N:o 4. Hinta 2: —

N:o 4.

SISÄLLYS:

Itse k a sv a tu s.

Juopposairaan luontainen hoito.

Ihotaudit ja niiden poisto luontaishoidolla.

Ilm a k y lv y t, niiden o tto ja va iku tu s.

L a sten ro k o tta m in en vähenee.

Luontainen te rv e y sh o ito kotona.

P akinaa lä ä keka p seleista .

Kun k y lä ä n tuli a n keria s ja ta rttu v ia tauteja.

P arantajan pakinoita.

S a u n a ssa kin ta rvita a n jä rkeä . K irjeistä otteita.

L uonnonparantaja va p a u tettu s y y tte e s tä .

A m erikka la in en to h to ri a rv o ste le e kirjaa R o k o tu sp a k k o p o istetta va .

T o im itta ja S A M P S A L U O N N O N M A A — P a im io .

Itsekasvatus.

M eidän a ika n a m m e opitaan paljon.

Jo ka isen lapsen p itä ä k ä y d ä koulua, lukea m ä ä r ä ty t k irja t ja opetella v ä ­ hän k ä y tä n n ö llistä k in taitoa. K irjoja luetaan. S a m o in sanom alehtiä.

V a ra k k a a m m a t ja ne, joilla jotain keinoa on rahansaantiin, k ä y v ä t oppi-, a m m a tti- tai m uuta koulua. Ja tu h a n n et nu o ret m ie h e t ja n a iset o p is­

k e le v a t y lio p isto issa vuosittain.

M u tta k a ik e sta tä stä tou h u sta h u o ­ lim a tta eläm ä toteaa, e ttä jä rkeä , tuota kallista ju m a la ista lahjaa, k ä y ­ te tä ä n h arvinaisen vähän. T a i jos sitä ollaan k ä y ttä v in ä ä n , niin on se silloinkin vaan jo ta in jo u k k o -, p u o ­ lue-, kirja- tai sa n o m a leh tijä rkeä tai kouluissa o p etettu a . Kun ajatellaan, niin sanotaan se ja s e o pettaja, p ro ­ fesso ri, to h to ri tai m uu sanoi niin, se h u o m a ttu nainen ta i m ies sanoi niin ja se leh ti e sitti niin ja niin. K y llä ­ hän asia niin onkin.

O llaanpa vielä niin va rm o ja ja jy r k k iä k in m onien asiain puolesta, että v a ik k a u u d e m m a t tu tk im u k s e t o v a t se littä n e e t jo n kin asian vää rä ksi, niin ei tahdo ta ka a n o tta a selko a u u sista v ä itte istä ja u u sista to tu u k ­ sista.

M e elä m m e edelleen jo u k k o a ja tu k - sen ajassa. Ja sitä tu k e e ja k e h ittä ä n y k y in e n ko u lu o p etu s voim allisesti.

Sillä suurin m ä ä rä o p p ikirjo ista on vanhoillisia jo k o tieten tahi tahallaan ja sam oin to im ii suurin jo u k k o o p e t­

ta jista saam ansa o p e tu k se n p e ru s­

teella, seu ra a m a lta k e h ity s tä . Uusia o p etta ja -a in eksia tosin tu lee v u o s it­

tain lisää, m u tta itse koululaitos on niin m u rh a a va n ra sk a s ja vanhoilli­

nen ko n eisto , e ttä se pian m asentaa n u o ret v o im a t jo u ko n m u ka iseksi.

Koulu edu sta a siis vanhoillisuutta.

Ja h u o m a tta vissa on, e itä m itä en em m ä n aikaa jo k u on koulun vai­

k u tu k se n alainen, sitä va ikea m p i h ä ­ nen on y m m ä r tä ä uusia aatteita ja uusia kä ytä n n ö llisiä tai aatteellisia eläm än puolia. V aikea lienee n y k y ­ aja n ih m isen uskoa esim . sitä, että va ltio kirko n papisto vielä noin 40— 50 vu o tta sitte n va stu sti ehdotonta ra it­

tiu tta , selittä en sen jum alanlahjan h y lk ä ä m ise k si, farisealaisuudeksi ja lahkolaisuudeksi, jo ta oikean k r is ti­

ty n tuli karttaa. A lko h o lista k ä rsin y t kansa asian y m m ä rsi, m utta ei oppi­

n u t papisto eikä m u u tka a n oppineet.

Ja m issä on n y k y ä ä n p ä te v im m ä t rauhanaatteen v a stu sta ja t? E ikö juuri o ppineitten piirissä. Ja luonnon­

parannusta v a stu sta v a t etupäässä oppineet. K ansa kä sittä ä ankarasta k o k e m u k s e s ta ja a ja tu ksen p e ru s­

teella, että esim . se eru m it, rokotus y .m . o v a t tu rm io ksi, m u tta o p p in eit­

ten on sitä va ikea ym m ä rtä ä . E m m e m a in itse useam paa e sim e rk ­ k iä to d ista a k se m m e , kuinka n y k y ­ a ikainen oppineisuus k a sva tta a ih m i­

s e t y k sip u o lisik si tai suorastaan p i­

m ittä ä heitä. O ppi tuudittaa harras­

tajansa siihen usko o n , e ttä he tie tä ­ v ä t a sia t oikein ja parem m in kuin ku ka a n muu.

M utta onhan m eillä ollut aina ja v a rsin kin n y k y ä ä n oppineita ihm isiä, pappeja, opettajia, kirjailijoita, m a is­

tereita , to h to reita y .m ., jo tka o va t h a rra sta n eet tä rk e itä uudistusaat- teita. N iinpä ra ittiu sliikkeen alku- aikoinakin oli m uutam ia pappeja, jo tk a u sk a lsiv a t kannattaa raittiutta.

Ja rauhanaatteen etu riveissä m eillä ­ kin on n y k y ä ä n oppineita ihm isiä.

M utta ei tä m ä ole opistojen ansioita.

S e on itse k a sv a tu k se n tulos. Sillä

m eilläkin on ka ikkin a aikoina ollut ihm isiä, jo tk a o v a t vapaasti to tu u tta e tsin eet ja k a sv a tta n e e t itsen sä , v a ­ listuen vähitellen eri aloilla ja hengen p a k o tu k se sta r y h ty n e e t kansaansa opastam aan p a rem paan eläm ään.

E ikä ole m u u ta keinoa p ä ä stä v a ­ listu kseen kuin itse k a sv a tu s. O n k u i­

ten kin tähän heti lisä ttä vä : its e k a s ­ va tu s m ah d o llisim m a n varm oilla p e ­ rusteilla ja ko rkea n pääm äärän o h ­ jaam ana.

N ekin tä rk e ä t u u d istu k se t, m itä m e h a rra sta m m e, t ä y t y y p eru sta a aivan kokonaan itse k a sv a tu k se n varaan. S e on vaikea ja aikaa vaativa tie, m u tta m uuta keinoa ei ole.

M e ta rjo a m m e a p u a m m e itseka s- vattajalle. M e esitte le m m e erilaisia asioita, u utta ja vanhaa ja v e rta ile m ­ m e niitä. K ukin saa k ä y ttä ä jär- keänsä, valiten m ielestä ä n oikean niiden p e ru steitten m ukaan, m itä e si­

te tty on. Itsenäinen a ja ttelu johtaa

vähitellen to tu u teen ja jä rje n its e ­ näiseen k ä y ttä m ise e n .

L u ontainen sairas- ja te r v e y s h o ito o v a t m ie le stä m m e a ih eeksi niin tä r ­ k eitä , k o sk a n e k u m p ik in läheisesti k o s k e v a t m eitä. R u u m iin eläm ä s u o ­ rastaan p a ko tta a m eid ä n k e h itty m ä ä n ja va litsem a a n p a re m m a t parannus- ja h o ito ta va t ku in m itä on k ä y tä n ­ nössä. Ja ellem m e tahdo u utta ja p arem paa oppia, niin sa ira u d et, k ö y ­ h y y s ja v ih e liä is y y s se k ä varhainen ku o lem a o v a t tie tä m ä ttö m y y d e n s e u ­ rauksena.

Ja niin on, että ku n ihm inen ensin y h tä asiaa a ja tte le e ja y m m ä r tä ä , ku te n luontaista sairas- ja te r v e y s - hoitoa ja niihin kuu lu via asioita, niin oppii hän a ja tu k se n tä r k e y d e n m u il­

lakin aloilla. H än on h e rä n n y t a ja t­

telem a a n itsen ä isesti. T ällainen ih ­ m inen k e h itty y y h ä . E läm än m a t­

kalla hän m en ee valosta valoon, n ä h ­ den ja y m m ä r tä e n y h ä se lk e ä m m in erilaisia asioita.

Juopposairaan luontainen hoito.

Kun juoppous viim e v u o sin a on y llä v a a n laajen tu n u t, niin tu lee jo k ai­

sen kan salaisen siihen h u o m io tan sa 'kiinnittää. T ä s s ä onkin m o n ta eri pu o l­

ta. Me jätäm m e s y rjä ä n k aik en se n k u rju u d en , jo ta v a llits e v a k ielto lak i ja sen k a n n a tta m in e n tu o tta a m onella ta v a lla , k o s k a em m e m itään, voi asian p ara n ta m ise k si tehdä. Sillä, k ielto lak i on eri p u o lu eitten valtiollinen k ep p i­

hev o n en ja sitä jo k a n n a tta v a t k iiv a a sti k aikki tro k a rit, p ie n e m m ä t ja su u ­ rem m at, kaikki ne, jo tk a h y ö ty v ä t k ie lto la in » v alv o n n asta» ja m o n et m uut, joita ei voi luetellakaan.. Ja m itäp ä m e v ä h ä v ä k is e t voisim m e teh d ä tä ssä . Ei y h tä ä n m itään.

On ku iten k in y k si ty ö a la jokaiselle ih m isy stä v ä lle , jo kaiselle, k e n ' h iu ­ kankin voi lä h im m ä istä ä n sääliä. Ne ovat v a rsin a ise t juopot eli alkohoolin orjat. Ja niitähän on niin k o v in paljon. Jo k a ise ssa k y lä ssä k in n iitä jo on.

E ikä ain o astaan m iehiä, v a a n n aisiak in on jo u tu n u t san o tu n m y r k y n uhriksi.

Ei ta rv its e k y s y ä »tiedem iehiltä», m itä alkohooli v a ik u tta a . K yllä sen jo k ain en tie tä ä ilm ankin. S e v ä k e v ä alkohooli, jo ta n y k y ä ä n n au titaan , p o lt­

ta a ihm isen sisu k set, ruuansulatuskanavan niin, e tte i sillä p o lte ttu v a tsa aina lu o n taish o id o llak aan p a ra n e . H e rm o t ä r ty v ä t tai lopen la m a a n tu v a t ja aiv o t sam oin. L opullinen ja v aarallin en sa ira u s k e h itty y to isin aan äkkiä, toisinaan hitaam m in. P ian on ju o p p o sa ira s ruum iillinen ja henkinen raunio.

Jo k u v u o sik y m m en s itte n luultiin, e ttä tie tä m ä ttö m y y s olisi juoppouteen s y y n ä . Ja siinä la p sellisessa u sk o ssa o v a t v ieläkin su u re t joukot kieltolain k a n n a tta jista . M utta k o k em u s to d ista a a iv a n toista. K yllähän n y t tieto a jo on. M utta silti ju o d aan . T u sk in k u k a a n e n ää on niin lapsellinen, e ttä uskoo alkoholin o lev an ra v its e v a a ja te rv e e llis tä . S itä ju o d a a n a iv a n m uista sy istä.

Juo p p o u d en s y y t o v a t se k ä ruum iillisia e ttä sielullisia, v ieläp ä voidaan sa n o a o sak si h enkisiäkin. Sillä h enkinen k e h ity s ta s o se lopultakin m äärää, voiko ihm inen ju o d a v a i eikö.

T a v allin en eläm ä, a iv a n jo k a p ä iv ä in e n e lä m ä v a ik u tta a joko juoppoutta tai ra ittiu tta . E n sim m äin en te k ijä on rav in to , joka voi olla, ja useim m illa onkin, liian y k sip u o lista ja p u u tteellista, jolloin alkohooli tu o tta a jotain n au­

tin to a, tai on se liian y lö llistä, lihaa ja k iih o tta v ia m a u steita sisä ltä v ä ä , k a h ­ vin ja tu p ak an kiih o ttam an a, jolloin alkohooli kuuluu siihen tav a lla a n v ä lt­

tä m ä ttö m ä n ä lisän ä.

E läm än m u rh eet ja v a s tu k s e t e d is tä v ä t ju o p p o u tta. Sillä parh ain k in ih­

m inen h a lu aa jo sk u s ra u h a a , lepoa ja u n h o itu sta, jo ita ju o p p o u d esta saad aan tai ain ak in lu u llaan s a a ta v a n . J a kun tä m ä ala huo m ataan , niin on siinä k o k o n ain en e lä m ä tu h an sin e pienine ja suurine tekijöilleen v a ik u ttam assa.

Jo k a ta h to o k ieltää, e tte i sielullisilla asioilla ole tek e m istä juoppouden al­

kuun, h ä n ei tunne eikä y m m ä rrä eläm ää.

Ei ihm inen aluksi su in k a a n aio tu lla juopoksi. H än v a a n tilap äisesti ensin h u u m aa itsen sä. Ja a lk o h o o lim y rk k y on sellaista, e ttä se vähitellen v a ik u tta a him on, jo ta v a s ta a n ei jokainen voi taistella. V aan luisuu ihmi­

nen v äh itellen ju o p p o sairaak si. Sillä v a k in a in e n juoppo on todella jo sairas, v a a ra llise sti sa ira s.

J a tä lla isia s a ira ita on m a assam m e jo a rv a a m a tto m a n p a ljo a

O jen taak o ihm iset, o jen taak o y h te isk u n ta tai v a ltio v a lta näille a u tta v a a k ä ttä ? Ei. Ju o p p o sa ira ita k o h d ellaan n y k y ä ä n a iv an k u in m ielisairaita noin s a ta tai p a ris a ta a v u o tta sitten .

Vain p e rh e e n p iirissä isä, äiti, puoliso tu k e e v ielä ja k o e tta a a u tta a ja kärsiä-, k o e tta a to iv o a ain a p a re m p a a ju o p o sta p e rh e e n jä se n e stä . M utta kun ei k ä s ite tä s a ira u tta , eik ä sitä, m ikä au ttaisi, niin k ä rsim y s ja toivo on tu rh a a . J a niin on y lein en juoppous jo tu rru tta n u t ihm iset, e tte i alitu iset

k aa m e a t k e rto m u k se t juoppojen k o h ta lo sta h e rä tä en ää m itään sääliä, ei vie u n irau h aa enää k eltään , eikä kukaan, a ja tte le k a a n sen p a re m p a a . T oivo on jo aikoja sitten k a d o n n u t. On jo paljon, niitä, jo tk a a rv e le v a t, e ttä su u ri osa k ansaam m e m enee ennen aik aiseen h a u ta a n alk o h o lim y rk y n v a ik u tu k se sta , jä ttä e n p erinnöksi heik o n sukupolven. K uinka to iv o to n ta täm äk in !

Ja m itä te k e e v a ltio v a lta ja m itä se on te h n y t? O n s ä ä d e tty lakia to i­

nen to istaan a n k aram p ia. Ja niiden k ä y tö s s ä ja so v e llu tta m ise ssa ei k ä y te tä järk eä, tu n te e sta ei p u h e tta k a a n . Ju o p p o ra u k a t n iiden tu rv in riiste tä ä n p u ti­

puhtaaksi, p an n aan linnaan ja y h ä u u d e sta a n lin n aan m ak sa m a a n sak k o ja n ­ sa. Juoppo s a ira s m en e ttä ä ra h a n sa , jo s n iitä aluksi on, te rv e y te n s ä , p e r­

h een sä, y s tä v ä n s ä ja tu tta v a n s a . L opuksi on h ä n to iv o to n rau k k a, jo k a on valm is p ä ä ttä m ä ä n p äiv än sä.

Oli aika, noin 40—50 v u o tta sitten , aika, jolloin ra ittiu sliik k e e ssä oli ra k ­ k au tta ja jolloin juoppoakin säälittiin . Silloin m u u a n peru sti ju o p p o ja v a rte n paran to lan . M utta ei silloin, eikä v ie lä k ä ä n k ä site tä , m iten juo p p o a olisi p a ­ ra n n e tta v a . Jo s juopolle a n n e ta a n Iharuokaa, v ä k e v ä s ti m a u ste ttu n a ja hän saa kahvia sek ä vielä tu pakoida, niin tulos on m itätön. O leskelu se lla ise ssa p aik assa on aiv an tu rh a a ajan ja rah an h a a sk a u sta .

Juoppous on sa ira u tta , fy y sillistä ja sielullista. I^uumis on m y r k y te tty ja h erm osto piloilla. M istä olisi siis a le tta v a ?

Ruum is on p u h d iste tta v a m y rk y s tä . Ja sen te k e e luontainen hoito p a r ­ haiten. Ja sam alla on ru u m ista ra v itta v a p u h ta a lla k a sv isru u a lla . Elonvoim ia on v a h v is te tta v a luonnon antim illa. O n luonnollista, e ttä liha, tu p a k k a ja kahvi on p o is jä te ttä v ä . Sillä kaikki k iih o itu sain eet k u u lu v a t y h teen .

Jo s sitte n p a ra n ta ja lla on e lä m ä n y m m ä rry s tä , h iu k a n sääliä ja sielu n ­ eläm än k ä sity stä , niin voi hän hoidon a ik an a v a ik u tta a lu o n te e se e n e lä h y t- täv ästi, s y n n y ttä ä u u tta to iv o a ja p a re m m a n eläm än k aip u u ta. K okonainen m ielen m u u to s on helposti m ahdollinen ja tarp eellin en k in .

E dellä sa n o ttu p e ru stu u ei a in o a sta a n s e lv ä ä n tu tk im u k se e n ja y m m ä r­

rettäviin. tosiasioihin, v a a n m y ö s lukem attom iin k o kem uksiin, jo ita on sa a tu Paim ion luonnom param tolassa h o id e tta e ssa ju o p p o sa ira ita m onina vuosina.

M uutam an p ä iv ä n aikainen hoito te k e e jo ihm eitä, sillä so p iv a rav in to ja k y l­

v y t v aik u tta v a t nopeasti. K uitenkin on tä rk e ä tä ju o p p o sa ira ä lle olla h o id o ssa ainakin kuuk au d en tai parikin, e ttä ruum is ehtii u u d istu a ja ihm inen h en k i­

sestikin k e rk iä ä a ja tte le m a an ja su u n n ittelem aan u u tta ja v iisa a m p a a eläm ää ja e ttä h än tä y s in v ie ra a n tu u pois v a n h a sta ta v a sta a n .

Ihotaudit ja niiden poisto luontaishoidolla.

K aik en laiset ih o ta u d it o v at vuosi v u o d elta lisä ä n ty n e e t. Ne ilm enevät n iin m onissa e ri m uodoissa, e tte iv ä t lä ä k ä r it ole ed es kaikille latin alaisia ni­

in iä k ä ä n e h tin e e t k ek siä.

T o isilla on ih o tau ti liev ää ja m uuten s ie d e ttä v ä ä , toisilla n iin inlhoittavaa ja k iu sallista, että, jo s se k a sv o issa e s iin ty y , tä y ty y aiv an piilotella ja s y r ­ jä s s ä p y s y te llä . E n tisaik o in a oli k a u sa llista sy y h e lm ä ä , m u tta se on jo tun­

tu v a sti v ä h e n ty n y t. S ijaan on tullut rokotukseni m u k an a sa to ja m u ita ih o t­

tu m ia ja jo s jo tak in , k uivaa, ru v ellista, ru v eto n ta, m ä rk ä ä tih k u v a a tai m uuta.

Ih o tau d it e s iin ty v ä t p ä ä ssä , k ä s is s ä , jalo issa, polvi- tai käsi-nivelien heikom ­ m issa o sissa ta i koko ruum iissa.

Ih o tau d eik si v o id aan a iv a n p ä te v ä s ti san o a vesi-, tu h k a- j a tu liro k k o ja jo tk u t m u u t y le ise t ih o tau d it, jo tk a rokotuksen, jä lk e e n e siin ty v ä t. M iksi?

Siksi, e ttä ro k o tu k sen m ukana on v e r e e n k u lkeutunut k a ik e n la ista tauti- a in e tta , joka, jo s elim istö on voim akas, p y rk ii pois ihon k a u tta , m u o d o staen ihoon tu le h d u sta , n y p p y jä , rupia tai m uuta. O npa rokotus s y n n y ttä n y t aivan e rik o ise n ilk eän ihotaudin, jo ta m u u ta m issa m aissa o n san o ttu pieneksi ro ­ koksi, jo lla sitte n on, p e lo ite ttu ihm isiä.

M u tta v aik k a lä ä k ä rie n k in p itäisi se n tä ä n tu n n u staa, e ttä ih o tau tien p o h ­ jim m ain en s y y o n ruum iissa, v e re s s ä ja k u d o k sissa, niin koetetaan, n iitä p a ­ r a n ta a lää k k e illä , k ä y ttä e n p in ta v o ite ita tai a n ta e n jo ta in s isä istä lä ä k e ttä , jo k a m u k a v e rta p u h d istaa. K okem us o n k u iten k in to d en n u t, ettei, ih o tau teja lääk k eillä p a ra n n e ta . O n niin paljo n ih m isp ark o ja, jo tk a ovat paljon, rah aa ja a ik a a k u lu tta n e e t tu o m m o iseen hoitoon,, k ä rs ie n lisäksi ja herm ostuen, kun tau ti ta v a llise sti joko p ah en ee tai ei tu le m ik sik ään .

L uontaishoidon, k a n n a lta katsoen, on, k u ten jo e d e llä sanoin,, s y y itse ruum iissa, v e re s s ä ja k u d o k sissa . S e n y m m ä rtä ä jokainen, k e n jä rk e ä n sä k ä y ttä ä . S illä o n h a n y m m ä rre ttä v ä ä , e tte i ihotauti voi vuosikausia, ei p ä i­

v ä ä k ä ä n k e stä ä , ei y h ä u u d e sta a n ru v e ttu a tai v u o taa erilaisia n este itä , ellei se ru u m iista tu le. K y llä n a h k a pian, kuluisi pois kdkonaan. Jos se olisi ihon vikaa, niin k y llä h ä n se p a ran isi lä ä k k e illä ja ilm an n iitä v ieläk in parem m in.

T o sia sia n y t on^ e ttä ei lä ä k e , o lkoon se h a lp a a tai k a llista , v ä k e v ä ä ja p o lt­

ta v a a tai m ietoa, v ä rillistä tai k irk a s ta , h a is e v a a .ta i h aju to n ta — lääk e ei voi p a ra n ta a . Jo s lä ä k k e itte n a ik an a joku ihotauti on p a ra n tu n u t, niin silloin on jo k u m u u ollut p a ra n ta m a s s a , sillä tila p ä ise sti voi ih o tau ti p a ra n tu a ilm an m itä ä n hoitoakin. M u tta uu d istu u jälleen, elleiv ät s y y t ole poistuneet.

K okem us to te a a , e ttä lu o n taish o ito p a ra n ta a v a rm a sti. E n tunne ain o a ­ tak aan ta p a u sta , m illoin luontaishoito ei olisi a u ttan u t, jos sa ira s on v aan ta rp e e k si k a u a n ollut h o id o ssam m e tai kok o n aan h o ita n u t loppuun, asti.

Ei tietenkään: riitä se, jo k a ed ellä m ain ittiin , e ttä ihotaudin s y y on s y ­ v em m ällä v e re s s ä ja k u d o k sissa . L u o n taish o id o n k a n n a lta tä y ty y tie tä ä a lk u sy y t, jo ita tä y t y y ru v e ta p o istam aan . Sopim aton, ruoka ja juom a ja huono ru u a n su la tu s o v at e rä s h u o m a tta v a s y y -y h te y s . Niitä on p a ra n n e t­

ta v a , jos m ielii m e n e s ty ä ih o tau d in h o id o ssa. Elinvoim ainen ruoka ja sen h y v ä su lam in en on ain a tarpeeni, silloinkin kun, on p a ra n n e tta v a rokotuksen

y.m. aih eu ttam ia ih o tau teja. S illä m itä p u h taam m ak si ja elo n v o im aisem - maiksi ruum is sa ad aan , sitä m u k a a m y ö s ihotauti parannee. R u u m ista om p u h ­ d iste tta v a hikoilulla, pesulla, k y lv y illä , valoa ja ilm aa k ä y ttä e n . Y leishoito on p ä ä a sia . M utta on luonnollista, e ttä p ahim pia k o h tia om p aik allisestik in hoideltava, jolloin p a ik a llista h ö y r y ty s tä , p esu ja ja k ä ä re itä on k ä y te ttä v ä . A rem piin kohtiin, jo issa 011 nahka a iv an po is lä ä k k e illä sa a tu ta i m uuten, on sopiva k ä y ttä ä k y lp y je n v äliaik an a p eru m ajauhetta, jo k a suojelee a rk o ja k o h ­ tia hoidon v äliaikoina ja siksi, e ttä n ah k a k asv aa.

En esittele erik o ish o ito ja tarkem m in, k o sk a n e o n se lo ste ttu L uonnon- p aran n u so p issa, jo ta sa a d a a n T e rv e y d e n Y stäv iltä, k u te n ilm o itu k sesta n äk ee.

M ainitsen vaan lopuksi, e ttä lu o n taish o id o lla on m u u tam issa v iik o issa tai p a rin k o lm en k uukauden aik an a p a ra n n e ttu vuosia k e s tä n e itä ja lääk k eillä p ah en n ettu ja ihotauteja, sellaisia, jo ita oli ennen s a ira s te ttu 1 v u o d esta aina 15 vuoteen a sti. T ä m ä s a a tta a tu n tu a u sk o m atto m alta, eh k ä ihm eelliseltä.

M utta luontaishoidon k a n n alta asian, tu n tie n ei siinä ole o lle n k a a n ih m että, v aan sen on ja sen tä y t y y olla luonnollisena tu lo k se n a a sia llise sta luontais­

hoidosta.

Ilmakylvyt, niiden otto ja vaikutus.

PiiikäiiSiiinikin silm äy s ihm isruum iin rak en n u k seen ja sen elin toim intaan v ak u u ttaa meille, e ttä ihm inen k o k o o lem u k seltaan on itm aeläin. Siiliä ilm an sisällä me eläm m e, ollemme ijia teiniim m e. E m m ehän ilm an e rik o ista h a rjo i­

tusta voi elää kunnolleen m in u u tiafcaian ilm atta. M y ö tä ä n sä tä y ty y m eidän sitä h en g ittää. J a painoillaan se m eitä p u se rta a ja k e o ssa p itä ä , y m p ärö id en joka taholla.

Ihm isen iho öin näin m uod o stu n u t, e ttä se te rv e e n ä olllien h y v in k e stä ä ilmaa ja sein e rilaista läm p ö ä. K ylm ässä ilm a ssa ihon pinta k u tistu u kokoon, vaalenee. V eri p u se rtu u sisäosiin po is p in n alta ja niin e s ty y jä ä h ty m ä stä . Jo s taas ruum is on s a tu n n a ise sti liika läm m in, näin tulee veri pin n alle ilman jä ä h d y te ttä v ä k si, poskia ja k ä siä rupee p u n o ttam aan . T a v a llista läm pim äm pi iho k e s tä ä ilm an k o sk e tu sta hyvinkin k a u an . S en h än on jokainen k o k e n u t kuum asta sa u n a sta tultuaan. Multia h eti k u n v e ri ta v alliseen m ä ä rä ä n on jääh ty n y t, p o istu u se pinnalta ja tullee v ilu n v äreitä.

Näin toimii elinvoim a ihm isen e lä m ä n h y v äk si h erm ojen ja hienojen v e ri­

suonten avuilla, kun iho on te rv e .

M utta h uonot 'tavat, e tu p ä ä s s ä pulkumuoti on ihm isten ihon tu rm ellu t niin, ettei se y le e n sä ain ak aan fcesfciruumiiissa jiaksa eik ä voi toim ia ruum iin h y ö ­ dyksi. Kun ruum ista 'lapsesta asti v e rh o taan liika vahvoilla v aatteilla ja kun m yöhem m inkin y ö tä ja p äiv ää ruum is on y h tä m itta a v a a tte itte n ja. hiestä pilaantuneen ilman k o sk e tu k se ssa , niin ihoa h o ita v a t h e rm o t la m a u tu v a t ja p in tak erro k sissa o le v a t hienot v e risu o n et alitu isesta v e re n tu n g o k sesta v e lto s­

tuvat. Iho. on näin s a a te ttu sairaak si. Veri tä lla is e s s a ihossa helposti jä ä h ty y ja ihminen k y lm e tty y . R aitis ja pu h d as ilm a on siis v a a ra llis ta tälla ise lle

ih m iselle! T ä h ä n on ihm isen 'johtanut m eidän to ista v a ja kehuttu siv isty k ­ sem m e.

Kun iho n ä in on 'pilattu, on ihm inen jo k a hetki v a a ra s s a k y lm e tty ä juuri sen vuoksi, e ttä m eitä k iin te ä sti y m p ä rö iv ä ilm an läm p ö vaihtelee tu n tu v asti aiituiseen.

A inoa k ein o k y lm e tty m istä v a sta a n o n s a a d a ih o toim im aan luonnollisesti.

Se on jälleen s a a ta v a k e s tä m ä ä n m yöskin — ra itista ja e ri lä m p ö asteista lim aa. J a k u n ihm inen on to d ella ilm aeläin, niin luonnollisinta tietenkin on, e ttä jos ihoa on ilm aa v a sta a n »k ark aistav a» , niin eiköhän se pitäisi juiuri iimallla toim ittaa.

1 1 m a k y 11 p y eli ihon väh ittäin en to tu tta m in e n sie tä m ä ä n ja k estä m ä ä n ra itista ilm aa, olkccn se läm m in tä tai k y lm ä ä , olkoon se a la lla a n ta h i 'tuulena riehukoon, onkin ainoa luontainen k e in o sa ira a n ihon p aran tam isek si.

Ilm atkylpyä eli alastto to a olisi h a rjo ite tta v a aam uin ja illoin, tahi edes (kerran p ä iv ä ssä . P ä iv ä llä k in voisi niiltä olttaia, v arsin k in silloin kun ty ö ssä (tahi m uulen on liiak si läm m in n y t. V a sta -a lk a jan p itä ä kuitenkin o lla varova.

A luksi riittä ä m inuutin ta h i k a h d e n a la stio lo asu in h u o n eessa. Kun o n v ä h it­

tä in '.tottunut, voi n iitä jo o tta a k y lm ä s s ä e te ise ssä ja ulkoilm assakin. T o ttu ­ neelle on ulkoilm a p a ra s ta . J a lälläin onkin p y rittä v ä . Aikaa m yöten täm ä on hyvin m ah d o llista. K e h itty y p ä iho siihenkin, e ttä k y lm ä tuuli, tu n tu u mie'1- ly ttä v ä m m ä ltä kuin 'tyyni ilm a. Voi m y ö s olla ulkona a la sti pidem m änkin a jan jo p a .k e s ä a ik a n a (tuntim ääriä.

Ilm a k y lp y jä o te tta e s s a ain ak in 'talvella on o lta v a alituisessa liikkeessä, e tte i tule vilu. O n k äsin ihoa p y y h ittä v ä v oim allisesti, k ä siä so rm ista olkaan ja jalkoja v a rp a is ta v a ts a a n p äin , vuoroin rin taa, k y lk iä, v a tsa a , se lk ä ä , h a r ­ tioita, on ju o stav a k ä s iä heiluttaen, voim isteltava ja ta a s ihoa h a n g a tta v a . V eren k u lu n a u tta m in e n ja siten läm m ön y lläp itäm in en on tä rk eä.

N äin te h d e n on jo itse k y lp y v irk istä v ä nautinto. Ja v ähittäin vuosien k uluessa iho sa a lucnncllisen k y k y n s ä : Se to ttu u k y lm ä ä n ja läm pim ään ilm aan. H erm o t tu le v a t to im in tak y k y isik si, sam oin h ien o t verisuonet. V ilus­

tum inen, n uha, y s k ä ja fcauiiataudit o v a t m ahdottom ia.

Illmakyävyistä o n m u u tak in siu n a u sta . Kun iho tä te n tullee suoranaiseen k o sk etu k seen ilmamhapen, sä h k ö n ja eetteriin k a n ssa , niin saa ruum is y h ä uutta elinvoim aa ja ra v in to a .

Itse olen jo u seina v u o sin a ilm a k y lp y jä k ä y ttä n y t kaik k in a vuoden aikoina. Ilokseni o len h uom annut, e ttä v uosi v u o d e lta olen n iistä y h ä e n em ­ m ä n h y ö ty n y t ja niihin to ttu n u t. R aitis ilm a on m inulle tu llu t y h ä kalliim ­ m aksi. T u n tu u kuin sen a rv o n alkaisin v äh in k ä s ittä ä . J a m inä rak astan sitä niinkuin m inä e lä m ä ä k in ra k a sta n jia m inä p id än sen kalliina niinkuin minä te rv ey d en k in kalliina pidän.

P a r a n t a j a .

Lasten rokottam inen vähenee yhä.

Sen toteaa L ääkintähallituksen vuosikertom us.

Saim m e vu o d en v a ih te e s s a L ä ä k in tö h allitu k sen k e rto m u k se n v :lta 1928.

Se on u u ten ak in jo v a n h a a tilasto a. M utta k u n tila s to t m e id ä n m aassam m e n ä k y v ä t viipyväni p a ri v u o tta ennenkuin ne v alm iiksi sa a d a a n , n iin tä y ty y ty y ty ä v an h aan k in , jo ta s e u ra a v a s s a ta rk a sta m m e .

T ilasto on m o n e ssa su h te e ssa k iin to isa, v a ik k a tä llä k e r ta a ta rk a s ta m ­ m e v a a n ro k o tu stila sto a v :lta 1928, jolloin tilasto oli s e u ra a v a :

R o k o te tta v ia alle 2 :n 2— 10:een

p apiston an ta m ie n tie - v u o d e n v u o tia ita

jen m uk aan : 78,827 76,936

N äistä ro k o te ttiin : 23,352 23,291

R o k o tta m a tta jäi siis: 55,475 53,645

yli 10 :n y h te e n sä v u o d e n

4,909 160,672

553 47,196

4,346 113,476

K uten ed ellisestä h u o m aa saatiin v :n a 1928 ro k o te tu k si v a a n 29,4 % k a i­

k ista ro k o te tta v is ta . Kun ed ellisenä v u o te n a 1927 s a a tiin ro k o te tu k si koko m aassa 31,13 %, niin tilasto to te a a , e ttä k a n sa m m e y h ä en em m än on ru ­ v en n u t ro k o tu sta k am m o am aan .

P ie n te n lasten ro k o ttam in en alle 2 :n v u o d en on tu n tu v a sti v ä h e n ty n y t.

M utta k u n on kouluissa ru v e ttu v a a tim a a n ro k o tu sta , to isin aan a iv a n kou- iu u n p ääsy eh to n a, niin on v an h em p ia lap sia sitä v a s to in sa atu en em m än ro k o ­ tetuksi. Koulu n ä k y y o lev an L ääk in tö h allitu k selle toinen su o jam u u ri p e rä y - ty m isretk ellään . Ja tä s s ä e siin ty y L ääk in tö h allitu s y h tä k y lm ä n ä kuin v a n ­ hoilliset o p ettajatk in . K aikki ro k o tu k se n s e u ra u k s e t jä te tä ä n ty y n e n ä ja v ä ­ linpitäm ättöm inä la s te n v an h em p ain ja holhoojain rasitu k se k si.

K uitenkin huom aam m e h iljaista e d isty stä . Koko m a a ssa on jä ä n y t noin 20,000 la sta en em m än ro k o tta m a tta kuin ed ellisen ä eli v :n a 1927. O n siis to istaisek si p e la stu n u t täm m ö in en la p sim ä ä rä ro k o tu sv a a ro ista .

O n h u p aista v e r r a ta eri lä ä n ie n tie to - eli oikeam m in san o en v a lis tu s ­ taso a tä s s ä su h teessa. Se n ä k y y s e u ra a v a s s a tau lu k o ssa, jo k a on laad ittu L ääk in tö h allitu k sen tilasto jen m ukaan. Siis k a ik ista ro k o te tta v is ta ro k o te t­

tiin eri lä ä n eissä s e u ra a v a p ro s e n ttim ä ä rä :

1927 1928

T u ru n ja P o rin lä ä n issä ... 19,9 % 15,0 % H ä m e e n lä ä n is s ä ... 25,4 % 28,4 % V aasanlläänissä ... 27,7 % 28,7 %

O ulunläänissä 34,9 % 29,5 %

1927 1928 M ikkelinläänissä ... ... 36,0 % 30,8 % K u o p io n lä ä n ts s ä ... ... 40,0 % 34,9 % V iip u r in lä ä n is s ä ... ... 35.1 % 35,7 % U u sm aan lään issä ... ... 41,9 % 40,5 % A h v e n a n m a a s s a ... ... 54,7 % 50,9 %

K ukin lääniläinen v e rra tk o o n , m illä k an n alla v a listu s ja lasten suojelu

011 h eid än o m assa lään issään . O nko e d is ty tty , vaiko taan n u ttu . H uom aam ­ m e, e ttä T u ru n ja P o rin lään i, v a n h a k u lttu u rise u tu , on e tu p ä ä ssä la ste n suo­

jelussa, v a ik k a siihen k u uluu v a listu k se n ja siv isty k se n ta k a m a ita k in koko paljon, n im ittäin lään in pohjoisosa.

U usm aanilääni o n läh in n ä A h v en an m aata rokotuksen k an n a tta ja . Jälk im ­ m äin en lu u lta v a sti e d is ty y ja jä ttä ä U usm aanläänille kunnian olla ro k o tu k ­ selle p a ra s p aik k a ko k o m aassa.

L opuksi johdum m e k y s y m ä ä n : k en en lap sia siellä U usm aan lään issä ro k o ­ te ta a n ? Ei ain a k a a n h e lsin k ilä iste n lapsia. S en tilasto to te a a . Sillä m ain it­

tu n a v u o te n a ro k o te ttiin H elsin g issä v a a n 45 la sta alle 2 :n vuoden ikäistä.

J a kun k irk o n k irjo jen m u k aan s y n ty y siellä v u o sittain k aik k ein alhaisim ­ m an la sk u n m u k aan ta sa lu v u in 2,500 lasta, niin olisi ro k o te tta v ia v äh in tään 5,000 la sta, jo ista siis ro k o tettiin v a a n 45, p ro sen ttilu k u 0,9. V anhem pia, n ä h ­ tä v ä s ti k o u lu laisia on ro k o te ttu 617. S e n v e r r a n sa a tiin ro k o te tta v ia , että k ä tilö o p p ila a t s a iv a t sitä h a rjo itella ja kokeilla.

N ä y ttä ä siis siltä, e ttä ro k o tu stu h o tulee U u sm aan lään issä m aa la iste n ja v a rsin k in ty ö v ä e s tö n osalle su u re m m a ssa m ä ä rä ssä kuin m issään m uussa lään issä.

Terveyden Ystävä

ilm e sty y v ä h in tä ä n n e ljä sti v u o d essa. T i­

la u sh in ta v u o d e lta to im itu k selta ja a s ia ­ m iehiltä tilaten, on 7:— mk. ja p o stito i­

m isto ista 8 :— m 'k:aa.

N um eroita a lu s ta a lk a e n on s a a ta v a n a . H inta 1 :50 k ap p ale u seam p ia o s te tta e s s a .

L eh teä to im itta a u se itte n a s ia a h a r r a s ­ ta v ie n a v u sta m a n a S a m p s a L uonnon- tnaa.

L UQNNO N P A R A N N U S O P P IA , 3 ura vihkona on, v ielä sa a ta v a n a . T ä m ä p itäisi olla jo k a is e s s a k o d issa . H inta

postikuluilleen vain 12':— m k. Jo s v ä ­ h in tä ä n k aksi k a p p a le tta tila ta a n y h t­

aik aa , on h in ta v a a n 8 :— m k. .kappaleelta.

R OK OTU SPAK K O P O IST ET T A V A . H inta 15:— mk. U seam pia y h ta ik a a o s­

te tta e s s a a n n e ta a n tu n tu v a alennus.

R y h ty k ä ä n y t jo k ain en le v ittä m ä ä n tä tä .

L eh tiä j a k irjo ja tila ta a n o so itteella:

T e r v e y d e n Y stä v ä t. — P aim io. Puh. I 50.

Luontainen terveyshoito kotona.

P ienviljelijän em ä n tä kertoo.

Koti ei sa a o lla sa ira a la . S iihen on -päästävä. M utta se olkoon jä rk e v ä terv ey sh o ito la. P ie n e tk in kivut ja v ia t on heti p o iste tta v a . Ja siinä on tä m ä n leh d en to im ittajan k irjo itta m a L uonnonparannusoppi h y v ä n ä ja luo­

te tta v a n a oppaana. T o d isteek si, m i­

ten sen avulla voi hoidella sa ira u k sia ja te rv e y sh ä iriö itä , liitän tä h ä n tä llä k e rta a v a a n e rä ä n p ienviljelijän em ännän k irje is tä m u u tam ia o tteita.

H än k irjo itta a m un.:

»Liityn k o lm iv u o tisk au d ek si T e r ­ v ey d e n Ystäviin-. K yllä se on oiva aa te se lu o n n o n p aran n u s, e ik ä v a a n aate, v a a n se on h elp p o to te u tta a ja n o u d attaa e lä m ä ssä . S iihen o n h e lp ­ po tu tu stu a T e id ä n k irjo itta m a n n e L uonnonpa rannusopin p e ru steella. Se on ollut m inun o h jaajan i sek ä itseä­

ni e ttä p e rh e ttä n i h o itaessa, v a rsin ­ kin siitä a sti kun m ieheni v. 1926 oli siellä P aim io n lu o n n o n p a ra n to la ssa hoidossa. S iitä a sti en ole k o sk aan lää k k e itä o stanut, v aan olen- k irjan n e neuvoihin tu rv au tu n u t. Ja usein, sii­

hen sa a k in silm ätä, sillä pien v iljeli­

jä n ja suuren p e rh e e n h u o lta ja n a ta h ­ too om akin h erm o sto usein, v a rsin ­ kin k iirein ä k e säaik o in a jo u tu a liian k ovalle koetukselle, m u tta lu o n tais­

h oidosta taas sa a n apua. M uillekin sitä suositan, jo sk in u sein m elk ein turhaan. Sillä ihm iset v a sta ä ä rim ­ m äisessä h ä d ä s s ä siihen ta rttu v a t.»

E nnem m in kirjo ttam assaam k ir ­ jeessä hän s e lo s ta a kokem uksianisa luontaishoidon ala lta . L ain aam m e sii­

täkin m u u tam ia kohtia.

»Noin n e ljä v u o tta sitte n rupesi poikani P eritti s a ira s ta m a a n luun- pehm enem istä, k u ten lä ä k ä ri sanoi.

V aikka lä ä k k e itä k ä y te ttiin , n iin ki­

pu v aan y lty i. T o in en lä ä k ä ri V. s a ­ noi se lä ssä o lev an tu b e rk u lo o sia ja k ehoitti v iem ään s a ira a la a n k ip s a t­

tav ak si, san o en selän silti jä ä v ä n suo­

rak si. H än en lä ä k k e itä ä n k ä y te ttiin ta a s k ak si v iikkoa, m u tta k iv u t p a h e ­ n iv at. H ä d ä ssä n i tila sin L uonnonpa- rannusopin, jo ssa olleitten o h je itte n m u k aan h o id in p o ik aa k a k si k u u k au t­

ta, jo n a a ik a n a k iv u t la k k a siv a t ja k asv a n n a in e n s e lä s tä alkoi p ie n e n ty ä sek ä selk ä ta a s en tise e n tapaan, ta i­

pua. S ittem m in h än v. 1926 sai tu h ­ karo k o n ja selk äk in tuntui ta a s k i­

p e ä ltä . H oidin ta a s k ak si viikkoa m ain itu n luonnouparamniusopim m u ­ kaan, sa a tu a n i lisä tie to ja sen, te k i­

jä ltä , ja poika p a ran i. A u rin g o n v a­

loa m y ö s paljo n o te ttiin . L ä ä k ä ri G. T. m ä ä r ä s i h ä n e t v ie m ä ä t v. 1927 sa ira a la a n . M utta k u n p o ja ssa ei mi­

tä ä n v ikaa ollut, n iin en, sitä v ienyt, v a a n an n ettiin h ä n e lle lu o n taish o ito a ja v a rsin k in k e s ä llä au rin g o n v alo a.

Kun sa m a lä ä k ä ri h ä n e t tark a sti, ta a s v. 1928, niin h ä n ih m etteli p o ja n p a ­ ra n tu m ista , k u n selk ä on n o tk e a eik ä miltään n ä k y v ä ä m e rk k iä ole selä ssä . P o ik a k ä y p a rh a illa a n (k ev äällä 1929) koulua, kulkien kolm en k ilo m etrin ta ip a le e n tu lle n m ennen, eik ä se ole h ä n tä y h tä ä n ra sitta n u t. P o ik a on to d ellak in 'terve. Luontaishoidoilla h än on siksi saatu , m ik ä h ä n n y t on.»

T ä m ä ei ta rv its e e n ä ä m o n ta a s a ­ n aa lisäk si. Kuten, tiedetään, y le e m sä, p a ra n e e tuberkuloosi h a rv o in ja p itk ällisen hoidon, ta v allisesti v u o si­

k au sia k e stä v ä n , jä lk e e n — jo s p a r a ­ nee. M utta, k u te n s a n o tu sta selv e­

nee, luontaishoito p a ra n ta a v a rm a s ­ ti ja m onin v e rro in ly h y e m m ä ssä

a ja s s a kuin lä ä k e - ja sairaailahomi­

m issa.

Kein. siis on jo u tu n u t tu o n k am alan tu b erk u lo o sitau d in uhriksi, a ja te l­

koon tarkoin, m itä ho ito a h än rupee k ä y ttä m ä ä n : lä ä k e -, kipsi- tai y leen ­ sä sa ira alah o ito a, v aik o luontaista.

Pakinaa lääkekapseleista.

K Ä Y TTÄ JÄ T TY Y TY M Ä TTÖ M IÄ . K irjoituksen n im estä p ä ä ttä e n luu­

lee k a it lukija, e ttä ty y ty m ä ttö m y y ­ den sy y n ä olisi se, e ttä k a p s e lit ovat liia n suuria, jo tta n iitä on vaik ea niellä, tai e ttä o v a t te h o tto m ia tai liian k alliita. Ei m itä ä n tä lla ista . V aan ty y ty m ä ttö m y y s johtuu siitä, e ttä m a a n L ääk in tö h a llitu s on lo p et­

tan u t e rä ä n k uuluisan lä ä k e k ap selin v alm istu k se n ja k aupan. S y y n ä olisi m uka se, e tte i n iitä v alm ista n u t teh ­ d as ole m ain ittu je n k a p se lie n ain eita ta rk o in se littä n y t. M u itten y leis- lääkkeitteni ainekokoom us on k a it se ­ lite tty ta rk k a a n , aivan' ta rk k a a n , jo ­ ten niiden nielesk elijä m uka tietää, m itä h ä n v a ts a a n s a p istä ä . (1)

M aan L ääk in tö h a llitu s o n siis o tta ­ nut ta k a v a rik k o o n e r ä ä t k a p se lit ja niihin aio tu t ain eet sek ä k ie ltä n y t n iitä v a lm ista m a sta ja m y y m ä s tä .

M utta se k an san o sa, jo k a m ielel­

lä ä n k ä y ttä ä kaik en laisia lää k k e itä ja seeru m ia, v ä littä m ä ttä m itä n iissä on, kunhan v a a n k ip u p o istu u ed es hetkeksi, se n y t on ty y ty m ä tö n . Ja p itä ä oikein jyrykoikouksen, jo ssa k a p se lie n p u u te tta h a ik e a sti v a lite ­ ta a n ja m o itita a n L ä ä k in tö h a llitu sta siitä, ettei se an n a v alm ista a ja m yydäi k o tim aisia lää k e k a p se leita . V alitaan lä h e ty s tö to im im aan siihen suu n taan , e ttä n iid en v alm istu s ja k au p p a edelleen, saisi k u k o ista a k a n ­ san h y v ä k si.

S an o m aleh d etk in a n ta v a t h o m ­ m a lle k a n n a tu k sen sa, k irjo itta e n ja ju lk aisten n ä tit u u tiset ja selostukset, aivan ta rk a t ja ilm an m itä ä n sivu- letk au k sia ja v iittauksia, k u ten asian v ak av u u s vaatiikin, sillä k y s y m y k ­ se ssä o v a t k o tim aiset lääk ek ap selit, jo ita pitäisi sa a d a u lkom aisten tilalle.

K otim aista teo llisu u tta o n n ä e t e d is­

te ttä v ä .

M ekin olem m e osaksi kokouksen 'kannalla. S illä ei L ä äk in tö h allitu k ­ selle eik ä lä ä k ä re ille ole m ielestäm ­ m e m itä ä n vahinkoa m o isten k a p s e ­ lien v a lm istu k se sta eikä m y y n n istä.

S eh än on sitä sam aa lääkehom im aa, jo ta m ain ittu h allitu sk in h a rra s ta a . ' E ikä siitä p itäisi olla k enellekään m itä ä n vahinkoa, vaikka joku k e k se ­ liä s n iitä patenittilääikkeitä v a lm istaa k o tim aassak in , k o sk a n iitä k ä y tetään.

E ik ä lä ä k ä rie n k ä ä n tulot tä s tä hom ­ m a sta vähene. S e on m e id ä n m ieli­

piteem m e. Sillä joka m oisia k a p se ­ lia nieleskelee, h ä n ennem m in tai 'm yöhem m in p is tä y ty y jonkun lä ä ­ k ärin k in luokse, sillä e iv ä th ä n ne k ap selit k e tä ä n voi p a ra n ta a . Ja joka on ta rp e e k se e n n ielesk elly t lä ä k ä rie n m ä ä rä ä m iä k ap selia, tippa- ta i lusiik- kaiääkikeitä, seerum ia tai m uita, jo ista h ä n ei k u ite n k a a n p a ra n e , niin sa llittak o o n h än e n lo p p u rah an sa sen­

tä ä n v a p a a sti k ä y ttä ä ilm an resep tiä v a p a a ssa k a u p assa olevien lääk ek ap -

selien ostoon, sa a d a k se e n ed es s a ­ tu n n aista lie v ity stä kipuihinsa. Sillä tällaisten lääk ek ap selien nieleskeli- jä t o v a t sillä k an n alla, e tte iv ä t he halu ak aan todella p a ra n tu a , e iv ä tk ä y m m ä rrä k ä ä n m ik ä o n p a ra n e m ista . He ty y ty v ä t siihen, kun reu m atism i-

■tai m uut 'kivut h u u tn a a v a n lääk k een v aik u tu k sesta la k k a a v a t tu n tu m a sta m uutam aksi tunniksi, eiv ätk ä sitä pah an a pidä, v aik k a k ivut y leen sä -pahenevat ja e lä m ä v ä h itellen riutuu lopullista tu h o a kohden.

Kun sam ain en lä ä k in tö h a llitu s a h ­ d istelee lu o n n o n p aran tajia, jo tk a ei­

v ät h y v ä k sy mitään, lääkeho-mma-a, -niin se o n y m m ä rre ttä v ä ä . M utta tu rh aa on sekin, sillä m eid än v aik u ­ tuksem m e n.s. y le ise e n m ielipiteeseen on vielä k a u a n a ik a a sa n g e n heikko.

Niin sy v älle k a n sa n ta ju n ta a n ja ta ­

poihin on s y ö p y n y t lä ä k k e itte n k ä y t­

tö, ettei se s ie ltä äk k iä läh d e. L ä ä ­ kin tö h allitu s voi siis olla m eid än puo­

lestam m e aiv an h y v ä ssä ra u h assa.

L opuksi h u o m au tam m e, että- täm ä ka-pselliasia on ta v a lla a n pieni. M u t­

ta k u n se m ain io sti k u v a a aik am m e ta a n tu m u sta tä llä k in alalla, niin olem m e sen- m e rk in n e e t lehteem m e v a sta ise n v a ralle.

Ja tä lla isissa o lo issa ja tä llä k e h i­

ty sta so lla m e id ä n p itä isi o p e tta a k an sa a m m e a ja tte le m a a n itse n ä i­

sesti.

K yllä o n ty ö tä . Ja tä h ä n ty öhön p y y d ä m m e o sa llistu m a a n jo k aisen k an saam m e ra k a s ta v a n lukijam m e.

T äm ä leh ti on e rä s väline. L e v ittä ­ k ä ä tä tä ja pu h u k aa tilaisu u d en o lles­

sa a s ia s ta lähim m äisillenne!

Kun kylään tuli ankerias ja tarttuvia tauteja.

K erron tä s s ä vaan y h d en k y län ja

•osaksi koko p itä jä n ta u d e is ta ja m iten niitä p a ra n n e ttiin , k o sk a se m ainiosti valaisee n y k y a ik a ista sa irask o m en - toa.

Näin- se k e h itty i viim e sy k s y n ä V:n k y lä ssä . Tuli en sin tu liro k k o a. S itten k u rk k u m ätää. S itten »anginaa» eli, kuten- siitä 'kansa nim itti, a n k e ria sta . Vielä oli m u itak in ta u te ja . V ähitellen ilm aantui niitä koko pitäjään-.

K u n n an lääk ärillä oli eri tav a lla touhua, kun- -piti k ä y d ä p itä jä n eri kulm illa lä ä k k e itä m ä ä rä ile m ä ss ä .

P e ru ste ttiin oikein- -eri sa ira a la k in noin 10 km . p ä ä h ä n asu tu sk e sk u k ­ sesta, e tte i tauti v a a n p ääsisi leviä- m ään. Sinne k e rä ttiin kaikki- tulirok- koiset. K urkkum ätä-iset ja a n k e ria s­

ta utiset saiv at jä ä d ä koteihin- s a ira s ­

telem aan , k o sk a n e k u u lem m a eiv ät n y k y ä ä n e n ä ä ole niin p a h o ja t a r t ­ tum aan.

Ja kun ta u te ja v a a n levisi, niin lä ä ­ k ä ri teT veyshoitolautakunnan k a n ssa rupesi tautia- to rju m a a n pois p itä ­ jä s tä . Kiellettiin- -kaikki k okoukset ja tan ssit, y h teisk o u lu su lje ttiin lasten suu rek si iloksi, v o im istelu h arjo itu k set p e ru u te ttiin . S am o in aio tu t iltam at.

S u ru ja to tin e n m ieliala vallitsi koko k y lä ssä . Jo k a in e n p elk äsi n a a ­ pu riaan, eik ä k u k a a n m ielellään- m en­

n y t asia lle k a a n to iseen taloon-, vaikka ei siellä ollu t edes tau tia. J a kun P u lla-M iin a kulki ta lo s ta -taloon-, ih­

metellen- ta u te ja , n iin ta rk e m m a t ja p u h ta u tta h a rra s ta v a m m a t tu u le ttiv a t huoneensa heti h ä n e n -lä h d e tty ä n s ä ja p y y h k iv ä t tuolin, m issä h ä n oli istu-

nut, ly so o liv ed ellä, e tte i tau ti v a a n ta rttu n u t. N äin oli n eu v o ttu te k e ­ m ään.

K ehoitettiin k e ittä m ä ä n m aito — se v an h a sy n tip u k k i, jo k a ain a on sy y n sa a n u t ta u tis e n a aik an a. Joku k erto i, e ttä k e rm a ja voikin o n k e ite ttä v ä , k o sk a ne te h d ä ä n ta u tip a sillia s isä l­

tä v ä s tä m aid o sta. T ä lla in e n k eh o itu s oli ollut m a ito k a u p a n seinällä.

Ei se ta u tie n to rju m in en sen tään oikein p e ru ste e llista ollut. S illä pa- kanalälhetys sai p itä ä m y y jä is e t k a n ­ sa n o p isto n a ja k irk o ssa k ä y tiin jo k a sunnuntai, k u te n ennenkin. Ju n issa sai v a p a a sti k u lk e a ja lin ja-au to t n iin ik ään olivat tu p a te n tä y n n ä ihm i­

siä e ri p itä jis tä .

M iksi to iset sa iv a t k o koontua, to i­

set e iv ä t, s itä ei ju u ri k u k a a n a ja te l­

lut. Kuulin se n tä ä n e rä ä n k o u lu ty tö n lau su v a n sen a ja tu k sen , e tte i k r is tit­

ty ih in ta rtu ta u ti ja senltähden s a a v a t k irk o t olla auki. T ä h ä n k y llä toinen v astasi, e ttä k aik k i jo sa ira stu n e e t ovat k ris titty jä . M utta siih en se m ie­

tintö jäi. E ipä sitä tarv in n u t a ja te lla

Parantajan

T e r v e y d e n Y stä v ä . L ehtem m e il­

m e s ty y h arv o in . T oivom m e k u ite n ­ k in v o ivam m e a n ta a tä tä v. 1931 5 tai 6 vihkoa. Siinä m ie le ssä vihot tu le v a t 16-iSivuiiSia. V aan eip ä riipu .tehden v aikutus y k sin siitä kuinka usein se ilm esty y ja m iten su u ren a.

H erättäv in , k a sv a tta v in ja opettavin c o se lehti, jo k a on to im ite ttu h a r ­ tau d ella ja tosiasiaan p o h ja lla sekä m yöskin siitä, kuinka monieillte se s a a ­ d aan liuettavaksi.

Ja tä m ä le v ity sty ö o n kin tä rk e ä n y t ja joka hetki. T ä lla is ta le h te ä voi

la ste n eikä. vanhem pain, kun lä äk äri oli niin m ä ä rä n n y t.

S a m a a n aik a a n ra iv o siv at sam at tau d it läh in n ä o lev assa kaupungissa.

M u tta ei siellä kou lu ja su ljettu eikä m u ihinkaan toim iin ry h d y tty . Ko­

kouksia pidettiin, iltam ia ja tanssia, ja k a h v ila t o liv at tä y n n ä jo u tilaita ihm isiä ru p a ttelem assa.

T a u d e ista h u o lim atta jatkui k au ­ p ungin e lä m ä en tise e n tap aan ,

M u tta m a in itu ssa m a aseu tu p itä- jä s s ä oli täy d e llin e n hiljaisuus, kuten m uinon p an n an ja k irkonkirouksen aikoina.

T ä m ä n touhun pitäisi a n ta a a ja tte - levam m ille m aalaisille paljonkin m iettim isen aih etta. P itäisi ed es v aatia, e ttä k e rra n k in o tettaisiin selko siitä, mikä. m o isia ilkeitä ta u te ja to­

della le v ittä ä ? Onko se m aito, kerm a, voi ja juusto, vaiko rokko- ja m uut seeru m it. J a tä m ä olisi tu tk ittav a niin p e ru ste e llise sti, e tte i siitä joka k e rta tau tien ilm etessä ta rv itse h ö p ö ttä ä .

pakinoita.

aivan hyvin ta rjo ta k o sk a ta h a n sa , eik ä v a a n vuoden vaiheessa. Jos siis, h y v ä lukija, e t ole vielä itätanmut tä tä , niin sen on p a ra s heti teh d ä. Ja jos e t ole ta rjo n n u t t ä tä naapurillesi ja tuttavillesi, niin te e se heti: en si tila ssa . N ä y tä t ä t ä ja edellisiä v ih ­ k o ja ja s e litä asiaa. K un tilau sh in ta­

k in on p e rin h alpa, niin. ei ra h ak aan pitäisi olall este e n ä . Olen huom annut, e ttä m oni o n aivan läh im m ässä y m ­ p äristö issään k e rä n n y t 10, 20 ja 30 tilausta. L ev ittäm ällä tä tä lehteä v e it a u tta a monia u uteen tietoon ja

valistukseen, poistaen heiltä tied o n avulla m onta e re y s tä , jotka voisivat tu o ttaa tuskia, kipuja ja ralhaffisiiaikin m enoja. T ietoa jia v a listu sta janoova p itä ä leh d estäm m e. T ä m ä n tiedän, sillä usea on ilm oittanut, e ttä hän y h d e n ainoan k irjo itu k sen lu e ttu a a n p ä ä tti tilata lehtem m e. Ja vielä jäles- täfcin päin o n ilm o ittan u t ilonsa siitä, e ttä tuli tilanneeksi tä m ä n .

Olen huom annut, e ttä m onet o v at tilanneet lehtem m e e ri seuduilla a s u ­ ville sukuladisilllben ja tu ttav illeen s e ­ k ä sellaisille, joille h a lu a v a t u u tta tie ­ to a toim ittaa. H y v ä on tä m ä k in itaipa.

T ällaisen la h ja n vaikutusta, ei voi m ark o issa arv o stella. Niin arv o k a s se voi oillfa.

P aim ion L m n n o n p a ra n to la . Kaikki lehtem m e lu k ija t tie tä v ä t, e ttä p a r a n ­ tolam m e on se k ä a a tte e llin e n e ttä t a ­ loudellinen toimi. T ä ä llä y rite tä ä n k ä y tä n tö ö n s o v itta a n iitä a a tte ita ja sitä tietoa, joita lehtem m e ed u staa.

V ähitellen on täm ä p a ra n to la k e h itty ­ n y t niin su u rek si, e ttä tä n n e v oidaan sijoittaa noin 30—40 hoidokkia ja K alevan hoitolaan sam an v e rra n . P a ­ ran to lam m e ei siis olle e n ä ä m ikään pikku laitos. P a ra n to la m m e on s u u ­ rien ponnistelujen ja h a rta a n työn 'tu­

los. Ei valtio, eikä m ikään k u n ta ole tä tä av u stan u t. V ain jo tk u t y k s ity i­

set o v a t a u tta n e e t tarv ite ssa .

T ahdon tä s tä h u o m au ttaa se n vu o k ­ si, e ttä ei n ä y tä v ieläk ään y m m ä rre t­

täv än tä m ä n p ara n to la n to d ellista arv o a . T ä m ä h ä n on tarkoitettu n iitä varten, jotka h a rra s ta v a t sairashoidom uudistusta ja te rv e y sh o id o n v ap au tta.

On siis v ap au s v alita sa ira a la n ja luonnonpa,rantolan välillä.

T äh än aisti on o llu t niin p a ljo n hoi­

dokkia kaikkinakin vuoden aikoina ku in on voitu h o itaa ja v a sta a n o ttaa.

M utta talviaikoina on y le e n sä p aik ­

k o ja v a p a in a . S a n o ta a n y leen sä sy y k s i ra h a p u la a , jonika tä h d e n k ö y ­ h em m ät m en ev ät m ielu u m m in s a ir a a ­ laan ku in lu o n n o n p aran to laan , k o sk a e d e llisessä on m a k su t h alv em m at.

M ielestäni ei huono ra h a -a ik a vai­

k u ta tai ei sen p itä isi v a ik u tta a siai- rashoitoon, v aik k a niin on san o ttu . S illä k y llä siihen ra h a a lö y ty y . V al­

tio jia k u n n a t selkä v ielä e rik o ise t k u n ta y h ty m ä t u h ra a v a t sairaalla-, v a r ­

sinkin keuhkotautisia,iraala-, lä ä k e - jia iääkärihom m iiin v u o sittain saitoja m il­

joonia. J a s a ir a a t o v a t itsek in v a l­

miit p istä m ä ä n viim eiset m a rk k a n sa , v ieläpä lain aam aan k in , p ä ä stä k se e n johonkin sa ira a la a n . N ä y ttä ä silitä, entä k an sam m e ihannoi v a h v a sti su u ­ ria s a ira a lo ita ja h ien o ja le ik k a u s­

sa le ja a s ia a n kuuluvine k a p istu k si- neen. T o iv o rik k a a n a ja ilom ielin sin ­ n e m en n ään . T osin m oni p a la ttu a a n on jo tak in oppinut, m u tta s e on ta v a l­

lisesti m y ö h ä istä .

Niin e ttä voim m e to d e ta : S a ira a ­ la-, ,seerum i-, lä ä k e -, leik k au s-, sa h a - jia m eisseliikulttuuri o n oikein riem u- ik iik u eessaan n y k y ä ä n .

V anhoillisuus ja tie tä m ä ttö m y y s on k a ik e n itäm än po h jan a.

Ja kuitenkin p itä isi m eid än liuon- n o n p a ra n ta ja in ed elleen toim ia jia k e s ­ tä ä . M iten siis voisim m e y h te isv o i­

min asioilta a u tta a k e s tä m ä ä n pim eä- ,n äk in a ik a n a . S an o n vieläkin, e ttä lehtem m e lev ittäm in en m ahdollisim ­ m an la a ja lle alalle on tä rk e ä , sillä tä m ä o n ainoa keino s a a d a äänem m e kuuluviin. Muitta jo k ain en lukija voi a u tta a m y ö s luonnonpa rantolam m e to im in taa M iten? Kun ta p a a t sa i­

raan , joka vielä voi p a ra n tu a (luontais­

hoidolla, min su o sita hänelle p a ra n to ­ la am m e tai ain ak in lu o n taish o ito a k e to n a , jos se on m a h d o iis ta . T ai k u n k u u le t lä h e isy y d e ssä si, ty ö - ja

toim ipa iikallasi o lev an jonkun sa iraan tai v äsy n een , niin m ene ja suosita hänelle sam o in p a ra n to la a m m e. T ie­

d ä t itse ja jokainen a s ia a y m m ä rtä v ä tie tä ä , e ttä lu o n taish o ito on joka s u h ­ te e ssa edullisin k ä y ttä ä .

T ällain en y k sity in e n tied o n lev ity s on e rittä in tä rk e ä juuri n y k y ä ä n s ii­

täkin s y y s tä , e ttä ollen h u om annut (lää­

k ä rie n , h a rv o ja p o ik k eu k sia lu k u u n ­ o tta m a tta , y le e n sä ty ö sk e n te le v ä n luontaishoitoa v a sta a n . J a h eiliä on siihen h y v ä tilaisuus. S illä miltei jo ­ kainen s a ira s tai siksi itsen sä luuleva m en ee jo nkun lä ä k ä rin luokse. J a k u n se n tä ä n lu o n taish o id o stak in on jo m onilla jotain tietoa, niin k y s y v ä t lä ä k ä rin k in m ielip id että aik eestaan m ennä liuomnomparanitoiiaan. Kun l ä ä ­ k ä ri sitte n la u su u e p ä ily k se n sä : »ette k e s tä luontaishoitoa», »se -on niin k y l­

m ää» , »ei te itä luontaishoito vo-i a u t­

taa», »ei ta lv e lla sovi m ennä» tai -oikein äkän-e-n lä ä k ä ri sanoo : »se on hullutusta», »aiotteko m e n n ä itsenne -tappam aan» tai muulta sellaista. J a vaiikka noilla lausunnoilla ei -ole m i­

tä ä n p-ohj-aa, niin s a ira s p e lä sty y , eik ä a ja tte le k a a n en ä ä lu o n n o n p aran ­ n u sta , -ei vielä sitte n k ä ä n , vaikka lä ä - keho-mm-a v a a n h ä n tä p a h en taa.

Valiistuineen oh jau s on siis tarpeen täistäkin s y y s tä ain ak in siksi, kun en em m än tietoa, le v iä ä jia ihm iset tu ­ le v a t m in itsenäisiksi, e tte iv ä t k ysele lä ä k ä riltä , m itä h än -arvelee luonnon­

pa ran to la a n m e n o sta .

Niin on. N euvokaa s i s sairaita k a rtta m a a n sairaaloilta, seeru m ia ja leik k au k sia. Em m e tieten k ään tahdo samoa, e ttä sairaalla on joka su h tees­

sa -tarpeeton, p äin v asto in . M utta (kuti -on liu ta lä ä k ä re itä sai ra-a-nhoitaj imee n niitä p u o lta m a ssa , -niin m eidän te h tä ­ v äm m e on e sittä ä luontaishoitoa ja lu-ommioinpia r an to laa.

M aksut o v a t Paimioin luomnoin- p-ar-anitolassa otlee-t alu sta alllkaiem h a l­

vat, kute-n ikanisianparanltolassia tulee Ollikin. J a v ieläp ä niitä on tuntuvasti

aliennettukin viim e alkioina.

J a v ieläk in : L ehtem m e T e rv ey d en Y stä v ä ja P aim io n luonnonparant-dla k u u lu v a t k iin te ä sti y h teen . Joka a u t­

taa toista ta i toista tai m olem pia, -hän tek ee lu o n n o n p aran n u sasialle suuren palveluksen. J a lu o n n o n p aran n u saat- -tee-n ja se,n ‘käytännöllisien toim innan tukem inen ja k ehittäm inen au ttaa k-oko k a n sam m e tule vaisuutta -osal­

taan parem m ak si.

Saunassakin tarvitaan järkeä.

Luo-nm onparanm isopissa olem m e s d i - telleet p e ru s te e llis e sti sa u n a n käyttöä.

M u tta se on -asia, jo s ta ei k o sk a a n t a r ­ peeksi p u h u ta eikä k irjo ite ta . Ei e d es san an lask u k aan , ole vii-sastuttanut kuin va-an o sa n i-himisiä.

On ih m eellistä, e ttä -vaikka s a u n a on v anha laito s, niin sitä ja sen. ta rk o tu s ta

rlullu niin, kylpöö, e ttä n ah k a lähtee.

Suom . san an lask u . ei y m m ä rre tä . T odellakin ta p a a alitu i­

seen ih m isiä, jo tk a hullun -tavalla k y lp e ­ v ä t. T a rk o ta n juuri löylyn, k ä y ttö ä .

O n ta v a llis ta , e ttä m issä useam pi ih­

m inen on. yhtaika-a lö y ly ssä , niin ta v a l­

lise sti urheillaan- j a k ilp a illa a n siitä, ku­

k a kuum em m an lö y ly n voi k e s tä ä ja o tta a . Usein on joukoss-a joku houna,

jo k a h e ittä ä lö y ly ä iloisten, k ie llo sta k in huolimaitta. J a n iin p ila ta a n sa u n a n h y v ä tark o itu s ja v aik u tu s. S e m u k a on h uo­

noin. jo u k o ssa, jo k a ensin la u te ilta alas tulee. 'Eikä k u k a a n tah d o huonoin olla.

Siksi v aan k ä r s itä ä n ja s u o r a s ta a n h ä ir i­

tä ä n te r v e y ttä . L ä h te iltä tu lla a n alas puoliksi p y ö rty n e in ä .

On oikein ik ä v ä ä , e ttä m onet ulko- m aalaisetkim , jo tk a ta h to v a t ko k eilla su o m alaista sau n aa, s a a v a t sen n u rja a p uolta ta v a llise sti ko k ea, k u n useim m in jo u tu v at »hullun k a n ss a saunaan», k u ­ ten san o taan .

K yllä m e id ä n s e n tä ä n p itä is i y m m ä r­

tä ä su o m alaisen sa u n a n ta rk o tu s ja o sa ­ ta m y ö s k y lp eä jä rk e v ä sti.

P o ltta m in e n ei ole sa u n a n ta rk o tu s.

S a n a n la s k u ssa on ta h d o ttu oikein, se l­

v ä sti m o ittia sitä, jo k a ei o sa a lö y ly ä oikein k ä y ttä ä . H ulluksi h ä n tä san o taan . J a se onkin p aik allaan .

S an o ttak o o n se vieläkin, e ttä hikoilu

Kirjeistä

— »Olen saan u t a n k a ra sti taistella kolm en ty ttä re n i terveyden, s ä ily ttä ­ m iseksi, kun niitä on v a a d ittu ro k o ­ tettaviksi. T y tö t ovat p a ra ik a a k an ­ sakoulussa. O len sanonut, e ttä menen, vaikka kuritushuoneeseen,, ennenkuin annan lapseni turm ella.»

E rä s k irja sta m m e le v ittä jä k e rto o :

— »Ikaalisten seuduilla on, k a n sa y le e n sä aika te rv e ttä , k o sk a se k e s ­ tää rok o tu stak in . T osin olen s a ttu ­ m alta n ä h n y t tai kuullut u seita roko- tu sv aaro jak in . Yksi sairastu i aiv o ­ kalvon tulehdukseen, jo s ta se n tä ä n parani, tointen sai v a ik e a n ihotaudin, joka sekin p aran i, k olm as m enetti toisen silm änsä, n e ljä s v a se m m a n k ä ­ tensä ja viides, e r ä s o rp o ty ttö , joka ro k o tettiin v. 1924 k o lm ev u o tiaan a ja sairastu i sam an vuoden, sy k s y n ä tu­

berkuloosiin, jo k a ilm eni v ase m m a ssa

on sa u n a n ta rk o tu s eik ä m ieletö n p o lt­

tam inen j a ty h m ä urheilu. Ei k en en k ään jä rk i-ih m ise n p itä is i k ä r s iä niin tä r k e ä s ­ sä ja a rv o k k a a s s a p a ik a s sa kuin s a u ­ n a ss a , h u llu ttelu a liiallisen, löylyn, h e i­

to ssa. S a m o in olikocm, sa u n a s s a v ie r a s ta likainen, a ja tte lu j.a ty h m ä puhe.

M itä lö y ly y n tulee, niin. tosi on, e ttä joku on to ttu n u t kuum em paan, lö y ly y n , jo te n lievä ja m u k av a lö y ly ei h ä n tä m ielly tä. M utta tällainen, ihminen, olkoon y k sin lau teilla erik seen .

S iv u m en n en sa n o tta k o o n sa n a v ielä v iis a a s ta sa u n a n k ä y tö s tä . K uten s a n o t­

tu, on. h ik o ilu s a u n a s s a p ä ä a s ia . S itte n ihon p esu ja v ilv o itta v a valelu, e ttä ih,o jä ä h ty y . V ielä olisi tä r k e ä tä lopuksi, is ­ tu a v iile ä s sä v e d e ss ä joku aika. V ielä parem p i olisi, jo s voi s a a d a lopuksi noin 32— 35 a ste ise n k o k o k y lv y n .

H ikisenä ru u m ista ei s a a k o sk a a n v a a ­ te tta a , sillä a lu s v a a tte t v a a n h ik o a v a t ja ihminen, v ilu stu u .

otteita.

k ä d e s s ä , m en n en se a iv a n v ä ä rä k s i ja ty ö h ö n k y k en em ättö m äk si.»

O lipa tä ssä se n tä ä n o n n etto m u u tta y h d en pitäjän, o salle.

M illoinkahan' tu rm e ltu je n lasten van h em m at ru p e e v a t vaatim aani ra n ­ g a istu sta ro k o tta jille ja k o rv a u sta k ä rs im is tä ä n o n n etto m u u k sista sekä e lä k e ttä tu rm eltu n eille lapsille.

S am a k irjo itta a : » E rä ä s s ä ta lo ssa s y rjä k y lä s s ä särk i p o ja n h a m m a sta . H aettiin lä ä k ä ri auttam aani. P o ik a sai ham paankolooni jotain, lä ä k e ttä ja v a t­

saan, lu sik k a lä ä k e ttä . L ä ä k ä ri m a k ­ soi 180 m k. ja lä ä k k e e t 75:50. T a r ­ josin heille L uonm onparannusoppia 12 m a rk a lla , m u tta ei ra sk ittu o tta a . Ja kuitenkin olisi siinä o lev ien o h jeit­

ten m u k aan voinut varm im m in p a ­ ra n ta a sek ä h am m ask iv u n e ttä m onta m uuta.»

»K olm asti roikotettu» k irjo itta a : —

»Olin Hapsena kovin heikko. Siksi ei ro k o tu sk a a n m e n e sty n y t, jonka vuoksi m inua k o lm asti ro k o tettiin p e rä k k ä in en sim m äisenä, to ise n a ja k o lm an ten a ikäv u o ten a. Ja viiden v an h an a sain iso n ro k o n kauheim - n iassa m ä ä rä s s ä . S iitä jä in ro k o n - arpiseksiikin. J a se n jä lk e e n olen sa i­

ra ste llu t koko ikäni k aik en laisia ta u ­ teja, ollen y leen sä heikko ja useim ­ min aivan ty ö h ö n ky k en em ätö n .»

»S eik äy d in k o k eista» k e rto o n y ­ k y ä ä n m oni s a ira a la s s a ollu t. N iinpä k irjo itta a m u u an : » S airastin , kuten

moni lä ä k ä rik in oli: sanonut, suonten k alk k eu tu m ista ja m en in sairaalaan . Siellä lä ä k ä rit v ä ittiv ä t, e ttä hänessä on ollut k u p p a a ja se p itäisi saad a todetuksi se 1 k ä y d in k o k eella. Väitin, e tte i m inussa ole ollut e ik ä koko su ­ v u ssa . M utta siitä h u o lim atta k oe o te t­

tiin. S itä en n en oli k y llä kipuja ristise ­ lässä, m u tta kokeen jälkeen ne y lty i­

v ä t ja jalat tu liv a t h erv o tto m ik si, niin e ttä tuskin p ääsin pois sairaalasta.»

K eholtam m e s a ira ita , jo tk a jo s ta ­ kin s y y s tä jo u tu v at sairaalaani, ole­

m a a n v a ro v a isia ja a rk o ja an tau tu es- saan k o e-eläim ik si.

T erveys-leh ti on ju lk aissu t t.v. en ­ si num eron. L ehti u lo tta a 21 v u o si­

k e rta n sa , toim ien sam a a n su u n taan ja sam o ja a sio ita k ä site lle n kuin m e­

kin, p itäen ensi sija ssa k a s v is ru o k a - k u lttu u ria silm ällä. S iin äp ä onkin su u ri ty ö ala, jo ta sen to im itta ja A n­

na K urim o on h a rra s ta n u t jo alun k o lm atta v u o sik y m m en tä. L ehden ti­

lau sh in ta on 20: —m :k a a , ilm estyen k e rra n kuussa. L ehti on s a a ta v a p o stito im isto issa ja toim itukselta, os.

H elsinki.

Luonnonparantaja vapautettu syytteestä.

O tteita kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta.

K uten aik o in a a n san o m a le h d issä k e rro ttiin , v aati L ä ä k in tö h allitu s kihla­

k u n n an o ik eu d essa tä m ä n leh d en to im ittajalle sak k o a lu v a tto m a sta lä ä k ä ri- toim en h a rjo tta m is e s ta . Ju tu n y h te y d e s s ä a n n e ttu ja to d istu k sia olem m e m u u ta m ia ju lk a isse e t le h tem m e ed ellisissä n u m ero issa ja n y t, asian tä r k e y ­ den vuoksi ju lk aisem m e viim eisen istunnon p ö y tä k irja n , ly h e n tä e n siitä kui­

te n k in pois ta rp e e tto m a t m u o d o lliset k o h d a t. T äm ä sisä ltä ä v aan m uutam ia to d istu k sia , v astaajan i lo p pulausunnon ja oikeuden p äätö k sen .

O te k ih lak u n n an o ik eu d en p ö y tä k irja s ta , jo k a tehtiin la k im ä ä ­ r ä is is s ä s y y s k ä r ä jis s ä K aarin an , Piikkiön^ Paim ion, ja K uusis­

to n pitäjien, se k ä K a k s k e rra n kappelin k ä rä jä k u n n a ssa , talo ssa N :o 1 A n in g a iste n to rin v a rre lla , T u ru n k au p u n g issa, elokuun, 26 p ä iv ä n ä 1929.