”Pääsen olemaan osana merkittäviä, positiivisia elämänmuutoksia”
-
Sosiaalityöntekijöiden työssään kokemat merkityksellisyyden kokemukset
Lotta Jokitalo Pro gradu- tutkielma Sosiaalityö Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Joulukuu 2021
”Ihmiselle tärkeintä ei ole mielihyvän saavuttaminen tai kivun välttäminen, vaan pikemminkin merkityksen näkeminen omassa elämässään”
-Viktor Frankl (1905–1997)
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos
Sosiaalityö
Jokitalo, Lotta: "Pääsen olemaan osana merkittäviä, positiivisia elämänmuutoksia"- Sosiaalityöntekijöi- den työssään kokemat merkityksellisyyden kokemukset
Pro gradu- tutkielma, 70 sivua + liitteet Joulukuu 2021
Tiivistelmä
Tämä pro- gradu tutkielma on laadullinen kyselytutkimus, joka käsittelee sosiaalityöntekijöiden työs- sään kokemia merkityksellisyyden kokemuksia heidän itsensä kertomana. Sosiaalityön julkisuuskuva on negatiivissävytteinen, joten tämä tutkielma pyrkii nostamaan esille sen hyvän, mikä sosiaalityöhön auttamisammattina liittyy. Merkityksellisyyden kokemukset vaikuttavat työhyvinvointiin ja oman työnsä merkityksellisyyden tunnistamalla työstään voi tehdä entistä merkityksellisempää. Merkityk- sellisyyden kokeminen on tärkeää kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.
Tutkielman teoriataustassa käsitellään auttamista, etiikkaa, työhyvinvointia ja merkityksellisyyttä. Tut- kielman aineisto muodostuu laadullisesta kyselytutkimuksesta, joka on toteutettu sähköisellä kysely- lomakkeella. Kyselyyn vastasi 34 sosiaalityöntekijää. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisäl- lönanalyysin avulla.
Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät kokevat työnsä hyvin merkitykselliseksi joh- tuen useista eri tekijöistä. Merkityksellisyyttä edistäviksi keskeisimmiksi tekijöiksi kuvattiin auttami- nen, asiakaskohtaamiset ja palaute. Muita merkityksellisiä tekijöitä olivat lisäksi moniammatillinen yhteistyö, rakenteellinen sosiaalityö sekä koulutus ja kehittyminen. Tutkielmassa käsiteltiin lyhyesti myös merkityksellisyyttä heikentäviä tekijöitä, joita olivat vähäiset resurssit, suuret asiakasmäärät ja työmäärän kuormittavuus, jotka puolestaan aiheuttavat eettisiä ristiriitoja. Vaikka sosiaalityöhön liit- tyy haasteita johtuen auttamistyön luonteesta, koetaan työn olevan niin merkityksellistä, että se kom- pensoi tilannetta. Sosiaalityöhön liittyvä vahva merkityksellisyyden kokemus työn tärkeydestä auttaa jaksamaan, vaikka työ onkin toisinaan kuormittavaa.
Asiasanat: Työn merkityksellisyys, työhyvinvointi, sosiaalityö Säilytyspaikka: Itä-Suomen yliopiston kirjasto
University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Social Sciences
Social Work
Jokitalo, Lotta: "I get to be a part of significant, positive life changes" - The meaning of social workers in their work
Master`s Thesis, 70 pages + attachments December 2021
Abstract
This master's thesis deals with the experiences of social workers in their work. The purpose of the dissertation is to make visible the experiences of relevance related to social work as told by the social workers themselves. The public image of social work is negative, so this dissertation aims to highlight the good of social work as a helping profession. Experiences of relevance affect well-being at work and recognizing the relevance of one's own work can make one's work even more meaningful. Expe- riencing relevance is important for overall well-being.
The theoretical background of the dissertation deals with helping, ethics, well-being at work and rel- evance. The material of the dissertation consists of a qualitative survey, which has been carried out with an electronic questionnaire. 34 social workers responded to the survey. The material has been analyzed using theory-driven content analysis.
The results of the dissertation show that social workers find their work very relevant from several different factors. Help, customer encounters and feedback were described as the most important factors contributing to relevance. Other relevant factors included interprofessional co-operation, structural social work and education and development. The dissertation also briefly addressed the factors that weakened relevance, which were low resources, large customer numbers and workload, which in turn cause ethical conflicts. Although there are challenges associated with social work due to the nature of helping work, the work is perceived to be so relevant that it compensates for the situation. A strong sense of relevance to the importance of work in social work helps to cope, even though the work is sometimes stressful.
Keywords: Meaningful work, work well- being, social work Place of storage: University of Eastern Finland Library
Sisällysluettelo
1 Johdanto ... 6
2 Sosiaalityö auttamisammattina ... 10
2.1 Ammatillinen auttamissuhde ... 12
2.2 Sosiaalityön arvot ja etiikka ... 13
3 Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi työn merkityksellisyyden näkökulmasta ... 16
3.1 Työhyvinvoinnin määrittelystä yleisesti ... 16
3.2 Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ja siihen liittyvät kuormitus- ja voimavaratekijät ... 17
4 Merkityksellisyys, työ ja sosiaalityö ... 22
4.1 Merkityksellinen työ ... 23
4.2 Kolme teoriaa merkityksellisyyteen ja työhön liittyen ... 25
4.3 Sosiaalityön merkityksellisyys ... 28
5 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ... 30
5.1 Laadullinen tutkimus ... 30
5.2 Tutkimusmenetelmä ja aineisto ... 31
5.3 Aineiston analyysi ... 35
5.4 Tutkimuksen luotettavuus ja eettinen pohdinta ... 39
6 Sosiaalityöntekijöiden merkityksellisyyden kokemukset ... 42
6.1 Auttaminen sosiaalityön keskiössä ... 42
6.2 Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamisen tärkeys ... 45
6.3 Positiivisen palautteen saaminen asiakkaalta ... 46
6.4 Moniammatillinen yhteistyö, rakenteellinen sosiaalityö sekä koulutus ja kehittyminen ... 48
6.5 Merkityksellisyyden kokemukseen heikentävästi vaikuttavat asiat: Suuret asiakasmäärät, ajan puute ja resurssien vähyys ... 50
7 Johtopäätökset ja pohdinta ... 54
Lähdeluettelo ... 59
Liite 1: Tutkimuskutsu Liite 2: Kyselylomake
6
1 Johdanto
Tämä pro gradu- tutkielma käsittelee sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavia mer- kityksellisyyden kokemuksia sosiaalityössä. Sosiaalityötä kuvataan usein raskaaksi amma- tiksi ja työn negatiiviset puolet ovat vahvasti esillä julkisuudessa. Sosiaalityö saa usein silloin palstatilaa, kun jotakin negatiivista tapahtuu. Sosiaalityö ja sosiaalityöntekijät saavat osak- seen arvostelua usein siitä, että puututaan joko liikaa tai liian vähän. Erityisesti lastensuojelu on julkisessa keskustelussa paljon esillä. Resurssipula, suuri työmäärä ja tunne siitä, ettei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi, on omiaan aiheuttamaan arvoristiriitoja työ- hön (Mänttäri-van der Kuip 2015A). On toki tärkeää käsitellä alaan liittyviä epäkohtia, jotta asioihin voidaan puuttua ja saada muutosta aikaiseksi. Tämä keskustelu on kuitenkin hyvin yksipuolista ja omiaan leimaamaan alaa entisestään ja vähentämään kiinnostusta sosiaali- työn professiota kohtaan. Tällaisen keskustelun rinnalle tarvittaisiin myös toisenlaista näkö- kulmaa aiheeseen. Pyrin tällä pro gradu -tutkielmalla antamaan äänen sosiaalityöntekijöille, jotta he voivat kertoa omassa työssään kokemastaan merkityksellisyydestä. Sosiaalityönte- kijöiden merkityksellisyyden kokemuksia tarkastelemalla konkretisoituu, kuinka isojen asioi- den ja päätösten äärellä sosiaalityötä tehdään. Mahdollisuus auttaa asiakasta muutoksessa ja olla tukena elämän vaikeina hetkinä on ainutlaatuista ja arvokasta työtä, jolle yhteiskunta ei kuitenkaan anna sen ansaitsemaa arvostusta.
Minkä takia merkityksellisyyttä on tärkeää tutkia? Martelan (2020) mukaan työnsä merkityk- sellisyyden tunnistamalla työstään voi tehdä entistä merkityksellisempää. Auttamalla muita oma merkityksellisyyden tunne ja hyvinvointi lisääntyvät. Toisten auttaminen saa meidät ko- kemaan itsemme merkitykselliseksi osaksi ympäristöämme. (Emt. 10,14.) Myös Sahimaa (2017) on tutkinut merkityksellisyyttä ja hänen mukaansa työn merkityksellisyys vaikuttaa myös työtyytyväisyyteen. Työtyytyväisyys puolestaan luo työhyvinvointia. Tämän tutkimuk- sen tavoitteena on saada ihmiset pohtimaan oman työnsä merkityksellisyyttä, jolloin merki-
7 tyksellisyys lisääntyy ja työhyvinvointi parantuu. Tiedostamalla merkityksellisyyden koke- mukset ne tehdään näkyviksi erityisesti itselle, mutta myös muille. Merkityksellisyyden koke- muksia tarkastelemalla ne konkretisoituvat ja muistuttavat työn tärkeydestä.
Kandidaatin tutkielmani tein kirjallisuuskatsauksena sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoin- nista ja siihen vaikuttavista kuormitustekijöistä. Kirjallisuuskatsauksen tulokset olivat hyvin huolestuttavia ja kertoivat työhyvinvoinnin puutteista alalla (mm. Mänttäri- van der Kuip 2015A; Baldschun 2018; Salo ym. 2016). Tässä pro gradu- tutkielmassa halusinkin lähteä tut- kimaan sosiaalityötä positiivisesta näkökulmasta ja erityisesti sitä, mistä sosiaalityöntekijät saavat työhönsä merkityksellisyyden kokemuksia. Vaikka sosiaalityö on lähtökohtaisesti työskentelyä asiakkaiden kanssa, joilla on haasteita elämän eri osa-alueilla, voi tässä pitkälti ollakin tämän työn merkityksellisyys. Karvinen-Niinikoski ym. (2005, 3–4) toteavat tutkimuk- sessaan, että vaikka sosiaalityössä koetaan monia kuormittavia asioita, työstä saatava tyydy- tys tasapainottaa tilannetta.
Työhyvinvoinnin ja ylipäätään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tär- keää, että oman työnsä kokee merkityksellisenä ja arvokkaana. Työtä ei ohjaa pelkästään ajatus elannosta, vaan työn syvempi merkitys. Sosiaalityöstä voidaan osittain puhua kutsu- musammattina, sillä helpompiakin tapoja leipänsä tienaamiseen olisi. Salonen & Tapani (2020) toteavat tutkimuksessaan omannäköisesti toteutettavan työn olevan merkityksellistä.
Merkityksellisyyttä puolestaan heikentävät yhteenkuulumattomuus ja rakenteelliset ongel- mat, kuten kiire ja johtamisen laatu. Myös kokemukset riittämättömyydestä ja työn hallitse- mattomuudesta heikentävät merkityksellisyyden kokemista. (Emt.) Edellä mainitut asiat ovat valitettavan tuttuja sosiaalityössä.
Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin liittyviä tutkimuksia on tehty viime vuosina useita (mm. Mänttäri- van der Kuip 2015A; Baldschun 2018; Salo ym. 2016). Myös merkitykselli- syyttä koskeva tutkimus on lisääntynyt työelämän muuttuessa ja arvojen merkityksen koros-
8 tuessa. Sosiaalityöntekijöiden kokemat merkityksellisyyden kokemukset kaipaisivat kuiten- kin vielä lisätutkimusta. Tätä tutkimusta ohjaa tutkimuskysymys: Mistä asioista työn merkityk- sellisyys sosiaalityössä muodostuu? Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin liittyviä motiiveja on tutkittu, jolloin ihmisläheiset arvot korostuivat ja motivaation havaittiin vaikuttavan työ- hyvinvointiin (Kiiski 2015). Mitä enemmän merkityksellisyyttä työssään kokee, sitä paremmin voi myös töissä ja sen ulkopuolella.
Lähtökohtaisesti sosiaalityön voisi ajatella olevan merkityksellistä, sillä sosiaalityö on ihmis- ten auttamista ja heidän kanssaan työskentelyä. Martelan (2020) mukaan merkityksellisyyttä syntyy, kun auttaa toisia. Allanin (2017) tutkimuksen mukaan työssään voi kokea merkityk- sellisyyttä, jos voi työssään parantaa toisten ihmisten hyvinvointia. Sosiaalityössä tähän py- ritään tarjoamalla apua sitä tarvitseville. Sosiaalityön eetos on ollut alusta lähtien heikom- pien puolelle asettuminen. Nykyajan vaikuttavuus- ja tehokkuusvaatimukset tuovat omat haasteensa sosiaalityöhön, puhumattakaan arvoristiriidoista, joita noihin tavoitteisiin liittyy.
Tämä tutkielma on kvalitatiivinen kyselytutkimus, joka on toteutettu sähköisellä kyselylo- makkeella. Kyselyssä on avointen kysymysten avulla pyritty selvittämään, mistä sosiaalityön merkityksellisyys muodostuu. Tutkimusaineisto koostuu 34 sosiaalityöntekijän vastauksista.
Laadullisen aineiston tueksi tutkimuksessa on hyödynnetty myös määrällisiä tutkimuskysy- myksiä. Kyselyn vastaukset on analysoitu laadullista, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyö- dyntäen. Aineiston analyysissa värikoodauksen avulla on päädytty kuuteen yläteemaan, jotka on muodostettu alateemojen kautta. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät kokevat työssään suurta merkityksellisyyttä. Vaikka toisinaan sosiaalityöntekijät kokevat työnsä myös raskaaksi, antaa työ mahdollisuuden kokea syvää merkityksellisyyden tunnetta.
Tutkielma etenee siten, että johdannon jälkeen luvussa kaksi tarkastelen sosiaalityötä autta- misammattina, auttamissuhdetta ja etiikkaa. Kolmannessa luvussa aiheena on työhyvin- vointi yleisesti ja erityisesti sosiaalityöntekijöiden merkityksellisyyden kannalta tarkastel-
9 tuna. Merkityksellisyyttä käsittelen luvussa neljä. Viidennessä luvussa kerron tutkielman me- todologisista lähtökohdista ja tutkimustuloksia käsittelen kuudennessa luvussa. Seitsemän- nessä luvussa vedän yhteen tutkimustuloksia ja koko tutkimusprosessia johtopäätösten ja pohdinnan muodossa.
10
2 Sosiaalityö auttamisammattina
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus käsitetään pohjoismaisessa eetoksessa tasa-arvona ja soli- daarisuutena huono-osaisia kohtaan (Julkunen 2006, 189). Suomessa sosiaalityö on julkisen sektorin varaan rakentuvaa ammatillista toimintaa (Raunio 2009, 19). Sosiaalityö on autta- mistyötä, jossa tarkoituksena on erilaisten interventioiden kautta saada asiakkaan elämässä aikaan positiivista muutosta. Ennaltaehkäisyllä pyritään antamaan tukea jo varhaisessa vai- heessa, jolloin voidaan selvitä ilman suurempia tukitoimia. Niemelän (2016) mukaan sosiaa- lityön kohteena on hyvinvointia vaarantavat epäedulliset vuorovaikutussuhteet. Asiakkaan henkistä, aineellista ja sosiaalista hyvinvointia on tarkoitus parantaa sosiaalityön keinoin.
(Emt 97.)
Asiakkaiden elämäntilanteet ja niihin liittyvät haasteet voivat vaihdella lievemmistä vakaviin- kin tapauksiin, mutta yhteistä on kuitenkin se, että apua ja tukea tarvitaan aina jossakin muo- dossa. Pohjola (2016) kirjoittaa marginaalisista elämäntilanteista, joissa voidaan kokea haas- teita esimerkiksi syrjäytymisen, köyhyyden, työttömyyden, toimeentulo-ongelmien, asunnot- tomuuden ja rikosten suhteen. Perhevaikeudet, mielenterveysongelmat, sairastuminen, yk- sinäisyys, päihteet ja väkivalta voivat olla haastavien elämäntilanteiden taustalla. Moniongel- maisuus, pitkäaikaiset asiakkuudet ja ylisukupolvisuus ovat todellisia haasteita sosiaalityölle.
(Emt. 87.) Ennaltaehkäisyllä pitäisi pyrkiä puuttumaan ajoissa haastavissa oloissa elävien ih- misten tilanteisiin, jotta suuremmilta kolhuilta vältyttäisiin.
Sosiaalityötä pidetään yhtenä jännitteisimpänä auttamisammattina, sillä odotuksia tulee monelta eri taholta. Asiakkaat, organisaatio ja yhteiskunta asettavat omat odotuksensa sosi- aalityölle ja ne ovat usein ristiriitaisia keskenään. (Saarinen, Blomberg & Kroll 2012.) Juhila (2009) lisää, että sosiaalityöntekijä on vastuussa myös ammattietiikalle tekemistään toimista ja päätöksistä. Selontekovelvollisuus kuuluu sosiaalityöhön ja siihen liittyy valtasuhde: jon- kun velvollisuus on antaa selonteko jollekin. (Emt. 296–297.) Sosiaalityötä tehdään usein haastavissa ihmissuhteissa, joihin liittyy myös kielteistä vastavuoroisuutta (Saarinen, Blom-
11 berg & Kroll 2012). Sosiaalityöntekijä joutuukin usein haastavien päätösten eteen, jolloin var- muutta päätösten seurauksista ei voi tietää. Tällöin on vain luotettava omaan ammattitai- toon ja käytössä oleviin resursseihin.
Auttaminen liittyy henkilökohtaisiin arvoihin, mutta myös ammatillisiin odotuksiin ja yleisiin mielikuviin. Auttamisammatin yhteydessä puhutaan usein myös kutsumuksesta. Hyvää tuot- tava työ on helppo oikeuttaa niin itselle kuin muillekin. Auttaminen on eettistä toimintaa, jolla pyritään hyvään. Kun auttamistyössä asiakas ja ammattilainen kohtaavat, muodostuu roolijako. (Norrena 2021, 196–200.) Sosiaalityössä asiakassuhteet ovat lähtökohtaisesti ins- titutionaalisia suhteita, joissa on valtaulottuvuus. Asiakas on asiakkaan roolissa ja sosiaali- työntekijä työntekijän roolissa. Molemmat roolit sisältävät niin oikeuksia kuin velvollisuuk- siakin. Asiakkaan oikeuksia ovat tukien ja palvelujen saaminen, velvollisuuksia taas annettu- jen ohjeiden mukainen toiminta ja rehellisyys tietojen annossa. Sosiaalityöntekijällä on vas- tuu ja valta tehdä asiakasta koskevia päätöksiä, mutta ei mielivaltaisesti vaan lakeja ja eettisiä periaatteita noudattaen. Tehdyt päätökset voivat vaikuttaa suurestikin asiakkaan elämään.
Asiakas voi kohdata sosiaalityössä eteen tulevia tilanteita ensimmäistä kertaa elämässään, kun taas sosiaalityöntekijälle ne ovat rutiininomaisia. (Jokinen 2016.) Tämä vaatii sosiaali- työntekijältä taitoa kohdata jokainen asiakas yksilöllisistä lähtökohdista käsin.
Institutionaalinen suhde voidaan helposti nähdä ongelmallisena. Siihen liittyy kuitenkin myös mahdollisuuksia kuten se, että sosiaalityön asiakkaalla on oikeus saada tukea ja palve- luita elämäntilanteensa kohenemiseksi. Asiakkaan kohtelu perustuu instituutioiden yhteisiin pelisääntöihin ja toimintatapojen on oltavat samanlaiset riippumatta työntekijästä. (Jokinen 2016, 142.) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 sekä sosiaali- huoltolaki 1301/2014 määrittelevät asiakkaan oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä asiakkaan että erityisesti lapsen edun huomioimista.
12 2.1 Ammatillinen auttamissuhde
Inhimillinen kohtaaminen ja asiakkaan oikeus vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon ovat keskeisiä eettisiä toimintaperiaatteita sosiaali- ja terveysalalla (Mönkkönen 2018, 37).
Sosiaalityön asiantuntijuus muodostuu laajasta osaamisesta, jonka perustana on tutkittu tieto asiakas- ja potilastyöstä. Sosiaalityöntekijällä on kyky ymmärtää monimutkaisia ja risti- riitaisiakin asiakkaiden tilanteita. Myös yhteiskunnalliset tekijät haastavien elämäntilantei- den taustalla ovat tuttuja sosiaalityöntekijöille. (Sosnet 2019.) Sosiaalityöntekijän on huoleh- dittava aina asiakkaan edun toteutumisesta, erityisesti heikommassa asemassa olevien edusta (Rostila 2001, 25). Lastensuojelussa lapsen etu on ensisijainen jättäen vanhempien tai muiden edun taakseen (Lastensuojelulaki 417/2007).
Mönkkönen (2018, 50) toteaa ammatillisen asiakassuhteen olevan lähtökohdiltaan epäsym- metrinen, sillä asiakassuhteen ehdot määritellään instituutiossa, jossa työtä tehdään. Sosi- aalityöntekijän ja asiakkaan suhde on ammatillinen auttamissuhde. Sosiaalityöntekijä on so- siaalityön professiota edustava työntekijä, kun taas asiakas on apua tarvitseva asiakas. (Joki- nen 2016, 142). Asiakassuhteessa voi heittäytyä mukaan avoimeen vuoropuheluun muistaen kuitenkin ammatillisuus ja vastuu (Mönkkönen 2018, 21). Ammatillinen auttamissuhde on muutostyötä, jossa pyritään erilaisten interventioiden kautta parantamaan asiakkaan elä- mäntilanteeseen tulleita haasteita. Tärkeitä tekijöitä auttamissuhteessa ovat vastavuoroi- suus, kunnioitus, itsemääräämisoikeus, luottamus, rehellisyys, avoimuus ja empatia (Heino- nen & Spearman 2001).
Juhila (2006) on määritellyt sosiaalityöntekijän ja asiakkaan suhdetta neljän eri suhteen kautta. Liittämis- ja kontrollisuhteessa sosiaalityön asiantuntijuus on vertikaalista ja suhdetta kuvaa kontrolloija-kontrolloitava vastinpari. Kumppanuussuhde on puolestaan horisontaali- nen, tasavertainen kumppani-kumppaniasetelma, jossa sekä työntekijällä että asiakkaalla on asiantuntijuutta. Huolenpitosuhde perustuu hoivaan, sillä työntekijä on huolenpitäjä ja asia- kas apua tarvitseva. Tämä suhde on hierarkkinen. Neljäs suhde on vuorovaikutuksessa ra- kentuva suhde, jossa vuorovaikutus on tilanteesta riippuvaista. (Emt.)
13 Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamiseen vaikuttavat useat eri tekijät määrittäen ja ra- jaten sitä (Payne 2006). Sosiaalityössä asiakkuuden syyt ja kestot muotoutuvat kunkin asiak- kuuden mukaisesti (Jokinen 2016, 138). Sosiaalityössä tuen ja kontrollin roolit vaihtelevat ja asiakkuudet voivat olla vapaaehtoisia tai vastentahtoisia (Jokinen 2008). Varsinkin vastentah- toisesti alkaneessa suhteessa vaaditaan erityistä herkkyyttä kohdata asiakas, jotta luottamus alkaisi rakentumaan ja voitaisiin saavuttaa mahdollisimman hyvä lopputulos.
Sosiaalityössä on tyypillistä jäsentää asiakkaan tilannetta ongelmalähtöisesti, sillä suurin osa sosiaalityön organisaatioista on keskittynyt tietynlaisten ongelmien käsittelyyn. Päihdepalve- luissa voidaan puhua päihdeongelmaisista ja mielenterveyspalveluissa mielenterveysongel- maisista. Ongelmalähtöisessä ajattelussa vaarana on, että asiakkaat nähdään homogeeni- sena ryhmänä. Tällöin ei jää tilaa yksilölliselle subjektiudelle. (Pohjola 2010, 30.) Subjektiivi- suus olisi kuitenkin tärkeää huomioida, jotta jokaisen asiakkaan tilanne tulisi nähdyksi asiak- kaan lähtökohdista käsin ja näin myös asiakkaalle tarjottava apu olisi mahdollisimman oike- anlaista ja oikea-aikaista.
2.2 Sosiaalityön arvot ja etiikka
Sosiaalityö on hyvinvointityötä, jolla on erityinen eettinen velvollisuus (Pehkonen & Väänä- nen- Fomin 2011, 7). Ihmisoikeudet, ihmisarvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat sosi- aalityön peruslähtökohdat ja eettiset periaatteet ohjaavat sosiaalityöntekijän työskentelyä (IFSW; Talentia 2017). Inhimillisen kohtaamisen tärkeys ja asiakkaan oikeus vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon ovat eettisten toimintaperusteiden kulmakiviä (Mönkkönen 2018, 37). Eettiset periaatteet eivät anna selviä vastauksia vaikeisiin tilanteisiin, vaan antavat suuntaviivoja, joiden kautta pohtia asiakkaan oikeuksien ja työntekijän velvollisuuksien suh- detta toisiinsa (Talentia 2017, 7). Sosiaalityön yhteinen eettinen arvopohja antaa hyvät eväät sosiaalityön tekemiseen.
14 Reamerin (2006) mukaan sosiaalityössä kohdataan kahdenlaisia eettisiä ongelmia, asiakas- työhön liittyviä ja sosiaalityön toimintaympäristöön liittyviä. Puhutaan suorista ja epäsuo- rista käytännöistä. (Emt. 87.) Banks puolestaan jaottelee eettisiä ongelmia hieman eri tavalla.
Banksin (2012) mukaan eettisiä tilanteita on kolmenlaisia: eettiset asiat, eettiset ongelmat ja eettiset dilemmat. Eettisiä asioita kohdattaessa eettisyyden ja päätösten välille ei synny ris- tiriitoja. Eettisessä ongelmassa työntekijän omat eettiset näkemykset ovat ristiriidassa ylei- sesti hyväksyttyjen toimintatapojen välillä. Eettiset dilemmat ovat vaikeita tilanteita, joissa kahdesta huonosta vaihtoehdosta täytyy valita vähemmän huono. Yksilön ja yhteisön etu ovat tällöin usein vastakkain. (Emt. 20.) Sosiaalialalla eettiset ristiriitatilanteet muodostuvat usein siitä, että asiakkaan etu ei kohtaa taloudellisten resurssien tai organisaation toiminta- tapojen välillä (Juhila 2009, 299).
Sosiaalityötä ohjaa sosiaalityön yhteiset arvot ja etiikka. Valutis & Rubin (2016, 12) ja Koivu- mäki (2017, 30) kuitenkin huomauttavat, että sosiaalityöntekijöillä on myös omat henkilö- kohtaiset arvonsa ja tulkintansa, jotka voivat vaikuttaa eettisesti haastavien tilanteiden ko- kemiseen ja tulkintaan. Sama tilanne voidaan nähdä eri tavoin riippuen sosiaalityöntekijän arvopohjasta, henkilökohtaisista asioista ja työkokemuksesta. Myös Jokinen (2012) toteaa, että sosiaalityöntekijän toimintaan vaikuttavat omat arvot, sosiaalityön arvot, laki ja kunkin organisaation käytännöt.
Sosiaalityössä ollaan jatkuvasti erilaisten tilanteiden edessä, joissa on pohdittava arvoja ja etiikkaa. Eettinen osaaminen kehittyy ajan kanssa työn kautta (Talentia 2017, 3). Ajankohtai- set organisaatiovaatimukset ja julkisten palvelujen uudistukset asettavat omat haasteensa myös sosiaalityön tekemiselle. Juujärvi, Kallunki &Luostari (2020) toteavat määräysten, sään- töjen ja lakien olevan iso osa sosiaalityöntekijöiden arkea. Kyseisessä tutkimuksessa sosiaa- lityön yleisimmäksi dilemmaksi havaittiin lakien ja sääntöjen soveltaminen. Myös työn risti- riitaiset vaatimukset asettavat omat haasteensa (Emt.). IFSW:n (2018) mukaan työn ristiriitai-
15 set vaatimukset ovatkin väistämätön osa etiikkaa ja sosiaalityötä. Sosiaalityöntekijän itsevar- muus ja harkintavallan täysimääräinen käyttäminen kuitenkin auttavat hallitsemaan ristirii- tatilanteita (Juujärvi, Kallunki & Luostari 2020).
Sosiaalityö on ala, johon itsessään liittyy kuormittavia asioita, jotka taas ovat omiaan lisää- mään työhyvinvoinnin haasteita. Sosiaalityössä ollaan lähtökohtaisesti tekemisissä asioiden kanssa, jotka aiheuttavat haastetta asiakkaan elämään. Näihin tilanteisiin voi usein liittyä eet- tistä kuormittuneisuutta. Talentia-lehden artikkelissa käydään läpi tutkimuksia, joiden mu- kaan sosiaalityössä on tilanteita, joissa ei ole varmuutta oikeista toimintatavoista. Sosiaali- työssä on tyypillistä, että päätöksenteossa sekä tuen ja kontrollin että vallan ja vastuun suhde vaihtelee. (Ruonti, Rantonen & Salo 2016.) Kananojan ym. (2011) mukaan moraaliset ongelmat liittyvät koko sosiaalialan ristiriitaisten intressien kenttään. Lastensuojelutyössä lapsen etu ja vanhempien toiveet eivät välttämättä kohtaa, eikä ole selvää mikä ratkaisu olisi paras mahdollinen. Sosiaalityöntekijä on suurten päätösten edessä arvioidessaan eri toimin- tatapojen vaikutusta lapsen etuun. (Emt. 129.)
Sosiaalialan johtamisen haasteet ovat pitkälti eettisyyteen liittyviä. Eettistä painetta tulee monelta eri taholta: yhteiskunnasta, ammattiryhmiltä, asiakkaisiin liittyvistä ristiriidoista ja johtamisesta. Eettiset näkemykset ja toimintaohjeet voivat erota toisistaan. Eettiset kysymyk- set ovat läsnä sosiaalialalla niin johtajien kuin työntekijöiden arjessa. Toiminnan rajat ja re- surssit määrittelee laki, kun taas tarkemman sisällön määrittävät eettiset toimintaperiaat- teet. Ristiriitatilanteita voi muodostua asiakkaan edun ja taloudellisten resurssien välille sekä organisaation ja asiakasryhmän etujen välille. (Sinkkonen & Laulainen 2010, 226; 228; 229.) Sosiaalityön arvopohja joutuu useiden haasteiden eteen eri puolilta tulevien vaatimusten kanssa. Olosuhteet, jotka haastavat sosiaalityöntekijän ammattieettisen toiminnan, vähen- tävät merkityksellisyyden kokemista ja aiheuttavat eettistä kuormaa. Eettistä harkintaa vaa- tivissa tilanteissa tarvitaan tukea ja yhteisöllistä keskustelua (Pehkonen & Väänänen-Fomin 2011, 7).
16
3 Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi työn merkityksellisyyden näkökulmasta
3.1 Työhyvinvoinnin määrittelystä yleisesti
Työntekijöiden hyvinvointi tarkoittaa työhyvinvointia. Sosiaali- ja terveysministeriön määri- telmän mukaan työhyvinvointi muodostuu useista eri osa-alueista, kuten työ ja sen mielek- kyys, hyvinvointi, turvallisuus ja terveys. Johtaminen ja työilmapiiri vaikuttavat myös paljon siihen, millaisena työhyvinvointi koetaan. Työnantaja ja työntekijä voivat yhdessä vaikuttaa työhyvinvointiin. (STM 2021.) Työhyvinvointi syntyy työnteon lomassa ja siihen vaikuttavat johtaminen, henkilöstö, työympäristö-, yhteisö ja -prosessit. Hyvinvoivat työntekijät vaikutta- vat yrityksen toimintaan positiivisesti: talouteen, tuottavuuteen, asiakastyytyväisyyteen, työntekijöiden vaihtuvuuteen ja sairauspoissaoloihin. (Työterveyslaitos 2021.) Työhyvinvointi on laaja kokonaisuus ja siihen kannattaa panostaa, sillä hyvinvoivat työntekijät ovat menes- tyvän työpaikan perusta.
Yleisesti ottaen työhyvinvoinnin rasittavuus on siirtynyt nykyaikana fyysiseltä puolelta henki- selle puolelle. Työpaikoilla koetaan olevan enemmän töitä kuin tekijöitä, mikä on omiaan aiheuttamaan kiirettä. Työn hallinnan tunne on tärkeä työhyvinvoinnin tekijä. Työhyvinvoin- nin kannalta työntekijän olisi hyvä pystyä ainakin jossain määrin vaikuttamaan työtehtäviin ja -tahtiin. (Manka & Manka 2016, 28.) Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta pyrki- mys huomioida työntekijöiden yksilöllisiä tarpeita olisi tärkeää paremman työhyvinvoinnin ja merkityksellisyyden kokemusten kannalta.
Hyvinvointia tarkasteltaessa keskeistä on huomioida subjektiiviset ja objektiiviset tekijät.
Subjektiivinen kokemus on kaksisuuntainen, jossa on myönteinen ulottuvuus (hyvinvointi ja työtyytyväisyys) ja kielteinen ulottuvuus (työuupumus ja stressi). Myös sosiaaliset tekijät vai- kuttavat, kuten johtaminen ja työilmapiiri. (Mamia 2009, 21.) Työn merkityksellisyys vaikuttaa
17 myös työtyytyväisyyteen (Sahimaa 2017). Työtyytyväisyyden voi taas ajatella olevan hyvin lä- hellä työhyvinvointia. Martelan (2020, 10, 14) mukaan työnsä merkityksellisyyden tunnista- malla, työstään voi tehdä entistä merkityksellisempää. Työn merkityksellisyydestä on hyötyjä niin yksilöille kuin laajemminkin organisaatiolle ja sitä kautta koko yhteiskunnalle. Sahimaan (2017) mukaan työssä koettu merkityksellisyys on yhteydessä työpaikkaan sitoutumisen ja paremman työtehon suhteen. Työn merkityksellisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota ja pyrkiä tekemään työstään mahdollisimman merkityksellistä. Se on sekä työnantajan että työntekijän tehtävä.
3.2 Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ja siihen liittyvät kuormitus- ja voimavaratekijät
Työelämä ja sen vaatimukset ovat voimistuneet alalla kuin alalla viimeisten vuosien aikana.
Sosiaalityössä muutokset ovat olleet rajuja, mikä näkyy sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoin- nissa. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi, tai ennemminkin työhyvinvoinnin puutteet ovat olleet jo pidempään esillä julkisessa keskustelussa. Sosiaalityössä ollaan tekemisissä haasta- vien elämäntilanteiden kanssa, jotka ovat omiaan luomaan sosiaalityölle tyypillistä kuormi- tusta. Vaikka sosiaalityöntekijät kokevatkin työnsä merkitykselliseksi, on sosiaalityössä kui- tenkin paljon merkityksellisyyttä heikentäviä asioita, joihin olisi syytä puuttua.
Sosiaalityöltä niin kuin muiltakin julkishallinnon toimijoilta vaaditaan nykyään entistä enem- män tehokkuutta ja vaikuttavuutta (Juhila 2006, 75). Tiukka budjettikontrolli, mittarit sekä selontekovelvollisuus määrittävät sitä, mitä sosiaalityössä on mahdollista tehdä (Rose 1999).
Tällaisessa toiminnassa voi olla vaarana, että asiakkaiden auttaminen jää sivuosaan, jolloin sosiaalityön ydin, auttamisen eetos vaarantuu. Kananojan ym. (2011, 131) mukaan sosiaali- työntekijöiden näkemykset, lakien velvoitteet ja kuntapäättäjien budjettiratkaisut resurssien jakautumisesta oikeudenmukaisesti voivat olla keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Organisaa- tiovaatimukset ja julkisten palvelujen uudistukset asettavat uudet haasteet myös sosiaali-
18 työlle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tarkoitusperät ovat hyvät, mutta aika näyt- tää, kuinka hyvinvointialueet pystyvät takaamaan yhdenvertaiset palvelut kaikille kansalai- sille. Tärkeä kysymys on myös resurssien riittävyys suurten ikäluokkien ikääntyessä.
Sosiaalityöhön liittyy useita kuormitustekijöitä. Tutkimusten mukaan sosiaalityö on yksi eni- ten kuormitusta aiheuttavista ammattialoista ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys on koe- tuksella. Työterveyslaitoksen teettämässä Kunta10tutkimuksessa sosiaalityöntekijöiden mielenterveyden haasteet aiheuttivat sairauspoissaoloja enemmän kuin muilla ammattiryh- millä. Myös työkyvyttömyyden riski johtuen mielenterveyden häiriöistä on korkea sosiaali- työntekijöillä. (Salo ym. 2016, 3.) Tämä on omiaan heikentämään työn merkityksellisyyden kokemista. Työn merkityksellisyys itsessään ei riitä, vaan myös työolojen täytyisi olla kun- nossa. Kuten jo aiemmin todettiin, sosiaalityötä pidetään yhtenä jännitteisimmistä auttamis- ammateista, johtuen monelta eri taholta tulevista odotuksista (Saarinen, Blomberg & Kroll 2012; Juhila 2009; Banks 2012.). Odotuksia tulee niin asiakkailta, organisaatiolta kuin yhteis- kunnalta. Lisäksi ammattietiikka aiheuttaa omat odotuksensa työn eettisestä puolesta. Odo- tukset voivat olla ristiriidassa keskenään, mikä aiheuttaa haasteita sosiaalityön auttamisee- tokseen. (Juhila 2009, 296). Työhyvinvointiin kielteisesti voivat vaikuttaa myös eettiset ja ar- kaluontoiset kysymykset (Saarinen, Blomberg & Kroll 2012).
Sosiaalityössä työn voimavarat liittyvät erityisesti työn sisäisiin tekijöihin, kuten työn moni- puolisuuteen ja haastavuuteen (Meltti & Kara 2009, 31–34). Asiakaskohtaamiset, onnistumi- set työssä ja auttaminen muutoksessa koetaan sosiaalityössä palkitsevina (Yliruka ym. 2009, 25–29). Tämä on omiaan luomaan merkityksellisyyttä työhön. Sosiaalityöntekijät kokevat työssään myös vahvaa työn imua (Mänttäri-van der Kuip 2015A, 30–34). Sosiaaliset resurssit kuten työyhteisön tuki ja sosiaalinen pääoma antavat voimavaroja työhön. Myös psyykkiset resurssit, kuten tietoisuustaidot auttavat työntekijää voimaan paremmin. (Salo ym. 2016, 8–
9.) Työn voimavaroihin olisikin hyvä kiinnittää huomiota, sillä näiden tekijöiden kautta työn merkityksellisyys korostuu. Osa voimavaroista kuten työn haastavuus voi myös kääntyä itse- ään vastaan, jos työ muuttuukin jo liian haastavaksi olosuhteiden vuoksi.
19 Sosiaalityö on vaativaa työtä erityisesti työmäärän, aikapaineiden ja resurssien niukkuuden vuoksi. Kuormitusta aiheuttavat myös suuri vastuu, itsenäinen työskentely ja moniongelmai- set asiakkaat. (Salo ym. 2016, 3, 6.) Myös väkivalta ja sen uhka on sosiaalityössä läsnä, usein enemmänkin henkisenä kuin fyysisenä väkivaltana. Karvinen-Niinikosken ym. (2005) tutki- muksessa havaittiin samansuuntaisia tuloksia. Työstä saatavan tyydytyksen koettiin kuiten- kin kompensoivan kuormitusta aiheuttavia tekijöitä (Emt. 3–4). Vaikuttaakin siltä, että sosi- aalityö itsessään koetaan merkityksellisenä ammattina, mutta liian monet työn tekemiseen eettisesti kestävällä tavalla liittyvät asiat heikentävät työn merkityksellisyyden kokemusta, kuten resurssien niukkuudesta johtuvat suuret asiakasmäärät ja ajan puute.
Eettisesti vastuullisen sosiaalityön tekeminen on haastavaa tilivelvollisuuden sekä tehok- kuus- ja säästöpaineiden vuoksi. Myös kiire ja kasvava työtaakka vaikuttavat vahvasti sosiaa- lityöhön. (Mänttäri- van der Kuip 2015B.) Saarinen, Blomberg & Kroll (2012) toteavat tutki- musartikkelissaan, että sosiaalityöntekijöitä on Suomessa liian vähän, ja käyttävät tästä jopa termiä ”krooninen työntekijäpula”. Työn tekeminen eettisesti kestävällä tavalla voi heikentyä, jolloin myös sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointi on uhattuna (Mänttäri- van der Kuip 2015A, 76). Kun työtään ei voi tehdä omien arvojensa ja ammattietiikkansa mukaisesti, vaikuttaa se suoraan työhyvinvointiin, olipa työ kuinka merkityksellistä tahansa.
Sosiaalityössä ammattiliitto Talentian laatimia suosituksia asiakasmääristä ei pystytä nou- dattamaan. Asiakasmäärät ovat suuret, jolloin laadukkaan sosiaalityön tekeminen on vaa- rassa. (Mänttäri- van der Kuip 2015A.) Erityisesti lastensuojelussa asiakasmäärät ovat suuri haaste. Talentian (2021A) suositus lastensuojelussa on 25 lasta yhtä lapsen asioista vastaa- vaa sosiaalityöntekijää kohden. Muussa sosiaalityössä suositus on 35–50 asiakasta/ sosiaali- työntekijä. Nämä suositukset olisi tarkoitus saada lakiin, mutta hallitusohjelmaan kirjattu portaittainen siirtyminen ei ainakaan tällä kertaa toteudukaan (Talentia 2021B). Pahimmil- laan yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla jopa yli 100 asiakasta, mikä on aivan liikaa ja vaaran- taa jopa asiakasturvallisuuden. Tällöin työtään ei voi hallita, minkä Manka & Manka (2016, 28) listaavat yhdeksi tärkeäksi työhyvinvoinnin tekijäksi. Asiakasmäärän ollessa liian suuri,
20 työ muuttuu ”tulipalojen sammuttelemiseksi”, jolloin ehditään tehdä vain kaikista välttämät- tömimmät asiat. Asiakkaiden avunsaanti voi pitkittyä ja ongelmat ehtivät kasvaa ja pahentua.
Tämä on todellinen ongelma, johon olisi syytä puuttua välittömästi. Enempää Vilja Eerikan kaltaisia tapauksia kukaan ei halua tapahtuvan. Myös korona-ajan tuomat haasteet lisäävät sosiaalityön taakkaa entisestään ja vaikeuttavat laadukkaan ja lainmukaisen sosiaalityön to- teuttamista. Sosiaalityössä olisi muutosten aika parempien työolojen takaamiseksi.
Saarinen, Blomberg & Kroll (2012) toteavat, että suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat kuor- mittuneempia ja kokevat enemmän ristiriitoja työssään kuin muut pohjoismaiset sosiaali- työntekijät. Suomessa sosiaalityöllä on pienet resurssit ja taloudellinen tilanne useissa kun- nissa on haastava (Emt). Meeuwisse ja Swärdin (2006) mukaan Pohjoismaita verrattaessa, Suomessa sosiaalityöntekijöitä on vähiten suhteessa asukkaisiin. Resursseja tarvittaisiin li- sää, jotta laadukkaan sosiaalityön tekeminen olisi mahdollista. Sosiaalityöhön ja ennaltaeh- käisyyn satsaamalla moniin ongelmiin voitaisiin puuttua jo varhain. Kun ongelmat ehtivät pahentua, yhteiskunnan varoja menee kohtuuttomasti erilaisiin interventioihin, jotka olisi voitu välttää panostamalla ennaltaehkäisyyn.
Koronapandemia on lisännyt sosiaalityön tarvetta ja sitä kautta kasvattanut entisestään so- siaalityöntekijöiden työtaakkaa. Perheiden jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin korostuu jatkuvasti. Koronan vuoksi kehotus välttää lähikontakteja sai osan asiakkaista perumaan jo varatun ajan ja pitkittämään avun hakemista myöhemmäksi (Hastrup, Varonen & Vaara 2020). Ongelmien pitkittyminen yleensä vain pahentaa tilannetta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sosiaalityön palveluita tarvitaan enemmän ja pidemmän aikaa, sillä ongelmat ovat ehti- neet pahentua. Sosiaalityöhön tarvitaan osaavia, vahvoja ja eettisesti herkkiä sosiaalityön ammattilaisia, jotta sosiaalityön ydin toteutuisi (Pehkonen & Väänänen- Fomin 2011, 7).
Työelämän muutosten myötä työhyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Työn merkityksellisyyden hyödyt tunnistetaan ja niihin ollaan myös aiempaa valmiimpia pa- nostamaan. Työntekijät vaativat työltä yhä enemmän, eikä olla valmiita enää tekemään mitä
21 tahansa työtä missä tahansa olosuhteissa. Sosiaalityöhön liittyy työn luonteen puolesta useita tekijöitä (mm. resurssit, suuret asiakasmäärät, ajanpuute), jotka heikentävät työhyvin- vointia ja tätä kautta myös merkityksellisyyden kokemuksia. Jotta merkityksellisyyttä voidaan kokea, täytyy myös merkityksellisyyttä heikentäviin epäkohtiin puuttua.
22
4 Merkityksellisyys, työ ja sosiaalityö
Elämän tarkoitus ja merkitys on askarruttanut ihmisiä jo aikojen alusta asti. Erityisesti filoso- fien toimesta merkityksellisyyttä on pohdittu ja tutkittu pitkään. Merkityksellisyyttä voi olla missä vain ja eri ihmisille merkityksellisyys voi olla eri asioita. Merkityksellisyyden kokemuk- sia voi saada esimerkiksi läheisistä, terveydestä, harrastuksista, muiden auttamisesta, luon- nosta ja työstä. Ihminen kaipaa merkityksellisyyttä ja se vaikuttaa myös hyvinvointiin. Merki- tyksellisyys on tarkoituksen löytämistä tekemisillemme. (Leiviskä 2011, 19.)
Merkityksellisyys-sanaan liittyy läheisesti sanat motivaatio, kokemus, tarkoitus, mielekkyys, tyytyväisyys ja merkitys. Olen kuitenkin päätynyt tässä tutkimuksessa käyttämään sanaa merkityksellisyys, sillä koen sen sopivan parhaiten kuvaamaan tutkittavaa aihetta. Vaikka käytänkin pitkin tutkimustani sanaa merkityksellisyys, ei se poissulje muita lähikäsitteitä. Kai- kissa tutkimuksissa, joihin viittaan, ei välttämättä käytetä juuri merkityksellisyys- käsitettä, vaan edellä mainittuja lähikäsitteitä.
Psykiatrian ja neurologian professori Viktor E. Frankl koki toisen maailmansodan kauhuja keskitysleireissä ja huomasi, että ne vangit, jotka pystyivät löytämään jonkun tarkoituksen elämälleen, selviytyivät paremmin kuin ne, jotka kokivat elämänsä merkityksettömäksi. Näi- den havaintojensa pohjalta hän tuli siihen tulokseen, että on tärkeää löytää oman elämänsä merkityksellisyys. Se ei riitä, että miettii elämän tarkoitusta yleisesti, vaan asiasta täytyy tehdä itselle henkilökohtainen. (Frankl 1959). Ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kan- nalta on tärkeää, että meistä jokaisella olisi selvillä oman elämän tarkoitus.
Martelan (2020, 15) mukaan merkityksellisyyden kokeminen on osa ihmisyyttä. Myös Neno- nen (2020) toteaa merkityksellisyyden olevan yksi ihmisen perustarpeista. Elämän merkityk- sellisyys on hyvin laaja ja moniulotteinen käsite. Työn merkityksellisyyden voidaan ajatella olevan yksi osa elämän merkityksellisyyttä. Työ on usein iso osa ihmisen elämää, joten mer- kityksellisyyden kokeminen työssä vaikuttaa laajemminkin elämän merkityksellisyyteen.
23 4.1 Merkityksellinen työ
Mitä on merkityksellinen työ? Merkityksellisen työn määritelmät ovat yhteydessä yhteiskun- nassa vallitseviin normeihin, odotuksiin ja prioriteetteihin (Leiviskä 2011, 8–9). Both- Nwabuwe ym. (2017) määrittelevät mielekkään työn subjektiiviseksi kokemukseksi, johon vaikuttaa yksilön ja työn välinen yhteensopivuus. Yeoman (2014) puolestaan toteaa merki- tyksellisen työn olevan ihmisen perustarve. Merkityksellisen työn kautta ihminen pystyy täyt- tämään vapauden, autonomian ja eheyden tarvettaan (Emt.). Leiviskän (2011) mukaan eri yhteiskunnissa ja sosiaaliluokissa työn merkityksellisyys on hyvin erilaista. Työn merkityksel- lisyyteen vaikuttaa työn olosuhteet. Toisille työ voi taata hengissä selviämisen, kun taas pe- rusasioiden ollessa kunnossa odotukset työtä kohtaan nousevat. Työhön liittyviä perusasi- oita ovat palkka ja toimeentulon turvaaminen. Työn merkityksellisyys on kuitenkin palkkaa syvällisempää tarkoituksen etsimistä työlleen. (Emt. 18–19.) Haluamme, että työ on miele- kästä, tärkeää ja tekemisen arvoista (Aaltonen, Ahonen & Sahimaa 2020, 56). Työltä odote- taan siis merkityksellisyyttä. Työn merkityksellisyys vaikuttaa myös työssä jaksamiseen (Kotro 2008). Kun kokee työnsä merkityksellisenä, jaksaa työtään tehdä todennäköisesti pa- remmin kuin ilman merkityksellisyyden kokemusta.
Perinteisten merkityksellisten arvojen heikentyessä, perheen ohella työstä on tullut yksi kes- keisimmistä merkityksellisyyden lähteistä. Merkityksellisyyden kokemus antaa ihmisille si- säistä paloa ja motivaatiota, mikä vaikuttaa positiivisesti työhön ja laajemminkin yhteiskun- taan. Työn merkityksellisyyden ja arvokkuuden kokemus näyttävät muodostuvan hyvää tuot- tavasta päämäärästä sekä itsensä toteuttamisesta. Hyvää tuottava päämäärä tarkoittaa, että työ johtaa johonkin hyvään. Itsensä toteuttaminen puolestaan tarkoittaa, että työn kautta ihminen voi ilmaista ja toteuttaa itseään. (Martela 2018.) Erityisesti hyvää tuottavaa päämää- rää toteutetaan sosiaalityössä auttamiseetoksen kautta.
Työ on iso osa ihmisten elämää ja näin ollen merkityksellisyyden kokeminen myös työelä- mässä olisi tärkeää. Yleisesti ottaen työnteko on keino tienata rahaa ja mahdollistaa tietty
24 elintaso. Jos työtä tehdään vain rahan vuoksi, työ itsessään ei ole kovinkaan merkityksellistä.
Työstä saatavan toimeentulon lisäksi työn kokeminen itsessään arvokkaaksi antaa merkityk- sellisyyttä työhön (Martela 2018). Työ 2040- raportissa todetaan, että nyt ja tulevaisuudessa työn sisältö ja sisäinen motivaatio ovat mahdollisesti tärkeämpiä kuin palkkaus (Jousilahti ym. 2017, 9). Olisikin hyvä, että jokainen löytäisi tekemästään työstä syvempää merkityksel- lisyyttä. Kun ihmisellä on päämäärä selvillä, jota kohti hän pyrkii, luo se merkityksellisyyttä (Leiviskä 2011, 19).
Aikaisemmin työelämä on nähty pitkälti kannattavuuden ja tuottavuuden kautta, mutta viime aikoina on alettu antamaan arvoa työn merkityksellisyydelle (Dufva ym. 2017). Lähtö- kohtaisesti voisi ajatella, että kaikki työ on jollakin tavalla merkityksellistä. Työn merkityksel- lisyys vain voi olla hyvin erilaista. Merkityksellinen työ vaikuttaa hyvinvointiin, työn positiivi- siin tuloksiin, kuten sitoutumiseen, suoritukseen ja työhyvinvointiin (Allan ym. 2016).
Merkityksellinen työ vaikuttaa koko ihmisen elämään. Oman työnsä kokeminen merkityksel- liseksi on vahvaa sisäistä motivaatiota. Tällöin ihminen tekee parhaansa ja pyrkii mahdolli- simman hyvään tulokseen. Asiantuntijatyössä on tärkeää, että työntekijät ovat oma-aloittei- sia, sitoutuneita oman alansa asiantuntijoita, oppimishaluisia sekä kyvykkäitä saavuttaak- seen asetetut päämäärät. Kun tunnistaa työnsä merkityksellisyyden lähteet, voi työstään tehdä entistä merkityksellisempää. Itsensä toteuttaminen, osaamisen hyödyntäminen ja omien mielenkiinnon kohteiden kanssa työskentely on osa merkityksellisyyttä. (Martela 2020, 10, 14.)
Leiviskän (2011) mukaan työn tarkoitus, työssä koettu täyttymys, hyvä työilmapiiri, itsensä kehittäminen, itsenäisyys ja tyytyväisyys ovat tämän päivän työelämässä tärkeitä. Ihmisen työmotivaatiolle on tärkeää merkityksellisyyden kokeminen ja ihmiset haluavatkin tehdä työtä, jolla on jokin syvempi arvo ja tarkoitus. Merkityksellisessä työssä ihminen elää työssä täyttä elämää. (Emt. 11, 16, 50.) Merkityksellisyyttä muodostuu, kun tekemisen tarkoitus ja tavoitteet niiden saavuttamiseksi ovat selviä (Csikszentmihalyi 2002).
25 Hoolen & Bonnemanin (2015) mukaan ikä vaikuttaa merkityksellisyyden kokemiseen ja suu- ret ikäluokat kokevat työnsä enemmän merkityksellisenä kuin nuoremmat ikäluokat. Toi- saalta nuoremmat ikäpolvet haluavat tehdä työtä työpaikoissa, joissa noudatetaan eettisiä ja vastuullisia arvoja (Jousilahti ym. 2017, 103). Allanin (2017) tutkimuksessa iällä ei huomattu olevan vaikutusta. Tiedot iän vaikutuksesta merkityksellisyyden kokemiseen ovat siis hieman ristiriitaisia.
Vuori ym. (2012, 243) toteavat tutkimuksessaan, että oman työn merkityksellisyyttä voisi li- sätä keskittymällä työn myönteisiin puoliin, työn sisältöihin vaikuttamalla sekä omaa osaa- mista päivittämällä, jolloin paremmat tulokset olisivat mahdollisia. Allanin (2017) mukaan työn merkityksellisyyteen vaikuttaa oma kokemus työn tärkeydestä. Kun työssään voi auttaa muita, johtaa se merkityksellisyyteen. Tämä vaikuttaa positiivisesti myös henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja tuottavuuteen organisaatiossa. (Emt. 174.) Kokemus siitä, että tekee työtä, jolla on positiivisia vaikutuksia muihin, on tärkeää merkityksellisyyden kokemisen kannalta (Nenonen 2020; Martela 2018). Yhteisötasolla yhteenkuuluvuuden tunne, yhteiset tavoitteet ja vastuu voivat lisätä tunnetta siitä, että tekee jotain hyvää työnsä kautta, merkityksellistä työtä (Sahimaa 2018).
4.2 Kolme teoriaa merkityksellisyyteen ja työhön liittyen Työn ominaisuuksien teoria
Viime vuosina työelämän muuttuessa merkityksellisyydestä on alettu käymään laajemmin yleistä keskustelua. Erityisesti korona-aika on saanut monet ihmiset kirkastamaan omia ar- vojaan ja näin myös miettimään merkityksellisyyttä oman työnsä kautta. Mielenkiinto ja tut- kimukset työn merkityksellisyyttä kohtaan ovat myös lisääntyneet. Ensimmäinen merkityk- sellisyyttä ja työtä koskeva tutkimus on Hackman & Oldhamin Job Characteristic Theory (JCT) vuodelta 1976 (Hackman & Oldham 1976). Tässä tutkimuksessa nousi esille viisi työn ydin- ominaisuutta, jotka vaikuttavat työn merkityksellisyyteen ja mielekkyyteen. Ydinominaisuu-
26 det ovat: 1) Riittävän laaja mahdollisuus käyttää omaa osaamista, 2) Ajatus työtehtävien si- sällöllisestä mielekkyydestä, 3) Työn vaikuttavuuden näkeminen, 4) Autonomia ja 5) Palaute työstä.
Työn ydinominaisuudet puolestaan vaikuttavat työntekijään kolmen psykologisen tekijän kautta. Nämä tekijät puolestaan ovat 1) koettu työn merkityksellisyys, 2) koettu vastuullisuus työn tuloksista ja 3) koettu tietämys työn tuloksista. Työn ydinominaisuuksien ja psykologis- ten tekijöiden lopputuloksena työntekijällä on sisäistä motivaatiota, korkea työnlaatu, tyyty- väisyys työhön, työpoissaolojen määrä vähäinen ja työntekijöiden alhainen vaihtuvuus.
(Hackman & Oldham 1976, 256).
Samankaltaisia tutkimustuloksia on havaittavissa jo aiemmin mainituissa hyvinvointitutki- muksissa, joita käsiteltiin luvussa kolme (Meltti & Kara 2009, 31–34; Manka & Manka 2016, 28). Merkityksellinen työ muodostuu monista seikoista ja ne hieman vaihtelevat tutkimuk- sesta riippuen. Työn vaikuttavuuden näkeminen ja tätä kautta myös työn merkityksellisyy- den kokeminen on työn tekemisen lähtökohta.
Itseohjautuvuusteoria
Itseohjautuvuusteorian (self- determination theory) mukaan ihmisillä on kolme psykologista perustarvetta, jotka ovat välttämättömiä hyvinvoinnillemme. Ihminen on aktiivinen toimija, joka toteuttaa itseään. Haasteita ja päämääriä haetaan itseohjautuvasti. Työhyvinvoinnin kannalta näiden psykologisten perustarpeiden olisi täytyttävä myös työelämässä. Deci ja Ry- anin klassinen itseohjautuvuusteoria on vuodelta 1985. Siinä he ovat määritelleet psykologi- siksi perustarpeiksi (basic psychological needs) 1) omaehtoisuuden, 2) kyvykkyyden ja 3) yh- teisöllisyys. Omaehtoisuus eli autonomia (autonomy) on ihmisen itse tekemiä toimia. Valinnan- ja toiminnanvapaudessa yksilön motivaatio on sisäistä eikä ulkoista. Yksilö kokee tekemi-
27 sensä edistävän niitä päämääriä, jotka kokee tärkeiksi. Kyvykkyys (competence) tarkoittaa yk- silön kokemusta siitä, että osaa tehdä hommansa ja saa asioita aikaan sekä selviää vastoin- käymisistä. Parhaimmillaan kyvykkyyden kokemuksissa voi päästä flow- tilaan, jossa keskit- tyminen on huipussaan. Yhteisöllisyys (relatedness) on ihmisen perustarve tuntea yhteenkuu- luvuutta toisiin ihmisiin. (Deci & Ryan 2017.) On tärkeää, että koemme tulevamme huoma- tuiksi ja että meistä välitetään. Kannustava, turvallinen ja lämminhenkinen yhteisö antaa meille mahdollisuuden olla parhaimmillamme myös työntekijöinä. (Martela 2014)
Martela, Ryan ja Steger (2017) ovat puolestaan lisänneet edellä mainittuun psykologisiin pe- rustarpeisiin neljännen tarpeen, hyväntahtoisuuden (benevolence). Näiden kaikkien neljän psykologisten perustarpeiden olisi täytyttävä, jotta merkityksellisyyttä voisi kokea. Merkityk- sellisyyttä kokemalla voi saavuttaa hyvinvointia ja onnellisuutta (Sahimaa 2018). Sosiaali- työssä hyväntahtoisuus on vahvasti läsnä, sillä onhan sosiaalityö auttamisammatti.
Maslowin tarvehierarkia/ työhyvinvoinnin portaat
Abraham Maslowin tarvehierarkia käsittelee ihmisen tarpeita hierarkisesti. Tarpeet kuvataan usein pyramidimaisesti, jossa alimmalla tasolla ovat perustarpeet eli fysiologiset tarpeet.
Ylöspäin pyramidia siirryttäessä tarpeista tulee sosiaalisia. Alemmat tarpeet täytyy olla täy- tettynä, jotta ylemmät tarpeet on mahdollista täyttää. Rauramo (2012) on soveltanut Maslo- win tarvehierarkiaa Työhyvinvoinnin portaat- mallissaan. Perustarpeita ovat työ ja motivaa- tio sekä työn sopiva haastavuus. Keskimmäisillä portailla työolot, työyhteisö ja arvostus ovat tärkeitä. Ylimmällä tasolla työn mielekkyys ja osaamisen hallinta ovat keskeiset tekijät. (Emt.
15.) Mielekäs työ on merkityksellistä. Jotta työssään voi kokea merkityksellisyyttä, olisi hyvä, että edellä mainitut asiat olisivat kunnossa. Sisäinen motivaatio, työolosuhteet ja arvostus ovat merkityksellisyyteen vaikuttavia tekijöitä, joko positiivisessa tai negatiivisessa valossa.
Vaikuttaa siltä, että vaikka sosiaalityössä kaikki perustarpeet eivät aina olekaan kunnossa,
28 sosiaalityössä on silti mahdollista kokea merkityksellisyyttä, joka on työhyvinvoinnin portaat- mallissa vasta ylimmällä tasolla.
Edellä esittelin lyhyesti kolme työhyvinvointiin ja merkityksellisyyteen liittyvää teoriaa. Näitä voidaan hyödyntää tutkittaessa merkityksellisyyttä. Näiden teorioiden kautta merkitykselli- syyttä voidaan tarkastella hieman eri näkökulmista. Viime vuosina keskustelu merkitykselli- syydestä on lisääntynyt työelämässä. Työelämä on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kilpisen (2017) mukaan globalisaatio ja digitalisaatio ovat suurten muutosten taustalla. Työelämä on pirstaleisempaa ja työsuhteet lyhyempiä kuin aikaisemmin. Työn merkityksellisyyden tarve on lisääntynyt. Merkityksellistä työtä tekevät voivat hyvin ja saavat tuloksia aikaan. (Emt.) Ko- ronapandemia on myös omalta osaltaan muuttanut työelämää ja lisännyt työn merkityksel- lisyyden tärkeyttä. Yhteiskunnan ja kestävän kehityksen perusta on työ, merkityksellinen työ.
4.3 Sosiaalityön merkityksellisyys
Matela (2011, 83) on tutkinut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja läh- temiseen vaikuttavia tekijöitä. Merkitykselliseksi työnsä koki yli 80 prosenttia vastaa- jista. Myös Forsmanin (2010, 109–110) tutkimus lastensuojelun työntekijöistä korostaa työn tärkeyttä ja merkityksellisyyttä, erityisesti työntekijälle itselleen. Yliruka ym. (2009) toteavat, että sosiaalityö koetaan yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi. Sosiaalityössä työskennellään isojen asioiden äärellä. Työntekijälle pieni, rutiininomainen asia voi olla asiakkaalle hyvinkin merkityksellinen.
Martelan (2018) edellä esitettyihin merkityksellisyyteen liittyviin pohdintoihin peilaten, sosi- aalityössä korostuu erityisesti työn kokeminen itsessään arvokkaaksi, mikä johtuu hyvää tuottavasta päämäärästä. Sosiaalityö on auttamistyötä, jossa lähtökohtana on erilaisin inter- ventioiden kautta saada positiivista muutosta aikaan asiakkaan elämäntilanteessa. Sosiaali- työ antaa merkityksellisyyden kokemuksia tekijöilleen. Merkitykselliseen työhön voi liittyä myös haasteita, kuten sosiaalityössä. Asiakkaita ei aina voida auttaa parhaalla mahdollisella tavalla, asiakassuhde voi olla haastava, johtaminen voi olla puutteellista ja työssä voi kohdata
29 eettisiä ristiriitoja (Mahlanen 2008, Kylmänen & Ukkola 2017). Erityisesti se, ettei pysty teke- mään työtään niin hyvin kuin haluaisi on omiaan vähentämään työn merkityksellisyyttä.
Omat arvot ja työn arvot eivät saisi olla ristiriidassa.
Tässä pro- gradu tutkielmassa sosiaalityön merkityksellisyyttä on tutkittu positiivisen kautta, mutta Matela (2011) näkee merkityksellisyyden kokemisessa myös haasteita. Matela (2011) toteaa, että sosiaalityöhön liittyy ongelma-ammattien ominaisuuksia, jolloin työn merkityk- sellisyyden tiedostaminen voi uuvuttaa. (Emt. 47.) Myös Antila (2006) toteaa, että sosiaalityö voidaan kokea niin merkitykselliseksi, että voidaan sietää puutteellisia työoloja pitkäänkin.
Sosiaalityön kaltaisesta kutsumusammatista voi olla kynnys lähteä vähemmän merkityksel- liseen työhön. (Emt. 62.) Myös Juntunen (2020) toteaa Antilan (2006) kanssa samanlaisia mer- kityksellisyyden kokemiseen liittyvän ristiriitoja. Juntunen (2020) lisää myös, että työstä voi tulla liian tärkeää, jolloin aikaa muulle elämälle ei jää. Tällöin kokonaisvaltainen hyvinvointi kärsii.
Työn merkityksellisyyden kokemiseen vaikuttavat myös sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset tekijät. Jos työ tunnustetaan yhteiskunnallisesti tärkeäksi, mutta palkkaus on kehnoa, on ti- lanne ristiriitainen. (Juntunen 2020.) Työn palkkaus kuitenkin kertoo yleensä todellisen ar- vostuksen. Sosiaalityössä tilanne on edellä kuvatun kaltainen, palkkaus suhteessa työn vaa- tivuuteen ei kohtaa. Myös erityisesti näin korona-aikana sairaanhoitajien ja muiden tervey- denhuollon henkilöstön työn tärkeydestä on puhuttu, mutta kuitenkaan se ei näy palkkauk- sessa. Vaikka työ olisi kuinka merkityksellistä tahansa, voi se uuvuttaa ja saada vaihtamaan alaa oman terveyden säilyttämiseksi.
Olen kerännyt tämän tutkielman aineiston jo varhaisessa vaiheessa koko tutkielmaproses- sia. Pyrkimyksenä on ollut tällä tavoin saavuttaa teorian ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu.
Näin olen pystynyt nostamaan teoriaosassa esille asioita teoreettiselta kannalta, joita laadul- lisessa kyselytutkimuksessa on ilmennyt. Tutkielman teoreettinen viitekehys on nyt käyty läpi ja seuraavaksi käsitellään tutkimuksen metodologisia lähtökohtia.
30
5 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat
5.1 Laadullinen tutkimus
Tutkimukset jaetaan yleisesti ottaen laadullisiin eli kvalitatiivisiin ja määrällisiin eli kvantita- tiivisiin tutkimuksiin. Laadullinen tutkimus perustuu ihmisten subjektiivisiin kokemuksiin (Puusa & Juuti 2020, 59). Jokisen mukaan laadullisen tutkimuksen kenttä on laaja ja tutkijan täytyy tehdä rajauksia valinnoissaan. Laadullinen tutkimus on empiiristä, erilaisiin aineistoi- hin ja niiden analyysiin perustuvaa. Laadullista tutkimusta tehdessä aineisto kerätään usein haastattelulla, kyselyllä, havainnoinnilla ja dokumenteista kerätyllä tiedolla (Tuomi & Sara- järvi 2018, 83). Laadullisen aineiston yhteydessä käytetään usein termiä induktiivisuus eli ai- neistovetoinen. Johtopäätökset perustuvat aineistoon ja tutkimuksessa voidaankin käyttää paljon aineistosta esiin nousseita asioita ja tutkittavien sitaatteja. (Puusa & Juuti 2020, 9–11.) Induktiivisuuden vastakohta on deduktiivisuus, joka taas puolestaan tarkoittaa teoriavetoi- suutta ja on enemmän käytetty määrällisessä tutkimuksessa. Jako ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, vaan sekä laadullinen että määrällinen tutkimus voivat käyttää kumpaa ta- hansa tai rinnakkain molempia. (Juhila.)
Laadullinen tutkimus voi sisältää moninaisia traditioita, lähestymistapoja sekä aineistonke- ruu- ja analyysimenetelmiä (Eskola & Suoranta 2014). Laadullinen tutkimus käy vuoropuhe- lua teorian ja aineiston välillä siten, että teoria on apuväline ja aineisto itse lähtökohta (Puusa
& Juuti 2020, 11). Tämä tulee hyvin ilmi tutkielmassani, sillä laadullisen kyselytutkimukseni vastaukset muodostavat myös teoriapohjan tutkimukselle. Aineistosta ilmenneet asiat ovat ohjanneet teoreettisen viitekehyksen muodostumista.
Tämä tutkimus on laadullinen kyselytutkimus ja tämä vaikuttaa siihen, millaista aineistoa voidaan pitää kattavana tutkimuksen kannalta. Toisin kuin määrällinen tutkimus, laadullinen tutkimus ei pyri tilastollisiin yleistyksiin. Laadullisessa tutkimuksessa tärkeää on kuvata tiet- tyä ilmiötä ja ymmärtää sen toimintaa. Toivottavaa olisi myös, että tutkittavat tuntevat tut- kittavan ilmiön ja että heillä olisi kokemusta asiasta. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98.) Myös
31 Puusa & Juuti (2020) toteavat, että on tärkeää ymmärtää ilmiöitä tutkittavien näkökulmasta.
Laadullista tutkimusta tekevän täytyy olla kiinnostunut tutkittavien kokemuksista, ajatuksista ja tunteista. (Emt.11.) Laadullisessa tutkimuksessa on usein paljon kiinnostavia tietoja, mutta tutkijan täytyy päättää mihin asioihin keskittyy. Aiheen tarkka rajaus onkin onnistuneen tut- kimuksen kannalta tärkeää. Myös Tuomi & Sarajärvi (2018, 104) muistuttavat aiheen rajauk- sen tärkeydestä.
5.2 Tutkimusmenetelmä ja aineisto
Kyselytutkimuksessa tiedonkeräystapana käytetään yleensä kyselylomaketta. Kyselylomak- keet ovat melko suoraviivaisia, joten ne sopivat aloittelevalle tutkijalle. Viime aikoina laadul- linen tutkimus on yleistynyt ja sitä kautta myös sille tyypilliset pehmeämmät menetelmät, mutta edelleen on käyttöä myös kyselytutkimukselle aineistonkeruumenetelmänä. (Valli 2018, 92.) Sosiaalisissa tutkimuksissa kyselylomake on mahdollisesti käytetyin tiedonkeräys- metodi (Robson 2007, 79). Kyselytutkimusta käytetään erityisesti määrällisessä tutkimuk- sessa, mutta myös laadullisia tutkimuksia voidaan toteuttaa kyselyillä. Tämä tutkielma on toteutettu laadullisen kyselytutkimuksen keinoin.
Coombes (2001, 124) ja Robson (2007, 79) nostavat esille avoimiin kysymyksiin liittyviä haas- teita. Avointen kysymysten analysointi voi olla vaikeaa, jos niiden käyttöä ei ole kunnolla suunniteltu. Erityisesti jos vastaajia on paljon, nämä haasteet korostuvat. Vallin (2018) mu- kaan kysymysten onnistunut muotoilu on lähtökohta luotettaville tuloksille. Kysymysten täy- tyisi olla sellaisia, että kaikki ymmärtävät ne suunnilleen samalla tavalla, muuten tulokset voivat vääristyä ja tutkimus ei ole luotettava. (Valli 2018, 93.)
Olen pyrkinyt tässä tutkielmassa mahdollisimman hyvän kyselytutkimuksen- ja lomakkeen tekoon, jotta tutkimukseni täyttää tieteelliselle tutkimukselle vaaditut kriteerit. Tein kyselystä monta eri versiota, joita muokkailin samaan aikaan kuin kirjoitin tutkielmani teoriaosuutta.
Sain myös palautetta graduseminaarissa, jolloin kysymyksiä vielä mietittiin yhdessä muiden
32 kanssa. Koen, että lopullinen kyselyni on laadulliselle tutkimukselle sopivan mittainen taus- takysymyksineen ja kolmena avoimena kysymyksenään. Vastaajat olivat myös vastanneet melko samalla tavalla, joten kysymykset olivat helposti ymmärrettäviä ja kysymyksiin oli vas- tattu niin kuin olin tarkoittanutkin.
Verkkokyselyn laadinnassa on otettava huomioon tutkimuksen kohderyhmä. Vastausinnok- kuutta on vähiten vanhemmissa ikäryhmissä. (Valli & Perkkilä 2018, 120.) Kyselyssäni 56 pro- senttia oli työskennellyt sosiaalityöntekijänä 0–5 vuotta, kun taas 11 vuotta tai enemmän oli työskennellyt vain 20 prosenttia vastaajista. Voi olla, että kyselytutkimukseeni ovat vastan- neet enemmän nuoremmat kuin vanhemmat sosiaalityöntekijät. Täytyy myös ottaa huomi- oon, että se, kuinka kauan on työskennellyt sosiaalityöntekijänä ei välttämättä kerro vastaa- jan iästä juurikaan. Ajattelin kuitenkin, että verkkokyselyllä tavoitan mahdollisimman laajan joukon sosiaalityöntekijöitä, sillä tietokoneen ja puhelimen käytön ei pitäisi olla ongelma so- siaalityöntekijälle, sillä molempia tarvitaan päivittäisessä työssä. Siitä vastaamisen tai vastaa- mattomuuden kyselyyn ei pitäisi jäädä kiinni.
Tätä tutkimusta on ohjannut tutkimuskysymys sosiaalityön merkityksellisyydestä. Olen pyr- kinyt antamaan vastaajille tilaa vastata omista lähtökohdista käsin, johdattelematta tutkitta- via. Kyselyn alussa on kolme taustakysymystä (kysymykset 1–3) liittyen kokemukseen sosi- aalityöntekijänä, sosiaalityön toimintasektoriin ja oman työn merkityksellisyyden arviointiin.
Nämä määrälliset kysymykset ovat tukena laadulliselle aineistolle ja niistä selviää vastaajien taustat. Näitä kysymyksiä ei analysoida sen tarkemmin, vaan ne toimivat taustatietoina tut- kimukselle ja avoimille kysymyksille. Kyselyn kysymykset 4–6 ovat avoimia kysymyksiä, joissa on tämän tutkimuksen pääpaino. Seuraavaksi esittelen laadullisen kyselytutkimukseni kysy- mykset.
33 Kyselylomakkeen kysymykset:
1. Kuinka monta vuotta olet toiminut sosiaalityöntekijänä?
2. Millä sosiaalityön alalla työskentelet?
3. Kuinka merkitykselliseksi koet työsi asteikolla 1–10? (1= ei lainkaan merkitystä, 10=
erittäin merkityksellistä)
4. Mistä asioista työsi merkityksellisyys muodostuu? Kirjoita vapaasti!
5. Mitkä asiat voisivat lisätä työsi merkityksellisyyttä? Kirjoita vapaasti!
6. Onko mieleesi jäänyt jokin yksittäinen tilanne, jossa olet kokenut erityistä merkityk- sellisyyttä työstäsi? Kerro siitä!
Kysymyksistä viisi ensimmäistä olivat pakollisia, kun taas viimeinen kysymys oli vapaaehtoi- nen. Suurin osa kyselyyn vastaajista vastasi kuitenkin myös vapaaehtoiseen kysymykseen.
Tutkimus on toteutettu määrälliselle tutkimukselle tyypillisellä aineistonkeruulla ja aineisto on analysoitu laadulliselle tutkimukselle tyypillisellä teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus, sillä kyselyssä pyritään avoimin kysymyksin anta- maan tutkittaville tilaa kertoa omista merkityksellisyyden kokemuksistaan.
Tämä laadullinen kyselytutkimus toteutettiin lyhyellä sähköisellä kyselyllä, jossa kartoitettiin sosiaalityöntekijöiden merkityksellisyyden kokemuksia. Kyselylomake oli Microsoft Formsilla tehty verkkokysely, jonka julkaisin Sosiaalityön Uraverkoston Facebook-ryhmässä. Kuten jo aiemmin todettiin, kyselylomakkeessa on yhteensä kuusi kysymystä, alkuun kolme taustaky- symystä, joiden jälkeen on kolme avointa kysymystä. Avoimiin kysymyksiin pyydettiin vas- taamaan ”vapaasti kirjoittamalla”. Muutamaa vastaajaa lukuun ottamatta kaikki olivat kirjoit- taneet useita lauseita, pieniä kappaleita.
Ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä selvitettiin, mistä sosiaalityöntekijöiden merkityk- sellisyyden kokemukset muodostuvat. Toisessa avoimessa kysymyksessä kysyttiin, miten merkityksellisyyttä voitaisiin kokea enemmän. Viimeisenä, vapaavalintaisena kysymyksenä pyydettiin kirjoittamaan jostain mieleen jääneestä erityisen merkityksellisestä tilanteesta työssä. Tähän kyselyn ainoaan vapaavalintaiseen kysymykseen vastasi 27/34 vastaajista.
34 Nämä kolme avointa kysymystä ovat tutkimuksen kannalta oleellisimmat. Taustakysymysten vastaukset käsittelen lyhyesti, ilman tarkempaa analyysia. Avointen kysymysten vastauksia analysoidaan teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Avoimiin kysymyksiin vastaajat saa- vat vapaasti kirjoittaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Avointen kysymysten etuna on, että vastaukset eivät ole strukturoituja, eikä tarvitse valita ennalta määrätyistä vastausvaih- toehdoista parhaiten sopivaa. Avoimissa kysymyksissä vastaaja saa tilaa vastata täysin omista lähtökohdistaan ja ajatuksistaan käsin.
Julkaisin 3.5.2021 tutkimuskutsun ja linkin kyselylomakkeeseen Sosiaalityön uraverkosto- ryhmässä Facebookissa. Sosiaalityön uraverkosto- ryhmän säännöissä todetaan, että sivus- tolla voi jakaa omaan tutkimukseen liittyviä linkkejä. Siispä en tarvinnut tutkimukselleni mi- tään virallista tutkimuslupaa, vaan jaoin tutkimuskutsun ja kyselylomakkeen ryhmään. Jul- kaisemalla kyselyn Uraverkosto-ryhmässä, ajattelin tavoittavani kerralla mahdollisimman suuren joukon kyselystä kiinnostuneita sosiaalityöntekijöitä. Uraverkosto-ryhmään kuuluu sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityön opiskelijoita. Kyselyyn voivat vastata sosiaalityöntekijät, tai opiskelijat, jotka toimivat sosiaalityöntekijän sijaisena. Jäseniä ryhmässä oli kyselyn julkai- suhetkellä 3824. Tavoitteenani oli saada vähintään 30 vastausta.
Tämä voi tuntua pieneltä huomioiden ryhmän suuren koon. Ryhmän suureen kokoon liittyy kuitenkin myös haasteita, jotka tiedostin ennen aineistonkeruuta. Päivityksiä tulee ryhmässä lähes päivittäin useita, joista monet aiheuttavat paljon keskustelua ryhmän sisällä. Vanhem- mat julkaisut hukkuvat nopeasti uudempien alle. Opinnäytetöihin liittyviä tutkimuspyyntöjä tulee myös säännöllisesti. Voisi myös olettaa, että suurin osa ryhmäläisistä ei käytä Faceboo- kia aktiivisesti. Luultavasti ryhmässä on pieni joukko aktiivisia jäseniä. Tiedostin jo ennen ky- selyn julkaisemista siihen liittyvät haasteet tällaisessa isossa ryhmässä, mutta halusin silti kokeilla sitä. Tällä tavalla luultavasti tavoitin suuren joukon sosiaalityöntekijöitä mahdollisim- man monipuolisesti eri puolilta sosiaalityön kenttää. Vastauksia kertyi kahden viikon aikana lopulta 34 ja koin sen olevan riittävä tutkimukseni luotettavuuden kannalta, huomioiden pro gradu- tutkielman laajuuden ja tieteellisen merkityksen.
35 Kyselyyn vastanneista 34 sosiaalityöntekijästä 50 prosenttia oli työskennellyt sosiaalityönte- kijänä 1–5 vuotta. Pieni osa vastaajista, hieman alle 6 prosenttia oli vasta aloittanut sosiaali- työntekijänä ja kokemusta sosiaalityöntekijänä toimimisesta oli vasta alle vuoden verran. Ky- selyyn vastasi myös kokeneempia sosiaalityöntekijöitä, sillä vastaajista 23,5 prosenttia oli työskennellyt sosiaalityöntekijänä 6–10 vuotta ja 11 vuotta tai enemmän oli työskennellyt reilu 20 prosenttia. Vastaajien kokemus sosiaalityöntekijöinä vaihteli vasta-alkajista kokenei- siin konkareihin, eli aineisto on hyvin monipuolista kokemuksen kannalta.
Kyselyyn vastanneet sosiaalityöntekijät työskentelivät monipuolisesti ympäri sosiaalityön kenttää. Erityisesti lastensuojelu ja aikuissosiaalityö yksittäisinä toimialoina korostuivat vas- tauksissa. Muita toimialoja olivat muun muassa terveyssosiaalityö, sosiaali- ja kriisipäivystys, päihdetyö, vammaispalvelut ja maahanmuuttajapalvelut. Yksittäisinä toimialoina ei mainittu lainkaan kouluissa ja kriminaalipuolella tehtävää sosiaalityötä.
Kyselyssä pyydettiin arvioimaan oman työn merkityksellisyyttä numeerisella asteikolla. Kysy- myksessä oli asteikko 1–10, missä 1 tarkoitti ”ei merkitystä ollenkaan” ja 10 tarkoitti ”erittäin paljon merkitystä”. Suurin osa vastauksista sijoittui asteikolle 8–10. Muutamassa vastauk- sessa työtä ei koettu niin merkityksellisenä ja vastaukseksi annettiin 6 tai 7. Iso osa vastaa- jista koki työnsä kuitenkin erittäin merkitykselliseksi, sillä ylimmän arvosanan eli 10 antoi vastaajista 9. Tämän perusteella sosiaalityötä voidaan pitää tekijöilleen hyvinkin merkityksel- lisenä.
5.3 Aineiston analyysi
Sisällönanalyysi on laadulliselle tutkimukselle tyypillinen perusanalyysimenetelmä. Sisäl- lönanalyysissa tarkastellaan tekstimuotoisia aineistoja, dokumentteja systemaattisesti ja ob- jektiivisesti. Tutkittavasta ilmiöstä olisi tarkoitus muodostaa mahdollisimman tiivis kuvaus, joka voidaan liittää aiempaan tutkimukseen ja laajempaan kontekstiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, Luku 4.4.)
