Kielemme käytäntö
››Yksittäistapauksellinen veto- ja
muutosoikeus»
Pikku huomioita akateemisesta tietosuomesta
Seuraaviin havaintoihin on antanut ai- heen enimmäkseen sama kirja, joka oli puheena edellisessä Virittäjässä (s.
156- 158) julkaistussa kirjoituksessa. Sa- manlaisia poimintoja voisi tehdä mo- niaalta muualtakin; eivät siis välttämättä ole kyseessä erityiset yhteiskuntatieteelli- set erikoisuudet vaan nykysuomalaista tietotekstiä yleisemminkin vaivaavat pikku heikkoudet. Koulu- ja yliopisto- opetuksessa niiden käsittely voi helposti unohtua.
:k
››Käytännössä kansalaisten ”korkeim- paan paikkaan” kirjeitse lähettämien anomusten, valitusten, esitysten ja pyyn- töjen vaatimat toimet lienevät aina olleet kansliaa eniten tyällistänyt yksittäinen asiaryhmä.›› Miksi juuri ››yksittäinen››
asiaryhmä? ››Yksittäisen» harhakäyttöä tapaa nykyään paljon; Paavo Pulkkinen on sitä lehdessämme käsitellyt 1986 s.
512-514. Sen merkillisimpiä haaraumia on ››yksittäisen» mekaaninen suosinta superlatiivimuotoisen attribuutin yhtey- dessä: suurin osakkeenomistaja on ny- kyään suurin ››yksittäinen›› osakkeen- omistaja, mäkihyppääjän paras hyppy hänen paras ››yksittäinen›› hyppynsä, ja talven kylmin päiväkin on muuttumassa kylmimmäksi ››yksittäiseksi» päiväksi.
Äskeisessä esimerkissä riittäisi ››eniten työllistäneen yksittäisen asiaryhmän» si- jaan eniten tyällistänyt asiaryhmä. Täs-
mällisessä kielenkäytössä ei tosin ole ai- hetta sanoa minkä tahansa työn ››työllis- tävän» tekijäänsä; työttömiähän kyllä työllistetään, järjestetään heille työtä.
Virkettä raskauttaa vielä kaksinkertai- nen partisiippiattribuutti: kansalaisten _ - lähettämien anomusten - - vaati- mat toimet. Sen poisto ei tässä kuten muuallakaan vaadi suurta taitoa. Voitai- siin sanoa kevyesti: Eniten työtä lienevät kanslialla aina teettäneet anomukset, vali- tukset, esitykset ja pyynnät, joita kansa- laiset lähettävät kirjeitse ››korkeimpaan paikkaan».
*
››Ylihinnoittelua esiintyy yksittäistapauk- sissa. ›› (Lehtiotsikko 1989.)
››Rehtori voi yksittäistapauksessa ottaa ratkaistavakseen asian, joka muutoin olisi hallintoviraston toisen virkamiehen ratkaistava» (Valtioneuvoston 1974 sää- tämästä asetuksesta.)
››Edellisessä vaiheessa vallitsevan riip- puvuuden vuoksi hän ei tosin saanut edellytyksiä laajalla pohjalla jatkuvaan itsenäiseen toimintaan, mutta yksittäis- tapauksessa hän voi lykätä ratkaisua tai estää sen - -.›› (Puheena olevasta yh- teiskuntatieteellisestä teoksesta.)
››Tiedekunta päättää kussakin yksit- täistapauksessa, miten 1 momentissa mainitut opinnot luetaan opiskelijalle hyväksi, ellei siitä ole erikseen säädetty.››
(Tuoreesta asetusehdotuksesta.)
Kielemme käytäntö
Tämä ››yksittäistapaus» on sekin osa
››yksittäisen» yleistä levintää. Nykysuo- men sanakirja ei vielä 1961 tunne koko sanaa; siihen aikaan sanottiin yksityis- tapaus, ja kyllä sen pitäisi vieläkin riittää - ei yksityiskohtaakaan ole muutettu
››yksittäiskohdaksi». Koko uutuus on ilmeisesti saman juridisen sanastonsor- vauksen tuotetta kuin l960-1uvulta yleis- tynyt uudissana ››pääsääntöisesti» (ks.
Vir. 1977 s. 354-355). Pelkästään käsit- teenä ››yksittäistapaus» tuntuu varsin tarpeettomalta; eihän tarvitse sanoa esim. ››kunkin yksittäistapauksen perus- telut on esitettävä erikseen» tai ››tällai- nen ratkaisu on tehty vain kahdessa yk- sittäistapauksessa», kun voi sanoa lyhyes- ti kunkin tapauksen perustelut, vain kah- dessa tapauksessa. Ilmeisesti käytössä onkin ollut ensin vain inessiivi ››yksityis- tapauksessa» tai ››yksityistapauksissa», tarkoituksena korvata latinan suppea sanonta in casu. Inessiivimuotoisia ovat yhä yllekin lainatut esimerkit, viimeises- sä tosin jo lisäkkeenä ››kussakin».
Mitä tuo in casu sitten olisi suomeksi?
Ruotsiksi sanotaan ››i enskilda fall», ja ymmärtää hyvin, ettei vanha ruotsiin piintynyt juristipolvi tavoittanut suo- messa osuvinta ilmausta, distributiiviad- verbia tapauksittain. Nykyisen lainsäätä- jän sitä jo odottaisi osaavan käyttää, niin ettei muiden kirjoittajien tarvitse ot- taa oppia juridisista ››yksittäistapauksis- ta». Siis: Ylihinnoittelua esiintyy tapauk- sittain; Rehtori voi tapauksı'ttain ottaa ratkaistavakseen asian _ _; tapauksit- tain hän voi lykätä ratkaisua tai estää sen; tiedekunta päättää tapauksittain, miten - -. Muitakin mahdollisuuksia tietysti on: jossa(k)in tapauksessa, joissa- kin tapauksissa ja vanhastaan tuttu ta- pausta myöten. Jäykkäilmeinen lakiteks- tikin voisi edukseen piristyä, jos siinä vaihteeksi sanottaisiin: Rehtori voi ta- pausta myöten ottaa ratkaistavakseen
asian, joka - -.
Silmiään saa hieraista, kun yleisölle kir- joitetusta teoksesta tapaa vielä sellaisia pelättimiä kuin yksityistapauksellinen, varmuuden vuoksi myös yksittäistapauk- sellinen:
››Tilannesidonnaisten yhteiskunnallis- ten voimien kokonaisuus määrää yksilön toiminnan luonteen ja ratkaisee sen merkityksen, mutta johtajuuden yksityis- tapauksellisessa määräytymisessä jää myös sattumalle paljon tilaa.»
››Enimmillä porvarillisilla tahoilla - hallitus mukaanlukien - niitä tuskin miellettiin periaatteellisesti merkittäviksi ennakkotapauksiksi, joilla valtiosääntöi- sesti ja poliittisesti tunnustettiin valtion- päämiehen itsenäinen, valtioneuvoston yleisen toimivallan ylittävä yksı'ttöista- pauksellinen hallinta»
››- - joskin valtioneuvosto pääminis- terin johtamana hoiti jokapäiväisen hal- lituksen sekä omissa asioissaan että pre- sidentin asioissa jättäen valtionpäämie- helle yksittöistapauksellisen veto- ja muutosoikeuden ratkaisutilanteessa, niin keskeisiä hallituspolitiikkaa koskevia suunnitelmia - - tuskin tehtiin neuvot- telematta hyvissä ajoin presidentin kans- sa.»Suomen sananmuodostusta sanotaan notkeaksi. Notk'eastakin vitsasta voi kui- tenkin punoa kankeita pamppuja. ››Joh- tajuuden yksityistapauksellisessa mää- räytymisessä jää sattumalta tilaa» - pamppu purettuna: kulloisessakin mää- räytymisessä. Toisen esimerkin substan- tiivivaltaisen tyylin voisi norjistaa näin:
- - tunnustettiin, että valtionpäämies tapauksittain voi hallita itsenäisesti, val- tioneuvoston yleisen toimivallan ylittäen.
Eikä kolmannessa esimerkissä tarvitse jättää valtionpäämiehelle ››yksittäista- pauksellista veto- ja muutosoikeutta».
Hänellehän voi jättää veto- ja muutos- oikeuden taas tapauksittain, jopa tapaus-
ta myöten.
›i:
››Autonomian ajan Suomessa ei sitä paitsi harjoitettukaan nykyaikaisessa mie- lessö suunnittelua, aloitteita, yhteensovit-
tamista ja valvontaa vaativaa yhteiskun- nallisen elämän ohjausta; - -.» Luulisi tarkoituksena olleen sanoa, että auto- nomian ajan Suomessa ei harjoitettu ny- kyaikaisessa mielessä suunnittelua. Vasta kun raskaan virkkeen on lukenut lop- puun, ilmenee ajatuksena olleen, että harjoittamatta oli suunnittelua ym. vaa- tiva yhteiskunnallisen elämän ohjaus.
Tällainen ››haita11inen samasijaisuus» on ennenkin ollut puheena sekä Kielikellos- sa (nzo 4, 1971, s. 5-6) että Virittäjässä (1972 s. 377), ja puheenaiheena sitä olisi jatkuvasti pidettävä, kun kyseessä on yksi nykysuomen pahimmista lukukel- poisuuden haitoista. Lauseenjäsennyksen avulla on jo koulussa helppo osoittaa, mikä siinä kiikastaa. Usein, muun muas- sa tässä, se korjautuu sivulauseen avulla:
- - ei nykyaikaisessa mielessä sitä pait- si harjoitettukaan sellaista yhteiskunnalli- sen elämän ohjausta, joka vaatii' suunnit- telua, aloitteita, yhteen sovittamista ja valvontaa.
sk
››Lähtökohtana on se tosiasia, että Suo- mi on yksi Euroopan myöhäsyntyisiä,
”epähistoriallisia” kansakuntia, joka en- nen viivästynyttä itsenäistymistään kuu- lui etnisesti erottuvana periferisenä [po.
perifeerisenä] vähemmistönä kahteenkin monikansalliseen valtakuntaan.» Jos kansa koostuu monesta heimosta, se on kai moniheimoinen (ei ››moniheimolli- nen») kansa, ja jos valtiossa on monta lääniä, se on monilääninen (ei ››moni- läänillinen») valtio. Nykysuomen sana- kirja mainitsee samaan tapaan Habsbur- gien monikansaisen (ei ››monikansallise- n») valtakunnan, ja Paavo Ravila lausui 1954: ››Itä-Euroopassa, jonne kansalli- suusaate oli voimakkaasti tunkeutunut, kansallisuuskysymysten ratkaisun tiellä olivat monikansaiset suurvallat Itävalta- Unkari ja Venäjä»
Uusi ››monikansallinen» on käännöstä 1960-luvulla yleistyneestä kansainvälises- tä termistä multinational. Tämä sana ei kuitenkaan tarkoita 'monesta kansasta koostuvaa” vaan ”useassa maassa toimi-
Kielemme käytäntö
vaa, useaa maata koskevaa”, tavallaan siis laajaulotteisempaa kuin kansallinen.
Sen mukaisesti voi, suomen kannalta kyllä hiukan ontuvaa käännöstä käyt- tääksemme, vaikkapa jokin moneen maahan levittäytynyt teollisuusyhtymä olla ››monikansallinen». Sopiiko esim.
valtiosopimusta sanoa ››monikansallisek- si», on jo kyseenalaisempaa; kansainväli- sen luulisi edelleen riittävän. Monikan- salliset yhtymät tekevät tuloaan Neuvos- toliittoonkin, mutta itse maa ei ole
››monikansallinen» vaan yhä monikan- sainen samassa mielessä kuin Ravilan käsittelemä vuosisadan alun Venäjä.
*
››Vallankumousyrityksen kokemukset var- masti aiheuttivat tässäkin ryhmässä ylei- sen asenteellisen siirtymän oikealle, - - .››
››- - hän esitti paitsi luonnollisen toivomuksen enemmistöhallituksen ai- kaansaamisesta myös ohjelmallisia suosi- taksia»
Monesti on huomautettu siitä, että -lli- nen-adjektiivien sijasta voivat muut il- maisukeinot olla kotoisemman tuntuisia ja muutenkin sujuvampia: tuotantovai- keudet pro ››tuotannolliset vaikeudet››, suunnittelun (pro ››suunnittelulliset») ta- voitteet, kilpailuun (pro ››kilpailullisesti››) sopiva latu, verotuksen kannalta (pro
››verotuksellisesti») edullisempi maksu- tapa. Tämänkertaisissa esimerkeissä -llinen- adjektiivin käyttökelpoisuutta heikentää ratkaisevasti se, että sanoille on kehitty- nyt myös elinvoimainen sivumerkitys.
Niinpä asenteellinen merkitsee nykyään tavallisesti 'asennettaan korostavaa, teennäistä` (a. puheenvuoro), mutta äs- keisessä esimerkissä tuskin on tarkoitet- tu muuta kuin asenteen tai asenteiden siirtymää neutraalissa mielessä. Ohjel- mallisesta illanvietosta voi tietysti pu- hua, mutta abstraktimmassa mielessä sana merkitsee yleensä lsuunnitelmallis- ta, tarkoituksellista, tarkoitushakuista`:
ohjelmallinen kalavesien hoito, ohjelmalli- sesti pasifistinen kirjallisuus. Edellä ole- van sitaatin ››ohjelmallisiin suosituksiin»
ei sovi kumpikaan merkitys: tarkoite-
taan ohjelmaa koskevia suosituksia tai suosituksia ohjelmasta.
Tarkkuutta abstraktien -llinen-adjek- tiivien käyttöön: usein ne jäykistävät tyyliä, joskus vievät ajatuksenkin hako- teille.
*
››Ruotsin akateemisissa piireissä teoreti- soitiin samaan aikaan enemmän funktio- naalisten tehtävänluokitusten pohjalta»
Taas on aihetta nykäistä kirjoittajia:
ruotsin teoretisera liittyy lähinnä adjek- tiiviin teoretisk, mutta suomessa saadaan substantiivin teoria pohjalta paljon käte- vämpi johdos teorioida. Samaa kaavaa kannattaa noudattaa laajemmaltikin.
››Kokemuksensa hän systematisoi ja yleisti jo 1927 julkaisemassaan kirjassa››:
vanhastaan suositettuun tapaan parem- min systemoida (kokemuksensa hän sys- temoi). Uudempaa tieteissuomea on lau- se »Pääministerin ja tasavallan presiden- tin suhdetta ei problematisoitu». Keven- täen sopisi taas sanoa problemoida (suh- detta ei problemoitu). Tavallinen lukija olisi ehkä tyytyväisin, jos hänelle sanot- taisiin: pääministerin ja tasavallan presi- dentin suhteessa ei nähty pulmaa.
>i<
››Miksi valtiollinen johtajuus ei parla- mentarisoitunut?» ››Suhteessa ulkoiseen valtaan tapahtui siis politiikan ja aattei- den juridisoitumista, kansakunnan sisäi- sissä konflikteissa taas oikeuden ja pe- rustuslain ideologisoitumista ja politisoi- tamista» Tavua lyhemmin ja suomen johto-opille oikeutta tehden voisi tässä- kin harrastaa pariamentaaristumista, ju- ridistumista, ideologistumista, jopa poliit- tistumista. (Toisessa kohtaa onkin kiitet- tävästi otettu puheeksi ››eduskunnan ja hallituksen välisen suhteen formaalistu- minen» eikä julkisessa kielenkäytössä yleiseen tapaan ››formalisoituminen».) Kun -minen-valtainen ilmaisu kevenne- tään verbivaltaisemmaksi, saadaan jäl- kimmäisessä virkkeessä tämäntapainen tulos: Suhteessa ulkoiseen valtaan siis
politiikka ja aatteet juridistuivat, kansa- kunnan sisäisissä konflikteissa taas oi- keus ja perustuslaki ideologistuivat ja po- iiittistuivat.
Pitkä ja hankala on verbi institutiona- lisoida. Vähän kevyemmäksi ja rytmik- käämmäksi sen saisi äskeisen kaavan mukaan: institutionaalistaa. Esiteltävässä kirjassa on tehty hiukan väkivaltainen leikkaus ja mainittu mm. Ruotsin vallan aikainen luterilaisuuden ››institutioitu harjoittaminen». Jos kantasanaksi ote- taan instituutio, odottaisi verbiinkin pit- kää u:ta: instituutioida. Tämäntyyppisiä latinan teonnimiin pohjautuvia verbejä ei suomessa tosin juuri ole; ainoa lienee ruotsin fusionera-verbin vastineeksi pari- kymmentä vuotta sitten luotu fuusioida.
Kätevintä olisikin sanoa institutionaalis- tamista ja institutionaalistumista lyhyesti laitostamiseksi ja iaitostumiseksi, kuten usein jo sanotaankin.
:k
Vähän vielä oikeinkirjoituksestakin. Aja- tusviiva jakaa virkkeen tehokkaasti kah- teen osaan. Toisinaan virkkeen sisällä on kaksikin ajatusviivaa, ja silloin niiden tehtävä on selvä: ajatusviivojen välissä
on sivuhuomautus, parenteesi. Mutta en-
tä jos samassa virkkeessä on kolme aja- tusviivaa: miten se silloin jäsentyy'?
››Ulkopolitiikan alalla Relanderilla oli ajatuslinjoja - balttilaisen ja skandinaa- visen orientoitumisen jonkinmuotoinen yhdistäminen pyrkimyksenä rauhantilan säilyttäminen Itämeren alueella _ mutta ne eivät kiinteytyneet ja konkretisoitu- neet hallituksen ulkopoliittiseksi toimin- taohjelmaksi - sellaistahan ei 1920-lu- vulla oikeastaan ollut.»
››Maaherra, vaalipiirin kansanedusta- ja, nimismies ja kaupunginjohtaja - ku- ten myös kartanoparoni ja kirkkoherra - olivat läheisempiä, tunnetumpia ja todellisempia - ehkä myös julkisen val- lan silloisella toimintatasolla tärkeäm- piä.»
Vähän miettimällä nämäkin voi jäsen- tää. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, ettei virkkeeseen normaalisti kuulu enempää
kuin kaksi ajatusviivaa. Kolmeen ker- taan käytettynä ajatusviiva alkaa sekoit- taa hahmotusta.
*
Omaperäistä oikeinkirjoitusta kirjassa käytetään puolueiden nimistä. Lyhentä- mättöminä ne on kirjoitettu ohjeiden ja vanhan tavan vastaisesti isoa alkukir- jainta käyttäen: ››Positiivista kannatusta hän saattoi odottaa vain keskustasta [tässä ei tietysti ole kyseessäkään kes- kustapuolue], omasta 26-edustajaisesta Edistyspuolueestaan ja Maalaisliitosta - -.›› Mutta jos ne on lyhennetty, ne on keskellä tekstiäkin kirjoitettu pisteittä ja kauttaaltaan isoin kirjaimin aivan kuin jossain näyttöpäätteen sarakkeessa:
››Kun vasemmisto vielä eristäytyi
”ministerisosialismia” kaihtaen ja kun KOK vetäytyi syrjään haluten pakottaa
keskustan selviytymään tilanteesta, jäi- vät ”presidentinpuolueet” ED ja ML keskeisiksi hallitusvastuun kantajiksi.››
Tuskin tilasta on ollut niin ankara puute, ettei olisi voitu kirjoittaa asia- suomen normaaleja käytänteitä noudat- taen kokonaan kokoomuspuolue, edistys- puolue ja maalaisliitto. Tarpeettomia täl- laisessa tekstissä ovat semmoisetkin ylei- sessä käytössä melko uudet lyhenteet kuin SDP tai RKP; kyllä tilaa pitäisi ol- la kirjoittaa kokonaan sosiaalidemok- raattinen puolue ja ruotsalainen kansan- puolue niissä harvoissa tapauksissa, jois- sa pelkkä sosiaalidemokraatit tai ruotsa- laiset ei tunnu riittävän selvältä. Kun kirjassa liikutaan paljon puoluepolitii- kan alalla, sitä voi joku erehtyä pitä- mään oikeinkirjoitusmallinakin. Ennes- tään sekavaan puolueennimien kirjoitte- luun se antaisi varsin omaperäisiä lisiä.
TERHo ITKONEN
