Suomalaisen tiedotusopin pitkä linja
Erkki Karvonen:
IMAGOLOGIA.
Imagon teorioiden esittelyä, analyysiä, kritiikkiä.
Tampere: Tampereen yliopisto, 1997.3195.
Enk Allard: on erottanut suoma- laisessa sosiolograssa suuren lin- Jan, JOka on sosiaalisen rakenteen Ja muutoksen tutkrmuksen linJa.
Myös suomalaisessa tiedotusopis- on erotettavissa vastaavaa.
Kutsun sitä tiedotusopin pitkäksr lrnJaksr Se lähtee liikkeelle Yrjö Ahmavaaran 1970-luvun ta<tteen töista. Leveä nntama siitä muo- dostuu Perttr Hemanuksen, Kaarle Nordenstrengrn, Kauko P1etilän 1a Verkko Pietilän 1970-luvun Ja 1980-luvun ensipuoliskon töiden Johdolla Sitten perinteen ääni - olosuhteiden muodostuessa yhä epäsuotuisammiksr 1980-luvun jälkipuoliskolta alkaa varmeta, muttei suinkaan sancmt.. Ehkäpä olemme taas todistamassa sen uutta voimistumista. Tälle enflus- tukselle antaa tukea Erkki Karvo- sen työ
Suomalarsessa tiedotusopin pitkässä linjassa on kaksi paino- tusta, filosofinen aiheenkäsittely Jil yhteiskuntakriittinen rntressr.
Edellinen ilmenee tiedotusopir peruskysymysten käsittelyna an- tologian, epistemologian Ja akslo- logran tapaisin filosofisin perusvä- linein. Jälkimmäinen puolestaan merk1tsee joukkoviestinnän llmiör- den tarkastelua modern1n yhteis- kunnan perusdynamiikkaan liitty- vinä, eritoten kapitalismiknittisinä kysymyksinä. Karvonen ei tee täs- sä suhteessa poikkeusta.
Karvosen henkinen koti on eptstemolog1assa, mrkä selittää hänen arheenvalintaansa. Tiedo- tusopillisena ongelmana imagot eli yhteiskunnallisesti varkutusha- kuisten mielikuvien tuottaminen alistuu näet vaivatta tieto-opilli- seen tarkasteluun. Länsimainen fi- losofia on Platonrsta Lacaniin poh- diskellut kuvan, mielikuvan }a mle- likuvituksen - so. ns kuvitteellr- suuden ongelmaa vastakohtana
käsitteer, ajattelun Ja järjen sym- bolisuudelle. Karvonen jatkaa tatä perinnettä knrttisina ki<nnekohti- naan erityisesti Platon, Descartes Ja Kant
Karvosen mielestä antologia Ja eprstemologia liittyvät läheisesti toisrinsa, niinpä hyvä tieto-oppi edellyttää pohjakseen hyvää ole- mtsoppra. Sellarsen Karvoselle tar- joaa relationismr, jonka mukaan kaikkr mikä on, on suhteessa JO- honkin muuhun. Kuten Karvonen huomauttaa, tämä on tuttua He- gelrltä. Karvonen rtse ei tosin no- Jaa ontologiansa kehittelyssä He- geliin. Joka tapauksessa hän yrit- tää kehittää ratka1sua, JOssa todel- lisuus ymmärtyy suhdeverkkona pikemmrn kuin olioJoukkora.
Suhdeantologiaa vastaa tieto- npilli nen perspektivismi. Sekin on tuttua saksalarsesta idealismista, joskin Karvosen perspektivismi or ehkä lähinnä 1900-luvun fenome- nologian värittämää. Sen avulla on ymmärrettävissä, miten todelli- suuden periaatteessa ääretön suhdeluonne yhdistyy nirhin mo- niin perspektiiveihir, JOista se mr- nälle avautuu.
Relatronisrni ja perspektivtsmi vorvat jortaa kahteen suuntaan, totuus-käsitteen kvalifiomtirn tai sen hylkäämiseen relativismin Ja kontekstualrsmin nimissä. Edelli- nen on Hegelin Ja häntä seuraa·
i vien, jälkimmäinen Nietzschen ja ' häntä seuraavien tie. Karvonen valitsee edellisen, suomalaisen tie- dotusopin pitkän linjan tähän saakka kulkeman suunnan. Tämä tapahtuu fenomenologrsestr muo- toillun kohtaamisen filosofian avulla. Karvoselle maailmassa ole- miner; on sen kohtaamista. Koh- datessaan maailman ja muut mi- nät minä tulee tietoiseksr näiden rnonrnaisesta to1senlarsuudesta.
Tämä avaa Karvoselle tien ontolo- giasta Ja epistemolograsta diskurs- si- tai dralogietrikkaan.
Koska maailma on rajaton ja joka1nen minä vo1 tietää siitä varn jotain yksipuolista, vuoropuhelus- ta tulee hyvän elämän mitta. Näin srksi, että vain keskenään keskus- tellen ihmiset voivat voittaa oman rajoittuneisuutensa ja laajentaa it- sensä Ja maailman välistä koske- tuspintaa. Karvosen dialogiet;ikka on uusi lupaava avaus suomalai-
sen tiedotusoprn prtkässä linJassa, 1ossa etiikka on yleensä "mate- nalistrsesti" sulautettu tieto-op- piin tai historianfiiosofiaan. Siltr Karvonen on sikäli kiinnr pitkassä hegeliläis-marx!laisessa linJaS- sa, että etiikka ja maailman tie- dostus, so. kognitivrsmi, liittyvat edelleen yhteen. Tamä JOhtuu epistemolog1an hallitsevuudesta Karvosella. Se selittää myös hanen retonikkakäs1tystään.
Karvoselle retorilkka on intres- sisidonnaista taistelua todellisuu- den määrityksestä. Näin asia yleensä näyttäytyykon modernissa, myös marxilaisvaikutteisessa yh- teiskuntafilosofiassa. Mutta reto- nikka, eli rhm;sen astuminen julki- suuteen, vo1 olla myös välttamä- tön osa hänen vapauttaan. Näin ajateltim antiikrssa, JB tätä perin- nettä ovat Hannah Arendtrn ja Jurgen Haberrnasin tapaiset nyky- filosofit yrittäneet muotoilla uu- delleen. Se, että Karvonen tarkas- telee retoriikkaa vain instrumen- taalisena toimintana, sinä mikä si- too ihmisen pelkkään rtsesärlytyk- seen, seuraakrn ilmersesti hänen kognitivismistaan. Näin Julkisessa puheessa on kyse ennen karkkea siitä, että JOku tuottaa maailman- esityksen toisten tulkintoja varten.
Yksi vaihtoehto tälle on ajatella, että julkinen esirntymrnen tekee mahdolliseksr mut.nkin kurn yksi- löiden tiedollisen raJoittuneisuu- den voittamisen. Närn retoriikka (Julkisuus) on tarpeen, JOtta yksdö voi nousta ei ainoastaan tiedolli- sen, vaan myös eett>sen Ja esteet- tiser. yleisyyden tasolle. Varhtoeh- to on Karvosen ratkaisun hengen mukainen, mutta vaatisi sen tieto- opin hallitsevuuden purkamista.
Karvosen työn pääsisältönä on erilaisten rmagokäsitysten analyy- si. Filosofinen käsitteistö toimii ta- män analyysm vi;tekehyksenä, mutta myös sen kritiikin peruste- luna. Koska liki karkki Karvosen tarkastelemat rmagoa käsittelevät tekstit ovat minulle melko tunte- mattomia, en osaa sanoa työn tä- män puolen kohdallrsuudesta pal- Joakaan Onneksi Daniel J. Boors- tinin The lmage muodostaa pork- keuksen.
Boorstimn kiqa liittyy siihen 1960-luvun tartteen keskusteluun massayhterskunnasta ja -kulttuu-
rista, Joka tuotti Atla0tin tällä puolen Habermasin Strukturvvan del der CJffentlichke1tin 1a Edgar Morinm L'esprit du tempsin (kalk- ki kolme vuodelta 1962) Teos ranskannettlln melko nopeasti, ja sen vaikut~ksen vor nähdä suo- raan Jean Baudrillardin töissä 1970-taltfeesta lahtien_ Boorstin on enttäm tarkkanaköinen kult- tuurimuutoksen havainno1ja. Hä- nen työnsa -- kuten myös The Americans: The Democratic Expe- rience (1973) käy postmodernl- soitumisena tunnetun ilmiön käsi- kirjasta. Tätä e1 poista se konser- vatiivinen sävy, JOka hallitsee The lmage -teosta (mutta JOka on JO hävinnyt jälkimmäiseen mainit- tuun kiqaan paästäessä).
Paäas>allinen vasta-argumentti- n> Karvoselle koskee hänen ta- paansa mahduttaa Boorstinin koko tarkastelu 1rr.ago-käsitteen alle_ Boorsc>nin image, kuten sara yleensäkin englannissa, kattaa kuitenkw sekä kuvan, mielikuvan että 1magon merkityksen_ Vam osa nä1stä tapauksista mahtuu imagor alle. M1kS1 tämä on tärke- ää? Koska se viittaa s11hen liian epämääräiseen tapaan, jolla Kar- vonen työssään käsittelee 1magoa Vo<s1 sanoa, että Karvonen -- filo- sofisesta taustastaan huolimatta a/1stuu osm s111e käsltesekaannuk- selle, JOiia imagosta julkisuudessa puhutaa~_ Yle1sessä kielenkäytös- sähim ei tehdä eroa r.ava>nnon, rr.ielikuvan, Julkisuuskuvan Ja kä- s:tteen välillä, mutta f:losof1sessa perinteossa tällaise' erotte/ui ovat olenna>sia
Edellä esitm, että tledotusop- prmme pitkään lir:Jaan kucluu filo- sofisen tietoisuuden l>säksl yhteis-
~unta~nittmen ote. Myös sen ta- paamrne Karvoselta_ Hänen kun- n1anh1monaan onkm ottaa vas- taan postMoaernismin haaste, mutta ~ääntåä se 1970-luvun marxismin perinteer sutwtaan
•-,äin Karvonen edustaa postmo- dernia kulttuu<itutkimusta sikäli, että him hyväksyy Stuart Hallin art1kuiaat10- Ja Lawrence Gross~
bergin konteKstJalisnclteonan hergessä -Jå1klstrukturalisrYJin keske1s1ä oprnkarpale>ta Kun 111:etaan 1970-luvur, marxlsrr,ikes- kustcluun (pa:uu Antonto Gramsciin Lcuis Althusser'n kaut-
ta) annetaan kokonaisuudelle fenomenologis-kongnltiotleteelli- nen realism1tulkinta, lopputulos on ku1ter.kin enemmän kiinni 1970-luvun marx1smissa ku1n 1990-ltJVUn postModernismissa_
Karvosen yhteiskuntakriittisyys tulee es1in pääasiassa lyhyesti työn lopussa, mutta sen sävystä e1 voi erehtyä_ Paluu pääomaloogiSIIn herätteisi1n (Wolfgang Fritz Haug) tuntu~ virkistävä itä, kun on JO ku- lunut viitisentoista vuotta niiden kulta-a;asta meillä. Kehictely Jää kuitenkin ni1r. summaariseksi, että saamme odottaa Karvosen tulevia töitä nähdäksemme, mitä hedel- miä se kar,taa Kyse on paljolti sii- tä, missä määrin Karvonen tälläkin kohden pystyy ylittämään lieto- oppineen perspektiivinsä - ta1 avaamaan sitä tietoisemmin histo- rial!is-yhteiskunnalliseen suun- taan_
TARMO MALMBERG
Kommentteja yleisen ja julkisen mielipiteen käsitteistä
Tieteellisen keskustelun tulkitse- mmen kielestä toiseen törmää usem käsltteellisiin ongelmiin_
Vastinkäsrtte>tä on vaikea löytää, kun käännettäväliä sanalla on useita merkityksiä tai yhtä merki- tystä ilmaistaan monin sanom Risto Kune!ius on kiinnittänyt huomiota yhteen JOukkoviestin- nän yhteiskunnallisen merkityksen kannalta tärkeään sanavyyh:een_
Tämän vuoden alussa ilmesty- neessä kirJassaafl Viestinnän val- lassa (1998 a, 117-118) hän eh- dottaa englanr-in kielen käsitteen public opinion Jakamistasuomeksi kahtia yleiseksi ja julkiseksi miefl- piteeksi. Samalla hän pohtii ylei- sön käsit:een yhmalkaisuutta, kun sen pitä1si vastata sekä englan111~e sanaa pubtie että audience_ Kune- lius päätyy kääntämään edellisen julkisyle!söksi erotukseksi yleisöstä jälkimmäisen vastineena_ Ajatuk- seen Julkisen Ja yleisen mielipiteen erottamisesta hän palaa Journalis- mikritiikin vuos1kiqassa (1988 b, 27-39)
Veikko Pietilä teki vastaavat käsitieeiliset ratkaisut JO viime syk- synä (1997) ilmestyneessä joukko- viestinnän tutkimuksen oppihisto- nassaan kääntämällä termit public op1nion ja öffentliche Meinurg ti- lanteesta riippuen yleiseksi ta1 JUl- kiseksi mielip1teeks1 sekä erotta- maila yle1sön ja julk1sy/eisön
Yhdessä Seija R1dellin kanssa Pietilä (1998, 95) SUOSittelee käSit- teilisen eron vakiinnuttamista ylei- sen ja JUlkisen ,-,ielipiteen valille Samalla he ehdottavat kömpelön JLikisyleisön korvaamista sutjakal- ia uudlsS&f'alla juik1so
Julkise:: m ie1ipiteen käsitetta on käytetty suomalaisessa :leteel- lisessä kielessä ennenkin_ Kur. Esa Väliverronen suornens' JOrgen Ha- : berrnasin sanakir1a-artikKehn JUiki- suudes:a (1985/1964), cän käytti systemaattisesti käsitettä julk;nen rniel1p1de. Samassa T'edotc;stutkl~
rnus ~lehder numerossa Väliverro- nen (1985) klfJOittl Haberrnasm juikisucsteonasta kay:taen yle>stä Ja julkis~,a miel P'dettä to1stersa ' synonyymeinä_ Sama käytäntö oli
