TULI
- Miksi polttaa keramiikkaa puulla?
Mira Niittymäki Aalto-yliopisto
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Muotoilun kandidaatin
opinnäytetyö 2020
2
Sisällys
1 Johdanto...3
2 Keramiikan puupoltto...4
2.1 Keramiikkauunien kehitys lyhyesti...4
2.2 Erilaisia puu-uuneja...6
2.3 Pelkistävä poltto...9
2.4. Puupolton lasitteista...10
2.5. Polttoprosessi...12
2.6 Mikä puupoltossa kiehtoo?...15
3 Poltot...16
3.1 12.-14.6.2020 Sylvi-lieskauuni Pielavedellä...16
3.2 28.-30.8.2020 Anagama Mallusjoella...18
3.3 10.09.2020 Sylvi-lieskauuni Pielavedellä...20
3.4 23.-24.2020 Sylvi-lieskauuni Pielavedellä...21
4 Teos...22
5 Puupolton tulevaisuus...28
6 Lopuksi...30
Lähteet...32
Liitteet...34
1
1 Gregory 1995, s. 7
...a potter firing with wood or oil is somewhat in the position of the old alchemist.
Having made his pots he then sets them in the kiln and relies on the elements of earth, fire and water, plus judgement, to conjure up the end result. Whereas the oxidising electric kiln potter is nearer the chemist who with care and judgement, mixes his ingredients with a much greater degree of control over the end result. 1
2
1 Johdanto
Keramiikan puupoltto on lumoavaa ja arvaamattomuudessaan taianomaista. Tässä tutkielmassa tarkastelen keramiikan puupolttoa ja puupolttoisia keramiikkauuneja. Pyrin kartoittamaan teknisten ominaisuuksien lisäksi piirteitä, jotka
kiehtovat keraamikkoja puupoltossa. Tutkielman tavoitteena on saada kattava kokonaiskuva puupoltosta sekä erilaisista puu-uunityypeistä ja niiden soveltuvuudesta eri käyttötarkoituksiin. Perimätietoa puupoltosta tuntuu olevan paljon, onhan kyseessä ikivanha keramiikan valmistustapa, mutta suomen- tai englanninkielistä kirjallisuutta aiheesta löytyy rajoitetusti.
Tarkoituksena onkin kerätä lähialueiden puupolttajien tietoja yhdeksi puupolton yleiset periaatteet kattavaksi tutkielmaksi.
Tarkoituksena on myös pohtia kerätyn tiedon perusteella, minkälainen uuni sopisi rakennettavaksi Aalto-yliopistolle.
Minua ovat jo pitkään kiehtoneet puupolton traditiot ja uniikki polttojälki, jota ei voi täysin ennakoida. Pidän kiinnostavana puupolton osallistavaa prosessia, jossa polttaja voi vaikuttaa lopputulokseen polton ja mahdollisesti jo uunin
rakennuksen aikana. Olen muutaman vuoden haaveillut puu-uunin rakentamisesta, mutta tietämykseni eri uunityypeistä on vielä todella vähäistä. Henkilökohtaisena tavoitteena on saada kattavasti tietoa puupolton ja puu-uunin rakentamisen perusteista ja oppia uunin muodon ja esineiden sijoittelun vaikutuksesta polttojälkeen.
Tutkielmaa varten tutustun puupolttouuneihin lähdekirjallisuuden, alan julkaisujen ja haastattelujen avulla. Aikomuksena on haastatella puupolton ja puu-uunien kanssa työskenteleviä henkilöitä. Tavoitteena on myös saada koepaloja poltettua erilaisissa keramiikan puu-uuneissa, osallistua itse puupolttoihin ja koota koepalat yhdeksi visuaalisesti näyttäväksi seinäteokseksi. Teoksen tehtävänä on ilmentää kuinka monipuolista ja elävää jälkeä voidaan saada aikaiseksi erilaisissa puu-uuneissa ja niiden eri osissa.
3
2 Keramiikan puupoltto
Seuraavaksi esittelen keramiikkauunien evoluution pääpiirteet, koska puupolton juuret ovat vahvasti kiinni heti keramiikan valmistuksen alkuhetkissä. Puupolton perusteita selvitettäessä on tiedot haettava pitkän ajan takaa, jotta saavutettaisiin kokonaisvaltainen ymmärrys erilaisten uunien toiminnasta ja rakennusperiaatteista. Tietyt keramiiikkauunien piirteet ovat voimakkaasti sidoksissa aikaan ja kulttuuriin. Luvussa 3.2 kuvailen erilaisia uuneja tarkemmin, jotta lukija saisi selkeämmän kuvan luvussa 3.1. mainituista uuneista ja niiden käytöstä.
Seuraavissa luvuissa raakapoltolla tarkoitetaan polttoa, jonka maksimilämpötila on 800-1000°C ja lasituspoltolla sellaista polttoa, jossa lämpötila nousee 900-1450°C asti. Raakapolton ja lasituspolton minimi- ja maksimilämpötila riippuu
käytetyn massan ja lasitteen koostumuksesta. 2 Matalanpolton lasitteella tarkoitetaan lasitetta, joka sulaa muodostaen lasipinnan 900-1100°C lämpötilassa ja korkeanpolton lasitteella taas viitataan lasitteisiin, joiden polttolämpötila on 1100- 1300°C välillä. 3
2.1 Keramiikkauunien kehitys lyhyesti
Keramiikan synnylle ja sen kehitykselle on mahdotonta määritellä tarkkoja aikoja. 4 Saviesineitä on poltettu ainakin 30 000 vuoden ajan ja luultavasti pian tulen käytön yleistyttyä huomattiin, kuinka savisten nuotiopaikkojen pohjat kovettuivat. 5 Aluksi esineitä poltettiin avotulella ja polttoaineena saatettiin käyttää puun lisäksi risuja, lantaa ja ruohoa.
Tällaisessa avopoltossa saavutettiin n. 750ºC lämpötila. 6 Keramiikkaa alettiin polttaa myös maahan kaivetussa
kuopissa, mikä oli avopolttoa tehokkaampaa, koska maa-aines eristää lämpöä ja jäähtyminen on hitaampaa. Tällaisissa poltoissa esineitä rikkoutui paljon, eikä lasituslämpötiloihin päästy. Seuraava edistysaskel oli tulen polttaminen esineiden alapuolelta. Ainakin Palestiinassa käytettiin uuneja, joiden alla oli esineistä erillinen tulipesä jo 2800 eaa. ja niitä oli luultavasti jo Mesopotamiassa 4000 eaa. 7
2 Jylhä-Vuorio 2003, s.196
3 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 7 4 Fraser 1969, s. 2
5 Rhodes 1981, s. 3 6 Fraser 1969, s. 6 7 Rhodes 1981, s. 4-17 4
Maakuoppapolton jälkeen uunit kehittyivät omia polkujaan Aasiassa. 1700-luvulle saakka kiinalaisilla uuneilla saavutettiin korkeimmat lämpötilat ja ne olivat teknisesti ylivoimaisia verrattuna länsimaihin. Korkeiden polttolämpötilojen ansiosta Kiinassa kyettiin tuottamaan läpikuultavan valkeaa posliinia. Japanissa kehitettiin luolauuni eli anagama, joka oli alunperin saviseen maahan n. 30 asteen kulmassa ylämäkeen kaivettu käytävä. Uuni oli kuin vinossa makaava piippu.
Se poltettiin alapäästä ja sillä saatiin aikaiseksi korkeanpolton kivitavaratuotteita. 8
Aasiassa uunit kehittyivät maan pinnalle tiilistä rakennetuiksi putkiuuneiksi. Koreassa oli käytössä yksinkertainen, mutta hyvin tehokas split bamboo-uuni, jota käytetään nykyisin lähes yksinomaan kimchiruukkujen valmistukseen.
Kiinassa uunien edelläkävijät olivat monikammioisia ja niihin tarvittava rakennustaito levisi myös Koreaan. Vuonna 1678 korealaisia savenvalajia siepattiin Japaniin ja heidän tietojensa avulla rakennettiin monikammioiset nobori gama uunit. Myöhemmin näistä uuneista polveutui omintakeinen bizen-uuni. Nykyisin monikammioiset puupolttoiset uunit ovat lähes poistuneet käytöstä Japanissa, koska polttopuu on kallista ja uunit ovat kiellettyjä monissa kaupungeissa hiukkaspäästöjen takia. 9
Posliiniesineitä tuotiin Kiinasta Tang dynastian (618 - 907)10 aikana Lähi-Itään, jossa ne innoittivat paikallisia
keraamikkoja kehittämään uunejaan. Tieto ja taidot levisivät sieltä Eurooppaan, 11 jossa tiilistä maan päälle rakennetut uunit yleistyivät vasta keskiajalla. 12 Nämä Lähi-idän ja Euroopan uunit olivat kuitenkin vielä verrattain matalapolttoisia ja niillä saavutettiin korkeintaan n. 1050ºC lämpötila. Poikkeuksena tästä Saksassa Rein-joen varrella kehittyi uunityyppi, jolla päästiin n. 1100ºC ja onnistuttiin suolalasittamaan kivitavaraa. 13 1500-luvulla italialainen Piccolpasso keräsi yhteen tietoja keramiikan valmistuksesta. Hän luonnosteli aikansa uuneja, kirjoitti prosesseista ja kuvaili työkaluja. 14
1600-luvulta eteenpäin uunit kasvattivat kokoaan Euroopassa ja yleisin malli oli pulloa muistuttava uuni kahdella tai useammalla tulipesällä. Rakennusmateriaalina käytettiin punatiiltä ja polttoaineena puuta ja risuja. 1690 saksalainen tiedemies Ehrenfried Von Tschirnhausen selvitti posliinin tarvitsevan korkean polttolämpötilan ja tutki eurooppalaisia keramiikanvalmistusmenetelmiä tarkasti. Hän onnistui Johann Bottger nimisen alkemistin kanssa posliinin
valmistuksessa vuonna 1708. Tätä saavutusta edesauttoi siirtyminen hiilen käyttöön polttoaineena ja eurooppalaiset uunit uudistuivatkin hyvin lyhyessä ajassa korkeapolttoisiksi n. 1300ºC lämpeneviksi. 15 Uunit olivat kuitenkin pitkään periodisia uuneja, jotka ladottiin, poltettiin, jäähdytettiin ja purettiin. 16
8 Rhodes 1981, s. 28-31 9 Rhodes 1981, s. 31-53 10 Department of Asian Art 2000
11 Rhodes 1981, s. 54-55 12 Fraser 1969, s. 7 13 Rhodes 1981, s. 63-67
14 Fraser 1969, s.7 15 Rhodes 1981, s. 62-64 16 Fraser 1969, s. 13-15
5
Tunneliuuni eli vaunu-uuni oli valtava teollinen edistysaskel. 17 Ensimmäinen rakennettiin todennäköisesti Ranskassa koristepolttoa varten 1751. 1800-luvulla kehitettiin erilaisia uuneja teollisuuden tarvitsemien tiilten polttoa varten.
Uuneja uudistettiin ja parannettiin niin, että veto ja lämpö eivät virranneet suoraan tulipesästä esineiden läpi piippuun, vaan uunin sisälle rakennettujen seinien ansiosta virtaus kiersi uunissa myös paikoin alaspäin. 18 Ensimmäinen tiilten polttoon tarkoitettu hiilikäyttöinen tunneliuuni rakennettiin 1800-luvun lopulla. 19 Toimivat versiot tunneliuunista saatiin tosin vasta, kun tarpeeksi tehokkaat öljy- ja kaasupolttimet yleistyivät. 20 Näiden uunien käyttö oli taloudellisempaa ja tasalaatuisempaa, kuin aikaisempien mallien ja niitä saatettiin polttaa jopa vuosia yhtäjaksoisesti. 21 Ensimmäinen jatkuvapolttoinen uuni keksittiin vuonna 1858 ja se perustui metallurgiassa käytettyihin uuneihin. 22
Uunien polttoaineena toimivat pitkään puu ja hiili. Vasta 1900-luvulla siirryttiin käyttämään öljyä ja kaasua. 1900 - 1925 pienet kaasu- ja kerosiinikäyttöiset studiouunit lisääntyivät posliininmaalausharrastuksen ansiosta. Sähkökäyttöiset uunit yleistyivät ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 1900-luvun alkupuolella hyvin harvat keraamikot osasivat
rakentaa uuneja itse. Kuitenkin 1930-luvulta eteenpäin uusi innostus uuninrakentamiseen alkoi. 23 Silti vielä 1900-luvun loppupuolella käsityöläisten uunit olivat suurimmaksi osaksi kalliita vaikeaselkoisten teollisuusuunien pienennettyjä versioita. Nykyään valikoima vastaa kysyntää paremmin. 24 Tähän on osasyynä se että 1960-luvulta eteenpäin uuneja eristettiin avaruuslennoille kehitetyllä keraamisella kuidulla, jonka ansiosta saatiin rakennettua pieniä, tehokkaita ja kevyitä uuneja. 25
2.2 Erilaisia puu-uuneja
Keramiikkauunityyppejä voidaan luokitella monin eri perustein. Ne voidaan jakaa omiin ryhmiinsä esimerkiksi
täyttötavan, muodon, koon, maantieteellisen alkuperän, polttoaineen tai polttoteknisten piirteiden mukaan. Puhuttaessa uunityypeistä tarkoitetaan uunin vedon mukaan tehtyä luokittelua. Uunityypit jaetaan ylä-, ala- ja ristivetoisiin.
Esimerkiksi pullouunit ovat ylävetoisia, koska niissä liekit ja lämpö virtaavat alhaalta tulipesästä ylös piippuun.
Keskenään samannäköiset uunit voivat kuitenkin olla eri tyyppisiä, jos niihin on tarkoituksella rakennettu eri veto. Vedon suuntaan voidaan vaikuttaa esimerkiksi rakentamalla uunin sisälle seinämiä, jotka ohjaavat virtauksen tiettyyn suuntaan.
Vedon voimakkuuteen voidaan vaikuttaa uunin muodolla, piipun pituudella ja esimerkiksi anagamassa sillä kuinka
17 Fraser 1969, s. 13 18 Rhodes 1981, s. 68-83 19 Fraser 1969, s. 21
20 Rhodes 1981, s. 81 21 Fraser 1969, s.19-20 22 Rhodes 1981, s. 80
23 Rhodes 1981, s. 81-83 24 Fraser 1969, s,26-27 25 Mattison 2003, s.189 6
jyrkkään kulmaan uuni on rakennettu ja sillä mihin kohtaan ovea polttoluukku ja ilma-aukot jätetääm uunia suljettaessa. 26 Seuraavaksi listasin joitakin uuneja mahdollisimman kronologisessa järjestyksessä, edelliseen lukuun tukeutuen.
Pyöröuuni/pullouuni
Lähi-Idässä ja Välimeren itäpuolella uunit alkoivat vähitellen muistuttaa muodoltaan pulloja, kun nuotio- ja maakuoppapolton sijaan rakennettiin suljettuja uuneja, joissa oli yksi tai useampi tulisija esineiden alapuolella. 27 Näissä uuneissa veto kulkee alhaalta melko
suoraan ylös kohti piippua tai ulostuloaukkoa. Alkeellisimmat näistä uuneista olivat melko lailla matalapolttoisia, koska suoran vedon ansiosta suuri osa lämmöstä karkasi ulos. Uunit kehittyivät hiljalleen korkeampipolttoisiksi ja kaksikerroksisiksi. Kaksikerroksisissa pullouuneissa kuumempi alakerta oli lasituspolttoa varten ja viileämpi yläkerta raakapoltettaville esineille.
Tällaiset tuotantouunit olivat todella suuria, eikä niillä päästy kovin tasaisiin polttolämpötiloihin kammioiden sisällä.
Lisäksi ne tarvitsivat pitkän polton ja jäähdytyksen. 28
Luolauunit ja anagama
Maakuoppapoltosta seuraava edistysaskel Aasiassa
olivat maahan kaivetut
26 Henkilökohtainen tiedonanto Andres Allik 27 Fraser 1969, s. 10-11
28 Rhodes 1981, s. 62-68, Olsen 2001, s.125-134 7
läpivetouunit, jotka kehitettiin luultavimmin samoihin aikoihin sekä Kiinassa, Koreassa että Japanissa. Jälkimmäisessä tällaista uunia kutsutaan anagamaksi. Nämä uunit olivat saviseen rinteeseen kaivettuja tunneleita, jotka raakapoltettiin hitaasti viikkojen ajan ennen varsinaisten esineiden polttamista. Polttojen aikana lasitteeksi muodostunut tuhka kerrostui uunin seiniin ja kattoon, josta se valui poltettavien esineiden päälle muodostaen ensimmäiset puutuhkalasitteet. Kun haluttiin anagamasta suurempikokoinen uuni, ei sitä voitu enää kaivaa maan sisään, vaan kehitettiin tiilistä rakennetut putkiuunit, kuten Japanin tamba ja Koreassa split bamboo. 29
Putkiuunit/Rinneuunit
Japanilainen anagama kehittyi tamba-putkiuuniksi korealaisten maahanmuuttajien toimesta 1000-luvun alkupuolella. 30 Koreassa oli jo tällöin yleistynyt split bamboo-putkiuuni. Näiden uunien holvimainen katto rakennettiin maan pinnalle ja sen sivuilla oli reikiä puiden lisäämistä varten. Putkiuunit vaativat holvikaaren takia aikaan nähden edistyksellistä rakennustaitoa. 31 Tamba-uunin rakentamisessa käytettiin erityisiä tatamimatoilla käsin rullattuja kaventuvan sylinterin muotoisia tiiliä. 32 Putkiuunien suuren koon vuoksi niissä voitiin polttaa suurempia ruukkuja ja niihin mahtui paljon enemmän esineitä kuin luolauuneihin, mikä oli tärkeää keramiikkatuotannon lisääntyessä.3 3
Monikammioiset uunit
Monikammioiset uunit kehittyivät oletettavasti putkiuuneista ja ne rakennettiin myös rinteeseen. Näissä useampi peräkkäinen kammio liittyy toisiinsa, joten lämpö siirtyy aina kammiosta seuraavaan. Jokaisessa kammiossa on
oviaukko täyttöä varten, joka muurataan umpeen ennen polttoa. Uuneissa liekki kulkee kammion lattiatasosta kaarevan katon kautta maanrajassa sijaitseviin aukkoihin, jotka johtavat seuraavaan kammioon. Näin saadaan aikaan alaspäin suuntautuva veto ja lämpö saadaan hyödynnettyä tehokkaammin. Monikammioisia uuneja poltetaan aluksi uunin alemmassa päädyssä sijaitsevasta tulipesästä. Puita aletaan syöttää ensimmäisen kammion ovessa olevista aukoista, kun kammion lämpötila on noussut tarpeeksi korkealle ja se hehkuu punaisena. Näin edetään myös seuraavien
kammioiden kohdalla. Huono puoli monikammioisissa uuneissa on alempien kammioiden nopea jäähtyminen ylempiin kammioihin edetessä, kun palamiseen tarvittava ilma kulkee nopeasti niiden läpi. Tallaisia uuneja ovat muun muassa japanilaiset noborigamat. 34
29 Rhodes 1981, s. 28-31, Olsen 2001, s. 49-50 30 Olsen 2001, s. 50
31 Rhodes 1981, s. 31
32 Olsen 2001, s. 50 33 Rhodes 1981, s. 31 34 Rhodes 1981, s. 37-49 8
Bourrybox
Bourrybox on uunityyppi, jossa tulipesä on erillään polttokammiosta. Usein tulipesiä on kaksi. Tulipesän arinan
muodostaa muutama seinästä ulospäin työntyvä tiili, joiden päällä puiden on tarkoitus palaa. Puiden palaessa kekäleet putoavat tulipesän pohjalle ja liekit kulkevat puiden ja kekäleiden välistä polttokammioon. Erillisestä tulipesästä
johtuen tulipesää on pöyhittävä voimakkaasti, jos halutaan tuhkan kulkeutuvan esineiden päälle. Bourryboxia pidetään suhteellisen helppopolttoisena uunina, koska lämpötilaa nostettaessa tulipesä voidaan latoa täyteen kekäleiden
tiputtua. 35 On kuitenkin varottava liikaa kekäleiden kasautumista, jotta veto riittää tehokkaaseen palamiseen. Bourrybox- uunissa myös puiden pituus ja koko ovat tärkeitä tekijöitä sillä liian pitkät puut eivät mahdu uuniin ja liian lyhyet putoavat arinan läpi. 36
Fast kiln
Frederick Olsenin suunnittelemissa ‘fastfire’-uuneissa tulipesät ovat polttokammion alapuolella ja niissä on arinat, joiden alapuolelta voidaan poistaa liiaksi kertyvää tuhkaa ja kekäleitä. Nämä ovat erittäin nopeasti poltettavia uuneja, joilla voidaan saavuttaa 1300°C lämpötila jo kolmessa ja puolessa tunnissa. 37
2.3 Pelkistävä poltto
Kun puupoltto on kunnolla käynnistynyt, voidaan uunin aukot tilkitä niin että hapen määrä uunissa ei riitä palamiseen.
Tällöin uunissa muodostuu hiilidioksidin ohella häkää, joka muodostaa helposti sidoksen vapaan happiatomin kanssa.
Happiatomeja luovuttavat tietyt metallioksidit. Kemiallista reaktiota, jossa yhdisteistä poistuu happea, kutsutaan pelkistäväksi. Esimerkiksi ruskeaa väriä tuova rautaoksidi Fe2O3 pelkistyy FeO:ksi, joka on sinivihreä ja voimakas sulatusaine. Posliinimassoissa tämä lisää valkoisuuden vaikutelmaa. Myös kuparioksidi pelkistyy herkästi ja voi saada turkoosin sijaan useita sävyjä, kuten voimakkaan punaisen värin. Pelkistyksellä voidaan lisäksi saada esineen pintaan metallinen hohtava lysterikalvo. Hapettavalla tarkoitetaan polttoa, jossa uuniin pääsee enemmän ilmaa, kuin palamiseen tarvitaan. Tällöin reaktioalttiit ainesosat saattavat sitoa itseensä happiatomeja. Esimerkiksi pelkistynyt kupari voi
palautua kuparioksidiksi. Sähköuuneissa poltot ovat neutraaleja tai aavistuksen hapettavia. 38
35 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik
36 Henkilökohtainen tiedonanto: Minna Sola 37 Olsen 2001, s. 114-115 38 Jylhä-Vuorio 2003, s. 175-177
9
2.4. Puupolton lasitteista
Tuhkan lasittuminen
Useissa puu-uuneissa tuhkaa kulkeutuu vedon mukana polttokammioon poltettavien esineiden päälle. Korkeissa
lämpötiloissa reagoidessaan savimassan sisältämän kvartsin kanssa tuhka sulaa lasitteeksi. Kontrolloidumpi lopputulos voidaan saada aikaiseksi lasittamalla esineet ennen polttoa lasitteella, joka sisältää tuhkaa. Tuhka lasittuu myös kiinni uunin seiniin ja uunikalustoon, joten esineiden, uunilevyjen ja pilareiden väliin muovaillaan polton jälkeen helposti- irtoavaa massaa eli waddingia.
Tuhkalasitteissa ja puupoltossa voidaan käyttää eri puulajien tuhkaa erilaisia lopputuloksia silmällä pitäen. Myös puun eri osista poltetut tai eri paikoissa kasvaneiden puiden tuhkat ja voivat antaa erilaisia ominaisuuksia lasitteille, vaikka ne olisivatkin saman lajin yksilöistä. Omenapuun tuhka on suosittua lasitteissa ja poltossa sen alhaisen rauta- ja
korkean kalsiumoksidipitoisuuden takia. 39 Kalsiumoksidi parantaa lasitteen kestävyyttä ja on erinomainen sulatusaine yli 1040°C:n lämpötiloissa. 40 Yli 1200°C poltettavia lasitteita varten tuhkasta voidaan pestä pois sen sisältämiä vesiliukoisia sulattavia alkaleja, natriumia ja kaliumia, jotta lasite ei sula liikaa. 41
Suolalasite
Suolalla lasittaminen on polttomenetelmä, jossa kesken polton uuniin lisätty suola ja vesihöyryn saavat aikaan lasitteen.
Poltossa vedellä on tärkeä rooli ja suola lisätään uuniin kostutettuna 42 tai suolavettä suihkuttamalla.43 Lasite muodostuu kun ensin suola reagoi veden kanssa muodostaen natriumoksidia, jonka jälkeen massan sisältämä piidioksidi reagoi natriumoksidin kanssa. 44 Suolalasituksen yhteydessä ilmaan leviää suolahappoa eli vetykloridia ja natriumoksidia, jotka ovat molemmat voimakkaasti syövyttäviä. Tämä tulee ottaa huomioon työskentelyn turvallisuutta
suunniteltaessa. 45 Saavutetun lasitteen paksuus riippuu suolalisäysten määrästä. Polttolämpötilan on oltava vähintään 1100°C, jotta suola alkaa höyrystyä. Poltossa suola lasittuu kiinni koko uunin sisältöön, joten uunikalustoa eli uunilevyjä ja pilareita ei välttämättä käytetä. Tällöin esineet ladotaan päällekkäin ja niiden väliin laitetaan waddingia.46
39 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 23-24 40 Jylhä-Vuorio 2003, s. 114
41 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 24
42 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 24-25 43 Henkilökohtainen tiedonanto: Jaana Pietikäinen 44 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 24-25
45 Jylhä-Vuorio 2003, s. 266
46 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 24 10
Pelkistyspolton lasitteet
Tietyt lasitetyypit on valmistettu pelkistävää polttoa varten ja niille ominainen ulkonäkö saadaan aikaan vain, kun lasitteesta poistuu happea. Tällaisia ovat esimerkiksi celadon-, temmoku-, häränveri- ja shino-lasitteet. Celadonit ovat haalean vihertäviä lasitteita, joita ihailtiin erityisesti Kiinassa sen jadea muistuttavien sävyjen vuoksi. Celadon on yleensä vaalean massan, kuten posliinin, päällä paksuna kerroksena 47 ja sen väri voi vaihdella sammalenvihreästä turkoosiin.
Lasitteen vihertävät sävyt saa aikaan pelkistyspoltossa sen sisältämä rauta. Jos rautaa on lasitteessa yli 4%, sen väri muuttuu tummemmaksi ja pitoisuuden lisääntyessä ruskeasta mustaksi temmoku-lasitteeksi. 48
Tumma temmoku-lasite sisältää voimakkaasti rautapitoista matalanpolton saviainesta ja siinä käytetään pestyä puutuhkaa sulatteena, joka myös lisää raudan määrää lasitteessa. Väri vaihtelee tumman ruskeasta mustaan, jonka pinnassa on pieniä metallisia kiteitä. Temmoku-lasitteen variaatioita ovat muun muassa “hare’s fur”- ja “oil spot”-lasitteet, jotka saavat niille ominaisen ulkonäkönsä rautaoksidin kiteytyessä hitaan jäähtymisen aikana valuviksi viiruiksi tai öljymäisiksi täpliksi ja rengaskuvioiksi. 49
Häränveri on kuparipitoinen lasite, joka muuttuu pelkistyspoltossa verenpunaiseksi. 50 Neutraalissa tai hapettavassa poltossa nämä lasitteet saavat vaalean sinertävän tai turkoosin värin. Puupoltossa häränverilasitteet vaativat voimakkaan pelkistyksen muuttuakseen täysin punaisiksi ja usein lopputulos onkin monisävyinen. Kupari myös
höyrystyy herkästi ja kuparilasitteilla lasitetut esineet saattavat värjätä poltossa ympäröiviä esineitä. 51 Pitkäkestoisissa poltoissa kupari voi höyrystyä lasitteesta kokonaan, jolloin lasite jää vaaleaksi.
Shino-lasitteet ovat saaneet alkunsa Japanista ja jatkaneet kehitystään etenkin Amerikassa. Perinteisesti ne on poltettu pelkistäen, jotta saviesineestä vetäytyisi rautaa vaaleaan lasitteeseen. Alkuperäiset japanilaiset shinot sisälsivät
maasälpää, jossa oli korkea alumiini- ja natriumpitoisuus sekä paikallista savea. Amerikkalaisiin resepteihin lisättiin spodumeenia ja natriumkarbonaattia, joka saattaa lukita hiiltä lasitteen sisään poltosta riippuen. Shinojen värit voivat vaihdella valkoisen, harmaan, palaneen punaisen, punaruskean, persikan ja vaaleanpunaisen välillä. Lasitteille on tyypillistä kuroutuminen, eli lasitteen kasautuminen ainoastaan tiettyihin kohtiin. Nykyisin markkinoilla on useita sähköuuneissa poltettavia shinoiksi kutsuttuja lasitteita, joiden raaka-aineet pokkeavat merkittävästi alkuperäisistä. 52
47 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 15-16 48 Hortling 2010, s. 3
49 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 18
50 Hortling, Lasite ja lasittaminen, s. 17 51 Kusakabe 2005, s. 163
52 Coppage 2017
11
2.5 Polttoprosessi
Ennen polttoa on tarkistettava, että uuni on ehjä ja siinä kunnossa, että sitä voidaan polttaa. On myös hankittava reilusti kuivaa puuta polttoa varten ja saatava paikalle tarpeeksi poltettavia esineitä ja polttajia. Puusta suurimman osan on oltava havupuuta, koska sillä saadaan aikaan pitkä liekki, joka kulkee koko uunin läpi. Lehtipuut palavat lyhyemmällä liekillä ja muodostavat palaessaan paljon kekäleitä ja tuhkaa, mikä voi haitata uunin vetoa. 53 Sään vaatiessa voidaan uunia kuivata ja esilämmittää lämpöpuhaltimilla. 54 Jos taas ympäristö on liian kuiva ja vaarassa syttyä on polttoa
siirrettävä. 55 Kaikilla polttajilla on oltava turvalliset vaatteet, jotka suojaavat lämmöltä eivätkä syty helposti. Luonnonmateriaalit ovat yleensä hyvä valinta. Lisäksi kaikille polttoon osallistujille on selvitettävä, kuinka
toimitaan turvallisesti. Uunia täyttäessä selkeä kommunikointi on tärkeää. Puita lisätään yhdestä luukusta kerrallaan, ettei
syntyisi läpivetoa joka voi syöstä liekit ulos uunin luukusta, ja luukun avaamisesta ja sulkemisesta ilmoitetaan kuuluvalla
äänellä. Uuniin katsottaessa on käytettävä suojalaseja tai hitsauskypärää. 56
Puupoltto alkaa uunin ladonnalla, joka uunin koosta riippuen saattaa kestää jopa useita päiviä sillä esineiden paikat on valittava tarkoin ja waddingit muotoiltava ja kiinnitettävä esineisiin.
Ladonnalla, eli sillä miten uuni on täytetty, on suuri vaikutus polton lopputulokseen. Esineet ohjaavat liekkiä, kun se etsii tietään piipun kautta ulos uunista. Uuni on ladottava niin, että poltossa muodostuu tarpeeksi hyvä veto, mutta myös niin että se lämpenisi mahdollisimman tasaisesti. 57
53 Henkilökohtainen tiedonanto: Jaana Pietikäinen
54 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik, Henkilökohtainen tiedonanto: Jari Vesterinen
55 Henkilökohtainen tiedonanto: Jaana Pietikäinen, Henkilökohtainen tiedonanto:
Susanna Hotari
56 Henkilökohtainen tiedonanto: Jari Vesterinen
57 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik, Henkilökohtainen tiedonanto:
Susanna Hotari 12
Ne esineet, joihin halutaan paljon tuhkaefektejä, sijoitetaan heti tulisijojen taakse liekin
menosuunnassa ja ne, joihin toivotaan
suolalasitetta asetetaan sen aukon taakse josta suolaa lisätään. Lopuksi uunin ovi on mutkatonta latoa kiinni, jos tiilet on numeroitu. Suljettu seinä voidaan vielä tilkitä savilietteellä, hiekalla ja sanomalehdellä. 58
Uunia ladottaessa sinne sijoitellaan muutama sarja pyrometrisiä keiloja ainakin niihin
paikkoihin, jotka näkyvät uunin kurkistusaukoista. Keilat on valmistettu silikaattipohjaisista keraamisista
seoksista, joten niiden lämpökäyttäytyminen on hyvin samanlaista kuin saviesineen. Eri numeron ja eri valmistajan keilat taipuvat ja sulavat eri lämpötiloissa. Myös polton pituus ja lämmön tekemä työ vaikuttaa siihen kuinka kuumana ne taipuvat. Jos poltto on pitkä keilat sulavat alemmassa lämpötilassa ja korkeammassa, jos taas poltto on nopea.
Poltossa voidaan käyttää myös digitaalista lämpömittaria, joka kertoo tarkasti hetkellisen lämpötilan siinä uunin osassa, johon mittarin anturi on asetettu. Pyrometristen keilojen avulla voidaan kuitenkin seurata tarkemmin lämmön vaikutusta savimassaan. 59
Uunin sytyttämiseen liittyy erilaisia traditioita. Sen päälle saatetaan asettaa erilaisia uhrilahjoja, kuten ruokaa ja juomaa, sen ympärillä voidaan rukoilla tai poltto siunata. Suomessa puupolton aloitus ei välttämättä juuri eroa saunan sytytyksestä, mutta jokaisella polttajalla voi olla omat perinteensä. Japanissa puupolttoa edeltää tarkkaan suunniteltu vakiintunut seremonia. 60
Oman kokemukseni mukaan puupoltto alkaa hitaammalla, maksimissaan 50°C/h, nousulla kuin sähköuunin poltto. Tällä varmistetaan, sekä esineiden ja uunin kuivuminen ja tasaisempi lämmönjakautuminen. Useita nopeapolttoisia uuneja rakentanut Frederick Olsen on kuitenkin todennut, että erittäin nopealla poltolla ei ole haitallista vaikutusta esineisiin, uuniin taikka uunikalustoon. 61 Jos korkeisiin lämpötiloihin noustaan nopeasti, on kuitenkin tärkeää, että uuni ja esineet ovat kuivia. Keramiikan raaka-aineisiin kemiallisesti sitoutunut kidevesi haihtuu kokonaan kuitenkin vasta 600°C, joten viimeistään tällöin voidaan aloittaa nopeampi lämpötilan nostaminen. 62
58 Henkilökohtainen tiedonanto: Jari Vesterinen 59 Fraser 1969, s. 44-48
60 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik
61 Olsen 2001, s. 114 62 Jylhä-Vuorio 2003, s. 60
13
Alkuun uuni saattaa savuttaa paljon ennen kuin oikea veto löytyy. Jos piippu on kovin kylmä tai uuni ei jostakin muusta syystä lähde vetämään kunnolla, voidaan myös piipun alaluukuista polttaa nuotiota tai puhaltaa lämmintä ilmaa, kunnes savu löytää oikean reitin. Etsittäessä oikeaa vetoa tai optimaalista palamista on syytä tehdä vain yksi muutos kerrallaan, jotta tiedetään mikä vaikuttaa mihinkin. 63 Kun uunissa on 900-1000°C, saviesineiden massa pelkistetään. 64 Tämä pelkistys kestää polttamillani uuneilla n. 15-40 minuuttia ja vaikuttaa massan väriin ja saa posliinin näyttämään valkoisemmalta. 65 Pelkistys saadaan aikaan niin, että tulipesä täytetään puilla ja kaikki uunin aukot suljetaan. Tällöin kaikista uunin pienen pienistä aukoista tulisi nousta mustaa savua. Jos pelkistys on pitkä, voidaan välillä lisätä puita.
Pelkistymistä voidaan parantaa myös tilkitsemällä kaikkia uunin reikiä kaoliinivillapalasilla.
Massapelkistyksen jälkeen voidaan lämpötilaa nostaa nopeammin tai sitten hitaasti, jolloin lasitteilla on aikaa hautua pidempään ja tuhkaa ehtii kertyä ja lasittua esineisiin enemmän. Suurissa uuneissa tällainen haudutus voi olla tarpeen myös siksi, että uunin eri osien välille kehittyneet lämpötilaerot saadaan tasoitettua. Kokemukseni mukaan lämpötilan nostaminen on myös työläämpää tai jopa vaikeaa polton loppupuolella, kun liikutaan korkeammissa lämpötiloissa.
Poltto lopetetaan lasitepelkistykseen, kun haluttuun lämpötilaan ja haudutusaikaan on päästy ja poltto on valmis.
Lasitepelkistys voidaan tehdä samaan tapaan kuin massapelkistys tai niin että polttoa jatketaan, mutta ilma-aukkoja suljetaan sen verran että uunista nousee paljon mustaa savua ja lämpötila kääntyy laskuun. Pelkistykset eivät ole poltossa välttämättömiä, mutta yleensä puupoltolla pyritään massan ja lasitteiden pelkistymiseen. Poltto lopetetaan sulkemalla kaikki uunin luukut ja siivoamalla uunin välitön ympäristö palavasta materiaalista.
Uunin on annettava jäähtyä rauhassa ennen, kun se voidaan avata. Tämä kestää käyttämilläni uuneilla puolestatoista vuorokaudesta viikkoon uunin koosta ja sisällöstä riippuen. Uunia purkaessa arvioidaan poltto keilojen ja polttotulosten perusteella. On tärkeää ymmärtää, mikä poltossa vaikuttaa mihinkin lopputulokseen ja kirjoittaa muistiinpanoja tulevia polttoja varten, jotta pystytään välttämään aiemmat virheet ja toistamaan onnistumiset. 66
63 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik 64 Henkilökohtainen tiedonanto: Jaana Pietikäinen 65 Jylhä-Vuorio 2003, s. 175
66 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik 14
2.6 Mikä puupoltossa kiehtoo?
Useat studiokeraamikot polttavat työnsä puu-uuneissa saadakseen esineisiin tiettyjä efektejä, polttojälkiä ja värien lämpöä, vaikka puupoltto ei missään nimessä ole nykyaikaisin, helpoin tai edullisin tapa tuottaa keramiikkaa. Mikä siis puupoltossa vetää puoleensa ja koukuttaa keraamikkoja? Esitin kysymyksen useimmille keraamikoille, joiden kanssa pääsin polttamaan ja yritin löytää vastauksia tähän myös oman kokemukseni kautta. Kävin myös haastattelemassa Minna Solaa, uunimestari Andres Allikia ja Keracomp Oy:n toimitusjohtajaa Kai Berglöfiä, vaikken vielä heidän kanssaan päässytkään polttamaan. Kai, jolla on pitkä kokemus puupoltosta, vastasikin kysymykseeni leikkisästi: “Se on joku henkimaailman asia. Eihän siinä mitään järkeä ole.” 67 Pystyn hyvin samaistumaan Kain kommenttiin, sillä yli kahdensadan palasen polttaminen eri puu-uuneissa oli paljon suurempi työ, kuin niiden polttaminen sähköuunissa.
Tulessa on kuitenkin elementtinä jotakin puoleensavetävää ja loppputulos oli toki paljon monipuolisempi ja mielestäni rikkaampi kuin sähköllä poltettaessa.
Suurin osa haastattelemistani keraamikoista oli ihastunut puupoltossa sen antamaan uniikkiin ja arvaamattomaan polttojälkeen. Osalle se on ainutlaatuisin ja autenttisin keramiikan valmistusmenetelmä. Moni kokee myös, että
yllätyksellisyydestään huolimatta puupoltto on ainoa polttomenetelmä, jossa polttaja voi vaikuttaa lopputulokseen koko polton ajan aina uunin lastaamisesta sen purkamiseen. Polttoihin osallistuessa huomasin myös, kuinka tärkeää oli niihin liittyvä elämyksellisyys ja yhteisöllisyys. Useita päiviä saman uunin ympärillä työskennellessä, oli aikaa jakaa kokemuksia ja tutustua. Tuntui myös siltä, että keramiikan puupolton pariin hakeutui hyvin samanhenkisiä ihmisiä ja osa tapaamistani keraamikoista olivat minulle kuin perhettä heti ensi kohtaamisesta lähtien.
Puupolton henki ja lämpö näkyy myös poltettujen esineiden olemuksessa, väreissä ja tekstuureissa. Prosessi näiden kauniiden esineiden takana ei kuitenkaan välttämättä välity asiakkaalle. Potentiaalinen ostaja saattaa usein ihmetellä puupoltetun esineen korkeampaa hintaa verrattuna sähköuunissa poltettuun. 68 Jääkin keraamikkojen vastuulle kouluttaa asiakkaita puupoltosta. Tietoa voidaan välittää kertomalla asiakkaalle erilaisista polttotavoista ja kutsumalla asiakkaat mukaan seuraamaan polttoa ja uunin avaamista. Näin voidaan myös luoda asiakkaan ja esineen välille syvempi suhde, jolloin arvostus esinettä kohtaan ja halu pitää siitä hyvää huolta pidempään kasvaa. 69
67 Henkilökohtainen tiedonanto: Kai Berglöf
68 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik, Henkilökohtainen tiedonanto: Minna Sola 69 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik
15
3 Poltot
Tarkoituksenani oli polttaa teokseni palaset viidessä eri uunissa, jotka löysin
internetistä. Covid-19 pandemian takia osa poltoista siirtyi ja osa peruuntui kokonaan.
Lopulta sain kuitenkin palaset poltettua kahdessa eri uunissa, neljässä eri poltossa ja olikin opettavaista päästä polttamaan samaa uunia kaksi kertaa. Polttojen yhteydessä sain myös tietoa useista muista uuneista, joita haluaisin päästä polttamaan.
3.1 12.-14.6.2020 Sylvi-lieskauuni Pielavedellä
Sylvi on bourrybox-uuni, joka on rakennettu Susanna Hotarin ja Jaana Pietikäisen toimesta Pielaveden Pajuskylään vuonna
2016. Muurarina toimi virolainen uunimestari Andres Allik.
70 Sylvi sijaitsee kauniissa maalaismiljöössä Susannan kotitilalla järven rannalla. Yhteen polttoon Sylvillä kuluu n. 1,5-3 kuutiota puuta.
71 Lasitin polttoon menevät palat Susannan työhuoneella, joka oli tehty uunin vieressä sijaitsevaan vanhaan navettaan. Käytin omia lasitteitani ja kokeilin myös kolmea Susannan ja Jaanan lasitetta. Lastasimme uunia
Susannan kanssa ennen polttoa n. 9 tuntia, ja samalla Jaana ja avustamaan tulleet ystävät
pyörittelivät waddingeja ja kiinnittelivät niitä esineiden pohjaan veteen sekoitetulla Eri Keeper:illä. Lastasin osan paloista nojaamaan uunipilareita vasten ja asettelin myös nokkosta ja banaaninkuoria esineiden päälle. Toivoin että
70 Henkilökohtainen tiedonanto: Susanna Hotari 71 Henkilökohtainen tiedonanto: Jaana Pietikäinen 16
nokkosten sisältämä rauta jättäisi jäljen laatan pintaan. Ladoimme seinän kiinni ja minä kiipesin katoksen päälle nostamaan piipunhatun pois. Myös Susannan mies osallistui talkoisiin valmistamalla meille herkullisen päivällisen.
Perjantaina 12. päivä illalla Jaana sytytti uunin sekundääriaukoista tulipesien alapuolelta ja kun pohjalle oli kertynyt hiillosta, hän kaatoi päälle säkillisen hiiliä ja sulki uunin aukot ja laittoi pellit lähes kiinni. Hiilten palaessa rauhassa kosteus saatiin haihtumaan ja ja uuniin saatiin lempeä peruslämpö. Tässä välissä
kävimme saunassa ja nukuimme muutaman tunnin. Klo. 04:00 seuraavana aamuyönä aloitimme varsinaisen polton sekundääriaukoista ja Susannan täti toi meille kahvia ja lämpimiä voileipiä.
Lauantai oli aurinkoinen hellepäivä. Iltapäivällä kävi pieni tuulenvire, joka auttoi uunin vedossa. Klo 15 pelkistimme 20 minuuttia lämpötilan ollessa
1000°C. Päivällä paistoimme lettuja ja valmistimme linssikeittoa Sylvin lämmöllä itsellemme ja muutamille paikalle saapuneille kyläläisille. Paikallisten nuorten
tuottama Pielavesi TV kävi myös haastattelemassa ja kuvaamassa jutun puupoltosta. Polton aikana lisäsimme reilusti omenapuuta, jonka tuhkan oli tarkoitus lasittua esineisiin. Omenapuuta lisätessä tulipesää pöyhittiin, jotta tuhka lentäisi esineiden päälle. Omenapuu paloi kuitenkin kovana puuna pidempään kuin havupuut ja tulipesään muodostui liian korkea keko kekäleitä, joita jouduimme kaapimaan alimmista ilma-aukoista ulos, jotta veto paranisi. Lämpötilan nousu oli melko tasaista 1200°C asti. Iltapäivällä sää tyyntyi täysin. Lämpötila ei tahtonut nousta, vaikka kuinka yritimme. Klo 24:00 lopetimme polton.
Parin päivän päästä avasimme jäähtyneen uunin ja pettymykseksemme huomasimme, että osa esineistä oli jäänyt alipolttoisiksi ja joihinkin pintoihin sulamaton tuhka oli muodostanut karkean pinnan. Omissa paloissani oli paljon onnistuneita, halusinhan työhöni paljon variaatiota ja puupolton hengen aina onnistumisista epäonnistumisiin, mutta suurin osa Susannan ja Jaanan käyttökeramiikasta jäi odottamaan uudelleenpolttoa. Suurimmat palat, jotka olin
asetellut nojaamaan uunikalustoon olivat vääntyneet reilusti. Banaaninkuoret eivät olleet juurikaan jättäneet jälkiä, mutta yhdessä laatassa ollut kuparilasite oli pelkistynyt vain banaaninkuoren alta. Nokkosenlehdet olivat jättäneet joitakin hienovaraisia jälkiä lasittamattomiin paloihin. Jätin Pielavedelle omista paloistani sellaiset, jotka olivat liian vääntyneitä
17
tai joissa lasite tai tuhka ei selkeästi ollut sulanut. Arvelimme, että lämmön nostamisen hankaluus johtui sekä seisovasta ja painostavasta ilmasta että liiasta omenapuun lisäyksestä kerralla.
3.2 28.-30.8.2020 Anagama Mallusjoella
Seuraava poltto oli sovittu Lasi- ja keramiikkakeskus Kuuhun. Alun perin polton piti tapahtua toukokuussa, mutta covid-19 takia poltto peruttiin ja sain siirtyä seuraavaan elokuun polttoon. Keskus on perustettu Jari Vesterisen ja Aba Luostarisen toimesta Mallusjoen vahaan kyläkouluun vuonna 2015. Seitsemän metriä pitkä anagama-uuni rakennettiin Kuun pihaan vuonna 2016 ja myös sen rakentamisessa mestarina toimi Andres Allik. Uunia poltetaan kahdesta neljään vuorokautta ja polttoon kuluu kerralla n. 10 kuutiota puuta. 72
Perjantaina, viikko ennen polttoa kävin lasittamassa uuniin menevät palat ja kiinnittämässä niihin waddingit Kuussa, entiseen luokkahuoneeseen rakennetussa studiossa. Jari oli saanut seuraavana keskiviikkona uunin lastauksen valmiiksi ja muurasi lastausaukot kiinni ja viimeisteli pinnan savilietteellä, hiekalla ja sanomalehdellä. Etuseinään jätettiin puiden syöttämistä varten aukko, jonka peitti katosta vastapainon varassa vaijerilla roikkuva oviluukku. Uuniin oli asetettu lämpötilan tarkkailua varten useita sarjoja pyrometrisiä keiloja ja digitaalimittarin anturit sekä etu- että takaosaan. Perjantaina 28.08. poltto alkoi pienellä tulella sekundääriaukoista klo 08:00 lämpötilan ollessa ulkona 11°C.
Poltossa oli noin kolmenkymmenen ammatti- ja harrastajakeraamikon töitä ja heistä noin puolet osallistuivat polttoon.
Polttovuorot jaettiin kunkin toiveiden ja kokemuksen mukaan. Kauempaa paikalle saapuneet, minut mukaan lukien, saivat yöpyä studion vieressä sijaitsevassa makuusalissa, joka toimii myös Kuun viikonloppukurssien majapaikkana, ja tehdä ruokaa yhteisessä keittiössä. Oli mielenkiintoista jakaa kokemuksia ja ideoita minua kokeneempien puupolttajien kanssa ja kuulla millaisia polttotuloksia he hakevat töihinsä.
Lauantaiaamuyönä Jari oli joutunut heräämään omaan polttovuoroonsa odotettua aiemmin, sillä uunin oviluukkua kannatteleva vaijeri oli katkennut. Klo 02:30 Jari sai vaijerin korjattua ja klo 03:00 tullessani polttovuorooni digitaalimittari näytti uunin etuosassa olevan 675°C ja takaosassa 500°C. 40 minuutin massapelkistys tehtiin, kun lämpötilat olivat nousseet edessä 1020°C ja takana 739°C. Tällöin tulipesä täytettiin puilla, ilma-aukot suljettiin uunin edestä, piipun tiilet avattiin ja pellit suljettiin melkein kokonaan. Puolessavälissä pelkistystä lisättiin puita. Klo 08:00 lämpömittarin
72 Henkilökohtainen tiedonanto: Jari Vesterinen 18
näyttäessä edessä 1112°C ja takana 790°C aloitettiin takaosan lämmön nostaminen pieniä puita lisäämällä, eli ‘side stoking’ , uunin sivuilla olevista etummaisista lämmitysaukoista. Puita lisättiin myös uunin edestä sitä mukaa kun ne paloivat. Klo 10:00 Lämpömittarin näyttäessä edessä 1120°C ja takana 1004°C siirryttiin täyttämään taaemmista sivuaukoista ja samalla jatkettiin edestä syöttämistä. Klo 13:00 lauantaina lämpötilan ollessa edessä 1152°C ja takana 1015°C jatkettiin polttoa edestä ja molemmista sivuaukoista täyttäen ja lämpötiloja seuraten.
Anagamaa polttaessa koko poltto pidettiin hiukan pelkistävänä niin että piipusta ja uunin päällä olevista rei’istä tulevan savun väriä tarkkailtiin ja kun savu kirkastui, lisättiin hetken päästä puita. Pimeän tullessa piipun savua ei nähnyt, joten silloin katsoimme kellosta saman täyttörytmin, kuin ennen pimeää. Ilma oli kaunis loppukesän viilenevä sää ja öisin sateli hieman. Lauantai-iltana viereisen järven rannalla vietettiin venetsialaisia. Rannoilla poltettiin kokkoja ja uunille kantautui torvimusiikkia ja laulua, mikä teki tunnelmasta lähes maagisen.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pidimme lämpötilan uunin
etuosassa 1200°C tienoilla ja yritimme tasata etuosan ja takaosan välistä
lämpötilaeroa rauhallisella puidenlisäystahdilla.
Aamulla Jarin herättyä kiristimme tahtia ja aloimme taas nostaa lämpötilaa hitaasti. Jari pöyhi tulipesää uunin edessä useita kertoja lennättääkseen tuhkaa uuniin. Lisäsimme myös sivuaukoista omenapuun oksia. Klo 13:00
19
digitaalimittari näytti etuosan lämpötilaksi 1252°C ja takaosan 1182°C. Klo 13:35 Aba poltti uunia hetken ‘kibuta’
eli ‘wooden door’-menetelmällä, jossa uunin oviaukko täytetään puilla ja annetaan niiden palaa. ‘Kibuta’ lisää vetoa uunissa ja jotkut uunit ja poltot voidaan polttaa kokonaan tällä tavalla. Tämän jälkeen lisäsimme taaimmista lämmitysaukoista yhteensä 5 kg ruokasuolaa märkien lankkujen päätä. Lankut työnnettiin uuniin ja kopautettiin aukon reunaa, jotta suola lentäisi polttokammion takaosaan ja edelleen piippua ennen sijaitsevaan salakammioon. Märät lankut tiputettiin uuniin. Tässä vaiheessa jouduin itse lähtemään, mutta muut jatkoivat polttoa 1300 celsius asteeseen ja siitä pelkistyspolttoa lämpötilaa laskien kaksi tuntia. Poltto päättyi ilma-aukkojen sulkemiseen sunnuntai-iltana.
Viikon päästä lauantaina uuni oli jäähtynyt ja pääsin hakemaan työni. Uunia purettaessa työt levitettiin hylly kerrallaan maahan ja niiden väliin aseteltiin merkkitikut kertomaan kunkin hyllyllisen paikka uunissa. Päästessäni paikalle osa töistä oli jo noudettu, mutta sain silti hyvän yleiskuvan siitä, millaisia efektejä eri puolilla uunia voidaan saavuttaa.
3.3 10.09.2020 Sylvi-lieskauuni Pielavedellä
Tähän syyskuun ensimmäiseen polttoon en päässyt itse mukaan, mutta siinä uudelleen poltettiin ne palaset, jotka olin jättänyt edellisellä kerralla Susannan luo. Polton aikana oli ollut sateinen ja tuulinen ilma. Uunissa oli ollut paljon uudelleenpoltettavia esineitä edelliseltä kerralta. Susanna ja Jaana kertoivat, että kaikki oli mennyt muuten hyvin, mutta kesken polton oli kuulunut muutama kilahdus kuin esineitä olisi mennyt rikki. Avattuaan uunin he huomasivat arvelleensa oikein ja löysivät kahden rikkoutuneen vadin sirpaleita kiinnittyneenä toisiin esineisiin. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että edellisen polton esineet oli säilytetty uunin luona ulkona ja alipolttoiset pinnat olivat olleet vielä sen verran huokoisia, että niihin oli päässyt kertymään kosteutta. Kuumuudesta laajeneva vesi ei ollut kuitenkaan päässyt pienistä rei’istä tarpeeksi nopeasti pois poltossa, joten jotkin esineistä olivat räjähtäneet tai kuplineet. 73 Melkein kaikki minun paloistani onnistuivat kuitenkin hienosti ja ensimmäisessä poltossa vääntyneet palaset suoristuivat kauniisti. Suurimpaan vääntyneeseen palaseen oli tullut pieni halkeama edestakaisin vääntyilystä, mutta minusta se sopi työhön hyvin. Valoin seuraavaan polttoon uudet kappaleet niistä paloista, joihin oli kiinnittynyt paljon palasia rikkoutuneista vadeista.
73 Henkilökohtainen tiedonanto: Jaana Pietikäinen, Henkilökohtainen tiedonanto: Susanna Hotari 20
3.4 23.-24.09.2020 Sylvi-lieskauuni Pielavedellä
Syyskuun toiseen polttoon pääsin itsekin osallistumaan. Paikalla oli myös alun perin uusiseelantilainen, mutta Suomessa pitkään asunut keraamikko Richard ‘Riku’ Raven. Riku rakentaa tällä hetkellä fast kiln-puu-uunia itselleen
Tervajoelle. 74 Pielavedelle hän oli saapunut pitämään kansalaisopiston dreijauskurssia Susannan ja Jaanan kutsusta ja polttamaan Sylviä samalla.
Saavuin paikan päälle keskiviikkoiltapäivänä 23.09. ja aloin heti lasittamaan viimeisiä palojani. Uunin ns. takaosa eli tulipesistä katsottuna oikea puoli ja etuosasta suurin piirtein puolet oli jo lastattu, joten ujuttelin palasiani esineiden väleihin ja pinosin lasittamattomia paloja päällekäin laittaen waddingia niiden väliin.
Joihinkin väleihin laitoin myös mukana tuomiani kasveja, joita olin tällä kertaa Andreksen neuvosta liottanut suolavedessä. Palasten pinoaminen oli tärkeää paitsi siitä syystä, että niitä mahtuisi uuniin enemmän, myös siksi että liekit eivät pääsisi pyyhkäisemään suoraan niiden yli ja koko hyllyn läpi, vaan
seikkailisivat uunissa nuollen jokaista esinettä. Tällä kertaa en asettanut yhtään palasta pystyyn, jotta ne eivät vääntyisi. Riku ja Susanna latoivat uunin oven kiinni ja minä ja Jaana aloimme polttaa pieniä puita sekundääriaukoista. Kun tulipesän pohjalla oli tarpeeksi kekäleitä, lisäsimme taas hiiliä päälle ja menimme muutamaksi tunniksi nukkumaan ja palasimme uunille neljältä.
Aloitimme polton hitaasti pienillä puilla torstaiaamuyöllä nostaen lämpötilaa n. 50°C/h 300°C asti. Aamulla Susannan täti toi meille taas tuttuun tapaansa kahvia ja ihania lämpimiä voileipiä.
Klo 09:00 aloimme nostamaan lämpötilaa nopeammin noin 100°C/h aina 700 asteeseen saakka, jolloin siirryimme syöttämään puita tulipesän varsinaisista luukuista. Klo 15:35 kaikki 956°-keilat olivat kaatuneet ja teimme 20 minuutin massapelkistyksen täyttämällä tulipesän ja tilkitsemällä ilma-aukot. Klo 19:00 aloimme lisäämään omenapuuta havupuiden seassa ja valitsimme Rikun kanssa havupuuhaloista pienimpiä, jotta saisimme koko ajan nostettua lämpöä. Pöyhin tulipesää
74 Henkilökohtainen tiedonanto: Richard Raven 21
n
useita kertoja, jotta saisin tuhkan lentämään esineiden päälle. Klo. 20:00 uunin alaosassa oli kaatunut 1294°-keilat ja hieman viileämmässä yläosassa 1241°-keilat. Jatkoimme polttoa puolille öin, jolloin osa 1326°-keiloistakin oli kumarassa. Täytimme pesän puilla ja suljimme ilma-aukot ja lopetimme polton pelkistykseen.
Lauantaina minun oli lähdettävä töihin Helsinkiin illaksi, mutta uunissa oli vielä lähtiessäni yli 200°C, joten en päässyt katsomaan uunin purkua enkä saanut paloja mukaani. Jaana lupasi kuitenkin tuoda palat mukanaan Helsinkiin lokakuussa ja sain kuvia onnistuneista tuloksista. Palat saatuani näin, että poltto oli onnistunut hyvin ja suolavedessä liotetut kasvit olivat jättäneet lasittuneet jäljet, jotka olivat voimakkaammat kuin ensimmäisessä poltossa. Tämä johtui luultavimmin tuhkan lasittumisesta sekä korkeammasta polttolämpötilasta. Kaikissa poltoissa uunia ympäröivä luonto oli tärkeä osa kokemusta. Tässä viimeisimmässä Pielavedelle oli jo saapunut kaunis ruska ja aurinko oli noustessaan ja laskiessaan kirkkaan punainen.
4 Teos
Teokseni avulla halusin viestittää katsojalle puupolton monipuolisen, uniikin ja jopa taianomaisen luonteen. Aiheeksi valitsin oman mielikuvani tulen ja auringon jumalasta. Teoksen palaset tein valetuista posliinilaatoista käsin leikkaamalla ja kuvioimalla. Aiheen kannalta koin tärkeäksi, että teos olisi suuri, noin kaksi metriä korkea, kooltaan. Valitsin massaksi posliinin, jotta liekkien, lasitteiden, tuhkan ja suolan jäljet näkyisivät mahdollisimman selkeästi. Raakapoltin palat
sähköuunissa, jotta ne kestäisivät varmemmin kuljetuksen, lasittamisen ja puupolton. Halusin saavuttaa paljon erilaisia variaatioita samasta lasitteesta sijoittelemalla palaset eri puolille uuneja. Tein työstä yli kaksisataaosaisen, jotta saisin siihen useamman eri lasitteen vaihtelut.
Massa:
Posliini
Superstandard Porcelain 30%
Standard Porcelain 10%
Molokiitti 10%
Maasälpä FFF 30%
Kvartsi 20% Nokkosen jälki
22
Lasitteet:
CORP 8 Häränveri
Maasälpä FFF 35%
Petaliitti 40%
Alkalifritti 2962 10%
Strontiumkarbonaatti 12%
Tinaoksidi 1%
Kuparioksidi 1%
Bentoniitti 1%
Derek Emm’s Red
Natronmaasälpä 42%
Kvartsi 19%
Liitu 14%
Alkalisulate 2962 14%
Kaoliini 5%
Tinaoksidi 5%
Kuparikarbonaatti 1%
Derek Emm’s Red +
Hamada Celadon
Banaanin kuoren jälki
23
Hamada Celadon
Kalimaasälpä 75%
Liitu 15%
Kaoliini 5%
Kvartsi 5%
+Punainen rautaoksidi 5%
G15 Copper Satin
Nefeliinisyeniitti 50%
Kvartsi 28%
Liitu 24%
Kaoliini 14%
Bentoniitti 3%
CuCO3 1%
CuO 5%
Old Yellow
nefeliinisyeniitti 64%
dolomiitti 21%
zirkoniumsilikaatti 16%
pallosavi Hyplas 71 4%
+hieno ruokasuola 5%
+punainen rautaoksidi 2%
24
Tenmoku C439
Maasälpä FFF 43%
Liitu 10%
Pallosavi Hyplas71 8%
Kaoliini Grolleg 5%
Kvartsi FFQ 26%
Punainen rautaoksidi 8%
Celadon A
Nefeliinisyeniitti 70%
Liitu 14%
Kvartsi FFQ 14%
Punainen rautaoksidi 2%
+Bentoniitti 3%
Carbon Trap Shino
Maasälpä FFF 32%
Nefeliinisyeniitti 15%
Spodumeeni 30%
Sooda, kidevedetön Na2CO3 8%
Kaoliini Grolleg 10%
Pallosavi Hyplas 71 5%
25
T6
Nefeliinisyeniitti 40,91%
Natriumkarbonaatti 17,27%
Maasälpä FFF 9,82%
Superstandad porcelain 18,18 % Pallosavi Hyplas 13,82%
T8
Basaltti 80%
Wollastoniitti 20%
Tuhkalasiteseos (Tässä lasitteessa oli kolme eri lasitetta sekoitettuna yhteen tuntemattomassa suhteessa.) Rinteen tuhka
Omenapuuntuhka 55%
Cornish stone 35%
Kaoliini 10%
Rutiili 8%
J2
Kaoliini 10%
Maasälpä FFF 33%
Kvartsi 27%
Omenapuuntuhka 4%
37025 Boraksifritti 5%
J1
Maasälpä FFF 28%
Kaoliini 8%
Kvartsi 21%
Omenapuun tuhka (pesemätön) 39%
Booraksifritti 3785 4%
Rutiili 8%
26
27
Waddingit:
Mallusjoella
fire clay 4l.
kvartsihiekka, NFQ, 0,1-0,6 mm 7,2l.
hieno sahanpuru 2l.
vehnäjauho 2l.
tulitiilien hieno sahausjauhe 0,7l.
vesi 4,5l.
5 Puupolton tulevaisuus
Esihistoriallisesta luonteestaan huolimatta puupoltto pitää tai jopa kasvattaa suosiotaan. Keramiikka-alan lehdissä näkyy kuvia ja kirjoituksia puupoltosta ja puupoltetuista esineistä kuukausittain. Puu-uuneja rakennetaan jatkuvasti lisää ja uunimestari Andres Allikilta tilataan uuneja tasaisin väliajoin ympäri maailmaa. 75 Puupolttajien keskuudessa esiintyykin kuppikuntia, jotka pitävät puupolttoa ainoana oikeana tapana valmistaa keramiikkaa. Puupolttoinen keramiikka-ala on myös tietyllä tapaa suljettu suurelta yleisöltä, sillä studion perustaminen ja puu-uunin rakentaminen vaatii paljon aikaa, työtä ja pääomaa. 76 Onneksi on kuitenkin Lasi-ja keramiikkakeskus Kuun ja Sylvi-lieskauunin kaltaisia paikkoja, joihin voi päästä mukaan polttamaan. Puupolttoa harjoitetaan myös akateemisesti ja joillakin yliopistoilla ja kansalaisopistoilla on hienoja puupolttoon liittyviä kursseja. Siitä huolimatta, että puulla poltettu keramiikka on varsin elinvoimainen
taidemuoto, vain harva sen harjoittajista saa elantonsa pelkästään siitä. 77
Puupolttoon liittyy myös paljon ympäristökysymyksiä, joita ei voida tänä päivänä sivuuttaa. Yhdellä kertaa poltetaan useita kuutioita puuta ja pelkistyksessä uunista nousee sankka musta savupilvi. Moni keraamikko on kuitenkin sitä mieltä, että puupolton ympäristökysymykset ovat turhia verrattuna teollisuuden ja liikenteen aiheuttamiin päästöihin.
Halusin kuitenkin pohtia asiaa tarkemmin. Metsärikkaassa Suomessa on paljon puuta saatavilla, mutta muualla saatetaan alkupolton puu korvata kaasulla, sekä puupulan, että päästöjen takia. Erot puun kulutuksessa voivat tosin olla pieniä, sillä puuta kuluu polton lopussa enemmän kuin alkupoltossa. 78 Uunin piippu voidaan rakentaa korkeammaksi, jolloin savu ei niin helposti laskeudu naapureiden pihoille. Kai Berglöf kertoi myös, että Japanissa
75 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik 76 Hewitt 2017
77 Hewitt 2017
78 Henkilökohtainen tiedonanto: Minna Sola
Pielavedellä
Alumiinioksidi 70g Kaoliiini 30g
Jauhot 30g
28
uunien piippuihin on lisätty jälkipolttimia, jotka aikaansaavat puhtaamman palamisen. Puhdasta palamista voidaan myös edesauttaa tuomalla polttoon lisähappea esimerkiksi puhaltimilla, silloin kun ei pelkistetä. 79 Loppujen lopuksi vastaus ympäristökysymyksiin löytyy kuitenkin puupolton perusluonteesta. Puu-uunit ovat yleensä kooltaan hyvin suuria, joten niitä poltetaan suhteellisen harvoin, noin 1-4 kertaa vuodessa. Yhteen polttoon mahtuu useamman ihmisen töitä, jolloin polton hiilijalanjälki jakaantuu. Puu-uuneista syntyy uniikkeja esineitä, jotka ovat ponnekas vastalause luonnonvaroja tuhlailevalle, kohtuuttomalle kulutukselle.
Mielestäni myös Aalto-yliopistolle pitäisi ehdottomasti rakentaa puu-uuni, sillä puulla polttaessa on helppo syventää ymmärrystään keramiikan materiaaleista ja luoda luovuutta edistävää yhteishenkeä. Puu-uuni on ideaalinen
opetusväline, joka auttaa ymmärtämään keramiikan polton ja uunien dynamiikkaa. Polttoon osallistujien yhteistyötaidot kohenevat väistämättä työlään mutta palkitsevan urakan edetessä. 80 Jokainen puupoltto on myös tilaisuus luoda ohjelmaa polton ympärille ja saada ihmisiä tutustumaan sekä itse polttoon, että yliopistoon. Uunin rakentaminen vahvistaisi myös muotoiluopiskelijoiden ja koko Aalto ARTS:in kuuluvuutta Otaniemeen. Enkä missään nimessä usko, että kiinnostus puupolttoa kohtaan rajoittuisi vain muotoilun osastoon. Kokemus voisi auttaa myös esimerkiksi arkkitehtuurin tai metallurgian opiskelijoita materiaalien ymmärryksessä.
Uunimestari Andres Allikin mielestä Aalto-yliopiston uuniksi sopisi hyvin anagama, joka olisi jonkin verran pienempi kuin Jari Vesterisen seitsemän metrinen uuni. 81 Uunin valinnassa tärkeintä onkin sen koko, jotta uuni on tarpeeksi pieni, että se saadaan poltettua kohtuullisen usein, mutta kuitenkin niin suuri, että sinne mahtuu halukkaiden työt. Olen vähäisen puupolttokokemukseni perusteella Andreksen kanssa samoilla linjoilla, sillä anagaman polttaminen oli hyvin opettavaista ja uunissa oli mahdollista saada aikaan todella erilaisia efektejä. Anagaman etuosassa polttotulokset voivat olla hyvin erilaisia kuin lähempänä piippua ja liekkien ja tuhkan reitin voi nähdä selvästi, koska tulipesä on samassa tilassa kuin esineetkin. Aalto-yliopistolle rakennettava uuni voisi olla myös niin sanottu tuplauuni, jossa samaan piippuun yhdistyisi anagama ja toiselta puolelta pienempi fastfire- tai bourry box-uuni. Tällöin pystyttäisiin valitsemaan uunin koko poltettavien töiden ja osallistujien määrän mukaan ja parhaimmillaan esilämmittää toinen uuni toista poltettaessa.
Valmiita piirroksia toimivista uuneista löytyy kirjallisuudesta ja internetistä. Puupolttoon tutustuttuani ymmärsin, kuinka valtava määrä tietoa ja taitoa siihen liittyy. Poltettuani vain kahta erilaista uunia, en koe olevani valmis valitsemaan jotakin tiettyä uunipiirrosta yliopistollemme, vaan luotan asiassa kokeneeempien keraamikkojen ja uuninrakentajien ammattitaitoon.
79 Henkilökohtainen tiedonanto: Kai Berglöf 80 Kusakabe 2005, s. 296
81 Henkilökohtainen tiedonanto: Andres Allik
29
6 Lopuksi
Keramiikan puupoltto ei vedä taiteilijoita, muotoilijoita, käsityöläisiä ja harrastajia puoleensa vain sen tarjoamien omintakeisten värien ja polttojälkien takia. Puu-uunin poltto on taianomainen, primitiivinen ja usein yhteisöllinen tapahtuma, johon osallistuja saa itselleen poltettujen esineiden lisäksi ennen kaikkea kokemuksen. Tässä
kokemuksessa tärkeässä roolissa on luonnon elementtien, erityisesti tulen, läsnäolo ja polttaja voi tuntea tehneensä esineensä yhdessä liekin kanssa. Puupoltto on tietyllä tapaa arvaamaton ja olosuhteiden muutoksille herkkä prosessi, joka tuo mukanaan myös paljon epäonnistumisia. Nämä epäonnistumiset kuitenkin ajavat etsimään lisää tietoa ja oppimaan uutta. Erheiden rinnalla on myös helpompi arvostaa onnistumisen hetkiä.
Covid19-pandemian takia suurin osa sopimistani puupoltoista siirtyi tai peruuntui, joten opinnäytteeni palauttaminen siirtyi kesältä syksylle. Tutkielman kannalta koin tärkeäksi puupolttoihin osallistumisen, sillä on paljon asioita, joita en olisi ymmärtänyt kysyä ellen olisi itse ollut mukana polttamassa. En olisi myöskään ymmärtänyt täysin polttoon liittyvän kokemuksen voimaa. Lopulta pääsin polttamaan vain kahta erilaista uunia, mutta Sylvi-lieskauunin polttaminen kahteen kertaan syvensi ymmärrystäni kyseisen uunin toiminnasta. Viimeisellä polttokerrallani osallistuin polttoon fyysisesti yhtä paljon kuin aiemmillakin kerroilla, mutta olevani enemmän läsnä, enkä enää vain sivustakatsoja. Koin myös oppineeni puupolton kautta konkreettisemmin joitakin keramiikan perusasioita. Tuntuu siltä, että olen saanut sanallistettua puupolton periaatteita tähän tutkielmaan, vaikka lieskauunien moninaisessa maailmassa tämä työ onkin vain pintaraapaisu. Toivon kuitenkin, että tästä opinnäytetyöstä on hyötyä joillekin puupolttoa aloitteleville keraamikoille.
Tutkielman produktiivisena osana luomani teos ilmentää mielestäni puupolton kirjoa hienosti. Ymmärrykseni kasvettua olisin varmasti tehnyt joitakin asioita toisin, mutta se ei olisi ollut tarkoituksenmukaista tälle teokselle. Kahdesta laatasta oli lohjennut palanen, toisen esineen jäädessä kiinni niihin, joten näistä teen vielä uusintakappaleet myöhemmin. Aion ehdottomasti jatkaa matkaani puu-uunien parissa ja olen todella tyytyväinen valitsemaani aiheeseen, vaikkakin se oli kovin työläs. Tämä opinnäyte on ennen kaikkea vahvistanut tunnetta siitä, että olen taiteilijana ja muotoilijana oikealla tiellä.
30
Kiitos
Sylvi ry.
Lasi- ja keramiikkakeskus Kuu Andres Allik
Kai Berglöf Minna Sola
ja kaikki polttojen osallistujat.
31
Lähteet
Coppage, R. 2017. Techno file: Visual arts shino. Ceramics monthly. https://ceramicartsnetwork.org/ceramics-monthly/
ceramic-glaze-recipes/mid-range-glaze-recipes/visual-arts-shino/
Department of Asian Art. 2000. “Tang Dynasty (618–907).” In Heilbrunn Timeline of Art History. New York: The Metropolitan Museum of Art. http://www.metmuseum.org/toah/hd/tang/hd_tang.htm (October 2001)
Fraser, H. Ceram, L. I. 1969. Kilns & Kiln Firing for the Craft Potter. Pitman Publishing.
Gregory, I. 1995. Kiln Building. A & C Black Publishers Limited.
Hewitt, M. 2017. Wood Firing: The Good, the Bad, and the Ugly. Ceramics monthly. Ote esityksestä, joka on pidetty Kansainvälisessä puupoltto konferenssissa Waubonsee Community College:ssa. https://ceramicartsnetwork.org/
ceramics-monthly/firing-techniques/wood-kiln-firing/wood-firing-good-bad-ugly/#
Hortling, A. 2010. Celadon lasitteet. Taideteollinen korkeakoulu.
http://www.airihortling.fi/Celadon.pdf
Hortling, A. Lasite ja lasittaminen. Taideteollinen korkeakoulu. http://www.airihortling.fi/Lasite_ja_lasittaminen.pdf Jylhä-Vuorio, H. 2003. Keramiikan materiaalit. Taitemia 20.
Kusakabe, M. & Lancet, M. 2005. Japanese Wood-Fired Ceramics. USA. Kp books.
Mattison, S. 2003. Keramiikka. Atena Kustannus Oy. Suom. Stewen, R.
Olsen, F. 2001. The Kiln Book. USA. Krause Publications.
Rhodes, D. 1981. Kilns. Chilton Book Company.
32
Henkilökohtaiset tiedonannot
05.03.2020 Kai Berglöff, keramiikkauuneja valmistavan Keracomp Oy:n toimitusjohtaja.
05.03.2020 Minna Sola, keraamikko, Savesta Oy.
12.-16.6. ja 23.-26.09.2020 Susanna Hotari, keraamikko, Ruukkumaa Ay.
13.-16.6. ja 23.-26.09.2020 Jaana Pietikäinen, keraamikko, Helmijaana Oy.
23.-26.09.2020 Richard Raven, keraamikko, Musta Lintu Saviverstas.
28.-30.08.2020 Jari Vesterinen, keraamikko, Lasi- ja keramiikkakeskus Kuu.
14.09. ja 27.10.2020 Andres Allik, uunimestari ja Kerako Oü:n toimitusjohtaja.
33
Liitteet
Reseptien lähteet
Corp 8 Häränveri: Resepti Tomi Pelkoselta.
Derek Emm’s Red ja Hamada Celadon: Kirjasta The glaze book. Murfitt, S. Thames & Hudson 2002. Toteutettu Aalto- yliopistossa käytössä olevilla raaka-aineilla.
G15 Copper Satin: Resepti Niko Mankiselta, joka sai sen alunperin Guldagergaardin keramiikkakeskuksesta.
Old Yellow: Resepti Jari Vesteriseltä. Alkuperäinen resepti: Studio Touya, Seagrove, North Carolina, USA, 2015.
Toteutettu Jarilla käytössä olevilla raaka-aineilla, kuten muutkin häneltä saadut lasitteet.
Tenmoku C439: Resepti Jari Vesteriseltä. Alkuperäinen resepti Emmanuel Cooper: The Potter’s Book of Glaze Recipes, 1980.
Celadon A: Jari Vesterisen resepti.
Carbon Trap Shino: Lasite Jari Vesteriseltä. Alkuperäinen resepti kirjasta Masakazu Kusakabe & Marc Lancet: Japanese Wood-Fired Ceramics. 2005.
T6: Resepti Susanna Hotarilta. Alkupräinen resepti Malcom Davis Shino.
T8: Resepti Susanna Hotarilta. Alkuperäinen resepti Pumice Celadon.
Tuhkalasiteseos: Reseptit Jaana Pietikäiseltä.
Mallusjoen wadding: Alkuperäinen resepti: Andres Allik & David Stuempfle, Seagrove, North Carolina, USA, 2015. Jari Vesterinen muokannut reseptiä joka polttoon etsien sopivaa plastisuutta ja sopivia raaka-aineita.
34
35
