Tulisiko vihapuhe kriminalisoida?

Tulisiko vihapuhe kriminalisoida?

Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 22.1.2021 Emilia Hämäläinen 282038 Ohjaaja: Mika Launiala

Tiivistelmä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Yksikkö

Oikeustieteiden laitos

Tekijä

Emilia Hämäläinen

Työn nimi

Tulisiko vihapuhe kriminalisoida?

Pääaine

Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus

Työn laji

Pro gradu -tutkielma

Aika

22.1.2021

Sivuja

XI + 71

Tiivistelmä

Vihapuhe on ollut viime aikoina säännöllisesti aiheena julkisessa keskustelussa.

Argumenttina vihapuheen osalta käytetään monesti sitä, että sille ei ole virallista määritelmää, eikä sitä tästä syystä ole olemassa. Vihapuhetta oikeutetaan vetoamalla sananvapauteen, mutta sananvapaudellakin on rajansa. Tämän tutkimuksen tavoitteina on tehdä rajanveto sananvapauden ja vihapuheen välille, selvittää riittääkö olemassa oleva lainsäädäntö vihapuheen osalta, muodostaa käsitys siitä tulisiko vihapuhe kriminalisoida sekä muotoilla säännös sen kriminalisoimiseksi.

Tutkimuksen päämetodina on oikeusvertailu. Sen avulla on mahdollista tarkastella sitä, miten vihapuhetta on käsitelty muissa Euroopan valtioissa lainsäädännön osalta. Lisäksi tutkimuksessa muodostettu uusi rikoslain säännös altistetaan kriminalisointiteorialle ja sitä peilataan teorian asettamiin vaatimuksiin.

Tutkimusaineiston perusteella muodostui kuva siitä, että vihapuhe voidaan säätää lain tasolla rangaistavaksi sekä käsitys siitä, mitkä ominaisuudet ja ihmisryhmät tulisi tällä säännöksessä suojata. Mahdollisen vihapuhesäännöksen tulee olla tarkkarajainen ja puuttua ainoastaan välttämättömään.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on mahdollista todeta, että vihapuheelle ei löydy riittävää sääntelyä tällä hetkellä kotimaisesta lainsäädännöstä. Oikeusvertailun tuloksena muodostui käsitys siitä, että vihapuheelle voidaan säätää lain tasolla rajat ja tämä olisi mahdollista myös suomessa. Yhdessä vertailun sekä kansainvälisen ohjeistuksen perusteella muotoutui säännös kielletty vihapuhe, jolla vihapuhe kriminalisoitaisiin osaksi rikoslakia.

Avainsanat

vihapuhe, viharikos, sananvapaus, perusoikeus, yhdenvertaisuus, rikoslaki, oikeusvertailu, kriminalisointiteoria

SISÄLLYS

Tiivistelmä ... II SISÄLLYS ... III LÄHTEET ... VII

1 JOHDANTO ... 1

2 TUTKIMUSMETODIT ... 6

3 TUTKIMUSKYSYMYS ... 11

4 MÄÄRITTELYT ... 15

4.1 Käsitteet ... 15

4.1.1 Yleistä vihapuheen käsitteistöstä ... 15

4.1.2 Vihapuhe ... 15

4.1.3 Vihateko ... 16

4.1.4 Viharikos ... 16

4.1.5 Syrjintä ... 17

4.2 European Comission against Racism and Intolerance ... 17

5 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA ... 19

5.1 Yleistä lainsäädännöstä ... 19

5.2 Yhdistyneiden kansakuntien ohjaus viharikoksiin liittyen ... 20

5.2.1 Yleistä yhdistyneiden kansakuntien sopimuksista ... 20

5.2.2 Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ... 20

5.2.3 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, eli KP-sopimus... 21

5.2.4 YK sopimus kaikkinaisen rotusyrjinnän kieltämisestä ... 22

5.3 Euroopan ihmisoikeussopimuksen vihapuheen ulottuvuus ... 22

5.4 Euroopan ministerikomitean suositus (REC) R (97) 20 ... 23

5.5 Budapestin sopimus sekä Tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen, luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia koskeva pöytäkirja ... 25

5.6 Kansallinen lainsäädäntö vihapuheeseen liittyen ... 26

5.6.1 Perustuslaki ... 26

5.6.2 Rikoslaki ... 26

5.6.3 Muu lainsäädäntö ... 30

5.7 Alempi ohjaus liittyen vihapuheeseen ... 30

5.8 Sananvapauteen liittyvä sääntely ... 31

5.8.1 Yleistä sananvapauden sääntelystä ... 31

5.8.2 YK Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus - sananvapaus ... 31

5.8.3 KP-sopimuksen kirjaus sananvapaudesta ... 31

5.8.4 Euroopan ihmisoikeussopimus - sananvapaus ... 32

5.8.5 Kotimainen lainsäädäntö ja sananvapaus ... 32

5.9 Olemassa olevan lainsäädännön toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus Suomessa 32 6 LAINSÄÄDÄNTÖ EUROOPASSA ... 35

6.1 Taustaa ... 35

6.2 Puola ... 36

6.2.1 Yleistä Puolan rikoslainsäädännöstä ... 36

6.2.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 36

6.2.3 Johtopäätökset - Puola ... 37

6.3 Portugali ... 38

6.3.1 Yleistä Portugalin rikoslainsäädännöstä ... 38

6.3.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 38

6.3.3 Johtopäätökset - Portugali ... 39

6.4 Espanja ... 40

6.4.1 Yleistä Espanjan rikoslainsäädännöstä ... 40

6.4.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 40

6.4.3 Johtopäätökset - Espanja ... 41

6.5 Ruotsi ... 41

6.5.1 Yleistä Ruotsin rikoslainsäädännöstä ... 41

6.5.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 42

6.5.3 Johtopäätökset - Ruotsi ... 42

6.6 Tanska ... 43

6.6.1 Yleistä Tanskan rikoslainsäädännöstä ... 43

6.6.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 43

6.6.3 Johtopäätökset - Tanska... 44

6.7 Norja ... 44

6.7.1 Yleistä Norjan rikoslainsäädännöstä ... 44

6.7.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 45

6.7.3 Johtopäätökset - Norja ... 45

6.8 Islanti ... 46

6.8.1 Yleistä Islannin rikoslainsäädännöstä ... 46

6.8.2 Vihapuheeseen liittyvä lainsäädäntö ... 46

6.8.3 Johtopäätökset - Islanti ... 47

7 VERTAILU SUOMEN JA KRIMINALISOINEIDEN VALTIOIDEN VÄLILLÄ Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 7.1 Aluksi ... 48

7.2 Vihapuhekriminalisointien vertailu Eurooppalaisittain ... 48

7.3 Vihapuhekriminalisointien vertailu Pohjoismaiden kesken ... 49

7.4 Taulukko vertailun vihapuhekriminalisoinneista ... 50

7.5 Johtopäätökset lainsäädännön vertailusta ... 51

8 OIKEUSKÄYTÄNTÖ ... 52

9 VIHAPUHEEN VAIKUTUKSET ... 55

10 PYKÄLÄEHDOTUS ... 59

10.1 Tausta ... 59

10.2 Ehdotus vihapuhe-pykäläksi ... 61

10.3 Luotu säännös suhteessa kriminalisointiteorian vaatimuksiin ... 62 11 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 65 13 LOPUKSI ... 71

LÄHTEET

KIRJALLISUUS

Aaltonen – Illman – Mantila: Tietoa ja tapausesimerkkejä vihapuheesta ja viharikoksista – käsikirja lainkäyttäjille. Oikeusministeriön julkaisuja 2019.

Anttila – Nieminen: 8 § Syrjinnän kielto. Teoksessa Yhdenvertaisuuslaki kommentein. Alma Talent 2019 s. 110–188.

Anttila – Ojanen (toim.): Yhdenvertaisuuslaki kommentein. Alma Talent 2019.

Björne, Lars: Oikeuden kansainvälistyminen ja pohjoismainen oikeus. Oikeus 2011 s. 476–

481.

Frände - Matikkala – Tapani – Tolvanen – Viljanen – Wahlberg: Keskeiset rikokset. 4.

uudistettu painos. Edita 2018. (Frände ym 2018)

Frände – Wahlberg: Kunnianloukkaus. Teoksessa Keskeiset rikokset. 4. uudistettu painos.

Edita 2018 s 443–461.

Hall, Nathan: Hate crime. Second edition. Routledge 2013.

Hallberg – Karapuu – Ojanen – Scheinin – Tuori – Viljanen: Perusoikeudet. Alma Talent 2011 (Hallberg ym.)

Hallberg, Pekka: Perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Perusoikeudet. Alma Talent 2011.

Verkkojulkaisu.

Husa, Jaakko: Oikeusvertailu. Helsingin kamari Oy 2013.

Husa, Jaakko: Johdatus oikeusvertailuun. Lakimiesliiton kustannus 1998.

Illman, Mika Järjestelmällinen häirintä ja maalittaminen, Lainsäädännön arviointia.

Valtioneuvoston selvitys 2020.

Jokela, Antti: Rikosprosessioikeus. Alma Talent 2018.

Kaakinen, Markus: Vihaa verkossa: Verkkovihan taustalla on yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Haaste 2018.

Keen – Georgescu: Käsikirja verkon vihapuheen torjumiseen ihmisoikeuskasvatuksen avulla. Council of Europe, 2014.

Korhonen – Jauhola – Oosi – Huttunen: ”Usein joutuu miettimään, miten pitäisi olla ja minne olla menemättä” Selvitys vihapuheesta ja häirinnästä ja niiden vaikutuksista eri vähemmistöryhmiin. Oikeusministeriön julkaisu 7/2016.

Kupiainen – Kotilainen - Nikunen - Suoninen (toim.): LAPSET NETISSÄ – Puheenvuoroja lasten ja nuorten netin käytöstä ja riskeistä. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2013.

Lappi-Seppälä – Hakamies – Helenius – Koskinen – Majanen –Melander – Nuotio – Nuutila – Ojala – Rautio: Rikosoikeus. Alma Talent, jatkuva päivitys. (Lappi-Seppälä ym.)

Livingstone – Haddon - Görzig - Ólafsson: EU Kids Online: final report 2011. Lontoo 2011.

Livingstone - Haddon – Görzig - Ólafsson: EU Kids Online: final report 2011. EU Kids Online, Deliverable D8.3. EU Kids Online Network, London, UK.

Matikkala, Jussi: Vapauteen kohdistuvista rikoksista. Teoksessa Keskeiset rikokset. 4.

uudistettu painos. Edita 2018 s. 462–497.

Melander, Sakari: Rikosvastuun yleiset edellytykset. Tietosanoma 2016.

Melander, Sakari: Kriminalisointiteoria – Rangaistavaksi säätämisen oikeudelliset rajoitukset. Suomalainen lakimiesyhdistys 2008.

Määttä (toim.) – Tolvanen – Väätänen – Kolehmainen – Myrsky – Keinänen: Oikeudellisen ajattelun perusteita. Oikeustieteiden pääsykoekirja 2012. Oikeustieteen laitos (Määttä ym) 2012.

Neuvonen, Riku (toim.): Vihapuhe suomessa. Edita 2015.

Nokso-Koivisto, Inka (toim.): Uhrien kokemuksia viharikoksista Suomessa vuosina 2014- 2018. Helsinki 2019.

Nuutila – Majanen: Vapauteen kohdistuvat rikokset. Teoksessa Rikosoikeus. Alma Talent.

Jatkuva päivitys.

Nääv – Zamboni (red.): Juridisk metodlära. Studentlitteratur 2018.

Pellonpää –Gullans –Pölönen –Tapanila: Euroopan ihmisoikeussopimus. 6. uudistettu painos. Alma Talent 2018.

Pettersson, Katarina: “Freedom of speech requires actions”: Exploring the discourse ofpoliticians convicted of hate-speech against Muslims. EJSP 2019.

Pöyhtäri – Haara – Raittila: Vihapuhe sananvapautta kaventamassa. Tampere university press 2013.

Rauta, Jenita: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2018.

Poliisiammattikorkeakoulu 2019.

Rauta, Jenita: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2019.

Poliisiammattikorkeakoulu 2020.

Sarema – Kosonen – Knuutila: Vihapuhe – demokratian uhka, rangaistava teko vai melua tyhjästä? Haaste 2019.

Smahel – Machackova – Mascheroni – Dedkova – Staksrud - Ólafsson - Livingstone - Hasebrink: EU Kids Online 2020: Survey results from 19 countries. EU Kids Online.

(Smahel ym. 2020).

Tamm – Letto-Vanamo: Oikeuden maailma, Näkökulmia oikeuskulttuureihin. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja 2015.

Valguarnera, Filippo: Komparativ juridisk metod. Teoksessa Juridisk metodlära.

Studentlitteratur 2018 s. 143–176.

VIRALLISLÄHTEET

Against Hate, Viharikosten vastaiset hyvät käytännöt –opas toim. Dakovic – Senta 2019.

Asetus kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta (37/1970).

ECRI conclusions on the implementation of the recommendations in respect of Poland subject to interim follow-up (ECRI(2018)25).

ECRI general policy recommendation no. 7 on national legislation to combat racism and racial discrimination 2002, amended 2017.

ECRI report on Portugal, ECRI Secretariat 2018.

ECRI Report on Denmark, ECRI Secretariat 2017.

ECRI Report on Finland 2019, ECRI Secretariat 2019.

ECRI Report on Iceland, ECRI Secretariat 2017.

ECRI Report on Norway, ECRI Secretariat 2015.

ECRI Report on Spain, ECRI Secretariat 2018.

ECRI Report on Sweden, ECRI Secretariat 2018.

European Commission Against Racism and Intolerance First report on Norway 1998.

European Commission Against Racism and Intolerance First report on Iceland 1997.

Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus 60/2004.

Hallituksen esitys eduskunnalle rikoslain muuttamisesta (luonnos 17.6.2020).

HE 184/1999 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamista koskevien rangaistussäännösten uudistamiseksi.

Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 52/2014 vp.

Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 25 hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta PeVM 25/1994 vp – HE 309/1993 vp.

Plan international, Free to be online? Girls’ and young women’s experiences of online harassment, The state of the world’s girls 2020

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019, Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31.

Recommendation No. R (97) 20 of the Committee of Ministers to member states on “hate speech”.

Sisäministeriön julkaisuja: Sanat ovat tekoja, Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen Helsinki 2019.

Tasavallan presidentin asetus Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, voimaansaattamisesta ja lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta 84/2011

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunta: Valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan selvitys- ja tutkimustoiminnan vuoden 2021 haku Helsinki 2020

INTERNETLÄHTEET

ECRI European Commission against Racism and Intolerance, PREMS 040217 Council of Europe [https://rm.coe.int/leaflet-ecri-2019/168094b101] 12.12.2020

Eduskunta, Laittoman uhkauksen syyteoikeus

[https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oike us/LATI/Sivut/laittoman-uhkauksen-syyteoikeus.aspx] 02.10.2020

Eduskunta.fi: Sukupuoli rangaistuksen koventamisperusteena

[https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/kotimainen_oike us/LATI/Sivut/sukupuoli-rangaistuksen-koventamisperusteena.aspx] 17.12.2020 Iltalehti, Valtuutettu Junes Lokan valitus ei mennyt läpi – hovioikeus piti käräjäoikeuden

tuomion voimassa [https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d22f89a1-7b58-4271-a713- 52393f466c4b9] 31.12.2020

Karjalainen, Rasistinen Facebook-kirjoittelu toi 31-vuotiaalle miehelle tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan [https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis- alueet/kotimaa/item/193189?fb_comment_id=2024632327588620_20251121175406 41] 23.12.2020

Turun sanomat, Vieraslajeista puhunut kansanedustaja Mäenpää: "En ole loukannut mitään kansanryhmää"

[https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4867728/Vieraslajeista+puhunut+kansanedustaja+

Maenpaa+En+ole+loukannut+mitaan+kansanryhmaa] 31.12.2020

OIKEUSTAPAUKSET

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

EIT 35071/97 CASE OF GÜNDÜZ v. TURKEY EIT 38450/12 CASE OF E.S. v. AUSTRIA Korkein oikeus

KKO 2020:68 KKO 2012:58

1 JOHDANTO

Tuoreessa Rovaniemen hovioikeuden tuomiossa oululainen kaupunginvaltuutettu on tuomittu sakkotuomioon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tämän levitettyä verkossa rasistista materiaalia. Tuomiosta kirjoitetun lehtiartikkelin mukaan tuomittu vetosi oikeudessa sananvapauteen.¹ Toisessa tapauksessa kansanedustaja puhui eduskunnassa vieraslajeista ja niiden torjunnasta viitaten turvapaikanhakijoihin. Hänkin koki käyttäneensä vain sananvapauttaan ja täten oikeutti puheensa.²

Nämä olivat vain kaksi esimerkkiä laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jossa sananvapauteen vedoten koetaan oikeutetuksi lausua rasistisia tai loukkaavia kommentteja ihmisestä tai ihmisryhmästä. Näissä tapauksissa lausumat kohdistuivat ryhmiin ja ainakin ensimmäisessä tapauksessa täyttävät rikoslain (RL 39/1889) 11:10 pykälän kiihottaminen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön. Mutta jos puhe kohdistuu yksittäiseen henkilöön ei asia ole näin selkeä.

Oikeusministeriö teki vuonna 2016 selvityksen liittyen vihapuheeseen ja häirintään ja niiden vaikutuksiin. Tässä selvityksessä tuli ilmi, että vain 21 prosenttia vihapuhetta kohdanneista, selvitykseen osallistuneista henkilöistä, on tehnyt rikosilmoituksen tapahtuneesta. Tämä tarkoittaa sitä, että liki 80 prosenttia vihapuhetta kohdanneista ei ole tehnyt ilmoitusta.³ Hieman tuoreemmassa selvityksessä vuodelta 2019 liittyen uhrien kokemuksiin viharikoksista kokonaisuutena, vain 15 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti tehneensä rikosilmoituksen kokemastaan viharikoksesta.⁴

Tärkeimmäksi syyksi vastaajat mainitsivat jälkimmäisessä tutkimuksessa sen, että poliisiin tai laajemmin viranomaisiin ei luotettu.⁵ Vuoden 2016 tutkimuksessa 65 prosenttia vastaajista ilmoitti syyksi sille etteivät tehneet ilmoitusta sen, että he uskoivat että asialle ei oltaisi poliisissa tehty mitään. Toisena tärkeänä syynä tutkimuksen mukaan oli se, että asialle ei vastaajien mukaan oltaisi voitu tehdä mitään.⁶ Kaikki nämä syyt heijastelevat

1 Iltalehti, Valtuutettu Junes Lokan valitus ei mennyt läpi – hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa.

2 Turun sanomat, Vieraslajeista puhunut kansanedustaja Mäenpää: "En ole loukannut mitään kansanryhmää".

3 Oikeusministeriön julkaisu 2016 s. 37.

4 Uhrien kokemuksia viharikoksista suomessa vuosina 2014–2018 s. 13.

5 Uhrien kokemuksia viharikoksista suomessa vuosina 2014–2018 s. 13.

6 Oikeusministeriön julkaisu 2016 s. 37.

sekä epäluottamusta poliisia ja rikosprosessia kohtaan että olettamusta siitä, että asioille ei haluta tai voida tehdä mitään. Mikä perimmäisenä syynä on taustalla ei tutkimuksista selviä, mutta se seikka että vihapuheelle ei ole tarkempaa lain tasoista määritelmää vaikuttanee vahvasti kaikkiin näihin syihin. Poliisissa on mahdotonta toimia yhteneväisesti, kun ei ole lakia johon tapauksia peilata tai säännöstä joka suoraan kohdentuu erityisesti yksilöihin kohdistuneisiin vihapuhe-tapauksiin. Toki rikoslaki tuo joitain erillisiä pykäliä selkeimpien tapausten tueksi, mutta on paljon sellaista vihapuhetta mitä jää selvittämättä varmasti myös tästä syystä.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmassa todetaan, että turvallisen oikeusvaltion yhtenä edellytyksenä on turvallisuuden edistämiseksi ja eriarvoisuuden kaventamiseksi se, että vihapuheeseen puututaan.⁷ Vihapuheeseen onkin pyritty puuttumaan usean hankkeen toimin, joista monen tuotoksiin viittaan tutkimuksessani.

Kuitenkin jää kysymys, onko tehty tarpeeksi tähän tavoitteeseen pääsyn edistämiseksi ja toisaalta riittävätkö erimerkiksi eri hankkeiden toimet sen varmistamiseksi, että vihapuheeseen voidaan puuttua tarpeeksi suurella varmuudella ja tehokkuudella. On uhrien kannalta kestämätöntä, jos he eivät voi luottaa viranomaisiin tai siihen, että ilmoitettu rikos tutkitaan riittävällä tasolla. Heidän tulisi voida luottaa järjestelmään ja sen toimijoihin, että uskaltaisivat tehdä rikosilmoituksen ilman että heidän tarvitsee pelätä prosessia itsessään.

Tampereen yliopistossa suomen osalta tehdyn EU Kids Online-tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia nuorista on törmännyt verkossa kiusaamiseen tai vihapuheeseen viime aikoina. Tämän lisäksi runsas 10 prosenttia kertoo joutuneensa kiusatuksi verkossa.⁸ Saman tutkimuksen mukaan 97 prosentilla suomalaisista lapsista on käytössään älypuhelin.

Puhelimen avulla verkko, sen sisällöt ja keskustelupalstat ovat jatkuvasti käden ulottuvilla – sekä hyvässä että pahassa.⁹ Vertailun vuoksi, vuonna 2011 julkaistun Eu Kids Online - kyselytutkimuksen mukaan verkkokiusatuksi joutui 6 prosenttia suomalaisista 9–16- vuotiaista lapsista ja nuorista.¹⁰ Yhdeksässä vuodessa kiusaamisen määrä verkossa on tuplaantunut. Ensimmäinen viittaamistani tutkimuksista on julkaistu vuonna 2020, mutta aineisto on kerätty vuosina 2017-2019, eli ennen Covid-19 pandemian rantautumista Suomeen. Jos sama tutkimus tehtäisiin nyt, uskon lukujen olevan vielä paljon suuremmat johtuen elinpiirin siirtymisestä entistä vahvemmin verkkoon.

7 Marinin hallitusohjelma 2019 s. 85.

8 Smahel (ym) 2020 s. 66.

9 Smahel (ym) 2020 s. 141.

10 Livingstone – Haddon – Görzig – Ólafsson 2011 s. 24.

Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa todettiin uusien viestintävälineiden ja erityisesti nuoren teknisten taitojen mahdollistavan kiusaamisen uusissa kanavissa, eli verkossa ja sen alustoilla.¹¹ Kaikki kiusaaminen ei ole vihapuhetta, mutta siinä on sitä myös hyvin paljon.

Jos vuonna 2013 on oltu huolissaan nuorten uusista mahdollisuuksista verkossa, on ilmiö tähän päivään mennessä varmuudella laajentunut ja siirtynyt myös aikuisten keskuuteen.

Vuonna 2021 onkin tulossa VN TEAS¹² rahoitteista tutkimusta vihapuheen tekijöistä.¹³ Tuoreesta Poliisiammattikorkeakoulun Poliisin tietoon tullut viharikollisuus -selvityksen raportista voi todeta, että vihapuheen osuus on kasvanut ja esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikosten osuus on jopa kolminkertaistunut suhteessa edelliseen vuonna 2019 julkaistuun selvitykseen.¹⁴ Sanallisia rikoksia, eli niin sanottuja vihapuhe- rikoksia kaikista rikoksista oli hieman yli puolet. Tämä luku pitää sisällään sanalliset loukkaukset, uhkaukset ja häirinnän. Häirintää ei selvitetä tässä tutkimuksessa, mutta vaikka sen jättäisi pois tästä, olisi vihapuhe-rikosten määrä silti lähes puolet kaikista viharikoksista. Vihapuhe-rikosten määrä kasvoi 12 prosenttia edellisestä vuodesta.¹⁵ Kun tarkastellaan kokonaisuutena läpikäymiäni tutkimuksia, on selvää, että vihapuheen määrä on kasvussa. Huolestuttavaa on se, että siitä ei ilmoiteta poliisille ja jos ilmoitetaan ei tekoja tunnisteta viharikoksiksi. On myös oletettavaa, että kun yhteiskunta enenevässä määrin siirtyy verkkoon, on trendi entisestään kasvava. Haastava tilanne tulisi ratkaista kestävällä keinolla, hankemuotoinen toiminta ei ole riittävää, vaikka tärkeää työtä sinänsä.

On luotava pysyviä rakenteita vihapuheongelman ratkaisemiseksi; oli ratkaisuna lainsäädäntö tai muu keino, jolla päästään haluttuun tulokseen.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (8/1976), eli KP- sopimuksen 20 artiklassa todetaan, että lailla on kiellettävä kaikki kansallisen, rodullisen tai uskonnollisen vihan puoltaminen, mikä merkitsee yllyttämistä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan.¹⁶ On toki niin, että monikin rikoslain pykälä vastaa osaltaan tähän vaatimukseen mutta mikään muu kuin kiihottaminen kansanryhmää vastaan, ei kohdennu suoraan vihamielisyyteen jotain tiettyä haavoittuvaa ihmisryhmää kohtaan. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että kyseinen kiihottamispykälä on kohdennettu suojaamaan

11 Kupiainen – Kotilainen – Nikunen – Suoninen 2013 s. 44.

12 VN TEAS on Valtioneuvoston kanslian koordinoimaa valtioneuvoston yhteistä selvitys- ja tutkimustoimintaa, jolla tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tueksi.

13 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimikunta 2020.

14 Rauta 2020 s. 16.

15 Rauta 2020 s. 12.

16 Keen – Georgescu s.142–143.

ainoastaan ryhmää tai ryhmittymää, puuttuu lainsäädännöstämme pykälä joka suojaisi yksilöä tälle haitalliselta vihapuheelta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (63/1999) 10 artiklan 2 momentissa asetetaan vastuu sananvapauden rinnalle. Lailla voidaan tämän mukaan kansallisella tasolla säätää rajoituksista suojaamaan haavoittuvia ryhmiä sekä kansallista turvallisuutta. Myös perustuslaissa (731/1999) säädetään pykälässä 12 mahdollisuudesta asettaa sananvapaudelle raja lain tasoisella säännöksellä. On siis mahdollista puuttua niinkin merkittävään oikeuteen kuin sananvapauteen, jos se tapahtuu lain tasolla.

European Commission against Racism and Intolerance (ECRI) on antanut alun perin vuonna 2002 suosituksen, joka on päivitetty myöhemmin vuonna 2017. Suosituksen mukaan Euroopan Unionin jäsenvaltioiden tulisi uudistaa tai päivittää rasismin ja rotusyrjinnän vastaista lainsäädäntöä, jos tällaista lainsäädäntöä ei ole jo olemassa tai se on puutteellinen sekä varmistaa että suosituksen keskeiset osatekijät esitetään tällaisessa lainsäädännössä. Rikoslain osalta suosituksen mukaan laissa tulisi säätää rangaistavaksi tekoja, joka liittyvät vihaan tai syrjintään julkiseen yllyttämiseen, julkisiin loukkauksiin ja uhkauksiin liittyen uhrin rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, kansallisuuteen tai kansalliseen tai etniseen alkuperään. Lisäksi rangaistavaksi suositetaan ideologian ilmaisemisen rasistisella päämäärällä, kansanmurhan, rikosten ihmisyyttä vastaan tai sotarikosten julkinen kieltäminen, rasistisen ryhmän perustaminen tai johtaminen sekä rotuun perustuva syrjintä liittyen julkisen viran tai ammatin harjoittamiseen. Myös koventamisperuste vihan perusteella oli suosituksissa.¹⁷

Poliisiammattikorkeakoulun viharikosraportista selviää, että poliisi tunnistaa vain noin neljänneksen kaikista sen tietoon tulleista viharikokseksi luokiteltavista teoista, tarkka lukema tuoreimmassa, vuoden 2019 raportissa oli 26 prosenttia.¹⁸ Jos vihapuhe olisi oma säännöksensä osana rikoslakia, helpottaisiko se poliisin tunnistamistyötä rikosilmoituksia kirjattaessa, mahdollisesti. Selkeä tunnusmerkistö helpottaa oman kokemukseni mukaan rikoksen tunnistamista ja antaa rikoksen tutkijalle varmuuden siitä mistä on kyse. Samalla tavalla voisi olettaa, että se että vihapuhe olisi selkeästi rikoslakiin kirjattu, lisäisi myös uhrien uskallusta siitä ilmoittaa. Kun uhri tietää mistä on kyse, osaa tämä myös selvemmin

17 ECRI 2002/2017 s.4–8.

18 Rauta 2020 s.11.

kertoa esitutkintaviranomaiselle mitä hänelle on tapahtunut ja kynnys ilmoituksen tekoon saattaa madaltua.

Tässä tutkimuksessa pyritään oikeusvertailun keinoin vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja toisaalta luomaan lähtökohdat mahdolliselle uudelle kriminalisoinnille rikoslakiin.

Vertailussa selvitetään, miten käsittelemäni oikeudellinen ongelma on ratkaistu muissa vertailluissa maissa ja toisaalta peilataan omaa oikeusjärjestystämme muihin Euroopan tasolla sen selvittämiseksi, miten vihapuhe mahdollisesti tulisi kriminalisoida ja tulisiko näin ylipäänsä tehdä. Tutkimuskysymykset ja niiden jaottelu on avattu erikseen tutkimuksen luvussa 3.¹⁹

19 Husa 2013 s. 146–147.

2 TUTKIMUSMETODIT

Päätutkimusmetodiksi tähän tutkimukseen olen valinnut oikeusvertailun. Jaakko Husan Johdatus oikeusvertailuun -teos tiivistää oikeusvertailun todeten, että oikeusvertailu on tiede, joka tutkii yhteiskuntaa kohteenaan oikeus.²⁰ Tämä yksinkertaistaa ja selkeyttää käytettävän metodin ja avaa sitä ajattelua mihin vertailulla pyritään; selvittämään ratkaisu oikeudelliseen ongelmaan vertaillen eri Euroopan valtioiden lainsäädäntöjä toisiinsa.

Oikeusvertailun lisäksi, kun tavoitteena on luoda uusi säännös vertailun kautta, on välttämätöntä perehtyä myös kriminalisointiteoriaan ja altistaa säännös sen periaatteille.

Kriminalisointiteoriassa peilataan mahdollista säännöstä lainsäädännön asettamiin rajoihin.

Vihapuheen kohdalla erityisesti sananvapauden perusoikeus on vahvimmin velvoittava ja toisaalta rajoittava säännös. Tämä rajoite on huomioitava ja suhteutettava uusi mahdollinen kriminalisointi niin että se puuttuu mahdollisimman vähän ihmisten perusoikeuksiin turvatessaan niitä toisille.

Oikeusvertaileva tutkimus on tarkemmin eri oikeusjärjestelmien rinnakkaista vertailua, sen tiedon hankkimiseksi, johon tutkimus tähtää. Kohteena oikeusvertailussa ovat eri valtioiden oikeusjärjestykset ja ollakseen vertailu, tulee verrattavia oikeusjärjestyksiä olla vähintään kaksi.²¹ Oikeusvertailulla voidaankin sanoa olevan avartava vaikutus, kun puhutaan oikeuden ja oikeusjärjestyksen tarkastelusta. Perinteisesti lakia tarkastellaan vain kyseessä olevan valtion osalta, mutta oikeusvertailussa laajennetaan tätä katsantokantaa.²² Tässä tutkimuksessa verrataan Suomen oikeusjärjestystä 7 muun Euroopan valtion oikeusjärjestyksiin. Painotuksena valtioiden valinnassa Pohjoismaat, mutta laajemman näkemyksen saavuttamiseksi mukaan on otettu myös muita Euroopan valtioita.

Husa toteaa kirjassan, että tarkastelun kohteena eivät välttämättä olekaan säännökset sinällään vaan ensisijaisesti yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen.²³ Tällä tutkimuksella pyrin juurikin ratkaisemaan vallitsevan ongelman. Ensinnä sen, että vihapuheelle ei ole lainsäädännön tasoista määritelmää ja tästä johtuen toisena ongelmana sen, että vihapuherikosten tunnistaminen tulisi saada helpommaksi. Tavoitteena tutkimuksella on selvittää tulisiko vihapuheesta säätää oma säännöksensä, tuottaa

20 Husa 1998 s. 12.

21 Husa 1998 s. 13.

22 Valguarnera 2018 s. 143.

23 Husa 1998 s. 13.

määritelmä lailla kielletystä vihapuheesta sekä hahmotella ehdotus sitä kriminalisoivaksi rikoslain pykäläksi

Yleisesti oikeusvertailun tarkoituksena ei ole tuottaa normatiivisia tuloksia, vaan sillä tuotetaan tietoa tai lisäarvoa, jota voidaan käyttää tulkinnan apuna. Vertailun avulla voidaan edetä tilanteessa, jossa ratkaisua ei välttämättä löydy oman maan lainsäädännöstä, vaan tarvitaan tukea toisista oikeussysteemeistä.²⁴ Oikeusvertailulla pyritään myös hankkimaan tietoa oikeudesta ja sen tarkoituksesta.²⁵ Tämä tutkimus tuottaa tietoa vertailevan oikeustutkimuksen keinoin spesifistä osasta rikoslainsäädäntöä, eli vihapuheeseen liittyvistä säännöksistä. Mukana tarkastelussa ovat varsinaiset vihapuhekriminalisoinnit sekä myös rikosten koventamisperusteet vihapuheen tai laajemmin viharikosten osalta.

Oikeusvertailulla voidaan tuottaa Husan mukaan lisäarvoa tutkimukselle. Tässä tutkimuksessa vertailun tuottama lisäarvo muodostaa itseasiassa itseisarvon koko tutkimukselle. Tutkimustulokseen päästään oikeusvertailun sekä muun sitä tukevan materiaalin perusteella ja lisäksi peilaamalla muotoutuvaa säännöstä kriminalisointiteorian oppeihin. Samalla muodostuu vastaus tutkimuskysymykseen tulisiko vihapuhe kriminalisoida ja analysoida sitä olisiko olemassa oleva lainsäädäntö kuitenkin riittävä tämän kysymyksen ratkaisemiseen.²⁶

Oikeusvertailun tuloksia voidaan käyttää myös lainvalmistelun apuna, kuten tässä tutkimuksessa tehdään. Samalla vertailun avulla pyritään muodostamaan käsitys siitä, tuleeko uutta lainsäädäntöä harkita vai riittääkö olemassa oleva lainsäädäntö tätä tarkoitusta varten. Vertailun avulla voidaan myös välttyä tarpeettomalta tai käytännössä ongelmaksi muodostuvalta lainsäädännöltä, kun voidaan selvittää, onko jokin säännös jo olemassa muualla, miten se on mahdollisesti kirjoitettu ja onko se mahdollisesti ollut toimiva. Vertailulla voidaan laajentaa tietoperustaa säännöksen tarpeellisuuden harkinnan tueksi ²⁷

Oikeusvertailu on käyttökelpoinen ratkaisu tähän tutkimukseen myös sen vuoksi, että sillä voidaan tosiasiallisesti tarkastella oikeusjärjestyksiä ilman valtiorajojen asettamia rajoituksia. Lainsäädäntöä tarkastellaan pykäläkohtaisesti verraten valtioiden

24 Husa 2013 s. 34.

25 Husa 2013 s. 59.

26 Husa 2013 s. 43.

27 Husa 2013 s. 33.

vihapuheeseen liittyviä säännöksiä toisiinsa, lisäksi vertailussa käydään läpi kotimaista yleisimmin vihapuheen yhteydessä käytettävää lainsäädäntöä.

Tässä tutkimuksessa käsitellään eurooppalaisia oikeusjärjestyksiä tietyn kriminalisoinnin kautta. Vahvimmin vertailukelpoisia tässä aiheessa ovat toiset pohjoismaat samankaltaisen oikeusjärjestyksensä sekä käytäntöjensä ja oikeuskulttuurin vuoksi. Kuitenkin myös muiden Euroopan valtioiden vertaaminen on perusteltua sen vuoksi, että saadaan laajempi käsitys siitä, miten on toimittu ja miksi.²⁸

Ulkomaisten oikeusjärjestysten tutkimisella etsitään hyviä esimerkkejä siitä, miten lainsäädäntö on toteutettu ongelman ratkaisemiseksi. Oikeusvertailun keinoin on mahdollista oppia kansainvälisistä käytännöistä ja tavasta ratkaista tietty oikeudellinen ongelma. Tästä vedettyjen johtopäätösten avulla taasen on mahdollista perustella ratkaisu säätää tai olla säätämättä samasta asiasta kotimaisessa lainsäädännössä. Vertailu tukee vahvasti tietopohjaa lainsäädäntötyön taustalla.²⁹

Oikeusvertailussa käyttötarkoituksesta riippuu pitkälti se, onko sillä normatiivinen, kriittinen vai deskriptiivinen rooli.³⁰ Tässä tutkimuksessa vertailulla on normatiivinen rooli. Sen tarkoituksena on tarkastella lainsäädäntöä peilaten sitä mahdolliseen tarpeeseen säätää asiasta kansallisessa lainsäädännössä. Lisäksi oikeusvertailulla voi olla integratiivinen tai kontradiktiivinen intressi. Integratiivinen intressi etsii yhtäläisyyksiä kohteiden välillä ja kontradiktiivinen intressi taas eroavaisuuksia.³¹

Tutkimuksella on toisaalta integratiiviinen intressi eri maiden samankaltaisuuksien etsijänä, jotta voidaan paikantaa yhtenevät ongelmakohdat ja tätä kautta yhtenevien ongelmien ratkaisut, joita mahdollisesti toisessa valtiossa on jo lainsäädännöllä ratkaistu.

Toisaalta kontradiktiivinen intressi löytyy tutkimuksesta myös juuri vastakkainasettelun kautta vertaillessa eroavaisuuksia ja sitä kautta mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Halu on löytää hyvä ja huonoja esimerkkejä ja löytää tätä kautta ratkaisuja myös oman maan lainsäädäntökysymykseen. Halu on myös oppia ulkomaisesta, erityisesti eurooppalaisesta käytännöstä ja tätä kautta ratkaisuista.³² Tutkimuksessa pyritään siis funktionaalisen

28 Husa 2013 s. 42.

29 Husa 2013 s. 63.

30 Husa 2013 s. 33.

31 Husa 2013 s. 60–61.

32 Husa 2013 s. 60–61.

oikeusvertailun keinoin vastaamaan kysymykseen, miten tämä oikeudellinen ongelma on ratkaistu muissa vertailluissa oikeusjärjestyksissä.³³

Kriminalisointiteoria on teoria, joka pitää sisällään rangaistavan asian tai toiminnan määrittelyn sekä sen tulevan tarkoituksen ja tehtävän. Tärkeää on myös niin sanottu oikeutus kyseessä olevalle kriminalisoinnille. Tämä pitää sisällään kysymykset säännöksen lainmukaisuudesta kansallisella sekä kansainvälisellä tasolla, mutta lisäksi huomioon on otettava myös ihmisoikeussopimukset ja muu tärkeä kansainvälinen ohjaus aiheeseen liittyen.³⁴

Uutta säännöstä luodessa on otettava huomioon se, että tuleva säännös on oikeudellisesti hyväksyttävä, sen tulee siis täyttää sitä ylempien säännösten vaatimukset. Lisäksi säännös tulee suhteuttaa kriminaalipolitiikkaan ja sen tavoitteisiin ja ottaa huomioon sen mahdollinen preventiivinen vaikutus. Vielä pitää huomioida, että säännös itsessään täyttää ne tavoitteet, joita sille on asetettu sitä suunniteltaessa.³⁵

Uutta lakia säädettäessä on huomioitava siis sen perusoikeuksia mahdollisesti rajoittava luonne sekä sen perustuslainmukaisuus. Tässä tutkimuksessa tarkastelussa on vihapuhe ja jos sitä halutaan rajoittaa, vaikutetaan perusoikeuksista sananvapauteen. Säännöksissä sananvapauteen liittyen niin kotimaisessa lainsäädännössä kuin kansainvälisissä sopimuksissakin annetaan mahdollisuus lain tasoisesti puuttua sananvapauteen, vaikka se onkin perusoikeus.³⁶ Huomioon on myös otettava se, että säännös ei ole ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Tässäkin suhteessa on tärkeää, että jos sananvapauteen puututaan, tapahtuu se lain tasoisesti. Tätä alemman asteisella sääntelyllä ei voida tähän haasteeseen puuttua.³⁷

Kriminalisointiteorian mukaan lisäksi tulee huomioida säännöksen kytkös kriminaalipolitiikkaan. Kun mahdollinen uusi säännös on kytketty esimerkiksi hallitusohjelmaan, on sillä niin sanotusti oikeutus jo lähtökohtaisesti. Tätä voidaan peilata erityisesti kriminalisoinnin tavoitteisiin pohjaten. Tavoitteenasettelulla luodaan jo lähtökohtaisesti raamit tulevalle lainsäädännölle ja sille millä tällä tähdätään. Lakia tulee

33 Husa 2013 s. 146–147.

34 Melander 2008 s. 7.

35 Melander 2008 s. 7.

36 Melander 2008 s. 75.

37 PeVM 25/1994 vp s. 5.

peilata sen tavoitteenasetteluun ja varmistaa että tuleva säännös vastaa niihin vaatimuksiin mitä siltä odotetaan.³⁸

Uutta säännöstä tulee vielä peilata sen mahdollisen preventiivisen vaikutuksen kautta, tarkastellen onko sellaista ja mitkä ovat säännöksen mahdolliset yleis- ja erityispreventiiviset vaikutukset. Yleispreventiota tarkastellessa on selvitettävä, onko säännöksellä pelokkeen omainen ja tätä kautta myös ennalta estävä vaikutus sen vaikutuspiirissä oleviin.³⁹ Säännöstä tulee tarkastella myös erityispreventiiviseltä puolelta.

Tällä tarkoitetaan rikoksen ja siitä seuraavan rangaistuksen vaikutusta rikoksen tekijään, Onko rikoksesta annetulla rangaistuksella ja sen vaikutuksilla haluttua vaikutusta tekijään ja tämän elämään ja sen suuntaan.⁴⁰

Kriminalisointiteorian ulottuvuus on ehdottoman tärkeä uutta säännöstä luotaessa. Säännös tulee altistaa tarkastelulle teorian vaatimusten mukaisesti ja varmistaa, että sen vaatimukset täyttyvät. Hyvää lainvalmistelua ei ole, ellei näitä kohtia käydä läpi säännöstä valmisteltaessa.

38 Melander 2008 s. 170–172.

39 Melander 2008 s. 180–181.

40 Melander 2008 s. 190–191.

3 TUTKIMUSKYSYMYS

Tutkimukseni kysymysrakenne on muodostunut yhden päätutkimuskysymyksen ja kahden täydentävän kysymyksen varaan. Päätutkimuskysymykseni on tulisiko vihapuhe kriminalisoida. Käsittelen sitä läpi koko tutkimukseni ja vastaus siihen muodostuu tutkimuksen kaikkien osa-alueiden pohjalta. Täydentävänä kysymyksenä oleva riittääkö olemassa oleva lainsäädäntö vihapuheeseen puuttumiseksi saa vastauksen sekä kansallisen että kansainvälisen lainsäädännön vertailun perusteella. Viimeisenä on selvitettävä vastaus toiseen täydentävään tutkimuskysymykseen millainen pitäisi mahdollisen vihapuhepykälän olla, jotta se olisi toimiva. Tähän vastaus muodostuu vertailun perusteella sekä tarkastelemalla kansainvälisten sopimusten muodostamia velvoitteita ja suosituksia sekä perehtymällä vihapuheeseen liittyviin tutkimuksiin.

Aloitin tutkimukseni hahmottelun tutkimuskysymyksen kautta. Kysymys tulisiko vihapuhe kriminalisoida, on ollut esillä useissa keskusteluissa sekä erilaisten vihapuheen vähentämiseen liittyvien hankkeiden yhteydessä. Olen tätä itsekin työni puolesta miettinyt ja tätä kautta kysymyksen asettelu on selkeä. Kysymykseen on varmasti monta vastausta, mutta tässä tutkimuksessa pyrin käsittelemään asiaa lainsäädännön vertailun kautta.

Vastaus tutkimuskysymykseen muodostuu siitä, miten asiaa on käsitelty ja miten se on ratkaistu eurooppalaisessa lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä sekä pohjaten tutkittuun tietoon vihapuheesta, sen yleisyydestä ja sen vaikutuksista yksilöön ja yhteiskuntaan.

Täydentävänä tutkimuskysymyksenä tarkastelen erityisesti kotimaisen lainsäädännön käsittelyn sekä oikeusvertailun yhteydessä kysymystä riittääkö olemassa oleva lainsäädäntö vihapuheeseen puuttumiseksi. Jos vastaus tähän kysymykseen on kieltävä, on myös selvitettävä vastaus kysymykseen, millainen tulisi mahdollisen vihapuhesäännöksen olla. Rikoslaissa on jo säännöksiä, kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus sekä kunnianloukkaus, joita käytetään tälläkin hetkellä vihapuherikosten kriminalisointeina. Näistä säännöksistä ainoastaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan on erityisesti säädetty tätä tarkoitusta varten. Lisäksi kotimaisesta lainsäädännöstä löytyy toki myös rangaistuksen koventamisperuste vihamotiivin perusteella.

Tutkin työssäni vertailevan oikeustutkimuksen keinoin sitä, tulisiko vihapuhe lisätä omana kriminalisointinaan rikoslakiin. Tätä pohdintaa käyn kirjallisuuden, olemassa olevan kotimaisen lainsäädännön sekä eurooppalaisen lainsäädännön kautta peilaten näitä lisäksi

vielä kansainvälisiin sopimuksiin ja niiden asettamiin vaatimuksiin. Vertailun tuloksena on mahdollisuus selvittää, mikä on lainsäädännön nykytila Euroopan tasolla ja miten lainsäädännön vaatimuksiin on vastattu vertailussa mukana olleissa valtioissa.

Selvityksessä käyn vertailun tueksi myös läpi miten Euroopan komission rasismin ja syrjinnän vastaisen elimen (ECRI)⁴¹ suositukset on otettu huomioon lainsäädännössä.

Peilaan työssä lainsäädäntöä ECRI:n suosituksiin ja tarkastelen niitä jokaisen valtion kohdalla erikseen.

Vihapuhe itsessään on aiheena haastava, sillä sille ei ole tarkkarajaista määritelmää. Kun termille tai toiminnalle ei ole laintasoista määritelmää, on sen rajoittaminen tai kieltäminen ongelmallista. Tähän vedotaankin monissa tilanteessa, kun vihapuheesta keskustellaan.

Miten voidaan kieltää jotain sellaista, mikä ei ole edes määritelty, saati säädetty rangaistavaksi. Vasta-argumenttina näkeekin usein vetoamisen sananvapauteen. Kuitenkin jo oikeuskäytäntökin osoittaa, että sananvapaudella on rajansa. Tällä hetkellä raja ei vain ole kovin selkeä eikä tarkkarajainen.

Vihapuheen ja sen kriminalisoinnin kääntöpuolena on sananvapaus, joka on yksi perusoikeuksista. Sananvapaudesta perusoikeutena säädetään sekä perustuslaissa että kansainvälisissä sopimuksissa. Kun tarkastellaan näinkin perustavanlaatuista oikeutta, on selvää, että siihen ei voida puuttua ilman perustetta. Se asettaa erilaisia vaatimuksia myös laille, jolla siihen mahdollisesti puututtaisiin.⁴²

Internetin ja erityisesti sosiaalisen median käytön lisäännyttyä, on raja sallitun sekä kielletyn puheen välissä hälvennyt ja verkon tuoma osittainen anonymiteetti tuonut mahdollisuuksia monenlaiselle keskustelulle, jota ennen kasvokkain tapahtuneissa kohtaamisissa ei ole voitu käydä. Tämä uusi mahdollisuus on tuonut mukanaan toki hyvääkin sananvapauden ja yleisen mielipiteen ilmaisun laajemman käytön myötä, mutta se on myös kasvattanut vihapuheen määrää. Poliisiammattikorkeakoulun viharikosraportin mukaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosten määrä jopa kolminkertaistui edellisen tarkastelu jakson aikana vuosien 2018 ja 2019 välillä.⁴³ Tämä kertoo huolestuttavaa kieltään siitä mihin suuntaan puhekulttuuri on menossa. Kuitenkaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei ratkaise kaikkia vihapuheeseen liittyviä ongelmia,

41 European Comission against Racism and Intolerance ECRI.

42 Hallberg 2010 Perusoikeudet>I JOHDANTO>1. Perusoikeusjärjestelmä>Perusoikeuksien sisältö>Sananvapaus ja julkisuus

43 Rauta 2020 s. 16.

sillä se tuo suojan ainoastaan ryhmille ja ryhmittymille. Yksilöiden osalta vihapuhetapauksia tarkastellaan ainoastaan muiden rikoslain säännösten kautta.

Sen lisäksi, että on kiellettyä vihapuhetta, sitä on myös niin sanotusti sallittua. Eli sellaista, mikä ei sinällään täytä minkään olemassa olevan rikoksen tunnusmerkistöä ja on jollain tasolla ainakin tulkinnan varaista, onko se kiellettyä tai haitallista vai ei. Tämän rajan piirtäminen onkin yksi vaikeimmista asioista, mitä tulee pohtia, kun mietitään vihapuheen kriminalisoimista. Mikä tulisi olemaan tunnusmerkistö, jonka tulee täyttyä, että mahdollinen kielletty vihapuhe tulee kyseeseen. Tätä seikkaa peilaan ulkomaisen lainsäädännön kautta. Esimerkkinä mainittakoon, että kova ja jyrkkäsanainenkin kritiikki esimerkiksi poliitikkoja on sallittua, mutta taas samanlainen arvostelu yksityishenkilöä kohtaan ei.⁴⁴

Vuonna 2013 puolet suomalaisista nuorista oli kohdannut verkkovihaa sosiaalisen median alustoilla viimeisen kolmen kuukauden aikana. Vuonna 2015 samaa raportoi kohdanneensa jo kolme neljästä nuoresta ja sama nouseva trendi jatkuu tämän jälkeenkin.⁴⁵ Tämä on nähtävissä ja koettavissa kaikkialla missä aiheesta keskustellaan. Ennakkotiedot tulevasta nuorisorikollisuuskyselystä kertovat koronan vaikuttaneen vihapuheen ja viharikosten määrään entisestään lisäävästi, mutta varmoja tietoja tästä saadaan vasta myöhemmin.

Elämän siirryttyä COVID-19 pandemian seurauksena verkkoon ja ihmisten sulkeuduttua koteihinsa myös oman pahan olon purkaminen on siirtynyt paljolti verkon alustoille ja sosiaalisen median palveluihin.

Vihapuhe itsessään saattaa johtaa myös muihin viharikoksiin. Jos toimivalla lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa vihapuheen määrään ja sen tekijöihin, on mahdollista, että samalla päästään vaikuttamaan myös mahdollisiin vieläkin vakavampiin viharikoksiin ennalta estävästi. Tämän tulisi olla lähtökohtana mahdollista tulevaa lainsäädäntöä suunniteltaessa. Vihapuheen kriminalisoinnilla voi olla myös ennalta estävää vaikutusta jo sen takia, että se määritellään lain tasolla. Se onko sille todellista tarvetta ja kannattaako tätä varten mahdollisesti säätää on erillinen säännös, selviää ainakin osin tutkimuksen tuloksena.

Tutkimuksessa tarkoituksena on kansainvälisen vertailun perusteella luonnostella pykälä vihapuheen kriminalisoinniksi ja analysoida sitä tarkemmin. Pykälän luonnos muodostuu

44 Illman 2020 s. 24.

45 Kaakinen 2018.

vertailtujen aineistojen perusteella, poimien ja yhdistellen eri vertailtujen lainsäädäntöjen toimivimpia osia sekä osia kansainvälisestä ohjeistuksesta aiheeseen liittyen.

Tutkimuksessa pyritään muodostamaan mahdollisimman tyhjentävä, kansalliseen kontekstiin soveltuva ja siinä käyttökelpoinen lista lailla suojattavista ominaisuuksista ja ihmisryhmistä sekä muotoilemaan vihapuheen kriminalisoiva rikoslain pykälä.

4 MÄÄRITTELYT

4.1 Käsitteet

4.1.1 Yleistä vihapuheen käsitteistöstä

Riku Neuvonen toteaa kirjassaan Vihapuhe Suomessa, että vihapuheelle ei ole virallista määritelmää. Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei määritelmää löydy myöskään kotimaisesta lainsäädännöstä. Tämä on ongelmallista ja juuri määrittelyn puuttuminen tekee vihapuheesta veteen piirretyn viivan. Samasta syystä on paljon keskustelua siitä, onko vihapuhetta olemassakaan, kun sille ei ole kansallista lainsäädäntöä tai lain tasoista määritelmää siitä mitä se pitää sisällään.⁴⁶ Kuitenkin tulkitsemme tietynlaista puhuttua tai kirjoitettua tekstiä tällä vihapuheen käsitteellä, joten sen määrittelylle on vahva tarve.

Vaikka rikoslaissa asetetaan koventamisperuste myös tämänkaltaisille rikoksille, eli lavennettuna viharikoksille, ei termiä tarkemmin määritellä myöskään tämän koventamisperusteen yhteydessä. Viharikos ja muut siitä johdannaiset termit ovatkin tulleet käyttöön joko käännöksenä tai kirjallisuudesta, ei niinkään lainsäädännöstä.⁴⁷ Euroopan tasolla erilaista ohjeistusta, sääntöjä ja sopimuksia aiheeseen liittyen on runsaasti ja syvempi ajatus siitä mitä vihapuhe on tai mitä se ei ole tulee johtaa näistä.

Kansainvälisessä oikeudessa käytössä ovat termit hate speech, hate crime tai bias crime.⁴⁸ Hate crime on sinällään selkeä sekä hate speech sillä ne ovat suoraan suomennettavissa viharikos ja vihapuhe termeillä.⁴⁹ Bias crime toisaalta ei ole niin selkeä käännettävä ja sen sisältö tätä kautta tulkittunakin voi toisaalta olla jotain hieman muuta. Bias kääntyy harha, vääristymä, vinouma tai ennakkoasenne termeiksi Suomen kielessä mitkä sinällään eivät ole synonyymeja vihan kanssa. Toki ennakkoasenteet, vinoumat ja vääristymät sinällään aiheuttavat vihaa ja sisältyvät moneen lausumaan, joita taas tulkitaan vihapuheeksi. Näistä jos vie tulkintaa pidemmälle, pitävät viharikokset siis sisällään myös ennakkoasenteita, vinoumia, vääristymiä ja harhauskomuksia kohderyhmää kohtaan.

4.1.2 Vihapuhe

Kirjassa Vihapuhe sananvapautta kaventamassa määritellään vihapuhe aggressiivisesti värittyneeksi puheeksi, jossa näkyy kielteinen suhtautuminen ryhmää tai henkilöä

46 Neuvonen 2015 s. 21–22.

47 Aaltonen – Illman – Mantila s. 4.

48 Aaltonen – Illman – Mantila s. 4.

49 Hall 2013 s. 1.

kohtaan.⁵⁰ Riku Neuvonen määrittelee kirjassaan vihapuheen kielelliseksi tai symboliseksi ilmaisuksi, jonka tarkoituksena on osoittaa vihaa tai halveksuntaa kohteeksi otettua yksilöä tai ryhmittymää kohtaan.⁵¹ Hallituksen esityksessä HE 317/2010 vp todettiin että kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksella kriminalisoitiin erilaisten ihmisryhmien tai ryhmittymien, kuten rotuun, etnisyyteen tai uskontoon, kohdistuva loukkaaminen. Tämä toi uuden ulottuvuuden rikoslakiin, jossa kohteena ei tarvitse, tai tässä tapauksessa ei edes tule, olla yksittäinen henkilö vaan teko kohdistuu ryhmään. ⁵²

Vihapuheen ei siis aina tule sisältää varsinaista puhetta tai edes kirjoitettua tekstiä, vaan se voi olla myös esimerkiksi kuvia tai symboleja. Tekotapojen moninaisuus tekee siitä myös haastavan määritellä, ehkä sitä ei siksi vielä tähän mennessä ole lainsäädännön tasolla määriteltykään. Vihapuhe voi olla uhkaus, tai solvaus, se voi pitää sisällään panettelua uhrin oletetusta tai todellisesta taustasta tai ominaisuudesta, sillä voidaan loukata yksilöä, yhteisöä tai ryhmää. Vihapuheen moninaiset ulottuvuudet tekevät sen määrittelystä hyvin haastavaa.

4.1.3 Vihateko

Vihateko on terminä viharikoksen ja vihapuheen lavennus. Koen tämän termin olevan oleellinen, kun puhutaan juuri vihaan liittyvistä teoista yleisellä tasolla. Vaikka viharikos on paremmin tunnettu termi, on kuitenkin paljon tekoja, joita motivoi viha, mutta ne eivät täytä suoranaisesti minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Eli vihateko on tiettyyn suojelua vaativaan ryhmään tai ominaisuuteen kohdistettu vihan motivoima teko, joka ei kuitenkaan itsessään täytä välttämättä minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Vihateko on kuin yläkäsite, joka pitää sisällään viharikokset sekä vihan motivoimat teot, jotka eivät itsessään täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä.

4.1.4 Viharikos

Poliisiammattikorkeakoulun viharikosraportissa viharikos määritellään rikokseksi, joka on tehty henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan ja jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.⁵³

50 Pöyhtäri – Haara – Raittila 2013 s. 18–19.

51 Neuvonen 2015 s. 15.

52 HE 317/2020 vp s. 5.

53 Rauta 2019 s. 5.

Aaltonen, Illman ja Mantila määrittelevät viharikoksen käsikirjassa Tietoa ja tapausesimerkkejä vihapuheesta ja viharikoksista – käsikirja lainkäyttäjille. Siinä todetaan viharikoksen olevan rikosoikeudessa rikostunnusmerkistön täyttävä teko, joka kohdistuu henkilöön, ryhmään, jonkun omaisuuteen, instituutioon tai näiden edustajaan ja minkä motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin syntyperää, kansallista tai etnistä alkuperää, uskontoa tai vakaumusta, seksuaaliseen suuntautumista, vammaisuutta tai muuta vastaavaa seikkaa kohtaan.⁵⁴ Rauta kirjoittaa Poliisiammattikorkeakoulun viharikosraportissa, että viharikoksen määritelmän täyttymiseksi riittää sekin, että uhrin oletetaan kuuluvan tiettyyn ryhmään tai ryhmittymään. Tämän ei siis tarvitse perustua tietoon, vaan pelkkä oletus riittää.⁵⁵

Neuvonen summaa viharikoksen kirjassaan lyhyesti mutta ytimekkäästä todeten viharikoksen olevan ”rasistinen rikos, joka on tehty rasistisesta vaikuttimesta”.⁵⁶ Tällöin rikoksen katsotaan tehdyn uhrin tai ryhmän rotuun, ihonväriin, kansallisuuteen, syntyperään, tai etniseen alkuperään liittyvistä vaikuttimista.⁵⁷

4.1.5 Syrjintä

Syrjinnän termi tulee taas suoraan lainsäädännöstä edellisistä poiketen. Rikoslain 11:11 kohta 3 tekee määrittelyn melko tyhjentävästi. Siinä säädetään seuraavaa; joka ”asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella”. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) määrittelee syrjinnän pykälässä 7. Syrjintään voi kuulua myös vihapuhe, tai vihapuhe voi olla itsessään jotain henkilöä tai ryhmää syrjivää.

4.2 European Comission against Racism and Intolerance

European Comission against Racism and Intolerance (ECRI) on oleellinen toimija, kun puhutaan vihapuheesta tai viharikoksista yleisemmin. Se on Euroopan neuvoston asettama ihmisoikeuksien valvontaelin, jonka alaan kuuluvat erityisesti rasismin, syrjinnän,

54 Aaltonen – Illman – Mantila s. 4.

55 Rauta 2019 s. 5.

56 Neuvonen 2015 s. 21.

57 Neuvonen 2015 s. 22.

muukalaisvihan, antisemitismin sekä suvaitsemattomuuden torjuntaan liittyvät kysymykset Euroopassa. Se on perustettu vuonna 1993 aloittanut toimintansa vuonna 1994.

Jokainen Euroopan neuvoston jäsenvaltio nimittää tähän elimeen oman jäsenensä. Jäseniä on kaikkiaan 47. ECRI seuraa maakohtaisesti vihapuheen ja viharikosten tilannetta ja antaa suosituksia havaitsemistaan epäkohdista. Saatuaan tutkimansa valtion tilanteesta kattavan kuvan. ECRI laatii kertomuksen ja antaa suosituksia sen perusteella. Tehtäviin kuuluu myös valvoa suositusten toteutumista ja täytäntöönpanoa. ECRI ylläpitää suhteita rasismin, syrjinnän, muukalaisvihan, antisemitismin ja suvaitsemattomuuden torjunnasta vastaaviin riippumattomiin viranomaisiin kansallisella tasolla sekä kansainvälisiin toimijoihin kuten Euroopan unioniin, Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja Euroopan turvallisuus - ja yhteistyöjärjestöön (Etyj). ECRI:n suosituksia käsitellään tutkimuksessa maakohtaisesti ja peilataan niitä kansalliseen lainsäädäntöön vertailun osana. ECRI:n ohjaus on yksi oleellisimmista toimista vihapuheen kansallisten toimien sekä uhrien aseman parantamiseksi ja sen tähden sen suositukset ovat myös tärkeässä roolissa koko tutkimuksen ajan.⁵⁸

58 ECRI European Commission against Racism and Intolerance.

5 LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTILA

5.1 Yleistä lainsäädännöstä

Hallituksen esityksessä HE 317/2010 vp todetaan, että yksi keskeisin periaate demokraattisessa yhteiskunnassa on sananvapaus. Nykyinen teknologia ja verkkomaailman uudet ulottuvuudet tarjoavat uusia väyliä sanavapauden käyttämiseen ja viestintään.

Samalla uusi teknologia on tuonut uusia väyliä myös rasismin ja muun haitallisen viestin välittämiselle verkossa.⁵⁹

Kansainvälisesti sekä kansallisestikin on olemassa eritasoista ohjausta liittyen vihapuheeseen ja sen estämiseen. Aiheesta on kirjauksia ihmisoikeussopimuksissa sekä muissa sopimuksissa ja suosituksissa. Kuten aiemmin todettua, ei kotimaisessa lainsäädännössä vihapuhetta ole kuitenkaan kriminalisoitu, mutta toisaalta lainsäädännöstä löytyy useampikin pykälä, joita voi tunnusmerkistön täyttyessä soveltaa. Pykälät, joiden pääsääntöisesti katsotaan olevan vihapuheeseen liittyviä, ovat kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus sekä kunnianloukkaus. Myös uskonrauhan rikkominen sekä vainoaminen voidaan katsoa kuuluvan tähän joukkoon, mutta rajaan tutkimukseni käsittelemään ensin mainittuja. Ainoa varsinainen vihapuhesäännös rikoslaissa on kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja se pitää sisällään myös vihamotiivin. Muissa rikoslain rikoksissa vihamotiivi tulee tunnistaa erikseen ja tuomioistuimessa voidaan käyttää rikoslain koventamisperustetta rangaistusta motiivin pohjalta koventamaan.

Juuri se seikka, että lainsäädännöstämme löytyy säännöksiä, joiden voidaan katsoa toimivan vihapuheen kriminalisoivina säännöksinä antaa myös aiheen tälle tutkimukselle.

Täyttävätkö nämä olemassa olevat pykälät kansainvälisten sopimusten asettamat vaatimukset ja voidaanko niillä taata tarpeellinen oikeudellinen turva vihaa kohtaaville yksilöille ja ihmisryhmille sekä oikeus suojeluun ja korvauksiin sekä yleisemmin oikeusturvaan. Täyttävätkö olemassa olevat säännökset sen tarpeen mitä tulevaisuuden haasteet tuovat tullessaan ja mikä näkyy jo nyt tänä päivänä vihan lisääntymisenä erityisesti erilaisissa verkkopalveluissa sekä verkkomediassa.

Vihapuheen vastavoimana on luonnollisesti sananvapaus. Tämä on myös niin kansallisesti kuin kansainvälisessä oikeudessa säännelty perusoikeus, jota ei voi ohittaa, kun käsitellään vihapuhetta aiheena ja erityisesti sen kieltämistä lailla. Sananvapauden perusoikeudellinen

59 HE 317/2010 vp s. 5.

paino on hyvin vahva ja sen rajoittaminen vaatii tarkat määreet ja sen että rajoittaminen on välttämätöntä ongelman ratkaisemiseksi. Kuitenkin, perustuslain pykälässä 12, eli sananvapauden perusoikeuden kohdalla todetaan, että sananvapauteen voidaan lailla säätää rajoituksia. Vihapuheen kriminalisoiminen olisi tällainen lailla säädetty sananvapauden rajoitus, jos se tulisi säädettäväksi.

Ihmisoikeussopimukset tuovat selkänojan ihmisten perusoikeuksien turvaamiselle, mutta toisaalta ne antavat ohjeistusta myös syrjinnän, väkivallan ja vihan kieltämiselle. Euroopan neuvosto on luonut eurooppalaisia koskevat periaatteet ihmisoikeuksiin liittyen ja valvoo niiden toteutumista.⁶⁰ YK:n Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja tarkemmin sen artiklassa 19 säädetään vapauksen tuomasta vastuusta.

Tämä on tärkeä kirjaus juuri suhteessa sananvapauteen ja sen mukana tuomaan vastuuseen.

On ehdottoman tärkeää, että vaikka perusoikeutta ei voida kohtuuttomasti rajoittaa, siihen voidaan puuttua suhteessa sen vastuulliseen käyttöön.

Vaatimukset kansallisella tasolla tulevat kansallisesti ratifioiduista kansainvälisistä sopimuksista ja niiden pohjalta luodusta lainsäädännöstä. Kansallisessa oikeudenkäytössä perustuslaki tuo pohjan myös vihapuheen sääntelylle ja sitä täydentävät osaltaan rikoslaki, yhdenvertaisuuslaki sekä laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Alla käyn läpi oleellisen kansainvälisen sekä kansallisen ohjeiston tähän tematiikkaan liittyen.

5.2 Yhdistyneiden kansakuntien ohjaus viharikoksiin liittyen 5.2.1 Yleistä yhdistyneiden kansakuntien sopimuksista

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) toimesta on neuvoteltu useita ihmisoikeuksiin liittyviä sopimuksia, jotka tuovat ne ratifioineille valtioille erilaisia velvollisuuksia kansalaisia kohtaan. Alla on lueteltu oleellisimmat aihepiiriin liittyvät sopimukset. Näillä sopimuksilla luodaan raameja myös vihapuheen sääntelyn alalla ja niitä on tärkeää käsitellä tarpeellisessa laajuudessa tätä aihetta sivutessa.

5.2.2 Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa määritellään kaikille kuuluvat perusoikeudet. Lisäksi siihen kuuluvat sellaiset ihmisoikeuksien perusperiaatteet, jotka ovat siirtyneet myös sitä seuranneisiin ihmisoikeuksiin liittyviin sopimuksiin. Tämän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ovat allekirjoittaneet kaikki hallitukset

60 Keen – Georgescu s.145–146.

maailmassa.⁶¹ Tärkeimpänä tässä julistuksessa ovat artiklat kaksi ja seitsemän. Niillä määritellään julistuksella suojatut ihmisryhmät sekä kielto syrjiä.

Julistuksen toinen artikla käsittelee pääosin ihmisten tasavertaista kohtelua. Lisäksi siinä annetaan oikeus yhtäläisesti kaikille sopimuksessa määriteltyihin oikeuksiin. Tärkeimpänä kuitenkin ovat niin sanotut suojatut ihmisryhmät ja ominaisuudet, jotka erikseen listataan.

Erikseen mainittuna ovat rotu, ihonväri, sukupuoli, kieli, uskonto, poliittinen tai muu mielipide, kansallinen tai yhteiskunnallinen alkuperä, omaisuus, syntyperä tai muu henkilöön liittyvä seikka. Näistä saa hyvän pohjan kaikelle syrjinnän vastaiselle ja vihaan liittyvälle lainsäädännölle. Ainoana puutteena 2 artiklan listauksessa ovat seksuaaliseen suuntautumiseen tai ilmaisuun liittyvät seikat, jotka muuten on lisätty tällaisessa yhteydessä suojattaviin ominaisuuksiin.

Seitsemännessä artiklassa luodaan pohja syrjinnän kieltämiselle. Se luo oikeuden suojaan syrjintää sekä myös syrjintään yllyttävää käytöstä vastaan. Tästä artiklasta pohjannee osin myös kansallista lainsäädäntöä. Syrjinnän kieltäminen ja yhdenvertaisuus tukevat 2 artiklan tuomaa yksilön suojaa ja osaltaan myös tukevat vihan kieltämistä lailla.

5.2.3 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, eli KP-sopimus

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, eli niin sanottu KP-sopimus käsittelee kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, jotka on mainittu ihmisoikeuksien julistuksessa. Näillä instrumenteilla taataan yksilöille tiettyjä henkilökohtaisia vapauksia ja perusoikeuksia. Sopimus tarkentaa myös yleismaailmallisessa julistuksessa annettuja oikeuksia. Sen 20 artiklassa todetaan, että lailla on kiellettävä kaikki kansallisen, rodullisen tai uskonnollisen vihan puoltaminen, tämän katsotaan merkitsevän yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan.⁶²

Sopimuksen toinen artikla antaa yleisemmällä tasolla sitoumuksen taata kaikille samat oikeudet ilman minkäänlaista henkilöön tai muuhun ominaisuuteen kohdistuvaa syrjintää.

Syrjintä liittyy vahvasti taustavoimana myös vihapuheeseen ja sen takana piilevään suvaitsemattomuuteen ja on sitä kautta olennainen osa vihapuheen ja laajemmin viharikosten sääntelyä.

61 Keen – Georgescu s.142–143.

62 Keen – Georgescu s.142–143.