jakoululla ei ole omaa vakinaista opettajakun- taa, vaan koulu käyttää vierailevia opettajia.
Myös ulkomaisia vierailijoita käytetään opetus- tehtävissä.
Opettajat ovat koonneet itse oppikirjoja, joita koulu on julkaissut 40 kappaletta. Pai- nos on yleensä 3000, ja kirjoja käyttävät myös toimitukset. Koululla on oma kirjakauppa, jos- sa oppikirjoja myydään painatuskustannuksia halvemmalla. Oppikirjat painetaan yliopiston kirjakustantamossa. Koulutustarpeisiin on li- säksi monistettu ja kopioitu tekstikokoelmia, asiakirja- ja dokumenttiaineistoja, joita ei ole muuten saatavilla. Koulu julkaisee par-
haillaan yhdessä Tiedeakatemian kanssa Unkarin lehdistön historiaa (I-V), josta on ilmestynyt ensimmäinen osa.
Unkarin Sanomalehtimiesten Liiton toimitta- jakoulu järjestää peruskoulutuksen saaneille jatko- ja täydennyskoulutusta viikon mittaisina kursseina vuoden parin päästä koulutuksen pää- tyttyä. Jatkokoulutusjärjestelmää kehitetään, mutta sitä vaikeuttaa mm. se, että noin puolet toimittajista asuu maaseudulla, ja koululla ei ole omaa asuntolaa, jolloin majoituskustannuk- set ,ovat huomattavat. Jatkokursseille osall is- tuu vuosittain no'~ 300-350 toimittajaa.
Jyrki Jyrkiäinen
Tiedotustutkimus-lehden vuosikerran 1980 hinta on 40 mk. Lehden voi tilata maksamalla mainitun summan osoitteella:
Tiedotusapillinen yhdistys ry.
PL 373
00101 Helsinki 10 Ps-tili TA 5779 65-3
22
TIEDOTUSOPIN KÄÄ Kl UI
Kuten tunnettua ei suomalainen käännöskirjal- lisuuspolitiikka ole kovin suosiollinen ihmis/
yhteiskuntatieteellistä erityiskirjallisuutta kohtaan (ehkäpä joitakin harvoja poikkeusaloja lukuunottamatta). Alaansa seuraavan on kään- nyttävä kielitaitonsa rajoissa muihin ilm~n
suuntiin. Opetuksen kannalta tilanne on sikä- li hälyttävä, että opiskelijoiden kielitaito näyttää alkavan englannista ja päättyvän eng- lantiin (jota sitäkään ei lueta kuin ehkä pa- kosta). Nämä erilaiset syyt pitävät koko ajan ajankohtaisena suomenkielisen käännöskirjalli- suuden tuottamisen. Tässä mielessä - ja so- siologien vastaavan kiertokyselyn (Sosiologia 4/1979) viimein inspiroimana- lähetettiin kaikille Helsingin ja Tampereen yliopistojen tiedotusopin laitosten opettajille sekä eräil- le muille tiedotustutkijoille kysely, jossa pyydettiin nimeämään kolme eniten paikkaansa puolustavaa teosta suomennettavaksi. Seuraa- vassa kyselyn ensimmäinen posti kommenttei- neen. Jatkoon ja yhteenvetoon palataan seu- raavassa numerossa. Kiertokyselyn järjesti ja raportoi Tiedotustutkimus-lehdelle Tarmo Malmberg.
Heikki Hellman:
(1) Horst Holzer: Kommunikationssoziologie. - Kyseessä on tietyn, muuallakin kuin länsisaksa- laisissa piireissä vaikuttavan "koulukunnan"
tai lähestymistavan varsin puhdas esitys. Vaik- ka sen esittämät ajatukset kaipaavatkin kri- tiikkiä, on teos hyvin mielenkiintoinen ja si- täpaitsi - tätäkin puolta on kai ajateltava - yliopistolliseksi kurssikirjaksi sopiva.
(2) JUrgen Habermas: Strukturwandel der öffent- lichkeit. - Kriittisen kommunikaatiotutkimuksen klassikko ja yhä ilmeisen ajankohtainen. Ja jälleen - ainakin mahdollisessa suomennetussa asussa - sopiva yliopistollinen kurssikirja, muuallekin kuin tiedotusopin laitoksille.
US: LISTAYKKÖSET
23
(3) Artikkelikokoelma Frankfurtin koulukunnan ja "toisen polven" (ja kenties "kolmannenkin polven") kriittistä kulttuuri/kommunikaatio- tutkimusta. Sopivia artikkeleita olisivat esi- merkiksi Adornon "Musiikin yhteiskunnallisesta tilasta", "Jazzista", "Musiikin fetil~iluon
teesta ja kuulon regressoitumisesta", Adornon ja Horkheimerin "Kulttuuriteollisuus: valistus massaharhakuvana", Senjaminin "Taideteos tek- nisen uusinnettavuutensa aikakautena" jne.
Uudempia artikkeleita esim. Prokopilta ym. vas- taavilta. Kirjan alkuun sopiva suomalainen esittely Frankfurtin koulukunnan kulttuuriteol- lisuusanalyysista, ehkä yleisemminkin (Mehto- nen? Noro?). -Ehdottomasti tarpeellinen, kos- ka koulukuntaa tunnetaan Suomessa niin huonos- ti.
Kuten huomaa, on listani varsin "yksipuoli- nen". Syynä on se, että englantilaiselta kie- lialueelta ei kovin kiintoisia tai kestäviä teoksia ole viime vuosina tullut, eikä vanhem- pikaan kirjallisuus oikein tunnu mielekkäältä käännettäväksi. Ranska, Espanja ja Italia taas ovat minulle täysin valkoista aluetta.
Pertti Hemanus:
Suomentamisen arvoisista tiedotusopillisista teoksista ei tietenkään ole pulaa, vaan run- sauden pula. Voisi ajatella klassikkojen - esimerkiksi anglosaksisen perinteen johtavien kehittelijäiden kääntämistä. Yhtä hyvin voi- taisiin ajatella meillä vähän tunnettujen tut- kimussuuntausten, esim. semiotiikan tunnetuksi tekemistä. Käännettävää löytyisi niin 'lännes- tä' kuin 'idästä', jopa- kuten todella suo- mennetun Dorfman - Mattelartin esimerkki osoit- taa - kehitysmaiden tiedotustutkimuksesta.
Seuraavat kolme teosta eivät missään nimessä ole tärkeimmät tai parhaat mahdolliset. Sen sijaan ne ovat kolme tärkeää kirjaa monista.
JUrgen Habermasin Strukturwandel der öffent- lichkeit avaa julkisuuden käsitteeseen näkökul- man, jonka tunteminen kuuluu tiedotusopin yleis- sivistykseen; näin on siitä huolimatta, että Habermasin englannintaminen on tietojen mukaan lyöty laimin.
Horst Holzerin Kommunikatiossoziologie tar- kentaa ja syventää ideoita, joita suomalaises- sakin tiedotustutkimuksessa on ollut 'liikkeel- lä', vain vähemmän tarkkoina ja syvinä.
James Curranin, Michael Gurevitchin ja Janet Woollacottin toimittama Mass Communication and
·society on rikas readeri, jonka jänneväli ulot- tuu klassikoista Adornosta ja Horkheimerista tämän hetken johtaviin englantilaistutkijoihin.
Sananmukaisesti se avartaa ajattelua.
Irma Holopainen:
Ensinnäkin, on todella vaikeaa löytää nykyisin tiukasti 'tiedotusopillista' teosta, joka mak- saisi suomentamisen vaivan .. Tämän hetkiseen
kesk~steluun eniten kontribuutioita ovat tuo- neet pikemminlin erilaiset readerit, artikke- lit jne. Toiseksi, on varmasti olemassa kir- jallisuutta, josta suomalaisella keskivertokie- litaidon omaavalla tutkijalla ei ole aavistus- takaan, ja tämä kirjallisuus löytyy esim. Rans- kasta, Italiasta, Latinalaisesta Amerikasta jne., puhumattakaan venäjänkielisestä kirjalli- suudesta. Näiden kielialueiden kirjallisuuden suomentamista voinevat ehdottaa vain sellaiset, jotka kyseisissä kielissä ovat ymmärryksensä hankkineet.
Ehkä joku Horst Holzerin Kommunikationsso- ziologie puolustaa paikkaansa kokonaisvaltai- sena tiedotusopillisena tarkasteluna, vaikka
·epäilen, että sekin alkaa olla pian vanhaa ta- varaa edellä mainitun readeri- ja artikkeli- tulvan vuoksi. Mutta opetustarkoituksiin se sopinee. Hyvä klassikko, joka on ehkä jäänyt huomiotta osittain kielivaikeuksienkin vuoksi, olisi Jacques Ellulin Propaganda, jota niin ikään vojsi suositella opetuksellisesta näkö- kulmasta.
Minusta tiedotusopissa tulisi myös tuntea viimeaikainen psykologiatieteessä käyty keskus-
24
telu ja uudet näkökulmat. Tutustumista rajoit- taa juuri osittain ~e, että lähes kaikki on kirjoitettu joko saksan- tai venäjänkielellä.
On vaikea sanoa, mikä tässä keskustelussa oli- si kaikkein 'tiedotusopillisin' teos - koska en oikein tiedä, mitä tiedotusopillisella tar- koitetaan - mutta kiintoisaa olisi saada kään- netyksi esimerkiksi Aleksej Aleksejevits (A.A.) Leontjevin psykolingvi~tistä tutkimusta, jonka saksankielinen nimi on Sprache, Sprechen, Sprechentätigkeit. Kalpean aavistuksen A.A.
Leontjevin ajattelusta saa hänen suomennetusta popularisoidusta kirjastaan Kieli ja ajattelu (Kansankulttuuri), jolla nähdäkseni on myös 'tiedotusopillista' relevanssia.
Jyrki Jyrkiäinen:
(1) Horst Holzer: Kommunikationssoziologie.
(2) Lothar Bisky: Zur Kritik der bUrgerlichen
t~assenkommuni ka ti onsforschung.
(3) Horst Holzer: Theorie des Fernsehens. Fern- sehkommunikation in der Bundesrepublik Deutsch- land.
Saksankielistä kommunikaatiotutkimusta tun- netaan Suomessa melko vähän johtuen mm. korkea- koulujen opettajien, tutkijoiden ja opiskeli- joiden puutteellisesta kielitaidosta. Oheis- ten käännösten avulla pyrittäisiin poistamaan tätä estettä.
Tarmo t~almberg:
(l) JUrgen Habermas: Strukturwandel der öffent- lichkeit. Ns. Frankfurtin koulukunta tunnetaan Suomessa tiedotusoppineissa piireissä liikaa lähinnä vain huhupuheilta (tyyppiä 'idealis-
~ia'). Habermasin habilitaatioväitöskirja on edelleen peruslukemistoa yritettäessä käsitteel- listää joukkotiedotuksen historiallista syntyä ja muodonmuutosta.
(2) Umberto Eco: La struttura assente. Semio- tiikka liittyy mannereurooppalaiseen ajatte- luun, joka meikäläisittäin on pitkään liikkunut tiedotusopin 'ulkopuolella'. Econ ensimmäinen yleiskatsaus, jonka hän omassa ajattelussaan katsoo jo ohittaneensa (Trattato di semiotica generale, 1976), on edelleen niitä harvoja
semiotiikan,}<.artoituksia, joissa horisontti on sekä yleinen että erityinen, so. 'myös 'tiedotus- opillisesti.relevantti'. Näin erityisesti koska hän (joskin viitteenomaisesti) asettaa myös joukkotiedotustutkimuksen perusongelman:
ymmärtää kohteensa muodot sosiaalisesti kons- titutiiveina.
(3) Rene Sc_herer: Philosophie de la communica- tion. Suomalaista tiedotusopillista viestintä- käsitystä ·painaa vielä angloamerikkalaisen na- turalismin taakka. Eurooppalainen filosofia on kuitenkin viimeistään Husserlin fenomenologi- sesta ohjelmasta lähtien pohdiskellut 'tiedo- tusopin tiedeperustaa': viestinnän (merkityksen intersubjektiivisuuden) olemusta. Scherer luo kokoavan katsauksen tähän perinteeseen, jonka maihinnousua odotamme.
Kauko Pietilä:
Ehdontan ensinnäkin seuraavia kahta teosta:
JUrgen Habermas: Strukturwandel der öffentlic~
keit ja Oskar Negt & Alexander Kluge: öffent- lichkeit und Erfahrung. Oikeastaan molemmat- kin ovat julkisuusproblematiikan klassisia tarkasteluja. Tämä problematiikka on Suomessa ilmeisen vähän tunnettua siitä huolimatta, että se'lienee tiedotusopin kannalta juuri sellaista kohdespesifiä yhteiskuntatieteellistä käsitteen- muodostusta, jonka puutteessa tiedotusoppi pyr- kii redukoitumaan milloin minkin tieteenalan sivujuoneksi. -Mutta niin kuin klassista jul- kisuutta seurasi porvarillisen yhteiskunnan his- toriassa tuotantojulkisuus ja massakulttuuri, niin sopisi edellisten käsitteelliseksi jat- koksi Wolfgang Fritz Haugin Kritik der Waren- ästhetik.
Tapio Varis:
Minusta tulisi harkita esimerkiksi seuraavien teosten kääntämistä:
25
(l) Armand Mattelart: Multinational Corpora-' tions & The Control of Culture - The Ideologi- cal Apparatuses of Imperialism. Tästä ongel- masta ei ole olemassa suomenkielisiä teoksia.
(2) Alberto Ruiz Eldredge: El desafio juridico de la communicacion international.
(3) Jörg Becker: Free Flow of Information - In- formation zur neuen internationalen Informa- tionsordnung.
Esittämäni kirjat ovat kaikki kansainvälisen viestinnän alalta. Valinta on tehty nopeasti eikä ole välttämättä loppuun saakka harkittu. Edellä mainittujen teosten tietoa ei kuiten- kaan ole suomenkielellä saatavissa.
Leif Aberg:
Pyydetty luettelo kolmesta kääntämisen arvoi- sesta tiedotusopillisesta teoksesta on osalta- ni hyvin lyhyt: en osaa nimetä suoraan ainoa- takaan. Alueen kirjallisuuden "ongelmana" kääntämisen kannalta kun mielestäni on se, että teokset ovat yleensä kiinteästi sidoksissa al- kuperämaan omien viestintäjärjestelmien kuvauk- seen. Tällöin niiden kääntäminen suomeksi ei ole useinkaan mielekästä. Amerikkalaisesta kirjallisuudesta kääntämisen arvoisia olisivat lähinnän viestinnän filosofin Lee Thayerin aja- telmat, mutta häneltä ei äskettäin ole ilmesty- nyt kirjoja.
Harkinnan arvoinen ajatus sen sijaan voisi olla kansainvälisen readerin toimittaminen suo- meksi, tietyn joukkoviestinnän aihepiirin ympä- riltä. Mukana voisi olla sekä suomalaisia että
·ulkomaisia kirjoittajia. Readerin toimittami- sessa on aina ongelmia (viittaan esimerkiksi Hemånuksen esittämään Viestinnän virtauksia- kirjan kritiikkiin Sosiologia-lehdessä'), .mutta
"tavalliseen" käännökseen verraten readerissa on etujakin, esimerkiksi sisällön tuoreus ja teemojen sovitus Suomen oloihin soveltuvaksi.
JUrgen Habermasin Strukturwandel der öffent- lichkeit avaa julkisuuden käsitteeseen näkökul- man, jonka tunteminen kuuluu tiedotusopin yleis- sivistykseen; näin on siitä huolimatta, että Habermasin englannintaminen on tietojen mukaan lyöty laimin.
Horst Holzerin Kommunikatiossoziologie tar- kentaa ja syventää ideoita, joita suomalaises- sakin tiedotustutkimuksessa on ollut 'liikkeel- lä', vain vähemmän tarkkoina ja syvinä.
James Curranin, Michael Gurevitchin ja Janet Woollacottin toimittama Mass Communication and
·society on rikas readeri, jonka jänneväli ulot- tuu klassikoista Adornosta ja Horkheimerista tämän hetken johtaviin englantilaistutkijoihin.
Sananmukaisesti se avartaa ajattelua.
Irma Holopainen:
Ensinnäkin, on todella vaikeaa löytää nykyisin tiukasti 'tiedotusopillista' teosta, joka mak- saisi suomentamisen vaivan .. Tämän hetkiseen
kesk~steluun eniten kontribuutioita ovat tuo- neet pikemminlin erilaiset readerit, artikke- lit jne. Toiseksi, on varmasti olemassa kir- jallisuutta, josta suomalaisella keskivertokie- litaidon omaavalla tutkijalla ei ole aavistus- takaan, ja tämä kirjallisuus löytyy esim. Rans- kasta, Italiasta, Latinalaisesta Amerikasta jne., puhumattakaan venäjänkielisestä kirjalli- suudesta. Näiden kielialueiden kirjallisuuden suomentamista voinevat ehdottaa vain sellaiset, jotka kyseisissä kielissä ovat ymmärryksensä hankkineet.
Ehkä joku Horst Holzerin Kommunikationsso- ziologie puolustaa paikkaansa kokonaisvaltai- sena tiedotusopillisena tarkasteluna, vaikka
·epäilen, että sekin alkaa olla pian vanhaa ta- varaa edellä mainitun readeri- ja artikkeli- tulvan vuoksi. Mutta opetustarkoituksiin se sopinee. Hyvä klassikko, joka on ehkä jäänyt huomiotta osittain kielivaikeuksienkin vuoksi, olisi Jacques Ellulin Propaganda, jota niin ikään vojsi suositella opetuksellisesta näkö- kulmasta.
Minusta tiedotusopissa tulisi myös tuntea viimeaikainen psykologiatieteessä käyty keskus-
24
telu ja uudet näkökulmat. Tutustumista rajoit- taa juuri osittain ~e, että lähes kaikki on kirjoitettu joko saksan- tai venäjänkielellä.
On vaikea sanoa, mikä tässä keskustelussa oli- si kaikkein 'tiedotusopillisin' teos - koska en oikein tiedä, mitä tiedotusopillisella tar- koitetaan - mutta kiintoisaa olisi saada kään- netyksi esimerkiksi Aleksej Aleksejevits (A.A.) Leontjevin psykolingvi~tistä tutkimusta, jonka saksankielinen nimi on Sprache, Sprechen, Sprechentätigkeit. Kalpean aavistuksen A.A.
Leontjevin ajattelusta saa hänen suomennetusta popularisoidusta kirjastaan Kieli ja ajattelu (Kansankulttuuri), jolla nähdäkseni on myös 'tiedotusopillista' relevanssia.
Jyrki Jyrkiäinen:
(1) Horst Holzer: Kommunikationssoziologie.
(2) Lothar Bisky: Zur Kritik der bUrgerlichen
t~assenkommuni ka ti onsforschung.
(3) Horst Holzer: Theorie des Fernsehens. Fern- sehkommunikation in der Bundesrepublik Deutsch- land.
Saksankielistä kommunikaatiotutkimusta tun- netaan Suomessa melko vähän johtuen mm. korkea- koulujen opettajien, tutkijoiden ja opiskeli- joiden puutteellisesta kielitaidosta. Oheis- ten käännösten avulla pyrittäisiin poistamaan tätä estettä.
Tarmo t~almberg:
(l) JUrgen Habermas: Strukturwandel der öffent- lichkeit. Ns. Frankfurtin koulukunta tunnetaan Suomessa tiedotusoppineissa piireissä liikaa lähinnä vain huhupuheilta (tyyppiä 'idealis-
~ia'). Habermasin habilitaatioväitöskirja on edelleen peruslukemistoa yritettäessä käsitteel- listää joukkotiedotuksen historiallista syntyä ja muodonmuutosta.
(2) Umberto Eco: La struttura assente. Semio- tiikka liittyy mannereurooppalaiseen ajatte- luun, joka meikäläisittäin on pitkään liikkunut tiedotusopin 'ulkopuolella'. Econ ensimmäinen yleiskatsaus, jonka hän omassa ajattelussaan katsoo jo ohittaneensa (Trattato di semiotica generale, 1976), on edelleen niitä harvoja
semiotiikan,}<.artoituksia, joissa horisontti on sekä yleinen että erityinen, so. 'myös 'tiedotus- opillisesti.relevantti'. Näin erityisesti koska hän (joskin viitteenomaisesti) asettaa myös joukkotiedotustutkimuksen perusongelman:
ymmärtää kohteensa muodot sosiaalisesti kons- titutiiveina.
(3) Rene Sc_herer: Philosophie de la communica- tion. Suomalaista tiedotusopillista viestintä- käsitystä ·painaa vielä angloamerikkalaisen na- turalismin taakka. Eurooppalainen filosofia on kuitenkin viimeistään Husserlin fenomenologi- sesta ohjelmasta lähtien pohdiskellut 'tiedo- tusopin tiedeperustaa': viestinnän (merkityksen intersubjektiivisuuden) olemusta. Scherer luo kokoavan katsauksen tähän perinteeseen, jonka maihinnousua odotamme.
Kauko Pietilä:
Ehdontan ensinnäkin seuraavia kahta teosta:
JUrgen Habermas: Strukturwandel der öffentlic~
keit ja Oskar Negt & Alexander Kluge: öffent- lichkeit und Erfahrung. Oikeastaan molemmat- kin ovat julkisuusproblematiikan klassisia tarkasteluja. Tämä problematiikka on Suomessa ilmeisen vähän tunnettua siitä huolimatta, että se'lienee tiedotusopin kannalta juuri sellaista kohdespesifiä yhteiskuntatieteellistä käsitteen- muodostusta, jonka puutteessa tiedotusoppi pyr- kii redukoitumaan milloin minkin tieteenalan sivujuoneksi. -Mutta niin kuin klassista jul- kisuutta seurasi porvarillisen yhteiskunnan his- toriassa tuotantojulkisuus ja massakulttuuri, niin sopisi edellisten käsitteelliseksi jat- koksi Wolfgang Fritz Haugin Kritik der Waren- ästhetik.
Tapio Varis:
Minusta tulisi harkita esimerkiksi seuraavien teosten kääntämistä:
25
(l) Armand Mattelart: Multinational Corpora-' tions & The Control of Culture - The Ideologi- cal Apparatuses of Imperialism. Tästä ongel- masta ei ole olemassa suomenkielisiä teoksia.
(2) Alberto Ruiz Eldredge: El desafio juridico de la communicacion international.
(3) Jörg Becker: Free Flow of Information - In- formation zur neuen internationalen Informa- tionsordnung.
Esittämäni kirjat ovat kaikki kansainvälisen viestinnän alalta. Valinta on tehty nopeasti eikä ole välttämättä loppuun saakka harkittu.
Edellä mainittujen teosten tietoa ei kuiten- kaan ole suomenkielellä saatavissa.
Leif Aberg:
Pyydetty luettelo kolmesta kääntämisen arvoi- sesta tiedotusopillisesta teoksesta on osalta- ni hyvin lyhyt: en osaa nimetä suoraan ainoa- takaan. Alueen kirjallisuuden "ongelmana"
kääntämisen kannalta kun mielestäni on se, että teokset ovat yleensä kiinteästi sidoksissa al- kuperämaan omien viestintäjärjestelmien kuvauk- seen. Tällöin niiden kääntäminen suomeksi ei ole useinkaan mielekästä. Amerikkalaisesta kirjallisuudesta kääntämisen arvoisia olisivat lähinnän viestinnän filosofin Lee Thayerin aja- telmat, mutta häneltä ei äskettäin ole ilmesty- nyt kirjoja.
Harkinnan arvoinen ajatus sen sijaan voisi olla kansainvälisen readerin toimittaminen suo- meksi, tietyn joukkoviestinnän aihepiirin ympä- riltä. Mukana voisi olla sekä suomalaisia että
·ulkomaisia kirjoittajia. Readerin toimittami- sessa on aina ongelmia (viittaan esimerkiksi Hemånuksen esittämään Viestinnän virtauksia- kirjan kritiikkiin Sosiologia-lehdessä'), .mutta
"tavalliseen" käännökseen verraten readerissa on etujakin, esimerkiksi sisällön tuoreus ja teemojen sovitus Suomen oloihin soveltuvaksi.
