TERRA 127: 4 2015
222224 s. Omakustane.
Maantieteilijät ovat alkaneet viime aikoina julkaista muistelmiaan. Ensin emeritusprofessorit Olavi Heikki- nen (2014) ja Kauko Mikkonen
(2014) julkaisivat elämäkertateoksen- sa lähes samanaikaisesti, ja nyt vuo- rossa on Helsingin yliopiston maatie- teen emeritusprofessori ja yliopiston vararehtori Paul Fogelberg. Kirjoitta- jan mukaan muistelmateos on rehel- linen yritys esitellä piirteitä yhden ih- misen elämästä, pikemminkin pilke silmäkulmassa kuvaillen kuin syväl- lisesti analysoiden. Muistelmien myötä lukija saa seurata aitiopaikal- ta henkilökohtaisten elämänvaiheiden ohella yliopisto- ja tiedemaailmaan liittyviä tapahtumia läpi vuosikym- menien.
Teos alkaa lapsuus- ja nuoruus- vuosista, jotka Fogelberg vietti Poris- sa ja Tampereella. Fogelberg syntyi 26. elokuuta 1935 Helsingin Naisten- klinikalla, sillä hänen isänsä ja äitin- sä olivat tuolloin käymässä pääkau- punkiseudulla vanhempiensa luona.
Pian syntymän jälkeen pikkumies teki elämänsä ensim- mäisen junamatkan pyykkikorissa Poriin, jota Fogel- berg on vartuttuaan pitänyt syntymäpaikkanaan. Liekö varhainen junamatka vaikuttanut siihen, että Fogelberg on myöhemmällä iällään ollut vannoutunut rautateiden ja junien ystävä ja harrastaja.
Porin lasten huolettomat leikit katkesivat talvisodan syttyessä. Välillä oltiin pommituksia paossa Noormar- kussa. Fogelberg ehti aloittaa koulunsa Porissa, mutta pian hän muutti Tampereelle, josta hänen isänsä oli saa- nut työpaikan. Tampereella koulunkäynti jatkui ruotsin- kielisessä kansakoulussa. Elämä sodan aikana ja sen jäl- keen oli niukkaa. Kahvin korviketta juotiin, perunapuu- roa syötiin ja puoleen reiteen ulottuvia polvihousuja ja puuanturaisia kenkiä käytettiin kesät talvet. Koulutie johti pian oppikouluun, jonka ensimmäisellä luokalla oli yli 40 oppilasta. Koulunkäynti sujui vaikeuksitta ja suosikkiaineeksi kohosi kemia, varmaankin kemisti-isän vaikutuksesta.
Perheen kesäpaikka Koivuranta oli Teiskon Kämmen- niemessä Näsijärven rannalla. Kesäkuun alussa perhe
muutti kesäpaikkaan, ja takaisin kaupunkiin palattiin syyskuun alussa koulujen alkaessa. Vaikka koulupojal- le kertyi maalla runsaasti mieluisia muistoja, tuntui Fo- gelbergin mielestä pahalta viettää siellä ”herran” elä- mää, kun maanviljelijät tekivät otsa hiessä töitä toi- meentulonsa turvaamiseksi. Vanhem- piensa ikääntyessä Koivuranta myy- tiin 1960-luvun lopussa.
Kattavassa sukutaustojen selvityk- sessä tulee esille kiintoisana yksityis- kohtana, että Fogelbergin setä Ola oli humoristisen Pekka Puupää -sarjaku- vahahmon luoja. Fogelbergin oman uran valinta ei ollut itsestäänselvyys.
Tekninen ala tuntui aluksi luontevim- malta, mutta musiikki, jota Fogelberg oli harrastanut koko kouluajan, veti myös puoleensa. Niinpä hän meni en- sin harjoittelijaksi Tampellan kone- pajaan ja kirjoittautui samalla Tam- pereen musiikkiopistoon opiskele- maan klarinetin soittoa, teoriaa, sä- veltapailua ja kenraalibassoa. Tek- niikka vei lopulta voiton, kun nuori ylioppilas kelpuutettiin teekkariksi sähkötekniikan osastolle. Opinnot ei- vät kuitenkaan oikein sytyttäneet, ja välillä suoritetun varusmiespalvelun aikana kypsyikin ajatus hakeutua opiskelemaan metsän- hoitajaksi. Kun opiskelu olisi kuitenkin vaatinut alan harjoittelua, tuli korvaavaksi ratkaisuksi lopulta biolo- gia ja maantiede, tähtäimenä oppikoulunopettajan ura.
Erityisesti professori Veikko Okon geomorfologian lu- ennot ja Lammin kenttäkurssi herättivät Fogelbergin kiinnostuksen maantieteeseen, josta tulikin sitten hänen pääaineensa.
Neljäs opiskeluvuosi kului stipendiaattina Saksassa Bonnin yliopistossa professori Carl Trollin oppilaana.
Bonnissa syntyi myös kirjallisuuteen perustuva luon- nontieteiden kandidaatin tutkielma. Helsinkiin paluun jälkeen oli pian vuorossa pro gradu -työn teko aiheesta
”Kolmas Salpausselkä Saaristomeressä”. Toimeentuloa avittivat iltatyöt ruotsinkielen opettajana Berlitzin kie- liopistossa ja erilaiset käännöstyöt. Pro gradu valmistui vuoden 1962 keväällä, ja toukokuussa tutkinto oli val- mis, pääaineena maantiede ja sivuaineina kasvitiede, geologia ja paleontologia sekä kemia.
Valmistumisen jälkeisenä syksynä Fogelberg aloitti työt maantieteen laitoksella kurssiassistenttina, kun ha-
Kirjallisuutta – Litteratur
Maailman miehestä moneksi
FOGELBERG, PAUL (2015). Joka paikan höylä.
Kirjallisuutta – Litteratur
223 ovat tarjonneet mieluisia työrupeamia. Eläkeaikana on ollut paremmin aikaa myös palstaviljelylle, jota Fogel- berg on harrastanut innokkaasti 1970-luvun lopulta läh- tien. Teoksen lopussa oleva kirjallisuusluettelo osoittaa, että kirjallinen toiminta on jatkunut näihin päiviin saak- ka.Muistelmiensa lopussa Fogelberg palaa vielä musiik- kiin, joka on ollut lapsuudesta alkaen rakas harrastus, nuoruudessa jopa ammattivaihtoehto. Piano ja puhalti- met ovat olleet Fogelbergin mielisoittimia, mutta hän on tuottanut musiikkia vaivatta muillakin soittimilla.Muistissani on eräskin Lammin kenttäkurssi, jossa illan- istujaisten päätteeksi kannettiin erääseen opiskelija- kämppään harmooni, jolla Paul säesti nuorison yhteis- laulua väsymättä varhaisille aamutunneille saakka. Van- taan Laulun ja Oltermannien kuorot ja eri puhallinor- kesterit ovat olleet vuosikymmeniä näyttämönä musii- kin innokkaalle harrastajalle.
Teos on hyvin kirjoitettu ja se sisältää myös valoku- via elämän eri vaiheista. Kirjaa lukiessa palautuvat lu- kijan mieleen monet Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen ja yleisemmin yliopistonkin vaiheet ja tapah- tumat kiintoisalla tavalla. Kirjassa on lueteltu parikym- mentä puheenjohtajuutta ja lähes 50 työ- tai harrastus- alaa, joilla ”joka paikan höylä” on vaikuttanut. Luette- loon olisi voinut lisätä vaikkapa meriitit EMO:n (Enti- set Maantieteen Opiskelijat) lentopalloilijana, suunnis- tajana ja pääkaupunkijuoksijana. Oli miltei hengästyt- tävää seurata mitä kaikkea oma vastaväittäjäni on ehti- nyt saada aikaan tähän mennessä.
KIRJALLISUUS
Heikkinen, O. (2014). Elon tiellä Nilsiästä Ouluun. 278 s. Kus- tannus HD, Loimaa.
Mikkonen, K. (2014). Evakkoperheen pojan luokkaretki. 219 s. Omakustanne.
TERRA 127: 4 2015
kemus maantieteen opettajaksi Etiopian Addis Abebaan ei tuottanut tulosta. Sitä ennen Fogelberg ehti mennä naimisiin ja työskennellä tovin Hydrologisessa toimis- tossa tehtävänään valtakunnallisen valuma-aluekartan uudistaminen. Työ maantieteen laitoksen ruotsinkieli- sen professorin Helmer Smedsin assistenttina oli hyvin monipuolista vaikkei aina helppoa. Epäkäytännöllinen ja hajamielinen mutta vaativa professori teetätti apulai- sellaan kaikenlaista, ja käytännönläheisestä joka paikan höylästä tuli hänelle eräänlainen fac totum: yksityissih- teeri, kirjeenvaihtaja, juoksupoika ja valokuvalaborant- ti. Assistentin työn ohella alkoivat myös jatko-opinnot sekä lisensiaatti- ja vätöskirjatöiden vaatimat kenttä- työt Toisen Salpausselän maastoissa Vääksyn ja Vieru- mäen välisellä alueella. Työtä tuki Päijät-Hämeen seu- tusuunnitteluliiton Fogelbergilla teettämä soraesiinty- mien inventointi, joka valmistui vuonna 1967.
Vuonna 1970 oli väitöksen vuoro, minkä jälkeen työt jatkuivat välillä apulaisprofessorin viransijaisena. Vuo- den 1981 alussa Fogelberg siirtyi Ouluun hoitamaan apulaisprofessorin virkaa, mutta jo seuraavana vuonna hän palasi Helsinkiin maantieteen ruotsinkielisen pro- fessorin virkaan, johon tuli nimitetyksi 20. elokuuta 1982. Kansainvälisesti suuntautuneelle ja kielitaitoisel- le miehelle alkoi siunaantua monenlaisia luottamustoi- mia ja toimittajan tehtäviä. Tutkimus- ja opetustyön ohelle monet sihteeriydet ja puheenjohtajuudet sekä Terran, Fennian ja Boreaksen toimittaminen ja oppikir- jojen kirjoittaminen vaativat huomattavaa panostusta.
Myös filosofisen tiedekunnan vuoden 1986 promootion sekä Helsingin yliopiston vuonna 1990 järjestettyjen 350-vuotisjuhlien juhlamenojen ohjaajan tehtävät tar- josivat vuorollaan runsaasti työtä.
Hallinnolliset tehtävät veivät pian monitoimimiehen mennessään. Varadekaanin, maantieten laitoksen esi- miehen ja lopulta vararehtorin tehtävät seurasivat toisi- aan, kunnes eläkepäivät kutsuivat 1. syyskuuta 1998.
Eläkkeelle pääsy ei suinkaan merkinnyt kiireiden päät- tymistä. Suomen Kartaston juhlanäyttelyn järjestämi- nen Saksaan, kansainvälisen turvallisuutta ja uhkia kä- sittelevän tiedeakatemioiden ja kansallisten tiedeseuro- jen Amaldi-konferenssin järjestäminen Helsingissä se- kä toiminta Johan Willgren Seuran puheenjohtajana
