Unen määrän ja laadun yhteys syömiskäyttäytymiseen 9–11-vuotiailla lapsilla

(1)

Unen määrän ja laadun yhteys syömiskäyttäytymiseen 9−11-vuotiailla lapsilla

Kirsi-Maria Lepistö Ravitsemustiede Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

3.2.2022

(2)

Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Ravitsemustiede

Lepistö, Kirsi-Maria K.: Unen määrän ja laadun yhteys syömiskäyttäytymiseen 9−11-vuotiailla lapsilla

Pro gradu -tutkielma, 64 sivua

Tutkielman ohjaajat, FT Taisa Sallinen, professori Marjukka Kolehmainen Helmikuu 2022

Avainsanat: uni, syömiskäyttäytyminen, lapset

Uni vaikuttaa laajasti elimistön eri toimintoihin, kuten aineenvaihdunnan, puolustusjärjestelmän, hormoneiden ja verenkiertoelimistön toimintaan. Unen puute heikentää keskittymiskykyä ja muistamista sekä voi lisätä riskiä eri sairauksille, kuten verenpainetaudille, sydän- ja

verenkiertoelimistön häiriöille ja tyypin 2 diabetekselle. Lyhyiden yöunien on todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen lihavuuteen, heikompaan ruokavalion laatuun ja epäedullisiin syömiskäyttäytymisen piirteisiin sekä lapsilla että aikuisilla.

Tämän Pro-gradu tutkielman tavoitteena oli selvittää, ovatko unen määrä ja laatu yhteydessä syömiskäyttäytymiseen 9−11-vuotiailla lapsilla. Lisäksi haluttiin selvittää, ovatko unen laatua mittaavat tekijät, kuten yölliset heräilykerrat, nukahtamisvaikeudet ja päivän aikainen väsymys, yhteydessä syömiskäyttäytymiseen. Pro gradu -tutkielman aineisto koostui Itä-Suomen

yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahden vuoden seurantamittauksissa kerätystä aineistosta (N = 440). Tutkittavien lasten unen määrää ja laatua mitattiin Lapsen uni -kyselylomakkeella ja syömiskäyttäytymistä CEBQ (Child Eating Behaviour Questionnaire) -kyselyn suomenkielisen version avulla.

Tutkimustulokset osoittivat, että lyhyempi keskimääräinen unen määrä viikon ajalta oli yhteydessä lisääntyneeseen valikoivuuteen. Samaa yhteyttä ei todettu erikseen arjen ja viikonlopun unen määrän ja valikoivuuden välillä. Monet unen laadulliset tekijät olivat

yhteydessä eri syömiskäyttäytymisen piirteisiin, erityisesti mielialaan ja niukkaan sekä mielialaan

(3)

ja runsaaseen syömiseen. Väsymys päivän aikana oli yhteydessä huomattavan moneen syömiskäyttäytymisen piirteeseen. Tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeä tarkastella laajasti eri syömiskäyttäytymisen piirteitä ja niiden takana olevia mekanismeja sekä käyttää samoja luotettavaksi todettuja tutkimusmenetelmiä.

(4)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences School of Medicine

Institute of Public Health and Clinical Nutrition

Lepistö Kirsi-Maria K.: Association of sleep quantity and sleep quality with eating behaviour in children

Master’s Thesis, 64 pages

Supervisors, PhD Taisa Sallinen, Professor Marjukka Kolehmainen February 2022

Keywords: sleep, eating behaviour, children

Sleep affects a variety of body functions, such as metabolism, immune system, hormonal activity, and the circulatory system. Lack of sleep impairs memory and the ability to concentrate, as well as increases the risk of various diseases such as hypertension, cardiovascular disorders, and type 2 diabetes. Short nocturnal sleep is associated with increased obesity, poor diet quality, and unfavorable eating behaviours in both children and adults.

The aim of this master’s thesis was to find out whether the quantity and quality of sleep are related to eating behaviour in children aged 9–11 years old. In addition, the aim was to examine whether factors measuring sleep quality, such as nocturnal awakenings, difficulty of falling asleep, and daytime fatigue, are associated with specific eating behaviour traits. The data were collected at 2-year follow-up examinations by the Physical Activity and Nutrition in Children Study in the Department of Biomedicine at the University of Eastern Finland (N=440). The quantity and quality of sleep were measured with the Children's Sleep questionnaire. Eating behaviour was measured using the Finnish version of the CEBQ (Child Eating Behaviour Questionnaire).

The results of the study showed that a shorter average quantity of sleep during the whole week was associated with increased picky eating. The same association was not found either for the sleep during school days and picky eating nor for the sleep during weekend and picky eating.

Sleep quality was associated with different eating behavior traits, particularly emotional

(5)

undereating, and overeating. Fatigue during the day was associated with many different eating behavior traits. In future studies, it is important to examine different eating behavior traits and mechanisms behind them, and to use the same reliable research methods.

(6)

Sisältö

1 Johdanto ... 7

2 Kirjallisuuskatsaus ... 9

2.1 Uni ja terveys ... 9

2.1.1 Uni ja lihavuus ... 10

2.2 Lasten syömiskäyttäytyminen ... 14

2.3 Unen määrän ja laadun yhteys ruoankäyttöön lapsilla ja nuorilla ... 17

2.4 Unen määrän ja laadun yhteys syömiskäyttäytymiseen lapsilla ja nuorilla ... 26

2.5 Unen ja lisääntyneen ruoankäytön yhteyttä selittävät mekanismit ... 33

3 Tutkimuksen tavoitteet... 36

4 Aineisto ja menetelmät ... 37

5 Tulokset ... 41

6 Pohdinta ... 50

6.1 Aineisto ja menetelmät ... 50

6.2 Keskeiset tulokset ... 54

6.2.1 Unen määrä ja syömiskäyttäytyminen ... 54

6.2.2 Unen laatu ja syömiskäyttäytyminen ... 55

6.3 Tulosten hyödynnettävyys ja jatkotutkimukset... 57

7 Johtopäätökset ... 59

Lähteet 60

(7)

1 Johdanto

Uni on yksi elämän perusedellytyksistä, joka vaikuttaa elimistön toimintoihin, kuten

aineenvaihdunnan, puolustusjärjestelmän ja verenkiertoelimistön toimintaan. Unettomuus ja uniongelmat sekä niistä seuraavat lyhyen ja pitkän aikavälin terveyshaitat ovat yleisiä. (Medic ym. 2017.) Unen puute heikentää keskittymiskykyä ja muistamista sekä voi lisätä riskiä eri sairauksille, kuten verenpainetaudille, sydän- ja verenkiertoelimistön häiriöille ja tyypin 2 diabetekselle (WHO 2004, Medic ym. 2017).

Lihavuuden yleistyminen ja siihen johtavat elintapatekijät ovat huolenaihe, johon tulee kiinnittää huomiota myös tulevaisuudessa. Riittämätön unen saanti on yhteydessä suurentuneeseen lihavuuden riskiin sekä lapsilla että aikuisilla. Lapset ovat kuitenkin aikuisia herkempiä lyhyen unen aiheuttamille haittavaikutuksille. (Miller ym. 2018.) Tämän vuoksi unen riittävään ja laadukkaaseen saantiin tulisi kiinnittää huomiota erityisesti lapsilla.

Unen ja ruoankäytön sekä unen ja syömiskäyttäytymisen välisistä yhteyksistä löytyy jo jonkin verran tutkimusnäyttöä lapsilla. Tutkimustulosten mukaan unen riittämätön saanti on

yhteydessä heikompaan ruokavalion laatuun, ja epäedullisiin ruoankäytön piirteisiin, kuten runsasenergisten ruokien ja sokeristen juomien kulutukseen (Córdova ym. 2018). Unen ja syömiskäyttäytymispiirteiden väliltä on löydetty useita eri yhteyksiä eri tutkimusasetelmia käyttäen. Unen laadun on todettu olevan yhteydessä esimerkiksi tunnesyömiseen ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaan syömiseen (Dweck ym. 2014). Lyhyiden yöunien on puolestaan todettu olevan yhteydessä muun muassa lisääntyneeseen syömisen haluun (Landis ym. 2008, McDonald ym. 2015). Unen ja syömiskäyttäytymispiirteiden välisiä yhteyksiä selittävistä mekanismeista on esitetty teorioita. Tutkimusnäyttöä löytyy erityisesti vähäisen unen määrän ja sitä seuraavan lisääntyneen syömisen taustalla olevista mekanismeista. Esimerkiksi muutokset

hormonitoiminnassa saavat aikaan muutoksen kylläisyyden tunteessa, jolloin ruokahalu lisääntyy. Unen puute myös häiritsee aivojen etuotsalohkon toimintaa, joka osallistuu muun muassa kontrollin ja impulssien säätelyyn. Lisäksi unen häiriintyminen herkistää aivojen mielihyväkeskusta siten, että energiarikkaiden ruokien houkuttelevuus on suurempi kuin muiden ruokien. (Lundahl ja Nelson 2015.)

(8)

Tämän pro-gradu tutkielman tavoitteena oli selvittää, onko unen määrä yhteydessä

syömiskäyttäytymiseen 9−11-vuotiailla lapsilla. Lisäksi haluttiin selvittää, ovatko unen laatua mittaavat tekijät, kuten yölliset heräilykerrat, nukahtamisvaikeudet ja päivän aikainen väsymys, yhteydessä syömiskäyttäytymiseen. Unen ja syömiskäyttäytymisen välisestä yhteydestä löytyy lähinnä tutkimuksia, jotka tarkastelevat vain muutamia syömiskäyttäytymisen piirteitä.

Vastaavanlaisia tutkimuksia, joissa olisi tarkasteltu unen määrän ja laadun yhteyttä laajasti eri syömiskäyttäytymispiirteisiin, ei tämänhetkisen selvityksen mukaan ole.

(9)

2 Kirjallisuuskatsaus

2.1 Uni ja terveys

Unen vaikutus optimaalisen terveyden ylläpitämisessä ja elimistön lukuisten eri toimintojen säätelyssä on merkittävä (Institute of Medicine Committee on Sleep Medicine and Research 2006). Uni osallistuu muun muassa metabolian ja ruokahalun säätelyyn sekä

verenkiertoelimistön toiminnan ylläpitoon. Uni voidaan jakaa REM- (rapid eye movement) ja NREM- (non-rapid eye movement) uneen. Uuden luokituksen mukaan NREM jaetaan edelleen kevyen unen vaiheisiin (N1 ja N2) ja syvän unen vaiheeseen (N3) (Richard ym. 2012). REM- ja NREM-unessa tapahtuu huomattavia fysiologisia muutoksia muun muassa aivojen

aktiivisuudessa, sydämen sykkeessä, verenpaineessa, hengityksessä ja sympaattisen hermoston toiminnassa. NREM-unen aikana monet edellä mainitut elimistön toiminnot hidastuvat tai vähenevät hereillä oloon verrattuna. Vastaavasti REM-unessa nämä toiminnot lisääntyvät verrattuna NREM-uneen. (Institute of Medicine Committee on Sleep Medicine and Research 2006.) Unen tarve 6−13-vuotiailla lapsilla on noin 9−11 h/vrk, nuorilla 8−10 h/vrk ja aikuisilla 7−9 h/vrk (Hirshkowitz ym. 2015). Suomalaiset naiset nukkuvat noin 7 h 24 min ja miehet 7 h ja 18 min vuorokaudessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Suomalaisen kouluterveyskyselyn mukaan 8. ja 9.-luokkalaisista alle 8 tuntia yössä nukkui 43 % tytöistä ja 37 % pojista. Lukion opiskelijoista 48 % ja ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoista 53 % nukkui alle 8 tuntia yössä.

(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.) Vuonna 2021 tehdyssä kouluterveyskyselyssä 4. ja 5.- luokkalaisilta kysyttiin, nukkuvatko he mielestään tarpeeksi, johon 11 % vastasi nukkuvansa harvoin tai tuskin koskaan tarpeeksi (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2022).

Unettomuus ja uniongelmat ovat valitettavan yleisiä ja krooninen unettomuus vaikuttaa miljoonien ihmisten päivittäiseen elämään ja toimintakykyyn (Institute of Medicine Committee on Sleep Medicine and Research 2006). FinTerveys 2017 -tutkimuksessa todettiin, että

unettomuus oli vaivannut viimeisen kuukauden aikana yli kahta miljoonaa suomalaista eli joka toista miestä ja lähes kahta kolmesta naisesta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018).

Unettomuuden ja uniongelmien taustalla voi olla useita eri tekijöitä, kuten elintapa- ja ympäristötekijöitä, psykososiaalisia ongelmia tai jokin sairaus. Unettomuus voi ilmetä

(10)

kyvyttömyytenä saada riittävästi laadukasta unta (univaje) tai kyvyttömyytenä pitää unta yllä yhtäjaksoisesti (unen häiriintyminen, öisin herääminen). Myös yön aikaiset tapahtumat

(uniapnea, levottomat jalat) voivat aiheuttaa unettomuutta. (Institute of Medicine Committee on Sleep Medicine and Research 2006.)

Kroonisen eli pitkän ajan univajeen on todettu olevan yhteydessä verenpainetautiin, rasva- aineenvaihdunnan ja sydän- ja verenkiertoelimistön häiriöihin, metaboliseen oireyhtymään sekä tyypin 2 diabetekseen. Lisäksi univaje saattaa lisätä tiettyjen syöpien ja kuolleisuuden riskiä.

Kuitenkin jo lyhyen ajan unihäiriöt aiheuttavat emotionaalista ahdistusta, mielialahäiriöitä, muistin ja suorituskyvyn heikkenemistä sekä lisäävät stressiin reagoivuutta. Nuorilla unen puute vaikuttaa koulussa suoriutumiseen ja lisää riskikäyttäytymistä sekä yksinäisyyttä, ahdistusta ja masennusta. Vastaavasti lapsilla unen puute yhdistetään käyttäytymisongelmiin ja kognition heikkenemiseen. (Medic ym. 2017.) Lisäksi lyhyet yöunet ovat yhteydessä suurempaan lapsuusajan lihavuuden riskiin (Miller ym. 2018).

2.1.1 Uni ja lihavuus

Lihavuutta esiintyy kaikissa teollistuneissa valtioissa, mutta lihavuus jatkaa yleistymistään ympäri maailman. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aikuisväestöstä noin yksi kolmasosa on lihavia tai ylipainoisia, ja lasten lihavuus on 70−luvulta 2000−luvulle siirryttäessä lähes kolminkertaistunut.

(Van Cauter ja Knutson 2008.) Suomessa lähes joka neljäs aikuinen on lihava (BMI ≥30 kg/m2) ja ylipainoisia (BMI ≥25 kg/m2) aikuisia on noin 2,5 miljoonaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018). Suomalaisista 2−16-vuotiaista pojista 8 % ja tytöistä 4 % on lihavia (ISO-BMI ≥30 kg/m2) ja vastaavasti ylipainoisten (ISO-BMI ≥25 kg/m2) poikien osuus on 27 % ja tyttöjen 17 %

(Jääskeläinen ym. 2020). Ruokavalion laatu ja vähentynyt fyysisen aktiivisuus eivät nykytiedon mukaan ole ainoita lihavuuteen vaikuttavia tekijöitä, vaan myös unella ja uneen liittyvillä tekijöillä on vaikutus lihavuuden syntyyn. Epidemiologisten tutkimusten perusteella lyhyet yöunet näyttäisivät lisäävän lihavuuden riskiä lapsilla ja aikuisilla, mutta erityisesti lapsilla. (Van Cauter ja Knutson 2008.) Lasten lihavuus on suuri kansanterveydellinen ongelma, sillä noin 55 % lihavista lapsista on lihavia myös nuorena, ja jopa 80 % nuorista on lihavia aikuisena (Simmonds ym. 2016).

(11)

Miller ym. (2017) tekemän meta-analyysin tutkimustulokset osoittivat, että lyhyet yöunet olivat yhteydessä suurempaan ylipainon ja lihavuuden riskiin imeväisiässä (N=14 738),

varhaislapsuudessa (N=31104), alakouluiässä (N=3005) ja teini-iässä (N=26652 (Taulukko 1).

Jokainen nukuttu lisätunti oli yhteydessä pienempään BMI-arvoon (Miller ym. 2018). On kuitenkin mahdollista, että sukupuoli ja ikä vaikuttavat unen määrän ja lihavuuden välisen yhteyden vahvuuteen. Chen ym. (2008) toteuttivat systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jonka tavoitteena oli selvittää, onko unen määrä yhteydessä lapsuusajan lihavuuteen. Tutkittavat olivat iältään 0−18-vuotiaita. Katsaustulosten perusteella todettiin, että unen määrä oli yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen sekä lapsilla että nuorilla, mutta erityisesti alle 10-vuotiailla lapsilla.

Lyhyet yöunet lisäsivät ylipainon ja lihavuuden riskiä 58 %:a ja lihavuuden ja ylipainon riski nousi edelleen 92 %:iin, kun verrattiin lyhyimmät yöunet nukkuvia lapsia pitkiin yöuniin nukkuviin lapsiin. Tutkimustulokset osoittivat, että unen määrän ja painon välinen yhteys on vahvempi pojilla kuin tytöillä. Osassa tutkimuksista ei unen määrän havaittu olevan yhteydessä painoon tytöillä. (Chen ym. 2008.)

Lyhyet yöunet ovat yhteydessä painoon eri lapsuuden ja nuoruuden vaiheissa riippumatta maasta ja kulttuurillisista tekijöistä. Riittävä unen määrä näyttäisi olevan erityisen tärkeä tekijä lapsuuden ylipainon ja lihavuuden ehkäisyssä. Tutkimustulokset näyttäisivät myös puoltavan sitä, että unen vaikutus ylipainon ja lihavuuden syntyyn saattaa erota tyttöjen ja poikien välillä.

Tulokset ovat kuitenkin vielä ristiriitaisia.

Unen ja painon välinen yhteys näyttäisi selittyvän ainakin osittain ruoankäytön ja ruokavalion laadun kautta. Khan ym. (2015) tutkivat unen määrän ja laadun yhteyttä ruokavalion laatuun ja painoon 10−11-vuotiailla lapsilla. Tutkimustulokset osoittivat, että lyhyet yöunet, kuorsaaminen ja väsymys päivän aikana olivat yhteydessä suurempaan ylipainon ja lihavuuden riskiin. Lisäksi lyhyet yöunet olivat yhteydessä heikompaan ruokavalion laatuun. (Khan ym. 2015.) Vastaavasti Cespedes ym. (2016) toteuttivat tutkimuksen, johon osallistui 1046 vanhempaa, jotka raportoivat lastensa unen määrän kerran vuodessa kuuden kuukauden iästä lähtien seitsemään ikävuoteen saakka. Seitsemännen ikävuoden kohdalla vanhemmat raportoivat lasten ruokavalion 18 kohtaa sisältävän FFQ (Food Frequency Questionnaire) -kyselylomakkeen avulla ja tutkijat mittasivat lasten painon ja pituuden. Unen ja ruokavalion yhteyttä mitattiin YHEI (Youth Healthy Eating

(12)

Index) -pisteytyksen avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että krooninen riittämätön unensaanti ennusti heikompaa ruokavalion laatua seitsemän vuoden iässä. Vähäinen unen saanti oli yhteydessä harvempiin perheaterioihin sekä vähäisempään täysjyväviljojen ja lisääntyneeseen sokeristen juomien kulutukseen. Sekä unen että ruokavalion osalta keskiarvoa vähemmän pisteitä saaneet lapset saivat korkeammat painoindeksipisteet verrattuna lapsiin, jotka saivat keskiarvoa vähemmän pisteitä vain toisen tekijän osalta. Tutkimustulokset osoittivat, että riittämätön unen saanti oli yhteydessä huonoon ruokavalion laatuun, mutta ruokavalio ei selittänyt unen ja painon välistä yhteyttä. (Cespedes ym. 2016.)

(13)

Taulukko 1. Uni ja lihavuus lapsilla, systemaattiset kirjallisuuskatsaukset.

Viite (vuosi) Tutkimukset Otsikko Julkaisupaikka Tulokset

Miller ym.

(2018)

42 pitkittäistutkimusta (> 1 v.) Sleep duration and incidence of obesity in infants, children, and adolescents: a systematic review and meta-analysis of prospective studies

SLEEPJ, 2018, 1−19 Lyhyet yöunet yhteydessä lisääntyneeseen ylipainon ja lihavuuden riskiin imeväisiässä, varhaislapsuudessa, alakouluiässä ja teini- iässä.

Chen, Beydoun ja Wang (2008)

17 havainnoivaa tutkimusta (3 kohorttitutkimusta, 2

tapausverrokki, 12 poikkileikkaus)

Is Sleep Duration Associated with Childhood Obesity? A Systematic Review and Meta-analysis

Obesity (2008) 16, 265−274. Unen määrä yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen erityisesti alle 10-vuotiailla lapsilla.

(14)

2.2 Lasten syömiskäyttäytyminen

Syömisen opettelu ja ruokiin tutustuminen ovat merkittävässä osassa siirryttäessä imetyksestä syöttämiseen ja edelleen lapsen omaan ruokailuun (Birch ja Fisher 1998). Lapset ovat

luontaisesti mieltyneitä makeaan ja suolaiseen ruokaan. Vastaavasti lapset ovat taipuvaisia kieltäytymään uusista ruoista sekä happamista ja kitkeristä mauista. Lapsilla on kyky säännöstellä energiansaantia ruoan energiatiheyden mukaan. Yksittäisten aterioiden

energiatiheys saattaa vaihdella, mutta lasten itsesäätelyjärjestelmän avulla energiansaanti pysyy keskimäärin samana vuorokaudesta toiseen. Varhaislapsuuden aikaiset ruokaan ja syömiseen liittyvät kokemukset muokkaavat lasten ruoankulutusta ja tottumuksia. Vanhempien tiukka ruokailuun liittyvä kontrolli saattaa häiritä lapsen säätelymekanismia vaikuttamalla lapsen nälkä- ja kylläisyyssignaaleihin. Säätelymekanismin häiriintyminen näyttäisi vähentävän uusien ruokien hyväksymistä ja johtavan runsasrasvaisten ja -energisten ruokien kulutukseen. Lapsen ylipaino myöhemmällä iällä saattaa olla seurausta vanhempien ruokaan liittyvästä kontrollista.

Syömiskäyttäytymisen piirteistä ja niiden esiintymisestä lapsilla on vielä valitettavan vähän tutkimusnäyttöä ja luotettavia syömiskäyttäytymistä tarkastelevia mittareita on vähän.

Seuraavaksi perehdymme tarkemmin Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksessa käytettyyn CEBQ-kyselylomakkeeseen, sillä mitattuihin syömiskäyttäytymispiirteisiin ja muihin

kirjallisuudessa esiin nouseviin syömiskäyttäytymisen piirteisiin. CEBQ-kyselylomake on kehitetty mittamaan laaja-alaisesti lasten syömiskäyttäytymistä. Kyselylomake jaottelee

syömiskäyttäytymisen piirteet kahdeksaan kategoriaan: 1) mieliala ja niukka syöminen (emotional undereating) 2) mieliala ja runsas syöminen (emotional overeating) 3) halu syödä (food responsiveness) 4) ruoasta nauttiminen (enjoyment of food) 5) halu juoda (desire to drink) 6) kylläisyyden tunne (satiety responsiveness) 7) syömisen hitaus (slowness in eating) ja 8) valikoiva syöminen (food fussiness) (Wardle ym. 2001).

Mieliala ja niukka syöminen (emotional undereating) sekä mieliala ja runsas syöminen (emotional overeating), selittyvät lapsilla suurelta osin ympäristötekijöillä, kuten perheen ruokailutottumuksilla. Kumpikaan tunnesyömisen piirre ei ole selitettävissä geneettisillä tekijöillä. Jotkut lapset reagoivat stressiin sekä ali- että ylisyömisellä. (Herle ym. 2018.)

(15)

Tunnesyöminen voi vähentää tai lisätä syömistä, mutta usein kirjallisuudessa käsitellään negatiivisten tunteiden vaikutusta syömisen lisääntymiseen (Wardle ym. 2001). Kokeellisissa tutkimuksissa on todettu, että syömistä rajoittavat henkilöt syövät enemmän ruokaa tai ahmivat negatiivisten tunnetilojen seurauksena verrattuna henkilöihin, jotka eivät rajoita syömistä

(Macht 2008). On edelleen epäselvää, mistä tunnesyöminen saa alkunsa, mutta eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että kun vanhemmat käyttivät ruokaa keinona lievittää lapsen

ahdistusta, johti se todennäköisemmin lapsen tunnesyömiseen, ja päinvastoin (Steinsbekk ym.

2018). Tunnesyömistä ja syömisen lisääntymistä voidaan mitata TFEQ (Three Factor Eating Questionnaire) ja DEBQ (Dutch Eating Behavior Questionnaire) -kyselylomakkeilla (Wardle ym.

2001).

Kylläisyyden tunnetta aterialla mitataan usein tarkastelemalla ateriaa edeltävän välipalan vaikutusta syödyn ruoan määrään. Kylläisyydestä viestivät signaalit eivät ole yhtä herkkiä henkilöillä, joilla kylläisyyteen reagoivuus on huono. Tutkimustulokset näyttävät osoittavat, että lapset, jotka eivät reagoi herkästi ateriaa edeltävän välipalan kylläisyysvaikutukseen, tulevat yleensä perheestä, jossa vanhemmilla esiintyy tunnesyömistä ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaa syömistä (Wardle ym. 2001).

CEBQ-kyselylomakkeessa kiinnostus syömistä kohtaan määritellään nälän tunteen, syömisen halun ja ruoasta nauttimisen avulla. Kiinnostusta syömistä kohtaan ja syömisen halua voidaan mitata TFEQ avulla, ja päinvastaisesti syömisen halun ja syömisestä nauttimisen puutetta

voidaan mitata CEBI (Children’s Eating Behavior Inventory) -kyselylomakkeella (Wardle ym. 2001).

Lapset, jotka ovat valikoivia syöjiä, syövät usein myös hitaasti, ovat vähemmän kiinnostuneita ruoasta ja omaavat matalamman painon. Kirjallisuudessa lasten syömisen nopeus määritellään usein vanhempien raportoiman syömiseen kuluneen ajan perusteella ja hitaan syömisen raja- arvona pidetään > 30 minuuttia. (Wardle ym. 2001.)

Ruokaa liittyvät ärsykkeet ja niihin reagoivuus näyttäisivät kirjallisuuden perusteella olevan voimakkaampia henkilöillä, jotka ovat lihavia, laihduttavat tai rajoittavat syömistään (Herman ja Polivy 2008). Syömistä rajoittavat henkilöt näyttäisivät paitsi lisäävän syömistä houkuttelevien

(16)

ruokaan liittyvien ärsykkeiden seurauksena, mutta myös huomiovan ja muistavan ruokaan liittyvät ärsykkeet herkemmin (Polivy ja Herman 2017). Eräässä kokeellisessa tutkimuksessa huomattiin, että ylipainoiset ja nälkäiset lapset reagoivat voimakkaammin ruokaan liittyviin mainoksiin kuin normaalipainoiset ja vähemmän nälkäiset lapset (Folkvord ym. 2020). Toinen tutkimus puolestaan osoitti, että ylipainoiset lapset reagoivat vahvemmin ruokaan liittyviin ärsykkeisiin riippumatta mielialasta, kehotyytyväisyydestä tai rajoittavasta syömisestä (Jansen ym. 2003). Ruokaan reagoivuutta ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaa syömistä voidaan arvioida tarkastelemalla maittavan ja vähemmän maittavan ruoan kulutusta. Lisäksi TFEQ ja DEBQ- kyselylomakkeet sisältävät ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaa syömistä tarkastelevat osuudet, joissa tutkittavat arvioivat syömisen halua altistuttuaan ruokaan liittyville ärsykkeille (Wardle ym.

2001).

Monia syömiskäyttäytymisen piirteitä tarkastellaan suhteessa painon nousuun. Alipaino ja laihuushäiriöt yhdistetään kirjallisuudessa usein kuitenkin valikoivaan syömiseen (Wardle ym.

2001). Valikoivalle syömiselle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta puhuttaessa valikoivasti syövästä lapsesta, tarkoitetaan sillä, että lapsi kieltäytyy syömästä tiettyjä tuttuja ja

tuntemattomia ruokia, jolloin ruokavalio voi kaventua huomattavasti (Dovey ym. 2008).

Valikoivaan syömiseen liitetään myös yksittäisten ruokien lisäksi ruoista kieltäytyminen niiden rakenteen vuoksi (Smith ym. 2005). Valikoiva syöminen on yleistä varhaislapsuudessa ja sen nähdään olevan seurausta mm. syöttämisen vaikeuksista, myöhäisestä kiinteiden ruokien aloittamisesta ja lapseen kohdistuvasta syömisen paineesta. Valikoiva syöminen heikentää lapsen ruokavalion monipuolisuutta ja ravintoaineiden saantia sekä häiritsee lapsen kehitystä.

Toistuva tuntemattomien ruokien tarjoaminen, vanhempien antama malli ja positiivisen

ruokailutilanteen luominen auttavat vähentämään valikoivaa syömistä. (Taylor ja Emmett 2019.)

Muita lapsilla esiintyviä syömiskäyttäytymisen piirteitä ovat mm. rajoittava syöminen (restrictive eating) ja hallitsematon syöminen (loss-of-control eating). Lasten rajoittavasta syömisestä ei löydy paljoa tutkimusnäyttöä, mutta eräässä 2−18-vuotiaita tarkastelevassa

kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että lasten ja nuorten ruokailun rajoittaminen (sis. tiettyjen ruokien tai ruoan määrän rajoittaminen) oli yhteydessä lasten korkeampaan painoon (Ruzicka ym. 2021). Hallitsemattoman syömisen taustalla ovat geneettiset, psykososiaaliset ja

(17)

käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät. Hallitsematon syöminen on yleistä erityisesti ylipainoisilla nuorilla, ja voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta ja painonnousuun. Myös lapsilla hallitsematon syöminen on yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen. (Byrne ym. 2019.) Hallitsemattoman

syömisen riskitekijöitä lapsilla ovat mahdollisesti vanhempien vähäinen osallistuminen lapsen elämään, kritisoivat kommentit ja koulun vaihtaminen (Bryant-Waugh 2019).

Monet edellä mainitut syömiskäyttäytymisen piirteet johtavat lapsilla ja nuorilla haitalliseen syömiskäyttäytymiseen ja painonnousuun. Lihavilla lapsilla tunnesyömisen, ulkoisten ärsykkeiden ohjaaman syömisen ja rajoittavan syömisen DEBQ-pisteet ovat huomattavasti korkeammat kuin normaalipainoisilla lapsilla (Braet ja Van Strien 1997). Tästä syntyy ikään kuin kierre, jossa ylipaino ja lihavuus lisäävät edelleen riskiä painonnousuun tiettyjen

syömiskäyttäytymispiirteiden kautta.

2.3 Unen määrän ja laadun yhteys ruoankäyttöön lapsilla ja nuorilla

Ruoankäyttö ja syömiskäyttäytyminen liittyvät läheisesti toisiinsa, joten tarkastelemme ensin unen määrän ja laadun yhteyttä ruoankäyttöön lapsilla (Taulukko 2). Ruoankäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ruokia, ruoka-aineryhmiä ja aterioita, joita henkilö käyttää tai syö esimerkiksi päivän tai viikon aikana. Tutkimustulokset näyttäisivät osoittavan yhtenäisesti, että lapset, jotka nukkuvat lyhyemmät yöunet, omaavat heikompilaatuisen ruokavalion pidemmät yöunet

nukkuviin lapsiin verrattuna. Pitkien yöunien on todettu olevan yhteydessä runsaampaan hedelmien ja vihannesten, palkokasvien, oliiviöljyn ja kasviskeittojen kulutukseen. Vastaavasti lyhyemmät yöunet ovat yhteydessä lisääntyneeseen pikaruoan, leivosten ja sokerilla

makeutettujen juomien kulutukseen. (Moreira ym. 2010.) Samansuuntaisia tuloksia saatiin laajassa viittä eri Euroopan maata tarkastelevassa tutkimuksessa. Tulokset osoittivat, että lyhyet yöunet olivat yhteydessä tiettyjen ruokaryhmien runsaampaan käyttöön; ’sipsit, maissisipsit, popcornit tai maapähkinät’, ’makeispatukat tai suklaa’, ’keksit, kakut, donitsit tai piirakat’, ’pitsat, ranskalaiset tai hampurilaiset’, verrattuna pidempiin yöuniin. Vastaavasti hedelmien ja

vihannesten sekä maitotuotteiden käyttö oli runsaampaa pidempään nukkuvilla tutkittavilla verrattuna lyhyemmät yöunet nukkuviin tutkittaviin. (Börnhorst ym. 2015.) Myös

ruokavalioindeksien avulla on laajoissa tutkimuksissa osoitettu lyhyiden yöunien olevan

(18)

yhteydessä matalampiin DQI-I (Diet Quality Index-International) -pisteisiin, ja siten ruokavalion laatuun (Khan ym. 2015). Lisäksi riittämättömien yöunien on todettu olevan yhteydessä

aamupalan syömättömyyteen sekä tytöillä että pojilla (Tambalis ym. 2018). Unen määrän ja aamupalan väliin jättämisen välinen yhteys on todettu myös eräässä aiemmassa nuorilla tehdyssä tutkimuksessa (Widome ym. 2019).

Lyhyiden yöunien on todettu olevan yhteydessä sokeripitoisten juomien kulutukseen (Kjeldsen ym. 2014, Widome ym. 2019). Eräässä tutkimuksessa lyhyet yöunet olivat yhteydessä

virvoitusjuomien kulutukseen, mutta eivät täysmehujen ja hedelmänmakuisten juomien kulutukseen. Kyseisessä tutkimuksessa lapset, jotka eivät saaneet riittävästi unta (<10 h/vrk), nauttivat vähemmän kasviksia ja enemmän virvoitusjuomia verrattuna lapsiin, jotka nukkuivat riittävästi (>10 h/vrk). Juomien käyttöä selvitettiin erikseen mehujen (sis. urheilujuomat ja muut hedelmänmakuiset juomat), virvoitusjuomien (pl. dieettivirvoitusjuomat) ja veden (sis.

kivennäisvesi ja muut 0 kcal sis. vesipitoiset juomat) osalta. (Franckle ym. 2015.)

Kuten edellä mainitut tutkimukset osoittavat, lyhyillä yöunilla on epäedullisia vaikutuksia lasten ruokavalion laatuun. Lyhyet yöunet vähentävät muun muassa kasvisten ja hedelmien kulutusta ja lisäävät energiatiheiden, runsaasti rasvaa ja sokeria sisältävien, ruokien kulutusta. Lyhyet yöunet näyttäisivät olevan yhteydessä aamupalan vähäisempään syömiseen ja runsaampaan sokeripitoisten juomien kulutukseen. On mahdollista, että unen määrän yhteys vain tiettyjen sokeripitoisten juomien kulutukseen liittyy virvoitusjuomien kofeiinipitoisuuteen ja sen nukahtamista heikentävään vaikutukseen (Kjeldsen ym. 2014).

On myös mahdollista, että unen kesto vaikuttaa eri tavoin tyttöjen ja poikien ruoankäyttöön, mutta tulokset ovat tämän suhteen ristiriitaisia. Westerlund ym. (2009) tekemässä

tutkimuksessa lapset nukkuivat keskimäärin 9,8 tuntia yössä, arkena vähemmän kuin

viikonloppuisin. Tytöt nukkuivat enemmän viikonloppuisin verrattuna poikiin. Lapsista 25 %:a raportoi kärsivänsä toistuvasti hankaluudesta herätä aamuisin (5−7 kertaa/vko) ja 7 %

tuntevansa itsensä väsyneeksi päivän aikana. Tutkimustulokset osoittivat, että lyhyet yöunet koulupäivinä ja päivän aikainen väsymys olivat yhteydessä runsaampaan energiarikkaiden ruokien kulutukseen pojilla. Tytöillä lyhyet yöunet koulupäivinä olivat yhteydessä runsaampaan

(19)

energiarikkaiden ruokien ja vähäisempään ravintoainerikkaiden ruokien kulutukseen. Lyhyet yöunet koulupäivinä ja päivän aikainen väsymys olivat kuitenkin vahvemmin yhteydessä

energiarikkaiden ruokien kulutukseen pojilla kuin tytöillä. Yhteyttä viikonlopun unen pituuden ja energiarikkaiden ruokien välillä ei todettu. Aamulla heräämisen vaikeuden todettiin olevan yhteydessä runsaampaan energiarikkaiden ruokien kulutukseen ja vähäisempään

ravintoainerikkaiden ruokien kulutukseen sekä tytöillä että pojilla. (Westerlund ym. 2009.)

Osa unen ja ruoankäytön yhteyttä tarkastelevista tutkimuksista on selvittänyt unen määrän lisäksi unen määrän vaihtelun ja ajoittamisen vaikutusta ruoankäyttöön. Kjeldsen ym. (2014) tarkastelivat tutkimuksessaan lyhyiden yöunien ja unen määrän vaihtelun yhteyttä ruokavalion riskitelijöihin lihavuudessa. Tutkimuksessa mitattavia ruokavaliotekijöitä olivat ruokavalion energiatiheys, sokerin kulutus (virvoitusjuomat, jäätee) ja energiansaanti lisätystä sokerista.

Tutkimustulokset osoittivat unen määrän vaihtelun olevan itsenäisesti yhteydessä

sokeripitoisten juomien kulutukseen unen määrästä riippumatta. (Kjeldsen ym. 2014.) Unen ajoittamisen osalta Golley ym. (2013) pyrkivät selvittämään tutkimuksessaan, onko unen määrän ja nukkumaanmenoajan välillä eroa tarkasteltaessa unen vaikutusta ruokavalion laatuun.

Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään nukkumaanmeno- ja heräämisajan perusteella; EE (early bed-early rise), EL (early bed-late rise), LE (late bed-early rise) ja LL (late bed-late rise).

Tutkittavien ruokien ja juomien keskimääräinen päivittäinen käyttö laskettiin DGI-CA (Dietary Guideline Index for Children and Adolescents) avulla. Unen ajoittaminen oli yhteydessä ruokavalion laatuun, mutta unen määrä ei. Ryhmissä, joissa mentiin nukkumaan aikaisin, oli hedelmien ja kasvisten kulutus suurinta ja vastaavasti ryhmissä, joissa nukkumaan mentiin myöhään, oli energiarikkaiden ja ravintoaineköyhien ruokien kulutus suurinta. LL ja LE ryhmien tutkittavien DGI-CA-pisteet olivat pienemmät verrattuna EE ryhmän tutkittaviin. Ruokavalion laatu erosi eniten EE ja LL ryhmillä, joiden välillä ero unen määrässä oli vain 7 minuuttia. Toisin sanoen, unen määrän ollessa lähes sama, tutkittavat, jotka menivät nukkumaan myöhään ja heräsivät myöhään, omasivat heikomman ruokavalion kuin aikaisin nukkumaan menevät ja aikaisin heräävät tutkittavat. (Golley ym. 2013.) Samansuuntaisia tuloksia saatiin toisessa vastaavanlaisessa tutkimuksessa, jossa FFQ-lomakkeen perusteella luotiin ja pisteytettiin kaksi eri mallia; ”Välipala”- ja ”Hedelmät ja kasvikset” -malli. LL ryhmä sai matalammat pisteet

”Hedelmät ja kasvikset” -mallista, kuluttivat vähemmän hedelmiä ja kasviksia viikossa ja nauttivat

(20)

enemmän makeutettuja juomia verrattuna EE ryhmään. LL ryhmä nautti myös enemmän makeutettuja juomia kuin EL ryhmä. Lisäksi LE ryhmä sai matalammat pisteet ”Hedelmät ja Kasvikset” -mallista verrattuna EE ryhmään. (Harrex ym. 2018.) Ruokailutottumuksia käsittelevät tutkimustulokset ovat osoittaneet, että huomattavasti suurempi osa ”normaaleista nukkujista”

syö päivittäin aamupalan verrattuna ”myöhäisiin nukkujiin” eli tutkittaviin ketkä menevät nukkumaan ja heräävät myöhemmin kuin ”normaalit nukkujat”. ”Normaalit nukkujat” myös napostelevat vähemmän ja katsovat vähemmän TV:tä lounasaikaan kuin ”myöhäiset nukkujat”.

Heräämisaika ja unen kokonaismäärä eivät kuitenkaan ole yhteydessä ruokailutottumuksiin, vaan nukkumaanmenoaika ja unen ajoittaminen. (Thivel ym. 2015.)

Aiemmista tutkimustuloksista voidaan huomata, että myös unen määrän vaihtelu ja ajoittaminen voivat olla itsenäisesti yhteydessä tiettyihin ruoankäytön piirteisiin, kuten

ateriarytmiin tai naposteluun, unen määrästä riippumatta. Myöhäisen nukkumaanmenoajan, mutta ei unen kokonaismäärän, on esimerkiksi todettu olevan yhteydessä suurempaan

päivällisen jälkeiseen energiansaantiin (Spaeth ym. 2019). Edellä mainitut tutkimukset näyttävät siis osoittavan, että unen määrä ja unen ajoittaminen vaikuttavat eri ruoankäytön piirteisiin, ja niillä voi olla myös itsenäisiä vaikutuksia.

Koska ruokakulttuuri ja ruokien saatavuus vaikuttavat ruoankäyttöön, on mahdollista, että unen ja ruoankäytön välinen yhteys eroaa maasta ja kulttuurista riippuen. Bel ym. (2013)

tutkimustulokset osoittivat tulosten olevan samansuuntaisia tarkasteltaessa unen määrän ja ruokavalion yhteyttä eurooppalaisilla nuorilla kymmenestä eri maasta. ”Riittämätön uni” ja

”mahdollisesti riittämätön uni” -ryhmien tutkittavat saivat matalammat DQI-AM (The Diet Quality Index for Adolescents with Meal Index) -pisteet verrattuna tutkittaviin ”riittävän unen” ryhmässä (Bel ym. 2013). Toisaalta eräs kiinalainen laaja tutkimus osoitti, että kulttuurille ja maalle

ominaiset ruoat ja ruoanvalmistustavat voivat vaikuttaa tutkimustulosten tulkintaan ja yleistettävyyteen. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että lyhyet yöunet (≤10 h/vrk) olivat yhteydessä ylipainoon ja lihavuuteen sekä runsaampaan kasvisten ja paistetun ruoan

kulutukseen verrattuna pitkiin yöuniin (>10 h/vrk). Unen ja kasvisten käytön välinen yhteys on päinvastainen länsimaalaisiin tutkimuksiin verrattuna, ja liittyy kiinalaisen ruoanlaitto-öljyn käyttöön kasviksia valmistettaessa. Lisäksi tutkimustuloksista kävi ilmi, että pitkät yöunet

(21)

koulupäivinä olivat yhteydessä runsaampaan (≥ 1krt/vrk) välipalojen kulutukseen, verrattuna lyhyisiin yöuniin. Runsaampi välipalojen kulutus puolestaan vähensi riskiä ylipainoon ja lihavuuteen. (Zhang ym. 2018.)

Unen ja ruoankäytön yhteyttä tarkastelevat tutkimustulokset osoittavat, että lyhyet yöunet ovat yhteydessä heikentyneeseen ruokavalion laatuun lapsilla ja nuorilla. Lyhyiden yöunien on osoitettu olevan yhteydessä aamupalan vähäisempään syömiseen. On mahdollista, että lyhyet yöunet koulupäivinä lisäävät herkemmin energiarikkaiden ruokien kulutusta pojilla kuin tytöillä.

Myös unen määrän vaihtelu ja unen ajoittaminen, etenkin nukkumaanmenoaika, voivat olla itsenäisesti yhteydessä ruokavalion laatuun unen määrästä riippumatta. Unen ja ruoankäytön välinen yhteys on todettu eri puolilla maailmaa, ja tulokset näyttäisivät olevat samansuuntaisia ruokakulttuurista riippumatta.

(22)

Viite (maa) N Ikä (vuotta)

Tutkimus- asetelma

Tutkimusmenetelmät (uni ja unen jaottelu) 1)

Tutkimusmenetelmät (ruoankäyttö) 2)

Tärkeimmät tulokset Moreira ym.

2010 (Portugali)

1976 5−10 Poikkileikkaus Unen määrä:

<8 h, 9 h, ≥10 h/vrk

FFQ (24 ruoka-ainetta) Pitkät yöunet yhteydessä lisääntyneeseen hedelmien ja kasvisten, oliiviöljyn,

kasviskeittojen ja palkokasvien käyttöön.

Lyhyet yöunet yhteydessä lisääntyneeseen pikaruoan, leivosten ja sokerilla makeutettujen juomien kulutukseen.

Börnhorst ym.

2015 (Tanska)

10 453 6−9 Poikkileikkaus Unen määrä:

Lyhyt (<9,7 h), pitkä (>9,7 h)

FFQ (16 ruoka-ainetta) Lyhyet yöunet ovat yhteydessä tiettyjen ruokaryhmien runsaampaan käyttöön; ’sipsit, maissisipsit, popcornit tai maapähkinät’,

’makeispatukat tai suklaa’, ’keksit, kakut, donitsit tai piirakat’, ’pitsat, ranskalaiset tai hampurilaiset’.

Khan ym.

2015 (Kanada)

Nukkumaanmeno ennen klo 9, 9−10, 10 jälkeen

YAQ DQI-I

Pidemmät yöunet yhteydessä korkeampiin DQI-I pisteisiin.

Tambalis ym.

2018 (Kreikka)

177 091 8−17 Poikkileikkaus Riittävä unen määrä:

Lapset ≥9 h/vrk, nuoret ≥8 h/vrk

KIDMED Lyhyet yöunet yhteydessä pikaruoan

kulutukseen, aamupalan väliin jättämiseen ja makeisten syömiseen usean kerran päivässä sekä tytöillä että pojilla.

Widome ym.

2019 (Yhdysvallat)

<6,0 h/vrk, 6,0−6,75 h/vrk, 7,0−7,5 h/vrk, 7,75−8,25 h/vrk ja 8,5−10,0 h/vrk

DHQ (muokattu) Project EAT (muokattu):

1) Syömisen useus, perheen kanssa syöminen

2) Syömiskäyttäytymis- kysymykset (3 kpl)

Lyhyet yöunet yhteydessä sokeripitoisten juomien kulutukseen, vähentyneeseen kasvisten kulutukseen ja aamupalan syömiseen.

(jatkuu)

(23)

Taulukko 2, jatkuu

Tutkimus- asetelma

Tärkeimmät tulokset

Kjeldsen ym.

2014 (Tanska)

676 9−11 Poikkileikkaus CSHQ

GT3X+/GT3X (8 yötä) Unen määrä:

Lyhyt 7,47−8,56 h/vrk, normaali 8,57−9,31 h/vrk, pitkät 9,32−10,50 h/vrk

WebDASC (7 vrk)

Lyhyet yöunet yhteydessä ruokavalion suurempaan energiatiheyteen,

lisääntyneeseen sokerinpitoisten juomien kulutukseen ja lisätyn sokerin saantiin. Unen määrän vaihtelu yhteydessä sokeripitoisten juomien kulutukseen.

Franckle ym.

2015

(Yhdysvallat)

Lyhyt (<10 h/vrk), pitkä (>10 h/vrk)

Kysely:

Kasvikset, hedelmät, mehut/mehujuomat, virvoitusjuomat ja vesi

Lyhyet yöunet yhteydessä vähäisempään kasvisten ja runsaampaan virvoitusjuomien käyttöön.

Westerlund ym.

2009 (Suomi)

1265 9−11 Poikkileikkaus Terveyskysely:

Nukkumaanmeno- ja heräämisaika

(=keskimääräinen unen määrä), vaikeus herätä, väsymys päivän aikana

FFQ (lyhyt) Lyhyet yöunet yhteydessä

energiarikkaiden ruokien kulutukseen koulupäivinä, vahvemmin pojilla kuin tytöillä. Yhteyttä viikonlopun unen pituuden ja energiarikkaiden ruokien välillä ei todettu.

Golley ym.

2013 (Australia)

2200 9−16 Poikkileikkaus Unen määrä 4 vrk (MARCA):

EE (21.20−07.03), EL (21.28−08.09, LE (22.40−07.09) ja LL (22.46−08.22)

24-tunnin ruoankäyttö- haastattelu (2 vrk) DGI-CA

Myöhäinen nukkumaanmeno- ja myöhäinen heräämisaika, unen kokonaismäärästä riippumatta, yhteydessä huonoon ruokavalion laatuun. Unen määrä yhteydessä energian saantiin.

(jatkuu)

(24)

Taulukko 2, jatkuu

Tutkimus- asetelma

Harrex ym.

2017

(Uusi-Seelanti)

439 9−11 Poikkileikkaus GT3X+

Unen määrä (8vrk):

EE (21.05–06.51), EL (21.17–07.08), LE (21.58–06.35), LL (22.21–07.20)

FFQ (28 ruoka-ainetta) Myöhäinen nukkumaanmeno- ja myöhäinen heräämisaika yhteydessä vähäisempään kasvisten ja hedelmien ja runsaampaan makeiden juomien kulutukseen.

Thivel ym.

2015 (Ranska)

236 6−10 Poikkileikkaus Unen määrä (7vrk):

Normaali vs. myöhäinen nukkuja

CEHQ Normaaliin aikaan nukkumaan menevät söivät todennäköisemmin aamupalan, napostelivat vähemmän ja söivät epätodennäköisemmin lounaan TV:tä katsellessa kuin myöhään nukkumaan menevät arkipäivät ja koko viikko huomioiden. Unen määrä ja heräämisaika eivät yhteydessä ruokailutottumuksiin.

Spaeth ym.

2019 (Yhdysvallat)

87 8−11 Poikkileikkaus Actiwatch 2-ranneke (7 vrk)

Unipäiväkirja

24-tunnin

ruoankäyttökyselyä (3 vrk)

Myöhäinen nukkumaanmenoaika, ei unen määrä, yhteydessä myöhäisempään päivän ensimmäisen aterian syömiseen ja runsaampaan päivällisen jälkeiseen ruoankäyttöön. Lyhyempi unen määrä oli yhteydessä myöhäisempään päivän viimeiseen ateriaan.

Bel ym.

2013 (Englanti)

Riittämätön (<8 h/vrk), mahdollisesti

riittämätön (8−9 h/vrk), riittävä (≥9 h/vrk)

24-tunnin

ruoankäyttökysely (2 vrk)

DQI-AM

Riittävät yöunet yhteydessä korkeampiin DQI-AM-pisteisiin.

(jatkuu)

(25)

Taulukko 2, jatkuu

Tutkimus- asetelma

Tärkeimmät tulokset Zhang ym.

2018 (Kiina)

13 001 6−11 Poikkileikkaus Unen määrä:

Lyhyt (≤10 h/vrk), pitkä (>10 h/vrk)

Kysely: Kasvisten, hedelmien, välipalojen, sokeristen juomien ja paistetun ruoan kulutus

Lyhyet yöunet yhteydessä kasvisten runsaampaan kulutukseen koulupäivinä.

Lyhyet yöunet yhteydessä runsaampaan paistetun ruoan kulutukseen koulu- ja vapaapäivinä. Pidemmät yöunet yhteydessä välipalojen runsaampaan kulutukseen koulupäivinä.

1) CSHQ=Children’s Sleep Habits Questionnaire; GT3X+/GT3X=ActiGraph/activity monitor; MARCA=Multimedia Activity Recall for Children and Adults; EE=early bed-early rise, EL=early bed-late rise, LE=late bed-early rise, LL=late bed-early rise

2) FFQ=Food Frequency Questionnaire; YAQ=Harvard Youth/Adolescent Food Frequency Questionnaire; DQI-I=Diet Quality Index-International; KIDMED=Mediterranean Diet Quality Index for Children and Adolescents; DHQ=Diet History Questionnaire; Project EAT=Eating and Activity over time; WebDASC=Web-based; Dietary Assessment Software for Children; DGI-CA=Dietary Guideline Index for Children and Adolescents; CEHQ=Children’s Eating Habits Questionnaire; DQI-AM=The Diet Quality Index for Adolescents with Meal Index

(26)

2.4 Unen määrän ja laadun yhteys syömiskäyttäytymiseen lapsilla ja nuorilla

Tutkimustuloksia löytyy jo jonkin verran unen vaikutuksesta ylipainon ja lihavuuden syntyyn sekä ruoankäyttöön. Tutkimusnäyttö on kuitenkin vielä hyvin vähäistä unen ja

syömiskäyttäytymispiirteiden osalta. Viimevuosina tutkimuksen kohteena ovat olleet mekanismit, joilla lyhyet yöunet ovat mahdollisesti yhteydessä syömisen lisääntymiseen ja tunnesyömiseen. Tulevaisuudessa olisi kuitenkin tärkeää saada tutkimusnäyttöä myös muista syömiskäyttäytymisen piirteistä ja niihin liittyvistä mekanismeista. Seuraavaksi käsittelemme unen ja syömiskäyttäytymisen välistä yhteyttä tarkastelevia tutkimuksia lapsilla ja nuorilla (Taulukko 3).

Dweck ym. (2014) tutkivat unen määrän ja laadun yhteyttä tunnesyömiseen ja syömisen haluun sekä stressin mahdollista vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin yliopisto-opiskelijoilla.

Tutkimustulosten mukaan unen määrän ja tunnesyömisen väliltä ei löytynyt yhteyttä, mutta unen huono laatu oli yhteydessä lisääntyneeseen tunnesyömiseen ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaan syömiseen. Tutkimuksen kokeellisessa osassa tutkittavat määrittelivät kokemansa nälän- ja kylläisyydentunteen, halun syödä ja ruoan määrän, jonka he ajattelivat pian syövänsä.

Tämän jälkeen tutkittaville annettiin mahdollisuus syödä kuutta eri ruokaa sekä stressaavissa olosuhteissa että kontrolliolosuhteissa. Tutkittavat, jotka olivat nukkuneet vähän ja jotka saivat korkeammat pisteet tunnesyömisen osalta, reagoivat herkemmin ruokaan stressaavissa olosuhteissa. Samoja tuloksia ei saatu tutkittavilla, joilla unen laatu oli huono. Stressaavissa olosuhteissa normaalien nukkujien ruoankäyttö kasvoi lyhyet yöunet nukkuvien tasolle, mutta lyhyet yöunet nukkuvien tutkittavien ruoankäytön kasvu ei ollut merkitsevää. (Dweck ym. 2014.) Myös Saleh-Khadimi ym. (2019) osoittivat, että nuorilla, joilla unen laatu oli huonompi, saivat korkeammat tunnesyömisen pisteet (Saleh-Ghadimi ym. 2019). Unen ja tunnesyömisen välisestä yhteydestä lapsilla löytyy muutama tutkimus, joiden tulokset ovat samansuuntaisia. Nguyen- Rodriguez ym. (2010) tutkivat nukahtamiseen kuluvan ajan (SOL=Sleep onset latency) ja tunnesyömisen yhteyttä vähemmistölapsilla (latinoja 42,6 %, afroamerikkalaisia 21,6 % ja

aasialaisia 19,2 %). Nukahtamiseen kuluva aika oli yhteydessä tunnesyömiseen. Ahdistuneisuus toimii mahdollisena vaikuttajana nukahtamiseen kuluvan ajan ja tunnesyömisen välillä siten, että nukahtamisen pitkittyminen lisää ahdistuneisuutta ja johtaa edelleen tunnesyömiseen. (Nguyen-

(27)

Rodriguez ym. 2010.) Burt ym. (2013) puolestaan tutkivat unen määrän ja jatkuvuuden yhteyttä tunnesyömiseen, ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaan syömiseen ja rajoittavaan syömiseen. Mitä lyhyempiä yön aikaiset unen jaksot keskimäärin olivat ja mitä useammin tutkittavat heräsivät, sitä korkeammat tunnesyömisen pisteet heillä olivat. Mielenkiintoista oli myös, että myöhäinen nukkumaanmeno- ja nukahtamisaika olivat yhteydessä lisääntyneeseen rajoittavaan syömiseen.

(Burt ym. 2014.)

LeMay-Russell ym. (2019) selvittivät tutkimuksessaan lasten ja nuorten arkena sekä

viikonloppuna nukkuman unen määrän yhteyttä ilman nälän tunnetta syömiseen. EAH-C (Eating in the Absence of Hunger Questionnaire for Children and Adolescets) -kyselylomake sisälsi 14 kohtaa, jotka käsittelivät syömistä ilman nälän tunnetta tai ulkoisten ärsykkeiden ohjaamana yli kylläisyydentunteen. Lisäksi kysely käsitteli syömistä huonoon oloon ja tylsyyteen sekä

negatiivisten tekijöiden, kuten ahdistuneisuuden, vaikutusta syömiseen. Keskimääräinen uni koko viikon ajalta ei ollut yhteydessä ilman nälän tunnetta syömiseen. Keskimääräinen unen määrä arkena oli kuitenkin yhteydessä syömiskäyttäytymiseen siten, että vähemmän arkena nukkuvilla tutkittavilla todettiin enemmän ilman nälän tunnetta syömistä kuin enemmän nukkuvilla tutkittavilla. Myös viikonlopun pidemmät yöunet univajeen korjaamiseksi (”catch-up sleep”) olivat yhteydessä korkeampiin EAH-C pisteisiin. (LeMay-Russell ym. 2019.) Burt ym. (2014) mukaan lyhyet yöunet olivat yhteydessä runsaampaan ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaan

syömiseen, mikä puoltaa sitä, että lyhyet yöunet lisäävät luultavasti ulkoisten ärsykkeiden merkitystä syömiskäyttäytymisessä ja lisäävät ilman näläntunnetta syömistä.

Kracht ym. (2019) tutkivat unen yhteyttä syömisen haluun (food cravings) lapsilla.

Tutkimustulosten mukaan parempi unen laatu oli yhteydessä vähäisempään haluun syödä runsasrasvaisia ja hiilihydraatti-/tärkkelyspitoisia ruokia ja makeisia. Unen määrän ei kuitenkaan todettu olevan yhteydessä syömisen haluun. (Kracht ym. 2019.) Päinvastaisesti Landis ym. (2008) mukaan lyhyet yöunet olivat yhteydessä syömisen haluun nuorilla. Lisäksi tutkimus toi esille etnisyyden mahdollisen vaikutuksen nälän tunteeseen, kylläisyyteen ja syömisen haluun.

Tutkittavista suuri osa oli afroamerikkalaisia (76 %) ja loput valkoihoisia. Päivän aikana

nukkuminen oli paitsi yhteydessä lyhentyneisiin yöuniin ja syömisen haluun, myös haluun syödä runsasrasvaisia ruokia ja tärkkelyspitoisia hiilihydraatinlähteitä. Afroamerikkalaiset nuoret olivat

(28)

aamulla vähemmän nälkäisiä ja kokivat vähemmän kylläisyyttä aamupalan ja lounaan jälkeen verrattuna valkoisiin nuoriin. (Landis ym. 2009.) Heikompi kylläisyyden tunne ja runsaampi syömisen halu afroamerikkalaisilla verrattuna valkoihoisiin voi mahdollisesti selittyä

vähäisemmällä greliinin erityksen vaimentumisella aterian nauttimisen jälkeen (Bacha ja Arslanian 2006).

Unen ja syömiskäyttäytymisen yhteyttä tarkastelevissa tutkimuksissa on käytetty vähäisessä määrin CEBQ-lomaketta. Yhdessä tutkimuksessa sitä käytettiin selvittämään syömisen halua ja kylläisyydentunnetta. Lyhyet yöunet olivat yhteydessä suurempaan syömisen haluun, mutta unen määrä ei ollut yhteydessä kylläisyydentunteeseen (McDonald ym. 2015). Larsen ym. (2017) puolestaan tutkivat unen määrän yhteyttä syömisen haluun ja edelleen painoindeksiin, sekä sitä, löytyykö sukupuolten väliltä eroja. Lyhyet yöunet olivat yhteydessä painoon pojilla, joilla

syömisen halu oli runsaampaa, mutta ei pojilla, joiden syömisen halu oli vähäisempää, eikä myöskään tytöillä. Tämä yhteys voidaan mahdollisesti selittää sukupuolten välisellä erolla unen vaikutuksesta leptiinin eritykseen ja edelleen syömisen haluun. (Larsen ym. 2017.) Lisäksi palkintohakuisuus näyttäisi olevan pojilla runsaampaa, mikä voi osittain selittää sen, että pojat, joilla syömisen halu on vahvempi, ovat aktiivisempia hakemaan ruokaan liittyviä palkintoja (Chelonis ym. 2011).

Unen ja syömiskäyttäytymisen välistä yhteyttä on tarkasteltu myös eräässä

pitkittäistutkimuksessa, joka keskittyi unen rajoittamiseen ja sen vaikutukseen ruoasta pidättäytymisen (food inhibitory control) ja ruokaan liittyvään palkintohakuisuuteen (food reward). Tuloksia tarkasteltiin erikseen normaalipainoisilla ja ylipainoisilla/lihavilla nuorilla.

Yleisesti ottaen nuoret suoriutuivat huonommin ruoasta pidättäytymisen testistä, ja heillä esiintyi enemmän ruokaan liittyvää palkintohakuisuutta rajoitetun unen jakson jälkeen.

Erityisesti normaalipainoiset nuoret osoittivat runsaampaa ruokaan liittyvää palkintohakuisuutta rajoitetun unen jakson jälkeen verrattuna tavanomaiseen unen jaksoon. Kun tarkasteltiin

ylipainoisia/lihavia, huomattiin, että unen määrällä ei ollut vaikutusta, vaan kyseiset tutkittavat osoittivat jatkuvasti runsaampaa ruokaan liittyvää palkintohakuisuutta verrattuna

normaalipainoisiin nuoriin. (Duraccio ym. 2019.)

(29)

Tutkimustulokset näyttäisivät osoittavan, että unen määrä ja laatu ovat yhteydessä tunnesyömiseen lapsilla. Esimerkiksi lisääntyneen nukahtamiseen kuluvan ajan, öisten heräilykertojen ja lyhyiden yönaikaisten unen jaksojen on todettu olevan yhteydessä runsaampaan tunnesyömiseen. Nuorilla, joilla on taipumus tunnesyömiseen, on lyhyiden yöunien todettu olevan yhteydessä syömisen haluun. Lyhyet yöunet arkena ja viikonlopun pidemmät yöunet univajeen korjaamiseksi ovat mahdollisesti yhteydessä ilman nälän tunnetta syömiseen. Lisäksi lyhyiden yöunien on todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen ruokaan liittyvään palkintohakuisuuteen normaalipainoisilla, mutta ylipainoisilla/lihavilla ruokaan liittyvä palkintohakuisuus näyttäisi olevan jatkuvaa unen määrästä riippumatta. Myöhäisen

nukkumaanmeno- ja nukahtamisajan on todettu olevan yhteydessä lisääntyneeseen rajoittavaan syömiseen.

Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä unen ja eri syömiskäyttäytymisen välisistä yhteyksistä sekä niitä välittävistä tekijöistä, kuten stressistä ja ahdistuneisuudesta. Lisäksi sukupuolten välisestä erosta, etnisyyden vaikutuksesta syömiskäyttäytymiseen ja unen määrän vaihtelusta viikon sisällä tarvitaan lisää tutkimusnäyttöä tarkempien johtopäätösten tekemiseksi.

(30)

Taulukko 3. Unen määrän ja laadun yhteys syömiskäyttäytymiseen lapsilla ja nuorilla.

Tutkimus- asetelma

Tutkimusmenetelmät (syömiskäyttäytyminen)

2)

Dweck ym.

(2014) (Yhdysvallat)

1) 184 2) 64

18 1) Poikkileikkaus 2) Kokeellinen tutkimus

1) SQI (3 kk), SHQ 2) PSQI

1) DEBQ 2) DEBQ, VAS

1) Unen huono laatu, mutta ei määrä, yhteydessä

lisääntyneeseen

tunnesyömiseen ja ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaan syömiseen.

2) Unen määrä, mutta ei laatu, yhteydessä syömisen haluun henkilöillä, joilla taipumus tunnesyömiseen.

Saleh-Ghadimi ym. 2019 (Iran)

150 13−19 Poikkileikkaus PSQI (hyvät <5 vs. huonot

>5 nukkujat)

EEQ SFFQ

Huono unen laatu yhteydessä lisääntyneeseen

tunnesyömiseen.

Nguyen- Rodriguez ym.

2010

(Yhdysvallat)

356 8−11 Poikkileikkaus SHS:

Lyhyt vs. pitkä

DEBQ-C (muokattu versio)

Nukahtamiseen kuluva aika yhteydessä tunnesyömiseen ahdistuneisuuden kautta.

Burt ym.

2013 (Kanada)

56 5−12 Poikkileikkaus Actiwatch Kysely:

Nukkumaanmeno- ja heräämisaika, uneliaisuus, mieliala

DEBQ-M (muokattu versio)

Myöhäinen

nukkumaanmenoaika ja nukahtaminen yhteydessä rajoittavaan syömiseen. Huono unen jatkuvuus yhteydessä tunnesyömiseen. Lyhyet yöunet yhteydessä ulkoisten ärsykkeiden ohjaamaan syömiseen.

(jatkuu)

(31)

Taulukko 3, jatkuu

Tutkimus- asetelma

2)

LeMay-Russell ym. 2018 (Yhdysvallat)

123 8−17 Poikkileikkaus GT3X (14 vrk) Unipäiväkirja

EAH-C Lyhyet yöunet arkena ja arkena kertyneen univelan takaisin nukkuminen viikonloppuna yhteydessä lisääntyneeseen ilman nälän tunnetta syömiseen.

Kracht ym. 2019 (Yhdysvallat)

256 10−16 Poikkileikkaus GT3X+ (7vrk) 24-tunnin

ruoankäyttökysely (3 vrk)

HEI FCI

Unen huono laatu yhteydessä lisääntyneeseen haluun syödä runsasrasvaisia ja

hiilihydraatti-/tärkkelyspitoisia ruokia ja makeisia.

Landis ym.

2008

(Yhdysvallat)

85 14−18 Poikkileikkaus SSHS

Kysely: Uni, nälkä ja kylläisyys (7 vrk)

FCI-II Lyhyet yöunet yhteydessä

lisääntyneeseen haluun syödä.

McDonald ym.

2015 (Englanti)

494 5 Poikkileikkaus Unen määrä:

Lyhyt (<11 h/vrk), riittävä (11−12 h/vrk), pitkä (>12 h/vrk)

CEBQ (syömisen halu ja kylläisyydentunne -osiot)

Lyhyet yöunet yhteydessä lisääntyneeseen syömisen haluun. Unen määrä ei yhteydessä kylläisyyteen tunteeseen.

Larsen ym.

2017

(Alankomaat)

Lyhyt vs. pitkä

CEBQ (syömisen halu - osio)

Lyhyet yöunet yhteydessä suurempaan painoindeksiin herkemmin ruokaan reagoivilla pojilla, ei vähemmän ruokaan reagoivilla pojilla eikä tytöillä.

(jatkuu)

(32)

Taulukko 3, jatkuu

Tutkimus- asetelma

2)

Duraccio ym.

2019 (Yhdysvallat)

64 12−18 Pitkittäis- tutkimus

GT3X+ (5 vrk) Unen määrä:

Rajoitettu (5 h/vrk) vs.

tavanomainen (9 h/vrk)

Food go/no-go-testi PFS

Unen rajoittaminen yhteydessä huonompaan ruoasta

pidättäytymisen kontrolliin ja lisääntyneeseen ruokaan liittyvään

palkintohakuisuuteen.

Ylipainoisilla ja lihavilla ruokaan liittyvä

palkintohakuisuus jatkuvaa unen määrästä riippumatta.

1) SQI=Sleep Quality Index; SHQ=Sleep Habits Questionnaire; PSQI=Pittsburgh Sleep Quality Index; SHS=Sleep Habits Survey; GT3X+/GT3X=ActiGraph/activity monitor;

SSHS=School Sleep Habits Survey

2) DEBQ=Dutch Eating Behavior Questionnaire; VAS=Visual Analoque Scale; EEQ=Emotional Eating Questionnaire; SFFQ=Semi-quantitative Food Frequency Questionnaire; EAH- C=Eating in the Absence of Hunger Questionnaire for Children and Adolescents; HEI=Healthy Eating Index; FCI=Food Craving Inventory; CEBQ=Child Eating Behavior Questionnaire; PFS=Power of Food Scale

(33)

2.5 Unen ja lisääntyneen ruoankäytön yhteyttä selittävät mekanismit

Unen ja ruoankäytön sekä syömiskäyttäytymisen välistä yhteyttä, ja niiden välillä vaikuttavia mekanismeja on tutkittu sekä lapsilla että aikuisilla. Tutkimustuloksia mekanismeihin liittyen löytyy kuitenkin lähinnä unen syömistä lisäävistä mekanismeista. Seuraavassa kappaleessa perehdymmekin siis mekanismeihin, joilla häiriöt unessa voivat vaikuttaa lisääntyneeseen ruoankäyttöön ja tunnesyömiseen (Kuva 1).

Ensimmäinen mekanismi perustuu elimistön energiatasapainoon, mikä saattaisi osaltaan selittää sitä, että huonosti nukutun yön jälkeen elimistö pyrkii kompensoimaan valvomisesta ja energiankulutuksesta seuraavaa energianvajetta (Lundahl ja Nelson 2015). Häiriöt unessa vaikuttavat muun muassa hormoneihin, kuten leptiiniin ja greliiniin. Leptiini säätelee kylläisyyden tunnetta lähettämällä signaaleja hypotalamukselle ja greliini puolestaan lisää ruokahalua lähettämällä signaaleja mahalaukusta aivoille. Unen häiriöt näyttäisivät nostavan greliinitasoja aiheuttaen lisääntynyttä ruokahalua. Tutkimustulokset eivät ole kuitenkaan yhtenäisiä leptiinin suhteen. Unen häiriöt näyttäisivät vähentävän leptiinin määrää elimistössä johtaen kylläisyyssignaalien vähenemiseen silloin, kun unenpuute on yhteydessä stressiin.

Unenpuute ei näyttäisi yksinään vaikuttavan leptiinitasoihin, vaan saattaisi jopa nostaa leptiinin määrää elimistössä stressin puutteessa. Vähäinen tutkimustieto viittaa siihen, että lapsilla unenpuute johtaa leptiinitasojen alenemiseen.

Toinen mekanismi perustuu kognitiiviseen toimintaa, jonka mukaan unen puute häiritsee aivojen etuotsalohkon toimintaa (Lundahl ja Nelson 2015). Etuotsalohko vastaa mm.

kontrollista, päämääräsuuntautuneesta käyttäytymisestä sekä impulssien ja tunteiden säätelystä. Häiriintyneen etuotsalohkon toiminnan on todettu olevan yhteydessä

lisääntyneeseen ruoankulutukseen. Lapsilla toiminnan häiriintymisen on todettu olevan yhteydessä runsaskaloristen välipalojen kulutukseen sekä lisääntyneeseen syömiseen ruokahalun puutteesta huolimatta.

Kolmas mekanismi puolestaan perustuu siihen, että häiriöt unessa saavat aikaan aivojen

mielihyväkeskuksen herkistymisen energiarikkaille ruoille (Lundahl ja Nelson 2015). Unen häiriöt

(34)

näyttäisivät vahvistavan aivojen reaktiivisuutta mielihyvää tuottaville ärsykkeille. Huonosti nukkuvien aikuisten on todettu olevan herkempiä palkinnoille kuin hyvin nukkuvien aikuisten.

Vastaavasti huonosti nukkuvien nuorten on todettu olevan vähemmän herkkiä palkinnoille.

Vähäinen vaste ärsykkeille saattaa kuitenkin lisätä palkintohakuista käyttäytymistä, eli

esimerkiksi runsasenergisten ruokien syömistä, koska mielihyvän saavuttamiseksi täytyy syödä enemmän.

Neljäs mekanismi liittyy tunteiden käsittelyä. Unen puute näyttäisivät olevan yhteydessä heikentyneeseen kykyyn käsitellä tunteita sekä lisääntyneeseen negatiivisten tunteiden muistamiseen ja niihin vahvemmin reagoimiseen (Lundahl ja Nelson 2015). Unen häiriöt näyttäisivät myös olevan yhteydessä neutraalien ärsykkeiden tulkitsemiseen negatiivisempina kuin mitä ne ovat. Lapsilla unenpuute hankaloittaa tunteiden käsittelyä, mikä edelleen lisää stressiä ja tunteellisuutta. Makeat ja energiarikkaat ruoat puolestaan helpottavat stressiä ja parantavat olotilaa vaikuttaen opioidi-, dopamiini- ja serotoniinijärjestelmään. Huono unenlaatu ja stressi ovat yhteydessä tunnesyömiseen vahvemmin kuin silloin, kun kyseessä on unenlaatu yksinään.

Viides mekanismi liittyy unen häiriöihin ja käyttäytymismekanismeihin, joiden on todettu olevan yhteydessä siten, että unen puute vaikeuttaa sopimattomien reaktioiden pidättämistä ja lisää reaktionopeutta (Lundahl ja Nelson 2015). Lapsilla unen puute ja uniongelmat ovat yhteydessä impulsiiviseen käyttäytymiseen, mikä edelleen vaikuttaa ruokaan liittyvien ajatusten ja

käyttäytymisen hillitsemisen vaikeuksiin.

(35)

Kuva 1. Unen ja lisääntyneen ruoankäytön yhteyttä selittävät mekanismit.

Unen puute ja huono laatu

Greliini Leptiini ja stressi

Ruokahalu  Kylläisyyssignaalit 

Aivojen etuotsalohkon toiminnan häiriintyminen

(kontrolli, impulssit, tunteet)

Ruoankulutus ja syöminen ilman ruokahalua 

Aivojen reaktiivisuus mielihyvää tuottaville

ärsykkeille 

Energiarikkaiden ruokien kulutus 

Kyky käsitellä tunteita 

Negatiiviset tunteet  Stressi

Makeat ja energiarikkaat ruoat  Tunnesyöminen 

Impulsiivinen käyttäytyminen 

Ruokaan liittyvien ajatusten ja käyttäytymisen

hillitseminen 

(36)

3 Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko unen määrä yhteydessä syömiskäyttäytymiseen 9−11-vuotiailla lapsilla. Unen määrän lisäksi haluttiin selvittää unen laatua mittaavien tekijöiden mahdollista yhteyttä syömiskäyttäytymiseen.

Tutkimuskysymykset

1. Onko unen määrä yhteydessä syömiskäyttäytymiseen 9−11-vuotiailla lapsilla?

2. Ovatko unen laatua mittaavat tekijät, kuten yölliset heräilykerrat, nukahtamisvaikeudet ja väsymys päivän aikana, yhteydessä syömiskäyttäytymiseen?

(37)

4 Aineisto ja menetelmät

Pro gradu -tutkielman aineisto koostui Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen kahden vuoden seurantamittauksissa kerätystä aineistosta.

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on vuonna 2007 alkanut pitkäkestoinen

seurantamuotoinen liikunta- ja ravitsemusinterventiotutkimus. Tutkimuksen päämääränä on muodostaa uutta tutkimustietoa liittyen lasten ja nuorten liikuntaan, ravitsemukseen, fyysiseen kuntoon, kehon koostumukseen, aineenvaihduntaan, verenkiertoon, suun terveyteen ja

elämänlaatuun. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tarkastella liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen alkaessa osallistujat rekrytoitiin tutkimukseen

lähettämällä kutsukirje Kuopiossa vuosina 2007–2009 ensimmäisen luokan aloittaneille lapsille.

Kutsutuista 736 lapsesta tutkimuksen alkumittauksiin osallistui 506 iältään 6–8- vuotiasta lasta.

Osallistujat muodostivat edustavan otoksen ikäisestään väestöstä. Tutkimuksen kahden vuoden seurantavaiheessa vuosina 2009–2011 lapset perheineen kutsuttiin mittauksiin samassa

järjestyksessä, kuin he osallistuivat tutkimuksen alkumittauksiin. Seurantavaiheessa tutkittavat lapset olivat iältään 9–11-vuotiaita. Seurantamittauksiin osallistui 440 lasta perheineen.

Lapsen uni -lomaketta käytettiin selvittämään lasten unen määrää ja laatua. Tutkittavan lapsen vanhemmat vastasivat lomakkeeseen. Kysely sisältää 22 kysymystä. Kyselyssä lasten unen määrää selvittävät kysymykset ovat muun muassa ”Kuinka monta tuntia lapsenne nukkuu keskimäärin öisin?” ja ”Kuinka nopeasti lapsenne nukahtaa yleensä illalla nukkumaan

käydessään?”. Sekä unen määrään että laatuun liittyviä kysymyksiä ovat muun muassa ” Monta kertaa lapsenne herää tavallisesti öisin?”, ”Onko lapsenne yleensä väsynyt päiväsaikaan?” ja

”Kuinka usein lapsenne on nukkunut päiväunet viimeisen kolmen kuukauden aikana?”. Muut unen määrään ja laatuun liittyvät kysymykset käsittelevät nukahtelutaipumusta, unettomuutta, painajaisia sekä unissakävelyä ja -puhumista. Lisäksi kysely sisältää kysymyksiä hampaiden narskuttelusta, päänsärystä, nenätukkoisuudesta, nielurisa- ja korvatulehduksista,

hengityskatkoksista ja kuorsaamisesta.

(38)

Tutkittavan lapsen vanhemmat täyttivät suomeksi käännetyn CEBQ-syömiskäyttäytymiskyselyn (Carnell & Wardle 2007, Wardle ym. 2001). Kysely koostuu kahdeksasta

syömiskäyttäytymispiirteestä, kuten esimerkiksi mieliala ja niukka syöminen (emotional

undereating) ja mieliala ja runsas syöminen (emotional overeating), jotka molemmat koostuvat viidestä mielialaan ja syömiseen liittyvästä kysymyksestä. Mieliala ja niukka syöminen -piirre sisältää seuraavat kysymykset: Syön vähemmän, kun olen huolestunut; Syön vähemmän, kun olen vihainen; Syön vähemmän, kun olen pois tolaltani; Syön vähemmän, kun olen ärsyyntynyt;

Syön vähemmän, kun olen jännittynyt. Mieliala ja runsas syöminen -piirre sisältää seuraavat kysymykset: Syön enemmän, kun olen ärsyyntynyt; Syön enemmän, kun olen huolissani; Syön enemmän, kun olen pois tolaltani; Syön enemmän, kun olen jännittynyt; Syön enemmän, kun olen vihainen. Muita syömiskäyttäytymiskyselyssä mitattavia piirteitä ovat syömisen halu (food responsiveness), ruoasta nauttiminen (enjoyment of food), halu juoda (desire to drink),

kylläisyyden tunne (satiety responsiveness), syömisen hitaus (slowness in eating) sekä valikoiva syöminen (food fussiness). Kysymykset ovat esimerkiksi seuraavia: Lapseni pyytää koko ajan ruokaa (syömisen halu); Lapseni on kiinnostunut ruoasta (ruoasta nauttiminen); Lapseni joisi pitkin päivää, mikäli mahdollista (juomisen halu); Lapseni tulee helposti kylläiseksi (kylläisyyden tunne); Lapseni syö ateriasta loppuun hyvin nopeasti (syömisen hitaus); Lapseni nauttii monista erilaisista ruoista (valikoiva syöminen). Kaikissa kyselyn kysymyksissä vastaukset pisteytetään seuraavasti: ”ei koskaan” = 1 piste, ”harvoin” = 2 pistettä, ”joskus” = 3 pistettä, ”usein” = 4 pistettä ja ”aina” = 5 pistettä. Osa kysymyksistä lasketaan päinvastaisten pisteiden avulla.

Syömiskäyttäytymisen piirteille laskettiin analyyseja varten keskiarvo, joka saatiin laskemalla yhteen kyseisen syömiskäyttäytymispiirteen vastausten antamat arvot ja jakamalla ne piirrettä kuvaavien kysymysten määrällä.

Tutkimushoitaja mittasi lapsen pituuden kolme kertaa seinään kiinnitetyllä kalibroidulla pituusmitalla yhden millimetrin tarkkuudella lapsen seisoessa paljain jaloin ja pää aseteltuna siten, että luisen korvakäytävän yläosan ja silmäkuopan linja oli lattiaan nähden vaakasuorassa tasossa eli Frankfurtin tasossa. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin kahden lähimmän

mittauksen keskiarvoa.