Työelämä ja sen vaatimukset ovat voimistuneet alalla kuin alalla viimeisten vuosien aikana.
Sosiaalityössä muutokset ovat olleet rajuja, mikä näkyy sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoin-nissa. Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi, tai ennemminkin työhyvinvoinnin puutteet ovat olleet jo pidempään esillä julkisessa keskustelussa. Sosiaalityössä ollaan tekemisissä haasta-vien elämäntilanteiden kanssa, jotka ovat omiaan luomaan sosiaalityölle tyypillistä kuormi-tusta. Vaikka sosiaalityöntekijät kokevatkin työnsä merkitykselliseksi, on sosiaalityössä kui-tenkin paljon merkityksellisyyttä heikentäviä asioita, joihin olisi syytä puuttua.
Sosiaalityöltä niin kuin muiltakin julkishallinnon toimijoilta vaaditaan nykyään entistä enem-män tehokkuutta ja vaikuttavuutta (Juhila 2006, 75). Tiukka budjettikontrolli, mittarit sekä selontekovelvollisuus määrittävät sitä, mitä sosiaalityössä on mahdollista tehdä (Rose 1999).
Tällaisessa toiminnassa voi olla vaarana, että asiakkaiden auttaminen jää sivuosaan, jolloin sosiaalityön ydin, auttamisen eetos vaarantuu. Kananojan ym. (2011, 131) mukaan sosiaali-työntekijöiden näkemykset, lakien velvoitteet ja kuntapäättäjien budjettiratkaisut resurssien jakautumisesta oikeudenmukaisesti voivat olla keskenään hyvinkin ristiriitaisia. Organisaa-tiovaatimukset ja julkisten palvelujen uudistukset asettavat uudet haasteet myös
sosiaali-18 työlle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tarkoitusperät ovat hyvät, mutta aika näyt-tää, kuinka hyvinvointialueet pystyvät takaamaan yhdenvertaiset palvelut kaikille kansalai-sille. Tärkeä kysymys on myös resurssien riittävyys suurten ikäluokkien ikääntyessä.
Sosiaalityöhön liittyy useita kuormitustekijöitä. Tutkimusten mukaan sosiaalityö on yksi eni-ten kuormitusta aiheuttavista ammattialoista ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys on koe-tuksella. Työterveyslaitoksen teettämässä Kunta10tutkimuksessa sosiaalityöntekijöiden mielenterveyden haasteet aiheuttivat sairauspoissaoloja enemmän kuin muilla ammattiryh-millä. Myös työkyvyttömyyden riski johtuen mielenterveyden häiriöistä on korkea sosiaali-työntekijöillä. (Salo ym. 2016, 3.) Tämä on omiaan heikentämään työn merkityksellisyyden kokemista. Työn merkityksellisyys itsessään ei riitä, vaan myös työolojen täytyisi olla kun-nossa. Kuten jo aiemmin todettiin, sosiaalityötä pidetään yhtenä jännitteisimmistä auttamis-ammateista, johtuen monelta eri taholta tulevista odotuksista (Saarinen, Blomberg & Kroll 2012; Juhila 2009; Banks 2012.). Odotuksia tulee niin asiakkailta, organisaatiolta kuin yhteis-kunnalta. Lisäksi ammattietiikka aiheuttaa omat odotuksensa työn eettisestä puolesta. Odo-tukset voivat olla ristiriidassa keskenään, mikä aiheuttaa haasteita sosiaalityön auttamisee-tokseen. (Juhila 2009, 296). Työhyvinvointiin kielteisesti voivat vaikuttaa myös eettiset ja ar-kaluontoiset kysymykset (Saarinen, Blomberg & Kroll 2012).
Sosiaalityössä työn voimavarat liittyvät erityisesti työn sisäisiin tekijöihin, kuten työn moni-puolisuuteen ja haastavuuteen (Meltti & Kara 2009, 31–34). Asiakaskohtaamiset, onnistumi-set työssä ja auttaminen muutoksessa koetaan sosiaalityössä palkitsevina (Yliruka ym. 2009, 25–29). Tämä on omiaan luomaan merkityksellisyyttä työhön. Sosiaalityöntekijät kokevat työssään myös vahvaa työn imua (Mänttäri-van der Kuip 2015A, 30–34). Sosiaaliset resurssit kuten työyhteisön tuki ja sosiaalinen pääoma antavat voimavaroja työhön. Myös psyykkiset resurssit, kuten tietoisuustaidot auttavat työntekijää voimaan paremmin. (Salo ym. 2016, 8–
9.) Työn voimavaroihin olisikin hyvä kiinnittää huomiota, sillä näiden tekijöiden kautta työn merkityksellisyys korostuu. Osa voimavaroista kuten työn haastavuus voi myös kääntyä itse-ään vastaan, jos työ muuttuukin jo liian haastavaksi olosuhteiden vuoksi.
19 Sosiaalityö on vaativaa työtä erityisesti työmäärän, aikapaineiden ja resurssien niukkuuden vuoksi. Kuormitusta aiheuttavat myös suuri vastuu, itsenäinen työskentely ja moniongelmai-set asiakkaat. (Salo ym. 2016, 3, 6.) Myös väkivalta ja sen uhka on sosiaalityössä läsnä, usein enemmänkin henkisenä kuin fyysisenä väkivaltana. Karvinen-Niinikosken ym. (2005) tutki-muksessa havaittiin samansuuntaisia tuloksia. Työstä saatavan tyydytyksen koettiin kuiten-kin kompensoivan kuormitusta aiheuttavia tekijöitä (Emt. 3–4). Vaikuttaakuiten-kin siltä, että sosi-aalityö itsessään koetaan merkityksellisenä ammattina, mutta liian monet työn tekemiseen eettisesti kestävällä tavalla liittyvät asiat heikentävät työn merkityksellisyyden kokemusta, kuten resurssien niukkuudesta johtuvat suuret asiakasmäärät ja ajan puute.
Eettisesti vastuullisen sosiaalityön tekeminen on haastavaa tilivelvollisuuden sekä tehok-kuus- ja säästöpaineiden vuoksi. Myös kiire ja kasvava työtaakka vaikuttavat vahvasti sosiaa-lityöhön. (Mänttäri- van der Kuip 2015B.) Saarinen, Blomberg & Kroll (2012) toteavat tutki-musartikkelissaan, että sosiaalityöntekijöitä on Suomessa liian vähän, ja käyttävät tästä jopa termiä ”krooninen työntekijäpula”. Työn tekeminen eettisesti kestävällä tavalla voi heikentyä, jolloin myös sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointi on uhattuna (Mänttäri- van der Kuip 2015A, 76). Kun työtään ei voi tehdä omien arvojensa ja ammattietiikkansa mukaisesti, vaikuttaa se suoraan työhyvinvointiin, olipa työ kuinka merkityksellistä tahansa.
Sosiaalityössä ammattiliitto Talentian laatimia suosituksia asiakasmääristä ei pystytä nou-dattamaan. Asiakasmäärät ovat suuret, jolloin laadukkaan sosiaalityön tekeminen on vaa-rassa. (Mänttäri- van der Kuip 2015A.) Erityisesti lastensuojelussa asiakasmäärät ovat suuri haaste. Talentian (2021A) suositus lastensuojelussa on 25 lasta yhtä lapsen asioista vastaa-vaa sosiaalityöntekijää kohden. Muussa sosiaalityössä suositus on 35–50 asiakasta/ sosiaali-työntekijä. Nämä suositukset olisi tarkoitus saada lakiin, mutta hallitusohjelmaan kirjattu portaittainen siirtyminen ei ainakaan tällä kertaa toteudukaan (Talentia 2021B). Pahimmil-laan yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla jopa yli 100 asiakasta, mikä on aivan liikaa ja vaaran-taa jopa asiakasturvallisuuden. Tällöin työtään ei voi hallita, minkä Manka & Manka (2016, 28) listaavat yhdeksi tärkeäksi työhyvinvoinnin tekijäksi. Asiakasmäärän ollessa liian suuri,
20 työ muuttuu ”tulipalojen sammuttelemiseksi”, jolloin ehditään tehdä vain kaikista välttämät-tömimmät asiat. Asiakkaiden avunsaanti voi pitkittyä ja ongelmat ehtivät kasvaa ja pahentua.
Tämä on todellinen ongelma, johon olisi syytä puuttua välittömästi. Enempää Vilja Eerikan kaltaisia tapauksia kukaan ei halua tapahtuvan. Myös korona-ajan tuomat haasteet lisäävät sosiaalityön taakkaa entisestään ja vaikeuttavat laadukkaan ja lainmukaisen sosiaalityön to-teuttamista. Sosiaalityössä olisi muutosten aika parempien työolojen takaamiseksi.
Saarinen, Blomberg & Kroll (2012) toteavat, että suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat kuor-mittuneempia ja kokevat enemmän ristiriitoja työssään kuin muut pohjoismaiset sosiaali-työntekijät. Suomessa sosiaalityöllä on pienet resurssit ja taloudellinen tilanne useissa kun-nissa on haastava (Emt). Meeuwisse ja Swärdin (2006) mukaan Pohjoismaita verrattaessa, Suomessa sosiaalityöntekijöitä on vähiten suhteessa asukkaisiin. Resursseja tarvittaisiin li-sää, jotta laadukkaan sosiaalityön tekeminen olisi mahdollista. Sosiaalityöhön ja ennaltaeh-käisyyn satsaamalla moniin ongelmiin voitaisiin puuttua jo varhain. Kun ongelmat ehtivät pahentua, yhteiskunnan varoja menee kohtuuttomasti erilaisiin interventioihin, jotka olisi voitu välttää panostamalla ennaltaehkäisyyn.
Koronapandemia on lisännyt sosiaalityön tarvetta ja sitä kautta kasvattanut entisestään so-siaalityöntekijöiden työtaakkaa. Perheiden jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin korostuu jatkuvasti. Koronan vuoksi kehotus välttää lähikontakteja sai osan asiakkaista perumaan jo varatun ajan ja pitkittämään avun hakemista myöhemmäksi (Hastrup, Varonen & Vaara 2020). Ongelmien pitkittyminen yleensä vain pahentaa tilannetta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sosiaalityön palveluita tarvitaan enemmän ja pidemmän aikaa, sillä ongelmat ovat ehti-neet pahentua. Sosiaalityöhön tarvitaan osaavia, vahvoja ja eettisesti herkkiä sosiaalityön ammattilaisia, jotta sosiaalityön ydin toteutuisi (Pehkonen & Väänänen- Fomin 2011, 7).
Työelämän muutosten myötä työhyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Työn merkityksellisyyden hyödyt tunnistetaan ja niihin ollaan myös aiempaa valmiimpia pa-nostamaan. Työntekijät vaativat työltä yhä enemmän, eikä olla valmiita enää tekemään mitä
21 tahansa työtä missä tahansa olosuhteissa. Sosiaalityöhön liittyy työn luonteen puolesta useita tekijöitä (mm. resurssit, suuret asiakasmäärät, ajanpuute), jotka heikentävät työhyvin-vointia ja tätä kautta myös merkityksellisyyden kokemuksia. Jotta merkityksellisyyttä voidaan kokea, täytyy myös merkityksellisyyttä heikentäviin epäkohtiin puuttua.
22
4 Merkityksellisyys, työ ja sosiaalityö
Elämän tarkoitus ja merkitys on askarruttanut ihmisiä jo aikojen alusta asti. Erityisesti filoso-fien toimesta merkityksellisyyttä on pohdittu ja tutkittu pitkään. Merkityksellisyyttä voi olla missä vain ja eri ihmisille merkityksellisyys voi olla eri asioita. Merkityksellisyyden kokemuk-sia voi saada esimerkiksi läheisistä, terveydestä, harrastuksista, muiden auttamisesta, luon-nosta ja työstä. Ihminen kaipaa merkityksellisyyttä ja se vaikuttaa myös hyvinvointiin. Merki-tyksellisyys on tarkoituksen löytämistä tekemisillemme. (Leiviskä 2011, 19.)
Merkityksellisyys-sanaan liittyy läheisesti sanat motivaatio, kokemus, tarkoitus, mielekkyys, tyytyväisyys ja merkitys. Olen kuitenkin päätynyt tässä tutkimuksessa käyttämään sanaa merkityksellisyys, sillä koen sen sopivan parhaiten kuvaamaan tutkittavaa aihetta. Vaikka käytänkin pitkin tutkimustani sanaa merkityksellisyys, ei se poissulje muita lähikäsitteitä. Kai-kissa tutkimuksissa, joihin viittaan, ei välttämättä käytetä juuri merkityksellisyys- käsitettä, vaan edellä mainittuja lähikäsitteitä.
Psykiatrian ja neurologian professori Viktor E. Frankl koki toisen maailmansodan kauhuja keskitysleireissä ja huomasi, että ne vangit, jotka pystyivät löytämään jonkun tarkoituksen elämälleen, selviytyivät paremmin kuin ne, jotka kokivat elämänsä merkityksettömäksi. Näi-den havaintojensa pohjalta hän tuli siihen tulokseen, että on tärkeää löytää oman elämänsä merkityksellisyys. Se ei riitä, että miettii elämän tarkoitusta yleisesti, vaan asiasta täytyy tehdä itselle henkilökohtainen. (Frankl 1959). Ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kan-nalta on tärkeää, että meistä jokaisella olisi selvillä oman elämän tarkoitus.
Martelan (2020, 15) mukaan merkityksellisyyden kokeminen on osa ihmisyyttä. Myös Neno-nen (2020) toteaa merkityksellisyyden olevan yksi ihmisen perustarpeista. Elämän merkityk-sellisyys on hyvin laaja ja moniulotteinen käsite. Työn merkityksellisyyden voidaan ajatella olevan yksi osa elämän merkityksellisyyttä. Työ on usein iso osa ihmisen elämää, joten mer-kityksellisyyden kokeminen työssä vaikuttaa laajemminkin elämän merkityksellisyyteen.
23 4.1 Merkityksellinen työ
Mitä on merkityksellinen työ? Merkityksellisen työn määritelmät ovat yhteydessä yhteiskun-nassa vallitseviin normeihin, odotuksiin ja prioriteetteihin (Leiviskä 2011, 8–9). Both- Nwabuwe ym. (2017) määrittelevät mielekkään työn subjektiiviseksi kokemukseksi, johon vaikuttaa yksilön ja työn välinen yhteensopivuus. Yeoman (2014) puolestaan toteaa merki-tyksellisen työn olevan ihmisen perustarve. Merkimerki-tyksellisen työn kautta ihminen pystyy täyt-tämään vapauden, autonomian ja eheyden tarvettaan (Emt.). Leiviskän (2011) mukaan eri yhteiskunnissa ja sosiaaliluokissa työn merkityksellisyys on hyvin erilaista. Työn merkityksel-lisyyteen vaikuttaa työn olosuhteet. Toisille työ voi taata hengissä selviämisen, kun taas pe-rusasioiden ollessa kunnossa odotukset työtä kohtaan nousevat. Työhön liittyviä perusasi-oita ovat palkka ja toimeentulon turvaaminen. Työn merkityksellisyys on kuitenkin palkkaa syvällisempää tarkoituksen etsimistä työlleen. (Emt. 18–19.) Haluamme, että työ on miele-kästä, tärkeää ja tekemisen arvoista (Aaltonen, Ahonen & Sahimaa 2020, 56). Työltä odote-taan siis merkityksellisyyttä. Työn merkityksellisyys vaikuttaa myös työssä jaksamiseen (Kotro 2008). Kun kokee työnsä merkityksellisenä, jaksaa työtään tehdä todennäköisesti pa-remmin kuin ilman merkityksellisyyden kokemusta.
Perinteisten merkityksellisten arvojen heikentyessä, perheen ohella työstä on tullut yksi kes-keisimmistä merkityksellisyyden lähteistä. Merkityksellisyyden kokemus antaa ihmisille si-säistä paloa ja motivaatiota, mikä vaikuttaa positiivisesti työhön ja laajemminkin yhteiskun-taan. Työn merkityksellisyyden ja arvokkuuden kokemus näyttävät muodostuvan hyvää tuot-tavasta päämäärästä sekä itsensä toteuttamisesta. Hyvää tuottava päämäärä tarkoittaa, että työ johtaa johonkin hyvään. Itsensä toteuttaminen puolestaan tarkoittaa, että työn kautta ihminen voi ilmaista ja toteuttaa itseään. (Martela 2018.) Erityisesti hyvää tuottavaa päämää-rää toteutetaan sosiaalityössä auttamiseetoksen kautta.
Työ on iso osa ihmisten elämää ja näin ollen merkityksellisyyden kokeminen myös työelä-mässä olisi tärkeää. Yleisesti ottaen työnteko on keino tienata rahaa ja mahdollistaa tietty
24 elintaso. Jos työtä tehdään vain rahan vuoksi, työ itsessään ei ole kovinkaan merkityksellistä.
Työstä saatavan toimeentulon lisäksi työn kokeminen itsessään arvokkaaksi antaa merkityk-sellisyyttä työhön (Martela 2018). Työ 2040- raportissa todetaan, että nyt ja tulevaisuudessa työn sisältö ja sisäinen motivaatio ovat mahdollisesti tärkeämpiä kuin palkkaus (Jousilahti ym. 2017, 9). Olisikin hyvä, että jokainen löytäisi tekemästään työstä syvempää merkityksel-lisyyttä. Kun ihmisellä on päämäärä selvillä, jota kohti hän pyrkii, luo se merkityksellisyyttä (Leiviskä 2011, 19).
Aikaisemmin työelämä on nähty pitkälti kannattavuuden ja tuottavuuden kautta, mutta viime aikoina on alettu antamaan arvoa työn merkityksellisyydelle (Dufva ym. 2017). Lähtö-kohtaisesti voisi ajatella, että kaikki työ on jollakin tavalla merkityksellistä. Työn merkityksel-lisyys vain voi olla hyvin erilaista. Merkityksellinen työ vaikuttaa hyvinvointiin, työn positiivi-siin tulokpositiivi-siin, kuten sitoutumiseen, suoritukseen ja työhyvinvointiin (Allan ym. 2016).
Merkityksellinen työ vaikuttaa koko ihmisen elämään. Oman työnsä kokeminen merkityksel-liseksi on vahvaa sisäistä motivaatiota. Tällöin ihminen tekee parhaansa ja pyrkii mahdolli-simman hyvään tulokseen. Asiantuntijatyössä on tärkeää, että työntekijät ovat oma-aloittei-sia, sitoutuneita oman alansa asiantuntijoita, oppimishaluisia sekä kyvykkäitä saavuttaak-seen asetetut päämäärät. Kun tunnistaa työnsä merkityksellisyyden lähteet, voi työstään tehdä entistä merkityksellisempää. Itsensä toteuttaminen, osaamisen hyödyntäminen ja omien mielenkiinnon kohteiden kanssa työskentely on osa merkityksellisyyttä. (Martela 2020, 10, 14.)
Leiviskän (2011) mukaan työn tarkoitus, työssä koettu täyttymys, hyvä työilmapiiri, itsensä kehittäminen, itsenäisyys ja tyytyväisyys ovat tämän päivän työelämässä tärkeitä. Ihmisen työmotivaatiolle on tärkeää merkityksellisyyden kokeminen ja ihmiset haluavatkin tehdä työtä, jolla on jokin syvempi arvo ja tarkoitus. Merkityksellisessä työssä ihminen elää työssä täyttä elämää. (Emt. 11, 16, 50.) Merkityksellisyyttä muodostuu, kun tekemisen tarkoitus ja tavoitteet niiden saavuttamiseksi ovat selviä (Csikszentmihalyi 2002).
25 Hoolen & Bonnemanin (2015) mukaan ikä vaikuttaa merkityksellisyyden kokemiseen ja suu-ret ikäluokat kokevat työnsä enemmän merkityksellisenä kuin nuoremmat ikäluokat. Toi-saalta nuoremmat ikäpolvet haluavat tehdä työtä työpaikoissa, joissa noudatetaan eettisiä ja vastuullisia arvoja (Jousilahti ym. 2017, 103). Allanin (2017) tutkimuksessa iällä ei huomattu olevan vaikutusta. Tiedot iän vaikutuksesta merkityksellisyyden kokemiseen ovat siis hieman ristiriitaisia.
Vuori ym. (2012, 243) toteavat tutkimuksessaan, että oman työn merkityksellisyyttä voisi li-sätä keskittymällä työn myönteisiin puoliin, työn sisältöihin vaikuttamalla sekä omaa osaa-mista päivittämällä, jolloin paremmat tulokset olisivat mahdollisia. Allanin (2017) mukaan työn merkityksellisyyteen vaikuttaa oma kokemus työn tärkeydestä. Kun työssään voi auttaa muita, johtaa se merkityksellisyyteen. Tämä vaikuttaa positiivisesti myös henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja tuottavuuteen organisaatiossa. (Emt. 174.) Kokemus siitä, että tekee työtä, jolla on positiivisia vaikutuksia muihin, on tärkeää merkityksellisyyden kokemisen kannalta (Nenonen 2020; Martela 2018). Yhteisötasolla yhteenkuuluvuuden tunne, yhteiset tavoitteet ja vastuu voivat lisätä tunnetta siitä, että tekee jotain hyvää työnsä kautta, merkityksellistä työtä (Sahimaa 2018).
4.2 Kolme teoriaa merkityksellisyyteen ja työhön liittyen Työn ominaisuuksien teoria
Viime vuosina työelämän muuttuessa merkityksellisyydestä on alettu käymään laajemmin yleistä keskustelua. Erityisesti korona-aika on saanut monet ihmiset kirkastamaan omia ar-vojaan ja näin myös miettimään merkityksellisyyttä oman työnsä kautta. Mielenkiinto ja tut-kimukset työn merkityksellisyyttä kohtaan ovat myös lisääntyneet. Ensimmäinen merkityk-sellisyyttä ja työtä koskeva tutkimus on Hackman & Oldhamin Job Characteristic Theory (JCT) vuodelta 1976 (Hackman & Oldham 1976). Tässä tutkimuksessa nousi esille viisi työn ydin-ominaisuutta, jotka vaikuttavat työn merkityksellisyyteen ja mielekkyyteen.
Ydinominaisuu-26 det ovat: 1) Riittävän laaja mahdollisuus käyttää omaa osaamista, 2) Ajatus työtehtävien si-sällöllisestä mielekkyydestä, 3) Työn vaikuttavuuden näkeminen, 4) Autonomia ja 5) Palaute työstä.
Työn ydinominaisuudet puolestaan vaikuttavat työntekijään kolmen psykologisen tekijän kautta. Nämä tekijät puolestaan ovat 1) koettu työn merkityksellisyys, 2) koettu vastuullisuus työn tuloksista ja 3) koettu tietämys työn tuloksista. Työn ydinominaisuuksien ja psykologis-ten tekijöiden lopputuloksena työntekijällä on sisäistä motivaatiota, korkea työnlaatu, tyyty-väisyys työhön, työpoissaolojen määrä vähäinen ja työntekijöiden alhainen vaihtuvuus.
(Hackman & Oldham 1976, 256).
Samankaltaisia tutkimustuloksia on havaittavissa jo aiemmin mainituissa hyvinvointitutki-muksissa, joita käsiteltiin luvussa kolme (Meltti & Kara 2009, 31–34; Manka & Manka 2016, 28). Merkityksellinen työ muodostuu monista seikoista ja ne hieman vaihtelevat tutkimuk-sesta riippuen. Työn vaikuttavuuden näkeminen ja tätä kautta myös työn merkityksellisyy-den kokeminen on työn tekemisen lähtökohta.
Itseohjautuvuusteoria
Itseohjautuvuusteorian (self- determination theory) mukaan ihmisillä on kolme psykologista perustarvetta, jotka ovat välttämättömiä hyvinvoinnillemme. Ihminen on aktiivinen toimija, joka toteuttaa itseään. Haasteita ja päämääriä haetaan itseohjautuvasti. Työhyvinvoinnin kannalta näiden psykologisten perustarpeiden olisi täytyttävä myös työelämässä. Deci ja Ry-anin klassinen itseohjautuvuusteoria on vuodelta 1985. Siinä he ovat määritelleet psykologi-siksi perustarpeiksi (basic psychological needs) 1) omaehtoisuuden, 2) kyvykkyyden ja 3) yh-teisöllisyys. Omaehtoisuus eli autonomia (autonomy) on ihmisen itse tekemiä toimia. Valinnan- ja toiminnanvapaudessa yksilön motivaatio on sisäistä eikä ulkoista. Yksilö kokee
tekemi-27 sensä edistävän niitä päämääriä, jotka kokee tärkeiksi. Kyvykkyys (competence) tarkoittaa yk-silön kokemusta siitä, että osaa tehdä hommansa ja saa asioita aikaan sekä selviää vastoin-käymisistä. Parhaimmillaan kyvykkyyden kokemuksissa voi päästä flow- tilaan, jossa keskit-tyminen on huipussaan. Yhteisöllisyys (relatedness) on ihmisen perustarve tuntea yhteenkuu-luvuutta toisiin ihmisiin. (Deci & Ryan 2017.) On tärkeää, että koemme tulevamme huoma-tuiksi ja että meistä välitetään. Kannustava, turvallinen ja lämminhenkinen yhteisö antaa meille mahdollisuuden olla parhaimmillamme myös työntekijöinä. (Martela 2014)
Martela, Ryan ja Steger (2017) ovat puolestaan lisänneet edellä mainittuun psykologisiin pe-rustarpeisiin neljännen tarpeen, hyväntahtoisuuden (benevolence). Näiden kaikkien neljän psykologisten perustarpeiden olisi täytyttävä, jotta merkityksellisyyttä voisi kokea. Merkityk-sellisyyttä kokemalla voi saavuttaa hyvinvointia ja onnellisuutta (Sahimaa 2018). Sosiaali-työssä hyväntahtoisuus on vahvasti läsnä, sillä onhan sosiaalityö auttamisammatti.
Maslowin tarvehierarkia/ työhyvinvoinnin portaat
Abraham Maslowin tarvehierarkia käsittelee ihmisen tarpeita hierarkisesti. Tarpeet kuvataan usein pyramidimaisesti, jossa alimmalla tasolla ovat perustarpeet eli fysiologiset tarpeet.
Ylöspäin pyramidia siirryttäessä tarpeista tulee sosiaalisia. Alemmat tarpeet täytyy olla täy-tettynä, jotta ylemmät tarpeet on mahdollista täyttää. Rauramo (2012) on soveltanut Maslo-win tarvehierarkiaa Työhyvinvoinnin portaat- mallissaan. Perustarpeita ovat työ ja motivaa-tio sekä työn sopiva haastavuus. Keskimmäisillä portailla työolot, työyhteisö ja arvostus ovat tärkeitä. Ylimmällä tasolla työn mielekkyys ja osaamisen hallinta ovat keskeiset tekijät. (Emt.
15.) Mielekäs työ on merkityksellistä. Jotta työssään voi kokea merkityksellisyyttä, olisi hyvä, että edellä mainitut asiat olisivat kunnossa. Sisäinen motivaatio, työolosuhteet ja arvostus ovat merkityksellisyyteen vaikuttavia tekijöitä, joko positiivisessa tai negatiivisessa valossa.
Vaikuttaa siltä, että vaikka sosiaalityössä kaikki perustarpeet eivät aina olekaan kunnossa,
28 sosiaalityössä on silti mahdollista kokea merkityksellisyyttä, joka on työhyvinvoinnin portaat-mallissa vasta ylimmällä tasolla.
Edellä esittelin lyhyesti kolme työhyvinvointiin ja merkityksellisyyteen liittyvää teoriaa. Näitä voidaan hyödyntää tutkittaessa merkityksellisyyttä. Näiden teorioiden kautta syyttä voidaan tarkastella hieman eri näkökulmista. Viime vuosina keskustelu merkitykselli-syydestä on lisääntynyt työelämässä. Työelämä on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Kilpisen (2017) mukaan globalisaatio ja digitalisaatio ovat suurten muutosten taustalla. Työelämä on pirstaleisempaa ja työsuhteet lyhyempiä kuin aikaisemmin. Työn merkityksellisyyden tarve on lisääntynyt. Merkityksellistä työtä tekevät voivat hyvin ja saavat tuloksia aikaan. (Emt.) Ko-ronapandemia on myös omalta osaltaan muuttanut työelämää ja lisännyt työn merkityksel-lisyyden tärkeyttä. Yhteiskunnan ja kestävän kehityksen perusta on työ, merkityksellinen työ.
4.3 Sosiaalityön merkityksellisyys
Matela (2011, 83) on tutkinut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja läh-temiseen vaikuttavia tekijöitä. Merkitykselliseksi työnsä koki yli 80 prosenttia vastaa-jista. Myös Forsmanin (2010, 109–110) tutkimus lastensuojelun työntekijöistä korostaa työn tärkeyttä ja merkityksellisyyttä, erityisesti työntekijälle itselleen. Yliruka ym. (2009) toteavat, että sosiaalityö koetaan yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi. Sosiaalityössä työskennellään isojen asioiden äärellä. Työntekijälle pieni, rutiininomainen asia voi olla asiakkaalle hyvinkin merkityksellinen.
Martelan (2018) edellä esitettyihin merkityksellisyyteen liittyviin pohdintoihin peilaten, sosi-aalityössä korostuu erityisesti työn kokeminen itsessään arvokkaaksi, mikä johtuu hyvää tuottavasta päämäärästä. Sosiaalityö on auttamistyötä, jossa lähtökohtana on erilaisin inter-ventioiden kautta saada positiivista muutosta aikaan asiakkaan elämäntilanteessa. Sosiaali-työ antaa merkityksellisyyden kokemuksia tekijöilleen. Merkitykselliseen Sosiaali-työhön voi liittyä myös haasteita, kuten sosiaalityössä. Asiakkaita ei aina voida auttaa parhaalla mahdollisella tavalla, asiakassuhde voi olla haastava, johtaminen voi olla puutteellista ja työssä voi kohdata
29 eettisiä ristiriitoja (Mahlanen 2008, Kylmänen & Ukkola 2017). Erityisesti se, ettei pysty teke-mään työtään niin hyvin kuin haluaisi on omiaan vähentäteke-mään työn merkityksellisyyttä.
Omat arvot ja työn arvot eivät saisi olla ristiriidassa.
Tässä pro- gradu tutkielmassa sosiaalityön merkityksellisyyttä on tutkittu positiivisen kautta, mutta Matela (2011) näkee merkityksellisyyden kokemisessa myös haasteita. Matela (2011) toteaa, että sosiaalityöhön liittyy ongelma-ammattien ominaisuuksia, jolloin työn merkityk-sellisyyden tiedostaminen voi uuvuttaa. (Emt. 47.) Myös Antila (2006) toteaa, että sosiaalityö voidaan kokea niin merkitykselliseksi, että voidaan sietää puutteellisia työoloja pitkäänkin.
Sosiaalityön kaltaisesta kutsumusammatista voi olla kynnys lähteä vähemmän merkityksel-liseen työhön. (Emt. 62.) Myös Juntunen (2020) toteaa Antilan (2006) kanssa samanlaisia mer-kityksellisyyden kokemiseen liittyvän ristiriitoja. Juntunen (2020) lisää myös, että työstä voi tulla liian tärkeää, jolloin aikaa muulle elämälle ei jää. Tällöin kokonaisvaltainen hyvinvointi kärsii.
Työn merkityksellisyyden kokemiseen vaikuttavat myös sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittiset tekijät. Jos työ tunnustetaan yhteiskunnallisesti tärkeäksi, mutta palkkaus on kehnoa, on ti-lanne ristiriitainen. (Juntunen 2020.) Työn palkkaus kuitenkin kertoo yleensä todellisen ar-vostuksen. Sosiaalityössä tilanne on edellä kuvatun kaltainen, palkkaus suhteessa työn vaa-tivuuteen ei kohtaa. Myös erityisesti näin korona-aikana sairaanhoitajien ja muiden tervey-denhuollon henkilöstön työn tärkeydestä on puhuttu, mutta kuitenkaan se ei näy palkkauk-sessa. Vaikka työ olisi kuinka merkityksellistä tahansa, voi se uuvuttaa ja saada vaihtamaan alaa oman terveyden säilyttämiseksi.
Olen kerännyt tämän tutkielman aineiston jo varhaisessa vaiheessa koko tutkielmaproses-sia. Pyrkimyksenä on ollut tällä tavoin saavuttaa teorian ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu.
Näin olen pystynyt nostamaan teoriaosassa esille asioita teoreettiselta kannalta, joita laadul-lisessa kyselytutkimuksessa on ilmennyt. Tutkielman teoreettinen viitekehys on nyt käyty läpi ja seuraavaksi käsitellään tutkimuksen metodologisia lähtökohtia.
30
5 Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat
5.1 Laadullinen tutkimus
Tutkimukset jaetaan yleisesti ottaen laadullisiin eli kvalitatiivisiin ja määrällisiin eli
Tutkimukset jaetaan yleisesti ottaen laadullisiin eli kvalitatiivisiin ja määrällisiin eli