Viimeisen vuosikymmenen kynnyksellä näkymä

TERRA

VUOSIKERTA 102

Viimeisen vuosikymmenen kynnyksellä

>Maailma muuttuu

-

^{vai muuttuuko se> oli ai-}

he, josta _valtion päämiehemme

piti

taannoin luentoa Helsingin yliopiston Porthanian täpötäy- dessä luentosalissa. Juuri päättyneen vuosikym- menen jäätyä historiaan voinemme olla vakuut- tuneita siitä, että luentoaiheen loppuosaan liit- tyvä epäilyksen siemen on vailla hedelmâllistä maaperää. Maailma näet muuttuu, tietyiltä osin

jopa

_{nopeammin kuin monikaan}

on

osannut aavistaa. Toivoa vain sopii, että muutokset py- syvät edes jotenkin hallinnassa.

Uuden ja _samalla tämän vuosituhannen viimei- sen vuosikymmenen alkaessa on ^{rnaailma yhä} monien muutosten edessä. Muutosten aikaan liit- tyy valitettavasti useita uhkatekijöitä, kuten ot-

sonikato,

kasvihuoneilmiö, aavikoituminen, saastuminen, eliölajien kuoleminen sukupuut- toon, asevarustelu, kehitysmaiden väestönkasvu ja velkakriisijne. Nämä YK:n ympäristön ja ke- hityksen maailmankomission raporttiinsa, Yhtei- nen tulevaisuutemme, kirjaamat uhkat eivät lu- paa kovin valoisaa tulevaisuutta ihmiskunnalle, ellei ongelmiin aleta keksiâ ratkaisuja jo alkaneel- la vuosikymmenellä.

Muutokset ja uhkakuvat olivat keskeisesti esil- lä myös viime syksyisillä maantieteen pâivillä, joi-

den pitopaikkana oli vuorossa Vaasa. Liekö vaa- salaisilla ollut käytössään tavallista parempia _en- nakkotietoja tulevasta, kun olivat osanneet va- lita pãivien teemaksi >Eurooppa

-

^{ajassa muut-}

tuva mannerkokonaisuus>. Joka tapauksessa tä- mä ajankohtainen aihepiiri kokosi päiville yli sa-

1990

tapäisen osanottajajoukon kuuntelemaan esitel-

miä, keskustelemaan

ja

osallistumaan ryhmä- työskentelyyn. Tässä Terran numerossa esitellâãn kyseisten päivien antia myös niille, jotka olivat joukosta poissa.

Terran toimituksessa siirryttiin viime vuonna uuden 1O0-vuotistaipaleen alkaessa uuteen käy- täntöön. Sen mukaan aikakauskirjan vastaava- na toimittajana on kulloinenkin Suomen Maan- tieteellisen Seuran puheenjohtaja vuorollaan.

Jârjestelyn etuna voi pitäåi mm. sitä, että kun Seuran puheenjohtaja ja sen myötä Terran vas- taava toimittaja vaihtuu vuosittain, maantieteen eri osa-alojen edustajat, jotka _{ovat usein eri puo-} lilta maata, voivat

-

ⁿⁱⁱⁿ halutessaan

-

^tuoda

vaihtelua Terran sisältöön nostamalla esille tär- keinä pitämiään teemoja ja _{oman alueensa eri-} tyiskysymyksiä. Epäilemättä menettelyssä on myös haittansa. Vuoden toimikausi on liian ly- hyt vähänkään mittavampien hankkeiden toteut- tamiselle, ja mitään omaa tutkimuspoliittista oh- jelmaa _vastaavan toimittajan tuskin kannattaa ryhtyä luomaan. Uudet ideat

tai

käynnistetyt hankkeet eivät kuitenkaan joudu _hukkaan toimit- tajan vaihtuessa, sillä jatkuvuutta _{Terrassa edus-} tavat toimitusneuvosto

ja

toimitussihteeri.

Uhkakuvia leijuu myös Terran yllä. Osin juh- lavuoteen liittyneen runsaan materiaalin

ja

sen

vuoksi lykkääntyneen muun aineiston julkaise- misen takia ovat Terrat olleet viime aikoina ta- vanomaista tuhdimpia. Niinpä olemme eläneet

yli Seuran niukkojen julkaisuvarojen. Ollaan ti- NUMERO 1

Tikkanen, Matti (1990). Viimeisen vuosikymmenen kynnyksellä. Terra 102:1, 1–2.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

2

lanteessa, jossa julkaistavaa tekstimäärää joudu- taan ainakin jonkin verran supistamaan. Tämä tarkoittaa joko vähälukuisempia tai lyhyempiä artikkeleita. Viimeksi mainittu vaihtoehto tun- tuu järkevemmältä. Nasevat ja ajankohtaiset ar-

tikkelit,

katsaukset, keskustelupuheenvuorot

ovat edelleen tervetulleita. Ne tulevat varmimmin julkaistuksi ja luetuksikin. Sillä kuten Terran toi- mittaja Pentti Viitala

kirjoitti

1970luvun puoli- välissä Shakespearea siteeraten, >lyhyys on vii- sauden sielu>>.

MATTI TIKKANEN