mediassa paljon huomiota sai myös Nuuksioon kadonneen Nela Utkinan tapaus, josta esimerkkinä Helsingin sanomat 15.9.2015.

10 Greene – Alys 2017, s. 1; Kuosma 2011, s. 19–20, joka pyrki teoksellaan edistämään ongelman vakavuuden tiedostamista; Häkkänen ym. 2006, s. 59.

11 Pajuoja – Salminen 1996, s. 14. Ihmisryhmistä mainittakoon esimerkiksi lapset, sairaat tai dementoituneet vanhukset, joiden katsotaan olevan aina kadotessaan vaarassa oletettaen heidän olevan kyvyttömiä huolehti- maan itsestään.

12 HE 57/1994 vp., s. 43.

(17)

Vuonna 1995 voimaan tullut poliisilaki muuttui vuoden 2014 uudistuksessa. Voimassa on ajantasainen poliisilaki (PL, 872/2011), jonka mukaan poliisilla on kadonneen henkilön et- sintävelvollisuus, ilmoituksen perusteella tai muusta erityisestä syystä. Poliisilla on velvol- lisuus ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin kadonneen löytämiseksi (PolL 1.2), jos on perus- teltua syytä olettaa henkilön kadonneen tai joutuneen onnettomuuden uhriksi. Kadonneen löytämiseksi on tarvittaessa aloitettava poliisitutkinta, tutkinnassa noudattaen tutkinnan laa- dun edellyttämällä tavalla esitutkintalain säännöksiä (PolL 6.1 ). Lain esitöiden mukaan tar- koituksena tulee edelleen olla nimenomaan sellaisten henkilöiden löytäminen, joiden on syytä epäillä olevan vaarassa tai välittömän avun tarpeessa.¹³

Kuosman mukaan monet väkivaltarikoksen uhriksi joutuneiden kadonneiden henkilöiden ta- paukset olisi selvitetty paljon nopeammin, jos väkivaltajuonne olisi hahmotettu alusta alkaen. Hän näkee katoamisilmoituksen vastaanottavan poliisin roolin aivan liian ratkaise- vaksi ja poliisin ammattitaidosta riippuvaksi.¹⁴ Usein henkilö löytyy heti katoamisen jälkeen, mutta kadonnut henkilö saattaa olla joutunut myös henkirikoksen uhriksi.¹⁵

1.1 Tutkimusongelma ja tutkimuksen rajaukset

Tutkimus on rajattu koskemaan Suomen paikallispoliisilaitoksia Manner-Suomessa. Paikal- lispoliisi koostuu 11:sta poliisilaitoksesta. Poliisilaitokset ovat Helsingin poliisilaitos, Itä- Uudenmaan poliisilaitos, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, Hämeen poliisilaitos, Kaakkois- Suomen poliisilaitos, Lounais-Suomen poliisilaitos, Pohjanmaan poliisilaitos, Itä-Suomen poliisilaitos, Oulun poliisilaitos, Sisä-Suomen poliisilaitos ja Lapin poliisilaitos.

Tarkoitus on tehdä ajantasaista perusselvitystä tutkimuksen ollen tältä osin lähinnä empiirinen ja tilastollinen. Aineiston keruuta ohjaa lähtökohta, jonka mukaan on oltava empiiristä tietoa vallitsevista käytännöistä reaalimaailmassa, jotta lainsäädäntöä voidaan kehittää. Ai- neiston oli kaiken kaikkiaan tarkoitus lisätä tietoa kadonneiden henkilöiden tapauksista ja tutkinnasta.

13 HE 224/2010 vp., s. 19 ja 71.

14 Kuosma 2011, s. 16.

15 POHA Dno 2020/2013/3057 (29.11.2013), s. 1.

(18)

Pro Gradun ensimmäisessä osuudessa tarkastellaan kadonneita henkilöitä ja katoamisen syitä. Tutkimus on tältä osuudelta empiirinen oikeustutkimus, aineiston koostuessa vuoden 2015 ’kadonnut henkilö’ S-ilmoituksissa poliisin tietoasianjärjestelmässä, patjassa.

Seuraavaa aihealuetta on tarkoitus tutkia empiirisin metodein aineistolähtöisesti, mutta myös peilata tuloksia ajantasaiseen lainsäädäntöön ja menettelyyn. Toinen osa-alue tarkastelee miten rikos tunnistetaan kadonneiden henkilöiden etsinnässä – Miten syytä epäillä rikosta - kynnys täyttyy kadonneiden henkilön etsinnässä ja millä perustein erilaisiin toimenpiteisiin ryhdytään? Kuinka suuri osuus kadonneiksi ilmoitettujen henkilöiden tapauksista johtaa poliisitutkintaan tai esitutkintaan?

Viimeisin tutkimuksen osa-alue liittyy olennaisesti edelliseen tutkimusongelmaan. Osa-alu- een on tarkoitus selvittää poliisin toimivaltakysymyksiä ja velvollisuuksia kadonneiden et- sinnässä. Osa-alueessa pyritään selvittämään lainsäädännöllistä kenttää, joka ohjaa poliisin toimintaa. Kadonneiden henkilöiden etsintää viitoittaa rajapyykki poliisitutkinnan ja esitutkinnan välillä, joka jakaa pakkokeinojen käyttöä ja muita toimivaltuuksia poliisilain mukaisiin ja pakkokeinolain mukaisiin pakkokeinoihin sekä niiden soveltamisedellytyksiin. Osa- alue on sekä oikeusdogmaattinen sen tulkitessa aiempaa sekä nykylainsäädäntöä että empiirinen, tutkimuksen tarkastellessa miten toimenpiteitä käytetään käytännössä.

Pro gradu-tutkimuksen tavoitteet voidaan esittää seuraavasti:

1) Pro gradu-tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin kuvata kadonneita henkilöitä, henkilöi- den syitä katoamiseen ja rikollisuuden osuutta katoamisen syynä.

2) Tutkimuksen toisena tavoitteena on kuvata minkälaisesta rikollisuudesta on kyse ja arvioida rikoksen tunnistamisen keinoja kadonneiden henkilöiden tapauksissa.

3) Kolmantena tavoitteena on tarkastella poliisin toimintavelvollisuutta, toimivaltuuksia sekä laissa määriteltyjä käytettävissä olevia toimenpiteitä kadonneiden etsinnässä sekä poliisitutkinnassa kadonneiden löytämiseksi.

(19)

1.2 Tutkimuksen metodisuus

Käsillä oleva pro gradu -työ koostuu empiirisestä tutkimuksesta, sekä lainopillisesta tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmän valinnan määrittää tutkimusongelma ja tutkimustehtävä.¹⁶ Tässä oikeustutkimuksessa kohteena ovat niin (1) oikeudelliset käsitteet koskien kadonneita, sekä empiirisesti tuotettu tieto kadonneista ilmiönä sekä katoamisen syistä, kuin (2) rikosten yhteys katoamisiin, jota tarkastellaan empiirisesti sekä lainsäädännöllisestä näkökulmasta, oikeusdogmaattisesti. Kolmantena (3) tutkimuksen osa-alueena ovat oikeussäännöt ja kom- petenssinormit, jotka määrittävät kadonneiden henkilöiden etsintää ja tutkintaa, jota tarkastellaan sekä lainopillisesti että empiirisesti, joista jälkimmäinen tuottaa tietoa siitä, miten normit toteutuvat käytännössä.

Tutkimusasetelmaa ohjaa oikeusvaltioperiaate perustuslain (PL, 731/1999) 1:2.3 mukaisesti, jossa julkisen käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa noudatettavan tarkoin lakia. Näin ollen tutkittaessa julkisen vallan toimintaa, on ymmärrettävä vallitseva oikeustila arvioidessa toiminnan laatua ja hyväksyttävyyttä. Olennainen katsantokulma on kadonneita henkilöitä koskeva lainsäädännöllinen sirpaleisuus ja viime vuosikymmeninä muuttunut lainsäädäntö, joka on tuonut haasteita niin ilmiön tarkastelun kuin käytännön toiminnan kannalta.¹⁷ Osittain tutkimuskohdetta lähestytään näin ollen hermeneuttisesti pyr- kien muodostamaan kokonaiskuva kadonneista henkilöistä lainsäädännöllisesti, tulkiten lain merkityssisältöjä ja tulkintasuosituksia. Samalla tutkimuksessa on tarkoitus arvioida oikeus- sääntöjen soveltajien ja tulkitsijoiden toimintaa käytännössä lainsäädäntöön ja sen muutok- siin peilaten (law in action). Tulkitsijana ja soveltajana tässä tutkimuksessa käsitetään julki- sen vallan toimijoista poliisi, sen suorittaessa kadonneisiin henkilöihin liittyvää poliisitutkintaa ja kadonneiden etsintää. Oikeusnormeja soveltavat viranomaiset ovat yksi oikeuteen kuuluva ja sitä määrittävä instanssi.¹⁸

16 Kultalahti 2010, s. 21. Kultalahti näkee menetelmän valinnan ensisijaiseksi kriteeriksi sen kyvyn tuottaa luotettavaa ja relevanttia tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Esimerkiksi kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen teoria so- pivat samaan tutkimukseen, jos molemmat antavat tehokkaasti tietoa tutkimuskohteesta, ks. s. 26.

17 Esimerkiksi kadonneen löytämiseksi tehty poliisitutkinta on nostettu asetuksen tasoisesta säännöksestä lakiin, aiemmin PolA 14 § 1 mom. (1112/1995), nyt PolL 6:1.

18 Alvesalo 2010, s. 178.

(20)

Tutkimusta viitoittaa oikeussosiologiset piirteet tutkimuksen hahmottaessa millaiseksi oikeus oikeudellisissa käytännöissä rakentuu.¹⁹ Varsinaista oikeussosiologista tutkimusta työssäni en toteuta, vaan luokittelen tutkimuksen modernimpaan empiiriseen oikeustutki- mukseen. Lainsäädännöllistä pohjaa tarkastellaan perinteisesti lainopillisesti ja sen sovelta- mista käytännössä tutkitaan empiirisin menetelmin.²⁰ Kirjalliset ilmaisut, joita esiintyy kir- jallisissa dokumenteissa, ovat empiirisiä tosiasioita, joita voidaan tutkia empiirisin menetelmin.²¹Lainsäädännön käytännön toimivuudesta (law in action) onkin mahdotonta saada tietoa pelkästään lainopillisella, oikeusnormeihin kiinnittyvällä tutkimusotteella (law in books).²²

Tutkimus voidaan nähdä karkeasti jaotellun lainopilliseen tutkimukseen ja empiiriseen oi- keustutkimukseen. Lainopillinen osuus tarkastelee kompetenssinormeja sekä legaalimääri- telmiä, kun taas empiirinen osuus muodostaa kuvan tutkittavana olevasta ilmiöstä sekä tarkastelee kompetenssinormien toteutumista käytännössä.²³ Lainopillinen näkökulma nähdään usein korostaen oikeuden sisäistä näkökulmaa sijoittaen muu tarkastelu muiden tieteenalojen ulkoiseen näkökulmaan. Kuitenkaan estettä sille ei ole, miksei positiivisoikeudellisten oppi- aineiden parissa voisi toteuttaa tutkimusta muista tiedonintresseistä käsin ja erilaisia meto- deja käyttäen.²⁴ Parhaimmillaan tutkimus tuottaa kehitysehdotuksia, jotka voivat kohdistua

19 Ylhäinen 2004, s. 41–43 määrittää lainopin ja oikeussosiologian suhdetta, nähden esimerkiksi, ettei oikeussosiologia itsessään sen tutkimuksellisessa tiedonintressissä kohdistu ainakaan suoraan oikeuden ja yhteiskunnan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Ylhäinen esittää myös havaintoja oikeussosiologian ymmärretyn usein oikeustieteellisessä tutkimuksessa apupojan rooliin. Samalla tavoin Alvesalo 2010, esittää empiirisen otteen jääneen oikeustieteilijöiden väheksymäksi ja yhteiskuntatieteilijöille vieraaksi. Kaiken kaikkiaan empiirinen oikeustutkimus tuntuu olevan Suomessa vieraaksi koettu tutkimuksen piirissä; kts. esimerkiksi Kultalahti 2010 ja Ervasti 2003.

20 Esimerkiksi Ervasti korostaa modernin oikeuden asemaa yhteiskuntaa määrittävänä tekijänä ja sosiaalisen kontrollin välineenä, jonka vuoksi oikeuden tosiasiallisen merkityksen ja sen vaikutuksiin keskittyvän empiirisen tutkimuksen tulisi olla keskeisemmässä asemassa. Suomessa empiiriselle oikeustutkimukselle ei ole syn- tynyt samanlaista tutkimusperinnettä kuin monissa muissa länsimaissa, joissa empiirinen oikeustutkimus alkoi saada vankkaa jalansijaa 1960- luvun loppupuolella ja 1970- luvun alussa. Kts. Ervasti 2003, s. 48 ja 50. Lai- tinen myös näkee, että empiirisen oikeustutkimuksen osuus on yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa hyvin pieni ja näkee sen roolin kuitenkin tärkeäksi eritoten kriminologian ja oikeussosiologian piirissä. Laitinen hah- mottaa empiirisen tutkimustiedon roolia yhteiskunnan toimintamekanismien paremmaksi ymmärtämisen ja yh- teiskuntapoliittisen päätöksenteon pohjana. Empiirisessä oikeustutkimuksessa nämä näyttäytyvät mm. lainval- mistelussa, lakien vaikutuksissa ja lakeja toimeenpanevan hallintokoneiston toiminnassa, jonka lisäksi synty- vän tiedon rinnalle tarvitaan ”teoreettista erittelyä ja haltuun ottoa”, kts. Laitinen 2010, s. 11–12. Kts. myös Ylhäinen 2004, s. 43–44: jossa moderni oikeus määritellään valtion oikeudeksi, jonka lakimiehet ja tuomarit tunnistavat ja jonka valtion viranomaiset panevat täytäntöön.

21 Kultalahti 2010, s. 53.

22 Mäkelä – Tapani 2013, s. 4.

23 Lainsäätäjän ja säännösten toteuttajan eli oikeussäännön soveltajan erillisyydestä johtuu, että liikkumavaraa syntyy lain soveltamiseen. Säännökset eivät aina toteudu käytännössä lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla kts.

Hankilanoja 2014, s. 15.

24 Ervasti 2004, s. 10–11.

(21)

vallitsevaan oikeustilaan tai käytänteisiin. Tutkimus tuottaa joka tapauksessa relevanttia tut- kimustietoa ilmiöstä, jota tänä päivänä kaivataan niin lainsäätäjän roolissa, kuin kohdistet- taessa viranomaisen toimintaa ja voimavaroja.²⁵

1.3 Tutkimusaineisto ja aineiston analyysi

Pro Gradu tutkimukseni jakaantuu oikeusdogmaattiseen tutkimukseen ja empiiriseen tutkimukseen. Teoreettisen tutkimukseni ensisijaisena lähdeaineistona olen käyttänyt aiheeseen liittyvää kansallista lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa sekä oikeuskirjallisuutta. Oikeus- kirjallisuus muodostuu myös oikeussosiologisesta, kriminologisesta ja yhteiskuntatieteelli- sestä ulkomaalaisesta kirjallisuudesta, jossa tarkastellaan kadonneita henkilöitä eri näkökul- mista. Teoreettinen aineisto tukee sekä oikeusdogmaattista lähestymistapaa, jossa on tarkoitus systematisoida ja tulkita kadonneisiin liittyvää lainsäädäntöä ja kompetenssinormeja, että empiiristä tutkimusta luoden osiolle teoreettista viitekehystä ja vertailupohjaa.

Empiirinen tutkimusaineisto koostuu kolmesta eri aineistosta, jotka ovat valikoituneet tutki- musongelmien perusteella. Tutkimusaineiston ja menetelmien monipuolisuuteen on vaikut- tanut aihealueen Suomessa jokseenkin tutkimaton maaperä – tieteellisiä ajankohtaisia tutkimuksia kadonneista henkilöistä ei ole²⁶, aiheen ollessa kuitenkin aina kurantti, monia kan- salaisia koskettava, sekä viranomaisnäkökulmasta valtavasti resursseja vievä. Täten olen ha- lunnut laatia tutkimuksen luonteen sallimissa puitteissa mahdollisimman kattavan kuvan il- miöstä.

Ensimmäinen aineisto (Aineisto 1) on valikoitunut tuottamaan tietoa kohdeilmiöstä. Ensim- mäisen aineiston perusjoukko (N 1278) koostuu vuoden 2015 Patja-tietojärjestelmään syö- tetyistä paikallispoliisin S-ilmoituksista, eli sekalaisilmoituksista, nimikkeellä ”kadonnut henkilö”. Aineisto käsittää tutkintailmoitukset sekä tutkintamuistiot. Tarvittaessa aineistoa

25 Lainlaadinnassa tutkimustieto parantaa lainvalmistelun laatua, tiedon realisoituessa kolmella ehdolla; (1) on olemassa väyliä, joita pitkin tutkimustieto on saatavilla lainvalmistelijoille ja päätöksentekijöille, (2) jotka ovat valmiita käyttämään kyseistä tietoa ja (3) ennen kaikkea kyseistä ilmiötä koskevaa relevanttia ja ajankohtaista tietoa tulee olla tarjolla. Ks. lisää Tala 2010, s. 76–79. Lainkäyttäjän empiirisen tiedon hyödynnettävyydestä mm. rikostutkinnassa ks. Tolvanen 2010, s. 83–86.

26 Tieteelliseksi katsottavaa laajempaa perusselvitystä kadonneista henkilöistä ei voi katsoa tehdyn vuoden 1996 jälkeen, jolloin relevanttia selvitystä ei voida nähdä löytyvän. Aiemmalla tutkimuksella viitataan jo esi- tettyyn lähteeseen Pajuoja – Salminen 1996. Aiemmin tehty laajahko selvitys antaa kuitenkin mielekkään ver- tailukohdan, joskin tulee ottaa huomioon tietojärjestelmien muutokset ja muutokset kirjaustavassa.

(22)

täydennettiin myös Patjan tapauksen päätöstiedoilla (TP). Aineistosta on valittu otos, tutkimuksen ollen otantatutkimus, perusjoukon ollessa suuri (N 1278). Perusjoukoksi valikoitui vuoden 2015 aineisto, jotta tutkittavasta ilmiöstä saataisiin mahdollisimman ajantasaista tietoa, kuitenkin aineiston vastatessa myös siihen, ketkä jäävät kadoksiin. Aineisto on analysoitu syyskuussa 2016- maaliskuussa 2017, jolloin vuotta 2015 tuoreempi aineisto ei vastaisi kysymyksiin siitä, miten ja milloin henkilöt ovat löytyneet ja vääristäisi tietoa siitä, kuinka moni jää pidemmäksi aikaa kadoksiin. Otos on valittu ositetulla otannalla, jolloin kunkin laitoksen alueelta on ilmoituksia valikoitunut suhteellisella kiintiöllä, poimintavälin muo- dostuen arvotulla tilastoyksiköllä. Tästä koostuneesta joukosta on valikoitunut sen jälkeen systemaattisella otannalla vielä pienempi joukko (n 239), joka on analysoitu otantatutkimuksen aineistona. Tutkimuksen otantasuhde on 239:1278 = 18,7, jolloin otokseen valikoitui lopulta noin joka viides vuoden 2015 ilmoituksista. Aineiston varsinainen analyysi suoritettiin käyttäen tilastollisena ohjelmistona Microsoft Excel 2013 – ohjelmaa, ohjelmiston so- veltuen tutkimuksessa vaadittuun yksinkertaiseen tilastoanalyysiin. Patja-ilmoituksista saa- dut tiedot kerättiin Exceliin muuttujittain. Muuttujille määriteltiin numeroarvo analyysissä, esimerkiksi ’raportoitu huumeongelma (1), ei raportoitua huumeongelmaa (0)’, ja analyysi suoritettiin Excelin analyysitoiminnoilla, kuten pivot- toiminnolla. Muuttujia kerättiin ilmoituksesta useita, kuten katoamisilmoituksen tekijä, kadonneen ikä, sukupuoli, kansalaisuus, katoamispaikka, löytymispaikka, aika kateissa ja löytyminen hengissä. Kadonneiden ilmoituksista kerättiin myös mahdollisia annettuja syitä tai henkilöominaisuuksia, joilla voi olla yhteys katoamiseen, kuten itsetuhoisuus ja päihteidenkäyttö. Aineistosta nousi esiin erilaisia teemoja, jonka mukaan muuttujat valikoitiin ja taulukointiin. Aineiston analyysillä oli tarkoitus tutkia ilmiötä ja löytää siitä mielenkiintoisia piirteitä. Piirteet kertovat myös yhtäläi- syyksistä ja eroista aiemmin tutkittuun. Aineiston analyysillä saatuja tuloksia esitettiin kuvailevin tilastollisin menetelmin. Aineistoa pyrittiin keräämään ja analysoimaan kattavasti, jotta tulokset ovat yleistettävissä laajempaankin otokseen.

Toinen aineisto (Aineisto 2) koostuu tapauksissa jossa kadonnutta henkilöä koskeva poliisitutkinta on muuttunut esitutkinnaksi, otoksen rajautuessa 2010-lukuun. Aineisto kerättiin poliisiasiaintietojärjestelmästä, Patjasta, tapaus-analyysissä käytettäen S-ilmoituksesta saatuja tietoja. Tiedot R-ilmoituksesta tarkastettiin siltä osin, löytyykö S-ilmoitukseen viit- tausta, löytyykö erityistä analyysiä rikosepäilyjen syistä sekä varmistettiin rikosnimike, ellei sitä oltu S-ilmoitukseen kirjattu. Aineisto haettiin Patjalta salaamattomista tiedoista, ilmoi-

(23)

tusten löytyessä rikitrip-haulla kriteereillä ”kadonnut henkilö” ja ”/R/”, jälkeisemmän viita- ten laadittuun rikostutkintailmoitukseen kadonneen henkilön tutkinnassa. Aineistoon suoritettiin valikoiva otanta, jossa edellä esitetyin kriteerein aineistoksi valikoitui 11 tapausta.

Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, teorian muodostetun aineisto 3 tu- loksista muodostetulla käsitejärjestelmällä – poliisien kyselytulosten perusteella muodoste- tuin kriteerein rikosepäilyn herättävistä seikoista kadonneen tutkinnassa.

Kolmas aineisto (Aineisto 3) muodostuu poliiseille suunnatusta kyselytutkimuksella kerä- tystä aineistosta, jolla pyrittiin saamaan tietoa poliisien toimenpiteistä käytännössä sekä poliisin käsityksistä koskien kadonneiden henkilöiden etsintää ja poliisitutkintaa.²⁷ Kysely to- teutettiin Webropol – tiedonkeruuohjelmalla. Tutkimuksen osion oli tarkoitus syventää aineiston tilastollista analyysiä sekä lainopillista tulkintaa, eikä muodostaa itsessään samanlaista perusjoukon kartoitusta kuin patja-aineistolla tehtävä ilmiökartoitus.

Kyselyn osallistumispyyntö lähetettiin sähköpostitse 62 poliisille paikallispoliisilaitoksiin.

Osallistujia valittiin joka laitokselta 6 sijoituspaikan perusteella (hälytys- ja valvonta tai ri- kostutkintayksikkö). Valikoiduista neljä karsiutui sittemmin pois virkavapaan tai muun pois- saolon vuoksi. Tutkimusaineisto on tältä osin primaarista eli nimenomaisesti tätä tutkimusta varten kerättyä. Otoksen tuloksia analysoitiin tilastollisesti Excelissä sekä käyttäen Webro- polin raportointityökaluja. Osa kysymyksistä oli avoimia kysymyksiä, joiden analyysimene- telmänä käytettiin laadullista analyysiä. Kyselyyn vastasi 28 henkilöä, osallistumisprosentin ollessa ~ 45 %. Kyselytutkimukseen oli aikaa vastata neljä viikkoa, marraskuun 28. päivästä eteenpäin. Kysely sisälsi 11 kysymystä, joista yhdeksän analysoitiin Webropolin työkaluilla.

Kysymyksistä kaksi analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Ymmärrys ilmiöstä

27 Salaisten pakkokeinojen käyttöä poliisilain mukaan voidaan käyttää rikoksen estämiseen ja rikoksen paljas- tamiseen. On selvää, että rikosta epäiltäessä, syytä epäillä kynnyksen täyttyessä esitutkinta- ja pakkokeinolain mukaiset pakkokeinot ovat käytettävissä – kuten aiemmin on tullut ilmi, kadonneen henkilön katoamisen syyt eivät ole usein tiedossa, eikä näin ollen mahdollista rikostakaan ole yksinkertaista epäillä. Rikoksen paljasta- minen kuuluu rikoksen estämisen ja selvittämisen väliselle harmaalle alueelle; rikos oletetaan tehdyksi, mutta esitutkinnan käynnistämisen edellytykset puuttuvat. Kadonneen etsinnässä arvioitavaksi tulee näin ollen rikok- sen estämistä koskeva todennäköisyysarviointi sekä rikoksen paljastamista koskeva voidaan olettaa – kynnys.

Kynnyksessä arvioitavia tekijöitä ei ole laissa tai sen esitöissä tyhjentävästi lueteltu, eikä se olisikaan mahdollista lain abstrahoinnin vuoksi. Tutkimuksessa on kuitenkin mielekästä eritellä kadonneiden tapauksia koskevia mahdollisia yhtäläisyyksiä kynnyksiä arvioidessa. Yhtäläisyyksien löytyminen loisi tulkintaa lainkäytölle sekä sen sisällölle.

(24)

syntyy tulkitsemalla yksityiskohtia, jotka lisäävät ymmärrystä tulkittavasta kokonaisuu- desta.²⁸ Aineistoa ryhmiteltiin siten että lauseiden tarkoitusperä, pelkistetty ilmaus oli sa- mankaltainen. Aineiston ryhmittelyssä, eli klusteroinnissa aineistosta etsitään eroavaisuuk- sia ja/tai samankaltaisuuksia kuvaavia käsitteitä, joilla luodaan pelkistetty ilmaus ja seuraa- vaksi ne ryhmitellään alaluokkiin. Klusterointi on osa abstrahointia, eli käsitteellistämistä.

Abstrahoinnissa tutkimuksen kannalta olennainen tieto erotetaan ja tämän valikoidun tiedon pohjalta muodostetaan teoreettisia käsitteitä. Abstrahoinnissa tapahtuu eteneminen pelkiste- tyistä ilmauksista teoreettisiin käsitteisiin sekä johtopäätöksiin. Abstrahoinnissa empiirinen aineisto yhdistetään teoreettisiin käsitteisiin.²⁹ Laadullisen analyysin tulokset esitetään siten, että aineistosta määrällisesti ilmenneet sisällön yhtäläisyydet ovat esitetty numeerisesti.

Yhteenveto menetelmistä:

Tutkimuksessa on käytetty sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä (Aineistot 1- 3). Kvantitatiivinen osuus (Aineisto 1 ja 3) on suoritettu kuvailevin tilastollisin menetelmin, joiden tavoitteena on ollut tiivistää aineistossa esiintyvää vaihtelua ja esittää se helpommin omaksuttavassa muodossa. Toisin sanoen suuren havaintomäärän ominaisuuksia on kuvattu pienemmällä määrällä lukuja. Aineistossa esiintyvä monimutkainen ilmiö on muokattu näin ollen helpommin ymmärrettävään ja tulkittavaan muotoon.³⁰ Analyysi on laadittu Excelillä aineistoissa 1-2 ja Webropolilla aineiston 3 kysymyksissä 1-6 ja 8-10. Aineiston 3 kysymyk- set 7 ja 11 on analysoitu laadullisin menetelmin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ana- lysoinnissa käytettäen klusterointia ja abstrahointia. Aineisto 2 analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.

Aineisto analysoitiin POHA:n tutkimusluvan myöntämissä puitteissa, vuoden 2016 lopussa, maaliskuun ja joulukuun aikana. Lopputarkistuksia aineistoon tein tammikuun 2017 aikana.

Aineiston läpikäynti suoritettiin poliisilaitoksen tiloissa, tutkimusluvan vaatimalla tavalla.

Aineiston ollessa Excelöity muuttujittain, suoritin analyysiä tilasto-ohjelmalla poliisilaitoksen ulkopuolella. Muuttujittain Exceliin viedyssä aineistoissa ei ollut enää lainkaan yksilöi-

28 Tuomi - Sarajärvi 2002, s. 112.

29 Tuomi - Sarajärvi 2002, s. 114–115

30 Nummenmaa 2009, s. 53–54.

(25)

viä tietoja kuten nimiä, syntymäpäiviä taikka asuinpaikkakuntaa. Aineiston kohdalla oli tär- keä huolehtia anonymiteetistä poliisin tietojärjestelmien tietojen sisältäen salassa pidettäviä tietoja.

1.4 Luotettavuuden arviointi

Aineiston luotettavuutta voidaan mitata reliabiliteetin ja validiteetin perusteella. Reliaabe- lius tarkoittaa mittaustulosten kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Validiuksella tar- koitetaan tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä mitä on tarkoitus mitata. Laadulli- sessa aineistossa validius merkitsee kuvausten ja siihen sopivien tulkintojen yhteensopi- vuutta.³¹

Luotettavuuteen vaikuttaa osittain poliisin kirjaamistapa. Tuloksissa esimerkiksi ei ole to- dennäköisesti raportoitu kaikkea päihderiippuvuutta, vaan päihderiippuvuus voi olla raportoitua suurempi. Ensinnäkin voi olla, että poliisi ei ole kirjannut ilmi tullutta asiaa kadonnut henkilö ilmoitukseen oletettuaan asian olevan tutkinnan kannalta epärelevantti. Voi myös olla, ettei ilmoittaja ole kertonut taikka tiennyt asiasta. Kirjausten tulisi periaatteessa tapah- tua yhdenmukaisesti siltä osin kuin POHA:n ohje Dno 2020/2013/3057 Kadonneen henkilön etsintä ja poliisitutkinta ohjeistaa.

Empiiriselle aineistolle (Aineisto 1) suoritettiin yksinkertaisia tarkistuksia jakamalla aineistoa satunnaisesti useampaan ryhmään ja laskemalla ryhmittäin keskiarvot, keskijakauma ja mediaani. Erot ryhmien välillä jäivät alle puolen prosentin eroihin, joka antaa selvää osviit- taa koeasetelman toistettavuudesta ja yleistettävyydestä. Toistettavuus kertoo tulokset reli- aabeleiksi. Haastavampia hypoteesitestejä aineistolle ei suoritettu, koska tutkimuksen tilas- tollisten menetelmien tavoitteena ei ollut tuottaa monimutkaisia päätelmiä kuvattavista ilmi- östä. Tutkimusotoksen ollessa varsin laaja (n 239), on todennäköistä, että tulokset toistuvat samanlaisessa otannassa. Tätä puoltaa myös aiemman tutkimuksen Pajuoja -Salminen hyvin samansuuntaiset tulokset.

31 Hirsjärvi ym. 2001, s. 213.

(26)

2 KADONNEET HENKILÖT

Kadonnut henkilö on yksilö jonka olinpaikka on tietämättömissä ja on olemassa huoli hen- kilön hyvinvoinnista. Vaikka suurin osa kadonneista löytyy turvassa päiviä sen jälkeen kun katoamisilmoitus on tehty, jotkut jäävät ikuisesti kadoksiin.³² Kadonneiden henkilöiden ongelma kaikessa kompleksisuudessaan on usein aliarvioitu, huonosti ymmärretty ja usein trivialisoitu päättävien henkilöiden taholta.³³

Katoamisilmoituksia kirjataan Suomessa päivittäin ja noin kaksikymmentä katoamista- pausta jää vuosittain selvittämättä. Katoamisen syitä ovat mm. seikkailunhalu, karkumatka esimerkiksi perhekodista tai laitoksesta, vankilasta pako, onnettomuus, tapaturma, päihde- sekoilu, sairaus, sairaskohtaus, vamma, itsemurha, perheväkivallan välttely, rikollisten tai viranomaisten välttely sekä rikokset. Rikoksia ovat mm. lapsikaappaus, ihmiskaappaus, kid- nappaus, ihmiskauppa, ihmisryöstö, prostituutioon pakottaminen, tappo, surma, murha, lap- sensurma tai muu henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos. Joka neljännen pysyvästi kadonneen arvellaan joutuneen henkirikoksen uhriksi.³⁴

Tutkimuksissa korostuvat nuoret ikäryhmät sekä mielenterveyden häiriöistä kärsivät henki- löt. Lopuista katoamistapauksista on vaikea muodostaa selkeitä kokonaisuuksia, mutta suu- ressa osassa katoamistapauksia kadonnut henkilö on työikäinen, jolla on alkoholi tai- huu- meongelma. Heistä monet ovat lähteneet ”etsimään itseään”, pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa.³⁵ Kaiken kaikkiaan kadonneiden henkilöiden profiili on laaja-alainen. Se käsittää niin kaapattuja lapsia, muistisairaita vanhuksia, kuin seksikaupan uhreiksi joutuneita nuoria naisia. Kadonneiden aikuisten kohdalla usein on kyseessä haavoittuvainen henkilö, joka voi kärsiä henkisistä ongelmista kuten masennuksesta tai henkilö voi olla joutunut rikoksen uhriksi.³⁶ Järjestäytyneissä yhteiskunnissa ihmisten katoamistapauksiin liittyy eräänlainen ylei-

32 Greene – Alys 2017, s. Missing Persons ja xvii; NCA 2016 raportin mukaan Iso-Britanniassa kadonneista 74 % löytyy 24 tunnin aikana ja 96 % kadonneista saadaan kotiin turvassa, s. 8 ja 21.

33 Greene – Alys 2017, s xvii.

34 Kuosma 2011, s. 15; Katoamisen syyt ovat samoja, painotuksen vaihdellen eri kulttuurien ja maiden välillä.

Samoin katoamisen syistä Greene-Alys 2017, s. xvii.

35 Pajuoja – Salminen 1996, s. 43–44; Tarling – Burrows 2004, s. 18–19.

36 Greene – Alys 2017, s 1-2.

(27)

nen selvittämisintressi ja tutkinnan edetessä esiin saattaa tulla seikkoja sen tueksi että ky- seessä voi olla rangaistava teko taikka laiminlyönti, jolloin tutkintaa jatketaan esitutkin- tana.³⁷

Kadonneiden henkilöiden etsinnästä vastaa poliisi sisämaassa ja rajavartiolaitos vastaa et- sinnästä merellä. Kadonneista henkilöistä ilmoituksen tekevät yleensä henkilön lähiomaiset, mutta ilmoittajana saattaa toimia myös kadonneen henkilön asioita hoitava viranomainen, hänet muuten tuntevat tai aivan sivulliset.³⁸

2.1 Kadonneet henkilöt Suomen lainsäädännössä

Lainsäädännöllistä keskustelua kadonneiden henkilöiden osalta voidaan käydä useasta nä- kökulmasta. Vapaasta tahdosta katoaminen ei ole rikos. Kuitenkin moni henkirikokseksi myöhemmin osoittautunut katoamistapaus on aloitettu kadonnutta henkilöä koskevana tut- kintana. Kuosman mukaan monet sellaiset tapaukset olisivat selvinneet paljon aikaisemmin, mikäli niitä olisi alusta alkaen tutkittu väkivaltarikoksina.³⁹

Uhrikeskeinen näkökulma korostuu ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta, jossa ihmisyksilön katoaminen vastoin omaa tahtoa merkitsee vakavaa ihmisoikeusloukkausta sekä perusoi- keusloukkausta. Oikeushyvien suojelu onkin tärkeä periaate kriminaalipolitiikassa, rikosoi- keudellisten käskynormien suojellessa niitä vaarantamisilta ja loukkauksilta.⁴⁰ Yksilön vapaus turvataan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julkistuksen 3 artiklassa ja perustuslain 7 § 1 momentissa. Ihmisoikeusjulistuksen 3 artiklan mukaan kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Euroopan ihmisoikeussopimuk- sessa (EIS) turvataan oikeus elämään sen 2 artiklassa ja oikeus vapauteen ja henkilökohtai- seen turvallisuuteen sen 5 artiklassa. Perustuslain 7 § 1 momentissa turvataan jokaisen oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Jul- kisen vallan on turvattava niin perus- kuin ihmisoikeuksien toteutuminen PL 22 §:n mukaisesti. Ihmisyksilön kadotessa julkiselle vallalle jääkin eräänlainen vastuu punninnasta onko

37 Helminen ym. 2014, s. 23.

39 Kuosma 2011, s. 16.

40 Tapani 2016, s. 31, kts. lisää kappale 3. rangaistusteoriat ja kriminaalipolitiikka, s. 17–40, jossa mm. rikoslain tulkinnasta siten, että rikoslakia sovellettaessa ja tulkitessa tulisi huomioida kriminalisoinnin taustalla oleva oikeushyvä.

(28)

henkilön katoaminen omaehtoista ja jos näin ei voida ongelmitta osoittaa, tulee julkisen vallan selvittää tapaus ja saattaa mahdolliset syylliset oikeudelliseen vastuuseen.⁴¹

Kadonneet henkilöt eivät esiinny käsitteellisesti minkään lainsäädännön pääosassa. Heitä koskee muun muassa laki kuolleeksi julistamisesta (127/2005), kuitenkaan sen ottamatta kantaa kadonneen henkilön käsitteeseen. Laki määrittelee sen, millä perustein kuolleeksi jul- kistaminen on mahdollista ja määrittää kuolleeksi julistamisen oikeusvaikutuksista. Kysei- nen laki luokittelee kadonneen henkilön tapauksia kadonneen henkilön iän ja katoamisajan pituuden perusteella, sekä ottaa huomioon katoamisolosuhteet – kuitenkaan määrittelemättä kadonnutta henkilöä tai ottamatta kantaa kadonneiden henkilön määriin. Kaiken kaikkiaan kuolleeksi julistaminen on nopeinta silloin, mitä konkreettisemmat ja selkeämmät katoamisolosuhteet ovat.⁴²

Kadonneiden henkilöiden etsinnästä ja tutkinnasta säädettiin ensimmäisen kerran poliisilaissa (493/1995), joskaan laissa tai sen perusteluissa (HE 57/1994 vp.) ei määritelty kadonnutta henkilöä. Voimassa olevan poliisilain esitöissä (HE 224/2010 vp.) ei myöskään kadonnutta henkilöä määritellä tyhjentävästi, mutta laki tarkentaa etsinnän ja tutkinnan koskevan sellaisten henkilöiden löytämistä, joiden on syytä epäillä olevan välittömän avun tarpeessa taikka vaarassa. Hallituksen esityksen mukaan henkilön joutuminen tietymättömiin saattaa myös aiheutua hänen omasta tahdostaan.⁴³

Suurin osa EU:n jäsenvaltioistakaan ei määrittele lainsäädännöllisesti kadonnutta henkilöä.

Määritelmissä jäsenvaltioiden välillä on nähtävissä kuitenkin tiettyjä yhtäläisyyksiä. Suo- messa kadonneen määritelmä rakentuu konstitutiivisesti siten, että käsitteellisesti kadonneeksi määritellään silloin kuin ilmoitus on tehty poliisille. Samoin Tšekin tasavallassa, Bul- gariassa ja Saksassa. Osassa maista löytyy lainmääritelmän lisäksi useita kategorioita, joiden mukaan kadonneita henkilöitä luokitellaan, esimerkiksi perustuen katoamisen tyyppiin. Luo- kituksia käytetään esimerkiksi Itävallassa, Belgiassa ja Virossa. Vaikka useimmiten eräs kadonneen henkilön konstitutiivisista elementeistä on tietämättömyys henkilön olinpaikasta, saattaa laki vaatia määritelmän täyttymiseksi muitakin indikaattoreita, kuten rikoksen tai

41 Näin myös tulkitsee Kuosma 2011, s. 11.

42 Kuolleeksi julistettujen joukossa saattaa olla henkilöitä, jotka ovat joutuneet henkirikoksen uhriksi. Kuol- leeksi julistaminen ei sinänsä katkaise rikoksen tutkintaa, Pajuoja – Salminen 1996, s. 95.

43 HE 224/2010 vp., s. 19.

(29)

vaaran olemassaolon, näin esimerkiksi Saksassa. Joissakin maissa ei tarvita välttämättä konkretisoitunutta vaaraelementtiä, mutta esimerkiksi Irlannissa ja Puolassa joitakin sään- töjä sisältyy kadonneiden henkilöiden määritelmään, niiden määritellessä katoamiseen liit- tyvä riskitaso. Belgiassa ja Luxemburgissa taas kadonneet jaetaan hälyttäviin ja ei-hälyttä- viin tapauksiin.⁴⁴

2.2 Kadonneiden henkilöiden ikä, sukupuoli ja kansalaisuus

Vuoden 1994 katoamistapauksia koskevassa tutkimuksessa kadonneiksi ilmoitetuista henki- löistä oli miehiä 62 % ja naisia 38 %, tutkimusaineiston ollessa miesvaltainen. Suuremmassa otoksessa, vuosilta 1980–1995, jossa tarkasteltiin edelleen kateissa olevia henkilöitä, oli sukupuolijakauma vielä jyrkempi; kadonneiksi jääneitä miehiä oli 79 % ja naisia 21 %.⁴⁵ Mies- valtaisuus toistuu myös kansainvälisissä luvuissa: Iso-Britanniassa vuosina 2014–2015 mie- hiä oli kadonneista 52 %, vaikka väestöstä miehiä on vain 49 %. Ikäryhmässä 0-11 vuotiaat, poikia oli 65 % kadonneista. Taasen 12–17 vuotiaiden ryhmässä tyttöjen osuus nousee poikia korkeammaksi. Yli 18 vuotiaiden kohdalla miesvaltaisuus nousee. Aikuisten miesten osuus kadonneista oli 62 %.⁴⁶

Vuoden 1994 tutkimusaineistossa verrattiin etsintäkuulutettujen historiarekisterin henkilö- tietoja väestön ikäjakaumaan, jossa selvisi, että kadonneiksi ilmoitetut henkilöt ovat nuorempia kuin väestö keskimäärin. Voimakkaitten yliedustettuina olivat 15–24 vuotiaat, jonkin verran yliedustettuina 25–34 vuotiaat ja 35–44 vuotiaat. Yli 45 vuotiaiden ryhmät ovat aliedustettuina, samoin kuin alle 15 vuotiaat. Katoamisten määrä nousee 10 ikävuoden jälkeen, jolloin ikäluokkien yliedustus alkaa. Alle 10 vuotiaita on tässä rekisterissä erittäin vähän.

Kadonneeksi jääneiden osalta yliedustettuina olivat 25–34-vuotiaiden ryhmä ja 35–44-vuotiaiden ryhmä, vanhempien ja nuorempien ikäryhmien ollen vahvasti aliedustettuina. Ala- ikäisiä aineistosta oli kaiken kaikkiaan 28 %⁴⁷, mikä on vähän kansainvälisiin tutkimuksiin nähden.⁴⁸ Iso-Britanniassa 2014–2015 kadonneista henkilöistä alaikäisten osuus oli kaksi kolmasosaa ja yli puolet (56 %) kadonneista kuului ryhmään 12–17 vuotiaat.⁴⁹

44 Candecca ym. 2013, s. 11-12.

45 Pajuoja – Salminen 1996, s. 31 ja 49–50.

46 NCA 2016, s. 15–16.

48 Tarling – Burrows 2004, s. 18; NCA 2016, s. 15; FBI 2015.

49 NCA 2016, s. 15.