Suomi ja eurooppalainen kulttuuriperintö
Johanna Turunen, Tuuli Lähdesmäki, Ulla Salmela & Virpi Mäkinen Euroopan kulttuuriperintötunnus (EHL) on keskeinen osa Euroopan unionin (EU) vahvistuvaa kulttuuri- ja identiteettipolitiikkaa. Suomi liittyi mukaan kyseiseen unionin toimeen marraskuussa 2018. EUROHERIT- tutkimushankkeen järjestämässä paneelissa keskusteltiin suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuuriperinnön välisistä suhteista ja EHL:n Suomelle tuomista mahdollisuuksista ja haasteista.
Paneelissa olivat keskustelijoina Tuuli Lähdesmäki (Jyväskylän yliopisto), Virpi Mäkinen (Keski-Suomen Museo) ja Ulla Salmela (Museovirasto). Paneelin puheenjohtajan toimi Johanna Turunen (Jyväskylän yliopisto). Paneeli järjestettiin osana eurooppalaista tutkijoiden yötä ja kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018.
Euroopan kulttuuriperintötunnus Kulttuuriperinnöllä on ollut kasvava roo- li keskustelussa Euroopan tulevaisuudes- ta viime vuosien aikana. Kriisien kanssa painivalle EU:lle kulttuuriperinnöstä on muotoutunut yksi keino tukea kult-
tuurista jatkuvuutta ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen. Vuonna 2011 lanseera- tun Euroopan kulttuuriperintötunnuk- sen (EHL) tavoitteena on koota yhteen Euroopan tasolla merkityksellisiä paik- koja ja tapahtumia. Euroopan komis- sion koordinoiman ohjelman painopiste on kohteissa, joiden kautta voidaan ker- toa suurta eurooppalaista tarinaa ja nos- taa esiin kohteita, jotka symboloivat Eu- roopalle tärkeitä arvoja ja historiaa. EU:l- le keskeisten symbolisten virstanpylväi- den ohella tunnuksen saaneet kohteet kattavat laajasti eurooppalaisen historian ja kulttuurin keskeisiä elementtejä antii- kin Kreikasta Puolan Solidaarisuus-liik- keeseen. Vuoteen 2018 mennessä tun- nuksen on saanut 38 kohdetta eri puo- lilta Eurooppaa. Kohteiden kirjo ulottuu museoista ja arkeologisista kaivauksista muistomerkkeihin ja arkistoihin.
Virallisten tavoitteiden mukaan EHL pyrkii ennen kaikkea lisäämään EU:n kansalaisten Eurooppaan kuulumisen tunnetta Eurooppaanja tukemaan kult- tuurien välistä dialogia. Molemmat näis- tä tavoitteista tukevat EU:n roolia kult- tuurisena toimijana sen poliittisen ja ta- loudellisen toimijuuden rinnalla. Mo- numentaalisuuden tai esteettisyyden si- jaan EHL-kohteiden valinnassa keskei- nen kriteeri on ”eurooppalainen merkit- tävyys”. Kohteiden kautta tuodaan esiin eurooppalaisina pidettyjä arvoja ja ilmi-
öitä, kuten demokratiaa, ihmisoikeuk- sia, solidaarisuutta, tieteen kehitystä, ja kulttuurisen monimuotoisuuden arvos- tamista.
Jyväskylän yliopistossa syyskuus- sa 2018 järjestetyssä paneelissa kes- kusteltiin suomalaisen ja eurooppalai- sen kulttuuriperinnön välisistä suhteis- ta ja EHL:n Suomelle tuomista mahdol- lisuuksista ja haasteista. Paneelissa oli- vat keskustelijoina Tuuli Lähdesmäki (Jyväskylän yliopisto), Virpi Mäkinen (Keski-Suomen museo) ja Ulla Salmela (Museovirasto). Paneelin puheenjohta- jan toimi Johanna Turunen (Jyväskylän yliopisto). Paneelin järjesti EUROHE- RIT-tutkimushanke (ERC 2015-2020, www.jyu.fi/euroherit). Hanke tarkaste- lee EU:n roolia uutena kulttuuriperintö- kentän toimijana ja sen kulttuuriperin- töpolitiikkaa pyrkimyksenä hallita eu- rooppalaisen kulttuuriperinnön merki- tyksiä ja tuottamisprosesseja. Vuosien 2017-2018 aikana hanke toteutti laajan etnografisen kenttätyön yhdessätoista EHL-kohteessa eri puolella Eurooppaa sekä haastatteli kulttuuriperinnön asian- tuntijoita EU:n eri toimielimissä.
Mitä kulttuuriperintö on?
Johanna Turunen: Kulttuuriperintö on käsitteenä avoin ja laaja. Monet eri asiat voidaan nähdä kulttuuriperinnök-
si ja onkin usein vaikea määritellä, mi- kä on kulttuuria, mikä historiaa ja mi- kä puolestaan kulttuuriperintöä. Tark- koja rajoja näiden välille ei välttämättä tarvitsekaan vetää. Merkityksien moni- naisuus tuo esiin viime vuosina vahvis- tuneita kulttuuriperintöön kytkeyty- viä muutosprosesseja: kulttuuriperin- töyhteisöjen kirjo on kasvanut ja erilai- set arvot ovat enenevissä määrin nous- seet esiin kulttuuriperintöön liittyvissä keskusteluissa. Pohditaan aluksi, miten te ymmärrätte kulttuuriperinnön käsit- teen ja toisaalta, mitä kulttuuriperintö juuri sinulle merkitsee.
Ulla Salmela: Henkilökohtaisesti pi- dän eniten Euroopan neuvoston Faron sopimuksen1 kulttuuriperintömääritel- mästä. Se on sympaattinen, ihmislähtöi- nen ja sen ideana on se, että kaikki men- neisyydestä perityt voimavarat, joita pi- detään merkityksellisinä ja joita me ha- luamme siirtää eteenpäin, ovat kulttuu- riperintöä. Tässä määritelmässä on tär- keää se, että siinä lähdetään liikkeel- le henkilökohtaiselta tasolta, mutta toi- saalta määritelmä nousee myös yhteisön tasolle ottaen yksilöt ja yhteisöt mukaan prosessiin tasavertaisina toimijoina.
Henkilökohtaisen tason mukaan otta- minen tuo esiin kulttuuriperintöön kie- toutuneita tunnelatauksia. Kulttuuripe- rintöön liittyy usein tunne, halu tai toive
siitä, että se säilyy, jolloin siinä ei ole enää kyse pelkästään perinnön fyysisyydestä, vaan samalla myös arvoista ja merkityk- sistä, joita me yksilöinä ja yhteisönä kan- namme mukanamme.
Faron sopimuksen määritelmä jatkuu siten, että kulttuuriperintöön
”kuuluvat kaikki ihmisten ja paikko- jen vuorovaikutuksesta aikojen kulues- sa rakentuneen ympäristön osat”. Tämä on puolestaan se aspekti, joka on minul- le työni kautta ja henkilökohtaisesti tär- keää – kaikki se, mitä tuolla ulkona on, mitä me ihmiset olemme tehneet ja mi- kä on meille tärkeää ja mitä me toisaalta haluamme säilyttää. Rakennussuojelun näkökulmasta nämä ovat työlleni keskei- siä kysymyksiä.
Virpi Mäkinen: Olen noin kaksikym- mentä vuotta museotyössä seurannut sitä muutosta, mikä kulttuuriperinnön käsitteessä on tänä aikana tapahtunut.
Toimintamme on siirtynyt aineellises- ta, esineellisestä ja kuvallisesta paino- tuksesta aineettomaan suuntaan. Faron sopimuksen määrittelyjen lanseeraami- nen ja niiden tulo osaksi toimintaamme ovat keskeinen osa tätä muutosta. Kult- tuuriperinnön rinnalla kulttuuriym- päristö käsitteenä liittyy läheisesti mu- seomme toimintaan ja nämä käsitteet ei- vät käytännön työssä ole aina kovin eril- lään toisistaan. Esineet ja kuvat ovat aina
pohjimmiltaan paikkasidonnaisia. Vain tietyt niistä ovat määrittyneet museoon kuuluvaksi kulttuuriperinnöksi.
Nykyisin työssämme on havaittavis- sa siirtymä nykyajan dokumentoinnin suuntaan. Uusissa dokumentointimuo- doissa museo ei välttämättä toimijana ole kulttuuriperinnön merkitysten mää- rittäjä, vaan merkitysten määrittelyihin osallistetaan yhä enemmän ihmisiä yh- teisöllisesti. Tästä yhtenä esimerkkinä on muun muassa aineettoman kulttuu- riperinnön piirissä tuotettu listaus elä- västä perinnöstä, jossa kentältä nousevil- la ehdotuksilla on ollut keskeinen rooli.
Tuuli Lähdesmäki: On totta, että kult- tuuriperinnön käsite on laajentunut vii- meisten vuosikymmenten aikana. Sen semantiikka on muuttunut ja laajentu- nut ja siihen on tullut uudenlaisia sisältö- jä ja merkityksiä. EUROHERIT-hank- keen tutkimuksessa olemme lähesty- neet kulttuuriperintöä korostamalla sen prosessuaalista luonnetta eli kulttuuri- perinnöksi tulemista. Tämän näkökul- man mukaan mikään asia, objekti tai il- miö ei ole automaattisesti tai itsestään kulttuuriperintöä. Siihen liittyy aina pro- sesseja, joiden kautta joistain ilmiöistä ja asioista tulee kulttuuriperintöä. Proses- seihin sisältyy erilaisia valintoja, joissa jotakin identiteetin kannalta merkityk- selliseksi koettua valitaan menneisyy-
destä, jotta näitä merkityksellisiä asioi- ta voitaisiin vaalia ja erilaisten toimenpi- teiden myötä säilyttää tuleville sukupol- ville. Tässä mielessä kulttuuriperinnöksi tulemisen prosesseihin liittyy erilaisia arvovalintoja – valintoja siitä, mitä men- neisyydestä nähdään arvokkaaksi ja tär- keäksi siirtää eteenpäin. Näihin valintoi- hin sisältyy myös ideologisia ja poliitti- sia ratkaisuja.
Näen myös samalla tavalla kuin Ulla, että kulttuuriperintöön liittyy myös hen- kilökohtainen taso. Kulttuuriperinnön kautta voidaan kertoa kertomuksia sii- tä, keitä me olemme ja mistä me tulem- me yksilöinä, mutta myös siitä keitä me olemme yhteisönä ja ryhmänä. Ajatte- len, että kulttuuriperintökohteet ovat jonkinlaisia ikkunoita, joiden kautta voimme yrittää ymmärtää muita ihmi- siä, mutta toki myös itseämme ja omaa kulttuuriamme ja menneisyyttämme osana tiettyä yhteisöä. Oman tarinam- me ohella kulttuuriperintö toimii samal- la laajempana ikkunana, jonka kautta voi yrittää ymmärtää maailmaa ja omaa roo- liaan ja positiotaan maailmassa.
Johanna Turunen: Tässä kiteytyikin jo paljon elementtejä viime vuosien kes- kusteluista kulttuuriperinnön saralla:
Yhtäältä uudenlaiset rajanvedot aineel- lisen ja aineettoman perinnön välillä ja toisena elementtinä henkilökohtainen
taso, joka haastaa yksilöiden ja instituu- tioiden välisiä rajanvetoja. Yksilöt eivät ole enää pelkästään kulttuuriperinnön kokijoita vaan hyvin merkittävällä ta- valla osallisia myös sen määrittelyissä ja tuottamisessa.
Kulttuuriperintö ja yhteiskunta Johanna Turunen: Siirrytään seuraa- vaksi henkilökohtaisista ja yhteisöllisis- tä kulttuuriperinnön tulkinnoista yhteis- kunnan tasolle. Mikä tekee mielestänne kulttuuriperinnöstä ja sen suojelusta tär- keää yhteiskunnalle?
Virpi Mäkinen: Maakuntamuseon työntekijänä ajattelen luonnollisesti alueel lisesta näkökulmasta. Siihen liit- tyvät vahvasti kysymykset oman alueen kulttuuriperinnön vaalimisesta, tasa-ar- vosta ja oikeudesta sivistykseen sekä alueel liseen identiteettiin liittyvät asiat.
Perinteisesti näihin asioihin on Suo- messa puututtu alueellisen museojärjes- telmän kautta. Näen, että oman alueen kulttuuriperinnöstä ja sen monimuotoi- suudesta, saavutettavuudesta ja säilymi- sestä huolehtiminen on alueellisten mu- seoiden näkökulmasta keskeinen asia myös tulevaisuudessa. Tämä järjestelmä tuottaa tietynlaista jatkuvuutta yhteis- kunnalle. Mutta myös muutosta tarvi- taan. Meidän täytyy miettiä, kuinka voi-
taisiin ottaa osallisuuden ja vuorovaiku- tuksen mahdollisuuksien näkökulmat vieläkin laajemmin huomioon museoi- den toiminnan suunnittelussa. Kuinka museo voitaisiin muuttaa passiivisesta säilyttäjästä ja suojelijasta pikemminkin mahdollistajaksi?
Tuuli Lähdesmäki: Olen samaa miel- tä, että juuri vuorovaikutukseen liitty- vät merkitykset ovat tärkeitä. Kulttuuri- perintö parhaimmillaan lisää ihmisten välistä vuoropuhelua ja dialogia ja tukee eri ihmisten ja ryhmien välistä vuorovai- kutusta ja keskinäistä ymmärrystä. Kult- tuuriperintö on parhaimmillaan väline tuottaa positiivista kuulumisen tunnet- ta, yhteisöllisyyttä ja inkluusiota yhteis- kunnissa. Tämä on samalla se piirre, jo- ta Euroopan unioni Euroopan kulttuuri- perintötunnuksella haluaa viedä eteen- päin ja vaalia.
Toki kulttuuriperintö voi myös toi- mia negatiivisella tavalla. Kulttuuripe- rinnön kautta voidaan vetää rajoja ja sul- kea ulos ja se voi sisältää myös poliitti- sesti latautuneita yksipuolisia tulkinto- ja. Näen, että kulttuuriperintökentällä olevilla toimijoilla on tärkeä rooli ulos- sulkevien kulttuuriperinnön tulkinto- jen torjumisessa ja vuoropuhelun ja dia- login vaalimissa. Tämä on nähdäkseni yksi keskeisistä kulttuuriperinnön yh- teiskunnallisista merkityksistä.
Ulla Salmela: On selvää, että kulttuuri- perinnön vaalimiseen tarvitaan myös instituutioita ja kentällä on tarvetta esi- merkiksi Museoviraston kaltaisille toi- mijoille. Kansalaiskyselyissä on käynyt ilmi, että vastaajilla on odotuksia kult- tuuriperinnön asiantuntijoita kohtaan, omaehtoiselle toiminnalle toivotaan tu- kea. Toiminnassamme on vahva näke- mys siitä, että kulttuuriperinnön vaali- minen ei ole pelkästään museosektorin tai jonkun muun yksittäisen toimijajou- kon asia. Virastomme on samalla linjal- la aikaisempien kommenttien kanssa ja ajattelemme, että kulttuuriperintö on yh- teiskunnalle välttämätön voimavara, jo- ka kuuluu kaikille.
Kulttuuriperintöön sisältyviä valin- toja tulee tehdä vuoropuhelussa ja ruo- honjuuritason yhteisöistä ja yksilöistä nousten. Tähän linkittyy ajatus siitä, että kulttuuriperintö on elävää ja se ympäröi meitä kaikkia. Tähän näkökulmaan liit- tyy myös ajatus siitä, että kulttuuriperin- nön käyttö on sen parasta suojelua. Jos kulttuuriperintö ei ole ihmisten käytös- sä ja saavutettavissa, sen merkitys vähe- nee. Meillä on aikaisempien sukupolvien jälkiä joka puolella ympärillämme ja näi- den jälkien kautta voimme saada pers- pektiiviä ja uskoa myös tulevaisuuteen.
Johanna Turunen: Yhteisöllisten mer- kitysten ohella kulttuuriperintöön ja sen
yhteiskunnalliseen merkitykseen linkit- tyy myös taloudellisia näkökulmia. Kult- tuuriperintö ja siihen liittyvä museobuu- mi Euroopassa on osa myös laajempaa turismikeskustelua. Voidaanko EHL:n kaltaiset ohjelmat nähdä myös turismin näkökulmasta?
Ulla Salmela: Kulttuuriperinnön suoje- lua on perusteltu pitkään myös välineel- lisillä arvoilla. Suojelu on koettu tärkeäk- si, koska sillä on positiivisia vaikutuksia matkailulle, alueiden elinvoimaisuudel- le, työllisyydelle ja monelle elinkeinol- le – ja tästä on myös tutkimustietoa. Ta- loudellisten arvojen rinnalla kuitenkin kulkee vahvasti diskurssi, joka korostaa kulttuuriperinnön itseisarvoa. Museo- virasto julkaisi yhdessä ympäristömi- nisteriön kanssa viime vuoden vaihtees- sa ensimmäisen valtakunnallisen Kult- tuuriperintöbarometrin, jossa kansalai- set ottivat kantaa esimerkiksi asenneta- son väitteisiin kulttuuriperinnöstä ja tu- loksissa nousi vahvasti esiin, että monil- le kulttuuriperintö itsessään sisältää kor- vaamattomia arvoja. Barometrissa itsei- sarvo nähtiin merkittävänä syynä säi- lyttää kulttuuriperintöä. Tämä oli huo- mattavasti vahvempi näkemys kuin esi- merkiksi se, että kulttuuriperintö ja sii- hen liittyvä suojelu olisivat jonkinlaisia rasitteita.
Tuuli Lähdesmäki: Kun puhumme EHL:sta on hyvä muistaa, että kysees- sä on brändi tai ainakin siihen Euroo- pan komissio kovasti pyrkii. Komission tavoitteena on, että EHL:sta muodostui- si vahva oma kulttuuriperintöbrändin- sä, jolla on selkeä brändiarvo samaan tapaan kuin esimerkiksi UNESCO:n maailmanperintölistalla. Kulttuuri- perintökohteet pystyvät, niin halutes- saan, hyödyntämään brändejä ja kääntä- mään brändin tuoman tunnettavuuden mahdollisesti myös taloudelliseksi mah- dollisuudeksi.
Ulla Salmela: Samalla pitää muistaa, että EHL on vielä nuori brändi verrat- tuna UNESCO:n maailmanperintöön.
Täytyy suhtautua kärsivällisesti siihen minkälaiseksi EHL muotoutuu. Se mil- laiseksi EHL:n brändin arvostus ja sen ympärillä käytävä kilpailu muodostu- vat, ovat vielä avoimia kysymyksiä.
Suomi osana eurooppalaisia kulttuuriperintökeskusteluja
Johanna Turunen: Siirrytään seuraa- vaksi Eurooppaan. Mitä Euroopan uni- onin kulttuuriperintöön kohdistuneen kiinnostuksen kasvun taustalla on?
Ulla Salmela: Kiinnostuksen taustal- la on yleinen kulttuuriperintöpolitiikan
aktivoituminen erityisesti Euroopan unionissa mutta myös Euroopan neu- vostossa. Suomi on vuoden 2018 alussa liittynyt Euroopan neuvoston kulttuuri- reittisopimukseen. Euroopan neuvos- ton jo vuonna 2005 lanseeraama Fa- ron sopimus puolestaan tuli virallises- ti Suomessa voimaan 1.9.2018. Kasva- va kiinnostus on kiteytynyt kulttuuri- perinnön eurooppalaiseen teemavuo- teen, joka on politiikkatasolla nostanut kulttuuriperintöä EU:ssa uudella taval- la esiin. Samalla EU:n poliittinen ko- neisto on myös kiinnitetty kulttuuripe- rintökeskusteluihin. Tämä noste omal- ta osaltaan ajaa myös kansallista tarvet- ta olla mukana eurooppalaisessa keskus- telussa kulttuuri perinnöstä ja Euroopan kulttuuriperintötunnus on yksi tärkeä areena näille keskusteluille.
Tuuli Lähdesmäki: Minusta ylipää- tänsä on kiinnostavaa se, miten ja mik- si kulttuuriperintö on EU:ssa näin ko- vassa nosteessa kuin mitä se tällä het- kellä on – miten ja miksi tällainen noste on syntynyt ja mistä se kertoo. EURO- HERIT-hankkeessamme on haastatel- tu runsaasti virkamiehiä, jotka ovat te- kemisissä kulttuuriperinnön kanssa Eu- roopan komissiossa ja EU:n eri politiik- kasektoreilla. Haastattelujen perusteel- la tuntuu, että kulttuuriperintö herättää kaikkialla vain positiivisia mielikuvia
ja ajatuksia. Erästä haastattelemaamme virkamiestä mukaillen: kulttuuriperintö on asia, josta on helppo olla samaa miel- tä ja jonka merkityksestä on helppoa ol- la kiistelemättä, koska kaikkien mieles- tä se on tärkeä asia eurooppalaisille yh- teiskunnille. Tämä mahdollistaa kult- tuuriperinnön käyttämisen työkaluna monenlaisen politiikan harjoittamises- sa. Mahdollisuus konkretisoituu eten- kin komission harjoittamassa identiteet- tipolitiikassa, johon myös EHL liittyy.
Ulla Salmela: Ajatus, että kulttuuripe- rintö olisi helppo asia tarttua Euroopan unionissa on monimutkaisempi, kuin miltä se näyttää. Toki kulttuuriperin- töön liittyy vahva positiivinen lataus, mutta samaan aikaan kulttuuriperin- töön liittyy paljon erilaisia tulkintoja ja monenlaisia vaikeuksia ja haasteita. Esi- merkiksi rajat ovat usein vaihdelleet eri puolilla Eurooppaa, ja monilla Euroopan historian kannalta keskeisillä kulttuuri- perintökohteilla on erilaisia merkityk- siä eri kansallisille kulttuureille. Yhtei- sen tarinan löytäminen näille kohteille ei ole helppoa. Erilaisten tulkintojen vä- linen suhde voi olla herkkä, ja yhteisen eurooppalaisen tarinan löytymiseen voi liittyä konflikteja.
Osa tästä vaikeudesta heijastuu myös poliittiseen puheeseen: Kaikki ei aina ole ihanaa ja mahtavaa. Toisaalta vaikeudet
voivat olla myös syy siihen, miksi kult- tuuriperintö on tällä hetkellä Unionissa nosteessa. Kulttuuriperinnön kautta ha- lutaan nostaa esiin myös vaikeita asioita.
Euroopan unionilla ei ole mennyt viime vuosina hyvin ja monet asiat, jotka ovat olleet aikaisemmin itsestään selviä, ei- vät enää välttämättä ole sitä. Tällaisissa kriisitilanteissa usein kaivataan välinei- tä, joiden kautta voidaan käsitellä kriisiä.
Kulttuuriperintö on viime vuosina ollut yksi näistä välineistä.
Suomi ja Euroopan
kulttuuriperintötunnus (EHL) Johanna Turunen: Mietitään seuraa- vaksi konkreettisemmalla tasolla, miksi EHL-jäsenyys on noussut nyt ajankoh- taiseksi.
Ulla Salmela: Keskustelu eurooppalai- sista arvoista, jota käydään myös osana tätä tunnusta, on tämän hetkisessä Eu- roopan tilanteessa tärkeää. Tähän kes- kusteluun kuuluvat kysymykset ihmis- oikeuksista, demokratiasta ja tasa-arvos- ta. Näistä asioista kannattaa ylipäätään keskustella ja tämä tunnus on yksi tapa nostaa näitä keskusteluja esille. Samalla olemme havainneet, että ne maat tai ne ilmansuunnat, jotka eivät ole niin aktii- visesti mukana tässä tunnuksessa, eivät myöskään näy tässä keskustelussa. Poh-
joisen ulottuvuuden mukaan saaminen on tärkeä asia, joka motivoi meitä ole- maan nyt aktiivisempia.
Suomen opetus- ja kulttuuriminis- teriö on ollut EHL:n ympärillä käytä- vässä keskustelussa mukana sen alku- lähteiltä asti – ei liikkeelle panevana voimana tai keskeisenä toimijana, mut- ta kuitenkin aktiivisesti keskusteluis- sa mukana. Pitkän keskusteluihin osal- listumisen jälkeen konkreettinen liitty- misprosessi on tällä hetkellä käynnis- sä.2 EHL-kohteiden hakukierroksia jär- jestetään kahden vuoden välein, ja rea- listinen tavoite Suomelle voisi olla pyr- kiä mukaan vuoden 2021 hakuun. Vielä on paljon hallinnollisia askeleita otetta- vana ja suunnittelua tehtävänä sen suh- teen, kuka toimintaa Suomessa koordi- noi ja millä tavalla se järjestetään. Pro- sessi kuitenkin haluttaisiin rakentaa ruo- honjuuritasolta nousevaksi, jossa asian- tuntijat tukevat tätä työtä ja viestintää.
Läpinäkyvyys on tärkeä osa prosessia ja samoin osallisuus. Meidän tulee pyrkiä yhdessä määrittelemään kohteita. Paljon toki riippuu myös siitä, millaista kiinnos- tusta kentällä on olemassa ja toisaalta mi- ten me Museovirastosta käsin voimme tätä kiinnostusta myös synnyttää.
Johanna Turunen: Millaisia ajatuk- sia Suomen osallistuminen EHL:een herättää, jos sitä mietitään paikallises-
ta näkökulmasta ja nimenomaan aktii- visen kulttuuriperintökentän toimijan näkökulmasta?
Virpi Mäkinen: Tätä voi peilata Faron sopimuksen aineettoman kulttuuripe- rinnön lanseeraamiseen ja voimaantu- loon, joka on vielä varsin tuore prosessi.
Sopimuksen ympärillä käydyt keskuste- lut tietyssä mielessä toteuttivat tai konk- retisoivat ilmiön, joka oli jo kentällä hy- vin tiedostettu. Aineettoman kulttuuri- perinnön määrittelyt ja käytännöt oli- vat jo tuttu ilmiö ennen Faron sopimuk- sen lanseerausta ja se oli varsin luontevaa ottaa siten vastaan. Kulttuuriperintö- tunnuksen tilanne on vähän erilainen.
Se tarttuu eri tasolta toimintakenttääm- me ja tämä näkökulma ei ole kentällä vielä tuttu. Toisaalta kokemukset esi- merkiksi Euroopan kulttuuriympäris- töpäivistä ovat pääosin positiivisia. Eu- roopan kulttuuriympäristöpäivät tar- joavat meille uudenlaisia käytännön työvälineitä tuoda kulttuurinperintöä ja siihen liittyviä teemoja esille. Toivoi- sin, että myös EHL:n kautta muodostui- si käytännön välineitä.
Lisäksi toivon, että tunnuksen kaut- ta saataisiin nostettua esiin erityyppisiä kohteita verrattuna esimerkiksi maail- manperintökohteisiin, tai että voitaisiin nostaa esiin ajankohtaisia ilmiöitä, ku- ten maahanmuuttoon ja monimuotoi-
suuteen liittyviä teemoja. Toivon, että näkökulman muutos auttaa meitä katso- maan uudesta kulmasta myös alueellista kulttuuriperintöä.
Johanna Turunen: Sinulla Tuuli on pit- kä historia sekä EU:n kulttuuritoimien että EHL:n tutkimuksen parissa. Mitä ajatuksia Suomen osallistuminen EH- L:een sinussa herättää?
Tuuli Lähdesmäki: Kuten Ulla mainit- si, näen, että osallistumisen myötä avau- tuu näköalapaikka siihen, että mitä eu- rooppalaisuus ja eurooppalainen mer- kittävyys kulttuuriperinnön alueella voisi tarkoittaa. EHL:ssa mukanaolo tuo mahdollisuuden osallistua eurooppalai- sen kulttuuriperinnön määrittelyyn ja tulkintojen tekemiseen. On tärkeää, et- tä Suomi on tässä aktiivisesti mukana, emmekä tietoisesti jättäydy ulkopuolel- le ja anna muiden tehdä näitä tulkinto- ja ja määrittelyjä. Lisäksi EHL:n kautta tarjoutuu monenlaisia yhteistyömahdol- lisuuksia kulttuuriperinnön alueella ja se täydentää muiden verkostojen kautta jo olemassa olevia mahdollisuuksia eu- rooppalaiseen ja kansainväliseen yhteis- työhön.
Lisäksi uskon, että EHL tuo uusia mahdollisuuksia kommunikoida omas- ta kulttuuriperinnöstä ja tehdä sitä tun- netuksi uusilla tavoilla sekä omassa yh-
teisössä että kansainvälisesti. Mahdolli- suus kommunikoida oman kohteen mer- kityksiä laajemmalle yleisölle, kenties myös uusista näkökulmista ja uusin pai- notuksin, on tärkeä syy myös kohteille it- selleen olla mukana EHL:ssa.
Mahdollisuudet ja riskit
Johanna Turunen: Jatketaan vielä sy- vemmälle niihin mahdollisuuksiin ja riskeihin, joita EHL-jäsenyyteen voi liit- tyä. Kulttuuriperinnöllä on usein erilai- sia tulkintoja ja merkityksiä eri konteks- teissa – olipa kyse sitten paikallisesta, kansallisesta tai eurooppalaisesta kon- tekstista. Mitkä teidän mielestänne ovat näiden eri tasojen yhteistyön suurim- mat hyödyt ja mahdollisuudet? Entä mi- tä riskejä ja jännitteitä voi liittyä siihen, että kansallista kulttuuriperintöä merki- tyksellistetään eurooppalaisesta näkö- kulmasta?
Tuuli Lähdesmäki: Lähtökohtaisesti en näe kansallista ja eurooppalaista ta- soa toisiaan poissulkevina. Jos kohteel- la on vahva eurooppalainen merkitys, sillä voi samaan aikaan olla kansallisia, alueellisia, paikallisia tai jopa universaa- lisia merkityksiä. Erilaiset merkitystasot voidaan nähdä pikemminkin limittäisi- nä. Kaikista kulttuuriperintökohteista voidaan kertoa monenlaisia kertomuk-
sia, tehdä erilaisia tulkintoja ja lähestyä niitä monista perspektiiveistä. Se ei to- ki tarkoita, etteikö edellä kuvattujen ta- sojen välillä voitaisi hahmottaa myös jännitteitä. Tällaisen tasoajattelun yk- si hyödyistä on siinä, että se voi auttaa näkemään tietyn kulttuuriperintökoh- teeseen liittyvät kertomukset isommas- sa mittakaavassa ja ymmärtämään siten paremmin, miten näiden eri tasojen ta- rinat linkittyvät toisiinsa. Menneisyys ei ole tapahtunut umpiossa, vaan histo- rialliset tapahtumat ovat aina kytköksis- sä toisiinsa – samanaikaisesti eri tasoilla.
Riskinä Euroopan kulttuuriperin- tötunnuksessa – tai yleisemminkin eri- laisissa tunnuksissa, listauksissa ja vas- taavissa kulttuuriperintöbrändeissä – näen sen, jos niiden tavoittelu ohjaa lii- kaa niiden hakuprosessia. Näin voisi ta- pahtua esimerkiksi EHL:n kohdalla, jos kohde lähtisi tunnuksen saamismotivaa- tion lähtökohdasta luomaan jonkinlaista uutta, päälle liimattua tai sisällyksetön- tä eurooppalaisuuden tarinaa itsestään.
Virpi Mäkinen: Olen samaa mieltä Tuulin kanssa siitä, että parhaimmillaan näille ohjelmille tyypillinen eurooppa- laisten kytkösten tunnistaminen ja tun- nustaminen avaa silmiä näkemään mo- ninaisuutta oman alueen tai lähiympä- ristön kohteissa ja kulttuuriperinnössä.
EHL:n kautta voitaisiin pyrkiä luomaan
nuorille ja lapsille kansainvälisyyteen suuntaavia tarinoita valituista kulttuuri- perintökohteista. Toisaalta EU:n ohjel- milla on usein taakkanaan ylhäältä kä- sin tapahtuva ohjaaminen, joka voi nä- kyä myös EHL:n toiminnassa. Yleinen mielikuva EHL:sta ei ehkä lähtökohtai- sesti ole yhtä positiivinen kuin esimer- kiksi UNESCO:n brändi.
Ulla Salmela: Koska EHL ei ole ko- vin monelle tuttu, sillä millä tavalla sii- tä viestitään ja miten se lanseerataan on paljon vaikutusta siihen, muodostuuko se positiiviseksi vai mahdollisesti enem- män vieraannuttavaksi ja etäiseksi. Osal- listumalla EHL-toimeen voimme myös pyrkiä muuttamaan tunnusta ja vaikut- taa siihen, minkälaiseksi se muotoutuu.
Suomi voisi ottaa EHL:ssa roolin, joka korostaa yhteisön näkökulmaa ja ruo- honjuuritason näkemyksiä, ja sitä kaut- ta vahvistaa moniäänisyyttä, koska yl- häältä päin ohjatun eurooppalaisen tari- nan tuottaminen on yksi EHL:n keskei- sistä riskeistä.
Kuten todettua, kohteille EHL voi olla tilaisuus miettiä uudesta näkökul- masta sitä, mitä ne ovat tai mikä jokin yhteisömme tärkeänä pitämä asia on suhteessa eurooppalaisuuteen. EHL:n hyödyt liittyvät siihen, miten se voi he- rättää uteliaisuutta ja ajatuksia ja saattaa pohtimaan eurooppalaisuutta. Tietyn-
lainen kilpailuajattelu, joka tunnuksen hakemiseen kuuluu, voi todellakin tuo- da esiin eurooppalaisuustarinoiden pääl- le liimaamista. Jos aletaan liikaa kilpaile- maan siitä, että kuka saa mitäkin kohtei- ta erilaisille listoille, silloin päälle liimaa- misen vaara on ilmeinen. Sellaista emme tietenkään tavoittele, vaan katsomme, et- tä hakuprosessi on arvokas sinällään ei- kä tavoitteena ole vain saatujen kohtei- den määrä.
Johanna Turunen: Ajatukset päälle lii- maamisesta ja eri tarinoiden haltuun ot- tamisesta liittyvät kysymykseen kulttuu- risesta omimisesta. Kulttuurinen omi- minen on ollut vahvasti esillä mediassa ja yleisessä keskustelussa viime aikoina.
Miten te näette kulttuurisen omimisen eurooppalaisen kulttuuriperinnön kon- tekstissa?
Tuuli Lähdesmäki: Tämä on kiinnos- tavaa kysymys, ja EUROHERIT-hank- keessa on keskusteltukin kulttuurisesta lainaamisesta ja omimisesta. Olen itse kritisoinut Unionin kulttuuriperintöpo- litiikkaa siitä, miten se eurooppalaistaa kulttuuriperintöä, jolla on vahva kansal- linen, alueellinen tai paikallinen merki- tys. Voiko sitä ajatella kulttuurisena omi- misena? Joltain osin kenties voi, mutta pääasiallisesti kenties ei. Siinä ei liity sa- manlaista dominointia tai alisteista ase-
maa, joka yleensä liitetään kulttuuriseen omimiseen. Kulttuurinen omiminen on ajankohtainen teema, josta myös Suo- messa on puhuttu paljon viime vuosina kulttuuriperintökysymyksen yhteydes- sä. Keskeisenä teemana näissä keskuste- luissa on ollut erityisesti saamelaiskult- tuuri.
Virpi Mäkinen: Kulttuuriseen omimi- seen liittyvät keskustelut eivät ole juuri- kaan liittyneet meidän museomme toi- mintaan. Saamelaiskulttuuriin liittyvä valtakunnallinen yhteistyö on tosin vii- me vuosina vilkastunut paljon. Saame- laisiin aineistoihin liittyvät esineistön palautukset eli repatriaatiot Etelä-Suo- men museoista Lapin maakuntamu- seoon ja Saamelaismuseo ja luontokes- kus Siidaan ovat olleet runsaasti esillä.
Ulla Salmela: Kulttuurinen omiminen ei ole minun päivittäisellä työlistallani, mutta silti täytyy olla tietoinen siitä ajat- telusta ja kysymyksistä, jotka siihen liit- tyvät. Kuten Virpi jo viittasikin, Kansal- lismuseo on tehnyt Siidalle suuren pa- lautussopimuksen, jossa Museovirasto oli myös mukana.
Jäin vielä miettimään ajatusta, kuin- ka Euroopan unioni omii kansallista kulttuuriperintöä. Tämä on asia, josta minulla itselläni ei nouse minkäänlaista defenssiä, mutta ajattelisin, että jos koh-
de tai siihen kytkeytyvät ihmiset halua- vat pohtia kulttuuriperintöään euroop- palaisessa kontekstissa, siitä voi saada jotain positiivista lisäarvoa. Se on ensi- sijaisesti mahdollisuus, mutta siihen ei voi pakottaa.
Tuuli Lähdesmäki: Seurasin Euroopan parlamentissa käytyä keskustelua kult- tuuriperintötunnuksesta ennen kuin se virallistui EU:n toimeksi. Parlamentissa usein debatoidaan hyvin värikkäin sana- kääntein, joten nämä puheet eroavat pal- jon Unionin poliittisten asiakirjojen re- toriikasta. Erityisesti niiden puolueiden edustajat, jotka edustavat omissa koti- maissaan kansallismielisiä ja populis- tisia puolueita, nostivat parlamenttipu- heissaan esiin sitä, miten EU omii EH- L:n myötä kansallista perintöä itselleen.
Näissä näkemyksissä kuuluivat tietenkin parlamentin poliittisen äärilaidan äänet.
Johanna Turunen: Näissä omimisky- symyksissä voidaan tunnistaa monia eri tasoja ja niihin liittyy useita erilaisia ko- kemuksia. Keskustelu eurooppalaisen ja kansallisten kulttuurien välillä on yksi näistä kokemuksista. Kenties se ei kui- tenkaan täytä perinteistä käsitystä siitä, mitä kulttuurisella omimisella tarkoi- tetaan. Kulttuuriseen omimiseen liit- tyy hyvin vahvasti erilaiset valtahierar- kiat ja syrjimisen kysymykset. Kulttuu-
rinen omiminen on kuitenkin tällä het- kellä vahvasti esillä oleva aihe, joka nos- tattaa myös mahdollisuuksia käyttää sitä poliittisiin tarkoituksiin.
Katse tulevaisuuteen
Johanna Turunen: Käännetään lopuksi katse tulevaisuuteen. Mitä odotatte eri- tyisesti Suomen ja EHL:n kontekstissa tulevaisuudelta. Mitä se pitää sisällään?
Ulla Salmela: Tulevaisuus pitää sisäl- lään varmasti monenlaisia jännittä- viä retkiä eurooppalaisen kulttuuripe- rinnön parissa. Tämä keskustelu omal- ta osaltaan nosti toiveikkuutta siitä, et- tä me voimme saada aikaan hyvää kes- kustelua eurooppalaisuudesta, siitä mitä se meille tarkoittaa ja toisaalta siitä, mi- tä me osana Eurooppaa olemme ja mikä meitä yhdistää. Tulevaisuudessa on tär- keää kohdistaa katse myös siihen, mikä meissä on samanlaista ja mikä erilaista, sillä näiden asioiden uudelleen miettimi- nen on tärkeää, kun ajatellaan Euroop- paa koskettavia isoja kysymyksiä kuten maahanmuuttoa. Toivoisin, että Suomi olisi jäsenyyden vahvistuttua aktiivinen tässä keskustelussa ja että voisimme tuo- da yhteisöllistä näkökulmaa EHL:een ja sen kautta tukea moniäänisyyttä. Toivon myös sitä, että tässä prosessissa voisim- me määritellä myös itseämme uudelleen.
Virpi Mäkinen: Minulla on hyvin sa- mankaltaisia toiveita jatkon suhteen.
Moniäänisyyden rinnalle toivon myös monialaisuutta: Sitä, että EHL ei jäisi pelkästään ammatillisesti viranomais- ten asiaksi, vaan että sitä saataisiin vie- tyä erilaisten ja eri ikäisten toimijoiden pariin. Meillä on paljon kertomuksia, jotka eivät ole pelkästään meidän tari- noitamme, vaan vastaavia kertomuksia on paljon myös muualla Euroopassa – kuten vaikkapa siirtolaisuus. Näillä tari- noilla voidaan luoda jatkumoita sekä eri kulttuurien että myös eri sukupolvien vä- lille. Tästä näkökulmasta ihmisten aito osallistuminen on keskeinen EHL:n ele- mentti.
Tuuli Lähdesmäki: Olen myös samoilla linjoilla. Yksi tärkeä osa EHL-prosessis- sa on keskustelun herättäminen, sen yllä- pitäminen ja ihmisten osallistaminen sii- hen. Meidän pitää löytää keinoja ideoida yhdessä kulttuuriperinnön eurooppalai- sia merkityksiä. Pitää myös uskaltaa tart- tua uusiin aiheisiin. Tänäänkin on sivut- tu eurooppalaisesta näkökulmasta kes- keisiä ajankohtaisia aiheita, kuten siirto- laisuutta, maahanmuuttoa, maastamuut- toa ja pakolaisuutta. Myös kieli ilmiönä ja kulttuuriperintönä on kiinnostava kes- kustelu EU:n kulttuuriperintökonteks- tissa – samoin positiivisen erilaisuuden ja samuuden hahmottaminen ja poh-
dinnat siitä, mikä meitä yhdistää. Näi- den pohdintojen kautta on mahdollista tarkastella myös itseään erilaisista näkö- kulmista. Tällaiset pohdinnat edellyttä- vät osallistumista. On tärkeää, että Suo- messa tuomme oman panoksemme kes- kusteluun siitä, että mitä eurooppalai- suus voi tarkoittaa ja mikä Eurooppa on.
**
Keskustelut Suomen panoksesta Euroo- pan kulttuuriperintötunnukseen ja suo- malaisista EHL-kohteista jatkuvat vuon- na 2019 Museoviraston järjestämissä ta- pahtumissa.
Tuuli Lähdesmäki, dosentti, akatemiatutki- ja, musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuk- sen laitos, Jyväskylän yliopisto. Lähdesmäki johtaa Euroopan tiedeneuvoston rahoitta- maa EUROHERIT-hanketta (ERC 636177), jossa tutkitaan EU:n kulttuuriperintöpoli- tiikkaa ja -hankkeita.
Virpi Mäkinen, intendentti, Keski-Suomen Museo, Jyväskylä. Mäkinen vastaa maakun- tamuseon kokoelmanhallinnasta, sen kehit- tämisestä sekä kokoelmiin liittyvästä tutki- mus- ja dokumentointitoiminnasta.
Ulla Salmela, yli-intendentti, Museovirasto, Kulttuuriympäristöpalvelut, Ohjaus ja tuki -yksikkö. Salmelan johtama yksikkö on vas- taa kulttuuriympäristön (arkeologinen kult- tuuriperintö, rakennusperintö ja restauroin- ti) kehittämistehtävistä. Salmela osallistuu kulttuuriperinnön kansainväliseen yhteis- työhön Euroopan neuvostossa ja Euroopan unionissa sekä Itämeren maiden yhteistyös- sä sekä koordinoi Kulttuuriperinnön euroop- palaista teemavuotta.
Johanna Turunen, väitöskirjatutkija, mu- siikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen lai- tos, Jyväskylän yliopisto. Turunen tutkii Eu- roopan kulttuuriperintötunnusta ja euroop- palaista kulttuuriperintöä jälkikoloniaalin teorian näkökulmasta. Turunen työskente- lee EUROHERIT-hankkeessa.
1. Euroopan neuvoston puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta mer- kityksestä, eli niin kutsuttu Faron sopimus, allekirjoitettiin Portugalissa vuonna 2005.
Sopimus korostaa kohteiden suojelun si- jaan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta vaa- lia omaa kulttuuriperintöä ja näkee kult- tuuriperinnön taloudellisena, sosiaalisena ja kulttuurisena voimavarana.
2. Virallinen ilmoitus Suomen liittymisestä Euroopan kulttuuriperintötunnukseen jul- kistettiin 28.11.2018.
Ahmed, Sara: Tunteiden kulttuuripolitiikka.
Eurooppalaisen filosofian seura. 2018.
Ahonen, Jukka: Juuret Martsarissa. SKS 2019.
Aalto, Ilari & Helkala, Elina: Matkaopas kes- kiajan Suomeen. Atena. 2019.
Bucchi, Massimiano: Kuinka voitetaan Nobe- lin palkinto. Gaudeamus 2018.
Dosse, François: Strukturalismin historia I-II.
Tutkijaliitto. 2011 ja 2018.
Escobar, Melba: Kauneussalonki. Aula & Co.
2018.
Eskola, Antti: Vanhanakin voi ajatella – Mieli- kuvista ja niiden voimasta. Vastapaino 2019.
Frisk, Matleena: ”Naiseni on oma itsensä.” Ra- kennettu luonnollisuus, ruumiilliset kulutus- tuotteet ja nuorten sukupuolten murros 1961–
1973. Nuorisotutkimusseura 2019.
Haaparanta, Leila: Rajan taju. Filosofisia essei- tä. Gaudeamus 2019.
Haasio, Ari; Ojaranta, Anu & Mattila, Markku:
Valheen jäljillä. Avain. 2018.
Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. SKS.
2019.
Hall, Stuart; Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli:
Mitä on tekeillä? Esseitä vallasta, uuslibera- lismista ja monikulttuurisuudesta. Vastapai- no 2019.
Harari, Yuval Noah: 21 oppituntia maailman tilasta. Bazar. 2018.
Harva, Uno: Elämänpuu – Uskontotieteellisiä tutkielmia. SKS 2019.
Heikkinen, Antero: Uuden aikakauden kyn- nyksellä. Elämä varhaismodernissa Euroopas- sa. Gaudeamus 2018.
Helttunen, Anne & Uusi-Hallila, Tuula: Nai- sia nimittäin – Kirjallisuutemme naishahmo- ja. SKS 2019.
Herkman, Juha: Populismin aika. Vastapai- no 2019.
Hiltunen, Anna-Kaisa: Euroopan porteilla.
Turvapaikkapolitiikan vaikeat vaiheet. Gaude- amus 2019.
Holmlund, Carl-Johan: Semioottinen silmä.
Avain. 2018.
Hobsbawm, Eric: Kuinka muuttaa maailmaa – Kriittisiä esseitä Marxista. Vastapaino 2019.
Hämeenaho, Pilvi; Suopajärvi ,Tiina & Yli- pulli, Johanna: Soveltava kulttuurintutkimus.
SKS. 2018.
Innerarity, Daniel: Vieraanvaraisuuden etiik- ka. Into. 2019.
Jokinen, Arto; Soikkeli, Markku & Kivimäki, Ville: Isänmaan miehet – Maskuliinisuus, kan- sakunta ja väkivalta suomalaisessa sotakirjalli- suudessa. Vastapaino 2019.
Junnilainen, Lotta: Lähiökylä – Tutkimus yh- teisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Vastapai- no 2019.
Juti, Riku: Lyhyt metafysiikan historia. Gau- deamus 2019.
Kaakkois-Aasia. Talous, ympäristö ja yhteis- kunta. Toimittanut Erja Kettunen. Gaudea- mus 2019.
Kainulainen, Siru: Elämäni kirjat. Vastapai- no 2019.
Kanerva, Arla: Taiteen musta kirja – Miesten mielivallan historiaa. SKS 2019.
Kokkinen, Nina: Totuudenetsijät – Esotee- rinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pek- ka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Vas- tapaino 2019.
Korhonen, Riitta; Partti, Helen; Saarinen, Riitta & Takala, Liisa: Tiedenaisia. Suomalai- sia tutkimuksen ytimessä. Docendo 2019.
Kuorikoski, Juho: Pelitaiteen manifesti. Gau- deamus 2018.
Laine, Kimmo; Santakari, Minna; Seitajärvi, Juha & Hupaniittu, Outi: Unelmatehdas Lii- sankadulla - Suomen Filmiteollisuus Oy:n tari- na. SKS 2019.
Laatikainen, Satu: Saunan kansa. SKS 2019.
Lehtonen, Lasse: Japanilainen musiikki. Gau- deamus 2018.
Marshall, Tim: Maantieteen vangit. Kymme- nen karttaa, jotka kertovat kaiken maailman- politiikasta. Atena. 2019.
Max Weberin lukutapoja. Toimittaneet Nii- lo Kauppi & Kari Palonen. SoPhi. 2018. http://
urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7266-0 Moilanen, Mikko: Suomen pyövelit. Docen- do 2019.
Muraja, Tuomas: Perustulokoe-eläin. Vasta- paino 2019.
