Kappale katoavaa elämää · DIGI

Kuppale ^{kato av aa eläm ää}

Tämän tarinan on kirjoitlanut v. 1917 maaliskuussa Kustaa

Koit[o, joka esit[elee itsensä seuraavasti:

"Olen syntynrrt.74/9

I864,

käynyt I

5

ikävuodellanin rippikoulun. Lukenut 20 vuotiaana kansakoulukurssin.

Ollut 5 vuotta pyhäkoulun opettajan a jajäsenenä rait[ius- seurassa sekä mielenkiinnolla seurannut nuorison _PYr- kimyksiä valon ja sivistyksen edistämiseksi. Wiimeiseksi, kuin perustettiin Suontaustan Nuoriso ^Seuraa

v.

1916, kuuluin sen perustajiin, johon liityin vakinaisena jäsene- nä. Waimonin on syntynrrt.TBll

I

^1869, ja solmeimme avioliiton IB/B I889."

"Oli ihana toukokuun päivä v. 1900. ^'W'esi

oli

^noussut

Kokemäen joen yli äyräitten peittäen

lfiella

olevat pellot ja niiryt. Aita puut ja lanta tunkiot kelluivat veden va-

rassa. Kilpijoen sillalla hryäili

vesi hevosilla ajajain takapuo- Iia, kun rattailla istuivat sillan yLi apessaan. Kaide puitten

viereen oli laitettu porras-käy- tdvä jalaan kulkijoita varten, josta tavan takaa tipahteli

lapsia ja vanhuksia suin päin sillalla olevaan veteen.

Onneksi oli sentddn viellä vähän kuivaa mäkeä Sauna- kallion syrjdssä, jossa minulla oli möt&i p"hanen. Siella asui

vaimoni kolmen lapsemme kera. Itse olin palvellul<sessa Raukon säterissä.

Olin aina

_Wtyväinen

palvelus paikkaani, enkd. o[- lut äskösen teeren poi[<a. Olin jo kuudettatoista vuotta pal- veluksessa, vaan minulla on kuuma veri, tai miksi sitä sa- noisin. On semmoinen vika, että kuin joku asia minulle

selviää, niin se täyqry panna täytäntöön ja heti.

Sitä ennen olin jo vuok- rannut Kilpijoen Kallolta, noin runsaan viisi kilomet- teriä talosta metsdssä olevat

niiryr, nimelta Vaarä pärsä ja Kaituri.

Kun pari vuotta varemmin olin palvelul<sessa mainitus- sa talossa, olimme heinän teossa sanotuilla niiryilla.

Siella myös isäntä

oli

mu- kana, silla han oli _ryö-mies eikä kammarissa olija, joka hienoin hansikasten kanssa

aamuisin

väki

tuvan oven verikettä pitelee, kuin rulee töitä mddrädmään. Hän oli aina itse mukana kuin töitä tehdin.

Niityc

olivat

vfiäiset

^ja

alaltaan noin hehtaarin ala.

Tlrli siitä sentään heiniä, tai oikeimmin vesi sarnmalia, parisen kuormaa.

Kuin tuolla heiluttelimme

kirkkaita

viikatteitamme, jotka v?ilkfitelivät auringon paisteessa,

oli

silloin ihana heinäkuun

päivä. Vfian

päästä makasi heinä kaatu- neena luokona. Ei se tosin

heinä luovolta ndyttåinyt vaan

paremmin

kuokkamaalta.

Kuin koedmme laskea vii- katteemme lfiemmds ^maan kamaraa, niin silloin kellah- tikin korkealle l<ohonnut ve- sisammal kellilleen ndyttäen meille poikki leikattua puol- raan ikään kuin nuhdellen,

Kustaa Koitto.

että olimme heiltä riistäneet elämän ja kostoksi se ndytti- kin meille vaan kuokkamaan, eikä heinä niiryn osaa.

Illalla

låihdimme kotiin reippaina ja iloisin mielin.

I[ta rupesi tuntumaan viile- ältä, ja oli raitis kulkea yöksi kotiin tehdaksemme aamulla saman matkan kokoamaan latoin noi heinät, jotka juur

ikään olimme kaataneet. Niin ollaan aina innostuneita, kuin reippain mielin ryön ^ääressä puuhaillaan,

niin

tdssäkin.

Tuumittiin, että huomenna saadaan sieltä heinät latoin,

ja niin

påätryy heinä cyö onnellisesti.

Olimme syöneet illallisen

ja

hankkiutuneet levolle, synkkeni taivas,

ja

kuului

kaukaista jytinää. Huomasim- rre, mitä oikkuja oli luonnos- sa. Se ei ollutka myötäinen äsköisille ruumillemlne, vaan

tahtoi panna vasta-lauseen töidemme menestymiselle.

Wfiän

^päästä

alkoi

sataa

kuin sankosta vettä kaataen.

Kuin ^isäntä katsoi ikkunasta pihalle ja huomasi, miten vesi virtana virui piha maalla, että tien kohta, jossa ei ruohoa ol- lut, näytti paremmin joelta kuin tieltä.

"Nyt

saadaanki sieltä huonoja heiniä" , tuu- masi isäntä, "ei ne muutenka kaksisia

de,

^vaan kuin nyt viellä tuli tuommoinen sade", ja poistui makuuhuoneeseen- sa levo[e.

Aamulla kello

viiden tienoissa nousi emäntä keit- tämddn aamu kahvia, jolla ajaalla isäntä

ja

me toiset

"r

' _limme

_nousseet

tyovaK

^o.

vuoteelta

ja

pukeutuneet, kutsui emäntä meitä aamu- kahville.

Siinä sitte liotettiin kurk- kua kuumalla liemella ja tuu- mittiin päivän tehtävistä, silla eilinen työ suunnitelmamme näytti hukkaan menneen

Ei

siinä sentään kauvan

78

Huittisten Joulu 2005

".1*

:llt

{

.,.

rlr arr rfitl

I

:åa I

Kaituri, niitty johon Kustaa Perusti ^torPPansa.

$iffi

arvailtu, vaan päätettiin läh- teä eilistä luokoa kokoomaan tuolta metsä niiryiltä. Kohta oltiin taas reippai na ja iloisina matkalla eväs-laukut ja piimä purnukat ^seläässä.

Matkan teki vähän viehät- tdvämmäksi se, että nyt olivat myöskin naiset mukana hara- voimista varten.

Vahan päästä oli tuo iloi- nen seurue metsä niirylla.

Isäntä nousi ensimmäisenä

niiryn aidalle

huutaen:

"Tdllä onkin jo puoli ryötä tehrynä, emme taalla olisi luoko väkeä tarvinneet, tääl- lä on heinät karheella ruolla aidan vieressä!"

Yöllä

ollut

runsas ukon

sade oli nostanut veden nii- tyll., tai oikeimmin ei siinnä nyt niittyä olllut, ^{vaan se} oli muuttunut ^järveksi. Pari latoa ndkyi, joiden ympärilla oli va-

r .. ..1

hän metesten Palta naKyvlssa, ikään kuin pieniä saaria.

Olimme

kahlanneet la- don kynnykselle ja istumme siihen

kuin

levdhtämään.

Emme sentään väsyneitä ol- leet aamulla, silla sitä tautia emme silloin tunteneet viellä illallakär, vaan oli semmo- nen tapa, kuin kulettiin ryö maalle näinkin pitka matka.

Oli siinnä

levfitämisessä sentään toisetkin syynsä ei vaan paljas tapa, silla siinnä

pidettiin tärkeä neuvottelu,

milla

saadaan

nuot

heinät tuolta aidan vierestä latoihin.

'Wirta oli tehnyt oma-päistä ryötään, eikä

ollut

ottanut huomioonsa, että meilla oli

aikomus viedä heinät latoin ja han kuletti päinvastoin.

Tuossa,

kun oli

^vdhän

istuttu, riisuivat

rpöt

^pääl-

limmäiset hameensa ja alum- maiset käärivät vyötäsilleen, jossa hame oli kuin vanhan aikainen hevosen kaula mal- lu. Arvaa sen millaisilta rytöt tuollaisessa asussa näyttdvät, vaan ei se

ollut

tässä kyty- myksessä

muoti

yksistään, vaan milla saataisiin heinät

latoin, oli

pääasia. Muut olivat vaan sivu seikkoja.

Käytiin

kasiksi heinän korjuuseen. Siinnakos vasta

ryö alkoi, kuin heinä taak-

koihin

asetettiin,

oli

kuin satoja

kalja kuurnia

olisi

ollut

täflessä juoksussaan.

Thukoamaton

lirinä ja

lu- rina ja kaikki olimme kuin

ryWneitä kukon ^poikia.

Kuin tuo tulvan tekemä karhe kaikki

oli

^saatu kan-

tamis-kuntoorr,

alkoivat miehet niitä kantaa latojen ereen mätästen päfiän kui- vumaan. Siinndkös miesten takapuolilla oli tuoreet olot, kuin ^vesi virui virtana pisin selka piitä, ja sai siinnä leu-

kakin osansa, sillä vesi laiskyi kavellessä niin ett'ei tahtonut saada silmiaän auki sen vesi

pyryn

tfiden,

minkä, jalaat kåiydessään synnyttivät, silla vettä oli polviin saakka.

Taiilla

teimme isännän kanssa samasta niitystä vuok- ra sopimuksen valmiiksi, joka kotiin pääsryä varmennettiin itseni ja vaimoni elin aikaisen

vuokra kirjan teolla, johon asetettiin vuotuista vuokraa viikko elossa ja toinen hei-

nässä talon ruuall a ja rahaa kaksi

b--entä

^markkaa.

Tämän maan lisäksi sain metsän käyttö oikeudella ha- kata kaksi syleä halkoja talon metsästä isännän osoittamasta paikasta.

Olin tuosta niirystä tehnyt kerran heinää lehmdllenin,

jonka

hankein,

kuin

sain itse sille ruokaa, että pikku väki ja vaimo ^saivat

vfiän

maitoa omasta takaa palan painikkeeksi. Tamakos jo oli ^{mieltä ylentävää} ja loihti esiin uutta innostusta oman maan viljelyksen eteen työtä tekemään.

'Waimonin

astui jo arvok- kaana kuin emäntä ainakin maito kiulu kädessä omasta navetasta tupaan, joka mei- tilla kylässä silloin oli. L"p- set olivat iloisia kuin kutun vohlat, kuin saivat lehmän lammintä maitoa kahviku- pillisen aamuin illoin.

Tekstin alkuperäisenä säilyttäen toimittanut Timo Kouttu

Huittisten Joulu 2005 79