ET TI E E
ÄSS
TAPAH TU U
3
Eurooppalainen korkeakoulutusalue ja Suomi
Tuula Haatainen
Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luominen vuoteen 2010 mennessä otti askelen eteenpäin Berliinissä 18.–19.9.2003 järjestetyssä opetusmi- nisterikokouksessa. Kokouksen päätösasiakirjas- sa tälle niin kutsutulle Bolognan prosessille ase- tettiin konkreettisia välitavoitteita vuodelle 2005 ja tehtiin muutamia tulevaisuuden kannalta mer- kittäviä uusia avauksia.
Korkeakoulujen ja tieteen kannalta kiinnosta- va avaus on se, että Bolognan prosessiin otettiin mukaan myös tieteellinen ja taiteellinen jatko- koulutus. Kovin konkreettisia tavoitteita ei vielä asetettu, mutta selvää on, että meidän tulee kan- sallisella tasolla pohtia, miten parhaiten yhdistää Bolognan prosessi ja Euroopan tutkimusalueen kehittyminen mahdollisimman suurten syner- giaetujen saamiseksi.
Toinen, suomalaisten korkeakoulujen ja tutki- muksen kannalta tärkeä avaus oli se, että proses- siin tuli mukaan myös Venäjä. Tämä avaa näh- däkseni aivan uudenlaisia yhteistyömahdolli- suuksia venäläisten ja suomalaisten korkea- koulujen välillä.
Välitavoitteet vuodelle 2005 ovat Bolognan prosessin onnistumisen kannalta aivan keskeiset:
korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät, kaksiportaisen tutkintorakenteen käyttöönotto sekä ulkomailla suoritettujen opintojen ja tutkin- tojen tunnustaminen. Jos näissä tavoitteissa ei saavuteta konkreettisia tuloksia, uhkaa koko pro- sessi lamaantua.
Suomalaiset korkeakoulut ovat hyvissä kilpai- luasemissa Euroopan korkeakoulutus- ja tutki- musaluetta rakennettaessa. Eurooppalaisissa vertailuissa pärjäämme hyvin, koulutukseen ja tutkimukseen panostetaan ja tulokset kertovat, että käytetyillä resursseilla saadaan hyviä tulok- sia aikaiseksi. Korkeakoulut ovat kuitenkin toi- mintaympäristössä, jossa tämä ei näytä riittävän.
Korkeakoulujen opetuksen ja tutkintojen arvioin- tiin ja laadunvarmistusjärjestelmiin kohdistuu voimakas kansainvälinen paine, jota Berliinin loppupäätelmät entisestään vahvistavat. Suoma- lainen korkeakoulujen arviointijärjestelmä on ol-
lut toimiva. Jatkossa meidän tulee panostaa sii- hen, että saamme omista lähtökohdistamme edelleen kehitettyä laadunvarmistusjärjestel- mämme niin selkeäksi, uskottavaksi ja järjestel- mälliseksi, että korkeakoulujemme toiminnan laatu ja niiden noudattamat laadunvarmistusme- netelmät ovat kenen tahansa todennettavissa.
Ministeriö on jo asettanut työryhmän pohtimaan arvioinnin kehittämistarpeita.
Suomessa juuri kukaan ei enää kyseenalaista tarvetta kansainvälistää koulutus- ja tutkimusjär- jestelmäämme. Selvää on, että tämä vuosikym- men tulee olemaan globalisaation vuosikymmen.
Globalisaatio vaikuttaa yksittäisten ihmisten ar- kipäivään voimakkaammin ja suoremmin kuin aikaisemmin. Ihmiset, tavarat, palvelut ja pää- omat kulkevat nyt vapaasti Euroopan sisämark- kina-alueella. Koulutuksen kansainvälistyminen on strateginen vastaus globalisaation haasteisiin.
Koulutusjärjestelmämme ja -traditiomme on suo- malaisen sivistyskäsityksen ja yhteisten arvojem- me tulos. On tärkeää, että globaalien koulutus- markkinoiden puristuksissa voimme parantaa oman julkisen koulutusjärjestelmämme kilpailu- kykyä, niin etteivät markkinavoimat saa yliotet- ta koulutus- ja sivistyspoliittisista lähtökohdista.
Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen, verkos- toituminen ja voimavarojen poolaus ovat vasta- uksia globaalien koulutus- ja tutkimusmarkki- noiden tuomaan paineeseen.
Berliinissä korostettiin edelleen opiskelija- ja tutkijaliikkuvuuden merkitystä. Liikkuvuutta py- ritään lisäämään kahdella tasolla: Euroopan sisäl- lä ja toisaalta Eurooppaan pyritään rekrytoimaan lisää ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita mante- reen ulkopuolelta mm. tulevaisuuden työvoima- tarpeita silmällä pitäen. Suomikin joutuu tulevai- suudessa kilpailemaan kansainvälisesti entistä enemmän lahjakkaista opiskelijoista, tutkijoista ja tutkimusrahoituksesta. Menestyminen uudessa kilpailutilanteessa edellyttää suomalaisten kor- keakoulujen kansainvälisen toiminnan merkittä- vää laajentamista ja syventämistä. Opetusta on tarjottava kotimaisten kielten lisäksi englannin
T I E TEE SS
ÄTA
A P UU HT
4
kielellä, ja ulkomaisten opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden rekrytointiin ja huolenpitoon heistä täällä on panostettava. Korkeakouluilla on vahva osuus kansallisessa ja alueellisessa innovaatiotoi- minnassa ja tämän toiminnan avautumista kan- sainväliselle yhteistyölle pidän keskeisenä kilpai- lukykymme kohentamisen keinona.
Koulutuksen ja tutkimuksen eurooppalaisen yhteistyön tiivistäminen edellyttää paitsi suoma- laisen yhteiskunnan aitoa avautumista kansain- väliselle yhteisölle myös omasta kilpailukyvys- tämme huolehtimista. Suomi on panostanut kou- lutukseen ja erityisesti tutkimus- ja kehitystyö- hön viime vuosikymmenellä merkittävästi. Tämä on ollut tuloksellista politiikkaa ja hallitus on si- toutunut sitä jatkamaan. Julkisen rahoituksen osuus t&k-panostuksessa on Suomessa matala, myös kansainvälisesti vertaillen. Perustutkimuk- sen infrastruktuurista huolehtiminen on kuiten- kin ainoa keino turvata innovaatiojärjestelmäm- me toimivuus jatkossa, ja tämä tehtävä lankeaa luonnostaan julkiselle vallalle. Suomen sosiaali- nen ja taloudellinen hyvinvointi nojaa pitkäjän- teiseen, korkeatasoiseen perustutkimukseen ja siitä syntyvään t&k-toimintaan. Korkea osaamis- taso on ainoa todellinen kilpailuetumme maail- man markkinoilla. EU:n itälaajentumisen myötä tämä seikka nousee entistäkin keskeisemmäksi, kun lähellämme on jäsenvaltioita, joissa palkka- taso on suomalaista huomattavasti alhaisempi vielä pitkän aikaa.
Osaamisen säilyttäminen ja vahvistaminen Suomessa on yksi keskeisistä tulevaisuuden haas- teista ja samalla se on perusteltu syy korkeakoulu- jen kansainvälistymiselle. Yliopistojen on panos- tettava erityisesti houkuttelevien tutkimus- ympäristöjen luomiseen, sillä kestävät kansainvä- liset verkostot muodostuvat valtaosin korkeata-
soiseksi tunnustetun tutkimustyön ympärille.
Ammattikorkeakoulujen vahvuus on työelämä- osaamisessa niin koulutuksen kuin t&k-toimin- nan saralla. Näitä toisiaan tukevia osaamisen alueita korkeakoulujen tulisi entistä enemmän hyödyntää keskinäisellä yhteistyöllä ja työnjaolla.
Suomalaisten korkeakoulujen osallistuminen kansainväliseen opiskelija- ja opettajavaihtoon on viime vuosien aikana nopeasti laajentunut.
Olemme saavuttaneet merkittävän tavoitteen tässä yhteistyössä: Suomesta on tullut houkutte- leva koulutusmaa, sillä nykyisin yliopistoihim- me tulee yhtä paljon vaihto-opiskelijoita kuin täältä lähtee ja ammattikorkeakouluissa vaihdon tasapaino on kohenemassa. Tyytyväisiä emme voi kuitenkaan olla, sillä osin vaihtojen tasapai- non parantuminen selittyy sillä, että suomalais- ten opiskelijoiden halukkuus osallistua ulkomai- siin vaihtoihin on ollut nopean kasvun jälkeen tasaantumassa. On myös todettava, että korkea- koulujen vaihtoluvut ovat vasta noin puolet ase- tetuista määrällisistä tavoitteista.
Suomalainen korkeakoululaitos on omalei- mainen, kahdesta tasavertaisesta sektorista muo- dostuva kokonaisuus. Pidän tärkeänä, että myös kansainvälisessä yhteistyössä kehittämme kor- keakoulujamme niiden omien vahvuuksien poh- jalta. Berliinissä painotettiin korkeakoulututkin- tojen tavoitteiden, sisältöjen sekä oppimistulos- ten läpinäkyvyyttä. Uskon, että tällainen paino- tus vahvistaa mahdollisuuksiamme kehittää monimuotoista ja -arvoista korkeakoulutusta täällä kotimaassa. Vain riittävän monipuolinen ja monimuotoinen korkeakoulutarjonta kattaa opiskelijoiden, työelämän ja yhteiskunnan nyky- aikaiset osaamistarpeet.
Kirjoittaja on opetusministeri.
